Kesäleirillä....

Se oli kylymä talvipäivä kun aloin kysellä kouluttajia ja leirintäpaikkaa SPL Seinäjoen kesäleirille. Silloin asia tuntui niin kauhean kaukaiselta, mutta nyt leiri on nyt ohi. 17-18.6.2017 elettiin meidän rotuyhdistyksen paikallisen alaosaston kesäleiri.

Miten mukavaa meillä olikaan! Kouluttajat oli osaavia, porukka samanhenkistä, leiripaikka mukava sekä toimiva ja saunassa oli hyvät löylyt. Pitopalvelusta tilattu ruoka oli taivaallista, sellaista kinkkukiusausta en ole syönyt ikänä. Ja sää! Aurinko paistoi lähes koko leirin ajan. Lauantaina oli kuuma päivä. Ihmettelen miten hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat toimia tuossa kelissä koko päivän. Sade tiesi täsmälleen milloin se saisi tulla jos pakko on. Yöllä satoi sekä aamupalalla luennon aikana. Kun kentälle lähdön aika sunnuntaina luennon jälkeen tuli, tuli myös aurinko pois piilostaan.

Leiri sisälsi jäljestystä, tottelevaisuutta, viettiluennon ja maalimiesharjoituksia. Lauantaina kokoonnuimme leiripaikalle klo 9. Minä kylläkin heräsin jo klo 6.20 metsäjälkikouluttajan puheluun. Hänen navigaattorinsa ei löytänyt leiripaikan osoitetta ja jouduin keksimään hänelle Seinäjoelta paikan jossa treffaisi jonkun leiriläisistämme ja ajelisi hänen kanssaan perille. Autoni oli tungettu ihan täyteen. Takaluukun valtasi koira (vain Martta lähti leirille mukaan), takapenkistä puolet valtasi teenikamoija täynnä olevat laatikot (ne tosin on autossa aina), koiran häkki, minun patjani, peittoni ja tyynyni, koiran tavarat ja etupenkille iso laukku minun tavaroitani. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä niin mukana on oltava vaatetta kelille kuin kelille, joten pienellä laukulla ei pärjää.

Leirin ohjelma oli rakennettu siten, että lauantai aamupäivällä oli jäljestystä, osallistujat saivat valita menisivätkö pellolle vai metsään. Molempiin oli oma kouluttajansa, välissä lounas ja loppupäivä tottista taas eri kouluttajan opeilla. Illalla tietenkin mukavaa yhdessäoloa, saunontaa ja muuta mukavaa.. Sunnuntaina maalimiesoppilas piti meille aamulla luennon vieteistä ja tulipa siinä toimiteltua muitakin asioita ennen kentälle lähtöä. Kentällä jokainen koirakko teki tasonsa mukaisia harjoituksia maalimiehen kanssa. 

Minä olin tietenkin valinnut ohjelmistooni peltojäljen. Saldo pellolta oli, että koira osaa kyllä jäljestää, mutta nyt sitä pitäis alkaa kouluttamaan. Pitäisi alkaa nyt hienosäätämään jäljellä muutamia pikku juttuja. Ja mähän tykkään kaikesta pikku näperryksestä.. Mutta jos haluan koirastani vieläkin paremman jäljestäjän, on otettava tästä opiksi ja alettava kouluttaa. Jos olet lukenut blogitekstini fh kokeesta tiedät mitä tapahtui Martan ilmaisuille siellä. No kouluttaja oli tuossa kyseisessä kokeessa jäljentekijänä ja hänellä oli mukana kokeessa olleita hieman erilaisia, itsetehtyjä esineitä. Sellainen tietenkin Martalle jäljelle niin nähdään alkaako taas tuomaan esinettä mulle. Eipä tuonut. Nyt ymmärrän vielä vähemmän mistä koira keksi kokeessa tuoda esineet.. 

Tottiksessa otin aiheeksi tokon merkin kierron paluuvauhdin. Se kun pakkaa lopahtaa raville. Vauhti on hyvä jos koiralla on joku ärsyke miksi pitää vauhdin lujana: näkyvä lelu, ohjaaja juoksee pakoon tms... Mutta jos seison kokeenomaisesti niin vauhti hiipuu takaisintulossa. Ei huolta! Aiemminkin hyväksi todettu kouluttaja keksi heti konstit. Konstia on nyt jo tänään kokeiltu kotonakin pari kertaa ja sen jälkeen tehty kokonainen liike ja mikä ero nyt jo vauhdissa!! Konstit toimii, jatkamme siis.

Maalimiehen viettiluento ei sinällään kertonut kauheasti uutta, mutta oli se silti mukavaa kuunneltavaa ja saatiin hyvää keskusteluakin aikaiseksi. Kentällä Martta oli maalimiehen kanssa oikeastaan aika samanlainen kuin aiemminkin. Väittäisin kuitenkin että rohkeampi. Ajatuksena oli saada sen haukkuun lisää voimaa ja tehoa ja itseluottamusta. Toisella kierroksella koira olikin jo paljon parempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Rohkeampi. Ei se mikään IPO koira ole, eikä tarvikaan, mutta mukava oli nähdä miten se toimi. Haluan kuitenkin käyttää haukuttamista hyödyksi tottiksen treenaamisessa. 

Oli taas niin mielettömän ihana reissu että ensi vuonna taas mennään. Pitkä talvi aikaa miettiä kouluttajia ja leirin sisältöä. Joskin meillä taisi jo ajatus lähtökahveilla ensi vuodeksi syntyä...

Kolme ekaa kuvaa Pia Asell, yksi kuva on otettu nuuskamuikkusen teltasta ja viimeinen Pian puhelimen kätköistä.

FH kokeessa..

Palveluskoirien erikoisjälki näyttää kovin yksinkertaiselta kun se sujuu mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa mutta silti niin koukuttavaa.

Martta on tullut peltojälkikoulutuksessa siihen pisteeseen että oli aika kokeilla kokeessa käyntiä. Saatiin paikka 11.6 kuortaneen kokeesta. Soitin paikkaa vaan puoli tuntia, kolme kertaa minuutissa ;) Viimeistely treenit oli vaihtelevia. Välillä meinasin perua ja kuitenkin esim perjantain jälki oli hieno vaikka tiistaina aika huono. Mutta harrastuskaverini on elävä olento ei kone.

Kello herätti 7.30 ja saman 19.30 se näytti kun olin takaisin kotipihassa.. Eihän siihen omaan vuoroon oo varattu ku se puoli tuntia mutta kymmenen koiran koe ja tuomarin ruokatauko niin koko päivä siihen menee. Kyllä väsytti, niin minua kuin koiraakin.

Tämän päivän kokeessa oli hienot puitteet pellolla, pieni sade ja hyvän pituinen ruoho ja osaavat tekijät. Mikäs tuollaiseen on osallistuessa. Puitteista huolimatta vain 3/10 koirakkoa sai tänään tuloksen ja niistäkin yksi oli vaivalloista katsottavaa monine virheineen mutta koira oli sinnikäs eikä luovuttanut. Tosi moni lähti harhalle ja muutamalla tuli muita ongelmia matkan varrelle. Tätä on turha kutsua helpoksi lajiksi, koska sitä se ei ole. Ja siksi se varmasti tuntuukin sitäkin upeammalta kun tulos tulee ja koulutustunnus lisätään koiran nimen eteen. Joudun vielä odotella tuota tunnetta.

Arvonnassa nostin nuneron neljä. Ihan kiva ettei tarttenu lähtiä ekana mutta kuitenkin pian. Kun meidän vuoro tuli jouduimme hieman odotella pellonreunalla. Koira oli valmis töihin. Se vinkui ja haisteli pelloille päin. Ilmoittautumisessa ei olisi malttanut istua. Kuitenkin ennen paalua, liinaa asetellessani, seisoi rauhassa ja katseli jäljen suuntaan. Silitin hieman koiraa tapani mukaan ja rauhoittelin ennen jälkikäskyn antoa.

Martta lähti paalulta hyvin päättäväisenä ja komeasti liikkeelle. Ei mitään ongelmia edetä. Ensimmäinen suora oli ainakin 150 metriä pitkä. Keskivaiheilla esine, jonka laitoin taskuun. Palataan esineen ilmaisuun myöhemmin... Suoran päässä kulma oikealle, jonka ajamisesta ajattelin että WAU! Juuri niin hieno kuin Martta osaa. Tuomari oli ajatellut tässä kohdassa samoin. Viisi metriä uuteen suuntaan edettyään koira poistui jäljeltä tyylillä jota ei ole tehnyt koskaan. Se oli jäljellä, työskenteli hyvin ja silti se yhtäkkiä kääntyi pois ja lähti haahuilemaan ihan jonnekkin muualle. Poistui sitten lopulta jäljeltä yli liinan mitan joten tuomari sanoi "kiitos". Se oli siinä, mutta mikä ihme koiralle tuli?!

Sain luvan ajaa jäljen kuitenkin loppuun ja lähdettiin jäljentekijän kanssa matkaan. Mutta koirapa ei mennytkään siihen kohtaan mistä oli kääntynyt jäljeltä pois. Se ei yksinkertaisesti halunnut ajaa jälkeä siitä kohdasta ollenkaan. Kieltäytyi kokonaan. Aivan kummallista käytöstä Martalle. Veimme koiran viisi metriä siitä kohdasta yli ja annoin siitä jälkikäskyn ja niin se lähti taas ajamaan ilman mitään ongelmia. Kovin kummallista. Asiasta koepaikalla kun monen kanssa keskusteltiin niin kaikkien veikkaus oli jokin eläin. Ja näin veikkaan minäkin. Ihan erikoista käytöstä. Mutta minkäs teet. Jatkoimme siis jälkeä ja hienosti ajoi taas kun pääsimme pois tuosta kohdasta. Yksi kulmista meni hukkaan, muut onnistui ja kaikki esineet taskussa jäljen loppuessa.

