tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäleirillä....

Se oli kylymä talvipäivä kun aloin kysellä kouluttajia ja leirintäpaikkaa SPL Seinäjoen kesäleirille. Silloin asia tuntui niin kauhean kaukaiselta, mutta nyt leiri on nyt ohi. 17-18.6.2017 elettiin meidän rotuyhdistyksen paikallisen alaosaston kesäleiri.

Miten mukavaa meillä olikaan! Kouluttajat oli osaavia, porukka samanhenkistä, leiripaikka mukava sekä toimiva ja saunassa oli hyvät löylyt. Pitopalvelusta tilattu ruoka oli taivaallista, sellaista kinkkukiusausta en ole syönyt ikänä. Ja sää! Aurinko paistoi lähes koko leirin ajan. Lauantaina oli kuuma päivä. Ihmettelen miten hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat toimia tuossa kelissä koko päivän. Sade tiesi täsmälleen milloin se saisi tulla jos pakko on. Yöllä satoi sekä aamupalalla luennon aikana. Kun kentälle lähdön aika sunnuntaina luennon jälkeen tuli, tuli myös aurinko pois piilostaan.

Leiri sisälsi jäljestystä, tottelevaisuutta, viettiluennon ja maalimiesharjoituksia. Lauantaina kokoonnuimme leiripaikalle klo 9. Minä kylläkin heräsin jo klo 6.20 metsäjälkikouluttajan puheluun. Hänen navigaattorinsa ei löytänyt leiripaikan osoitetta ja jouduin keksimään hänelle Seinäjoelta paikan jossa treffaisi jonkun leiriläisistämme ja ajelisi hänen kanssaan perille. Autoni oli tungettu ihan täyteen. Takaluukun valtasi koira (vain Martta lähti leirille mukaan), takapenkistä puolet valtasi teenikamoija täynnä olevat laatikot (ne tosin on autossa aina), koiran häkki, minun patjani, peittoni ja tyynyni, koiran tavarat ja etupenkille iso laukku minun tavaroitani. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä niin mukana on oltava vaatetta kelille kuin kelille, joten pienellä laukulla ei pärjää.

Leirin ohjelma oli rakennettu siten, että lauantai aamupäivällä oli jäljestystä, osallistujat saivat valita menisivätkö pellolle vai metsään. Molempiin oli oma kouluttajansa, välissä lounas ja loppupäivä tottista taas eri kouluttajan opeilla. Illalla tietenkin mukavaa yhdessäoloa, saunontaa ja muuta mukavaa.. Sunnuntaina maalimiesoppilas piti meille aamulla luennon vieteistä ja tulipa siinä toimiteltua muitakin asioita ennen kentälle lähtöä. Kentällä jokainen koirakko teki tasonsa mukaisia harjoituksia maalimiehen kanssa. 

Minä olin tietenkin valinnut ohjelmistooni peltojäljen. Saldo pellolta oli, että koira osaa kyllä jäljestää, mutta nyt sitä pitäis alkaa kouluttamaan. Pitäisi alkaa nyt hienosäätämään jäljellä muutamia pikku juttuja. Ja mähän tykkään kaikesta pikku näperryksestä.. Mutta jos haluan koirastani vieläkin paremman jäljestäjän, on otettava tästä opiksi ja alettava kouluttaa. Jos olet lukenut blogitekstini fh kokeesta tiedät mitä tapahtui Martan ilmaisuille siellä. No kouluttaja oli tuossa kyseisessä kokeessa jäljentekijänä ja hänellä oli mukana kokeessa olleita hieman erilaisia, itsetehtyjä esineitä. Sellainen tietenkin Martalle jäljelle niin nähdään alkaako taas tuomaan esinettä mulle. Eipä tuonut. Nyt ymmärrän vielä vähemmän mistä koira keksi kokeessa tuoda esineet.. 

Tottiksessa otin aiheeksi tokon merkin kierron paluuvauhdin. Se kun pakkaa lopahtaa raville. Vauhti on hyvä jos koiralla on joku ärsyke miksi pitää vauhdin lujana: näkyvä lelu, ohjaaja juoksee pakoon tms... Mutta jos seison kokeenomaisesti niin vauhti hiipuu takaisintulossa. Ei huolta! Aiemminkin hyväksi todettu kouluttaja keksi heti konstit. Konstia on nyt jo tänään kokeiltu kotonakin pari kertaa ja sen jälkeen tehty kokonainen liike ja mikä ero nyt jo vauhdissa!! Konstit toimii, jatkamme siis.

Maalimiehen viettiluento ei sinällään kertonut kauheasti uutta, mutta oli se silti mukavaa kuunneltavaa ja saatiin hyvää keskusteluakin aikaiseksi. Kentällä Martta oli maalimiehen kanssa oikeastaan aika samanlainen kuin aiemminkin. Väittäisin kuitenkin että rohkeampi. Ajatuksena oli saada sen haukkuun lisää voimaa ja tehoa ja itseluottamusta. Toisella kierroksella koira olikin jo paljon parempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Rohkeampi. Ei se mikään IPO koira ole, eikä tarvikaan, mutta mukava oli nähdä miten se toimi. Haluan kuitenkin käyttää haukuttamista hyödyksi tottiksen treenaamisessa. 

Oli taas niin mielettömän ihana reissu että ensi vuonna taas mennään. Pitkä talvi aikaa miettiä kouluttajia ja leirin sisältöä. Joskin meillä taisi jo ajatus lähtökahveilla ensi vuodeksi syntyä...



Kolme ekaa kuvaa Pia Asell, yksi kuva on otettu nuuskamuikkusen teltasta ja viimeinen Pian puhelimen kätköistä.



1 kommentti: