maanantai 25. huhtikuuta 2016

Näyttelyissä.. taas

Ja taas käytiin Martan kanssa näyttelyissä. Näyttelykertomus on viipynyt näin kauan sen vuoksi että minä en ruottia kauhiasti osaa ja piti saada arvostelu suomennutettua jollakin tähän tekstiin.

Vaasa kv 16.4.2016. Täytyy sanoa, että vaikka tuon koiran kanssa on niissä kiva kulkea niin on se niin poissa mukavuusalueelta, että onneksi nyt hetkeen ei oo. Kaks näyttelyä peräkkäisinä kuukausina tuntuu jo työltä. Kesäkuussa kyllä tarkoitus suunnata Tuuriin ja molempien kanssa.

Jostain syystä sakujen kehät on aina päivän alussa ja taas sai laittaa kellon herättämään jo seittemältä ja kasilta olis oltava tien päällä jotta ehti ajoissa paikalle. Olin yksin matkassa, enkä jaksanu rehata häkkiä mukaan joten koira oli kokoajan mulla käsipuolessa näyttely hallissa. Onneksi sielä sen verran oli tuttuja että sain koiralle pitäjän vessassa käynnin ajaksi :D

Martta ei ollu moksiskaan isosta hallista, ihmis paljoudesta eikä monen sorttisesta piskistä joita hallissa kulki. Käväästiin paikalla saavuttuamme hieman kokeelemas kehässä juoksemista ja seisomista ja sitte istuskeltiin kehän laidalla kattelemas. Martta laitti maate ja otti asian hyvin lunkisti. Sen huomasin että rauhallisemmin se jaksoi esiintyä kun se sai olla hallissa ensin noin puolitoista tuntia ennen omaa vuoroa.

Ja miten se esiintyi. Ravasi hienosti niin muiden edellä kuin perässäkin. Viime kerralla ei ollut vielä niin varmaa että malttaiko olla vetämättä ja ottamatta laukalle kun joku meni edellä, mutta nyt sekin asia on menny treeneissä perille että vaikka joku menee edessä niin ravilla pysytään ja juostaan nätisti. Arvostelussa se jaksoi seisoa upeasti paikoillaan. Pariin kertaan siirsi taaemman jalan pois paikaltaan mutta ei muuta.

Tuomari oli oikein miellyttävä ruottalainen herrasmies. Hampaita se katteli todella kauan ja tarkasti mutta ei Martta ollut siitä moksiskaan. Tuomarilla oli hieno tapa käsitellä koiria ja puhua esittäjille. Ja se mistä pidin oli miehen tyyli tulla jokaisen koiran esittäjän kanssa vielä koirien järjestykseen laittamisen jälkeen sanomaan jotain koirasta. En oo törmänny sellaiseen tuomariin aiemmin.

Koiran hienosta esiintymisestä huolimatta tuomari oli tänään tiukalla tuulella. Vain pari urosta sai ERIn ja pari narttua. Muut saivat EH tai H ja tais sielä joku T:kin olla.

Martta oli näyttelyssä NUO EH NUK2. Tuolta tuomarilta EH eilen oli hyvä saavutus. Mutta kyllä mä myönnän että ei se edellisen reissun jälkeen tunnu missään.

Katotaan nyt vielä se Tuuri ja sitten syksyllä Seinäjoki tänä vuonna.

Martan arvostelun suomentamiseen meni tovi, mutta tässä se on, toivon mukaan ruottin setän ajatukset on ymmärretty oikein.

Keskikokoinen.
Keskivoimakas.
Merkillepantavan pitkänomainen
Hyvätyyppinen
Feminiininen pää
Hyvät korvat
Hieman vaaleat silmät
Hyvä säkä
Hieman periksi antava selkä
Laskeva, hieman lyhyt risti
Riittävät kulmaukset edessä, hyvät takana
Seisoo... jotain.. Tätä ei suomentajakaan ymmärtänyt.
Hyvä rintakehä
Riittävä eturinta
Hieman pehmeät ranteet
Liikkuu tasaisella mutta hieman lyhyellä askeleella


Kauhian Stressaavaa tämä näyttelyhälinä...




sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Treenikuulumisia..

Treenattu on, monenlaista.

Tottiksessa Hertta on ollu juoksujen jälkeisellä hermolomalla mutta Martta on tehny kerran kaks viikossa. Vähemmän mä nykyisin teen tottista kun ennen. Oon oppinu läksyni. Vähemmän kunnon treenejä on parempi ku enempi huonoja treenejä. Ens ja seuraavalla viikolla on BH kurssi keskiviikkoisin. Niissä teen lopullisen päätöksen ilmoittaudunko kokeeseen toukokuun lopulle. Mutta kyllä se siltä näyttää että ilmotan. Koira on siinä kuosissa nyt. Paikkamakuu häiriössä toisen tehdessä bh kuviot ja minä oikean matkan päässä, ei tuottanut mitään ongelmaa viime treeneissä. Seuruu on taas hyvää ja henkilöryhmä alkaa sujua kokoajan paremmin. Kaupunki osuuttakin treenatiin viime treeneissä ja kappas! Jos koira pari kuukautta sitten kiinnijätettynä ja ohjaajan poistutta paikalta huusi ku hullu ohjaajan perään niin eipä tehnyt sitä enää. Seisomaan nousi kun olin sen istumaan jättänyt, mutta siitä ei sakoteta ja ohittava koira ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Jälkikausi on luojan kiitos viimein alkanut kunnolla kun pääsee jo pellollekkin! Tykkään jäljestää enempi pellolla kun mettässä. En tiedä syytä. Ehkä se on se sisäinen pilkunviilaaja joka tykkää siitä pellolla vaadittavasta turhan tarkasta tekemisestä kun metsässä ei ole niin tarkkaa kuin pellolla. Näin luulen. Nautin siitä kun näen koiran nostavan joka ikisen askeleen. Hertta on tehnyt vasta yhden metsäjäljen ja yhden peltojäljen. Tänään teki ensimmäisen peltojäljen syksyn jälkeen ja kyllä ne taidot siellä vielä on. Laitin kylläkin ruokaa palan sinne tänne jäljelle varmistamaan että homma muistuu. Ilmaisu oli vino mutta muuten ei mitään huonoa sanottavaa. Mitä nyt alussa tuli muistikuvia muurahaisista, mutta hoksas äkkiä itekkin että ravistelee takajalkojaan ihan turhaan.. Martta on tehnyt jo pari kertaa janaharjoituksia, kolme mettäjälkeä ja tänään oli kolmas peltojälki. Martalla oli hieman ruosteessa syksyn jäljiltä. Ensimmäinen peltojälki kotipeltoon ei ollu oikeen hyvä, mutta tänään oli kyllä todella hieno jäljestäjä matkassa mukana. Laitoin alkuun kymmeneen askeleeseen joka askeleelle ruokaa ja sen jälkeen joka kolmannelle. Muutaman tyhjän jätti kylä matkan varrella haistelematta, mutta mitkä parasta: viime syksynä täysin hukassa ollut ilmaisu on löytyny! Ilmaisi esineen ongelmitta!!

Hakutreeneihin ei olla ehditty edellisen treenikirjoituksen jälkeen.Ei vaan oo aikataulut sopinut muiden ehdottamiin treeneihin eikä oo löytäny omasta kalenterista koloa treenien kokoamiseen. Ilmaisua on nyt alettu rakentaa ketjuttamalla ja sitä pystyy onneksi tehdä silloinkin kun vanhentaa jälkiä ja on kaveri mukana. Kiitos vaan taas treenikamu Pialle, kun jaksat kaikissa näissä jutuissa auttaa, mutta mä vastaavasti autan mieluusti sitten Piaa :) Ukko mettään muutaman metrin päähän, ukolle tyyny ja rulla. Tässä vaiheessa mennään nyt. Ukolle lähetys, saa ukolta rullan, tuo sen mulle, otan rullan irti käskyllä, kytken koiran ja lähetän näytölle jolloin saa tyynyn. Ekalla kerralla oli sitä mieltä että ei ota rullaa, tiesi että ukolla on myös tyyny. Pikkuusen ku ukko hetsas niin kelpas rullakin. Toisella kertaa jo kelpas se rulla hetikin kun hoksas että rullan ku vie mammalle niin sen jälkeen ukolta löytyy tyyny. Tästä se ilmaisu rakentuu. tulevana lauantaina on taas hakutreenit. sielä otan kyllä ukoille vaan suora palkkaa. Rakentelen tuon ilmaisun nyt ensin muualla.

Pudotettua on otettu aina metsässä. Malttaa jo tulla perusasentoonkin ennen kuin lähtee hakemaan tippunutta esinettä. Tarkkuusruutua on tehty muutamia kertoja. Kerran tein niitä pihaan kolme vierekkäin. Ja kokoajan paranee. En oo vielä vaatinu ilmaisua esineelle.