Olen tyytyväinen koiran työskentelyyn, kaikesta huolimatta. Oli siellä parannettavaakin, mutta tyytyväinen voin olla ensimmäiseen koejälkeen. Koskaanhan ei tiedä mutta veikkaan että ilman tuota pelottavaa kohtaa oltaisiin oltu tuloksessa kiinni.... Tai sitten ei.. Ilmaisuille nimittäin tapahtui jotain vielä kummallisempaa :D

Ennen jälkipellolle ajelua ihmisten kanssa toimiteltiin näitä tarinoita kun koirat keksii kokeissa asioita joita ne ei koskaan tee treeneissä .. Martta on opetettu ilmaisemaan esineet maahanmenolla. Ne saa ilmaista myös seisomalla. Toinen vaihtoehto on esineiden tuonti ohjaajalle noudon tavoin. Koira ottaa esineen suuhun, luovuttaa sen ohjaajalle eteen istuen ja menee siitä sivulle perusasentoon.  Tyylin voi valita itse, mutta se on ilmoitettava ennen jäljen alkua tuomarille ja kaikki on ilmaistava samalla tavalla. Jos esine ilmaistaan erilailla kuin on tuomarille kerrottu, on esine hylätty ja siitä ei tule pisteitä (Esineet 3x5p, viimeinen 6p) Martan esineilmaisu on ollut varmaa sen jälkeen kun se sen viime kaudella oppi. Esineitä ei jää jäljelle. Aina se on lyönyt niille maate. Nyt se on joko lukenut itse sääntöjä tai kuullut kavereilta että on myös sellanen tapa että ne voi tuoda ohjaajalle.

Jo sillä ensimmäisellä esineellä, jolloin oltiin vielä tuomarin arvioitava, se teki tuonnin. Komian tuonnin tekikin. Löysi esineen, otti reippaasti suuhun. Tuli mun eteen istumaan, otin esineen ja pyysin koiran sivulle. Hieman hymyilytti kun se teki sen AIVAN niinku sitä olis koulutettu sille paljonkin. Yleisökin oli ajatellu katsoessaan että olipa hieno luovutus :D Tuomari kertoi ajatelleensa tuossa kohtaa että "Eikös ohjaaja sanonut että koira ilmaisee " :D Joo sanoin..

Se sitten teki saman kaikilla muillakin esineillä. Ei käsitä :D :D Mistä lie moisen keksinyt. Nyt se vaan aiheutti mulle kauhean pohdinnan että pitääskö muuttaa se tuovaksi, nauttiisko se siitä enemmän. Mä meinasin siitä tehdä tuovan silloin ku se mulle tuli ja kanteli omaksi ilokseen kaikkea suussa. (Nykyisin ei sitä enää kotona sisällä tee, mahtoi olla opittu tapa keksiä itse itselleen tekemistä edellisestä kodista) Kyselin asiasta FH taitajilta ja kaikki kehotti luopumaan ajatuksesta ja niin tein siitä ilmaisevan. Jaa-a.. Vaihtamisessa on se huono puoli, että sitten se saattaa se vanha tapa pulpahtaa jostain syystä aina välillä esille ja kun se tulee kokeessa niin se esine on sitten hylätty..

No, mietimme asiaa ja katson mitä se tekee seuraavissa treeneissä. Tällä olisi kyllä selvitettynä se ongelma että jää ilmaisussa hieman vinoon, josta menee pisteitä..

Voi kun Martta osaisi puhua. Saisin vastaukset kysymyksiin. Mikä pellossa oli ettet voinut mennä siitä yhdestä kohdasta? Mistä sait päähäsi olla yhtäkkiä esineitä tuova koira?

Treenilistaa ja hyviä puolia pitäisi pohtia jotta tietää mitä treenaa ennen seuraavaa koetta. 12.7 olisi seuraava jos paikka irtoaa..

Hyvät puolet

- Into jäljelle on kova. Koventunut nyt kauden edetessä. Viime viikolla jouduin yksissä treeneissä tasoitella koiraa ennen jäljelle päästämistä ja tänään aivan vinkui kun joutui odottaa.

- Lähtee hienolla motivaatiolla ja tarmolla ilman minkäänlaista epävarmuutta liikkeelle paalulta vieraallakin jäljellä ja tyhjälläkin paalulla. Kuitenkin tarkastaen lähdön.

-Vauhtia tulee lisää ilman ruokaa mutta ei liikaa.

- Jäljestys on melkeinpä parempaa ilman ruokaa. Olen huomannut ruuan hieman sekaavan koiran työskentelyä.

- Kulmat ovat pääsääntöisesti kunnossa

- Esineet löytyy

- Jaksaa loppuun asti pitkänkin jäljen

- Harhat ei hetkauta yhtään

- Ajaa pääsääntöisesti syvällä nenällä

- Vieras jälki ei ole ongelma

Treenattavaa

- Kulmiin VIELÄ lisää varmuutta, ajoittain menee hukkaan.

- Ilmaisu: vaihdetaanko? Toisiko se lisää intoa koiraan kun ei tarvisi mennä maahan. Ainakin metsässä toimi kun saikin tuoda eikä mennä maahan...

- Palkattomuuden sietoa lisää

- Pitempää liinaa. Huolestuu hieman alussa kun ohjaaja jää kymmenen metrin päähän

- Erilaisia esineitä. Vaihtelevia, ei aina samoja omissakaan jäljissä.

- Vaihtele jäljen pituutta ja helppoutta

Aina valmis kumppanini <3

Ensi viikolla on ohjelmassa palauttava jälki joka sisältää paljon ruokaa ja helppoutta, mutta myös esineitä jotta näen mitä se niille nyt tuon kokeen jälkeen tekee kun huolin siltä sen tuonnin...

Kesälomalla..

Meikäläinen on lomalla ja omaksikin yllätyksekseni, en oo jaksanu yhtään treenata. Eli koiratki on ollu ku ellun kanat. Nooh.. Peltojäljellä on vähä kokeen takia käyty. Alkuviikosta olin jo perumassa kokeen, mutta tämän päivän jäljen jälkeen oon taas menossa. Tästä kuulette ensi kerralla! Meillä on yks sellaanen salaanen lenkkipaikka, jossa voi yhdellä reissulla juosta pellolla ja mettäs ja käydä uimaskin.. Ihan paras paikka!

Nose Work kokeessa

Epävirallisessa vielä tällä kertaa.. Taas itse kun järjestää niin saa mitä haluaa :D Tänään möllit ja elokuulle ja lokakuulle laittelen viralliset näille leveysasteille. Tämä laji vaatiikin "muutaman" kokeen järjestämisen kun virallisiin saa osallistua vain yhdellä koiralla. Että vähintään kuusi koetta on käytävä jotta molemmilla koirilla olisi koulutustunnus NWF1.. (Jos olen oikein ymmärtänyt lajin koulutustunnuksen merkitsemisen..)

Asiasta tietämättömille tähän alkuun pieni tietoisku. Nose Workissa koira etsii sille merkitykselliseksi opetettua hajua. Ykkösluokassa hajuna on eukalyptus. Tähän ei käy saunatuoksut tai karkit vaan Nose Workissa käytetään ainoastaan tähän tarkoitukseen tehtyä hydrolaattia.
Nestemäistä ainetta tiputetaan pipetillä yksi tippa huonekalutassuun ja piilotetaan halutulle alueelle/paikkaan. Kokeessa osioita on neljä: laatikkoetsintä (Ykkösluokassa 12-25 laatikkoa, joista yhdessä on haju), sisätilaetsintä (nimensä mukaisesti sisätilassa suoritettava etsintä, tässä kokeessa kentällä oleva pieni mökki), ulkotilaetsintä (ulkona tapahtuva etsintä, tässä tapauksessa mökin terassi) sekä ajoneuvoetsintä (tänään haju oli piilotettuna päältäajettavaan ruohonleikkuriin). Haju pitää löytää parin minuutin sisällä ja koiran on ilmaistava löytö ohjaajalle. Ilmaisutapa on vapaa. Ohjaaja nostaa käden ylös löydön merkiksi ja tuomari kertoo onko löytö oikein vai väärin. Väärä löytö on 0 pistettä, oikea löytö 25 pistettä. Lisäksi erilaisista asioista voi saada 1-3 virhepistettä. Ja tietenkin on myös hylkääviä virheitä. Kolme 100 pisteen tulosta korkeintaan kolmella virhepisteellä tarkoittaa tulosta ykkösluokasta. Tämän jälkeen koira saa koulutustunnuksen ja siirtyy seuraavaan luokkaan. Tässä se on näin lyhykäisyydessään. Jokainen kiinnostunut voi lukea lisää osoitteesta www.noseworkfinland.com

Mutta asiaan! Tänään siis Nose Work mölli kokeissa Seinäjoella. Ennakko-odotukset oli seuraavanlaiset: 1. Herttaa on melko turha kokeeseen edes viedä, mutta otetaan nyt joukkoon. Viime aikojen treenit on olleet vähän huonoja ja juoksut ja viime viikon "synnytys" tekevät tepposensa koiran olemukseen. Ei suuria odotuksia, mutta mennään nyt, kun ilmotettu ja maksettu on. 2. Martta selviytyy hienosti. Vain laatikot hieman arvelutti, kun niitä ei olla nyt lähiaikoina kauheasti treenattu. Mutta muut osiot selvittää heittämällä!

Kuinka väärässä olinkaan. Palkintokuvassa poseeraa ihan eri koira kuin luulin. Hertta oli aivan loistava ja Martta, voisiko jopa sanoa, ihan paska.
Hertta suoritti kaikki osiot todella upeasti. Hienoa työskentelyä ja hienoja löytöjä ja mallikkaat tuijotusilmaisut. Hertta ilmaisee jäämällä tuijottamaan oikeaa kohtaa kuin patsas. Ei mitään ongelmaa. Täysillä pisteillä läpi. 4 löytöä, 4 kertaa 25 pistettä eikä yhtäkään virhepistettä. Aikaahan Hertalla aina vähän kuluu. Kuten ennenkin on todettu, niin Hertalla ei ole tässä maailmassa mihinkään kiire, ei ikinä. Ja tämänkin se suorittaa omalla tyylillään. Kolme täyden sadan pisteen suoritusta nähtiin tänään, joten Hertta päästeli kolmanneksi kun tasapisteissä ratkaisee aika. Voittajalla 2min2sek kokonaisaika kaikista osioista, toisella 2min 23sek ja Hertalla 4min 46 sekuntia. Olin kyllä onnellinen Hertan suorituksesta. Se veti hienosti ja näytti mistä sen nenä on tehty! Sitä ei haitannut outo ympäristö, ei yleisö, ei tuuli, ei lämmin keli, ei pitkä päivä, ei mikään. Se vaan teki sen mitä sille on opetettu ja teki sen tyylillä.

Martta kyllä yllätti kans, mutta negatiivisessa mielessä. Martta on treeneissä ollu varma. Löytää aina nopeasti ja ilmaisee hyvin, oli osa-alue sitten mikä hyvänsä. Tänään se ei sisätilassa osannut ilmaista, eikä ulkotilassakaan. Laatikoilla se oli selkeästi jäljestämässä, ei nosettamassa. Vain ajoneuvoilla Martta esitti sitä tasoa mitä se esittää treeneissä. Hieno etsintä ja työskentely, nopea löytö ja hyvä ilmaisu. Vasta viimeisellä osa-alueella se oikeastaan huomasi että mitä lajia ollaan tekemässä.

Hertan treenilista on mun yllätykseksi melkoisen lyhyt, mutta Martan sitäkin pitempi. Ensinnäkin sille täytyy tehdä nyt joku merkki milloin ollaan nosettamassa. Nose Workissa monet pitää näitä "nenä töissä"-liivejä. Samanlaiset liivit kuin palveluskoirakokeissa on koiralla joka työskentelee irti, mutta nämä ovat vihreät liivit. Aion kokeilla miten Martta ehdollistuisi noihin liiveihin. Aiemmin en ole uskaltanut tätä kokeilla, ettei sekaannu esineruudun kanssa, mutta enää ei sitä vaaraa ole joten liivit päälle tästälähtien aina Nose Work treeneissä. Toinen treeniä vaativa asia on nurmialusta, se saa jälkimoodin päälle. Huomasin tehneeni aina vain hiekalla tai asfaltilla laatikkoja. Ja muuten nyt mennään hieman takapakkia ja palkitaan nopeampaa löydöistä että saadaan koiraan taas itseluottamusta että on löytänyt oikein ja katsotaan sitten taas sitä ilmaisua uudelleen. Ja kolmanneksi: muiden kun mun laittamia piiloja. Se vaikuttaa tähän koiraan paljon että mä en olekaan laittanut sitä hajua vaan joku muu. Ja viimeiseksi.. Meillä treenataan tätä tästä eteenpäin aina narussa. Treenaan aina irrallaan kun se on mukavampaa ja kokeessa pitää olla koira kytkettynä. Oon mä sen tienny mutta en vaan oo viittyny. Nyt on treenattava koira kiinni, että se tottuu olemaan kiinni haistellessaan. Uskon, että tämäkin häiritti Marttaa tänään. Molemmilla yllätyin positiivisesti siitä miten hyvin ne jaksoi koko kokeen. Ei väsymisen merkkejä kummallakaan.

Sitätila etsinnässä Martta lähti hienosti liikkeelle mutta etsiminen kesti ja kesti. Se haisteli intensiivisesti oikeaa paikkaa mutta ei ilmaissut niin en tohtinut huutaa löytöä. Haisteli myös toista paikkaa enemmän kuin muuta mökissä ja ajan ollessa loppumassa jompi kumpi noista paikoista oli vain valittava kun koira ei ilmaissut ja tietenkin valitsin sen väärän. Sama juttu ulkona. Paria kohtaa koira haisteli enemmän ja taas oli tehtävä valinta kun koira ei ilmaissut. Ja taas valitsin väärin. Molemmissa annoin sen jatkaa kuitenkin asian loppuun vaikka tulos olikin jo nollilla ja sen jälkeen se molemmissa meni oikeaan paikaan ja ilmaisi oikean kohdan... Laatikoilla koira oli ihan paska. Ei kunnolla edes haistellut laatikoita vaan maata. Kyllä pisti vihaksi. Yhtä punaista matkalaukkua kuitenkin haisteli enemmän kuin muita niin heitin siihen löytö huudon ihan vaan arvauksena ja eihän se se ollut. Taas jatkoin kuitenkin homman loppuun asti ja sitten se oikea sieltä löyty ja ilmaistiin.. Viimeisenä oli ajoneuvoetsintä ja siinä nähtiin se oikea Martan taito. Lähetyksessä jo koira hereillä erilailla kuin muissa. Heti kun pääsi haistelemaan ajoneuvoa niin oli terävästi töissä, teki nopean löydön ja hienon ilmaisun maahanmenemällä.

No nää ei oo koneita nää mun harrastuskaverit niin aina voi sattua ihmeellisyyksiä. Leuka rintaan ja kohti uusia treenejä. Möllit ajoi juuri sen asian mitä halusinkin. Sain testata miten mun koirat toimii Nose Work kokeessa. Vastaus saatu, treenilista tehty ja nyt alkaa treenit kohti elokuun virallista koetta. Pitäisi vaan päättää kummalla menen.. Se oli aiemmin itsestäänselvyys, nyt se ei enää olekkaan.. Lokauussa sitten toisella..

Hertta 3/10 ja Martta naurettavasti viimeinen :D

Martta lähdössä ulkoetsintään

Martta ja ulkoetsinnän väärät tuulet

Ja palkkaakin lopulta tuli..

Martta laatikoilla

Martan päivän ainut kunnon löytö..

Palkitut, Hertta mukana kuvioissa

Osallistumisoikeus SM kisaan haettuna...

Kolme päivää maannu kuumeessa sohvalla ja koirat saman verran. Tarpeilla ovat pihassa käyny ja siinä on ollu niiden ohjelma. Eilisen päivän mietin, että onko oikeesti nyt niin että joudun perumaan osallistumisen Rally kokeeseen. Luonto ei vaan antanu periksi. Kun on ilmoittautuduttu niin mennään, vaikka pää kainalossa. Aamulla en edes uskaltanut mitata kuumetta, lääkettä vaan naamaan niin paljon että pysyy pystyssä ja pystyy eres jotenkin toimia. Olisin varmaan perunut kokeen, jos ei olisi ollut tästä kiinni meidän paikka SM-kisa joukkueessa. Olisi oltava tulos AVO luokasta. Joten lääkkeet naamariin ja menoksi. Keli oli toisaalta loistava doubatulle ohjaajalle ja toisaalta ei. Satoi ja lujaa satoikin, koko kokeen ajan. Henki kulki hyvin, helteellä olisin ollu tämän nuhan kanssa ihan puolikuollu. Mutta kylymä tuli ja se ei ainakaan edesauttanu mun paranemista.. Radalla asuna oli sadeasua ja sen päällä treeniliivi.

Koirasta huomasi, että se on kolme päivää ollu tekemättä mitään. Se oli jotenki ihan ylikierroksilla. Kun käytin sitä pihalla niin se veti niinku ei olisi koskaan ollu ihmisten ilmoilla. Palkintojenjaossakaan se ei ymmärtäny edes istu käskyä. Se vaan vahtaali ympäristöä ja touhus menemään, ei ollenkaan normaalia Marttaa. Lähtö kyltillä ajattelin, että radasta ei tuu yhtään mitään. Koira ei meinannu malttaa istua, eikä se ollu yhtään hereillä mua kohti. Vahtas vaan kylttejä ja vinkui.. Vähä meinas olla liikaa virtaa..

Mutta tulipa käytyä ja täytyy sanoa, että tälläKÄÄN kertaa ei ole oikeen mitään sanottavaa kokeesta. Lähtö kyltillä kun sain koiran matkaan ja ykköskyltin tehtyä ei niin hyvin kuin koira osaa niin sitten se heräs ja tajus missä ollaan ja mitä tehdään. Näin videon, tosi tyytyväinen koiran seuraamiseen. Hienoa seuruuta radalla.

1. 360 vasempaan: aika hyvä liike koiran täyteen herättämiseen.
2. Istu, koira eteen, vasemmalta sivulle: Eteentulot on alkanu sujua myös paikaltaan ilman apuaskelta hienosti.
3. Istu, kierrä koiran ympäri: Eipä mitään sanottavaa
4. Spiraali oikealle: tosi tyytyväinen koiran vauhtiin tässä. Joskus pakkaa vauhti hiipua näissä spiraaleissa ja pujotteluissa
5. istu, yks askel, istu, kaks askelta, istu, kolme askelta, istu: Heittämällä hieno
6. Pyörähdys: Tähän mun täytyy keksiä jokin ennakoiva merkki koiralle. Jos se on pyörähdykseen lähdettäessä tiiviissä kontaktissa niin se ei jotenkin pysty lähteä siitä pyörimään. Otin siis ja uusin kun ei ekasta pyynnöstä lähteny pyörimään ja olin jo kyltin ohi kun koira alkoi tajuta mitä on pyydetty. Uusinnalla loistava pyörähdys. Laitetaan tuonne mukaan kuva meidän pyörähdyksestä viime viikon epiksistä. Martta kun pyörähtää niin siitä ei vauhtia puutu. Se on niin noipia että ihan naurahtaa. Pyörähdys kuvan on ottanut Pia Asell.
7. 270 oikeaan: mitäpä tästä sanoa
8. Istu, käännös vasempaan, istu: Näitä nyt on tehty paljon, koira ihan pro näissä
9. juosten: vain ohjaaja tautinsa kanssa vähän kovilla tässä :D
10. Normaali vauhti: Onneksi juoksua vain näin vähän tällä kertaa
11. Istu, täyskäännös vasempaan, istu: Pepunkäyttö kun muinoin opittiin niin sen jälkeenhän se on toiminu hienosti
12. Istu, seiso, kierrä koira: Tämän se on oppinu helposti
maali

Tulos siis AVO97 ja sillä sai luokkavoiton.

Eipä tuossa ole paljon läpikäymistä, kun koira tekee niin kuin on opetettu ja näköjään hyvin on opetettu ;) Ei vaiskaan. Mietin tuota koiraa kotiin ajellessani. Se on hirveen varma ja tasaanen suorittaja. Jos se kipeä ei ole niin se kyllä tekee ja osaa.

Nyt täytyisi siirtyä takaisin tokon pariin hetkeksi.. Ja koittaa metsästää se ykköstulos avosta.. Rallyn avosta haetaan toinen tulos heinäkuussa ja kolmas sekä koulari SM kokeesta 19.8. Edustamme siellä Lakeuden Kennelkerhoa joukkueessa. Tuon jälkeen  (ja vähä tässä välissäkin) treenataan kuntoon voi luokan kuviot ja hallikaudella on ohjelmassa voittajan korkkaus..

UIMAAN!!!

Voi tätä ilon ja onnen aikaa: uimakausi on alkanut. Ja kyllä me ollaan uitukin, paljon, niin päivällä kuin myöhään illallakin!
Ja hullua kun ei saisi yllyttää, siinä käy huonosti.. Kaveri yllytti vepe treeneihin.. Pitääkähän sitä koittamas käydä :D Ens viikolla mennään. Mahdatte kuulla lisää miten vesipeto Martta moisesta selviytyy..

Koiraharrastuslajien kirjo ja arvostus

Ajatus avautua tästä aiheesta lähtee ihan puhtaasti eräästä somessa näkemästäni törkeästä Rallytokoa vähättelevästä viestistä, joka sai niskakarvat pystyyn.

En ymmärrä miksi jokin toinen laji pitäisi olla arvostetumpi kuin toinen. Pääasia kai on että koiralla harrastetaan. Että se saa aktiviteettia ja mieleistä tekemistä. Mieluiten sellaista mihin se on luotu.

On totta, että minuakin harmittaa kun en voi harrastaa pk lajeja, niitä mieluiten tekisin, ne kiinnostavat minua eniten. Ei se silti tarkoita että tämän hetken lajini olisivat jotenkin huonompia lajeja. Kaikissa lajeissa on omat vaikeutensa. Kaikissa sitä koiraa täytyy kouluttaa, jotta se suoriutuu tehtävästään, oli se sitten mitä tahansa.

Useimmiten nämä Rallytokon halveksijat eivät ole itse kokeilleet lajia. Myönnän, itse Rallytokoa aloittaessani pidin sitä helppona lajina, mutta halveksunut en ole koskaan. Ajattelin että tuosta on helposti koularit tehtynä, mutta kuinka väärässä olinkaan. Toki se hieman helpompaa oli ekaan kokeeseen mennä koiralla jolla jo oli taustalla bh ja toko mutta ilman niitden tekoa olis kyllä tarttenu treenata reippaasti.

Varsinkin avoimen luokan jälkeen, voittajaan treenatessa, menee usein sormi suuhun, olitpa miten etevä kouluttaja tahansa. Esimerkiksi seuruun siirtäminen oikealle ei ole mikään läpihuutojuttu puhumattakaan siitä miten nopeasti vaikeatkin tehtävät seuraavat radalla toisiaan. Koitappa tehdä vaikka kaikki tokon jäävät liikkeet kolmen metrun välein ja niistä kolmen askeleen päästä heti kiertäminen ja ruutu seuraavien kolmen askeleen päästä.. Radalla on osattava yhtäaikaa keskittyä kyltteihin, koiran tekemiseen, itseen ja sääntöihin jotta teet asiat oikein. Helppoa? Kannattaa kokeilla ennenkuin lähtee arvostelemaan.

On olemassa monenlaisia koiralajeja ja kaikkiin niihin sopivia koiria. Agiliitäjä harvoin ottaa ajokoraa ja metsästäjällä harvemmin näkee bichon ftisetä.. Lähes kaikilla roduilla on alunperin ollut olemassa jokin käyttötarkoitus. Ikävä kyllä ihminen sitä hieman pilaa, mutta se onkin kokonaan toinen aihe. Jokainen laji on omalla tavallaan arvokas ja jikainen harrastaa sitä mihin omat ja koiran rahkeet riittää. Ja jis koira jostain syystä ei käy lajiin johon se on luotu, voi sillä tehdä muita lajeja. Ajokoirallakin voi rallytokoilla ja saksanpaimenkoiralla tehdä mejää, jos se on koiran ja ohjaajan mielestä mukavaa ja koira on siinä "kotonaan".

Olkaamme iloisia että jokaisrlle koiralle löytyy laji ja jokaiselle ohjaajalle se itseä kiinnostavin. Jokainen laji on arvokas, ei vain se oma. Ja kaikessa tärkeintä on yhdessä tekeminen, koiran luontaisten taipumusten hyödyntäminen ja harrastaminen.

Ja loppuun pieni ajatuksenaihe jota olen usein miettinyt... Miksi kaikilla käyttökoirilla ei ole muotovalion arvon vaatimuksena kkoetulos rodunomaisesta lajista? Eikö näistä roduista ole rodunomaisiin lajeihin vai mikä tässä on ideana? Onneksi minun rodussa vielä tällainen vaatimus on.

Peltojälki-opissa

Itse kun järjestää niin saa juuri sitä mitä haluaa ;)
Kahden kerran petojälkikoulutus kouluttajana Tina-Marina Bäckman.
Matkaan Martan ja Riian kanssa.
Paljastettakoon sen verran tulevasta koulutustarinasta, että tässä touhussa voi itkeä myös onnesta <3

Syksyllä ennen tauolle jääntiä Martta teki peltojälkeä ilman ruokaa, meni kulmat ja harhat ja ilmaisi esineet. Nyt kun talven jäljiltä on aloitettu, on ollut hieman ruosteessa varsinkin kulmat, joten pieni takaisinpaluu on siis paikallaan. Kulmiin lähdettiin hakemaan siis parannusta. Ensimmäisellä kerralla tehtiin jälki jossa oli kuusi kulmaa, kulmat alkoivat loivasta kaarteesta ja jyrkkenivät loppua kohti siten että viimeinen oli täys 90 asteen kulma. Koira petrasi koko ajan. Se jäljesti hyvin suorilla ja sillä on kuulemma hyvä rytmi työssään. Kouluttaja ihannoi myös Martan tapaa laittaa nenä syvälle askeleeseen. Ensimmäisessa "kulmassa" koira hukkasi pikkuisen jälkeä, mutta onnellisia olemme sen ilmeestä kun se teki töitä löytääkseen sen äkkiä uudelleen ja matka jatkui. Se paransi kulmia matkan varrella kokoajan ja viimeinen, se terävin kulma oli Super!

Ruuan paikkoihin jäljellä tuli hieman uusia vinkkejä. Suorien keskellä saisi olla ruokaa ja tehtävien aikana ei. Tämä olikin aikalailla tuttu asia, mutta se että pitkän jäljen loppuun kannattaisi aina laittaa suora jossa olisi ruokaa joka askeleella, oli minulle uusi tieto. Loogista, kun taas olis tajunnu tätä ajatella. Kun koira tottuu siihen että jälki loppuu runsaaseen ruokaan, saattaa se pitkällä koejäljelläkin jaksaa paremmin loppuun asti kun se miettiin että "kyllä sitä ruokaa kohta tulee". Tolpalle kannattaa laittaa namit siten, että koira oikeasti tarkistaa koko paalun eikä vain tolppaa. Loogista tuokin. Aiemmin minulle on sanottu että paalun juureen ruoka. Mutta siitä aloitus"ruudustahan" koira sen kaiken informaation saa jäljen ajoon.

Ensimmäisen koulutuskerran jälkeen oon tehnyt koiralle kaksi kulmatreeni jälkeä ja se parantaa kokoajan. Ja aina se terävin kulma on paras. Toiselle koulutuskerralle tehtiin Martalle jälki jossa kaikki kuusi kulmaa oli teräviä. Halusin kokeilla onko asia menny perille. Lopussa esine. En löydä sanoja Martan jälkeen. Se vaan meni. Askel askeleelta. Kulma kulmalta. Täydellisesti. Kouluttajan tekemän harhankin yli. Ohjaajalla meni niin tunteisiin että huomasin pillittäväni kesken jäljestyksen. Koutsi antoi 100 pistettä kulmista. Kehotti antamaan koiralle liinaa niin paljon kuin sitä piisaa, merkiksi koiralle että luottaa siihen täysin. Alusta oli vaikea. Kuiva kynnöksellä oleva multapelto. Välillä oli vaikeaksi osoittautunut alustan muutos, Martta päästeli senkin yli niinku mitään muutosta ei olisi ollutkaan. En ole kuvitellut liikoja. Koira alkaa olla koevalmis.

Tässä hommassakin voi siis itkeä onnesta. Koiran nenä on kummallinen kapistus. Se on niin hienoa katsoa kun se etenee askel askeleelta eteenpäin. Ei sitä vaan pysty käsittää miten se onnistuu siinä. Tää on niin mun laji, nautin kaikista eniten tämän tekemisestä ja tässä lajissa onnistumisesta. Miksi? Sitä en tiedä. Ehkä se on lajin vaativuus. On upea tunne kun on onnistunut näin haastavan lajin kouluttamisessa koiralle.

Kulmakuuri meni, nyt alkaa esinekuuri. Koira saisi ilmaista esineet suoremmassa maaten. Ja liina on nyt uskallettava päästää täyteen mittaan. Ja koekalanteria selaamaan..

Riia neitonen on tehnyt elämässään ehkä 10 peltojälkeä. Pentuna sen vauhti oli niin päätä huimaava että vaikka roikuttiin perässä kahdestaan omistajan kanssa niin se vei meitä ihan kuus-nolla. Parin vuoden tauko peltojälkeen ja kokeilemaan. Jumankekka. Kahdella liinalla viedessä se toimi. Vauhtia on kovasti liikaa mutta toimii! Ensimmäisellä koulutuskerralla sain oikeastaan vain vahvistuksen siihen että olen koiran kanssa oikealla tiellä. Kahdella liinalla, joka askeleella makkaraa. Kouluttaja käski laittaa esineen jäljen loppuun. Siis hä? Ei koira oo ikänä opetellu esineitä.. Oli tarkoitus mennä koiran viereen ja laittaa käsi jossa makkaraa, esineen päälle niin kyllä se maahan menee ittellään. Meitä meinas omistajan kanssa hieman naurattaa. Oltiin varmoja että koira alkaa tuossa kohtaa vaan hyppimään ja pomppimaan ja nuolee mun naamaa jne. Se yllätti meidät täysin. Se pysähtyi. Ja meni maate kun ruoka käsi ilmestyi esineen pääälle. Käsi auki ja ruokaa maahan ja siinähän se söi. Olin melko äimänä.

Koulutuskertojen välissä on tehty samanlainen jälki. Ja tuolloin mietimme omistajan kanssa, että mikä ihme se on se konsti jolla se vauhti hiljenee. Onko se pituus: pitääkö kokeilla tehdä kilometrien pituinen jälki ja mitata missä kohtaa veto lakkaa. Vai onko se jälkien määrä? Pitääkö tehdä neljä pitkähköä jälkeä vierekkään ja ajaa ne peräkanaa ja katsoa millä jäljellä vauhti hiljenee. Ei kellään tullu mieleen että jäljen vaativuus hiljentää kyllä koiran vauhtia. Jos se haluaa pystyä työskentelemään kunnolla vaativalla alustalla niin sen vaan yksinkertaisesti on himmattava jotta se pystyy ratkomaan ongelmat jäljellä. Uun muotoinen jälki ja menoksi, kuivaan kyntö-multapeltoon. Ja Uun jälkimmäisellä suoralla huomaan kulkevani ajoittain löysillä liinoilla! Lopussa olleella esineellä tajusin koiran oikeasti pysähtyneen esineelle. Se seisoi kunnes ehdin nyrkkini kanssa esineelle. Se tiesi että sillä puupalikalla on joku merkitys!

Tuohon kun lisätään yhdelle koiralle apparina kahdessa liinassa olo niin ihan työltäkin tuollaset illat vois tuntua, jos se ei olisi niin pirun kivaa ja palkitsevaa :D

Jatkamme harjoituksia.