torstai 29. lokakuuta 2015

Treeniä ja pohdintaa

Otsikko kuvaa hyvin mun koiraharrastus-elämää. Ensin treenataan, sitten pohditaan ja pohdinnan jälkeen taas treenataan ja huomataan että pohdinta joko auttoi tai ei auttanu.. Näin se pyörii.

Tottista,tokoa ja rallytokoa on tehty ja jäljellä ja esineruuduissa pyöritty. Yks koulutusongelma on tällä hetkellä mietinnöissä ennen muita. Se on Martan kepit metsäjäljellä ja niiden merkityksen lisääminen koiran silmissä. Meillä on ollut siellä tähän asti halkaistut kepit joiden välissä pala ruokaa. Pysähtyyhän se niille kun ruoka haisee mutta kun ruoka on syöty niin jatkaa matkaa ja kepillä ei oo mitään merkitystä, ei lähe sillä leikkiin mun kans kuten lähtee jäljen ulkopuolella. Kotona pihanurmelle kepit ku nakkelee niin ne nousee sieltä hienosti ja aina tuodaan mammalle leikittäväksiMutta metsässä ei tapahdu samaa. Miksi ei? No metsässä on sitä ruokaa ja jälki joka menee sen kepin edelle. Siispä otan saamistani neuvoista vaadin ja jätän metsäjäljeltä ruuan pois, teen lyhyen jäljen ja laitan kepin loppuun. Palkkaa (ruokaa, leikkiä ja laumaa) tulee vain kepeistä, ei jäljestämisestä. Entisen koutsini sanoin "jälki on vain väline päästä kepille"! Tätä koitamme siis seuraavaksi... Itse jäljestys kun on hyvää. Pellollakin ollaan käyty ja tehty jo 45 asteen kulmia, ei ongelmaa. Tyhjiä on ujutettu mukaan vaihtelevasti ja ottaa ne hyvin.

Hertta on jäljestänyt tietenkin myös. Hertalle on nyt laitettu jäljelle taas reilusti ruokaa, josko sillä saisi sitä kokeessa puuttunutta tarkkuutta hieman rakennettua uusiksi. Oon nyt tehnyt sille jäljille paljon kaaria, ajaa ne yllättävän hienosti! Huomaa miten ruoka vaikuttaa jäljestykseen parantavasti vaikka sitä ei ole kuin harvoin. Nykyään kun ruoka jo kelpaa jäljeltä Hertallekkin, aiemmin ei kelvannut.. Hyvä näin, helpompi koulutttaa.

Esineruutu on Martalla alkanut mennä jo niin upeasti että vaikeutin asiaa hieman tänään.. Vieraat esineet. Työskentely ruudussa ei niin hyvää kuin tutuilla esineillä, meni liikaa jäljestyksen puolelle ja kesti kauemmin, mutta kyllä se esine sieltä aina mulle asti tuli. Herttahan ei näissä esineruutu treeneissä tee oikeen mitään. Tänäänkin treenaajien välissä vain juoksenteli mettässä :)

Ja mites se tottis sujuu.. No sujuuhan se. Välillä paremmin ja välillä huonommin.. Niinku meillä kaikilla. Hertta on tosiaan ilmotettu tokokokeeseen ens kuulle.. Pari viikkoa olis aikaa. Jaa-a... Se merkin kierto. Se menee hienosti jos mä annan kunnon avut tai hössötän lähetyksessä, mutta kun teen kokeenomaisesti niin se ravaa kartiolle ja jää seisomaan sen taakse (mitäs oot menny opettamaan sille "merkki" käskyn ennen aikojaan...). Eli ei "ihan" toimi niinku kokeessa kuuluis. Ruudussa se on välillä ihan loisto ja välillä on niinku ei olisi koskaan ruutu-treeniä tehnykkään. Muut me varmaan klaarattais ihan jees. Mutta Rallytokon AVO luokan liikkeet on hallussa, ne uudet joita tulee lisää ALO luokan jälkeen. Onhan niitä jo pari viikkoa harjoiteltu. Hyppy- menee, käännökset paikallaan-menee, askeleen päästä sivulle tulot-menee,pyörähdys-menee, seiso kierrä koira-menee.... Ja nyt ku mä tätä kirjotan ja lunttaan sääntöjä niin mä huomaan että oon unohtanu treenata houkutusta, askelta oikealle ja perusasennosta eteentuloa... Mä oon alkanu tulla siihen tulokseen että koitetaan Hertan kans edetä tässä rally-tokossa ja jätetään toko vauhdikkaammille tyypeille, mutta katotaan nyt miten homma etenee ja pohdinnat ja treenit sujuu ;) Mutta se on varmaa että Rallytokoa ei jätetä ALO luokkaan niin kuin alun perin meinasin.

Martan tottis.... Voi miten mä nautin tehdä sen kanssa tottista(kin). Älkääkä käsittäkö väärin, nautin myös Hertan kanssa tekemisestä, se vaan on ihan erilaista kuin Martan kanssa. Ja Martta nyt vaan sattuu olemaan juuri sellainen koira josta oon haaveillu. No siihen tottikseen... Oon tehnyt havainnon että haukuttaminen on treenin alussa hyvin koiraa nostattava asia. Se nousee siitä jopa liikaa... alkaa härppiä lelua multa ja painamaan seuruussa. Mutta treenin edetessä haukku ja sen vaikutus tekemiseen huononee. Seuraaminen on mielestäni tällä yhteistyön pituudella jo aika hyvää. Oon ihan ihmeissäni kuvista joita treenikamu on musta ottanut, kun koira, sakemanni, on yhtä aikaa suora ja hyvässä kontaktissa pää ihan ohjaajan edessä. (Sinne kainaloon kun ei vissiin enää uusissa pk sääntö muutoksissa saisi kattella..  Vai oliko ne jotain ehdotuksia, ei muista... ). On siis mahdollista tehdä hyvä seuruu sakemannille jossa se on vielä suorakin. jäävä istuminen on menny koiralle perille uskomattoman nopeasti ja pikkuhiljaa käsiä häivyttämällä ollaan päästy eroon siitä ongelmasta että koira tulee eteen vain jos kädet on mahan edessä ja menee sivulle jos kädet on sivuilla. Nyt se tulee eteen vaikka kädet on sivuilla! Mutta se kapula... Se on niin alkutekijöissä. Tietyt treenikamut olisi tässä kohtaa sitä mieltä että mihin sulla on kiire.. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi :D Ollaan me edistytty. Mutta hyvä se ei oo vieläkään. Martta pitää tällä hetkellä kapulaa hyvin ja rauhassa jopa 5 sekuntia kunhan mulla on käsi sen alaleuan alla. Mutta ilman kättä se ei sitä pidä. Käsi pitäis nyt saada vaan sieltä nopeesti pois ettei siihen ehdollistu liikaa. Vaikea aihe mutta edistytty on! Kaks viikkoa sitte ku sitä kapulaa ei pidetty millään.. Mutta otamme lauantaina olevassa koulutuspäivässä aiheeksi kapulan. Josko SPL koulutusohjaaja keksisi meille jonkin oikean taikasanan tähän.

Ja mitäkö muuta kuin treeniä? No pelloilla juoksentelua, Kauhajoella käytiin asumassa taas yks viikonloppu ja toteamassa jälleen että mun koirilta häviää käytöstavat häkkielämässä. Matolääkkeet on jo hommattu, kunhan joku antais ne noille.

Kuvitetaas tätä kirjoitusta 18.10 olleen koulutuspäivän toisen kuvaajan kuvilla.









tiistai 20. lokakuuta 2015

Koulutuspäivä

Kerron tähän alkuun, että käytiin Martan kanssa tällä viikolla hakuilemassa ja ohjaaja oli treenin jälkeen yhtä hymyä. Pari haamua ja yks valmis ukko. Ei tietoakaan jäljestämisestä enää. Ilmavainulla mennään ja vaikka tätä ikävä kyllä ehditään tehdä aivan liian harvoin, niin neiti on jo hoksannut mistä on kyse. Ja tottiksessa on eka eteen tullut ongelma alkanu selättyä.

Mutta sittten päivän aiheeseen...

Sunnuntai iltana saattoi todeta, että pitkä päivä takana. Ohjelmassa PK tuomari ja pitkän linjan sakemanni harrastaja Mikael Kallion pk- päivä. Ohjelmassa metsäjälkeä sekä tottista. Mielenkiinnolla odotin päivän edetessä, että milloin tulee yhdeksän  tuntiseksi venyneen päivän aikana mun treenikaverilla mitta täyteen ja se lyö hanskat tiskiin. Sain vastauksen: ei missään kohtaa. Vielä vajaan yhdeksän tuntia kotoa lähdön jälkeen se vetäs melkosen virran itelleen vipalle tottiskierrokselle. Nää koulutuspäivät on siitä hassuja, että vaikka ei edes saisi itelleen mitään kummallisia uusia vinkkejä niin silti niistä jää aina hyvä mieli. Päivä auringonpaisteessa, samanhenkisessä seurassa ja naurua riittää. Meillä oli tosi hyvä porukka ja mä aina nautin siitä jos koulutuksessa on jotain sellasiakin joita ei entuudestaan tunne, ei tartte aina sillä samalla porukalla touhuta. Mitä sitte vaikka koira ei toimisi tai ei saisi uusia vinkkejä, silti jää hyvä mieli :D (Kerrottakoon että sain kuitenkin tästä päivästä pari vinkkiä ja oivallusta)

Mettässä jouduin ekan kierroksen jälkeen laittaa päässä rattaat pyörimään. Mun ilmiömäinen jäljestäjä ei ollutkaan tänään sellainen! Olin jäljellä ihan suu auki. Alku ok, kepeistä ei piitannu mitään ja loppu meni haahuiluksi. Olin ihan ällikällä lyöty. Kotvasen mietittyäni tulin siihen tulokseen että vieras jälki oli se jossa mätti. Note to my self: Kun toista kohtaa vaikeutetaan, niin toista olisi hetkeksi helpotettava.. Kaikki tähän asti tehdyt jäljet on ollu mun tekemiä ja niitä koira on alusta asti ajanut jotenkin aivan liian upeesti. On kyllä käyny mieles että ei tuon koiran jälkikoulutus voi näin helppoa olla. No ei se näköjään ollutkaan. Tekaistiin sille sitten toinenkin vieras jälki, lyhyt ja joka askeleelle ruokaa (ekalla oli joka viidennellä jota oon ite tekemissä jäljissä tehnyt) ja johan toimi. Niitä esineitä mä nyt mietin myös. Ja uli siihen tulokseen että en tee niitä niin kuin edellisessä koulutuksessa neuvottiin vaan ihan eri tavalla. Tnään sitten kokeilin konstia johon päädyin: nakkelin keppejä takapihan nnurmikolla ja hain kohta koiran sisältä pihaan irti. No sehän löyti kepit heti ja ku kerran mamma kehui kepin löydöstä niin se tuotiin mulle ja sitte leikittiin niin pirusti. Kannatti taas pari päivää pyörittää tätä asiaa mielessä. Miettiminen ja koiran kouluttamisen pähkiminen on mun vahvinta alaa :D Sen ainakin tiedän jo nyt että vieraita jälkiä lisätään reilusti!


Tottiksessa otin ekalla kierroksella ihan perus seuruu-perusasento-eteentulo hommia. Kivasti sujui. Tosin nyt nähdyistä kuvista huomaan, että koira ei läheskään aina ole suora perusasennossa, eikä kukaan oo sanonu siitä mulle treenatessa.. Kouluttajan mukaan hyvällä mallilla Martan seuruu. Eteentuloon sain vinkiksi laittaa palkka-ruuan suuhun. Tottakai! Miksen mä oo ite tuota tajunnu vaikka ohjeistan samaan omia toko-oppilaita. Kyllä ihminen on välillä tyhmä! Tämä eteentulo on se meidän ensimmäinen koulutusongelma. Tulee upeesti eteen ja lähelle kunhan mun kädet on mahan kohdalla mutta kun käsiä laitetaan sivuille niin on joko vino tai kaukana tai menee kiertäen perusasentoon. Päätin kokeella tuota suusta palkan tuloa ja nyt kahden kokeilun jälkeen pystyn huutaa koiran tänne eli eteen kädet sivuilla ja se tulee eteen eikä sivulle! 


 Toinen tottiskierros on päivästä se kohta josta oon kaikista onnellisin. Asia jota oon kokeillu jo monellalailla ja asia josta oon nyt jo saanu harmaita hiuksia vaikka sitä on kokeiltu vasta pari kertaa. Asenne ei ehkä oo ihan kohdillaan.. Kapula! Totesin kouluttajalle että koira paineistuu, ei suostu pitää kapulaa ku sekunnin mutta hakee sen kyllä mielellään ja siinä pitää hyvin. Kapula mukaan ja kentälle. Kerrottakoon että kun kentälle tultuani haukutin koiraa niin sen kiekat nousi sen verran että hyppi ihan julmetusti mun päälle ja  meni jo niin överiksi että alko katsojilta tulla kommentteja koiran hallinnasta.. ;) No siitä sitten kapulan pitoon. Je helvetti vie onnistui hienosti! Se piti sitä ihan rauhassa. Toki pidin käsiä molemmilla leuoilla mutta se piti sitä eikä paineistunu. Alko ryöväämään jopa sitä multa. Valoa tunnelin päässä, kyllä me saadaan tuokin asia kuntoon :) No... Tänään koitettii sitä nyt sitten kotona taas.. Ei se ny enää taas ollu niin hyvä.. Laitan rattaat taas pyörimään..

 Ja seuraavaa koulutuspäivää ei tarvitse kauaa odottaa. Kahden viikon päästä mennään Martan kanssa SPL koulutusohjaajan tottispäivään. Se onkin sitten jo hallihommia. Mitä todennäköisimmin otan ohjelmaksi... Ylläri ylläri.. Kapulan..

Jälkikausi loppuu kohta ja suren sitä nyt jo! Pitäis ennen sitä saada koirat johonkin kuosiin, että on hyvä jäädä tauolle... Huomenna jäljelle siis.

P.s. tämän päivän esineruudun toinen kierros oli taas mieletön. Vanha nahkalompakko oikias takakulmas ja mahtoi mennä puoli minuuttia ku se lompakko oli mulla!

Toisen kuvaajan kuvat on vielä kamerassa, niitä myöhemmin. Mutta tässä toisen...
























sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Jälleen yksi tavoite saavutettu.

Tavoitteita pitää aina olla. Ja henkilökohtaisesti voin sanoa että jos mulla ei olisi koirien kanssa kilpailullisia tavoitteita niin en jaksaisi treeneihin lähteäkään. Tavoite ajaa mut treenikentälle. Jälleen on yksi tavoite saavutettu.

Hertan virallinen nimi näyttää tämän päivän jälkeen tältä:
BH TK1 RTK1 Eigen Karolina

Käväästiin kolmannessa rallytoko-kokeessa hakemassa mitali ja koulutustunnus Hertan kanssa. Tähän mennessä parhain suoritus rallytokosta meille. 93 pistettä ja sijoitus 4/30. Pikkuusen jäi hampaan koloon kun kolmanneksi tulleella oli samat pisteet kun meillä, mutta niillä sekuntin nopeampi aika.. No kaikkea ei voi saada, sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan ja tämän viikon treenien perusteella saattoi kyllä odottaakin tällaista suoritusta.

Koira oli hyvässä mielentilassa suoritusta odotellessa. Rata sujui hyvin. Kaikki virhepisteet saa oikeestaan osoittaa ohjaajalle, ei koiralle... Olin ajatellut tämän rallytokon väliaika ohjelmaksi tokokokeitten tauolla, mutta nyt huomaan lueskelevani että mitäs avoimeen luokkaan pitää opettaa, (J piti niitä jo vähä koittaakin. Selkeesti aliarvioin koirani lukiessani uudet liikkeet.) Ei me ny viittitä tätä rallittelua tähän lopettaa. Avoimessa luokassa saa onneksi jättää taluttimen pois! Toimitaan paljo paremmin ilman talutinta. Ja sitten koekalenteria selaamaan..

Rata menee aina niin nopeasti että puolet tapahtumista unohtuu, mutta koitetaan..