Esineruudun koulutustilanteen näette tästä videosta... Ei paha!! Varsinkin kun ajattelee että syksyllä koiralla ei ollu mitään hajua mitä haen takaa ku haluan sen luovuttavan esineen eteen istuen.

http://finepixu.kuvat.fi/kuvat/Eigen+Karolina+ja+Eigen+Martha/Martta/IMG_8983.mov

Olikos meillä vielä muita lajeja? :D Vai riittääkö nämä? Mejä jäljelle ei oo vielä Hertan kanssa keriitty. Sille pitääs kaivaa jostakin aikaa!

Huhtikuu on kohta lopuillaan. Tässä kuussa ehtii vielä käydä yhdet koutsin treenit ja BH kurssin. toukokuussa on ohjelmassa viettitesti Martalla 3.5, luonnetesti Hertalla 14.5, matsäjälki&esineruutu koulutus Martalla 15.5 ja mahdollisesti BH koe Martalla 26.5... Ja tietenkin monta hyvää maasto- ja tottistreeniä.

Martta hyvien treenien jälkeen, on rankkaa olla taitava.

Facebook muistutti yks päivä mua tästä kahden vuoden takaisesta kuvasta. Hertan elämän ensimmäinen koe: Mölli Tokot Kauhajoella. Ykköstulos ja kakkossija. Tuosta se matka alkoi ja tuon jälkeen on tehty erilaisia kokeita 17 kappaletta... Matka jatkuu.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Treeniä ja sitä myötä suunnitelmia..

Kyllä on taas hiljaisen maaliskuun jälkeen treenattu.

Hakuilemassa käytiin viereisellä paikkakunnalla osaavampien joukossa. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että mitä koira osaa tutussa metsässä, ei se välttämättä osaa sitä vieraassa metsässä. Hyvin teki töitä jos sai apuja mutta ilman apuja oli vähän hukassa. Ja mitä ilmaisuun tulee haussa niin oon nyt päättänyt miten rullailmaisu opetetaan mun koiralle. Se opetetaan takaperin ketjuttamalla. Tänään siis heti jälkien vanhetessa tuumasta toimeen ja kokeilemaan. Treenikaveri lelun kanssa kyykkyyn mettätielle, koiralle liivit päälle, suunnan osoitus ja kösky näytä. Tuo vaihe nyt oli niin helppo että otin heti vaiheen kaksi. Koiran ollessa ohjaajan luona, sivulla istumassa, rulla suuhun , pito, irrotus köskystä, suunnan osoitus ja "näytä". Hyvin toimii. Tehdään nyt tuota hetken ja edetään sitten eteenpäin. En edes muista mikä on vaihe kolme. Opettelen sen kunhan rulla pysyy suussa vielä tiiviimmin. Tästä se lähtee. Ja ilmaisu opetetaan muualla, pistoilla tulee aina vielä suora palkka. Näin edetään.

Jäljellä on taas käyty. Eileen tekaisin Martalle pellolle lyhyen jäljen jossa oli ruokaa alussa viiden ja lopussa kymmenen askeleen välein ja sain todeta että talven jäljiltä olis ruokaa saanu olla reilusti tiuhempaan! Mutta positiivista oli se että jos koira ei syksyllä ymmärtänyt peltojäljellä ilmaisusta mitään niin nyt kun maltoin puoli minuuttia odottaa enkä vaan päästänyt koiraa etenemään niin menihän se maahan! Tänään oli vuorossa mettäjälki. Otin Martalle aiheeksi janan, jota pitäis alkaa tosissaan nyt opettamaan... Tein kolme 50askeleen jälkeä joissa päässä keppi ja lähetin muutaman metrin ennen jälkeä koiran matkaan vinosti jälkeen nähden. Parissa ekassa kiemurteli mutta kolmannessa meni jo sujuvasti janalta jäljelle. Nyt sitte sinne tavoitteeseen eli 20m pitkälle janalle vai miten pitkä se olikaan.. Helppoa :D Kepeistä kovin tyytyväinen. Oon tähän asti aina heti avannu suuni ku oon hoksannu koiran haistelevan keppiä nyt olin hiljaa ja silti se otti sen suuhun ja kääntyi sen kans mua kohti että leikitään! Vieraita jälkiä ja keppejä ja janaa, niitä pitäis nyt treenata ahkerasti. Josko jo tänä vuonna jälkikokeeseen... Saas nähärä miten edetään. Syksyyn on vielä aikaa.Mutta ei paniikkia vaikkei ehdittäisikään. Hertta teki tänään mukavan pituusen mettäjäljen jossa oli käännöksiäkin. Jäljesti hyvin mutta esineestään meinas mennä ohitte, mikä on Hertalle kyllä outoa.

Hertta on nyt ilmoitettu luonnetestiin 14.5.. Se on vaan ainakin tällä hetkellä niin laama että sitä ei tuossa tilassa voi testiin viedä. Toivon suuresti että olemus muuttuu reilussa kuukaudessa jotta voin sen testiin viedä.

Oon aiemmin vakaasti päättänyt että Martan kans ei sekaannuta tokoon ollenkaan. Mutta kuten lukijat ja tuttavat tietävät niin pohdiskelu on mun suurin pahe. Hoksasin että Marttahan osaa tokon alokas luokan liikkeistä kaikki muuta paitsi kaukot ja ryhmä paikkamakuun. Jos sitte kuitenkin opettais ne sille ja kävis kesän aikana koittamas.. Todennäköisesti näin käy..

Hertta ei oo nyt laamailunsa kans tehny ollenkaan tokoa, mutta Martan tottis on jotenki ulkokauden alettua taas ihan uusis uomis. Ja yks millä oon huomannu olevan osuutta tekemisen parantumiseen on se miten vien sitä kentällä. Saaliilla se menee ihan överiksi ja alkaa esim seuruussa edistää ja painaa ihan pirusti. Mutta jos vien sitä toista kautta, agren puolelta, se on paljo parempi. Pelkkä haukutus (joka on parantunu ja tullu itsevarmemmaksi) ennen tekemistä ja palkaksi taistelua ja koira toimii huomattavasti paremmin. Seuruu on tuolla tyylillä ollut nyt aivan nautinnollista jopa lelu taskussa. Toinen missä toimii hyvin on lelun pitäminen vasemmassa kädessä heilumassa kun seuruutetaan. Yhtäkkiä otti kunnon harppauksen tekemisessä, niin ison että taidanpa ilmoittaa BH kokeeseen toukokuulle jos ei mitään katastrofia tule koulutuksessa vastaan. Kaavion pituus toki kammottaa ja paikkamakuuta ja henkilöryhmää pitäis treenata vielä paljon, mutta se on nyt tavoite että toukokuulla BH ja kesän aikana toko alo...

Puolentoista viikon päästä kv näyttely Martalla ja se on kaljuuntumaan päin... Saas nähärä... Odotukset on nyt korkialla ku tietää mitä se voi saada vähintään.. Tavoote olis parantaa.. Toivon mukaan niin käy!

Jatkamme harjoituksia ja palaamme asiaan jälleen.

Ja jälleen saatte nauttia loistokkaista puhelinlaatu kuvista ...

Meillon oma sohva..

Virallinen valvoja on meidän perheessä aina paikalla kun pelataan..

Murut päivämakooksilla..

Hertta mettälenkillä. Maisema on hieman muuttunu 

Martta ja jotenki niin kauhia kuvakulma että koira näyttää ihan naurettavalta!

Kausi alkoi, hermo lepää, tuola on niiiiin hilijaasta.

Pellolla vielä hieman kosteaa..






perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa

Aloitetaan palkinnoista...

Saksanpaimenkoiraliiton,
Seinäjoen alaosaston
Paras Tokokoira 2015.
BH TK1 RTK1 Eigen Karolina <3

Kiitokset muistamisesta alaosastolle! On pikkuusen hieno palakinto!





En tiedä koirista, kun ettivät pihalta kaikki viimeisetkin lumikasat ja menevät niihin pyörimään ja juoksemaan, mutta ohjaaja on onnellinen että talvi meni ja kevät tuli. Pääsee maastolajien pariin, pyöräilemään, ei ole liian kylmä tehdä pitkiä lenkkejä, kohta alkaa uimakausi.. Keksin vaikka kuinka monta hyvää asiaa siitä että talvi meni ja kevät tuli!

