Joulu meni ja nyt keskitytään taas kunnolla treeneihin. Ollaan oltu vähä treenilomalla nyt joulun alla, mutta nyt taas sorvin ääressä, mukana niin uutta kuin vanhaakin touhua ja tällä hetkellä tuntuu taas kaikki toimivan hienosti.
Hertta on ilmoitettu ensimmäiseen rallytokon avoimen luokan kokeeseen ja treenaa siihen nyt mahottoman hyvällä draivilla. En tiedä mistä tämä uus vaihde on tullu, mutta oon siitä vaan kiitollinen. Uskon sen jotenkin liittyvän Martan taloon tuloon, mutta miten, kertokoon joku viisaampi. Se on tietty yks, että ovat vähän mustasukkaisia toisilleen mun huomiosta, mutta mene ja tiedä mikä on oikea syy koiran uuteen parempaan menoon. Otan sen nyt vaan ilolla vastaan ja odotan kyllä hyväksyttyä tulosta kokeesta. Jos ite en mokaa..
Jäljelle on ikävä. Jotenki tyhjä kohta treenikalenterissa ku sielä ei
lue joka viikko jälkeä. Metsään kyllä pystyy vielä tehdä jälkeä ku ei lunta ole siunaantunut, mutta jotenkin sekin jää kun pellot jää. Esineruutua on aina välillä tehty ja etsiminen sinänsä on hyvää ja vauhti on ruudussa hyvä. Luovutusta pitäsisi nyt alkaa rakentamaan, mutta ainakin pari ekaa yritystä on ollu aika
haastavia. Tähän asti on pitkälti esine ollut aina takarajalla. Oon oppinu virheistäni että ensi on opetettava koira kunnolla etenemään takarajalle. Ja se toimii. Viimeksi koitinkin sitten laittaa esineen
sivurajalle ja melkein puoliväliin ruutua. Koirahan pinkaisi takarajalle mutta työskenteli ja löysi hienosti ja nopeasti esineen
paikasta.
Martan tottis eteenee upeesti. On testattu pientä pätkää ilman näkyvää palkkaa, toimii. Martan vietit sekun jatkaa herämistään ja tänään olin treeneissä ihan ällikällä lyöty. Onneksi taitava koutsi oli keinoineen paikalla kun Martta pariin kertaan hitsas ihan totaalisesti kiinni patukkaan. Ei irti, ei millään. Patukassa on
hampaan jäljet läpi asti. Hampaat oli ihan lukos patukassa. Hyvät
konstit koutsilta ja jo alkoi tuostakin tilasta tulla irrotus. Jouduin
ostaa uuden, isomman ja kovemman patukan ja sain huomata että koira saalistaa ja puree siihen ihan yhtälailla. Vaikka olin hieman skeptinen että noinkohan Martta sellaisellakin vielä leikkii. Tämön koiran kanssa tottiksen tekeminen on jotain niin ihanaa. Se oppii hienosti ja moottoria on riitttämiin, kunhan moottori ei leikkaa
kiinni :) Hyvällä mallilla ollaan mutta paljon on vielä tehtävää. Tällä hetkellä hiomisen kohteena jäävät, luoksetulon eteentulo sekä
nouto. Jäävät on periaatteessa hallussa mutta ei erota istumista ja maahanmenoa. Se tekee aina sen liikkeen minkä on viimeksi
tehnyt, huolimatta siitä minkä liikkeen mä käsken. Luoksetulon loppuasento on hyvä jos lähden koiraa pakoon, silloin tulee hyvin,
mutta paikalla seisoessani koira jää kauas. Mutta onneksi on vielä paaaaljon treenattavaa. Muutenhan tää olis tylsää.
On meillä yksi uusikin aluevaltaus.. Agility :D En olisi ihan heti uskonut käyväni agility treeneissä, mutta näin nyt on käynyt. Kaksi
Martan kanssa takana ja on jo väläytellyt mukavia pätkiä. Oppii nopeesti. Eniten hommassa Marttaa hämmentää se että ei saakaan
olla kontaktissa ohjaajaan vaan fokusoitava esteisiin ja vieläpä potäis pystyä toimia myös ohjaajan oikealla puolella, ei aina vasemmalla. Uskon että tajuaa nuo kuitenkin äkkiä. Nyt jo toisella
oli parempi oikealta ohjattaessa. Meidän agitreenit kestää hallikauden ajan ja katotaan sitten onko lajiin luvassa jatkoa vai saanko vaan hyvät eväät vaihteluna käytettäviksi treeneiksi. Ei possuljeta tätäkään tietä, kun koira toimii, tässäkin.
Martalla oli toiset juoksut joulukuun alkupuolella. Ja rokotuksilla se käväisi käyttäytyen oikein mallikelpoisesti. Hertalla piti jo olla omansa mutta ei merkkiäkään oo vielä ilmassa juoksujen alkamisesta. On ihana kattoa Herttaa kun se on taas hyvässä lihavuuskunnossa. En kestä sitä juoksujen aikaista syömättömyyttä, inhittava kattoa kunkoira laihtuu silmissä ja vieläpä tuollanen
muutenkin kapean mallinen koira. Kunhan juoksut ei nyt sitten
ennen koetta ala..
Vuosi vaihtuu ja meillä treenit jatkuu. Ja onneksi meillä on koirakkopaikat täynnä... Eigenille kun olisi keväälle luvassa mielenkiintoisesta yhdistelmästä pentuja mikäli astutus tuotti toivotun tuloksen. Järjen ääni, eli aviomieheni on tehnyt selväksi että talon maksimi kooramäärä on kaksi. Ja hyvä niin, aktiivisesti treenatessa kolme koiraa olisi kyllä liikaa treenattavaa
Hyvää alkavaa vuotta teille jotka jaksatte mun sepostuksia täältä lukea.
P.S. Ensi vuoden tavoitteista unohtui Hertan luonnetesti. Eikähän koira ala olla siinä iässä että sinne voisi koittaa suunnistaa, kunhan sopivan välimatkan päästä testi ensi vuonna löytyy. Siitä tulee mielenkiintoista
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
perjantai 11. joulukuuta 2015
Koiraharrastusvuosi 2015 ja tavoitteet vuodelle 2016
On tullut aika laittaa pakettiin koiraharrastusvuosi 2015. Monenlaista on taas touhattu, tavoitteista osa on saavutettu ja osa jäänyt saavuttamatta. Koiraluku on noussut takaisin kahteen ja paljon on treenattu. Todella paljon!
Alkuvuosi meni vielä opetellessa elämään yhden koiran kanssa ja Turoa muistellen. Hertalla otti aikansa ennenkuin oppi olemaan odottamatta Turon tulevan autosta tai että oppi juoksemaan metsälenkillä itsekseen. Se raastoi sydäntä, kun katsoi toisen surua. Nyt kun on taas kaksi koiraa, olen huomannut, ertä Hertta ei tykännyt olla yksin. Se aika jonka se oli talon ainoana koirana, se oli jotenkin lamaantuneempi, liian rauhallinen. Luulin aluksi että Turo vaan teki meille niin paljon sitä touhua ja tohinaa, mutta ei, Martan tultua tuli huomattua, että Hertta oli oikeasti kaivannut kaveria.
Asetin tälle vuodelle Hertalle tavoitteeksi TK2, FH1 ja RTK1. Tavoitteita ei saavutettu kaikkia. RTK1 koulutustunnus tuli kolmella rallytoko kokeella ja laji koukutti niin, että alunperin aiottu pelkän alokas luokan tekeminen on vaihtunut siihen että kokoajan treenataan avoimen luokan rallytoko liikkeitä ja ne alkavat olla siinä kunnossa, että tammikuussa kutsuu koe.
Hertan jäljestämisessä oli tänä vuonna välillä huono kausi, joka ei ole ollenkaan ihme, onhan se ollut siinä alusta saakka jotenkin niin lahjakas, piti se huonompikin kausi tulla. Tuosta huolimatta oli harjoitusjälkien perusteella täysin realistista odottaa tulosta FH kokeesta johon osallistuimmekin syksyllä. Tulos jäi tulematta, mutta kokeesta jäi ohjaajalle silti positiivinen mieli. Tällä hetkellä jälkikausi on tältä vuodelta ohitse, mutta Hertan viimeinen jälki tänä vuonna oli kuin suoraan oppikirjasta. Siitä oli hyvä jäädä jälkitauolle. Toko.... Se osoittautui tänä vuonna meille jotenkin hirvittävän haastavaksi. Viisi koetta käytiin, joista mukaan tarttui vain yksi ykköstulos. Tarkoituksena oli saavuttaa TK2 koulutustunnus enne uusien sääntöjen vaihtumista, mutta ei onnistuttu siinä. Kesällä treenasimme uusien sääntöjen toko liikkeitä, jotka välillä jo sujuivatkin mallikkaasti ja
yksittäin ne menevät ok, mutta ei saada pidettyä pakkaa kasassa jos yritetään tehdä kaikki liikkeet
palkatta peräkanaa. Toko onkin ollut meillä nyt tyystin tauolla ja on keskitytty pelkkään rallytokoon tottelevaisuus puolella. Mutta yhden uuden lajin olemme aloittaneet.. Mejä eli metsästyskoirien jäljen... Hertta oli siinä niin ilmiömäinen että hommaa jatketaan ehdottomasti keväällä.
Terveydellisesti Hertan vuosi on ollut hyvä. Alkuvuodesta jumitukset hieman vaivasivat. Tällä hetkellä Hertta on jo pitkään ollut hyvä, kun on löytynyt hyvä rytmi hierontoihin, rankahuoltoihin sekä pidetty paremmin huolta venyttelyistä ja verryttelyistä. Yhdet valepennut on tälle vuotta synnytetty jahoidettu. Mutta nyt näytetään pääsevän helpommalla juoksujen kanssa. Treeneissä koira on tällä herkellä ihanan reipas ja häntä heiluu jatkuvasti.
Mitä vuosi 2016 sitten tuo Hertalle? Tarkoitus olisi jossakin kohdassa steriloida Hertta. Se lisäisi meidän kalenteriin hyviä kauseja treeneihin ja mahdollisesti toisi lisävirtaa koiraan. Mutta
esimerkiksi tällä hetkellä juoksujen olisi jo pitänyt alkaa eikä ole tietoakaan laamavaiheesta.
Katsotaan nyt vielä jos ikä toisi tullessaan helpommat juoksut.. Harrastusrintamalla vuoden 2016
tavoitteet on selkeät: Rallytokossa RTK2 ja riippuen miten se sujuu niin ehkä voittaja luokan korkkaus, Peltojäljeltä tulos eli koulutustunnus FH1. Lisäksi otamme tavoitteeksi, että ulkokaudella saataisiin toko taas toimimaan niin että voisimme käydä korkkaamassa uudet säännöt viimein. Joku näyttelykin olisi nyt aikuisiällä varmaan vielä käytävä. Muuten toivomme että Hertan mukana keikkuva ylimääräinen ja ruma lannenikama ei aiheuta meille harmia vaan koira pystyy edelleen elämään täyttä elämää.
Otin ja laskin kuriittani tämän jälkikauden jäljet.. Hertalla 45, Martalla 30. Martan jälkikausi kesti 4
1/2 kk, Hertan 8 kuukautta. Leudot ja vähempi lumiset talvet mahdollistaa mukavan pitkät jälkikaudet. Ja taitaapa ohjaajakin olla yli-innokas ja täysillä koukussa lajiin..
Turon lähdettyä aloin odotella seuraavaa Eigen pentuetta. Halusin ehdottomasti että seuraavakin koira on samasta emästä kuin Hertta. Hertan emälle etsittiin sulhoa monet illat netistä ja hyvä löytyikin. Astutus kuitenkin monen sattuman summana peruuntui ja minua harmitti. Enkö saisikaan enää pentua Hertan emästä. Oli pakko alkaa työstää tuota ajatusta. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Hertan emän toisesta pentueesta yksi narttu palautui keväällä kasvattajalle. Harvoin uskon kohtaloon, mutta tässä kohtaa uskon. Näin oli tarkoitettu. Kun eigen M pentue syntyi, oli Turo vielä olemassa ja näin ollen en voinut tuosta pentueesta pentua ottaa vaikka pentueen emänä oli Hertan äiti. Pentueesta yksi oli kuitenkin tarkoitettu minulle, sen vain piti olla toisessa perheessä sen aikaa että minulla olisi sille tila. Nimikin oli jo valmiiksi se minkä olin päättänyt seuraavalle koiralleni antaa. Kun kasvattaja sitten tarjosi koiraa minulle olin yhtäaikaa innoissani ja kauhuissani. Toisena päivänä olin ehdottomasti ottamassa tämän koiran ja toisena päivänä ei kuitenkaan. Mitä jos se ei tule toimeen Hertan kanssa, mitä jos se ei ole terve.. Koira kuitenkin vaikutti kasvattajan mielestä juuri minulle sopivalta koiralta( ja miten oikeassa hän olikaan) ja koira kuvattaisiin ja sydän ultrattaisiin ennen
minulle tuloa.Tässä kohtaa uskalsin sanoa että otan koiran mikäli luusto ja sydän ovat ok. Ja olihan ne. Martta lähti meidän matkaamme Eigen leiriltä kesäkuun lopussa olessaan 10 kk ikäinen ja näin
minulla oli Eigen joka oli oikeasta emästä ja jonka nimikin oli oikea. Kohtalo, näin uskon. Sain koiran joka on osoittautunut täysin sellaiseksi jollaisesta olen haaveillut!
Martta on tämän vuoden loppuessa ollut meillä puoli vuotta. Se joutui heti meille tultuaan kovaan
treeniin. Puolen vuoden aikana se on edistynyt hienosti. Treenannut tottista, jäljestänyt niin pellolla kuin mettässäkin, hakuillut, tehnyt esineruutua, kokeillut käydä kattomassa maalimiestä ja raunioilla
ja mätsäreissä ja oltiimpa kerran näyttelytreeneissäkin. Ja koska nyt näyttää siltä että minulla viimeinkin on koira joka kaikilla ominaisuuksillaan soveltuu palveluskoiralejihin niin tällä koiralla ei treenata tokoa eikä rallytokoa, vaan keskitytään ainoastaan pk tottiksen rakentamiseen. Tavoite ensi vuodelle onkin loogisesti BH- koe. Todennäköisesti vasta syksyllä. Tämän lisäksi olisi uskallettava mennä virallisiin luustokuvauksiin sekä joihinkin näyttelyihin. Kokeen liikkeet alkaa olla jo hyvin hallussa toki ei kokonaisuuksia ole vielä tehty. Mutta paloina onnistuu jo hienosti. Jopa henkilöryhmä meni heti ekalla yrittämällä niinku olis aina sitä tehnyt kun ekaa kertaa kokeiltiin. Olen löytänyt viimein sen oikean, se on tässä.
