perjantai 31. heinäkuuta 2015

Rallytoko-kokeessa ja paljon muuta

Taisin viime kerralla luvata että laitan illalla tekstiä, mutta onneksi en sanonu minä iltana ;)
Kaikenlaista on taas edellisen kirjoituksen jälkeen treenattu. Koe, ontuminen, hakuilua, tokoilua, lasten synttärijuhlia, jäljestystä jne...  Maharakko jaksaa lukia loppuun asti :D

 Mietitääs ensin sitä rallytoko koetta jossa käväästiin viime viikonloppuna Hertan kanssa. Ja huomenna ilmoittaudutaan seuraavaan kokeeseen.

Rallytoko koe on ihan uus koelaji meille. Yhdessä epävirallisessa rallytokossa on käyty ja se meni silloin oikeen mainiosti. Hertta oli koepaikalla ihanasti hereillä. Se hereillä olo toki hieman laimeni kun mentiin radalle, mutta hienosti se suoritti tehtäviä. Rallytokon helppoudelle naureskellaan usein ja toki siitä saa helpolla alokas luokasta tuloksen kun koiran ei ole pakko olla kontaktissa ja saa kehua koiraa eikä käskyjen määrää lasketa. (Tosin itse pyrin siihen että koira on kontaktissa kun niin se on opetettu seuraamaan ja haluan selvitä radasta mahdollisimman vähin kehuin jne...) Mutta se miten nopeasti tehtävät seuraavat toisiaan, tekee lajista haastavan. Meidän suurin treenin aihe on se että kyltit pitäisi saada ohjaajalle niin automaatiotasolle että ei tarvitsisi niettiä mitä kylteissä käsketään tehdä, koska kun joudun vahdata tarkasti niitä kylttejä, vauhti hiljenee automaattisesti ja silloin Hertan vauhti ja kunnon tekeminen laskee. Mutta hienosti koira suoritti tehtäviä. Mutta tämä on juuri oikea laji mulle ja Hertalle tässä vaiheessa kun tokon tekeminen alkoi maistumaan puulta. Ja mikä parasta, tässä Hertta ei pysty oppimaan ennakointia seuraavasta tehtävästä jos se ei opi lukemaan kylttejä kun rata on joka kerta erilainen. Hertta teki tehtäviä todella hienosti. Vauhti on ainut josta vähän sanon mutta sitä me ny aletaan trenaata että pystyisin radalla kävellä niin lujaa kuin esim tokossa, jotta koiran ei tavitsisi hidastaa. Radalla oli juosten menoakin ja juosten piti tehdä spiraali.. Ei ihan meidän juttu.. Koira tuli jokseenkin eri tahdissa sen spiraalin kuin ohjaaja.. Se menöö kyllä koiran piikkiin. Loput pistemenetykset meneeki sitte ohjaajan piikkiin. Juoksuun lähdettäessä tuli talutinvirhe -1, Spiraalissa niinikään talutinvirhe sekä epätarkasti suoritettu tehtävä -3, sitte oli se tyhmääkin tyhmempi talutinvirhe (-1) maalissa... En vissiin ollu malttanu mennä kunnolla maaliviivan ohitte ennenku aloin kehua koiraa niin tuli talutinvirhe, hyvä ohjaaja.. Näillä virheillä olis vielä tullu 94 pistettä, mutta sitte oli vielä se ohjaajan typerä virhe josta meni -10. "Istu,kierrä koira".. Olen sisäistänyt rallytokokyltit siten että mikäli erikseen ei käsketä niin perusasentoja ei oteta. No kiersin koiran ja pyysin siitä suoraa seuruuseen, mutta siinä olis pitäny kiertämisen jälkeen pysähtyä ensi koiran viereen ennen matkan jatkumista.. No ainakin mä tästä eteenpääin tiedän että siihen pysähdytään lopussa vaikka kyltissä ei lue istu. Muuten tosi tyytyväinen rataan. Tuloskin tuli 84 p ja seuraavaa koetta odotellessa. Tässä kuva koeradasta.

 
 
Viimeisimmässä koiramme lehdessä oli juttua Nose Work touhuista. Innostuin niistä hommista heti. Facebookin kautta kyselin ihmisiltä pieniä pahvilaatikkoja ja sainkin hyviä hevosenkenkälaatikoita. Tätä on nyt sitten koitettu treenailla, kunhan löysin sopivaa eucalyptuksen tuoksua. Ensin yhdellä laatikolla ilman hajua, naksu ja palkka kun koira lyö nenänsä laatikkoon. Sitten se haju laatikkoon. Naksu ja palkka kun pää menee laatikkoon. sitten kaksi laatikkoa joista vain toisessa etsittävä haju. Naksu ja palkka oikeasta laatikosta. Nyt on edetty jo viiteen laatikoon. Martta tajuaa paremmin mitä etsitään, mutta Hertta tajuaa paremmin että löytö pitää jotenkin ilmaista. Muita laatikoita haistelee kuin ohimenne. Oikealle laatikolle tullessaan se jähmettyy paikoilleen kuin patsas. Hauskaa sadepäivän touhua sisätiloissa. Ja tästä edetään sitten. Kokeessa, joka toivon mukaan joskus rantautuu myös suomeen, on osiot: pahvilaatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja autoetsintä. Me ollaan valmiita kunhan säännöt käännetään suomeksi ja aletaan kisata :D
 
