Treenisuunnitelmia ...

Tuli pistettyä taas uusiksi koko pakka. Mutta siitä hetken päästä, ensin mennään agility-koulutukseen, jossa tuli Martan kanssa käytyä.

Paikallinen kerho järjesti kuin tilauksesta agility-koulutuksen tähän meidän "uran" alkuun. Kouluttaja oli tosi miellyttävä, juuri sellainen mistä tykkään. Osaa pukea ajatuksensa sanoiksi ja puhuu suoraan. Kehuu kun on tarve ja ei todellakaan kehu jos ei ole aihetta ;) Ollaan juuri sopimassa uutta koulutuspäivää hänen kanssa.. Tahtoo lisää hyvää koulutusta!
Laitetaas tähän kuva koulutuksen radasta.

Kun näin tän kuvan ennen koulutusta, en ensi vilkaisulla tajunnu mitään. Tarkempi tutkailu tuotti jo vähän tulosta ja mietin selvitäänkö me tuosta. Eihän Martta tietenkään menisi koko rataa vaan paloja. (Ja niille jotka ei ymmärrä niin voin kertoa, että tietenkin numerojärjestyksessä mennään ja siltä puolelta suoritetaan kummalla puolella numero on). Ensin mentiin 1-2. Ei Martta ollu koskaan ennen tehny voin vinoa linjaa hypyille, mutta teki ne kuitenkin niinku vanha tekijä. Kun nuo oli koiralle heti selvää niin lisättiin mukaan 3. Tässä kohtaa tajusin miten hyvin koira on pienessä ajassa alkanut hakea esteille. Ei palkkaajaa kolmosen takana. Mä vaan lähetin sen sinne ja se tiesi justiin minne mennä. Kaks-kolme estettä on tähän saakka ollut suurin mmäärä mitä Martalle on tehty yhteen menoon. Kouluttaja oli kuitenkin niin otettu Martan osaamisesta että seuraavaksi oli ohjelmassa 1-2-3-4-5. Siinä kysyttiin jo ohjaajalta vähän muistia. Joo, helpolta näyttää, mutta amatöörille haastavaa yhtä aikaa juosta sotkeutumatta omiin jalkoihinsa, ohjata koiraa niin että se menee oikeille esteille ja muistaa vielä minne pitää mennä.. Onnistuin. Siis onnistuttiin. Yhdessä. 

Toisella kierroksella oli ohjelmassa 7-8-9 ja 11-12-13. Ensin pelkkä 7-8 ja Koira vinkuu ihan malttamattomana odotuspaikalla ja hakee tosi hyvin itse putkeen. Yllätyin miten hyvin se hakee nyt jo itse putkeenkin ku mä jään kauemmas. 9 esteen lisääminen mukaan ei tuonu mitään ongelmaa. Kiertoja on treenattu vissiin kerran lyhyesti ja niin vaan kiertää. 11-12-13 aloitettiin pelkällä 12 esteellä. Katotiin osaako koira kääntyä putkesta  tullessaan heti oikeaan suuntaan, mun suuntaan. Lähetin koiran putkeen ja seisoin tuossa kohdassa missä kuvassa on numero 16, ottamassa koiraa vastaan. Ja vau minkä käännöksen se teki. Tiesi justiin mitä siltä haettiin. Ei muuta kun 11 ja 13 esteet mukaan kuvioon.

Mä olin kouulutuksen jälkeen ihan taivaissa. Koira etenee agilityssa sellaista vauhtia että heikompia hirvittäis. Kouluttaja kehui Marttaa jatkuvasti. Ei se keksinyt siitä mitään huonoa sanottavaa. Vauhtikin pysyi hyvänä ja koira laukalla kokoajan.. Mä olin ihan sanaton kun se suoritti kaikki meidän eteen tulleet radan tehtävät ilman ongelmia. Ja ihmeissään oli kyllä yleisössä olleet personal trainerinikin. Väittivät että oon salaa harjootellu itekseni. Enkä edes oo ku kerran.

