Joulun jälkeistä elämää..

Joulu meni ja nyt keskitytään taas kunnolla treeneihin. Ollaan oltu vähä treenilomalla nyt joulun alla, mutta nyt taas sorvin ääressä, mukana niin uutta kuin vanhaakin touhua ja tällä hetkellä tuntuu taas kaikki toimivan hienosti.

Hertta on ilmoitettu ensimmäiseen rallytokon avoimen luokan kokeeseen ja treenaa siihen nyt mahottoman hyvällä draivilla. En tiedä mistä tämä uus vaihde on tullu, mutta oon siitä vaan kiitollinen. Uskon sen jotenkin liittyvän Martan taloon tuloon, mutta miten, kertokoon joku viisaampi. Se on tietty yks, että ovat vähän mustasukkaisia toisilleen mun huomiosta, mutta mene ja tiedä mikä on oikea syy koiran uuteen parempaan menoon. Otan sen nyt vaan ilolla vastaan ja odotan kyllä hyväksyttyä tulosta kokeesta. Jos ite en mokaa..

Jäljelle on ikävä. Jotenki tyhjä kohta treenikalenterissa ku sielä ei 
lue joka viikko jälkeä. Metsään kyllä pystyy vielä tehdä jälkeä ku ei lunta ole siunaantunut, mutta jotenkin sekin jää kun pellot jää. Esineruutua on aina välillä tehty ja etsiminen sinänsä on hyvää ja vauhti on ruudussa hyvä. Luovutusta pitäsisi nyt alkaa rakentamaan, mutta ainakin pari ekaa yritystä on ollu aika 
haastavia. Tähän asti on pitkälti esine ollut aina takarajalla. Oon oppinu virheistäni että ensi on opetettava koira kunnolla etenemään takarajalle. Ja se toimii. Viimeksi koitinkin sitten laittaa esineen 
sivurajalle ja melkein puoliväliin ruutua. Koirahan pinkaisi takarajalle mutta työskenteli ja löysi hienosti ja nopeasti esineen 
paikasta.


Martan tottis eteenee upeesti. On testattu pientä pätkää ilman näkyvää palkkaa, toimii. Martan vietit sekun jatkaa herämistään ja tänään olin treeneissä ihan ällikällä lyöty. Onneksi taitava koutsi oli keinoineen paikalla kun Martta pariin kertaan hitsas ihan totaalisesti kiinni patukkaan. Ei irti, ei millään. Patukassa on 
hampaan jäljet läpi asti. Hampaat oli ihan lukos patukassa. Hyvät 

konstit koutsilta ja jo alkoi tuostakin tilasta tulla irrotus. Jouduin 
ostaa uuden, isomman ja kovemman patukan ja sain huomata että koira saalistaa ja puree siihen ihan yhtälailla. Vaikka olin hieman skeptinen että noinkohan Martta sellaisellakin vielä leikkii. Tämön koiran kanssa tottiksen tekeminen on jotain niin ihanaa. Se oppii hienosti ja moottoria on riitttämiin, kunhan moottori ei leikkaa 
kiinni :)  Hyvällä mallilla ollaan mutta paljon on vielä tehtävää. Tällä hetkellä hiomisen kohteena jäävät, luoksetulon eteentulo sekä 
nouto. Jäävät on periaatteessa hallussa mutta ei erota istumista ja maahanmenoa. Se tekee aina sen liikkeen minkä on viimeksi 
tehnyt, huolimatta siitä minkä liikkeen mä käsken. Luoksetulon loppuasento on hyvä jos lähden koiraa pakoon, silloin tulee hyvin, 
mutta paikalla seisoessani koira jää kauas. Mutta onneksi on vielä paaaaljon treenattavaa. Muutenhan tää olis tylsää.

