Seuranmestarit 2017

Lakeuden Kennelkerho, yhdistys jossa treenaamme rallytokoa, järjesti eilen seuranmestaruuskilpailut. Martan kanssa osallistuttiin voittaja luokkaan. Ei viittitty katkaasta meidän voittojen putkea. Martta on siis Lakeuden Kennelkerhon rallytokon voittajaluokan seuranmestari vuosimallia 2017.

Koira oli radalla hieno. Peruutus... Sille on nyt tehtävä jotain. Peruuttaa hyvin mutta menee ihan liian matalalla pepulla ja melkein istuu tai jopa istuu, niin se on auttamattomastu sitten miinus kymppi. Yks miinus tuli vinosta eteentulosta. Molemmat virheet on tiedossa. Aivan turhia virheitä nuokin. Ilman noita ois tehty voittajaradalla sata pojoa... Mutta muuten voittajaluokan tekeminen alkaa olemaan todella sujuvaa. Oikeallakin puolella mennään ihan pois tiehensä. Käytösruudussa saatiin hyvä treeni jatkoa varten. Pikku koira meni radalla ihan meidän läheltä ja hyökkii haukkuen meihin päin. Martta oli makuulla mun vieressä. Nosti se vähä itteään ja nuuski että mikäs tuo huutaja on, mutta ei muuta. Tehtiin nollakoirana mestariluokan ratakin. Siellä oli peruuttaminen oikealla. Ei tehty sitä ku ei oo sitä treenattu. Oikealla puolella liikkeestä seiso-kierrä koira oli Martalle haastava ymmärtää mutta uusimisen jälkeen se ymmärsi että se on ihan vaan jäävä seisominen vaikka väärällä puolella onkin. Muuten me päästeltiin mestariratakin virheettömästi menemään!

Seuranmestari kiittää ja kuittaa. Seuraavaksi katotaan katkeaako voittoputki rallytoko CUPin osakilpailussa ja kokonaiskisassa.

Ja tänään on juostu mettässä auringonpaisteessa kaks ja puoli tuntia. Siistiä! Varsinkin se mutalammikoissa uinti. Se on Martan mielestä ihan parasta. Nyt se meni siinä hommassa vaan pitemmälle kuin aiemmin. Ennen on piisannu mahan kastelu...

Palataan vielä FH kokeeseen kuvin..

Ilmoittautuminen. Ja koira katselee jo kaihoisasti jälkipaalun suuntaan..

"jälki"

Aloitus oli hyvä ja reipas

Ekalla suoralla

Ensimmäinen ilmaisu

Ja esinehän siellä oli

Ekasta kulmasta selvitty

Eka lyhyt suora

Ekalla lyhyellä suoralla

Toinen pitkä suora

Toiselta esineeltä lähdössä uudelleen matkaan

Toka lyhyt suora keskellä uima-allasta

Kolmas esine

Viimeisellä suoralla

Tuomiolla (Mitäs tuo kuva pomppas tuonne sivuun...)

Palkintojenjako

Toinen on onnellinen ja toinen tietää olevansa hyvä 

FH1 BH TK1 RTK1 RTK2 Eigen Martha

Tuollanen se oli.. Vasemmasta reunasta lähtö. Pitkät ehkä 150m ja lyhyet sivut 50 m

Me tehtiin se!

Uskomaton fiilis! Pitkäaikainen haaveeni on totta. Ja sain tehdä sen tuon parhaan, eli Martan kanssa. Noo.. Jos tarkkoja ollaan niin Martta sen työn teki, mä oon vaan näyttäny sille miten ja kuljen narun päässä mukana, kun se hoitaa homman. 

Lisäämme koiran nimen eteen uuden kirjainyhdistelmän, sen josta olen mielettömän onnellinen ja jonka aiheuttamaa tunnemylläkkää en osaa pukea sanoiksi. Mikään tottelevaisuustulos ei tunnu tällaiselta. FH1, se on nyt totta!

Mitähän tästä nyt kertoisi. Oon jotenki ihan sanaton.