Koska agility on kivaa ja edistyminen on huimaa niin vähän harmittaa mun uusi treenisuunnitelma kun tekis mieli kokoajan aksata. Uusi treenisuunnitelma nimittäin on, että tottista (joka ei ihan etene niin ku aksa) ja agilitya tehdään vuoroviikoin ja joka viides viikko on vapaa. Kokeilen nyt tällaista vaihtoehtoa, koska on tullut huomattua loman ja tauon tärkeys kaikessa koiran kanssa tekemisessä. Ainakin näille mun omille tauko jostain asiasta tai kokonaan treenaamisesta on todella tarpeellista ja tehokasta oppimisen kannalta. Ne vaatii taukoa säännöllisin väliajoin pysyäkseen innokkaana treeneissä. Mietin tätä asiaa tarkasti yhden paskan tottistreenin jälkeen kun Martta ei yhtäkkiä tiennyt yhtään mitä jäävä seisominen tarkoittaa.

Olen ennenkin pohtinut tätä lajien paljoutta treenivalikoimassani. Mä kun kuitenkin haluan kisata treenaamissani lajeissa niin nyt oli karsinnan paikka. Ja kun on vähemmän lajeja, pystyy panostaa paremmin, eikä vaan roiskaasta jokaasta vähä sinnepäin. Agilityn ilmestyessä kuvioihin Haku sai lähteä. En oo ikänä ehtinyt treenata sitä niin paljon kuin haluaisin. Tykkään lajista ja esim nyt jälkikauden jälkeen haun palatessa ohjelmaan on koira ollut siinä hyvä. Mutta kaikkea ei voi saada. On aivan turha käydä hakuilemassa kerran kahdessa kuukaudessa, ei sillälailla tule valmista, ei mitenkään. Joten jätän sen lajin pois treenikalenterista. Ikävää, mutta valintoja on tehtävä kun kaikkeen ei ehdi millään paneutua sillä määrällä jolla minä haluan.

Tästä lähtien on siis olemassa vain tottis/toko/rallytoko, agility ja jälki treenejä. Niissä pysyn kärryillä ja ehdin treenata niin paljon että siinä on kisamielessä jotain järkeä.

Nyt on meneillä tottisviikko. Ensi viikolla agility viikko. Ja sitä rataa. Jouluviikko on taukoviikko ja taas alkaa neljän viikon treenijakso. Lisäksi minulla on nyt oikeasti tehtynä se treenisuunnitelma jota olen kauan aikonut tehdä. Jokaiselle treenikerralle on valmiiksi mietytty aihe että treenit mene saman toistoksi, kuten se ilman suunnitelmaa helposti menee. Tämän vuoden loppuun asti on treenipäivät ja aiheet suunniteltuna. Ensi vuonna sitten taas suunnitellaan lisää.

Martta agility koulutuksen jälkeen.

Aksa on rankkaa puuhaa, varsinkin kun on nniin taitava kuin tämä koira <3

Muutama sananen Agilitysta

Agility taitaa olla suosituin koiraurheilu laji. Mua se ei oo koskaan kiehtonut. En oo osannu kuvitella itteäni juoksemassa radalla koiralle viittoen. Ja jotenkin mua pelottaakin se. Pelkään koiran menevän rikki.  Mutta... Nyt oon ihan koukussa. Sen jälkeen kun Martta kuvattiin terveeksi niin jostain ihmeestä iski ajatus, että mitä jos kokeeltaisiin agilitya(kin). Kokeiltiinkin viime talvena. Sitten koira jäi tauolle viettiensä kanssa olleen ristiriidan kanssa ja samalla unohtui agility, kun tauon jälkeen alkoi jälkikausi (ei oo ainut laji joka on jäänyt meillä jäljen jalkoihin). Nyt ollaan taas aloitettu Martan kanssa agility ja oon ihan koukussa.

Agilitya harrastaessa on tullut huomattua miten koira tottelevaisuudessa meneekin vain juuri sinne mitä ohjaaja käskee, se ei saa olla itsenäinen ja kaikki tapahtuu vasemmalla puolella. Olemme kohdanneet uudessa lajissa muutaman haasteen..

1. Koiran itsenäisyys.
Martalle (ja ohjaajalle) on ollut haasteellista oppia että palkka ei tule ohjaajalta. Se tulee apparilta tai maasta. Koiran täytyisi itse miettiä mitä siltä halutaan, eikä asioita pureskella sille valmiiksi tai saatella loppuun asti. Jos saattelet koiran esteelle loppuun asti, et millään pääse menemään rataa, kun olet auttamattomasti väärässä paikassa saadaksesi koiran taas jo seuraavalle esteelle. Koiran on haettava esteitä itsenäisesti. Katsottava esteitä, ei ohjaajaa ja osattava hakea ja irrota oikealle esteelle kauempaakin. Käytettävä omia aivojaan. Ei saa olla kiinni ohjaajassa tai sen kädessä vaan lukea ohjaajan kroppaa ja ohjeita hakien itse oikeille esteille. Tässä on meillä oppimista. Niin ohjaajalla kuin koirallakin.

2. Kontakti pois
Martta on hauska. "Pikkuusen" kiinni mun vasemmassa puolessa. Ja mussa muutenkin. Kun olen sen kanssa jonku esteen luona lähettämässä sitä esteelle niin se vahtaa mua, aivan kuten on tottiksessa opetettu. Joskus menee kauan ennen kuin katsoo estettä ja pystyn antaa käskyn mennä este.

3. Vasen puoli ei ole ainoa oikea puoli.
Agilityssa kun ei mennäkään aina ohjaajan vasemmalla puolella kuten tottiksessa, tämä on pienelle saksalaiselle kovin vaikea asia. Aivan se yrittää toiselle puolelle kun koitan saada sen istumaan mun oikealle puolelle. On reppana ajoittain ihan hukassa kun ei tiedä mitä halutaan.

4. Kaikki ne lukuisat ohjauskuviot
Nämä koira kyllä oppii ja lukee ohjaajan kroppaa luontaisesti, mutta miten ohjaaja oppii milloin valssataan, milloin tehdään persjättö ja milloin sylikäännös! Ja ollaan harjoiteltu vasta kovin pieni osa kaikista olemassa olevista kuvioista. Tämä on enemmänkin ohjaajan haaste kuin koiran. 20 vuotta sitten nämä olis oppinu heittämällä, mutta tässä iässä tuottaa jo vähä tuskaa :D

5. Radan juokseminen
Ei ajankohtaista vielä pitkään aikaan, silti tätäkin jo pohtinut. Miten ihmeessä jaksan juosta ne radat läpi? Kuinka muistan minne piti mennä seuraavaksi? Mistä tiedän mikä ohjauskuvio missäkin kohtaa olisi paras tehdä? Huoh!

Miten ihmeessä saan koskaan itseni ja koirani oppimaan niin hyväksi tässä, että kun me juostaan siellä radalla, niin mä muistan kuviot ja reitit ja samalla koira osaa hakea ne oikeat esteet ja suorittaa ne oikein ja vieläpä oikeasta suunnasta. Ja miten se oppii menemään kepit niin että eka jää vasemmalle vaikka lähettäisin sen kepeille toiselta puolelta? Onneksi en pelkää haasteita (oikeastaan nautin niistä) ja koira kyllä oppii, siihen voin luottaa! Ohjaajaan luotto ei ole ihan yhtä luja :D

Oliskohan meillä nyt viidet agility treenit takana. Eiliset treenit sai ohjaajalle hymyn huulille. Koira selkeästi nauttii tästä. Se tykkää tehdä agilitya. Mutta kyllä se väsyy siinä ihan erilailla kuin tottiksessa. Kolme lyhyttä treeniä ja se oli silminnähden väsynyt. Uuden opettelu ja omien aivojen käyttö on selkeesti raskasta. Erilailla se tässä väsyy kuin tottiksessa. Joka treenissä ollaan saatu onnistumisen elämyksiä, mutta viime treeneissä lähetin sitä jo kaukaa putkeen, myös oikealta, ja se katsoi vain putkea, ei mua. Haki hypyn vinolta linjalta ja hypyn jälkeen putkeen valssin kautta. tulee kokoajan luonnollisemmin ja vähemmän epäröinnin kautta mun oikeallekkin puolelle istumaan ja jatkuvasti vähemmän ottaa katsekontaktia muhun.

