maanantai 29. helmikuuta 2016

Kuulumisia...

Hertasta ja Martasta on tullut isosiskoja! Eikä enempää eikä vähempää kuin 13:lle pienelle saksanpaimenelle. Tyttöjen emä sai taas melkoisen pentueen pari päivää sitten. Martan pentueessahan on 12 sisarusta. Onneksi kaikki on hienosti ja vaikka itse en tällä hetkellä voi ottaa Eigeniä ottaa, vaikka yhdistelmä kyllä miellyttäisikin, niin taidan silti saada seurata yhtä näistä pennuista tulevaisuudessa melko läheltä... ;) Siitä sitten lisää joskus myöhemmin...

Hertta ei aio vissiin juosta enää ollenkaan. Edellisistä juoksuista nyt se 9 kk eikä näy vieläkään! Mihin ne on jääneet? toiset sanoo että saman talouden nartut siirtävät juoksujaan että pääsevät samaan rytmiin.. Olisiko meillä käymässä siten? No mun säkällä ne alkaa just ennen tulevan sunnuntain koetta...

Treenattu on.. Olisittako arvannu? :D Siinä missä Martta edistyy muissa asioissa niin samaa vauhtia sen seuraaminen huonontuu. Jäävät on opittu nyt erottamaan, ennakoivilla merkeillä ja ilman, a-este treeni etenee kivasti, luoksetulon eteentulo on pihalla treenatessa jotain ihan muuta kuin hallissa ja paikkamakuu toimii. Mutta se seuruu.. Lähdöissä koiralla on ihan törkiä kiire, kun mä oon ottanu puoli askelta niin koira on jo metrin mua edellä ja sitten asettuu vierelle ihanasti painamaan.. Tässäpä meillä on treenin aihetta..A este treenistä näkyy video tuola alempana. Ei olla otettu vielä hallintaa mukaan esteelle tappamaan hyvää intoa esteelle, siksi pidän koiraa pannasta kiinni lähetyksessä. Kapula heitetään videolla ensimmäistä kertaa esteen yli, patukalla noutoa on toki esteen yli tehty tätä ennen. Mä oon tosi tyytyväinen koiran edistymisestä tässä, ollaanhan me korkeintaa 10 kertaa oltu tuolla esteelle, allekkin.

Meillä menee kerholta halli tämän viikon jälkeen ja siinä on mulle hyvä tilaisuus pitää treenitauko. Tämä viikko vielä treenitään tottista pariin kertaan ja yhet näyttelytreenit niin sen jälkeen otetaan taas viikon tauko, jos ei pitempikin. Katotaan...

Tuola alempana on myös videot koirien hyppytekniikka treeneistä. Aivan väkisin yrittivät ottaa kumpikin lyhyen apuaskelen ennen ekaa estettä joten laitin siihen palan agin pituusesteestä eteen, johan alkoi ymmärtää että pitää ponkaista heti hyppyyn.

Saatiin hyvä ja toimelias hakuryhmä kasaan meidän kennelkerholle ja ekat treenit oli eilen. Seuraavat sovittu kahden viikon päähän. Mä sain MArtan kanssa kokea että ahneella on paskanen loppu. Mettässä on tällä hetkellä niin paljon lunta että kaks ukkoa on ihan maksimi mitä ottaa. Todella raskasta koiralle juosta tuollaisessa mettässä. Martalle otettiin haukutusta ensin keskilinjalla. Se ei nyt oo vielä tajunnu täysin että muillekkin voi haukkua kuin mulle. Ja silti minä idiootti koitin että josko maalimiehet sais sen haukkumaan. Ei ne oikeen saanu, mutta ei se ollu maalimiesten syy, liian vähä treenattu. Pari haamuäijää sille tehtiin ja se äijien haku ei oo ongelma, ohjaajan hätäily on. Otettava vielä moneen kertaan suoralla palkalla palkkaus maalimiehellä ja treenattava sitä ilmaisua erikseen. Mutta aina mä onneksi opin näistä virheistäni ;) Haamut alkaa olla koiralle jo liian helppoja. Pitäis kokeilla ens kerralla valmiita ukkoja suoralla palkalla ja ilmasutreeni ihan erikseen, eri kierroksellakin. Ohjaajalle miinusta tästä treenistä ja reilusti! Tosi ihanaa että meillä on nyt porukkaa jotka sinne hekumettälle lähtee. Saan oikeesti koittaa treeniä tuota piskiä kohti hakukoettakin.


Tässäpä videolinkit ja muutama kuva. Jos mun koirat sais päättää niin aina olis tälläset isot lumihanget. Martalta katoaa sanavarastosta täysin "tänne" käsky kun se juoksentelee pihassa lumessa ja huomaa että mamma alkaa mennä ovea kohti. Ei se lähe lällättämään, seisahtuu ku patsas ja huutaa saa joskus 10 joskus 20 kertaa ennenku se luovuttaa  ja tulee :D


http://finepixu.kuvat.fi/kuvat/Eigen+Karolina+ja+Eigen+Martha/Hertta/IMG_8646.mov

http://finepixu.kuvat.fi/kuvat/Eigen+Karolina+ja+Eigen+Martha/Martta/IMG_8638.mov

https://youtu.be/6msm8oskW7I

Välillä ei jää epäselväksi kuka sen vetokisan voittaa..  En vaan kertakaikkiaan saanu koiralle mitään :D

Hertta

Martta

Sain marraskuiselta tottissemmalta pari kivaa kuvaa..




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Treeniä mukavuusalueen ulkopuolella..

Jos kerran menin ilmoittamaan Martan näyttelyyn niin sinne pitää myös treenata. Mä en koskaan oo ollu oikeen näyttelyihminen enkä oo osannu näyttää koiria hyvin näyttelyssä. Turoa tuli käytettyä muistaakseni kolmessa näyttelyssä, Hertta on käyny samanverran. Mutta ei mua sinne kyllä kauheen innolla viedä. Toki on mukava koittaa miten koira siellä pärjää ja mitä tuomari koirasta tykkää mutta voin sanoa että näyttelykehässä en tunne oloani kotoisaksi. Jotkut ihmiset käyttävät lähes elämönsä kulkien näyttelyissä ympäri maata ja ulkomaita myöten ja kuluttavat siihen tuhottomasti rahaa. No se on heidän juttunsa, mun juttu se ei ole.

Mutta jos koira on ilmoitettu näyttelyyn niin koen että siihen on treenattava. Ihan jo muita kehässä olijoita ajatellen. Ja kyllähän se kehäköyttäymisen treenaaminen mun käsittääkseni aina vähä vaikuttaa siihen pärjäämiseenkin. No, kolmet näyttelytreenit on nyt takana ja se riittää nopea oppiselle saksalaiselle. Viime treeneissä koira oli hieno. Jaksaa seisoa jo tosi pitkän aikaa, antaa siirrellä jalkoja moittimatta ja juoksee hienosti niin yksin kuin ryhmässäkin. Tähän kun lisää sen että koira on oikeesti kaunis, osaa käyttäytyä hampaiden näytöt ja muiden koirien lähellä niin eihän meillä oo hätäpäivää. Treenien vetäjät myös kehuivat että Martalla on todella hyvä liike. Vielä meidän kerho järjestää parit näyttistreenit ennen Seinäjoen näyttelyä, niihin vielä mennään vaikka homma jo sujuukin. Ollaan sitten täydessä tikissä kun h-hetki koittaa.

Tottiksessakin ollaan oltu vähä tuntemattomilla urilla. Ollaan nyt koitettu alkaa rakentamaan esteitä kuntoon ku tuli luustosta terveen paperit. Oon ottanu tähän avuksi agilitystä tutun alustan. Ruoka  Aan toiselle puolen maahan ja siten että on mentävä este loppuun asti, näin saan koiran tulemaan myös hyvin takaisinpäin esteen yli. Sittemmin alusta on vaihtunut lelun vientiin ja heittoon esteen toiselle puolelle. Aika jees menee ku viis kertaa on mahdettu Aata treenata.Toki A ei ole vielä koe korkeudesssa laisinkaan, huomattavasti loivempi. Esteyppyyn lähtee myös alustalla kivasti ite ja tulee takaisin pienellä ohjauksella. Ja siinäkin on jo edetty muutamassa kerrassa lelun vientiin ja heittoon. Mä uskon että näissä ei tuu suuria ongelmia. Kunhan mä joskus uskallan laittaa ne koe korkeuteen. Ne on mun mielestä vaan ihan liian korkeita ja A liian jyrkkä. Mutta ei siinä auta ku uskaltaa jos kokeeseen mielii mennä.  Se ei kuitenkaan oo vielä ajankohtaista. Viisaammat ku on sanonu että matalammilla ensi opetetaan kunnon tekniikka ja sitte nostetaan korkeutta. Tosin tänään käytiin taas tottispäivässä kouluttajan silmien alla ja kuulemma ihan hyvin voi joo Aata nostaa ja hyppyäkin.

Martta on ensimmäinen koira jolle oon saanu aikaiseksi opettaa jääviin ennakoivat merkit. Tuntui vaan että tälle ne vois toimia. Edellisille on toiminu erilainen äänenpaino eri liikkeissä. Tälle toimii ennakoivat merkit. Martalle on ollu kovin vaikiaa erottaa eri jäävät. Se on tehny aina sen mitä se on viimeksi harjoteltu, ei mitään kuusaa mun köskyistä että kumpi on tulossa. Vaan nytpä se tietää! Jos ennen liikettä silitetään päätä (ja tässä vaiheessa vielä sanotaan istu sana siinä kohtaa lisäksi) niin mun kuuluu istua, jos ennen liikettä taputetaan lapaan (ja sanotaan maahan) niin mun pitää mennä maahan, tajusin,,olisit heti kertonu selvemmin... Mutta.. tuo oli mielipide viime viikolla kun se ei enää tajunnu kukaan merkkejä ja tänään tein ilman merkkejä ja teki hyvin. En enää tiedä käyttäisin merkkejä vai ei.. Mutta tänään siis jäävät oikeen kivoja. Vauhtia sais niihin tulla vähä lisää.

Jatkamme harjoituksia... Mutta mukavalla mallilla ollaan. Melko realistinen tavoite se tämän vuoden bh. Paikkamakuutakin viime viikolla tehtiin häiriöstä ja koiralla ei oo sielä mitään hätää. 

Mites Hertta sitten? Hertta olis ny ihan loisto vireessä kahen päästä olevaan kokeeseen. Siitä huolimatta että edelleen tekee niitä juoksuja ja nyt jo karva lähtee ihan tukoissa. Mutta on se kumma miten sen juoksut on nyt myöhässä. Kohta 9 kk edellisistä. Mutta mitään laajalla ja syömättömyyttä ei ole ilmassa. Uskon ja toivon että toinen narttu talossa ja/tai ikä on tehny tehtävänsä ja päästään juoksujen kanssa nyt paljon helpommalla henkisesti, niin koira kuin minä :David Kunhan nyt sitten liikaa niitä juoksuja vielä kokeen yli ku kerran tännekin asti on lingannu. 

Hyppytekniikka treeniä oon vähä opiskellut ja sitä taitaa olla ohjelmassa ensi viikolla. Ens viikolla on myös Juha kutsun treenit ja muuta tottista ei sitte tehdäkään. Oon nyt koittanut tauon jälkeen malttaa mieleni ja treenata vaan kaks kertaa viikkoon. Se näyttää sopivan kaikille. 

Martalla jatkuu vetotreeni autonrenkaan kanssa ja agility kinnaamaan palautetaan kohta ohjelmaan. 

Kuvat taattua hallilaatua mutta kyllä niistä ajatuksen näkee..
Molemmat hymyylöö 

Hinku esteelle on kova

Yli mennään 

Ja takasinkin jo tullaan

Hypyssä katse lukittuna patukkaan

Nappaus ja takasinpäin

Martti mielestä ihan parasta palkka

Ryhmässä

Ja edelleen ryhmässä

Voimaa on.. Kyllä ohjaaja saa tosissaan vääntää

Soma töissä

Molemmat hymyylöö


Palkkaustauko (lue.. ruokatunti)

lauantai 20. helmikuuta 2016

Palkintoja ja kuvauksia..