Kiitokset tästä vuodesta lähtee ensimmäisenä kasvattajalle, Satu Knutars, kennel Eigen: kiitos näistä tytöistä, molemmat hienoja koiria ja ihania persoonia! Koulutuksissa on tänäkin vuonna käyty jos jonkinlaisissa mutta Juha on ja pysyy. Ilman Juhaa ei homma toimisi niinkuin se nyt toimii. Ja tietenkin kaikki treenikaverit, säännölliset ja epäsäännölliset. Yksin tää olis niiiin tylsää. Ja tietysti Marjo, tuo henkinen tuki jonka kanssa on jo vuosia mietitty että mitä järkeä on hevos- ja koiraurheilussa ja silti se on niin koukuttavaa :D
Eigenin tytöt ohjaajineen toivottaa hyvää joulua ja onnellista, tervettä, tulosrikasta ja treenien täyteista vuotta 2016.
Alkuvuosi meni vielä opetellessa elämään yhden koiran kanssa ja Turoa muistellen. Hertalla otti aikansa ennenkuin oppi olemaan odottamatta Turon tulevan autosta tai että oppi juoksemaan metsälenkillä itsekseen. Se raastoi sydäntä, kun katsoi toisen surua. Nyt kun on taas kaksi koiraa, olen huomannut, ertä Hertta ei tykännyt olla yksin. Se aika jonka se oli talon ainoana koirana, se oli jotenkin lamaantuneempi, liian rauhallinen. Luulin aluksi että Turo vaan teki meille niin paljon sitä touhua ja tohinaa, mutta ei, Martan tultua tuli huomattua, että Hertta oli oikeasti kaivannut kaveria.
Asetin tälle vuodelle Hertalle tavoitteeksi TK2, FH1 ja RTK1. Tavoitteita ei saavutettu kaikkia. RTK1 koulutustunnus tuli kolmella rallytoko kokeella ja laji koukutti niin, että alunperin aiottu pelkän alokas luokan tekeminen on vaihtunut siihen että kokoajan treenataan avoimen luokan rallytoko liikkeitä ja ne alkavat olla siinä kunnossa, että tammikuussa kutsuu koe.
Hertan jäljestämisessä oli tänä vuonna välillä huono kausi, joka ei ole ollenkaan ihme, onhan se ollut siinä alusta saakka jotenkin niin lahjakas, piti se huonompikin kausi tulla. Tuosta huolimatta oli harjoitusjälkien perusteella täysin realistista odottaa tulosta FH kokeesta johon osallistuimmekin syksyllä. Tulos jäi tulematta, mutta kokeesta jäi ohjaajalle silti positiivinen mieli. Tällä hetkellä jälkikausi on tältä vuodelta ohitse, mutta Hertan viimeinen jälki tänä vuonna oli kuin suoraan oppikirjasta. Siitä oli hyvä jäädä jälkitauolle. Toko.... Se osoittautui tänä vuonna meille jotenkin hirvittävän haastavaksi. Viisi koetta käytiin, joista mukaan tarttui vain yksi ykköstulos. Tarkoituksena oli saavuttaa TK2 koulutustunnus enne uusien sääntöjen vaihtumista, mutta ei onnistuttu siinä. Kesällä treenasimme uusien sääntöjen toko liikkeitä, jotka välillä jo sujuivatkin mallikkaasti ja
yksittäin ne menevät ok, mutta ei saada pidettyä pakkaa kasassa jos yritetään tehdä kaikki liikkeet
palkatta peräkanaa. Toko onkin ollut meillä nyt tyystin tauolla ja on keskitytty pelkkään rallytokoon tottelevaisuus puolella. Mutta yhden uuden lajin olemme aloittaneet.. Mejä eli metsästyskoirien jäljen... Hertta oli siinä niin ilmiömäinen että hommaa jatketaan ehdottomasti keväällä.
Terveydellisesti Hertan vuosi on ollut hyvä. Alkuvuodesta jumitukset hieman vaivasivat. Tällä hetkellä Hertta on jo pitkään ollut hyvä, kun on löytynyt hyvä rytmi hierontoihin, rankahuoltoihin sekä pidetty paremmin huolta venyttelyistä ja verryttelyistä. Yhdet valepennut on tälle vuotta synnytetty jahoidettu. Mutta nyt näytetään pääsevän helpommalla juoksujen kanssa. Treeneissä koira on tällä herkellä ihanan reipas ja häntä heiluu jatkuvasti.
Mitä vuosi 2016 sitten tuo Hertalle? Tarkoitus olisi jossakin kohdassa steriloida Hertta. Se lisäisi meidän kalenteriin hyviä kauseja treeneihin ja mahdollisesti toisi lisävirtaa koiraan. Mutta
esimerkiksi tällä hetkellä juoksujen olisi jo pitänyt alkaa eikä ole tietoakaan laamavaiheesta.
Katsotaan nyt vielä jos ikä toisi tullessaan helpommat juoksut.. Harrastusrintamalla vuoden 2016
tavoitteet on selkeät: Rallytokossa RTK2 ja riippuen miten se sujuu niin ehkä voittaja luokan korkkaus, Peltojäljeltä tulos eli koulutustunnus FH1. Lisäksi otamme tavoitteeksi, että ulkokaudella saataisiin toko taas toimimaan niin että voisimme käydä korkkaamassa uudet säännöt viimein. Joku näyttelykin olisi nyt aikuisiällä varmaan vielä käytävä. Muuten toivomme että Hertan mukana keikkuva ylimääräinen ja ruma lannenikama ei aiheuta meille harmia vaan koira pystyy edelleen elämään täyttä elämää.
Otin ja laskin kuriittani tämän jälkikauden jäljet.. Hertalla 45, Martalla 30. Martan jälkikausi kesti 4
1/2 kk, Hertan 8 kuukautta. Leudot ja vähempi lumiset talvet mahdollistaa mukavan pitkät jälkikaudet. Ja taitaapa ohjaajakin olla yli-innokas ja täysillä koukussa lajiin..
Turon lähdettyä aloin odotella seuraavaa Eigen pentuetta. Halusin ehdottomasti että seuraavakin koira on samasta emästä kuin Hertta. Hertan emälle etsittiin sulhoa monet illat netistä ja hyvä löytyikin. Astutus kuitenkin monen sattuman summana peruuntui ja minua harmitti. Enkö saisikaan enää pentua Hertan emästä. Oli pakko alkaa työstää tuota ajatusta. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Hertan emän toisesta pentueesta yksi narttu palautui keväällä kasvattajalle. Harvoin uskon kohtaloon, mutta tässä kohtaa uskon. Näin oli tarkoitettu. Kun eigen M pentue syntyi, oli Turo vielä olemassa ja näin ollen en voinut tuosta pentueesta pentua ottaa vaikka pentueen emänä oli Hertan äiti. Pentueesta yksi oli kuitenkin tarkoitettu minulle, sen vain piti olla toisessa perheessä sen aikaa että minulla olisi sille tila. Nimikin oli jo valmiiksi se minkä olin päättänyt seuraavalle koiralleni antaa. Kun kasvattaja sitten tarjosi koiraa minulle olin yhtäaikaa innoissani ja kauhuissani. Toisena päivänä olin ehdottomasti ottamassa tämän koiran ja toisena päivänä ei kuitenkaan. Mitä jos se ei tule toimeen Hertan kanssa, mitä jos se ei ole terve.. Koira kuitenkin vaikutti kasvattajan mielestä juuri minulle sopivalta koiralta( ja miten oikeassa hän olikaan) ja koira kuvattaisiin ja sydän ultrattaisiin ennen
minulle tuloa.Tässä kohtaa uskalsin sanoa että otan koiran mikäli luusto ja sydän ovat ok. Ja olihan ne. Martta lähti meidän matkaamme Eigen leiriltä kesäkuun lopussa olessaan 10 kk ikäinen ja näin
minulla oli Eigen joka oli oikeasta emästä ja jonka nimikin oli oikea. Kohtalo, näin uskon. Sain koiran joka on osoittautunut täysin sellaiseksi jollaisesta olen haaveillut!
Martta on tämän vuoden loppuessa ollut meillä puoli vuotta. Se joutui heti meille tultuaan kovaan
treeniin. Puolen vuoden aikana se on edistynyt hienosti. Treenannut tottista, jäljestänyt niin pellolla kuin mettässäkin, hakuillut, tehnyt esineruutua, kokeillut käydä kattomassa maalimiestä ja raunioilla
ja mätsäreissä ja oltiimpa kerran näyttelytreeneissäkin. Ja koska nyt näyttää siltä että minulla viimeinkin on koira joka kaikilla ominaisuuksillaan soveltuu palveluskoiralejihin niin tällä koiralla ei treenata tokoa eikä rallytokoa, vaan keskitytään ainoastaan pk tottiksen rakentamiseen. Tavoite ensi vuodelle onkin loogisesti BH- koe. Todennäköisesti vasta syksyllä. Tämän lisäksi olisi uskallettava mennä virallisiin luustokuvauksiin sekä joihinkin näyttelyihin. Kokeen liikkeet alkaa olla jo hyvin hallussa toki ei kokonaisuuksia ole vielä tehty. Mutta paloina onnistuu jo hienosti. Jopa henkilöryhmä meni heti ekalla yrittämällä niinku olis aina sitä tehnyt kun ekaa kertaa kokeiltiin. Olen löytänyt viimein sen oikean, se on tässä.
Kiitokset tästä vuodesta lähtee ensimmäisenä kasvattajalle, Satu Knutars, kennel Eigen: kiitos näistä tytöistä, molemmat hienoja koiria ja ihania persoonia! Koulutuksissa on tänäkin vuonna käyty jos jonkinlaisissa mutta Juha on ja pysyy. Ilman Juhaa ei homma toimisi niinkuin se nyt toimii. Ja tietenkin kaikki treenikaverit, säännölliset ja epäsäännölliset. Yksin tää olis niiiin tylsää. Ja tietysti Marjo, tuo henkinen tuki jonka kanssa on jo vuosia mietitty että mitä järkeä on hevos- ja koiraurheilussa ja silti se on niin koukuttavaa :D
Eigenin tytöt ohjaajineen toivottaa hyvää joulua ja onnellista, tervettä, tulosrikasta ja treenien täyteista vuotta 2016.
tiistai 1. joulukuuta 2015
Helpotuksen huokaus
Martan patukalla tottiksen tekemisen "vaikeus".. No se ratkes helposti.. Juoksut alkoi, siitä se oli kiinni. En ookkaan pilannu tuota koiraa :)
Toinen helpotuksen huokaus päästetään siitä että koirahierojan opinnot on nyt ohitse. Olen nyt oikea koirahieroja. Toki arvosanat näytöstä ja lopputyöstä on saamatta ja lopputentti tarkistamatta, mutta en usko että se niistä kiinni jää. Tänään siis ensimmäinen asiakas, ei opiskelijana vaan koirahierojana. Mieletön tunne. Pitkäaikainen haave on toteutettu.
Koirien tottis vapaa katke perjantaina ku käytiin vetääsemäs aamutottikset. Hyvä mieli jäi treeneistä. Sen jälkeen ei ollakaan tehty mitään, huomenna taas koutsin tarkkailevien silmien alle.
Martalle ei sitte sovi pienissä tiloissa liiallinen makaaminen pitemmän päälle. Oltiin siis viikonloppu opiskelemassa ja koirat tietty mukana. Majoittumishuoneissa pitää pitää koirat häkeissä jos ei ole itse huoneessa. Mun koirat kun ei oo häkitykseen tottunu ollenkaan niin kolme päivää häkissä pienellä liikunta määrällä josta puolet siitäkin sateessa niin Martan hipiä ei oikeen digannu aiheesta.. Veti takapään niin jumiin että ku vielä päälle makas pari tuntia autossa koti matkalla niin alkoi ontumaan ku päästiin kotia.. Kattelin koiran ja totesin sen lanne alueena olevan ihan tukossa. Lämpöä neitille parina päivänä ja jo maanantaina se oli illasta taas normaali.
On ihanaa omistaa lihaksistoltaan herkkiä piskejä.. No onneksi talossa asuu nyt ammattilainen..
Tympiä suunnitella treenejä ku ei pihalla pysty tai huvita tehdä mitään. Joka paikas on niin kauhian märkää. Agilityn treenaaminen nyt alkaa Martan kanssa ja peltojälki esineen ilmaisu pitäis ottaa kunnolla työn alle, mutta muuta ei sitte tottiksen lisäksi ookkaan. Ku jälki häviää treeniohjelmasta niin mä pakkaan olla vähä hukas. Liikaa luppoaikaa :D Nyt koitetaan sitte hinkata hallikaudella Marttaa BH kuntoon ensi vuodelle ja katotaan mitä agilitystä syntyy. Hertta opettelee edelleen sitää rallytokon AVO luokkaa ja tammikuussa meininkinä koe uudessa luokassa. Tuolloin on kaksi eri koetta samassa hallissa, saman seuran järjestämänä. Ja koska ne luetaan kahdeksi eri kokeeksi niin niihin vois ilmottautua kumpaankin.. Ahnehtisko heti kaks lähtöä alle vai panostaisko kunnolla yhteen. Taidan jo tietää vastauksen Hertan kanssa. Panostamme yhteen. Jos mä meen yhden radan ja vien koiran sen jälkeen autoon nukkumaan niin en hän mä sitä kunnolla hereille saa seuraavaan lähtöön ku luulee jo hommansa hoitaneensa.
Eipä mulla tämän kummallisempaa asiaa ole tälläkään kertaa. "Pientä" mielipidekirjoitusta on taas tässä haaveissa uskaltaa tuoda ihmisten luettavaksi, liittyen koiramaailmaan, mihinkäs muuhunkaan. Mutta sitä täytyy vielä hioa ennen kuin sen voi julkaista.. Etten sano liian rumasti :D
Toinen helpotuksen huokaus päästetään siitä että koirahierojan opinnot on nyt ohitse. Olen nyt oikea koirahieroja. Toki arvosanat näytöstä ja lopputyöstä on saamatta ja lopputentti tarkistamatta, mutta en usko että se niistä kiinni jää. Tänään siis ensimmäinen asiakas, ei opiskelijana vaan koirahierojana. Mieletön tunne. Pitkäaikainen haave on toteutettu.
Koirien tottis vapaa katke perjantaina ku käytiin vetääsemäs aamutottikset. Hyvä mieli jäi treeneistä. Sen jälkeen ei ollakaan tehty mitään, huomenna taas koutsin tarkkailevien silmien alle.
Martalle ei sitte sovi pienissä tiloissa liiallinen makaaminen pitemmän päälle. Oltiin siis viikonloppu opiskelemassa ja koirat tietty mukana. Majoittumishuoneissa pitää pitää koirat häkeissä jos ei ole itse huoneessa. Mun koirat kun ei oo häkitykseen tottunu ollenkaan niin kolme päivää häkissä pienellä liikunta määrällä josta puolet siitäkin sateessa niin Martan hipiä ei oikeen digannu aiheesta.. Veti takapään niin jumiin että ku vielä päälle makas pari tuntia autossa koti matkalla niin alkoi ontumaan ku päästiin kotia.. Kattelin koiran ja totesin sen lanne alueena olevan ihan tukossa. Lämpöä neitille parina päivänä ja jo maanantaina se oli illasta taas normaali.
On ihanaa omistaa lihaksistoltaan herkkiä piskejä.. No onneksi talossa asuu nyt ammattilainen..
Tympiä suunnitella treenejä ku ei pihalla pysty tai huvita tehdä mitään. Joka paikas on niin kauhian märkää. Agilityn treenaaminen nyt alkaa Martan kanssa ja peltojälki esineen ilmaisu pitäis ottaa kunnolla työn alle, mutta muuta ei sitte tottiksen lisäksi ookkaan. Ku jälki häviää treeniohjelmasta niin mä pakkaan olla vähä hukas. Liikaa luppoaikaa :D Nyt koitetaan sitte hinkata hallikaudella Marttaa BH kuntoon ensi vuodelle ja katotaan mitä agilitystä syntyy. Hertta opettelee edelleen sitää rallytokon AVO luokkaa ja tammikuussa meininkinä koe uudessa luokassa. Tuolloin on kaksi eri koetta samassa hallissa, saman seuran järjestämänä. Ja koska ne luetaan kahdeksi eri kokeeksi niin niihin vois ilmottautua kumpaankin.. Ahnehtisko heti kaks lähtöä alle vai panostaisko kunnolla yhteen. Taidan jo tietää vastauksen Hertan kanssa. Panostamme yhteen. Jos mä meen yhden radan ja vien koiran sen jälkeen autoon nukkumaan niin en hän mä sitä kunnolla hereille saa seuraavaan lähtöön ku luulee jo hommansa hoitaneensa.
Eipä mulla tämän kummallisempaa asiaa ole tälläkään kertaa. "Pientä" mielipidekirjoitusta on taas tässä haaveissa uskaltaa tuoda ihmisten luettavaksi, liittyen koiramaailmaan, mihinkäs muuhunkaan. Mutta sitä täytyy vielä hioa ennen kuin sen voi julkaista.. Etten sano liian rumasti :D
Viikonloppu-kotimme viimeistä kertaa.
Ja reissussa rähjääntynyt..
torstai 26. marraskuuta 2015
Ei niin ruusuista enää ... :D
Menin kirjoittamaan viime kirjotuksessa, että aina ei oo niin ruusuisia viikkoja kuin oli viime viikko. Iteppä kirjotin... Nyt ei sitte meekkään niin putkeen. Ei mitään katastrofin aineksia mutta ei kulje ihan niin hyvin. Koutsin tottistreenit viime viikon ke.. Martta oli jotenkin ihmeellinen. Hyvin oli hereillä ja oma ittensä aluksi ku tultiin halliin, kävääsi jopa haukahtamas alkuhaukutuksessa hieman liian likellä naamaa ku veti vähä kierroksille. Mutta kun sen herättelyn jälkeen tein pari pätkää seuruuta suoraan nostatuksesta patukalla niin koira ei ollu hyvä. Koutsikin alko perusasennoissa sanomaan että korvatki on jotenki kummasti. En tiedä mikä oli ja toivon että se oli ohimenevää. Kapulatreenikään ei ollu niin hyvää kuin miksi oon sen nyt kotona saanut. Tosin siltä vaadittiin siinä nyt enemmän ja vedeltiin naruista. Mutta ihan oma ittensä koira ei ollut. Mutta mutta... Eteenpäin sano mummo lumessa. Olin jo ennen tämän tuota treeniä päättänyt että ku tämän viikon maanantain tokokurssilla demokoirana olo on saatu pakettiin niin koko loppu viikko on tottelevaisuus-treeni vapaata aikaa. Mutta Martan paikkamakuu treenistä annan 10+. Ensimmäinen kunnon paikkamakuu - treeni toisen koiran treenatessa. Ihanan rauhallisesti käyttäytyi kun toinenkin koira ilmestyi halliin. Meni kerrasta maahan sivulla vaikka ei oo vielä kunnolla sitä treenattu ja makas koko toisen koiran treenin ajan ku olin siihen selin. toki matkaa ei ollu ku pari metriä mutta koira makas koko 10 minuuttia ku tatti. Joo... 10 minuuttia.. Hupsista.. En yhtään tajunnu ajankulua ennenku koutsi sanoi että aika jäätävää paikkamakuuta tekee sun koira. Mä olin vaan kattellu toisen treeniä kaikes rauhas enkä huomannu ajankulua ku se niin hienosti sielä oli. Lähdemme siis aika pian pitentämään mun matkaa koirasta. Tämä oli mielyttävä yllätys että tämä toimii. Tähän asti tehty vain yksinään.
Maanantain treeneissä tein havainnon, että Martta tekee ruualla entiseen tapaan mutta jos koitan tehdä tottista patukalla niin se jotenkin paineistuu ja väistää mua. MIKSI? Ei osannut koutsikaan vastata tähän, mutta asia on selvitettävä, en aio ruualla treenata koko elämään. Leikissä ei ole mitään muutosta, leikkii hienosti mutta irrotuksen jälkeen (ja joo, saa kyllä irrotuksien jälkeen lelua myös uudelleen, ei aina menetä sitä irrotukseen...) se jotenkin paineistuu ja vietti putuaa ku lehmän häntä. tuo kohta on ny kokenu jotain jota ei olisi saanu. Mutta mitä ja se selvitetään jotta päästään taas eteenpäin.
Nyt on paneuduttu Martan vetämiseen lenkillä. Oon nyt koittanu sitä että pysähdyn aina kun naru tiukkenee ja matka jatkuu vasta kun naru on löysä.. Joo ei toimi. Ei ainakaan tänä vuonna eikä ens. Suuttunukki vissiin jo vähä oon. No kysyimpä neuvoa kouluja käyneiltä ja loihdin itsestäni esiin kunnon kukkahattutätin ja otin lenkille mukaan naksuttimen ja lihapullaa. Jesus miten ihania lenkkejä me ollaan sen jälkeen Martan kanssa tehty! Mun olkapäät ja yläselkä ei ehkää meekkää rikki tuon koiran lenkittämisestä. Selvitetään ny asiaa sen verran että ei se mikään hirmuvetäjä oo mutta liikaa mulle. Hertan kanssa on päässy tässäkin asiassa ihan liian helpolla. Ei sitä oo koskaan tarttenu opettaa naruun eikä olemaan vetämättä. Turo taas joutui tutustumaan kuonopantaan, jota en oo valmis enää käyttämään.
Lunta satoi, jälkikelit meni. Tosin tällä hetkellä lumi on jo taas sulanut, mutta mä oon silti tainnu jättää jo jäljen tauolle. Paitsi jos ny oikeen kauan alkaa olemaan sulaa niin sitte voin jonku mettäjäljen vielä Martalle tehdä ennen oikiaa talvea. Hertta on tauolla. Vai mitä sanotte videosta, eikö tuollaseen jälkeen voi lopettaa jälkikauden??
https://www.youtube.com/watch?v=zumhalJHPwk&feature=youtu.be
Nyt me vietellään vapaa päiviä. Kolmas vapaa menossa. Ihan koko viikkoa en malta olla treenimättä. Huomenna käyn aamulla ottamas pikatreenit ja sitte taas kaks vapaata.
Sellasia ilouutisia on kantautunut, että nyt on kolme Martan sisarusta kuvattu. Jo lausutut on täysin terveitä ja tämä kolmas lähtenyt eilen niinikään terveenä luustona! Kumpa sama rivi jatkuisi vielä sittenkin kun tulee meidän vuoro. Sen aika on vasta ensi vuonna. Seuraavat juoksutkin tulee Martalle jo helmikuussa. Kun niistä on selvitty niin mennään kuviin, eli keväällä. Jos uskallan...
Maanantain treeneissä tein havainnon, että Martta tekee ruualla entiseen tapaan mutta jos koitan tehdä tottista patukalla niin se jotenkin paineistuu ja väistää mua. MIKSI? Ei osannut koutsikaan vastata tähän, mutta asia on selvitettävä, en aio ruualla treenata koko elämään. Leikissä ei ole mitään muutosta, leikkii hienosti mutta irrotuksen jälkeen (ja joo, saa kyllä irrotuksien jälkeen lelua myös uudelleen, ei aina menetä sitä irrotukseen...) se jotenkin paineistuu ja vietti putuaa ku lehmän häntä. tuo kohta on ny kokenu jotain jota ei olisi saanu. Mutta mitä ja se selvitetään jotta päästään taas eteenpäin.
Nyt on paneuduttu Martan vetämiseen lenkillä. Oon nyt koittanu sitä että pysähdyn aina kun naru tiukkenee ja matka jatkuu vasta kun naru on löysä.. Joo ei toimi. Ei ainakaan tänä vuonna eikä ens. Suuttunukki vissiin jo vähä oon. No kysyimpä neuvoa kouluja käyneiltä ja loihdin itsestäni esiin kunnon kukkahattutätin ja otin lenkille mukaan naksuttimen ja lihapullaa. Jesus miten ihania lenkkejä me ollaan sen jälkeen Martan kanssa tehty! Mun olkapäät ja yläselkä ei ehkää meekkää rikki tuon koiran lenkittämisestä. Selvitetään ny asiaa sen verran että ei se mikään hirmuvetäjä oo mutta liikaa mulle. Hertan kanssa on päässy tässäkin asiassa ihan liian helpolla. Ei sitä oo koskaan tarttenu opettaa naruun eikä olemaan vetämättä. Turo taas joutui tutustumaan kuonopantaan, jota en oo valmis enää käyttämään.
Lunta satoi, jälkikelit meni. Tosin tällä hetkellä lumi on jo taas sulanut, mutta mä oon silti tainnu jättää jo jäljen tauolle. Paitsi jos ny oikeen kauan alkaa olemaan sulaa niin sitte voin jonku mettäjäljen vielä Martalle tehdä ennen oikiaa talvea. Hertta on tauolla. Vai mitä sanotte videosta, eikö tuollaseen jälkeen voi lopettaa jälkikauden??
https://www.youtube.com/watch?v=zumhalJHPwk&feature=youtu.be
Nyt me vietellään vapaa päiviä. Kolmas vapaa menossa. Ihan koko viikkoa en malta olla treenimättä. Huomenna käyn aamulla ottamas pikatreenit ja sitte taas kaks vapaata.
Sellasia ilouutisia on kantautunut, että nyt on kolme Martan sisarusta kuvattu. Jo lausutut on täysin terveitä ja tämä kolmas lähtenyt eilen niinikään terveenä luustona! Kumpa sama rivi jatkuisi vielä sittenkin kun tulee meidän vuoro. Sen aika on vasta ensi vuonna. Seuraavat juoksutkin tulee Martalle jo helmikuussa. Kun niistä on selvitty niin mennään kuviin, eli keväällä. Jos uskallan...
Solmussa päikkäreillä..
Treeneistä tulossa..
Saimme hetken nauttia näistä keleistä. Martta oli ihan hullu lumesta. Tänne käsky unohtui lumen tultua täysin. Ei millään sisälle ku pihassa juoksenteli.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Harrastamisen riemua
Nyt on harrastusrintamalla nousukausi. Oikeestaan kaikki sujuu mitä keksii koittaa, vähän liiankin hyvin. Eniten ihmettelen Martan tahtia edetä asioissa. Ja ne viime kirjoituksessa maininneeni kolme täydellistä lepopäivää pelkillä remmilenkeillä... Joo ne meni... Alkoi Herttakin jo käydä hermoon ja se on paljon se :D Mutta ihan tahallani pidän välillä niille tuollasia pätkiä. Mutta kyllä taas huomas että saksanpaimenkoiraa ei ole luotu pelkäksi lenkkikaveriksi.
Viikko meni Martalla että kuun vaihteessa olleessa koulutuksessa aloitettu väistätys onnistuu pelkällä hartian liikkeellä. Alussahan neiti mieluummin vaikka kaatui kun siirsi takapuoltaan minnekään. Ja kapula, tuo kammotus, se pysyy suussa jo ainakin sen 15 sekuntia jonka olen pisimmillään pyytänyt. Koira istuu mun edessä ja pitää kapulaa ihan itse rauhallisella otteella ja irrottaa käskystä. Mahtava edistyminen kahdessa viikossa. Taas nähtiin että kyllä se tulos sieltä joskus tulee kun jaksaa yrittää. Pitkä tie on vielä noudon luovutukseen mutta eteenpäin mennään. Hertta on tottis puolella opetellut rallytokon liikkeitä edelleen. Paranee sekin. Tokokoe me tältä vuodelta nyt vielä peruttiin, katsellaan sitä joskus ensi vuonna ulkokaudella uudelleen. Mutta nännärileikit on taas mukavan railakkaita Hertan treeneissä. Tänäänkin äityi ihan melkein sitomaan mua tai ainakin jotain sinnepäin, oikeesti! :D
Koto treeneinä on tehty agility kurssiin valmistavaa fokusointia ja peltojäljen esineilmaisua. Esineilmaisu on Martalle paljon haastavampi opettaa kuin Hertalle vai onko aika kullannut muistot. Se ilmaisee sen kyllä jos mä seison esineen etupuolella, muuten ei, mutta etenemme tässäkin.
Maastotreeneissä on käyty, niin jäljellä kuin haussa ja esineruudussakin. Viime viikon jälkitreeneissä tein Hertalle jäljen jossa oli alle 50 askelen välein kulma, mahtoi tulla viis kulmaa ja lopussa esine. Ruokaa laitin suorien keskelle ja aina kolmas askel ennen ja jälkeen kulman. Harhakin siellä kulki joka suoran yli. En oo koskaan nähny sellaisia kulmia mitä koira nyt teki!! Aivan loistavia! Ja jäljestys muutenkin tosi hyvällä halulla! Maa oli hieman jäässä yöpakkasen jälkeen ja jäljestyshetkellä lämpötila varmasti nollan tienoilla, jäljen ikä n. 1½ tuntia. Eli haastavuutta oli ja neiti selvitti sen paremmin kuin hyvin! Marttakin teki tällä kertaa vanhimman jäljen kuin koskaan, tunnin ikä, mutta melko lyhyt jälki yhdellä 45 asteen käännöksellä ja esine lopussa. Ruokaa Martalle laitettiin viiteen askeleeseen joiden jälkeen aina viis tyhjää. Rytmi pysyi tosi hyvänä ja mun mielestä jäljestys on parempaa tyhjillä, ruoka kohdissa tulee kiire seuraavan ruuan luo. Vaikka olosuhteet oli haastavammat lämpötilan vuoksi niin molemmat koirat ylitti ittensä. Martalla tosin jäi esineilmaisu tekemättä. Ei osannu yhdistää sitä vielä jäljelle. Mutta treenaamme tätä lisää kuivaharjoitteluna ja toivomme että talven aikana se on valmis ja keväällä voimme lyödä esineet peltojälkeen.