Yksinhän mä en tässä edistyisi mihinkään päin. Onneksi mulla on pari ihanaa personal traineria, jotka ainakin tähän asti on ihanasti jaksanu mua ohjeistaa lajin saloihin. Suuri kiitos heille.
Viikon päästä oon ilmottanu meidät agility koulutukseen. Saadaan ihan varmasti sieltä jotain eväitä jatkoon. Kun on näin alussa niin kaikki oppi on eteenpäin. Ja tietenkin tässä on tavoitteena kisat. Ny ihan ekana on tavoitteena jokku Super möllit. Enempää ei uskalla vielä haaveilla.

En olisi uskonu sanovani näin, mutta agility on hauskaa puuhaa!

Agilitysta ei ole vielä kuvia otettuna mutta laitetaan lumipäivien kuvia. Lumi tosin jo meni, ikävä kyllä. toivottavasti kohta saadaan lisää.

P.S. Toko Avo luokan korkkaus on lyöty lukkoon tammikuulle. Jos Agilitylta ehdin sitä treenata ;)

Älä koskaan sano "ei koskaan"..

Onneksi en ole sanonut, että "ei koskaan enää", nyt olisin joutunut syödä sanani. Niinhän siinä kävi, että yhdistystoiminta vei taas mennessään ja innokkuudesta päätellen olen kärsinyt suurista vieroitusoireista ollessani vuoden poissa kaikkien yhdistysten hallituksista ja aktiivisista järjestäjistä. Saksanpaimenkoiraliiton paikallisen alaosaston syyskokouksen jälkeen huomaan taas olevani korviani myöten mukana. Lupauduin sihteeriksi ja joudun myöntää että ihan vapaaehtoisestikin vielä :D Saa nähdä miten muu hallitus kestää tätä mun yli-innokkuutta.. On tämä siinä mielessä erilaista kuin paikallisen kennelkerhon puheenjohtajana toimiminen, että tässä on vähemmän hommaa. Alaosasto kun ei sekaannu kaikkeen koiramaailman toimintaa vaan vain tiettyihin lajeihin. Kennelkerhossa on suurempi lajikirjo ja enemmän tapahtumaa, joka tarkoittaa enemmän työtä.

Osallistuin menneenä viikonloppuna Jari Kantoluodon koulutusviikonloppuun. Perjantaina neljän tunnin kiinnostava luento ja lauantaina kuunteluoppilaana käytännön päivässä. Itsellänikin oli paikka koiran kanssa koulutukseen, mutta peruin sen koska en olisi jaksanut/pystynyt olla paikalla kolmea päivää ja koiran kanssa piti sitoutua kahteen koulutuspäivään. Hintakin tuon miehen koulutuksissa on aika suolainen joskin se on näköjään joka euron arvoinen.
Kantoluodon tapa lähestyä koiran kouluttamista on erilainen kuin muiden tapaamieni kouluttajien. Ihastelin sitä miten erilainen Jari oli verrattuna muihin tapaamiini suojelua harrastaviin miehiin. Hänestä oikein huokui se miten hän nautti tehdä töitä koirien kanssa. Kehuja ja silityksiä ei säästelty ja kehutkin olivat ihan erilaisia kuin mitä on tottunut jäyhien pohjalaisten miesharrastajien kehujen olevan. Jari painotti koirasta lähtevää aktiivisuutta. Koiraa ei saisi houkutella tekemään vaan aktiivisuus tulee koiralta itseltään. Koira tekee ohjaajalle, ei palkalle. Onnistumisista palkitaan roimasti, epäonnistumiset jätetään huomioimatta. Pois kaikki turhat pakotteet. Oli ilo katsella miehen kouluttamista ja työskentelemistä koirien kanssa. Tällä koulutuksella oli se vaikutus että vähintään kuukauden mittaiseksi aiottu tottistauko on meillä ohitse kolmessa viikossa (kolme viikkoakin on mulle todella hyvin!). Oli aivan pakko päästä kokeilemaan käytännössä Jarin oppeja omiin koiriin. TOIMII! Hertassa eron huomasi ihan silminnähden jo ensimmäisessä uudenlaisessa treenissä. Häntä heilui ja silmät loisti! Marttakin kyllä toimii hienosti uusilla konsteille, sillä vaan kestää vähän kauemmin että loppuu se vuotaminen... Mutta näillä konsteilla uskon saavani tulosta aikaan.

Jälkikausi meni. Talvi tuli. Treenivihosta laskettuna jälkiä tuli tällekin kaudelle tehtyä 40. Mukaan on laskettu kaikenlaiset jäljet: mejä, pelto ja metsä. Ei huono saldo kun koko kauden ajan on tuntunut että nyt jäljestetään paljon vähemmän kuin viime vuonna. Tein vielä ennen lumentuloa koirille jälkiä kotipellolla. Kynnetyllä sellaisella. Vähän naureskellen lähdin tekemään jälkiä tuollaiselle alustalle, mutta jäljeltä tullessa ei enää naurattanut. Paremminkin olin ihan äimänä. Miten hienosti ne jäljesti molemmat. Hertan kesäiset jäljestysongelmat ovat poissa ja Martta edistyy huimaa vauhtia. Martta ajaa kuin vanha tekijä niin kulmat kuin kaarteetkin ja ilmaisee joka kerta. Martta, joka ei ollut tajutakseen ilmaisua aluksi millään. Ensimmäisellä multajäljellä oli ruokaa joka 10 askeleella. Seuraavana päivänä tehdyssä jäljessä samoin. Linnut kuitenkin päättivät että Martta on jo valmis ruuattomaan jälkeen ja söivät pois kaikki nakit puolentoista tunnin vanhenemisen aikana. Ei Martalla mitään hätää ollu ilman ruokaa. Samallalailla se paahtoi askel askeleelta. Kunhan talvi on ohi ja jälkikausi taas alkaa on ohjelmassa harhat ja vieraat jäljet sekä pidemmällä liinalla ajo. Hertta puksuttaa tasaisesti kuin juna kuten sen tapana on pellolla ollut.

Haussa on nyt käyty ja tehty sellainen havainto, että koiran työskentely huononee vieraassa metsässä. Treenisuunnitelma on siis paljon vieraita metsiä. Agilityn valssit ja persjätöt, kierrot ja kepit on aloitettu ja perjantaina treenataan jälleen personal trainerin kanssa ja katsotaan jotain uusiakin kuvioita. Kontaktia testattiin viime talven jäljiltä ja muistissa se oli.

Eilen tehtiin pieni tottistreeni, tänään vapaa, huomenna taas tottista, torstaina vapaa, perjantaina agilityä ja viikonloppu vapaillaan jos ei lauantaille löydy ilmaisun treenaamiseen kaveria.
Tokon avo luokka on nyt syynissä Martalla ja Hertalla rallyn voi...

Kuvat puhelinlaatua, ei oo tullu nyt ulkoilutettua kameraa

Kirjahyllyn vaihtuessa piti siivota palkintohylly. Onhan noita kertynyt ihan kivasti ..

Jälkimaisema syksyn viimeisillä jäljillä..

Syksyn ulkoilumuotia ala Pohojammaan Eigenit..

Jos mä oon sohvalla, ei siihen muita ihmisiä mahdukkaan...