Käytiin Hertan kanssa pokkaamassa paikallisen kennelkerhon vuosikokouksessa pari pystiä. Hertta on vuonna 2015 Vuoden Tokokoira ja Vuoden Rallytokokoira. Viime vuonnahan se oli Vuoden tulokas, Vuoden Palveluskoira ja Vuoden Tokokoira. Mutta ei se kauheesti jaksanu kuvaan poseerata...


Loppu sisältääkin sitten pelkkiä kuvia! Oli mahdollisuus osallistua kennelkerhomme valokuvauspäivään ja tässä tämä mieletön tulos, tai osa siitä...

Seuraavassa kirjoituksessa sitten taas treeni asiaa..













maanantai 15. helmikuuta 2016

Mielipidekirjoitus...

En tiedä millaista keskustelu, ilmapiiri ja keskustelun aiheet ovat muiden rotujen harrastajien parissa, mutta saksanpaimenkoiran ympärillä tuntuu pyörivän samat aiheet päivästä toiseen. Sosiaalisessa mediassa näistä käydään kovaa vääntöä ja melkoisia keskusteluita, mennään välillä jopa henkilökohtaisuuksiin. Keskustelu karkaa usein lapasesta, eivät pysy asiallisena eivätkä alkuperäisessä aiheessa.  Itse tyydyn useimmiten vain lukemaan niitä mutta kuten tänäänkin, "jouduin" lyömään lusikkani  yhteen soppaan mukaan. En kuitenkaan viitsi alkaa noissa foorumeissa asioista väitellä, mutta sanani haluan sanoa minäkin ja sanon sen täällä. Tässä siis minun mielipiteeni saksanpaimenkoira maailmaa retuuttaviin kysymyksiin...

Tarkastellaan asioita ensin liiton puolelta ja sitten itse rodun..

SAKSANPAIMENKOIRALIITTO
Viime päivinä lempiaiheena on ollut rotujärjestömme ja sen toiminnan  väheksyminen. SPL on Suomen suurin yhden rodun järjestö. , 4500 jäsentä.  Esimerkiksi viime vuonna liitto järjesti saksanpaimenkoirien IPO MM-kilpailut ja sai niistä maailman laajuisesti hyvää palautetta. Liitolla on oma koulutusohjaaja- ja maalimieskoulutus sekä kasvattajakoulutus. Vuosittain järjestetään seminaareja, leirejä, koulutuksia, näyttelyitä, mestaruuskokeita, kasvattajapäivät. .. Liitolla on oma lehti ja eri puolella Suomea toimii 40 alaosastoa. SPL arviointi, jalostusurospäivät, jalostustarkastus.. Kaikenlaista on  tarjolla. Tämän  vuoden alusta tuli voimaan uusi ja parempi pevisa, jota liitto ajoi. Tämä on kuulemma liitto joka ei toimi.. Liitto järjestää kiitettävästi toimintaa ja antaa mahdollisuuksia toimia sen oman saksalaisen kanssa. Valitettavasti kyseessä on niin suuri rotu ja saksanpaimenkoiria otetaan niin eri tarkoituksiin, että liitto ja sen toiminta tavoittaa vain murto-osan suomen sakemanneista.

Pari konkreettista parannusehdotusta mulla olis..
1. Lehti.. usein tuntuu että lehti on täynnä pelkkiä näyttelytuloksia, tärkeitä nekin, mutta voisiko niille saada jonkun oman liitteen tms ja keskittyä lehdessä kouluttamiseen, kasvatukseen, terveyteen... keskustelua herättäviin aiheisiin.
2. Liiton nettisivut... näiltä sivuilta kun lähdet jotain tärkeää tietoa etsimään, niin löytämättä jää monta kertaa. Sivujen päivitys olisi paikallaan.

ALAOSASTOT
Alaosastoja  on ympäri Suomea. Liiton alaosastoja ei velvoitetaan mihinkään. Niillä on oikeus tarjota haluamansalaista toimintaa ilman mitään yhteisiä Linjauksia. Jokainen  tarjoaa toimintaa omien resurssien ja osaamisen mukaan. Tässä olisi mielestäni pohtimisen paikka. Eri alaosastoihin  kuuluvat jäsenet ovat kovin eriarvoisessa asemassa. Toisissa alaosastoissa on monta koulutusohjaajaa ja maalimiestä, toisilla ei yhtäkään. Jo tämä vaikuttaa alaosastojen tarjoaman koulutuksen tasoon. Suuria eroja on myös toiminnan määrässä. Olisi hienoa jos alaosastoille saataisiin tehtyä jotkin kriteerit joiden mukaan niiden kuuluisi toimia, jokin yhteinen linjaus. Näin joka Suomen kolkassa asuvalla olisi samansuuntaiset lähtökohdat koiransa kouluttamiseen spl n alaisuudessa. Jo pelkästään  se linjaus siitä saako koulutuksiin tulla pelkät sakemannit vai kaikki rodut, on suuria eroja alaosastojen kesken.

TAPAHTUMAT
Kuten jo aiemmin kirjoitin, spl järjestää vuosittain paljon toimintaa. Saksanpaimenkoirien omistajille on tarjolla monenlaista koulutusta ja tapahtumaa, jossa samanhenkiset ihmiset saavat apua rodun sielunelämän  hyvin tuntvilta osaavilta kouluttajilta. Saadaan yhdessä pähkkä koulutusohgelmat ja meillä on mukavaa yhdessä  niin kentälla kuin sen  ulkopuolellakin. Mestaruuskilpailuissa näkee hyvin suomen osaavimpien  saksalaisten tason, näyttelyissä taas sen koiran toisen puolen ja arvioinnit kertovat lisää rakkaasta rodustamme. Muutama sananen näistä... Minun kokemukseni ei ole varmasti koko totuus, on muunkin laisia kokemuksia, mutta tämä on minun kokemukseni..  Tottis leiri vuonna 2013.. Olin äärettömän innoissani osallistuessani oman liittoni koulutusleirille. No, en saanut ihan sitä mitä halusin. Ryhmässäni olleet harmaat treenasivat kukin 20 minuuttia  vuorollaan per rinki, minun koirani trernasivat 5 minuuttia per rinki enkä saanut juuri minkäänlaista ohjausta. Hertta oli tuolloin ihan pieni pentu. Ohjaaja istui kentän laidalla, avusti  ja huuteli sieltä minua vaikka imuuttamaan pentua edessäni. Turolle annettiin aikaa kaksi minuuttia, jonka jälkeen se leimattiin toivottomaksi ja toivottiin että se jäljestää niin voi jotain sen kanssa tehdä.. Olisiko aika hieman tarkistaa muuten hyvästä koulutusohjaaja koulutuksestamme tuota ASENNE PUOLTA? Kouluttajamme ovat suuressa roolissa siinä  miten koulutuskentillä erotellaan näyttikset ja käyttikset. Raivostuttavaa! Saku on Saku kun se papereissa niin lukee ja yksikään kouluttaja ei saa tehdä rajaa niiden välille koulutuskentillä, kaikki on saman arvoisia! Luojan kiitos kaikki kouluttajat ei käyttäydy näin..  Sama asenne on ikävä kyllä nähtävillä maalimies puolellakin... Toinen asia johon liiton tapahtumissa haluaisin muutosta on paikkakunnat joissa niitä järjestetään.  Olisiko mitenkään mahdollista että tapahtumapaikkakuntia vaihdeltaisiin siten  että aina ei olisi ne samat ihmiset joilla on se pisin matka? Minulla itselläni jää monta mielenkiintoista tapahtumaa käymättä kun ovat penteleet aina niin kaukana.

KASVATTAJAT
Tämä olisikin pitkä aihe, mutta josko hieman raapaistaan vaan... Ja raapaistaankin rankalla kädellä :D A. Poistetaan luvat niiltä määrän kasvattajilta ja koulutetaan lisää oikeita kasvattajia, jalostajia, ei pennuttajia. SPL lla on oma kasvattajakoulutus, laitetaan se pakolliseksi kaikille Saku kasvattajille. Kertoo minun mielestäni sitoutumisesta rotuun ihan erilailla kun on käynyt rotujärjestön kasvattajakurssin. Kaikilla nykyhetken Saku kasvattajilla ei ole hallussa edes ihan perusasiat kuten rotu määritelmä ja pevisa jms. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut eräänkin Saku kasvattajan kanssa jutellessani kun  kerroin hänelle mitä näissä mainitsemissani dokumenteissa lukee ... Ja mä oon vaan harrastaja.. Miettikää oikeesti kannattaako sillä LTV1 koiralla tai 2 kyynäräsiellä ja C lonkkaisella koiralla teettää pennut ihan siksi että sillä on juoksut ja se on niin rakas että siitä halutaan itselle pentu.. Itse pentua etsiessäni katson vain SPL kasvattajlistalla olevia kenneleitä.

Kasvattajan rehellisyys ja omatunto. Onko sellaista? Toisilla on toisilla ei. Olen törmännyt molemmanlaisiin.. niihin joilla on ja niihin joilla ei ole. Toisten kasvattajien kiinnostus ja vastuu loppuu siihen kun ostajan takavalot poistuu pihasta ja rahat on kasvattajan tilillä. Liiallisia terveystutkimuksia ei hänen mielestään kannata koiralla "turhaa" teettää ja jos viralliset kuvat näyttää oikeen huonoilta niin ei niitä "kannata" liittoon lähettää... Viesteihin  vastataan jos kasvatistasi on iloista kerrottavaa mutta johan on aika kortilla jos kasvatilla on joku ongelma.. Sitten on näitä helmiä, joille jokainen kasvatti on aidosti tärkeä. Heitä kiinnostaa niin  hyvät kuin huonot uutiset, ollaan mukana niin myötä- kuin vastamäessä. Intressejä kasvattajana toimimiseen on niin monia ja kaikkien intressi ei todellakaan ole rakkaus rotuun ja sen hyvinvointiin..

PAPERITON SAKSANPAIMENKOIRA
Aihe joka sosiaalisessa mediassa kirvoittaa ihmisten kielenkantoja niin paljon että aiheesta keskustelu on eräässäkin ryhmässä  kielletty kokonaan :D
Paperiton saksanpaimenkoira.. öö. .. joku tuossa yhtälässä ei täsmää. Rotukoiralla on aina paperit. Jos koiralla ei ole papereita, se ei ole rotu koira,  mutta jos koiran vanhemmat ovat kuitenkin samaa rotua ei se ole sekarotuinenkaan.. mikä se sitten on? Suurin kysymys tässä on mun mielestä se että miten tällaisten rekisteröimättömien saksanpaimenkoirien pennuttamiten saataisiin  vähentymään? Väitän että ei kauhean nopeasti. Saksanpaimenkoira on muutisoitu,  kaikkien haluama ,  ollut jo kauan. Moni haluaa saksanpaimenkoiran jatkoksi tai muuhun yhtä järkevään käyttöön. Ja näille löytyy aina Ostaja. Halutaan saksanpaimenkoira mutta kennelin hinnat tuntuu silkalta ryöstöltä  ja kunyt tori.fi myy " Paperitonta saksanpaimenkoiraa", niin kukkaro puhuu. Miksi ostaa kunnon rotukoira kun ostajan  mielestä samanlaisen saa 300 Eurolla torista?  Ei me mihkään näyttelyyn kuitenkaan haluta, kunhan on pihassa pelottelemassa.  Oi, tuo ajatusmalli on vaikea saada ihmisiltä pois. Ja tälle liitto ei kauheasti voi mitään, kuten eräskin kirjoittaja sosiaalisessa mediassa peräänkuulutti. Saksanpaimenkoira harrastajat eivät osta näitä tori.fi koiria, he kääntyvät kunnon kennelin  puoleen, tai ainakin kennelin ;)

NÄYTTIS VS. KÄYTTIS
Ikuisuusaihe joka ei kulu koskaa  eikä lopu koskaan, niin kauan kuin saksanpaimenkoiria on olemassa. Mä saan jo harmaita hiuksia tästä aiheesta. En siitä että on olemassa kaksi linjaa vaan siitä vähättelystä jota geelit eli näyttelylinjaiset saa osakseen. Toki en myöskään ymmärrä miksi ihminen on turhamaisuuksissaan mennyt jakamaan hienon rodun kahteen kastiin.
YLEINEN LUULO...
1. Näyttelylinjainen: sairas,  takapuoli viistää maata kun selkälinja tippuu niin rajusti pyllyyn päin, ei asiaa harrastuskentille.
2. Terve, hyvärakenteinen ja loistava harrastuskoira.
TOTUUS (kirjoittajan mielipide)
Molemmista linjoista löytyy sairauksia ja luusto-ongelmia. Geelillä voi harrastaa ihan yhtälailla  kuin käyttiksellä. Olen nähnyt elämässäni muistaakseni kolme sairaaloista takapäätä sakemannilla. Mutta sitäkin enemmän olen nähnyt geelejä treeneissä ja kokeissa. Ei se entisaikojen sahapukki saunaan oo mikään rakennekukkanen. Ja kentällä se menee usein yli.