Jäljellä on jo käyty toisenkin kerran metsässä. Kyllä se pelto vaan vetää mua enempi. Tällänen pilkun viilaaja kun oon niin mua ärsyttää jos koira ei mee ihan just mettässä. Pellolla ku pitää mennä ihan just eikä melkeen. Mutta koitan oppia elämään tän asian kanssa ja muistaa että metsäjäljellä pääasia on että jälki löytyy hyvin janalta ja kepit nousee jäljeltä. Siitä ne pisteet tulee! Martta ei pysyny kokoaikaa jäljellä. Ei se kilometrien päähän menny mutta puoli koiran mittaa se oli välillä jäljestä sivussa ja sen takia eka keppi meinas jäädä huomaamatta. Pysäytin sen kuitenkin kepille, en tiedä onko se oikeen vai väärin, pitääs kysyä joltaki viisaammalta taas... Toisen kepin otti tosi upeesti ja pysyi paremmin jäljen päälläkin mitä kauemmas jälkeä mentiin. Mä luulen että pitäis vanhentaa jälkiä enempi. Nyt taisi olla puolisen tuntia. Mutta pitkän tauon jälkeen tosi tyytyväinen silti koiran tekemiseen. Ja on se koira vaan aika kova ehdollistumaan varusteisiin, materialisti. Kun jälkivaljaat on ollu ehkä 5 kuukautta piilos, kun ne lyö koiralle päälle niin nenä on heti maassa. Tietää justiin minne mennään ku valjaat on päällä. Herttakin kävi mettäjäljellä. Hertan laji on kyllä peltojälki, mutta ei sitä viittiny ilman jälkeä jättää! Hertta vähä haki alussa, ei suuria mutta haki kuitenkin. Loppu puolisko oli hienon näköistä. Ja ilmaisu todella varma!

Martalla alkoi myös esineruutu kausi. Hyvin se työskentelee ja on nenä auki. Ihmetteln kovasti vaan sitä yhtä kohtaa jossa meni kovasti ruudusta ylitte.. Sen sais taas joku viisaampi kertoa että miksi ja mitä tehdä sille jos tulee tavaksi. Mutta nenä on kyllä hienosti auki. Se juoksee ruudussa ihan täysiä ja ku haju tulee noukkaan niin tulee niin kovia jarrutuksia ja käännöksiä että saattaa mennä kuperkeikkaa kuten nyt kerran kävi. Eniten oon kiitollinen siitä että tauon aikana se on tajunnu luovutuksen!!! Se ei muka ymmärtäny sitä syksyllä yhtään ja nyt se ymmärtää! Istuu eteen palauttaessaan esinettä! Toisella kerralla ehdin esineen napata tippumatta, toisella en, mutta mahtava edistys talvitauon aikana. Alan kohta käyttää pelkästään taukoa koulutusmetodina. Otin nimittäin tällä viikolla myös noutokapulan piilosta kahden kuukauden tauon jälkeen ja koira oli tauon aikana miettiny asian valmiiksi ja teki valmiin tasamaa noudon luovutuksineen!

Hertan rallytokokoe jäi nyt sitten välistä. Se olis huomenna. No en varmana lähde. Hertan juoksut on muuttunu ihan älyttömästi. Ei kolmen kuukauden laamailua juoksuja ennen, aikana ja jälkeen. Ei syömättömyyttä. (Ja tästä syystä koira onkin nyt niin hyvännäkönen että vien sen kesällä kehään.. Ennen ku oli puolet vuodesta syömättä niin ei oikeen tarttunu... Ny tarttuu..) Syöny on koko ajan iha normaalisti, tai ei edes normaalisti. Sehän on syöny paljo nopeempaakin sen jälkeen ku Martta tuli. Mä jo aattelin että noinko kävi että ikä ja toinen narttu talossa tekee sen että ei tuu mitään oireita juoksusta. No ei se ny ihan niin hienosti menny... Keskiviikkona otin tottikset takapihalla ja kun menin komentamaan koiraa liian hitaista perusasennoista se painui etuovelle pakoon :D Joo, peruin kokeen heti ku pääsin sisälle.. Tuleehan noita.

Mua oikeen hävettää miten vähän teen nykyään tottista! Mutta kai se homma näinkin etenee. Kyllä mä tiedän mikä mua jarruttaa. Ei oo pihakentät vielä sulia. Mutta pitääs ottaa ittiänsä niskasta kiinni jos aikoo tänä vuonna kisata toisella tokoa ja toisella vähintään BH kokeen..

Huomenna olis hakutreenit. Kokeneemmassa seurassa. Käydään kattoos mitä ne on mieltä koiran tekemisestä. Mielenkiinnolla odotan. Ens viikolla on päästävä jäljelle ja esineruutuun ja tottista olis ehdittävä se kaks kertaa viikkoon, ei kylläkään Hertalla ennen kuin hormonit on tasaantunu... Näyttelytrenitkin on. Ei oo ku kaks viikkoa seuraavaan kauneuskilpailuun.. Koira tosin näyttää hieman laihalta ku on pudottanu karvansa.. Mutta ku on maksettu niin mennään.

Tälläistä meillä.