 
Hakuilua on käyty kokeilemassa Martan kanssa ja toki Herttakin oli mukana. Ikävä kyllä ollaan ehditty vasta kertaalleen vaikka kolmet treffit on ollu kyllä jo sovittuna. Vauhtia koiralta lajiin näyttäisi löytyvän eikä rohkeudestakaan jää kiinni, mutta nenä ei jälkikoiralla auennu ilmassa vielä. Tarttee treeniä. Martta ei menny ukon lähelle jäljestäen vaan juosten, kunnes kadotti focuksen että mistä se ukkeli mulle oikeen näyttäytyi. Kun oli sopivan matkan mielestään juossut ukkoa kohti niin pysähtyi ja alkoi miettiä että mitäs nyt. Maalimiehen oli annettava sitten ääniapu niin koira ymmärsi mennä ukon luo. Kolme ukkoa otettiin ja aina sama juttu. Nyt on tehtävä harjoituksia joissa oppii avaamaan nenänsä ilmavainulla. Ei oikeen näyttäny ymmärtävän että ilmastakin voi ottaa hajun. Toki oli vaikea keli ensikertalaiselle. Ei tuullu niin yhtään, ei saanu tuulesta minkäänlaista apua. Mutta kyllä me ny käydään tätä hommaa vähä aikaa kattelemas jotta nähdään mahtaisko koirasta olla tähän lajiin.
Hertta etti kolme maalimiestä. Ja hienosti etsikin. Hyvällä vireellä meni ja työskenteli kokoajan. Ihanaa vaihtelua neitien muihin treeneihin tämä.
 
 
Tietenkin on tehty myös tottista, tuota pakollista pahaa :D  Itekseen, tokotreenejä pitäessäni ja eilen oltiin oikein totti- koulutusillassa Martan kanssa. Hertan vire on alkanu hyvin menemään ylöspäin. Mutta tokoliikkeitä ei oo juurikaan tehty. Hömpötetty ja rallytoko juttua koiteltu. Paikalla istuminen ryhmässä on kokeiltu ja siinä kävi juuri siten kun ajattelinkin. Koira alkoi itse menemään maahan odota käskystä. Estin sen ja jätin koiran siihen istumaan. Ei ongelmaa. Mutta kyllä koiran päällä oli kokoajan kysymysmerkki että "onko tuo ämmä seonnu. Täs kuuluu maata". Kiertämistä on vähä otettu ja se menee ihan kivasti palloavulla. Se ikuinen virsi tietenkin... Vauhtia sais olla enemmän...
Hertan mukaan nyt mennään. Edelleenn se eilenkin kaivoi pesää että melko pitkäs on taas näiden juoksujen jälkeinen aika.. Ei eheri edellisen oireet loppua ennenku seuraavien juoksujen tuloillaanolo oireet alkaa.. Niin raivostuttava asia tuo Hertan hormonitouhu on ja niin paljon se sekaa meidän harrastamista että leikattava se joku päivä on. Talvisaikaan mieluusti ettei haava tulehdu niin helposti ja on harrastusrintamalla hiljasempaa. Pitää vaan selvitell ensin se leikkauksen hinta että kauanko pitää säästä :D
Mutta nyt mentiin vähän ohi aiheen. Martta on tehnyt kentällä perusasentoa ja seuruuta ja jääviä. Tai paremmin sanottuna, kaikkien näitten alkuja.. Kivasti tekee edelleen ja kotona on hinkattu se maahanmeno nyt siihen pisteeseen että menee maahan ilman käsiapuja, pelkällä käskyllä. Eilen käväästiin Lastikan Pirjon silmien alla ottamassa tottista. Halusin tässä kohtaa jonkun osaavan silmien alle jotta tiedän jatkanko näin kun olen tehnytkin vai pitääkö jotain muuttaa, ettei koira oo taas heti pilalla. Seuraamisessa käsi hieman taaksepäin ja ylöspäin ja nyt on kuulemma pakko jo alkaa uskaltaa nostaa sitä kättä pikkuhiljaa ylös. Ja niin tehtiin ja koira pysyi silti mukana.  Perusasento on kuulemma koiralla hyvä. Jäävien alut on hyvällä mallilla. Yks kohta me kuitenkin löydettiin johon sain hyvän vinkin. Tämäkään koira ei meinaa tulla tarpeeksi lähelle eteenistumisessa. