tiistai 30. kesäkuuta 2015

Eigen leiri ja uuden perheenjäsenen tarina

Laitetaan tähän alkuun vielä tältä päivältä pari kännykkä kuvaa meidän yhteiselosta.

Pihaleikkien jälkeen

Lenkillä
 
Tästä tuloo pitkä tarina jos aion kertoa kaiken. En muista tarkkaan mutta ehkä pari kuukautta sitten Martta palautui kasvattajalle. Kuulin koirasta ja innostuin oikeastaan heti. Olen jo aikoja sitten päättänyt että minun seuraava koirani on samasta emästä kuin Herttakin. Kaikki mitä kasvattaja kertoi minulle koirasta, oli mieluista kuultavaa. Paitsi se että koira ei tule sohvalle. ;) Meillä koirien paikka on sohvalla. Sain kauan pidettyä itseni innostumasta liikoja tästä koirasta ja jossain kohtaa ja ajattelin, että en ota jo yhden kodin nähnyttä koiraa, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja kerroin kasvattajalle että olen kiinnostunut koirasta jota hän minulle tarjosi. Koira vaikuttaisi kuulemma hyvältä harrastuskoiralta, on ahne, leikki, kantaa tavaroita, pää on kunnossa, luonnettakin löytyy. Ja mikä parasta, emästä josta minun koirani pitäisi ollakin. Martta terveystutkittiin enne uuteen kotiin laittoa. Sydän ultrattiin ja luusto kuvattiin. Kun niissä oli kaikki kunnossa niin sitten en enää mahtanut itselleni mitään vaan olin todella innoissani.
 
Ajelimme sunnuntaina 7 tunnin matkan isännän, lasten ja Hertan kanssa kohti Lappeenrantaa ja Eigen leiriä, joka pidettiin sopivasti tässä ajankohdassa, kun koiran uuteen kotiin laittaminen olisi ajankohtaista. Joka vuosi kun minulla on ollut Eigen koira, olen halunnut kennelin kesäleirille osallistua, mutta se ei ole ollut mahdollista. Nyt se onnistui kun olen lomalla ja oli toinenkin hyvä syy lähteä ajelemaan kauas pois kotoa. Päästyämme viimein perille kohteeseen sain ensin tutustua Marttaan sen juostessa siskonsa kanssa ulkona. Lähdimme sitten Hertan ja Martan kanssa metsälenkille kasvattajan kanssa. Ei oltu kauaa kävelty kun näytti siltä että koirat voisi ihan hyvin päästää irti. Hertta ja Martta olivat kuin vanhat tutut. Ei mitään ongelmaa lenkkeillä vapaana yhdessä. Laumassa mökkikylän pihamaalla leikkiessä Hertta pakkasi välillä komentaa toista pikkusiskoaan, mutta Martan kanssa ei ollut ongelmaa.
 
 
Itse leirillä oli mukavaa. Oli mukava nähdä kasvattajaa ja muita Eigenien omistajia. Paljon annettiin koirien leikkiä pihassa vapaana, mutta kyllä me treenattiinkin. Se oli jälleen hieno huomata että Satu-kasvattajalle jokainen kasvatti on arvokas ja tärkeä. Sen huomaa hänestä helposti. Otin leirillä Martan kanssa ihan pienet nakkitottikset. Koira tosin oli kaikesta juoksemisesta hieman väsynyt. Kävimme jäljelläkin läheisellä pellolla. Kyllä siitä Martasta tulee jälkikoirakin. Kirjoitin aiemmassa postauksessa neljstä eri vaiheesta kohti unelmaa vaiheet olivat sydänultra, luustokuvaus, mun käteen sopivuuden testaus harrastusmielessä ja neljäs vaihe meidän perheeseen sopivuus. Ja koska kaikki oli vaiheet oli kunnossa niin meillä asuu nyt toinenkin Eigen.
 
 
Martta on siis oikealta nimeltään Eigen Martha, Hertan pikkusisko äitin kautta. Isä on Svarzekoks Rene ja Emä Eigen Iza Izir. Martta on syntynyt 15.8.2014 ja asustanut ennen kasvattajalle paluutaan etelä-suomessa kaupungissa. Martta on nyt päivän tuntemisen jälkeen osoittautunut juuri minulle ja meidän perheeseen sopivalta koiralta. ei ole ongelmaa lasten kanssa, ei kissojen kanssa eikä Hertan kanssa. Koira on jo nyt osoittanut nopeaoppiseksi ja pää on kunnossa. Vielä niin kauniskin, mun silmään.
 