Martan metsäjälki viime viikolla oli niin ikään mainitsemisen arvoinen. Ne kepit! Nyt niillä on merkitys! Kun palkkaus tapahtuu vain niiden löytämisestä ja huomioimisesta. Jäljellä pysyttiin ja kaikki kolme keppiä otettiin suuhun. Leikittiin ja sai nakkia! Luulis keppimotivaation kasvavan ku se on se asia josta saa palkan. Sitä tässä vielä pitää treenata että se kepin suuhun ottamisen jälkeen tulis varmemmin mun luo sen kepin kanssa. Nyt saattaa koittaa lähteä keppi suussa jatkamaan jälkeä :D Mutta sen saapi varmasti kuntoon kun nuo kepit nyt alkaa nousta!
Ja vielä olis tehtynä esineruutua ja hakua...
Esineruutu suikale tallottiin tällä kertaa tahallaan eri mettään ku mihin nyt on paljon tehty. Ajatuksissa kokeilla että onko koira ehdollistunu siihen yhteen mettään ja osaa vain siellä esineruudun. Joudun todeta että ei. Toisessa metsässä ihan sama vauhti esineille kuin siellä vakimettässäki ja tässä toisessa paljon vaikeampi kulkuinen maasto. Eräs homma hieman hämää.. Tänään oli toinen kerta kun Martta vaihtoi matkalla esinettä. Haki takarajalta villasukat, lähti juoksemaan mun luo, hetken päästä pudotti villasukat ja vaihtoi ne haistamaansa kengänpohjalliseen.. Eli treenattavaa on tässäkin.. Ei saisi vaihtaa..
Haku treeneihin päästiin taas pitkästä aikaa kun saatiin oikeen kokonaasta kolmen ihmisen lauma kokoon. Hirvittävän vaikeeta saada tähän hommaan lauma kokoon. Jälkikelit menee kohta ja sitte pitääs alkaa kunnolla hakukausi,sais talven aikana koiran johonkin kuosiin siellä. Otettiin ensin MArtalle autojen luona ilmasutreeniä. Ukko mettään näkyvillä, käsky ja Ukon luo. Haukkui hienosti ukolle. Mutta kun meni oikeita pistoja tekemään niin ei haukkumisesta tietoakaan. Hoksasin missä pulma.. Se haukkuu vaan jos mä oon lähellä tai narun päässä kiinni, ei sillon ku on ukon kanssa kaksistaan. No otettiin sitte loppuun ku kaikki oli tehny niin uus haukutus harjotus ja Martta kaksin mettään ukon kanssa. Ensi ei irronnu haukku muutaku maalimiehen seistessä (haukkuu mulle tottiksessa ku seison) mutta pikkuhiljaa alkoi tajuta että ukolle voi haukkua silloinkin ku se on kyykyssä, kun ukko sinne kyykkyyn pikkuhiljaa meni. Ite pistot meni ilmasun puuttumisesta huolimatta kivasti, varsinkin kaks ensimmäistä. Viimestä vähä haki mutta se olikin vähä haastavassa paikassa. Mutta missään vaiheessa ei työskentelymotivaatio koirasta hävinnyt vaikka joutuu vipaa vähä ettiäkin.
Joo tää kirjotus alkaa kuulostaa siltä että meillä muka onnistuu kaikki :D No viime viikolla siltä on kyllä tuntunutkin. Treenattavaa tietty jää aina, mutta aina on saanu lähtiä hymyssä suin kotia treeneistä. Lupaan että muunkinlaisia viikkoja taas tulee... Niitä joissa tekis mieli lopettaa koko touhu ja tehdä koirista talveksi hanskat ;)
Olenkohan kertonut teille näistä Martan takapään kummallisista oireiluista.. Tullessaan koira ei heiluttanut häntää. Ajattelin ensin että se ei ole hännänheiluttaja tyyppiä, mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan, joten käytin koiran osteopaatilla ja käsittelin sen myös. Lantion alueelta avattiin lukot ja itse hieroin niin johan alkoi koira heiluttaa häntää. Mulle tullessa Martalla pakkasi etureidet vetää jumiin tosi nopeasti. Ei mene enää. Metsälenkillä ei tule enää ensimmäinen huilaustauko alle kymmeneen minuuttiin eikä takajalan kynnet enää laahaa asvalttiin lenkillä vaan niitä joutuu jo leikata saksilla. Eikä koira enää näpsi nenällä takapäähänsä lenkillä kuten joinain päivinä alussa teki. Jotakin häikkää tai lihasheikkoutta takapäässä siis koiran minulle tullessa oli. Yksi mahdollisuus on se että on nyt minulla niin erilaisessa liikunnassa että on ottanut aikansa että lihaksisto ja kunto ehtii mukaan meidän perheen menoon. Mutta parasta tässä on siis se, että kaikki tuollainen oireilu on poissa. Säännöllinen lihashuolto ja monipuolinen liikunta on taas osoittautunut toimivaksi.
Hertan kohdalla olen muutamaan kertaan joutunut miettiä että onko liian pitkä autossa makaaminen sille huonoksi kun tulee sieltä autosta sitten niin hitaasti pois aina välillä. Mutta se on myös noilla kerroilla ollut ihan täydessä unessa kun oon sen sieltä pyytäny pois.. Jos se tulee sieltä treenaamaan ja on hereillä kun haen sen niin ei ole vauhdissa mitään sanomista. Että en tee tästä vielä mitään johtopäätöstä. Nyt on viimein alkanut LTV lausunnon saaneista Saksanpaimenkoirista kuvantamistutkimus. Oon ilmottanu Hertan siihen mukaan ja ennen joulukuun puoliväliä pitäis olla käytynä kuvissa Helsingissä jotta on mukana tutkimuksessa. Tutkimuksessa otetaan koirasta verinäyte, omistaja täyttää koirasta kyselyn sekä otetaan rtg kuvat koko rangasta ja kuva lantiosta lonkkakuvan muodossa. Lisäksi TT kuva lantioalueesta. Ilmaiseksi. Kuvista saa vielä kertomuksen Anu Lappalaiselta. Nyt olisi ihan pakko löytää jostakin sellanen väli ja bensarahat että pääsisin Helsinkiin ja mukaan tähän tutkimukseen. Sen vuoksi että haluan olla auttamassa kun tutkitaan tätä luustovikaa mutta myös siksi että saisin lisätietoa Hertan tilanteesta ja siitä onko tullut jotain muutosta kahden vuoden aikana. Se rako on vain löydyttävä tälle reissulle jostain. Kerron aiheesta lisää kunhan (toivottavasti) olemme tutkimuksissa käyneet.
Tällä viikolla on ohjelmassa parit tottistreenit, rallytokokoulutus sekä jälki. Pakko ehtiä jäljelle ku väittävät että perjantaina sataa lunta. Toki jos en sinne ehdi niin suuri vahinko ei tule. Molempien viimeiset jäljet kun oli niin hyvät. Siihen olis hyvä lopettaa kausi. Koirien hieronnastakin alkaa olla kuukausi aikaa, sekin pitäis tehdä. Kyllä näiden kans aikaa saa kulumaan. Mutta tämä jos mikä on aihe johon haluankin aikaani kuluttaa.
Viikko meni Martalla että kuun vaihteessa olleessa koulutuksessa aloitettu väistätys onnistuu pelkällä hartian liikkeellä. Alussahan neiti mieluummin vaikka kaatui kun siirsi takapuoltaan minnekään. Ja kapula, tuo kammotus, se pysyy suussa jo ainakin sen 15 sekuntia jonka olen pisimmillään pyytänyt. Koira istuu mun edessä ja pitää kapulaa ihan itse rauhallisella otteella ja irrottaa käskystä. Mahtava edistyminen kahdessa viikossa. Taas nähtiin että kyllä se tulos sieltä joskus tulee kun jaksaa yrittää. Pitkä tie on vielä noudon luovutukseen mutta eteenpäin mennään. Hertta on tottis puolella opetellut rallytokon liikkeitä edelleen. Paranee sekin. Tokokoe me tältä vuodelta nyt vielä peruttiin, katsellaan sitä joskus ensi vuonna ulkokaudella uudelleen. Mutta nännärileikit on taas mukavan railakkaita Hertan treeneissä. Tänäänkin äityi ihan melkein sitomaan mua tai ainakin jotain sinnepäin, oikeesti! :D
Koto treeneinä on tehty agility kurssiin valmistavaa fokusointia ja peltojäljen esineilmaisua. Esineilmaisu on Martalle paljon haastavampi opettaa kuin Hertalle vai onko aika kullannut muistot. Se ilmaisee sen kyllä jos mä seison esineen etupuolella, muuten ei, mutta etenemme tässäkin.
Maastotreeneissä on käyty, niin jäljellä kuin haussa ja esineruudussakin. Viime viikon jälkitreeneissä tein Hertalle jäljen jossa oli alle 50 askelen välein kulma, mahtoi tulla viis kulmaa ja lopussa esine. Ruokaa laitin suorien keskelle ja aina kolmas askel ennen ja jälkeen kulman. Harhakin siellä kulki joka suoran yli. En oo koskaan nähny sellaisia kulmia mitä koira nyt teki!! Aivan loistavia! Ja jäljestys muutenkin tosi hyvällä halulla! Maa oli hieman jäässä yöpakkasen jälkeen ja jäljestyshetkellä lämpötila varmasti nollan tienoilla, jäljen ikä n. 1½ tuntia. Eli haastavuutta oli ja neiti selvitti sen paremmin kuin hyvin! Marttakin teki tällä kertaa vanhimman jäljen kuin koskaan, tunnin ikä, mutta melko lyhyt jälki yhdellä 45 asteen käännöksellä ja esine lopussa. Ruokaa Martalle laitettiin viiteen askeleeseen joiden jälkeen aina viis tyhjää. Rytmi pysyi tosi hyvänä ja mun mielestä jäljestys on parempaa tyhjillä, ruoka kohdissa tulee kiire seuraavan ruuan luo. Vaikka olosuhteet oli haastavammat lämpötilan vuoksi niin molemmat koirat ylitti ittensä. Martalla tosin jäi esineilmaisu tekemättä. Ei osannu yhdistää sitä vielä jäljelle. Mutta treenaamme tätä lisää kuivaharjoitteluna ja toivomme että talven aikana se on valmis ja keväällä voimme lyödä esineet peltojälkeen.
Martan metsäjälki viime viikolla oli niin ikään mainitsemisen arvoinen. Ne kepit! Nyt niillä on merkitys! Kun palkkaus tapahtuu vain niiden löytämisestä ja huomioimisesta. Jäljellä pysyttiin ja kaikki kolme keppiä otettiin suuhun. Leikittiin ja sai nakkia! Luulis keppimotivaation kasvavan ku se on se asia josta saa palkan. Sitä tässä vielä pitää treenata että se kepin suuhun ottamisen jälkeen tulis varmemmin mun luo sen kepin kanssa. Nyt saattaa koittaa lähteä keppi suussa jatkamaan jälkeä :D Mutta sen saapi varmasti kuntoon kun nuo kepit nyt alkaa nousta!
Ja vielä olis tehtynä esineruutua ja hakua...
Esineruutu suikale tallottiin tällä kertaa tahallaan eri mettään ku mihin nyt on paljon tehty. Ajatuksissa kokeilla että onko koira ehdollistunu siihen yhteen mettään ja osaa vain siellä esineruudun. Joudun todeta että ei. Toisessa metsässä ihan sama vauhti esineille kuin siellä vakimettässäki ja tässä toisessa paljon vaikeampi kulkuinen maasto. Eräs homma hieman hämää.. Tänään oli toinen kerta kun Martta vaihtoi matkalla esinettä. Haki takarajalta villasukat, lähti juoksemaan mun luo, hetken päästä pudotti villasukat ja vaihtoi ne haistamaansa kengänpohjalliseen.. Eli treenattavaa on tässäkin.. Ei saisi vaihtaa..
Haku treeneihin päästiin taas pitkästä aikaa kun saatiin oikeen kokonaasta kolmen ihmisen lauma kokoon. Hirvittävän vaikeeta saada tähän hommaan lauma kokoon. Jälkikelit menee kohta ja sitte pitääs alkaa kunnolla hakukausi,sais talven aikana koiran johonkin kuosiin siellä. Otettiin ensin MArtalle autojen luona ilmasutreeniä. Ukko mettään näkyvillä, käsky ja Ukon luo. Haukkui hienosti ukolle. Mutta kun meni oikeita pistoja tekemään niin ei haukkumisesta tietoakaan. Hoksasin missä pulma.. Se haukkuu vaan jos mä oon lähellä tai narun päässä kiinni, ei sillon ku on ukon kanssa kaksistaan. No otettiin sitte loppuun ku kaikki oli tehny niin uus haukutus harjotus ja Martta kaksin mettään ukon kanssa. Ensi ei irronnu haukku muutaku maalimiehen seistessä (haukkuu mulle tottiksessa ku seison) mutta pikkuhiljaa alkoi tajuta että ukolle voi haukkua silloinkin ku se on kyykyssä, kun ukko sinne kyykkyyn pikkuhiljaa meni. Ite pistot meni ilmasun puuttumisesta huolimatta kivasti, varsinkin kaks ensimmäistä. Viimestä vähä haki mutta se olikin vähä haastavassa paikassa. Mutta missään vaiheessa ei työskentelymotivaatio koirasta hävinnyt vaikka joutuu vipaa vähä ettiäkin.
Joo tää kirjotus alkaa kuulostaa siltä että meillä muka onnistuu kaikki :D No viime viikolla siltä on kyllä tuntunutkin. Treenattavaa tietty jää aina, mutta aina on saanu lähtiä hymyssä suin kotia treeneistä. Lupaan että muunkinlaisia viikkoja taas tulee... Niitä joissa tekis mieli lopettaa koko touhu ja tehdä koirista talveksi hanskat ;)
Olenkohan kertonut teille näistä Martan takapään kummallisista oireiluista.. Tullessaan koira ei heiluttanut häntää. Ajattelin ensin että se ei ole hännänheiluttaja tyyppiä, mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan, joten käytin koiran osteopaatilla ja käsittelin sen myös. Lantion alueelta avattiin lukot ja itse hieroin niin johan alkoi koira heiluttaa häntää. Mulle tullessa Martalla pakkasi etureidet vetää jumiin tosi nopeasti. Ei mene enää. Metsälenkillä ei tule enää ensimmäinen huilaustauko alle kymmeneen minuuttiin eikä takajalan kynnet enää laahaa asvalttiin lenkillä vaan niitä joutuu jo leikata saksilla. Eikä koira enää näpsi nenällä takapäähänsä lenkillä kuten joinain päivinä alussa teki. Jotakin häikkää tai lihasheikkoutta takapäässä siis koiran minulle tullessa oli. Yksi mahdollisuus on se että on nyt minulla niin erilaisessa liikunnassa että on ottanut aikansa että lihaksisto ja kunto ehtii mukaan meidän perheen menoon. Mutta parasta tässä on siis se, että kaikki tuollainen oireilu on poissa. Säännöllinen lihashuolto ja monipuolinen liikunta on taas osoittautunut toimivaksi.