1. Lähtö: Koira oli hyvin hereillä ja lähti hyvin matkaan.
2. Koira eteen, vasemmalta sivulle: Vasemmalta sivulle on meille edelleen vähä vaikee, mutta nyt tiedetään sentään jo oikea suunta ettei lähde oikean kautta. Joka tapauksessa tuomarin mielestä ei vissiin ihan nappiin se vasemmalta tulo (-1, kontrollin puute käännöksen lopussa)
3. Täyskäännös vasempaan: muistelisin että tämä meni melko hienosti, mutta silti arvostelussa lukee -1 talutinvirhe..
4. Liikkeestä maahan: Meni hyvin maahan, edellisessä kokeessa ei ollut kuullut maahan-käskyä koskaan ennen. Mutta meni sen verran vinoon että oli haastellista lähteä siitä suoraa seuruuttamaan.
5. 270 vasempaan: ei moittimista
6. Istu, maahan, kierrä koira: Ohjaajan moka. Ajauduttiin vähä liian lähelle kylttiä ja koira maassa ollessaan nuuhkaisi kylttiä, joten -1.
7. 270 oikeaan: Ei moitittavaa
8. Istu, maahan: Hyvä
9. Pujottelu: Paremmin huomattavasti ku viimeksi, mutta sanoisin että alkaa sujua paremmin ku saadaan jättää naru pois. En vaan osaa seuruuttaa narun kanssa. Vauhti hidastuu sen verran kuitenkin, että -1 talutinvirhe.
10. Juosten: Huomattavasti parempi lähtö kuin edellisessä kokeessa, mutta ilmeisesti naru jälleen liian lyhyenä kun tuli -1 talutinvirhe
11. Pujottelu edestakaisin (juosten) : Pakkas olla vähä hitaanlaista. Mutta parempaa tämäkin kuin viime kerralla. Kuitenkin niin hidasta että saatin -1 talutinvirhe ja -1 koira pois asennosta.
12. Normaali vauhti: Tässä esitti hienoa seuruuta juoksun jälkeen.
13. Koira eteen, oikealta sivulle: Tässä hienosti hereillä.
14. Vasen täykäännös, kiertäen: Ei niin hyvä kuin irrallaan mutta ei moitittavaa.
15. Maali.

Ohjaaja ottaa ihan turhia talutinvirheitä kun ei tajua missä sen narun pitäis olla. Kaikki tän päivän pistemenetykset menee mulle. Ja koiralle miinusta jälleen liian hitaasta vauhdista. Sitä treenataan edelleen. Mutta huomattavasti parempi se oli nyt kuin kahdessa edellisessä kokeessa! Oikein tyytyväinen koiraan ja vielä kun arvostelulapussa lukee "kauniisti ohjattu" niin ei voi jäädä kuin hyvä mieli tästä päivästä.




Martta neiti oli matkassa mukana. Käväästiin kattomas mitä neiti tuumaa sisähallista ja sielä olevasta tohinasta. Ei mitään. Vähä otettiin siinä pientä tottista häiriössä ja katteeltiin ympärillä olevaa toimintaa. Melko ylpeä neitin käytöksestä. Hyvä näin. Martankin kisaura kun ensi vuonna toivon mukaan alkaa niin olis ihan jees jos se osais sielä myös käyttäytyä.

Nyt pitäis alkaa keskittymään Hertan kanssa tosissaan siihen tokoon kun ilmoittautuminen marraskuulle on lähtenyt.. En tosin ole silti ihan varma vielä osallistumisesta.. Kai sen vikalistan vois hakea. Vai taidan tietää sen muutenkin.. Kattoo ny mihin tulokseen taas lopulta tuun. Huomenna on kokeenomainen tokotreeni. Se kertoo paljon..


 
Kuvat ikävä kyllä puhelinlaatua..
 

torstai 8. lokakuuta 2015

Syksyisiä kuvatuksia

 
Tässäpä nämä rakkaimpani poseeraavat syksyisissä kuvissa. Joka syksy pitää ottaa koirista kuvia syksyn lehtien seassa. Viime vuonna kuvat olivat hieman erilaisia kuin tänä vuonna, toinen koira on vaihtunut.. Näissä kuvissa tulee selkeästi esille miten erilaisia nämä tytöt ovat. Varsinkin yhteiskuvissa näkyy selkeästi miten seesteinen toinen on ja toinen tekisi mieluummin jotain menevämpää kuin kuvaaminen :D
 
 
 
 


 



 

 
 



 

 

 

 

 

 
 
 

 

 
 
 

 
Ja tällaisia kuvat olivat viime vuonna...
 


Turo rakas. Hän oli suuri persoona <3