 
Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti maanantaina illan suussa, yötä vasten. Ihan jo säätilan takia ettei ole niin kuuma ajella. Martta hyppäsi hienosti auton kyytiin ja katteli pihalle. Poistuttuamme Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen leiripaikan pihasta, alkoi vinkuna kuulua auton takaa. (Hertta matkusti kotiin lasten kanssa takapenkillä). Ehdin jo miettiä että jos se aikoo 7 tuntia ulista niin tuli piiiiitkä matka. Parin minuutin päästä koira kuitenkin hiljeni ja laittoi maate. Oli rauhassa koko loppu matkan. Matkalla tehdyt taukolenkit sujui hienosti. Vaikkakin laitoin pannan melko tiukalle ettei koira vaan saa itseään irti jos tulee sille päälle että ei oo menos mun kans enää yhtään pitemmälle.
 
 
Kotiin päästyämme vein koirat heti yhdessä lenkille. Ei ollu kotikontujen nurkilla paljo ruuhkaa kahdelta yöllä.. Koirat olivat hyvin rauhassa yhteislenkillä. Lenkin jälkeen mentiin tupaan ja Martta katsasti talon kaikessa rauhassa. Ei minkäänlaista ongelmaa koirilla yhdessä sisälläkään. Ruokinnan tein heti niin kuin se tulee jatkossa kin olemaan. Ruuat metrin päähän toisistaa, kuten muinoin Turolla ja Hertalla. Toinen söi "vähä" nopiampaa ja paremmin kuin toinen... Ei ongelmaa ruokailussa, paitsi että Hertta on liian hidas eikä syö edelleenkään hyvin. Että en voi jättää niitä kaksin syömään, muuten Martta syö Hertankin omat ku Hertta lähtee kipolta pois etuajassa. (Välihuomio:pakko laittaa Hertta pelkälle Raa'alle ku sitä se syö).
 
 
Istuskelin sitten vielä sohvalla muiden mentyä nukkumaan. Ja vaikka kasvasttaja oli kertonut että koira ei tule sohvalle niin siihen se ensimmäisenä itsensä asetteli sohvalle mun viereen. Laitetaas tähän pari puhelinkuvaa todisteeksi...
 
 

 
 
Kun sitten viimein menin nnukkumaan (sohvalle, kaiken varalta, jos likat tuumaa yöllä etteivät mahdu samaan tupaan). Niin Hertta aloitti vaeltamisen ja vinkumisen. Kävi pariin kertaan ulko-ovellakin. Vein sen sitten vielä kerran ulos ja pissasikin. Takaisin sisälle ja varmaan viis minuuttia se jaksoi vielä vaeltaa ja vinkua. välillä kävi nuolemassa mun naaman, välilä kattomassa muita talon ihmisiä sängyissään. Hertta makasi mun vieressä ja näytti miettivät, että ei tuo ny jo tajua mennä nukkumaan. Kyllä se sitten meni eteiseen nukkumaan ja nukkui yön hiljaa.
 
 
Aamulla lenkille ja lenkki sujui moitteettomasti. Joskin huomasin miten loistava hihnakäytös Hertalla onkaan. Martan kanssa joudutaan tehdä hieman töitä jotta se menee kuten haluan, mutta ei se paha oo. Yks pikku fifikin meille lenkillä räkytti mutta ei mun likat ollu siitä moksiskaan. En oo tohtinu vielä irti koiraa päästää mutta pitkässä liinassa ollaan ulkona juoksenneltu. Koitettiin vähä leikkiä ja olin kovin tyytyväinen Martan leikkimiseen. Ja koitin leikkiä niin että saan siitä hyvän leikkijän, toivottavasti en nyt pilaa tätä kohtaa! Sisällä on otettu nakilla tottista ja tuntuu että koiraa kiihtyy kivasti tehdessään. Ei liikaa mutta kivasti. Kammattukin on ja kynnet leikattu eikä neiti tuumannu mitään. toinen käytös asia jota tänään on treenattu on autosta ulostulo.. Että tultiinkos sieltä ryysäten ku luukku alkaa avautua vai vasta luvan saatua.. Tässäkin päästiin jo hienosti eteenpäin. toinen on ulko-ovesta meno jossa maltti olis valttia.
 
 
Sormet syyhyää päästä kunnon treeneihin koiran kanssa!! Ja aloitella Hertankin kanssa taas tauon jälkeen.
 
 
Musta tuntuu että oon löytänyt aarteen jollaista oon halunnutkin!



Salaisuuden paljastaminen

Sivujen muuttunut otsikko taisi jo paljastaa sen olennaisimman, mikäli hoksasit sen lukea.
Älä anna seuraavan kuvan taustan hämätä. Ei ollu aikaa miettiä taustaa, kun oli kuvan paikka.
 
Siinä se mun salaisuus nyt istuu Hertan vieressä. 10 minuuttia uudessa kodissa olleena. Hän on Eigen Martha , kaverien kesken Martta.
 
Laitan tässä kohtaa tähän nyt ensin kuvia Eigen leiriltä ja kerron koko Martan tarinan ja leirikuulumiset myöhemmin. Kunhan oon nukkunu päikkärit, ainakin.. Rankka reissu. 7 tunnin matka per sivu ja huonosti nukuttuja öitä. Mutta tässä muutama kuva leiriltä.
 
Hertta synnyinseudullaan
 
Martta

Martta on kova kantelemaan ja tuomaan tavaroita.. Taitaa olla hyväksi koulutuksessa :)
 
Ekan yhteislenkin ja leikkimisen jälkeen. Leikkimisestä ei julkaisukelpoista materiaalia..
 
Alkaa meno hyytyä
 
Martta

Tyttöjen äiti, Siiri, Eigen Iza Izir

Tyttöjen äiti, Siiri, Eigen Iza Izir
Ryhmä Eigeneitä. Taitaa olla Karolina, Miranda, Martha ja Merlin

Karolina ja Martha

Martha, Miranda, Karolina ja Merlin

Karolina ja Merlin

Martha

Martha, Miranda, Karolina ja Merlin
 
Martha



Lappeenrannankin pelloilla tämä jäljestää kuin juna. Loistavat kulmat ja ilmaisut

Tuli vähä juostua..

Martta ja Hertta
 
Kirjallinen selvitys meille ilmestyneestä koirasta ja leiristä myöhemmin.
 
 
 
 
 


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Jännitys tiivistyy...

Meillä on Hertan kanssa salainen projekti jossa 4 vaihetta pitää mennä putkeen että se toteutuu ja voin kertoa siitä teillekin.

Vaihe 1/4 oli heittämällä selvä. Vaihe 2/4 oli tämän viikon keskiviikkona ja se jännitti eniten, mutta sekin meni niin että voimme jatkaa vaiheisiin 3 ja 4.

Vaiheet 3/4 ja 4/4 katsellaan läpi nyt sunnuntai - tiistai välillä. Keskiviikkona lupaan paljastaa teille mistä on kyse, jos homma toteutuu tai no vaikka ei toteutuisikaan. En kyllä usko että mikään oikeen voi enää mennä pieleen. Toivon näin!

5 tuntia töitä ja mä oon kesälomalla!

Ollaan Hertan kans ny lähinnä huilittu ja lenkkeilty. Töistä kun tuun kotiin niin sen virran käytän hyödyksi noutoihin, ruutuun ja luoksetuloihin mutta muuten ei olla treenattu yhtään mitään.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Jäljestystä kuvin..

Lupaamani kuvat jäljestämästä. Suur-kiitos kuvista Pialle!

 
Ohjaajan tuumaustauko paalulla
 
Hertta työssä, jonka se osaa
 
Ilmaisun suunta on treeneillä parantunut huimasti monella tapaa!
 
Palkaksi leikitään
 
HSS...
 
Ei vielä täydessä vauhdissa..
 
Töiden jälkeen on mukava kirmailla pitkin peltoja
 
Näyttelyharrastajia meistä ei saa. Koira olis kyllä kaunis, kun osaisin asetella paremmin. Taas ois saanu venyttää enempi.
 
 


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Heinät on tehty... Siispä jäljelle!

Rehupellot  on ollu niin pitkiä, etten oo änkeny itteäni hetkeen pellolle, mutta nytpä mun vakipelloltani oli heinät korjattu talteen lehmiä varten ja heti piti mennä. Ristiriitaisin fiiliksin lähestyn aina tätä peltojälkeä vaikka koira yleisesti ottaen on siinä todella hyvä, mutta se yks kammottava kokemus on jääny takaraivoon vaivaamaan. Pitääs unohtaa se jo. Ja olis pitäny tohtis tehdä pitempi jälki tänään.. Mulla oli kaveri mukana ja kaverilla kamera. Kuvat tulevat kun ehtivät, nyt pelkkä teksti tähän väliin.

Vastapuidulle pellolle, hyvä keli ja ilta-aurinko. Koira istuskeli takaluukussa luukku auki ja katteli maailmaa ku odoteltiin jäljen vanhentumista. Mahtoi mennä noin 400 askelta, kaks kulmaa, kolme esinettä. Ja kun kerta on kaveri mukana niin käytetään tilaisuus hyväksi ja laitetaan jäljelle harha. Jälki vanheni noin vartin ennen harhaa ja vartin harhan jälkeen. Koira löi nenän maahan heti autosta päästyään. On jännää miten koira ehdollistuu asioihin: pellonreuna+ valjaat on Hertalle yhtä kuin käsky avata nenä ja laittaa se maahan.  Nenä menee maahan heti kun se pääsee autosta ulos. Nakkia heittelin sinne tänne jäljellä. Ehkä 10-20 askelen välein.

Jäljestys oli hyvää, mutta mikä parasta, ongelmakohdat alkaa poistua!! Kulmat oli ku elokuvissa, esineet jäi ilmaisussa jalkojen väliin ja se viimenen esine! Hertan oaras koskaan! Koira meni maahan täysin suoraan vaikka olin 10 metrin päässä ja tuijotti maahan! Meitsi on onnellinen! Se on hyvin oppinu tuijottamaan keppiä ja odottamaan että siitä kirjaimellisesti sataa palkka ylhäältäpäin ku sitä vahtaa. Päästiimpäs niistä jutuista yli.

Töistä kotiin tullessa tein muutaman noudon kovassa vauhdissa ja pari hyppynoutoa päälle. Hyvä draivi oli koiralla päällä. Huomenna koitan kotiutuessani muistaa köyttää virran hyväksi ja tehdä muutaman luoksetulon. Keskiviikkona mennään möllitokoihin häiriökoiraksi ja taidampa mennä tällä viikolla uudetaan ilta jäljellekkin ja teen pitkän jäljen.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Hertan juhannus kuvina


Hertta on viettänyt juhannusta kotona perheen parissa ulkoillen ihan mahottomasti. Se olis kovasti osallistunut kroketin ja mölkyn ja siihen kuulapeliin jonka nimeä en muista, mutta koska siitä kiellettiin niin se tyytyi katsomaan sivusta ja katsoikin tarkasti ku mölkkykapula tai kuula lensi. Onneksi aurinko ilostutti meitä juhannuksen ajan.
Juhannuksen jälkeiseen viikkoon kuuluu tokotreeniä, hössöttävää sellaista eikä mitään vakavaa ja sunnuntaille oon taas menny ilmoittamaan koirani kokeeseen. Ja ilmeisesti menenkin. Kävi miten kävi.
Ensi viikon sunnuntaina kutsuu reissu jota oon odottanu niin kauan ku Eigenin oon omistanut. Retki kennelin jokavuotiselle kesäleirille Lappeenrantaan. Siitä ja sen sisältämistä salaisuuksista kuulette lisää kunhan leirin on ohitse. Kunhan ei vaan tule mitään estettä sinne lähtemiseen. aina ennekin on tullut jotain enkä ole päässyt lähtemään. Nyt on päästävä.

 
 









torstai 18. kesäkuuta 2015

Rally-tokoilemassa

Vaihdettiin välillä vähä lajia.. Rally-tokoa oli ohjelmassa tänään.
Yleinen käsitys taitaa olla että rally-toko on lajina sellanen, että jos ny muuta et osaa koiralles kouluttaa niin harrasta rally-tokoa. No ei se asia ihan näin mene. Jännä laji, ihan erilainen ku tavallinen toko. Ja radalla saa luvan kanssa näyttää käsimerkkejä koiralla ja antaa suullisia kehuja koko matkan ajan.

Rally-tokossa tulee ne tehtävät eteen jotenkin niin nopiaa, että ei meinaa keritä keskittyä yhtään koiraan ku pitää vaan miettiä, että mihinkähän sitte ja mitäs tuo kyltti tarkoittaa. Jos jotain saisin lajiin toivoa niin kylttien välit vois olla vähä pitemmät. Tai sitte se on vaan treenin puutetta. Ei noita rallytoko juttujakaan ihan heittämällä tehdä. Kevättalvella käytiin Hertan kanssa ne yhdet epikset ja sielä koira oli tosi hyvä, tänään ei niin hyvä.. Laama. Välillä hyviä kohtia mutta ei ollenkaan taas sitä parasta Herttaa. Pitäis oikeen ottaa asiaksi ja harjoitella yksitellen niitä liikkeitä eikä tuolleen heti ratana. Ehkäpä ne siten alkais sitten radalla sujua paremmin. Alokas luokassa on koira kytkettynä ja me ei Hertan kans osata tehä mitään narun kanssa. Sekin meitä sekas. Ei ollu parasta Herttaa, mutta toinen kierros oli jo huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Tänään klo 00.00 aion koittaa ilmoittautua kokeeseen lajissa. Tosin se voi olla jo järjestävän seuran jäsenistä täynnä, kun niillä oli aiempi ilmoittautuminen, mutta toivon suuresti että meille on vielä tilaa!!

Lajin rikkaus on selkeästi rotukirjo. Meilläkin oli tänään edustettuna monenlaista rotua. Sakemanni, aussi, snautseri, mäyris, seisoja, rotikka ja bokseri. Se rotukirjo varmaan tekee tuomain hommasta haasteellista. Kaikki pitäis osata arvioida rodunomaisuuden tuntien ja vielä yksilön temperamentti huomioiden.

Mielenkiintoinen laji. Virallisia kokeita odotellessa aion treenata nyt niitä yksittäisiä liikkeitä niin josko se kokonainen rata sujuisi paremmin sitten.







keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Helpotuksen huokaus...

Ohjaajan pää käy taas ylikierroksilla kaikesta miettimisestä, pohtimisesta ja asioiden kääntelystä. Toivon olevani oikeassa kun tuun siihen lopputulokseen näiden huonojen kokeiden jälkeen että juoksujen jälkeinen tila vaivaa. En mä muuta keksi, kun ennen juoksuja ollut koe oli niin loisto. Ja tästä viisastuneena joudun todeta, että nyt me vähä himmataan vauhtia. Eilen tuli ilmoitus että olis ollu peruutuspaikka kokeessa huomiselle, mutta vastasin, että en tule. Mitä niissä rampata, kun koira on nyt hormooniensa vallassa. Otetaan nyt taas tämä homma rennommin ja päätetään että ykköset tulee ku ne tulee, tuli sitte vanhoilla tai uusilla säännöillä, mutta tulee. Eilen vähä plarasin avon uusia sääntöjä ja muistan ajatelleeni ruudun olevan ainut hankala kohta siinä. Muutamaa juttua pitää muuttaa ja jotain ihan uusiakin asioita pitäää opettaa ennen uudenlaiseen avoon menoa. Mutta mennään sit sinne jos ne ykköset ei vanhalla tyylillä tule. Nyt loppui se paineitten  ottaminen. Tuloo valmista ku tuloo. Ennen elokuuta vielä 2-3 koettaa, josko ne kävis huitaasemas läpi. Ja jos niistä ei kahta ykköstä tuu niin sitte ei tuu, sitte hetken treenataan ja mennään luopuvuodeta sitten taas.


 Joskin tänään töistä tullessani koira oli loisto, ku otettiin kotipihas treeniä. Nouto ja luoksetulo aiheena ja vauhtia piisas. Seuruutakin vähä otettiin keppi kainalos ja esitti valtavan nättiä seuruuta ja käännöksiä. Lopuksi jätin koiran paikkamakuuseen omalle puolelle tonttia ja menin itte juoruamaan naapurin puolelle. Kyllä se varmaan puoli tuntia siinä makas ja lapset ympärillä leikki kirkonrottaa.

Ny me aiotaan viettää juhannusta. Käydään huomenna rallytoko koulutuksessa kyllä ensin! Juhannuksena mennään jäljelle jos meidän vakipellosta on sillon jo rehu tehtynä . Uimaan pitää päästä ja muuta mukavaa. Ens viikolla sitte taas pieniä vauhdikkaita tokopätkiä koska 28.6 on koe ja sit pari heinäkuussa..

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kokeessa jälleen..

Normaalisti en kyllä käy näin usein kokeissa, mutta nyt on koitettava takoa ennen sääntöjen muuttumista. Alkaa vaan pahoin näyttää siltä että ollaan AVO luokassa vielä sääntöjen muuttumisen jälkeenkin. Että josko tutustuis niihin sääntöihin tarkemmin ... Todettakoon, että tänään meno oli jo ihan eri näköistä kuin torstaina, mutta... Facta on edelleen että pakka olis pysyttyvä kasassa, yhtään suurempaa mokaa eli nollausta ei saa tulla että se ykkönen tulee. Onneksi mun luonto ei kuitenkaan anna periksi luovuttaa vaan aina lähetään Hertan kans uuteen nousuun kehnommankin kokeen jälkeen. Ja tänään kokeessa oli taas yhdessä tekemisen meininkiä. Yks liike nollille ja siinä se meidän ykkönen taas meni. Muutakin outoa tapahtui, seuraamisessa, mutta sen ois vielä kestäny ykköseen, sen pistemenetyksen. Mutta kokonaisuutena torstaisen jälkeen koiraan ja yhteiseen tekemiseen tänään tyytyväinen kuitenkin.

Ja mikä parasta, osasin ekalla yrittämällä koepaikalle, enkä harhaillu missä sattuu Vaasan uuden moottoritien takia, jota mun gps ei tunnista. Fonectasta tulostettu ajo-ohje toimi.

Paikkamakuu: Taattua Hertta laatua. Ei sanottavaa vaikka yks koira piti hakea rivistä pois.

Seuraaminen: Tässä tapahtui jotain jota en käsitä. Hyvin lähti liikkeelle. Kymmenen askelen jälkeen tuli pysähdys joka vielä sujui ja sen jälkeen kymmenen askelta ja vasemmalle. Tässä tapahtui jotain mitä en käsitä. Koira aukes musta metrin päähän ja jäi kyttäämään ja hidastamaan enkä saanu sitä kunnon vauhtiin enää uudestaan. Ei tuu mieleen mitään muuta kuin se että oon palkannu sitä nyt aika ahkerasti käännöksistä että petrais niissä seuruuta. Mahtoiko jäädä kyttäämään palkan lentämistä vai mitä mutta tällaista ei oo koskaan tapahtunut meille ennen. Siitähän rokotettiin pisteitä tietysti sitte roimasti.

Liikkeestä maahan: Tässä valmisteluosuudessa koira seuras taas todella hienosti, ei mitään
sanottavaa. Aivan loistoliike. Mutta numerosta päätelleen tämäKÄÄN tuomari ei pitänyt Hertan maahanmenon vauhdista.

Luoksetulo: tämä lähti menemään vikaan jo ennen luoksetulokäskyä. Kenttä oli hevostallin läheisyydessä ja kentältä näki hevosaitauksiin. Jostain syystä Hertta alkoi juuri ennen käsky sanan kuulemista kytätä hevosia eikä ollu ihan hereillä ku käsky kävi. Lähti kuitenkin tulemaan mutta heppojen kyttäys vaikutti vauhtiin. Pysähdys kuitenkin hyvä ja loppumatka jo reippaampi.

Liikkeestä seisominen: Tästä niin onnellinen. Hertan bravuurina tunnettu liike, joka on nyt välissä mennyt muutamia kertoa nollille maahanmenon takia, oli tänään taas hertan bravuuri. Ei mitään sanottavaa. Pysähtyi ku seinään ja valmisteluosuuden seuraaminen hienoa.

Noutaminen: Tähän se meidän ykkönen sitte meni... Hertta on aina ollu sellanen että ei ota helposti häiriötä mistään eikä kuluta aikaansa haisteluun niinku moni koira kentillä tekee. No heitin kapulan, koira lähti ravilla noutoon ja puoles matkaa pysähtyi ku seinään ja jäi haistelemaan maata. Siitä kohdasta jossa oli ollu paikkamakuu. Toistin käskyn ja koira vilkaisi mua ja jatkoi hasitelua. en tiedä kauanko se siinä haisteli mutta ainakin puoli minuuttia, sitten tuli lähelle kapulaa, haistoi sitä, vilkaisi mua ja muisti mikä oli kesken. Otti kapulan suuhun ja kävelin mun luo sen luovuttamaan. Voi taivas ku en tienny olisinko itkeny vai nauranu. Muuten olis tullu se ykkönen, mut sit tuli jotain näin outoa.

Kauko-ohjaus: Torstain kokeessa koira toimi niinku ei olisi koskaan kaukoja opetellukkaan. Oon tällä viikolla ottanu pariin kertaan kaukoja ja tehny ne käsiavulla äänen lisäksi ja kädessä lelu. Otin käsiavun tässä kokeessa nyt sittten mukaan ja kaukot oli paremmat kuin ennen. Kun oon kaukot Hertan kanssa aloittanut niin se hämääntyi käsiavusta ja kun sen jätti pois niin kaukot parani. No nyt ne käsiavut on otettu takaisin ja toimii.

Hyppy: Tässä ei muuta sanottavaa kuin vauhti. Muuten hyvä.

Pisteet : 10, 6.5, 8, 7, 10, 0, 9, 8, 8 Yhteensä 151 ja AVO2. sijoitus 2. Koko päivänä nimittäin vain yksi ykköstulos..

Nyt ku joku keksii että mikä on oikea lähestymistapa seuraavaan kokeeseen.. Kokeenomaisia treenejä ja vaatimista jos ei keksity loppuun asti. Pikku paloissa ja vauhti suureen osaan, ihan jotain uutte, ei treeniä ollenkaan... Mitä ? mikä se konsti on?

No, meillä on Hertan kanssa vielä aikaa tätä AVOa takoa vaikka vuosia, ei sillä ja niin me tehdäänkin jos ei muu auta, mutta ois se tietysti kiva päästä eteenpäin. Se lukijoiden kannattaa muistaa, että kaikista huonoista suorituksista huolimatta tuo koira on paras mitä mulla on ollu ja nautin sen seurasta joka päivä. Tykkään siitä hirvittävästi. Vielä tulee se päivä kun päivitän tänne TK2 kokeen sujumisesta! Jatkamme harjoituksia, mutta ensi koitan päästä johonkin tulokseen siitä että miten seuraavaa koetta lähestytään..

torstai 11. kesäkuuta 2015

Ei jääny kerrottavaa jälkipolville tästä päivästä...

Silloin kun harrastus"väline" on elävä olento, ei voi koskaan tietää milloin se toimii hyvin ja milloin huonosti. Tämän päiväisestä kokeesta ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. No ehkä sarjassamme "ei näin". Tekis mieli jättää kirjottamatta koko kokeesta mitään, mutta menköön, elämäni huonoin tokokoe ja huonoin tulos. Joo, sentään tulos..

Koira ei heränny ennen suoritustakaan kunnolla ja sitten se vaikuttaa myls muhun että mä en herää ja oravnpyörä on valmis. Ennen koetta jännitti pitkästä aikaa ihan vietävästi, mutta itse kisatilanteessa ei enää jännittänyt. Jos saa selitellä, niin väitän että juuri loppuneet juoksut on syynä tähän heikkoon tekemiseen. Toinen on se että taisin olla liian ajoissa kisapaikalla ja se ei sovi Hertalle. Lähtönumero oli hyvä, toisena. Ehti nähdä kaavion ku eka teki ja sitten oma koira autosta.

Paikkamakuu: Pikkuusen pisti jännittämään kun paikkamakuussa Hertan vierellä makasi koira joka yhdessä kokeessa muinoin alkoi yllyttämään Turoa leikkimään. No koira oli onneksi edistyny ja makas hyvin. Mutta kun tulin piilosta pois niin Hertta oli jotenki hämääntyneen näköinen. Yks koira sielä seisoi, yks istui ja yks makas muuten vaan levottoman näkösenä. Se vaikutti Herttaan. Tämä tuomari oli taas sitä mieltä että Hertta meni hitaasti maahan ja sitä mieltä että kesken makuun lonkka-asentoon vaihtaminen on virhe. Niistä meni pisteitä.

Seuraaminen: seuraaminen oli aivan hyvää, siitä oon vielä tyytyväinen. Pistevähennykset meni ohjaajan tekemisestä ei koiran.

Liikkeestä maahanmeno: tämä oli vielä hyvä. Mutta tuomari rokotti Hertan maahanmeno vauhdista.

Luoksetulo: tästä liikkeestä se todellinen alamäki alkoi. Siis koira lähti hidasta lönkyttelyravia. Pysähtyi kyllä hienosti, mutta ei minkäänlaista vauhtia pysäytyksen jälkeenkään.

Liikkeestä seisominen: tätä en jaksa lakata ihmettelemästä. Treeneissä tämä on niin varma ja aiemmissa kokeissa ollut 10 pisteen liike ja nyt se menee aina tässä maahan. Taas tuomari sanoi että koira jäi kyllä seisomaan mutta alkoi hetken päästä mennä maahan. Ja treeneissä tämä on ollu entisenlainen, eli todella hyvä. Tähän ku joku keksii mulle että mikä täs mättää niin voin maksaa vakka korjaavasta tiedosta. Oon treeneissä tehny niin että juoksentelen kentällä koira perässä ja yhtäkkiä sanon maahan ja seiso käskyä vuorotellen ja aina tulee oikea asento. Miksei se kokeessa tuu??

Nouto: ihan peestä. Samaa hidasta löntystelyravia kapulalle kuin luoksetulossa, huono kapulan pito( joka Hertalla aina varmaa) ja vielä kaupan päälle tiputti kapulan mun taakse palautuksessa. Ei kösitä. Tämäkin ollut nyt niin hyvä treeneissä.

Kaukot: no kaukoja koira ei oo vissiin tehny ikänä. Eka istuminen kolmannella käskyllä, tokaa ei ollenkaan...

Hyppy: tämä sentään hyvä

Kokonaisvaikutus kuitenkin ihan ok vaikka koira oli kauttaaltaan ihan laama. Positiivisena asiana otettakoon että ennakointeja ei ole enää ja liikkurin käskyistä koira ei ota enää itelleen käskyä.

Kyllä harmituskäyrä on niin korkealla ettei mitään rajaa. Pisteet niin huonot että en haluaisi niitä teille esitellä ollenkaan, mutta laitetaan nyt kun tapana on ollu. Näin se homma menee ylä ja alamäkiä. Edellisen kokeen huippusuorituksen jälkeen tällänen täysin ala-arvoinen suoritus. Ja sunnuntaina olis uus koe... Joudun nyt vähä miettiä että oonko menossa..

Pisteet
Paikkamakuu 8
Seuruu 8,5
Maahanmeno 8
Luoksetulo 7,5
Liikkeestä seisominen 0
Nouto 0
Kaukot 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 8,5

Kokonaispisteet huikeat 106 pistettä ja AVO3

Ei oikeesti naurata. Mutta tunnen itteni, oon niin hullu että löydän ittenikolmen päivän päästä taas kokeesta...


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Viikonlopun mittainen opiskelumatka

Jälleen auto täyteen tavaraa ja koira mukaan ja kohti opintoja.
Koirahierojaopinnot alkavat olla hyvällä mallilla. Tietoa on jo runsaasti ja lisää vaan tulee aina kun viikonlopun ajan istuu tunneilla ja käsittelee asiakaskoiria. Tietenkin lähiopetusjaksojen välissä on aina tehtävi ja tenttiin lukua jne. Mielenkiintoista. Ainut mitä oon koulutuksessa harmitellu, on että miksi en oo menny aikaisemmin!! Aihe kun on kuitenkin kiinnostanut jo kauan.
Meillä on koulutuksessa tosi mukava porukka. Lauantai illat kuluu saunoessa ja juorutessa. Ikävä kyllä vesisade pilas meidän suunnitelmat grillibileistä.

Perjantaina ensin ennen lähtöä rautakaupan kautta. Niin kiltti kun mun Herttani onkin niin näyttelyhäkissä se ei tykkää olla. Toki se ei ole koskaan tottunut sielä olemaankaan, kun on sielä sen tasan kaks kertaa ollu pari tuntia näyttelyreissuilla ja silloinkin mä oon könnänny vieressä. Se on muina koulutusviikonloppuina heti perjantai iltoina ku ekaa kertaa oon sen häkkiin laittanu niin päättäny että täälähän mä en oo ja tullu sieltä läpi. Eipä tullu enää ku hain rautakaupasta tuunausvärkkejä...

Lukko häkin joka nurkkaan, niin johan alkoi koira pysyä sisäpuolella. Perjantaina ennen ekoille tunneille lähtöä jäin huoneen ulkopuolelle hetkeksi kuuntelemaan. Viis minuuttia meni kunnes alkoi kuulua häkin seinien koluuttamista. Mutta kyllä se minuutissa luovutti ja totes että ei täältä enää pääsekään ulos! Perjantai illan ja lauantai aamupäivän häkissä ollessaan koira oli jotenkin aharistuneen oloinen ja kuolas paljon. Mutta lauantai lounaan jälkeen se tottui siellä oloon. Sen jälkeen kun menin huoneeseen Hertan ollessa häkissä, koira oli levollisemman näköinen. Joskaan nyt ei ollenkaan sellainen mitä on kotona nukkuessaan. Herttahan joutuu olla sielä perjantaina kolme tuntia ilman taukoja, lauantaina 9-17 ajan, monella tauolla ja sunnuntaina 9-16 ajan monella tauolla. Illat ja yöt Hertta on meidän huoneessa vapaana kun mä oon paikalla talossa, joko huoneessa tai muualla tuvassa.

Meirän tämänkertainen huone.
 
Perjantaina Hertta sai taas kunnian olla koe-eläimenä kun 20 opiskelijaa harjotteli SI-nivelen käsittelyjä. Aina ne jaksaa ihmetellä mun koiran olemusta. Mutta kyllä mäki jaksan. On se niin lunki oikeesti, että toista tällästä sakemannia näin hyvällä pään sisällöllä saa hetken hakea.
 
Onneksi Opiskelupaikkakunnaltakin löytyy hyviä lenkkimaastoja ja sohva, että tuloo Hertalle vähä kotoosampi olo iltaisin opintojen jälkeen ja tietenkin ku mä oleilen huoneessa, niin lähelle on päästävä. Lauantai päivällä otettiin asutolan takapihan nurmikolla tokotreenit ja melekeen tekis mieli alkaa häkittää koiraa kotonakin, oli Hertta niin hyvä treeneissä. Paras ollakin, kun tällä viikolla olis ohjelmassa kahdet kokeet.. Kouluttaja hieroi hertan kauttaaltaan lauantainaa ja mitään vikaa ei oikeastaan löytyny. Vasemman puolen kaulalla oli vähän jumitusta mutta ei mitään muuta. Eli kaikki edellytykset hyvään koesuoritukseen on olemassa!
 
 
 
 
 
Koirahierojan hommat on kyllä niin mielenkiintoisia ja koirilta saat taatusti suoran palautteen työstäs, niin hierontatilanteessa kuin sen jälkeenkin. Se tekee siitä vielä ihanampaa. Paljon helpompi ja ihanampi koirien kanssa on työskennellä kuin ihmisten... Toivon mukaan saan vielä jonain päivänä unohtaa hoitajan työni ihmisten maailmassa kokonaan ja keskittyä täysin koiriin. Näin toivon, mutta aika näyttää miten tässä käy.