Hertan kohdalla olen muutamaan kertaan joutunut miettiä että onko liian pitkä autossa makaaminen sille huonoksi kun tulee sieltä autosta sitten niin hitaasti pois aina välillä. Mutta se on myös noilla kerroilla ollut ihan täydessä unessa kun oon sen sieltä pyytäny pois.. Jos se tulee sieltä treenaamaan ja on hereillä kun haen sen niin ei ole vauhdissa mitään sanomista. Että en tee tästä vielä mitään johtopäätöstä. Nyt on viimein alkanut LTV lausunnon saaneista Saksanpaimenkoirista kuvantamistutkimus. Oon ilmottanu Hertan siihen mukaan ja ennen joulukuun puoliväliä pitäis olla käytynä kuvissa Helsingissä jotta on mukana tutkimuksessa. Tutkimuksessa otetaan koirasta verinäyte, omistaja täyttää koirasta kyselyn sekä otetaan rtg kuvat koko rangasta ja kuva lantiosta lonkkakuvan muodossa. Lisäksi TT kuva lantioalueesta. Ilmaiseksi. Kuvista saa vielä kertomuksen Anu Lappalaiselta. Nyt olisi ihan pakko löytää jostakin sellanen väli ja bensarahat että pääsisin Helsinkiin ja mukaan tähän tutkimukseen. Sen vuoksi että haluan olla auttamassa kun tutkitaan tätä luustovikaa mutta myös siksi että saisin lisätietoa Hertan tilanteesta ja siitä onko tullut jotain muutosta kahden vuoden aikana. Se rako on vain löydyttävä tälle reissulle jostain. Kerron aiheesta lisää kunhan (toivottavasti) olemme tutkimuksissa käyneet.
Tällä viikolla on ohjelmassa parit tottistreenit, rallytokokoulutus sekä jälki. Pakko ehtiä jäljelle ku väittävät että perjantaina sataa lunta. Toki jos en sinne ehdi niin suuri vahinko ei tule. Molempien viimeiset jäljet kun oli niin hyvät. Siihen olis hyvä lopettaa kausi. Koirien hieronnastakin alkaa olla kuukausi aikaa, sekin pitäis tehdä. Kyllä näiden kans aikaa saa kulumaan. Mutta tämä jos mikä on aihe johon haluankin aikaani kuluttaa.
Ei mitään väliä nukkumisasennolla, kunhan on ihokosketus
Tällänen rivi mua vahtaa kun perjantai iltana istun sohvalle ja avaan sipsipussin..
perjantai 6. marraskuuta 2015
Kaikenlaasta touhua, uutta ja vanhaa..
Kyllä tällä viikolla on keriitty niin kaikenlaasta että nyt koirat ottaa vastaan vapaan ja rennon viikonlopun ilman minkäänlaista työntekoa. Kolme päivää pelkkää makaamista, lenkkeilyä remmissä ja vapaana ja viikkohuolto venytyksineen. Ollaan me kyllä tällä viikolla käyty muutenkin jokapäivä mettäs juksemas mutta ny ei muuta viikonloppuna tehäkään.
Maanantaina aloitin sen uuden tokokurssin ja omat on siellä mukana demokoirina, joten tottisteluksihan se ilta meni. Aivan ihania kurssilaisia, ekaa harrastuskoiraa kouluttavia kaikki viisi ja nuoria hyviä koiria ja innostuneita ohjaajia. Martalla vähä näytettiin seuraamista ja perusasentoa ja leikittiin,Hertta teki rallytokoa koulutuksen lopuksi. Ja kerrottakoon tässä kohtaa että en aio mennä 14.11 tokokokeeseen johon oon koiran ilmottanu. Turha mennä ku ei paketti oo kasassa. Keskitytään Hertan kans nyt tottelevaisuuden puolella vain rallytokoon jotta oltais tammikuussa valmiit kokeeseen avo luokkaan...
Tiistaina käytiin tekemäs peltojälkiä. Hertalla oli aiheena kulmat ja niitä mahtuikin jälkeen viis. Yks kulmista oli huono, muut tosi hyviä. Ruokaa oli siellä täällä, jotta tarkkuus olis parempi. Ja jäljestihön se taas niinku juna. Martalla koitin uutta tyyliä. Jälki 200 askelta, kaks 45 asteen kulmaa ja yks 90 asteen kulma, ruokaa viidellä askeleella ja sitte kolme tyhjää... Vau!! Kulmat ei ongelma, tyhjät ei ongelma. Hyvään vaiheeseen päästään Martan kanssa ennen lumen tuloa.
Keskiviikkona olikin sitten pitkästä aikaa Juha koutsin tottistreenit. Juha on nähny Martan vasta pari kertaa. Ja joutui todeta että koiran kanssa on tehty paljon hommia ja siitä on hyvin kaivettu vietit esille, jälleen käytettiin Martasta termiä " pään sisällä on paljon tavaraa". Ohjaaja vaan on kuulemma paska, nakit pois ja äkkiä ja lelulla vaan. Okei, otamme tästä opiksi. Ja tosihan se on että toimiihan Martta paremmin lelupalkalla. Perusasennossa oon huomannu että kun siinä sanoo seuraa lähtemättä liikkeelle niin koira ryhdistää ittensä seuraa sanasta, valtavan hienonnnäköistä! Juhannkanssa tehtiin väistätystä kahdella liinalla ja nyt ku juha oli liinassa se joka veti niin liinasta veto auttoi koiran väistämiseen, mä en saanu liinasta mitään vaikutusta ku ite tein ja luovuin koko liinasta, väistätin vaan ilman. Mutta kyllä on alkanu perse toimia, se on pääasia. Hertta teki jälleen rallytokohommia. Houkutus- toimii, perusasennosta eteen... Ei toimi, eikä tuu hetkeen toimimaankaan. Se on Hertalle vaikee. Mutta kyllä se vielä ennen tammikuun koetta toimii! Mä oon koittanu ottaa Hertalle vähä kovemman kurin ku mä oon hoksannu että se saa paljon anteeksi tuon luonteensa ja olemuksensa varjolla 😄 Ja tokoiluun on otettav kovempi tatsi jos aikoo siinä lajissa vielä joskus kokeeseen. Kapulaa on muuten Martta koittanu pidellä harvase päivä ja kyllä se sen oppii, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Etenee kokoajan.
Eilen oli taas jäljestyspäivä. Mettässä. Hertan jäljen kävin tekemässä jo aamulla ja ajamaan mentiin ennen kahta. Hertan jälki vanheni neljä tuntia. Ja mikäkö jälki Hertta the peltojälkikoiralle mettään? No kuulkaa ku oon taas innostunu uudesta lajista, mejästä. Oon harkinnu sitä jo hetken mutta nyt otin lajista selvää yheltä paikalliselta gurulta, tutulta hirvimieheltä sain hirven jalkoja ja kaupasta löytyy verta. Neuvonantaja sanoi että koska Hertta on muuten jäljestäny paljon niin sen jälki voi heti vanheta reilusti. Tein jäljen aamulla puoli 10 ja ajamaan mentiin ennen kahta, neljä tuntia reilut sai jälki vanheta. Annoin Hertan haistella verikippoa ja jalkaa ennen jäljelle lähtöä ja se nuuhkikin niitä ihan tosissaan. Jäljelle lähdettiin avoimin mielin ja ohjaajaa mietitytti että miten tässä käy. No siinä kävi niin loistavasti, että keväällä kun mejä kokeet taas alkaa niin sieltä löytyy yks saksanpaimenkoira! Vakoilin että 2015 on 5 tulosta sakemanneilla mejästä. Vuonna 2014 14 tulosta viidellä koiralla. Ei ihan perus sakulaji. Mutta Hertan laji ihan selkeesti. Alun makuulla koira haisteli ihan tosissaan ja kauan . Lähti sitten jäljestämään hyvin harkitustiensimmäiset 10 metriä. Sen jälkeen sama tahti kuin Pellollakin. Jäljesti tosi tarkasti ja hyvin, makulla nuuhki paikkaa kauemmin ja teki lajissa suotavat tarkistukset ennenkuin löhti taas etenemään. Lopussa jalalla nuuhkimihanntosissaan taas ja kun oikein kehui ja vähä yllytti niin otti jalan suuhun ja lähti talsimaan jäljeltä pois. Aivan loistava mettäjälkikoira.Koitetaaan viel äennen talvea ehtiä tekemään yks yön yli vanhentunu jälki tai ainakain aamusta iltaan vanhentunut jälki. Meidän peltojälki koutsi sanoi että hyvin voi jo heti koittaa Hertalle koevanhuista jälkeä eli 12 h vähintään. Ja minähän koitan. Tosi mielenkiintoinen ja mukava laji. Varsinki ku koira toimii näin.
Martalle tein kolme 50 askeleen mettäjälkeä joissa ei ollu yhtään ruoka, vain keppi lopussa . Ajoi jäljet hyvin ja jokasen kepin otti hienosti suuhun, eli etenemme asiassa. Kepin suuhun oton jälkeen kuitenkin koitti aina jatkaa jäljestämistä ja jouduin narun avulla pyytää sen mun luo leikkimään kepillä. Tulihan se niin. Mutta pitäis tulla automaattisesti. Se on meidän seuraava askel, kun nyt kerran on tajuttu että ne kepot pitää noukkia mukaan.
Nyt tosiaan huilitaan koko viikonloppu, ei mitään treeniä. Sekä koirat että ohjaaja on sen ansainnu. Ens viikko lotetaan sitte taas tkokurssinpidolla. Pyörälenkillä taidan mennä huomenna käymään aamulla molempien kans vielä kun on pyöräkelejä. Oon ihan unohtanu pyöräilyn liikuntavaihtoehtona.
Kuvat puhelimella otettuja pikaräpsyjä, mutta pakko oli saada todistusaineistoa että jäljeltä tultiin jalka suussa :D
maanantai 2. marraskuuta 2015
Ihan paras koulutus!
Pitkästä aikaa koulutus josta voin sanoa saaneeni rahoilleni vastinetta enemmän kuin tarpeeksi. Oma SPL alaosastoni järjestämä tottis-viikonloppu jossa kouluttajana SPL koulutusohjaaja Heidi Sänkimaa-Natunen. Ihan huipputyyppi ja huippukouluttaja. Koirakkoina oli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Koirakko joka ei olut koskaan kouluttautunut mitenkään, ongelmakoira ja sitten monenlaisia kisatavoitteisia tai jo kisanneita koiria. Ja minä Martan kanssa.
Ilmoittauduttiin Martan kanssa vain lauantaille ja jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, oltiin ihan poikki jo yhestä päivästä. Koiraharrastaja nousi taas lauantai aamuna seittämältä ja ajoi puolitoista tuntia koulutuspaikalle. Yhteensä oltiin matkassa 11 tuntia.. 😝 Mutta kyllä kannatti.
Kouluttajan sanoin: Mulla on vietikäs ja tekemisintoinen tosi hyvä koira, jonka pään sisällä on paljo tavaraa. Yhdessä kohdassa kouluttaja kysyi että miksi koirasta luovuttiin. Kun kerroin oli kouluttaja sitä mieltä että onneksi luovuttiin ja pääsi harrastavaan kotiin. En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja sanat Martasta tämän kouluttajan suusta tuntuivat niin hyvältä. Tuollainenhan Martta on.
Ja itse koulutukseen. Ekalla kierroksella otettiin seuruuta ja jääviä. Toisella kierroksella kapulaa. Jäävistä kouluttaja ei keksinyt sanottavaa. Enkä mäkään. Jäävä maahanmeno on ollu mun mielestä ihan tosi huonos vaihees, mutta eipä ollu tuola. Peruuttamallahan me niitä vielä tehdään ja maahanmenoon käsiapu mutta kivasti ne on koira hoksannu ja erottaa millon tulee mikäkin asento. Seuraaminen on hyvällä alulla. Mutta ei saa hätäällä. Se alku on oltava aina hyvä ennenku voi mennä eteenpäin. Se oli tämän kouluttajan mielipide. Kontakti ei saa pudota alussa tai muuten et oo vielä valmis menemään eteenpäin yhtäkään askelta. Koitan muistaa tämän hätähousuineni..... Mutta seuraaminen on kuulemma hyvää, mutta tämäntyylisellä koiralla siihen tulee helposti mukaan painaminen jne. ku kierrokset nousee. No on se sitä jo aina vähä välillä treenien alussa tehnytkin.. Tähän ennaltaehkäisevänä juttuna käskettiin opettaa koiralle väistättäminen. No eihän Martta meinannu sitä ymmärtää millään. Mutta nyt eilen ku itekseni koitin hallissa niin alkoi toimia!
Toisella kierroksella otettiin kapulaa, tuota murheenkryyniä. Kuka on keksiny että palveluskoirakokeissa on niin pirusti noutoja! Ne on tosi tärkeessä osassa siellä kokeessa, joten se nouto olis saatava koiralle tosi miellyttäväksi ja hyväksi tehtyä. Mulla on jo sellanen ennakkoasenne tähän noutohommaan että ei voi onnistua. Se ei ainakaan auta onnistumisessa. No me koitettiin kouluttajan kanssa nyt opettaa Martalle sitä pitoa. En mä siinä mitään uutta oppinu mutta motivaatio kasvoi. Ihan silleen se käski tämäkin sitä opettaa ku mitä oon tehnytkin. Mutta mun motivaation opettamiseen se sai kyllä nostettua. Ja eilen jo heti tietty kokeiltiin... Edistyttiin taas ku rauhassa saatiin kahdestaan tehdä, koulutuksessa se oli vähä säätämistä ku toinen tekee ja toinen neuvoo ja vlillä molemmat on sielä koiran suussa kiinni.. Mutta luotto on kova että kyllä se tästä!! Nyt tarvittais ohjaajalta kärsivällisyyttä, mutta ku sitä ei taida olla liiemmin suotu ...
Koulutuksessa oli tosi mielenkiintoisia koiria muitakin! Varsinkin se ihmisten päälle hyökkivä koira ja koira jolla on motivaatio tekemiseen ja auktoriteetti ohjaajalta hukassa. Ne oli mielenkiintoisia ja mielenkiintoiset oli kouluttajan konstitkin. Mutta toimivia.
Todella ihana koulutuspäivä siis kaikin puolin. Sain vahvistusta sille käsitykselleni millainen koira mulla on käsissäni. Motivaatio treeniin kasvoi ja seura oli taas mitä parhainta. Nämä on hienoja kokemuksia.