On meillä yksi uusikin aluevaltaus.. Agility :D En olisi ihan heti uskonut käyväni agility treeneissä, mutta näin nyt on käynyt. Kaksi 
Martan kanssa takana ja on jo väläytellyt mukavia pätkiä. Oppii nopeesti. Eniten hommassa Marttaa hämmentää se että ei saakaan 
olla kontaktissa ohjaajaan vaan fokusoitava esteisiin ja vieläpä potäis pystyä toimia myös ohjaajan oikealla puolella, ei aina vasemmalla. Uskon että tajuaa nuo kuitenkin äkkiä. Nyt jo toisella 
oli parempi oikealta ohjattaessa. Meidän agitreenit kestää hallikauden ajan ja katotaan sitten onko lajiin luvassa jatkoa vai saanko vaan hyvät eväät vaihteluna käytettäviksi treeneiksi. Ei possuljeta tätäkään tietä, kun koira toimii, tässäkin.


Martalla oli toiset juoksut joulukuun alkupuolella. Ja rokotuksilla se käväisi käyttäytyen oikein mallikelpoisesti. Hertalla piti jo olla omansa mutta ei merkkiäkään oo vielä ilmassa juoksujen alkamisesta. On ihana kattoa Herttaa kun se on taas hyvässä lihavuuskunnossa. En kestä sitä juoksujen aikaista syömättömyyttä, inhittava kattoa kunkoira laihtuu silmissä ja vieläpä tuollanen 
muutenkin kapean mallinen koira. Kunhan juoksut ei nyt sitten 
ennen koetta ala..

Vuosi vaihtuu ja meillä treenit jatkuu. Ja onneksi meillä on koirakkopaikat täynnä... Eigenille kun olisi keväälle luvassa mielenkiintoisesta yhdistelmästä pentuja mikäli astutus tuotti toivotun tuloksen.  Järjen ääni, eli aviomieheni on tehnyt selväksi että talon maksimi kooramäärä on kaksi. Ja hyvä niin, aktiivisesti treenatessa kolme koiraa olisi kyllä liikaa treenattavaa

Hyvää alkavaa  vuotta teille jotka jaksatte mun sepostuksia täältä lukea.

P.S. Ensi vuoden tavoitteista unohtui Hertan luonnetesti. Eikähän koira ala olla siinä iässä että sinne voisi koittaa suunnistaa, kunhan sopivan välimatkan päästä testi ensi vuonna löytyy. Siitä tulee mielenkiintoista

Koiraharrastusvuosi 2015 ja tavoitteet vuodelle 2016

On tullut aika laittaa pakettiin koiraharrastusvuosi 2015. Monenlaista on taas touhattu, tavoitteista osa on saavutettu ja osa jäänyt saavuttamatta. Koiraluku on noussut takaisin kahteen ja paljon on treenattu. Todella paljon!

Alkuvuosi meni vielä opetellessa elämään yhden koiran kanssa ja Turoa muistellen. Hertalla otti aikansa ennenkuin oppi olemaan odottamatta Turon tulevan autosta tai että oppi juoksemaan metsälenkillä itsekseen. Se raastoi sydäntä, kun katsoi toisen surua. Nyt kun on taas kaksi koiraa, olen huomannut, ertä Hertta ei tykännyt olla yksin. Se aika jonka se oli talon ainoana koirana, se oli jotenkin lamaantuneempi, liian rauhallinen. Luulin aluksi että Turo vaan teki meille niin paljon sitä touhua ja tohinaa, mutta ei, Martan tultua tuli huomattua, että Hertta oli oikeasti kaivannut kaveria.

Asetin tälle vuodelle Hertalle tavoitteeksi TK2, FH1 ja RTK1. Tavoitteita ei saavutettu kaikkia. RTK1  koulutustunnus tuli kolmella rallytoko kokeella ja laji koukutti niin, että alunperin aiottu pelkän alokas luokan tekeminen on vaihtunut siihen että kokoajan treenataan avoimen luokan rallytoko liikkeitä ja ne alkavat olla siinä kunnossa, että tammikuussa kutsuu koe.
Hertan jäljestämisessä oli tänä vuonna välillä huono kausi, joka ei ole ollenkaan ihme, onhan se ollut siinä alusta saakka jotenkin niin lahjakas, piti se huonompikin kausi tulla. Tuosta huolimatta oli harjoitusjälkien perusteella täysin realistista odottaa tulosta FH kokeesta johon osallistuimmekin syksyllä. Tulos jäi tulematta, mutta kokeesta jäi ohjaajalle silti positiivinen mieli. Tällä hetkellä jälkikausi on tältä vuodelta ohitse, mutta Hertan viimeinen jälki tänä vuonna oli kuin suoraan oppikirjasta. Siitä oli hyvä jäädä jälkitauolle. Toko.... Se osoittautui tänä vuonna meille jotenkin hirvittävän haastavaksi. Viisi koetta käytiin, joista mukaan tarttui vain yksi ykköstulos. Tarkoituksena oli saavuttaa TK2 koulutustunnus enne uusien sääntöjen vaihtumista, mutta ei onnistuttu siinä. Kesällä treenasimme uusien sääntöjen toko liikkeitä, jotka välillä jo sujuivatkin mallikkaasti ja
yksittäin ne menevät ok, mutta ei saada pidettyä pakkaa kasassa jos yritetään tehdä kaikki liikkeet 
palkatta peräkanaa. Toko onkin ollut meillä nyt tyystin tauolla ja on keskitytty pelkkään rallytokoon tottelevaisuus puolella. Mutta yhden uuden lajin olemme aloittaneet.. Mejä eli metsästyskoirien jäljen... Hertta oli siinä niin ilmiömäinen että hommaa jatketaan ehdottomasti keväällä.
Terveydellisesti Hertan vuosi on ollut hyvä. Alkuvuodesta jumitukset hieman vaivasivat. Tällä hetkellä Hertta on jo pitkään ollut hyvä, kun on löytynyt hyvä rytmi hierontoihin, rankahuoltoihin sekä pidetty paremmin huolta venyttelyistä ja verryttelyistä. Yhdet valepennut on tälle vuotta synnytetty jahoidettu. Mutta nyt näytetään pääsevän helpommalla juoksujen kanssa. Treeneissä koira on tällä herkellä ihanan reipas ja häntä heiluu jatkuvasti.


Mitä vuosi 2016 sitten tuo Hertalle? Tarkoitus olisi jossakin kohdassa steriloida Hertta. Se lisäisi meidän kalenteriin hyviä kauseja treeneihin ja mahdollisesti toisi lisävirtaa koiraan. Mutta
esimerkiksi tällä hetkellä juoksujen olisi jo pitänyt alkaa eikä ole tietoakaan laamavaiheesta.
Katsotaan nyt vielä jos ikä toisi tullessaan helpommat juoksut.. Harrastusrintamalla vuoden 2016
tavoitteet on selkeät: Rallytokossa RTK2 ja riippuen miten se sujuu niin ehkä voittaja luokan korkkaus, Peltojäljeltä tulos eli koulutustunnus FH1. Lisäksi otamme tavoitteeksi, että ulkokaudella saataisiin toko taas toimimaan niin että voisimme käydä korkkaamassa uudet säännöt viimein. Joku näyttelykin olisi nyt aikuisiällä varmaan vielä käytävä. Muuten toivomme että Hertan mukana keikkuva ylimääräinen ja ruma lannenikama ei aiheuta meille harmia vaan koira pystyy edelleen elämään täyttä elämää.



Otin ja laskin kuriittani tämän jälkikauden jäljet.. Hertalla 45, Martalla 30. Martan jälkikausi kesti  4
1/2 kk, Hertan 8 kuukautta. Leudot ja vähempi lumiset talvet mahdollistaa mukavan pitkät jälkikaudet. Ja taitaapa ohjaajakin olla yli-innokas ja täysillä koukussa lajiin..


Turon lähdettyä aloin odotella seuraavaa Eigen pentuetta. Halusin ehdottomasti että seuraavakin koira on samasta emästä kuin Hertta. Hertan emälle etsittiin sulhoa monet illat netistä ja hyvä löytyikin. Astutus kuitenkin monen sattuman summana peruuntui ja minua harmitti. Enkö saisikaan enää pentua Hertan emästä. Oli pakko alkaa työstää tuota ajatusta. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Hertan emän toisesta pentueesta yksi narttu palautui keväällä kasvattajalle. Harvoin uskon kohtaloon, mutta tässä kohtaa uskon. Näin oli tarkoitettu. Kun eigen M pentue syntyi, oli Turo vielä olemassa ja näin ollen en voinut tuosta pentueesta pentua ottaa vaikka pentueen emänä oli Hertan äiti. Pentueesta yksi oli kuitenkin tarkoitettu minulle, sen vain piti olla toisessa perheessä sen aikaa että minulla olisi sille tila. Nimikin oli jo valmiiksi se minkä olin päättänyt seuraavalle koiralleni antaa. Kun kasvattaja sitten tarjosi koiraa minulle olin yhtäaikaa innoissani ja kauhuissani. Toisena päivänä olin ehdottomasti ottamassa tämän koiran ja toisena päivänä ei kuitenkaan. Mitä jos se ei tule toimeen Hertan kanssa, mitä jos se ei ole terve.. Koira kuitenkin vaikutti kasvattajan mielestä juuri minulle sopivalta koiralta( ja miten oikeassa hän olikaan) ja koira kuvattaisiin ja sydän ultrattaisiin ennen
minulle tuloa.Tässä kohtaa uskalsin sanoa että otan koiran mikäli luusto ja sydän ovat ok. Ja olihan ne. Martta lähti meidän matkaamme Eigen leiriltä kesäkuun lopussa olessaan 10 kk ikäinen  ja näin
minulla oli Eigen joka oli oikeasta emästä ja jonka nimikin oli oikea. Kohtalo, näin uskon. Sain  koiran joka on osoittautunut täysin sellaiseksi jollaisesta olen haaveillut!

Martta on tämän vuoden loppuessa ollut meillä puoli vuotta. Se joutui heti meille tultuaan kovaan
treeniin. Puolen vuoden aikana se on edistynyt hienosti. Treenannut tottista, jäljestänyt niin pellolla kuin mettässäkin, hakuillut, tehnyt esineruutua, kokeillut käydä kattomassa maalimiestä ja raunioilla
ja mätsäreissä ja oltiimpa kerran näyttelytreeneissäkin. Ja koska nyt näyttää siltä että minulla viimeinkin on koira joka kaikilla ominaisuuksillaan soveltuu palveluskoiralejihin niin tällä koiralla ei treenata tokoa eikä rallytokoa, vaan keskitytään ainoastaan pk tottiksen rakentamiseen. Tavoite ensi vuodelle onkin loogisesti BH- koe. Todennäköisesti vasta syksyllä. Tämän lisäksi olisi uskallettava mennä virallisiin luustokuvauksiin sekä joihinkin näyttelyihin. Kokeen liikkeet alkaa olla jo hyvin hallussa toki ei kokonaisuuksia ole vielä tehty. Mutta paloina onnistuu jo hienosti. Jopa henkilöryhmä meni heti ekalla yrittämällä niinku olis aina sitä tehnyt kun ekaa kertaa kokeiltiin. Olen löytänyt viimein sen oikean, se on tässä.

Kiitokset tästä vuodesta lähtee ensimmäisenä kasvattajalle, Satu Knutars, kennel Eigen: kiitos näistä tytöistä, molemmat hienoja koiria ja ihania persoonia! Koulutuksissa on tänäkin vuonna käyty jos jonkinlaisissa mutta Juha on ja pysyy. Ilman Juhaa ei homma toimisi niinkuin se nyt toimii. Ja tietenkin kaikki treenikaverit, säännölliset ja epäsäännölliset. Yksin tää olis niiiin tylsää. Ja tietysti Marjo, tuo henkinen tuki jonka kanssa on jo vuosia mietitty että mitä järkeä on hevos- ja koiraurheilussa ja silti se on niin koukuttavaa :D

Eigenin tytöt ohjaajineen toivottaa hyvää joulua ja onnellista, tervettä, tulosrikasta ja treenien täyteista vuotta 2016.

Helpotuksen huokaus

Martan patukalla tottiksen tekemisen "vaikeus".. No se ratkes helposti.. Juoksut alkoi, siitä se oli kiinni. En ookkaan pilannu tuota koiraa :)

Toinen helpotuksen huokaus päästetään siitä että koirahierojan opinnot on nyt ohitse. Olen nyt oikea koirahieroja. Toki arvosanat näytöstä ja lopputyöstä on saamatta ja lopputentti tarkistamatta, mutta en usko että se niistä kiinni jää. Tänään siis ensimmäinen asiakas, ei opiskelijana vaan koirahierojana. Mieletön tunne. Pitkäaikainen haave on toteutettu.

Koirien tottis vapaa katke perjantaina ku käytiin vetääsemäs aamutottikset. Hyvä mieli jäi treeneistä. Sen jälkeen ei ollakaan tehty mitään, huomenna taas koutsin tarkkailevien silmien alle.

Martalle ei sitte sovi pienissä tiloissa liiallinen makaaminen pitemmän päälle. Oltiin siis viikonloppu opiskelemassa ja koirat tietty mukana. Majoittumishuoneissa pitää pitää koirat häkeissä jos ei ole itse huoneessa. Mun koirat kun ei oo häkitykseen tottunu ollenkaan niin kolme päivää häkissä pienellä liikunta määrällä josta puolet siitäkin sateessa niin Martan hipiä ei oikeen digannu aiheesta.. Veti takapään niin jumiin että ku vielä päälle makas pari tuntia autossa koti matkalla niin alkoi ontumaan ku päästiin kotia.. Kattelin koiran ja totesin sen lanne alueena olevan ihan tukossa. Lämpöä neitille parina päivänä ja jo maanantaina se oli illasta taas normaali.

On ihanaa omistaa lihaksistoltaan herkkiä piskejä.. No onneksi talossa asuu nyt ammattilainen..

Tympiä suunnitella treenejä ku ei pihalla pysty tai huvita tehdä mitään. Joka paikas on niin kauhian märkää. Agilityn treenaaminen nyt alkaa Martan kanssa ja peltojälki esineen ilmaisu pitäis ottaa kunnolla työn alle, mutta muuta ei sitte tottiksen lisäksi ookkaan. Ku jälki häviää treeniohjelmasta niin mä pakkaan olla vähä hukas. Liikaa luppoaikaa :D Nyt koitetaan sitte hinkata hallikaudella Marttaa BH kuntoon ensi vuodelle ja katotaan mitä agilitystä syntyy. Hertta opettelee edelleen sitää rallytokon AVO luokkaa ja tammikuussa meininkinä koe uudessa luokassa. Tuolloin on kaksi eri koetta samassa hallissa, saman seuran järjestämänä. Ja koska ne luetaan kahdeksi eri kokeeksi niin niihin vois ilmottautua kumpaankin.. Ahnehtisko heti kaks lähtöä alle vai panostaisko kunnolla yhteen. Taidan jo tietää vastauksen Hertan kanssa. Panostamme yhteen. Jos mä meen yhden radan ja vien koiran sen jälkeen autoon nukkumaan niin en hän mä sitä kunnolla hereille saa seuraavaan lähtöön ku luulee jo hommansa hoitaneensa.

Eipä mulla tämän kummallisempaa asiaa ole tälläkään kertaa. "Pientä" mielipidekirjoitusta on taas tässä haaveissa uskaltaa tuoda ihmisten luettavaksi, liittyen koiramaailmaan, mihinkäs muuhunkaan. Mutta sitä täytyy vielä hioa ennen kuin sen voi julkaista.. Etten sano liian rumasti :D

Viikonloppu-kotimme viimeistä kertaa.

Ja reissussa rähjääntynyt..