Matka alkoi aamulla kohti Kuortanetta. Siellä osataan kyllä tehdä hienoja peltojälkikokeita, tunnelma on  mukava ja Juhani Petäjistö on asiallinen tuomari. Koira oli aamusta saakka mukavassa vireessä. Keli oli tyyni, mutta synkkä. Ei kuitenkaan onneksi satanut. Koepaikalla perinteiset ilmoittautumiset ja sirunluvut. Suoritusnumeroiden arvonta onnistui tällä kertaa mainiosti. Otin numeron 1. Tykkään että vuoro on hetimiten, ettei koiran (eikä ohjaajankaan) tarvi kauaa odotella pääsemistä itse asiaan. Pellolle ajettuamme, katsoin että pellolla oli juuri sopivan korkuinen heinä. Koiran pissatuksessa jo havaitsin että nyt on hyvä vire koiralla. Ei olisi malttanut käydä tarpeillaan, kun piti haistella pellon suuntaan. Hetken jouduttiin vielä odotella kunnes otin valjaat ja liinan koiralle,  itselle treeniliivin ja numeron rintaan ja lähdettiin kohti ilmoittautumista. Ilmoittautumisessa mulla oli mukana malttamaton koira. Martta vinkui ja nuuski paalun suuntaan. Paalun luona vielä välineiden viime säätö ja käsky "jälki".

Loppu olikin sitten Martan hallussa. Jotenkin sitä on niin ulkopuolinen ja toivoton olo siellä liinan toisessa päässä. On vaan luotettava koiraan. Ja tänään koira oli sen luottamuksen arvoinen! Jäljessä oli neljä pitkää suoraa ja kolme lyhyttä. Harhat kulki viimeistä kulmaa ennen ja jälkeen. Esineet oli ekalla, tokalla ja neljännellä pitkällä suoralla ja lopussa. Voin kertoa että kolmannella suoralla kun ei esinettä löytynyt niin luulin sen menneen ohi. Ja kun se kolmas sitten löytyi, luulin sen olevan viimeinen, mutta tuomarin eleistä huomasin, että matka jatkuu vielä ja pystyyn siltä osin huokaasta. Mutta kyllä pitkä oli se viimeinen suora henkisesti! Mietin mielessäni että mulla on kolme esinettä taskussa ja mielestäni oon menny kuus kulmaa, joten tää suora ja yks ilmaisu niin se olis siinä. Viimeisellä suoralla olisin halunnu että mulla olis ollu sykemittari. Ja se tunne kun koira menee vielä kerran maahan!!En osaa kuvailla sitä. Se oli mieletön!

Pisteitä kertyi 88. Se on hieno tulos tästä vaikeasta lajista. Kaikki kulmat ei ollu niin hyviä kuin koira osaa. Muutamassa kohdassa se teki pieniä tarkistuksia jäljen vierestä ja ilmaisut ei olleet sitä mitä se osaa. Ensimmäinen ilmaisu oli hieno. Mutta kun palkkaa ei tullut ja esineet oli vieraita niin muissa ilmaisu oli hieman epävarma. Jokaiselle se pysähtyi heti seisomaan, mutta vilkaisi aina muhun ennen maahan menoa. Ja näin ollen meni niissä myös vinoon. En moiti tästä koiraa ollenkaan. Paljon kun kaksistaan treenataan niin ei niitä vieraita esineitä ole käytettävissä. Harhat se selvitti jälleen hienosti. Ne ei ole meille ongelma. Martta kyllä tietää että niistä ei kannata piitata, ei oo menny siihen lankaan koskaan. 

Sitten se yksi kulma. Siitä koira ansaitsee erityiset kiitokset. Yhtä lyhyttä suoraa edetessä alkoi alusta muuttua märemmäksi ja märemmäksi, kunnes huomasin koiran jäljestävän täysin vedessä. Ja kun se kääntyi takaisinpäin tehden pienen ringin, ajattelin että se oli tässä, enkä olisi moittinut siitä koiraa. Jos se vesilätäkössä ei osaa jäljestää niin se annetaan todellakin anteeksi. Mutta sen pienen pyörähdyksen jälkeen matka jatkui. Koira löysi jäljen uudelleen helposti ja jatkoi matkaa! Se oli vain mennyt hieman kulmasta yli. Tästä kohdasta tuomarikin oli koirasta erityisen ylpeä.  Ja niin oon minäkin! Kannatti tehdä se yks jälki tässä pari viikkoa takaperin vaikka koko päivän oli satanu kaatamalla ja kun sade loppui, me lähdettiin jäljelle. Pelto oli ihan lätäköillä, mutta Martta selvitti sen treenijäljenkin silloin. Ja niin se teki nytkin. Lienee tuolla kyseisellä treenillä osuutta asiaan, mene ja tiedä.. 

Ja jatketaan sillä luokkavoittojen sarjalla... Ei muita tuloksia ykkösen jäljeltä tänään, joten luokkavoitto pokaali lähti myös meidän matkaan.

On meillä ollutkin viime aikoina niin hyviä treenejä, että tämä tulos oli realistinen haave. Nyt se ei enää ole haave. Se on totta ja paljon ruokaa sisältävän huomisen palauttelutreenin ja pienen jälkitauon jälkeen alkaa piikkien ja kaarien opettelu seuraavaa kautta ja  kakkosluokkaa varten! Laitetaan uudet asiat alulle ennen talvitaukoa.

Näissä kohdissa tekee aina mieli kiittää. Kiittää heitä jotka ovat olleet mukana matkallamme kohti tätä tulosta. Neljä tahoa tulee tässä mieleen erityisesti...
Kasvattaja Satu Knutars... aina tällaisessa kohdassa mietin, että mitä jos Satu ei olisikaan tarjonnut tätä koiraa minulle, mitä jos en olisikaan ottanut sitä!
Pirjo Lastikka ... Siitä yhdestä kesäisestä lauseesta alkoi meidän ylämäki tässä hommassa. Pirjo totesi, että - koira osaa kyllä jäljestää, nyt sitä pitää alkaa kouluttaa! Toinen asia, jonka Pirjo huomasi, oli minun jatkuva liinatuki koiralle treenissä. Kun poistin liinatuen ja aloin vaatia koiralta enemmän, siitä löytyi aivan uusi vaihde.
Tina-Marina Bäckman... Kulmat oli alkukaudesta huonoja. Apuun kutsuttiin Tina-Marina ja niillä konsteilla on kulmat laitettu kuntoon. 
Ekolan tila Alahärmän Köykkärillä.... Kiitos peltojen lainasta! On mulla muitakin peltoja käytössä, mutta kyllä teidän on paras! Ilman treenipeltoja ei voisi mennä kokeisiin ja tehdä tuloksia. KIITOS!

Olen tänä vuonna pitkälti treenannut yksinäni. Olen huomannut keskittyväni paremmin treeniin, kun olen pellolla yksin. Eipä sillä, ei meilläpäin peltojäljestäjiä olekkaan, että ei niitä kavereita puussa kasvakaan, mutta en ole myöskään ´niitä kauheasti pyydellyt tai lähtenyt muiden jäljestäjien luo kauemmas ajelemaan. Ihan sen vuoksi, kun olen huomannut miten hyviä treenejä me tehdään Martan kanssa kahdestaan. 
Siitä huolimatta, että ollaan tällääsiä erakoita, niin kiitetään kaikki ne jotka on matkan varrella tehneet Martalle jälkiä tai harhoja ja istuneet seuranani pellon laidalla.

Laitetaan niitä jäljestyskuvia sitten myöhemmin, kun kuvaaja saa ne koneelle..

FH1 BH TK1 RTK1 RTK2 Eigen Martha

Syysterveiset..

Kovin on syksyystä jo ulkona. Joskin tällä hetkellä todella hieno auringonpaiste. Ja tuostapa tulikin idea lähteä pellolle ottamaan muutama kuvanen. Nooh.. En mä mikään valokuvaaja ole, mutta kyllä niistä ajatuksen ymmärtää :)

Viime viikko pidettiin lähes kokonaan vapaata rallytokosta. Keskiviikkona käytiin koulutuksessa. Oli hyvä koulutus. Pitkästä aikaa sellainen että tekisi mieli mennä samalle henkilölle uudelleen. Haettiin vähä oppeja mestariluokan peruutukseen ja edestä puolen vaihtoon, sekä edelleen siihen eteentuloon ja seisomasta maahanmenemiseen. Muutamia jälkiä ollaan tehty ja niiden perusteella lähti eilen ilmoittautuminen FH kokeeseen parin viikon päästä. Voi kumpa sielä nyt kaikki toimisi, eikä koira keksisi omia uusia kuvioita tai pelästyisi riistan jälkiä..

Loppu vuoden jutut on nyt virallisesti lyöty lukkoon. FH koe 17.9. Rallyssa koe 7.10 ja 22.10, EP CUP 1.10 ja seuranmestaruudet 23.9. Koulutuksiakin vielä on kalenterissa: hyppytekniikkakoulutus, kaksi rallytoko koulutusta sekä SPL 30 vuotis juhlan tottiskoulutus. Sen jälkeen jäämme ansaitulle talvilomalle koko joulukuuksi.