Tänään aloitan uuden tokokurssin pidin. Mulla on sielä kaks alle puolivuotiasta sakemannin penikkaa, puolen vuoden vanha rotikka, 10 kk ikäinen stabyhoun (googleta, niin mäki jouduin tehdä: Nevö hööd..) ja vuotias seisoja. Odotan innolla että pääsen pilaamaan näitten uusien harrastajien koirat : D
Ja tietty otan omat demokoiriksi mukaan. Tiistaina on vapaapäivä, keskiviikkona oman koutsin treenit ja sit loppuviikko onkin tottis vapaata aikaa. Pitääs päästä taas hakumettälle ja jäljellä olis käytävä vielä ku voi. Mutta nyt hakemaan esineet kotomettästä ja muihin puuhiin..
Ilmoittauduttiin Martan kanssa vain lauantaille ja jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, oltiin ihan poikki jo yhestä päivästä. Koiraharrastaja nousi taas lauantai aamuna seittämältä ja ajoi puolitoista tuntia koulutuspaikalle. Yhteensä oltiin matkassa 11 tuntia.. 😝 Mutta kyllä kannatti.
Kouluttajan sanoin: Mulla on vietikäs ja tekemisintoinen tosi hyvä koira, jonka pään sisällä on paljo tavaraa. Yhdessä kohdassa kouluttaja kysyi että miksi koirasta luovuttiin. Kun kerroin oli kouluttaja sitä mieltä että onneksi luovuttiin ja pääsi harrastavaan kotiin. En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja sanat Martasta tämän kouluttajan suusta tuntuivat niin hyvältä. Tuollainenhan Martta on.
Ja itse koulutukseen. Ekalla kierroksella otettiin seuruuta ja jääviä. Toisella kierroksella kapulaa. Jäävistä kouluttaja ei keksinyt sanottavaa. Enkä mäkään. Jäävä maahanmeno on ollu mun mielestä ihan tosi huonos vaihees, mutta eipä ollu tuola. Peruuttamallahan me niitä vielä tehdään ja maahanmenoon käsiapu mutta kivasti ne on koira hoksannu ja erottaa millon tulee mikäkin asento. Seuraaminen on hyvällä alulla. Mutta ei saa hätäällä. Se alku on oltava aina hyvä ennenku voi mennä eteenpäin. Se oli tämän kouluttajan mielipide. Kontakti ei saa pudota alussa tai muuten et oo vielä valmis menemään eteenpäin yhtäkään askelta. Koitan muistaa tämän hätähousuineni..... Mutta seuraaminen on kuulemma hyvää, mutta tämäntyylisellä koiralla siihen tulee helposti mukaan painaminen jne. ku kierrokset nousee. No on se sitä jo aina vähä välillä treenien alussa tehnytkin.. Tähän ennaltaehkäisevänä juttuna käskettiin opettaa koiralle väistättäminen. No eihän Martta meinannu sitä ymmärtää millään. Mutta nyt eilen ku itekseni koitin hallissa niin alkoi toimia!
Toisella kierroksella otettiin kapulaa, tuota murheenkryyniä. Kuka on keksiny että palveluskoirakokeissa on niin pirusti noutoja! Ne on tosi tärkeessä osassa siellä kokeessa, joten se nouto olis saatava koiralle tosi miellyttäväksi ja hyväksi tehtyä. Mulla on jo sellanen ennakkoasenne tähän noutohommaan että ei voi onnistua. Se ei ainakaan auta onnistumisessa. No me koitettiin kouluttajan kanssa nyt opettaa Martalle sitä pitoa. En mä siinä mitään uutta oppinu mutta motivaatio kasvoi. Ihan silleen se käski tämäkin sitä opettaa ku mitä oon tehnytkin. Mutta mun motivaation opettamiseen se sai kyllä nostettua. Ja eilen jo heti tietty kokeiltiin... Edistyttiin taas ku rauhassa saatiin kahdestaan tehdä, koulutuksessa se oli vähä säätämistä ku toinen tekee ja toinen neuvoo ja vlillä molemmat on sielä koiran suussa kiinni.. Mutta luotto on kova että kyllä se tästä!! Nyt tarvittais ohjaajalta kärsivällisyyttä, mutta ku sitä ei taida olla liiemmin suotu ...
Koulutuksessa oli tosi mielenkiintoisia koiria muitakin! Varsinkin se ihmisten päälle hyökkivä koira ja koira jolla on motivaatio tekemiseen ja auktoriteetti ohjaajalta hukassa. Ne oli mielenkiintoisia ja mielenkiintoiset oli kouluttajan konstitkin. Mutta toimivia.
Todella ihana koulutuspäivä siis kaikin puolin. Sain vahvistusta sille käsitykselleni millainen koira mulla on käsissäni. Motivaatio treeniin kasvoi ja seura oli taas mitä parhainta. Nämä on hienoja kokemuksia.
Tänään aloitan uuden tokokurssin pidin. Mulla on sielä kaks alle puolivuotiasta sakemannin penikkaa, puolen vuoden vanha rotikka, 10 kk ikäinen stabyhoun (googleta, niin mäki jouduin tehdä: Nevö hööd..) ja vuotias seisoja. Odotan innolla että pääsen pilaamaan näitten uusien harrastajien koirat : D
Ja tietty otan omat demokoiriksi mukaan. Tiistaina on vapaapäivä, keskiviikkona oman koutsin treenit ja sit loppuviikko onkin tottis vapaata aikaa. Pitääs päästä taas hakumettälle ja jäljellä olis käytävä vielä ku voi. Mutta nyt hakemaan esineet kotomettästä ja muihin puuhiin..
Kuva koulutuksen jälkeiseltä aamulta palauttelu-metsälenkiltä.. Keppi Egon koon mukaan...
torstai 29. lokakuuta 2015
Treeniä ja pohdintaa
Otsikko kuvaa hyvin mun koiraharrastus-elämää. Ensin treenataan, sitten pohditaan ja pohdinnan jälkeen taas treenataan ja huomataan että pohdinta joko auttoi tai ei auttanu.. Näin se pyörii.
Tottista,tokoa ja rallytokoa on tehty ja jäljellä ja esineruuduissa pyöritty. Yks koulutusongelma on tällä hetkellä mietinnöissä ennen muita. Se on Martan kepit metsäjäljellä ja niiden merkityksen lisääminen koiran silmissä. Meillä on ollut siellä tähän asti halkaistut kepit joiden välissä pala ruokaa. Pysähtyyhän se niille kun ruoka haisee mutta kun ruoka on syöty niin jatkaa matkaa ja kepillä ei oo mitään merkitystä, ei lähe sillä leikkiin mun kans kuten lähtee jäljen ulkopuolella. Kotona pihanurmelle kepit ku nakkelee niin ne nousee sieltä hienosti ja aina tuodaan mammalle leikittäväksi. Mutta metsässä ei tapahdu samaa. Miksi ei? No metsässä on sitä ruokaa ja jälki joka menee sen kepin edelle. Siispä otan saamistani neuvoista vaadin ja jätän metsäjäljeltä ruuan pois, teen lyhyen jäljen ja laitan kepin loppuun. Palkkaa (ruokaa, leikkiä ja laumaa) tulee vain kepeistä, ei jäljestämisestä. Entisen koutsini sanoin "jälki on vain väline päästä kepille"! Tätä koitamme siis seuraavaksi... Itse jäljestys kun on hyvää. Pellollakin ollaan käyty ja tehty jo 45 asteen kulmia, ei ongelmaa. Tyhjiä on ujutettu mukaan vaihtelevasti ja ottaa ne hyvin.
Hertta on jäljestänyt tietenkin myös. Hertalle on nyt laitettu jäljelle taas reilusti ruokaa, josko sillä saisi sitä kokeessa puuttunutta tarkkuutta hieman rakennettua uusiksi. Oon nyt tehnyt sille jäljille paljon kaaria, ajaa ne yllättävän hienosti! Huomaa miten ruoka vaikuttaa jäljestykseen parantavasti vaikka sitä ei ole kuin harvoin. Nykyään kun ruoka jo kelpaa jäljeltä Hertallekkin, aiemmin ei kelvannut.. Hyvä näin, helpompi koulutttaa.
Esineruutu on Martalla alkanut mennä jo niin upeasti että vaikeutin asiaa hieman tänään.. Vieraat esineet. Työskentely ruudussa ei niin hyvää kuin tutuilla esineillä, meni liikaa jäljestyksen puolelle ja kesti kauemmin, mutta kyllä se esine sieltä aina mulle asti tuli. Herttahan ei näissä esineruutu treeneissä tee oikeen mitään. Tänäänkin treenaajien välissä vain juoksenteli mettässä :)
Ja mites se tottis sujuu.. No sujuuhan se. Välillä paremmin ja välillä huonommin.. Niinku meillä kaikilla. Hertta on tosiaan ilmotettu tokokokeeseen ens kuulle.. Pari viikkoa olis aikaa. Jaa-a... Se merkin kierto. Se menee hienosti jos mä annan kunnon avut tai hössötän lähetyksessä, mutta kun teen kokeenomaisesti niin se ravaa kartiolle ja jää seisomaan sen taakse (mitäs oot menny opettamaan sille "merkki" käskyn ennen aikojaan...). Eli ei "ihan" toimi niinku kokeessa kuuluis. Ruudussa se on välillä ihan loisto ja välillä on niinku ei olisi koskaan ruutu-treeniä tehnykkään. Muut me varmaan klaarattais ihan jees. Mutta Rallytokon AVO luokan liikkeet on hallussa, ne uudet joita tulee lisää ALO luokan jälkeen. Onhan niitä jo pari viikkoa harjoiteltu. Hyppy- menee, käännökset paikallaan-menee, askeleen päästä sivulle tulot-menee,pyörähdys-menee, seiso kierrä koira-menee.... Ja nyt ku mä tätä kirjotan ja lunttaan sääntöjä niin mä huomaan että oon unohtanu treenata houkutusta, askelta oikealle ja perusasennosta eteentuloa... Mä oon alkanu tulla siihen tulokseen että koitetaan Hertan kans edetä tässä rally-tokossa ja jätetään toko vauhdikkaammille tyypeille, mutta katotaan nyt miten homma etenee ja pohdinnat ja treenit sujuu ;) Mutta se on varmaa että Rallytokoa ei jätetä ALO luokkaan niin kuin alun perin meinasin.
Martan tottis.... Voi miten mä nautin tehdä sen kanssa tottista(kin). Älkääkä käsittäkö väärin, nautin myös Hertan kanssa tekemisestä, se vaan on ihan erilaista kuin Martan kanssa. Ja Martta nyt vaan sattuu olemaan juuri sellainen koira josta oon haaveillu. No siihen tottikseen... Oon tehnyt havainnon että haukuttaminen on treenin alussa hyvin koiraa nostattava asia. Se nousee siitä jopa liikaa... alkaa härppiä lelua multa ja painamaan seuruussa. Mutta treenin edetessä haukku ja sen vaikutus tekemiseen huononee. Seuraaminen on mielestäni tällä yhteistyön pituudella jo aika hyvää. Oon ihan ihmeissäni kuvista joita treenikamu on musta ottanut, kun koira, sakemanni, on yhtä aikaa suora ja hyvässä kontaktissa pää ihan ohjaajan edessä. (Sinne kainaloon kun ei vissiin enää uusissa pk sääntö muutoksissa saisi kattella.. Vai oliko ne jotain ehdotuksia, ei muista... ). On siis mahdollista tehdä hyvä seuruu sakemannille jossa se on vielä suorakin. jäävä istuminen on menny koiralle perille uskomattoman nopeasti ja pikkuhiljaa käsiä häivyttämällä ollaan päästy eroon siitä ongelmasta että koira tulee eteen vain jos kädet on mahan edessä ja menee sivulle jos kädet on sivuilla. Nyt se tulee eteen vaikka kädet on sivuilla! Mutta se kapula... Se on niin alkutekijöissä. Tietyt treenikamut olisi tässä kohtaa sitä mieltä että mihin sulla on kiire.. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi :D Ollaan me edistytty. Mutta hyvä se ei oo vieläkään. Martta pitää tällä hetkellä kapulaa hyvin ja rauhassa jopa 5 sekuntia kunhan mulla on käsi sen alaleuan alla. Mutta ilman kättä se ei sitä pidä. Käsi pitäis nyt saada vaan sieltä nopeesti pois ettei siihen ehdollistu liikaa. Vaikea aihe mutta edistytty on! Kaks viikkoa sitte ku sitä kapulaa ei pidetty millään.. Mutta otamme lauantaina olevassa koulutuspäivässä aiheeksi kapulan. Josko SPL koulutusohjaaja keksisi meille jonkin oikean taikasanan tähän.
Ja mitäkö muuta kuin treeniä? No pelloilla juoksentelua, Kauhajoella käytiin asumassa taas yks viikonloppu ja toteamassa jälleen että mun koirilta häviää käytöstavat häkkielämässä. Matolääkkeet on jo hommattu, kunhan joku antais ne noille.
Kuvitetaas tätä kirjoitusta 18.10 olleen koulutuspäivän toisen kuvaajan kuvilla.
Tottista,tokoa ja rallytokoa on tehty ja jäljellä ja esineruuduissa pyöritty. Yks koulutusongelma on tällä hetkellä mietinnöissä ennen muita. Se on Martan kepit metsäjäljellä ja niiden merkityksen lisääminen koiran silmissä. Meillä on ollut siellä tähän asti halkaistut kepit joiden välissä pala ruokaa. Pysähtyyhän se niille kun ruoka haisee mutta kun ruoka on syöty niin jatkaa matkaa ja kepillä ei oo mitään merkitystä, ei lähe sillä leikkiin mun kans kuten lähtee jäljen ulkopuolella. Kotona pihanurmelle kepit ku nakkelee niin ne nousee sieltä hienosti ja aina tuodaan mammalle leikittäväksi. Mutta metsässä ei tapahdu samaa. Miksi ei? No metsässä on sitä ruokaa ja jälki joka menee sen kepin edelle. Siispä otan saamistani neuvoista vaadin ja jätän metsäjäljeltä ruuan pois, teen lyhyen jäljen ja laitan kepin loppuun. Palkkaa (ruokaa, leikkiä ja laumaa) tulee vain kepeistä, ei jäljestämisestä. Entisen koutsini sanoin "jälki on vain väline päästä kepille"! Tätä koitamme siis seuraavaksi... Itse jäljestys kun on hyvää. Pellollakin ollaan käyty ja tehty jo 45 asteen kulmia, ei ongelmaa. Tyhjiä on ujutettu mukaan vaihtelevasti ja ottaa ne hyvin.
Hertta on jäljestänyt tietenkin myös. Hertalle on nyt laitettu jäljelle taas reilusti ruokaa, josko sillä saisi sitä kokeessa puuttunutta tarkkuutta hieman rakennettua uusiksi. Oon nyt tehnyt sille jäljille paljon kaaria, ajaa ne yllättävän hienosti! Huomaa miten ruoka vaikuttaa jäljestykseen parantavasti vaikka sitä ei ole kuin harvoin. Nykyään kun ruoka jo kelpaa jäljeltä Hertallekkin, aiemmin ei kelvannut.. Hyvä näin, helpompi koulutttaa.
Esineruutu on Martalla alkanut mennä jo niin upeasti että vaikeutin asiaa hieman tänään.. Vieraat esineet. Työskentely ruudussa ei niin hyvää kuin tutuilla esineillä, meni liikaa jäljestyksen puolelle ja kesti kauemmin, mutta kyllä se esine sieltä aina mulle asti tuli. Herttahan ei näissä esineruutu treeneissä tee oikeen mitään. Tänäänkin treenaajien välissä vain juoksenteli mettässä :)
Ja mites se tottis sujuu.. No sujuuhan se. Välillä paremmin ja välillä huonommin.. Niinku meillä kaikilla. Hertta on tosiaan ilmotettu tokokokeeseen ens kuulle.. Pari viikkoa olis aikaa. Jaa-a... Se merkin kierto. Se menee hienosti jos mä annan kunnon avut tai hössötän lähetyksessä, mutta kun teen kokeenomaisesti niin se ravaa kartiolle ja jää seisomaan sen taakse (mitäs oot menny opettamaan sille "merkki" käskyn ennen aikojaan...). Eli ei "ihan" toimi niinku kokeessa kuuluis. Ruudussa se on välillä ihan loisto ja välillä on niinku ei olisi koskaan ruutu-treeniä tehnykkään. Muut me varmaan klaarattais ihan jees. Mutta Rallytokon AVO luokan liikkeet on hallussa, ne uudet joita tulee lisää ALO luokan jälkeen. Onhan niitä jo pari viikkoa harjoiteltu. Hyppy- menee, käännökset paikallaan-menee, askeleen päästä sivulle tulot-menee,pyörähdys-menee, seiso kierrä koira-menee.... Ja nyt ku mä tätä kirjotan ja lunttaan sääntöjä niin mä huomaan että oon unohtanu treenata houkutusta, askelta oikealle ja perusasennosta eteentuloa... Mä oon alkanu tulla siihen tulokseen että koitetaan Hertan kans edetä tässä rally-tokossa ja jätetään toko vauhdikkaammille tyypeille, mutta katotaan nyt miten homma etenee ja pohdinnat ja treenit sujuu ;) Mutta se on varmaa että Rallytokoa ei jätetä ALO luokkaan niin kuin alun perin meinasin.
Martan tottis.... Voi miten mä nautin tehdä sen kanssa tottista(kin). Älkääkä käsittäkö väärin, nautin myös Hertan kanssa tekemisestä, se vaan on ihan erilaista kuin Martan kanssa. Ja Martta nyt vaan sattuu olemaan juuri sellainen koira josta oon haaveillu. No siihen tottikseen... Oon tehnyt havainnon että haukuttaminen on treenin alussa hyvin koiraa nostattava asia. Se nousee siitä jopa liikaa... alkaa härppiä lelua multa ja painamaan seuruussa. Mutta treenin edetessä haukku ja sen vaikutus tekemiseen huononee. Seuraaminen on mielestäni tällä yhteistyön pituudella jo aika hyvää. Oon ihan ihmeissäni kuvista joita treenikamu on musta ottanut, kun koira, sakemanni, on yhtä aikaa suora ja hyvässä kontaktissa pää ihan ohjaajan edessä. (Sinne kainaloon kun ei vissiin enää uusissa pk sääntö muutoksissa saisi kattella.. Vai oliko ne jotain ehdotuksia, ei muista... ). On siis mahdollista tehdä hyvä seuruu sakemannille jossa se on vielä suorakin. jäävä istuminen on menny koiralle perille uskomattoman nopeasti ja pikkuhiljaa käsiä häivyttämällä ollaan päästy eroon siitä ongelmasta että koira tulee eteen vain jos kädet on mahan edessä ja menee sivulle jos kädet on sivuilla. Nyt se tulee eteen vaikka kädet on sivuilla! Mutta se kapula... Se on niin alkutekijöissä. Tietyt treenikamut olisi tässä kohtaa sitä mieltä että mihin sulla on kiire.. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi :D Ollaan me edistytty. Mutta hyvä se ei oo vieläkään. Martta pitää tällä hetkellä kapulaa hyvin ja rauhassa jopa 5 sekuntia kunhan mulla on käsi sen alaleuan alla. Mutta ilman kättä se ei sitä pidä. Käsi pitäis nyt saada vaan sieltä nopeesti pois ettei siihen ehdollistu liikaa. Vaikea aihe mutta edistytty on! Kaks viikkoa sitte ku sitä kapulaa ei pidetty millään.. Mutta otamme lauantaina olevassa koulutuspäivässä aiheeksi kapulan. Josko SPL koulutusohjaaja keksisi meille jonkin oikean taikasanan tähän.
Ja mitäkö muuta kuin treeniä? No pelloilla juoksentelua, Kauhajoella käytiin asumassa taas yks viikonloppu ja toteamassa jälleen että mun koirilta häviää käytöstavat häkkielämässä. Matolääkkeet on jo hommattu, kunhan joku antais ne noille.
Kuvitetaas tätä kirjoitusta 18.10 olleen koulutuspäivän toisen kuvaajan kuvilla.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Koulutuspäivä
Kerron tähän alkuun, että käytiin Martan kanssa tällä viikolla hakuilemassa ja ohjaaja oli treenin jälkeen yhtä hymyä. Pari haamua ja yks valmis ukko. Ei tietoakaan jäljestämisestä enää. Ilmavainulla mennään ja vaikka tätä ikävä kyllä ehditään tehdä aivan liian harvoin, niin neiti on jo hoksannut mistä on kyse. Ja tottiksessa on eka eteen tullut ongelma alkanu selättyä.
Mutta sittten päivän aiheeseen...
Sunnuntai iltana saattoi todeta, että pitkä päivä takana. Ohjelmassa PK tuomari ja pitkän linjan sakemanni harrastaja Mikael Kallion pk- päivä. Ohjelmassa metsäjälkeä sekä tottista. Mielenkiinnolla odotin päivän edetessä, että milloin tulee yhdeksän tuntiseksi venyneen päivän aikana mun treenikaverilla mitta täyteen ja se lyö hanskat tiskiin. Sain vastauksen: ei missään kohtaa. Vielä vajaan yhdeksän tuntia kotoa lähdön jälkeen se vetäs melkosen virran itelleen vipalle tottiskierrokselle. Nää koulutuspäivät on siitä hassuja, että vaikka ei edes saisi itelleen mitään kummallisia uusia vinkkejä niin silti niistä jää aina hyvä mieli. Päivä auringonpaisteessa, samanhenkisessä seurassa ja naurua riittää. Meillä oli tosi hyvä porukka ja mä aina nautin siitä jos koulutuksessa on jotain sellasiakin joita ei entuudestaan tunne, ei tartte aina sillä samalla porukalla touhuta. Mitä sitte vaikka koira ei toimisi tai ei saisi uusia vinkkejä, silti jää hyvä mieli :D (Kerrottakoon että sain kuitenkin tästä päivästä pari vinkkiä ja oivallusta)
Mettässä jouduin ekan kierroksen jälkeen laittaa päässä rattaat pyörimään. Mun ilmiömäinen jäljestäjä ei ollutkaan tänään sellainen! Olin jäljellä ihan suu auki. Alku ok, kepeistä ei piitannu mitään ja loppu meni haahuiluksi. Olin ihan ällikällä lyöty. Kotvasen mietittyäni tulin siihen tulokseen että vieras jälki oli se jossa mätti. Note to my self: Kun toista kohtaa vaikeutetaan, niin toista olisi hetkeksi helpotettava.. Kaikki tähän asti tehdyt jäljet on ollu mun tekemiä ja niitä koira on alusta asti ajanut jotenkin aivan liian upeesti. On kyllä käyny mieles että ei tuon koiran jälkikoulutus voi näin helppoa olla. No ei se näköjään ollutkaan. Tekaistiin sille sitten toinenkin vieras jälki, lyhyt ja joka askeleelle ruokaa (ekalla oli joka viidennellä jota oon ite tekemissä jäljissä tehnyt) ja johan toimi. Niitä esineitä mä nyt mietin myös. Ja uli siihen tulokseen että en tee niitä niin kuin edellisessä koulutuksessa neuvottiin vaan ihan eri tavalla. Tnään sitten kokeilin konstia johon päädyin: nakkelin keppejä takapihan nnurmikolla ja hain kohta koiran sisältä pihaan irti. No sehän löyti kepit heti ja ku kerran mamma kehui kepin löydöstä niin se tuotiin mulle ja sitte leikittiin niin pirusti. Kannatti taas pari päivää pyörittää tätä asiaa mielessä. Miettiminen ja koiran kouluttamisen pähkiminen on mun vahvinta alaa :D Sen ainakin tiedän jo nyt että vieraita jälkiä lisätään reilusti!
Tottiksessa otin ekalla kierroksella ihan perus seuruu-perusasento-eteentulo hommia. Kivasti sujui. Tosin nyt nähdyistä kuvista huomaan, että koira ei läheskään aina ole suora perusasennossa, eikä kukaan oo sanonu siitä mulle treenatessa.. Kouluttajan mukaan hyvällä mallilla Martan seuruu. Eteentuloon sain vinkiksi laittaa palkka-ruuan suuhun. Tottakai! Miksen mä oo ite tuota tajunnu vaikka ohjeistan samaan omia toko-oppilaita. Kyllä ihminen on välillä tyhmä! Tämä eteentulo on se meidän ensimmäinen koulutusongelma. Tulee upeesti eteen ja lähelle kunhan mun kädet on mahan kohdalla mutta kun käsiä laitetaan sivuille niin on joko vino tai kaukana tai menee kiertäen perusasentoon. Päätin kokeella tuota suusta palkan tuloa ja nyt kahden kokeilun jälkeen pystyn huutaa koiran tänne eli eteen kädet sivuilla ja se tulee eteen eikä sivulle!
Toinen tottiskierros on päivästä se kohta josta oon kaikista onnellisin. Asia jota oon kokeillu jo monellalailla ja asia josta oon nyt jo saanu harmaita hiuksia vaikka sitä on kokeiltu vasta pari kertaa. Asenne ei ehkä oo ihan kohdillaan.. Kapula! Totesin kouluttajalle että koira paineistuu, ei suostu pitää kapulaa ku sekunnin mutta hakee sen kyllä mielellään ja siinä pitää hyvin. Kapula mukaan ja kentälle. Kerrottakoon että kun kentälle tultuani haukutin koiraa niin sen kiekat nousi sen verran että hyppi ihan julmetusti mun päälle ja meni jo niin överiksi että alko katsojilta tulla kommentteja koiran hallinnasta.. ;) No siitä sitten kapulan pitoon. Je helvetti vie onnistui hienosti! Se piti sitä ihan rauhassa. Toki pidin käsiä molemmilla leuoilla mutta se piti sitä eikä paineistunu. Alko ryöväämään jopa sitä multa. Valoa tunnelin päässä, kyllä me saadaan tuokin asia kuntoon :) No... Tänään koitettii sitä nyt sitten kotona taas.. Ei se ny enää taas ollu niin hyvä.. Laitan rattaat taas pyörimään..
Ja seuraavaa koulutuspäivää ei tarvitse kauaa odottaa. Kahden viikon päästä mennään Martan kanssa SPL koulutusohjaajan tottispäivään. Se onkin sitten jo hallihommia. Mitä todennäköisimmin otan ohjelmaksi... Ylläri ylläri.. Kapulan..
Jälkikausi loppuu kohta ja suren sitä nyt jo! Pitäis ennen sitä saada koirat johonkin kuosiin, että on hyvä jäädä tauolle... Huomenna jäljelle siis.
P.s. tämän päivän esineruudun toinen kierros oli taas mieletön. Vanha nahkalompakko oikias takakulmas ja mahtoi mennä puoli minuuttia ku se lompakko oli mulla!
Toisen kuvaajan kuvat on vielä kamerassa, niitä myöhemmin. Mutta tässä toisen...
Mutta sittten päivän aiheeseen...
Sunnuntai iltana saattoi todeta, että pitkä päivä takana. Ohjelmassa PK tuomari ja pitkän linjan sakemanni harrastaja Mikael Kallion pk- päivä. Ohjelmassa metsäjälkeä sekä tottista. Mielenkiinnolla odotin päivän edetessä, että milloin tulee yhdeksän tuntiseksi venyneen päivän aikana mun treenikaverilla mitta täyteen ja se lyö hanskat tiskiin. Sain vastauksen: ei missään kohtaa. Vielä vajaan yhdeksän tuntia kotoa lähdön jälkeen se vetäs melkosen virran itelleen vipalle tottiskierrokselle. Nää koulutuspäivät on siitä hassuja, että vaikka ei edes saisi itelleen mitään kummallisia uusia vinkkejä niin silti niistä jää aina hyvä mieli. Päivä auringonpaisteessa, samanhenkisessä seurassa ja naurua riittää. Meillä oli tosi hyvä porukka ja mä aina nautin siitä jos koulutuksessa on jotain sellasiakin joita ei entuudestaan tunne, ei tartte aina sillä samalla porukalla touhuta. Mitä sitte vaikka koira ei toimisi tai ei saisi uusia vinkkejä, silti jää hyvä mieli :D (Kerrottakoon että sain kuitenkin tästä päivästä pari vinkkiä ja oivallusta)
Mettässä jouduin ekan kierroksen jälkeen laittaa päässä rattaat pyörimään. Mun ilmiömäinen jäljestäjä ei ollutkaan tänään sellainen! Olin jäljellä ihan suu auki. Alku ok, kepeistä ei piitannu mitään ja loppu meni haahuiluksi. Olin ihan ällikällä lyöty. Kotvasen mietittyäni tulin siihen tulokseen että vieras jälki oli se jossa mätti. Note to my self: Kun toista kohtaa vaikeutetaan, niin toista olisi hetkeksi helpotettava.. Kaikki tähän asti tehdyt jäljet on ollu mun tekemiä ja niitä koira on alusta asti ajanut jotenkin aivan liian upeesti. On kyllä käyny mieles että ei tuon koiran jälkikoulutus voi näin helppoa olla. No ei se näköjään ollutkaan. Tekaistiin sille sitten toinenkin vieras jälki, lyhyt ja joka askeleelle ruokaa (ekalla oli joka viidennellä jota oon ite tekemissä jäljissä tehnyt) ja johan toimi. Niitä esineitä mä nyt mietin myös. Ja uli siihen tulokseen että en tee niitä niin kuin edellisessä koulutuksessa neuvottiin vaan ihan eri tavalla. Tnään sitten kokeilin konstia johon päädyin: nakkelin keppejä takapihan nnurmikolla ja hain kohta koiran sisältä pihaan irti. No sehän löyti kepit heti ja ku kerran mamma kehui kepin löydöstä niin se tuotiin mulle ja sitte leikittiin niin pirusti. Kannatti taas pari päivää pyörittää tätä asiaa mielessä. Miettiminen ja koiran kouluttamisen pähkiminen on mun vahvinta alaa :D Sen ainakin tiedän jo nyt että vieraita jälkiä lisätään reilusti!
Tottiksessa otin ekalla kierroksella ihan perus seuruu-perusasento-eteentulo hommia. Kivasti sujui. Tosin nyt nähdyistä kuvista huomaan, että koira ei läheskään aina ole suora perusasennossa, eikä kukaan oo sanonu siitä mulle treenatessa.. Kouluttajan mukaan hyvällä mallilla Martan seuruu. Eteentuloon sain vinkiksi laittaa palkka-ruuan suuhun. Tottakai! Miksen mä oo ite tuota tajunnu vaikka ohjeistan samaan omia toko-oppilaita. Kyllä ihminen on välillä tyhmä! Tämä eteentulo on se meidän ensimmäinen koulutusongelma. Tulee upeesti eteen ja lähelle kunhan mun kädet on mahan kohdalla mutta kun käsiä laitetaan sivuille niin on joko vino tai kaukana tai menee kiertäen perusasentoon. Päätin kokeella tuota suusta palkan tuloa ja nyt kahden kokeilun jälkeen pystyn huutaa koiran tänne eli eteen kädet sivuilla ja se tulee eteen eikä sivulle!
Toinen tottiskierros on päivästä se kohta josta oon kaikista onnellisin. Asia jota oon kokeillu jo monellalailla ja asia josta oon nyt jo saanu harmaita hiuksia vaikka sitä on kokeiltu vasta pari kertaa. Asenne ei ehkä oo ihan kohdillaan.. Kapula! Totesin kouluttajalle että koira paineistuu, ei suostu pitää kapulaa ku sekunnin mutta hakee sen kyllä mielellään ja siinä pitää hyvin. Kapula mukaan ja kentälle. Kerrottakoon että kun kentälle tultuani haukutin koiraa niin sen kiekat nousi sen verran että hyppi ihan julmetusti mun päälle ja meni jo niin överiksi että alko katsojilta tulla kommentteja koiran hallinnasta.. ;) No siitä sitten kapulan pitoon. Je helvetti vie onnistui hienosti! Se piti sitä ihan rauhassa. Toki pidin käsiä molemmilla leuoilla mutta se piti sitä eikä paineistunu. Alko ryöväämään jopa sitä multa. Valoa tunnelin päässä, kyllä me saadaan tuokin asia kuntoon :) No... Tänään koitettii sitä nyt sitten kotona taas.. Ei se ny enää taas ollu niin hyvä.. Laitan rattaat taas pyörimään..
Ja seuraavaa koulutuspäivää ei tarvitse kauaa odottaa. Kahden viikon päästä mennään Martan kanssa SPL koulutusohjaajan tottispäivään. Se onkin sitten jo hallihommia. Mitä todennäköisimmin otan ohjelmaksi... Ylläri ylläri.. Kapulan..
Jälkikausi loppuu kohta ja suren sitä nyt jo! Pitäis ennen sitä saada koirat johonkin kuosiin, että on hyvä jäädä tauolle... Huomenna jäljelle siis.
P.s. tämän päivän esineruudun toinen kierros oli taas mieletön. Vanha nahkalompakko oikias takakulmas ja mahtoi mennä puoli minuuttia ku se lompakko oli mulla!
Toisen kuvaajan kuvat on vielä kamerassa, niitä myöhemmin. Mutta tässä toisen...
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Jälleen yksi tavoite saavutettu.
Tavoitteita pitää aina olla. Ja henkilökohtaisesti voin sanoa että jos mulla ei olisi koirien kanssa kilpailullisia tavoitteita niin en jaksaisi treeneihin lähteäkään. Tavoite ajaa mut treenikentälle. Jälleen on yksi tavoite saavutettu.
Hertan virallinen nimi näyttää tämän päivän jälkeen tältä:
BH TK1 RTK1 Eigen Karolina
Käväästiin kolmannessa rallytoko-kokeessa hakemassa mitali ja koulutustunnus Hertan kanssa. Tähän mennessä parhain suoritus rallytokosta meille. 93 pistettä ja sijoitus 4/30. Pikkuusen jäi hampaan koloon kun kolmanneksi tulleella oli samat pisteet kun meillä, mutta niillä sekuntin nopeampi aika.. No kaikkea ei voi saada, sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan ja tämän viikon treenien perusteella saattoi kyllä odottaakin tällaista suoritusta.
Koira oli hyvässä mielentilassa suoritusta odotellessa. Rata sujui hyvin. Kaikki virhepisteet saa oikeestaan osoittaa ohjaajalle, ei koiralle... Olin ajatellut tämän rallytokon väliaika ohjelmaksi tokokokeitten tauolla, mutta nyt huomaan lueskelevani että mitäs avoimeen luokkaan pitää opettaa, (J piti niitä jo vähä koittaakin. Selkeesti aliarvioin koirani lukiessani uudet liikkeet.) Ei me ny viittitä tätä rallittelua tähän lopettaa. Avoimessa luokassa saa onneksi jättää taluttimen pois! Toimitaan paljo paremmin ilman talutinta. Ja sitten koekalenteria selaamaan..
Rata menee aina niin nopeasti että puolet tapahtumista unohtuu, mutta koitetaan..
1. Lähtö: Koira oli hyvin hereillä ja lähti hyvin matkaan.
2. Koira eteen, vasemmalta sivulle: Vasemmalta sivulle on meille edelleen vähä vaikee, mutta nyt tiedetään sentään jo oikea suunta ettei lähde oikean kautta. Joka tapauksessa tuomarin mielestä ei vissiin ihan nappiin se vasemmalta tulo (-1, kontrollin puute käännöksen lopussa)
3. Täyskäännös vasempaan: muistelisin että tämä meni melko hienosti, mutta silti arvostelussa lukee -1 talutinvirhe..
4. Liikkeestä maahan: Meni hyvin maahan, edellisessä kokeessa ei ollut kuullut maahan-käskyä koskaan ennen. Mutta meni sen verran vinoon että oli haastellista lähteä siitä suoraa seuruuttamaan.
5. 270 vasempaan: ei moittimista
6. Istu, maahan, kierrä koira: Ohjaajan moka. Ajauduttiin vähä liian lähelle kylttiä ja koira maassa ollessaan nuuhkaisi kylttiä, joten -1.
7. 270 oikeaan: Ei moitittavaa
8. Istu, maahan: Hyvä
9. Pujottelu: Paremmin huomattavasti ku viimeksi, mutta sanoisin että alkaa sujua paremmin ku saadaan jättää naru pois. En vaan osaa seuruuttaa narun kanssa. Vauhti hidastuu sen verran kuitenkin, että -1 talutinvirhe.
10. Juosten: Huomattavasti parempi lähtö kuin edellisessä kokeessa, mutta ilmeisesti naru jälleen liian lyhyenä kun tuli -1 talutinvirhe
11. Pujottelu edestakaisin (juosten) : Pakkas olla vähä hitaanlaista. Mutta parempaa tämäkin kuin viime kerralla. Kuitenkin niin hidasta että saatin -1 talutinvirhe ja -1 koira pois asennosta.
12. Normaali vauhti: Tässä esitti hienoa seuruuta juoksun jälkeen.
13. Koira eteen, oikealta sivulle: Tässä hienosti hereillä.
14. Vasen täykäännös, kiertäen: Ei niin hyvä kuin irrallaan mutta ei moitittavaa.
15. Maali.
Ohjaaja ottaa ihan turhia talutinvirheitä kun ei tajua missä sen narun pitäis olla. Kaikki tän päivän pistemenetykset menee mulle. Ja koiralle miinusta jälleen liian hitaasta vauhdista. Sitä treenataan edelleen. Mutta huomattavasti parempi se oli nyt kuin kahdessa edellisessä kokeessa! Oikein tyytyväinen koiraan ja vielä kun arvostelulapussa lukee "kauniisti ohjattu" niin ei voi jäädä kuin hyvä mieli tästä päivästä.
Martta neiti oli matkassa mukana. Käväästiin kattomas mitä neiti tuumaa sisähallista ja sielä olevasta tohinasta. Ei mitään. Vähä otettiin siinä pientä tottista häiriössä ja katteeltiin ympärillä olevaa toimintaa. Melko ylpeä neitin käytöksestä. Hyvä näin. Martankin kisaura kun ensi vuonna toivon mukaan alkaa niin olis ihan jees jos se osais sielä myös käyttäytyä.
Nyt pitäis alkaa keskittymään Hertan kanssa tosissaan siihen tokoon kun ilmoittautuminen marraskuulle on lähtenyt.. En tosin ole silti ihan varma vielä osallistumisesta.. Kai sen vikalistan vois hakea. Vai taidan tietää sen muutenkin.. Kattoo ny mihin tulokseen taas lopulta tuun. Huomenna on kokeenomainen tokotreeni. Se kertoo paljon..
Hertan virallinen nimi näyttää tämän päivän jälkeen tältä:
BH TK1 RTK1 Eigen Karolina
Käväästiin kolmannessa rallytoko-kokeessa hakemassa mitali ja koulutustunnus Hertan kanssa. Tähän mennessä parhain suoritus rallytokosta meille. 93 pistettä ja sijoitus 4/30. Pikkuusen jäi hampaan koloon kun kolmanneksi tulleella oli samat pisteet kun meillä, mutta niillä sekuntin nopeampi aika.. No kaikkea ei voi saada, sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan ja tämän viikon treenien perusteella saattoi kyllä odottaakin tällaista suoritusta.
Koira oli hyvässä mielentilassa suoritusta odotellessa. Rata sujui hyvin. Kaikki virhepisteet saa oikeestaan osoittaa ohjaajalle, ei koiralle... Olin ajatellut tämän rallytokon väliaika ohjelmaksi tokokokeitten tauolla, mutta nyt huomaan lueskelevani että mitäs avoimeen luokkaan pitää opettaa, (J piti niitä jo vähä koittaakin. Selkeesti aliarvioin koirani lukiessani uudet liikkeet.) Ei me ny viittitä tätä rallittelua tähän lopettaa. Avoimessa luokassa saa onneksi jättää taluttimen pois! Toimitaan paljo paremmin ilman talutinta. Ja sitten koekalenteria selaamaan..
Rata menee aina niin nopeasti että puolet tapahtumista unohtuu, mutta koitetaan..
1. Lähtö: Koira oli hyvin hereillä ja lähti hyvin matkaan.
2. Koira eteen, vasemmalta sivulle: Vasemmalta sivulle on meille edelleen vähä vaikee, mutta nyt tiedetään sentään jo oikea suunta ettei lähde oikean kautta. Joka tapauksessa tuomarin mielestä ei vissiin ihan nappiin se vasemmalta tulo (-1, kontrollin puute käännöksen lopussa)
3. Täyskäännös vasempaan: muistelisin että tämä meni melko hienosti, mutta silti arvostelussa lukee -1 talutinvirhe..
4. Liikkeestä maahan: Meni hyvin maahan, edellisessä kokeessa ei ollut kuullut maahan-käskyä koskaan ennen. Mutta meni sen verran vinoon että oli haastellista lähteä siitä suoraa seuruuttamaan.
5. 270 vasempaan: ei moittimista
6. Istu, maahan, kierrä koira: Ohjaajan moka. Ajauduttiin vähä liian lähelle kylttiä ja koira maassa ollessaan nuuhkaisi kylttiä, joten -1.
7. 270 oikeaan: Ei moitittavaa
8. Istu, maahan: Hyvä
9. Pujottelu: Paremmin huomattavasti ku viimeksi, mutta sanoisin että alkaa sujua paremmin ku saadaan jättää naru pois. En vaan osaa seuruuttaa narun kanssa. Vauhti hidastuu sen verran kuitenkin, että -1 talutinvirhe.
10. Juosten: Huomattavasti parempi lähtö kuin edellisessä kokeessa, mutta ilmeisesti naru jälleen liian lyhyenä kun tuli -1 talutinvirhe
11. Pujottelu edestakaisin (juosten) : Pakkas olla vähä hitaanlaista. Mutta parempaa tämäkin kuin viime kerralla. Kuitenkin niin hidasta että saatin -1 talutinvirhe ja -1 koira pois asennosta.
12. Normaali vauhti: Tässä esitti hienoa seuruuta juoksun jälkeen.
13. Koira eteen, oikealta sivulle: Tässä hienosti hereillä.
14. Vasen täykäännös, kiertäen: Ei niin hyvä kuin irrallaan mutta ei moitittavaa.
15. Maali.
Ohjaaja ottaa ihan turhia talutinvirheitä kun ei tajua missä sen narun pitäis olla. Kaikki tän päivän pistemenetykset menee mulle. Ja koiralle miinusta jälleen liian hitaasta vauhdista. Sitä treenataan edelleen. Mutta huomattavasti parempi se oli nyt kuin kahdessa edellisessä kokeessa! Oikein tyytyväinen koiraan ja vielä kun arvostelulapussa lukee "kauniisti ohjattu" niin ei voi jäädä kuin hyvä mieli tästä päivästä.
Martta neiti oli matkassa mukana. Käväästiin kattomas mitä neiti tuumaa sisähallista ja sielä olevasta tohinasta. Ei mitään. Vähä otettiin siinä pientä tottista häiriössä ja katteeltiin ympärillä olevaa toimintaa. Melko ylpeä neitin käytöksestä. Hyvä näin. Martankin kisaura kun ensi vuonna toivon mukaan alkaa niin olis ihan jees jos se osais sielä myös käyttäytyä.
Nyt pitäis alkaa keskittymään Hertan kanssa tosissaan siihen tokoon kun ilmoittautuminen marraskuulle on lähtenyt.. En tosin ole silti ihan varma vielä osallistumisesta.. Kai sen vikalistan vois hakea. Vai taidan tietää sen muutenkin.. Kattoo ny mihin tulokseen taas lopulta tuun. Huomenna on kokeenomainen tokotreeni. Se kertoo paljon..
Kuvat ikävä kyllä puhelinlaatua..
torstai 8. lokakuuta 2015
Syksyisiä kuvatuksia
Tässäpä nämä rakkaimpani poseeraavat syksyisissä kuvissa. Joka syksy pitää ottaa koirista kuvia syksyn lehtien seassa. Viime vuonna kuvat olivat hieman erilaisia kuin tänä vuonna, toinen koira on vaihtunut.. Näissä kuvissa tulee selkeästi esille miten erilaisia nämä tytöt ovat. Varsinkin yhteiskuvissa näkyy selkeästi miten seesteinen toinen on ja toinen tekisi mieluummin jotain menevämpää kuin kuvaaminen :D
Ja tällaisia kuvat olivat viime vuonna...
Turo rakas. Hän oli suuri persoona <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)