KIRJOITTAJAN IHANNE SPK NYT JA TULEVAISUUDESSA
Ihanne saksanpaimenkoira on jotain näiden kahden väliltä. Se ei ole piippaava ja ylikierroksilla käyvä käyttis joka ei niin vaan pysykään rasassa  (ei kai sekään voi olla käyttökoiran tarkoitus?) eikä huomattavasti matalaviettisempi ja takajalat väärällään kävelevä näyttis. Se on jotain siitä välistä, se kuuluisa kultainen keskitie. Oikea saksanpaimenkoira on koira jonka hermo pitää, se tietää milloin on aika syttyä ja tehdä töitä ja milloin on aika rauhoittua. Se ei kuumu liikaa mutta sen verran kuitenkin että viestikestävyys riittää esim kokeen läpiviemiseen. Siltä löytyy viettejä ja miellyttämisenhalua, halua työskennellä ohjaajalle. Ja treenien ulkopuolella se on mukava ja leppoisa perhekoira, joka kuitenkin tarvittaessa on valmis puolustamaan kotiaan ja laumaansa. Se on rakenteeltaan  näiden  kahden ääripään välistä. Sen lonkat on A-B, LTV0 ja se on muutenkin terve ja pitkäikäinen. Se kestää vieraiden ihmisten kosketuksen ja läheisyyden mutta on kuitenkin välinpitämätön eikä mielistele. Sellainen on minun ihanne saksanpaimenkoira.

TERVEYS
Terveydelliset ongelmat ei ole yksinomaan saksanpaimenkoiran ongelma. Jokaisella rodulla pakkaa olemaan  tänäpäivänä, useimmiten ihmisen turhamaisuuksien takia, omat terveys haasteensa. "Jalostus"... Olemme jalostaneet parhaan ystävämme sairaaksi. Suunta ei lähde parempaan päin ellei JOKAINEN rotua kasvattava ihminen mieti tarkkaan ja kunnolla milloin koira on terveydeltään ja päättää  sitä luokkaa että sitä/sillä kannattaa astuttaa. Terveys ei ole yhtäkuin luusto, se on paljon  muutakin, siihen kuuluu koiran henkinen puoli, allergiat, sydänsairaudet,  silmösairaudet, heikkohermoisuus ...  Karvat nousee pystyyn Ja yöunet menee kun näkee näitä yhdistelmiä joissa yhdistetään LTV1 C/C lonkkainenja 0/1 kyynäräinen koira toisen C lonkkaisen kanssa! Ja indeksit juuri ja juuri piisaa.. Esimerkiksi. Mutta kun tuo on pevisan mukaista niin kukaan ei voi puuttua siihen. Tässä kohtaa tulee aiheeksi jälleen se kasvattajan omatunto, TODELLINEN rakkaus rotuun.

Olisin erittäin onnellinen jos Saksanpaimenkoiran pevisaan  lisättäisiin jokin luonnetta ja kouluotettavuutta mittaava asia, kuten yritettiin, mutta ei menny läpi.. Luonnetesti, pk tulos, IPO tulos... Joku jolla hieman nähtäisiin sitä puolta koirasta johon ei tarvitse röntgeniä. Toivon että tämä vielä jonain päivänä menee läpi. Uskon että tämä osaltaan vähentää näiden pentujen määrän lisäämisen pentueita. Ei niitä koiria kouluteta,  ne on pentujen tekemistä varten. Vielä kun lisättäisiin mukaan ikäraja niin urokselle kuin nartulle, milloin saa ensimmäisen pentueen tehdä, monet sairaudet kun näkyvät vasta vanhemmalla iällä. Ja yks asia vielä... vaaditaan niille ulkomaan tuonnenillat kotimaiset rtgalleria lausunnot...

Tiedän, minun haluamillani konsteilla saksanpaimenkoirien kasvatus romahtaisi rajusti. Tarjonta ei enää vastaisi kysyntää, mutta tarviiko? Oikea saksanpaimenkoira harrastaja jaksaa odottaa pentua kauemminkin.  Hätäinen jatkeen etsijä löytää torista niitä paperittomia.

Usein kuulee sanottavan että on hyvä kun saksanpaimenkoiria on monenlaisia, toiselle sopii käyttikset ja toiselle näyttis.  Pitääkö saksanpaimenkoiran sopia joka käteen?  EI. On olemassa monta muutakin rotua.




keskiviikko 3. helmikuuta 2016

And we are back in business..

... Ja entistä ehompana!

Ekat treenit tauon jälkeen. Sormessa on komia reikä, mutta hymylle ei meinannu tulla treenin jälkeen loppua. Koira toimii taas kuten se osaa. Ja ohjaaja on viimeistään nyt oppinut että vähemmän on enemmän. Saalistus oli taas sitä mitä tuo koira osaa. Mutta voi pojat miten mua jännitti mennä treenaamaan, ihan naurettavaa 😁 Ekalla kiekalla vaan leikittiin tai kesken leikin ihan vaan istuminen. Ei sen kummempaa. Voi miten koira leikki. Irrotus on "vähä" huono, sitä täytyisi hioa, mutta maahan laittamalla irrotus onnistuu. Yks mistä myös nyt huomaan toisen puolen koiralla vahvistuneen on leikki. Se tuo paikan tosi mielellään mulle takaisin sen voitettuaan, se haluaa kauheesti kamppailla mun kans. Leukojen loksutus treenin alussa oli paljon isompaa ku ennen taukoa. 

Tolalla kierroksella otettiin apparilla avustuksella ehkä neljä eteentuloa ja ne oli niin pirun hyviä, että lopetin siihen. 

Onneksi  on olemassa näitä kokeneempia ja osaavampia koiran kouluttajia jotka laittaa tälläsen amatöörin aisoihin. Muistakaa hyvät ihmiset että aina kannattaa mennä näihin koulutuksiin koiran kanssa. Niistä saa aina jotain. Ei ehkä joka kerta näin suurta apua ja muutosta, mutta aina niistä jotain saa millä pääsee eteenpäin. Mä oon onneksi löytänyt itelleni hyviä koutseja. Nöyrä kiitos niistä!

Hertta.. Se on pirulainen tullu ny tosi varmaksi pyörähdyksessä,  mutta.... pikku vinkki... Jos treenaatte Rallytokoa niin opettakaa sivulta eteentulo heti ilman apuaskelta. Voi pojat että meillä on ny pitkä tie saada se toimimaan ilman apuaskelta. Se sitäpaitsi oli jo välillä ihan hyvä ja nyt taas ihan .... Tosin annan tämän koiralle nyt anteeksi koska viime treeni oli muutenkin pitkästä aikaa kovin hidasta menoa, karvaa lähtee ja juoksut on jo myöhässä normaalista... Mutta paljon helpommalla me nyt päästään näiden juoksuisen teettelyn  kanssa ku koskaan aiemmin; koira syö ja on muuten ihan normaali, mutta treeniin näyttää nyt vähä vaikuttavan. 

En muista oonko jo maininnut, mutta näitä kullanpaloja on tulossa kohta lisää. Martan ja Hertan äiti on astutettu ja ultrattu. Uusia Eigeneitä tulossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Emä on loistava ja isäkin komea. Jos haluat itsellesi saksanpaimenkoiran terveistä ja hyvistä vanhemmista, (oikeesti sellaista,  joka iomotuksessahan näin väitetään), haluat harrastaa ja olet saksanpaimenkoiran arvoinen Koiranomistaja niin tietoa pentueesta löytyy täältä www.eigenkennel.fi. Onneksi mitä ilmeisimmin lähipiiriin tulee tällainen pentu niin saan olla tässäkin Eigen pentueessa hieman mukana. 


Ihan parasta..parhaat kaverit, hyvä keli ja hiljainen metsätie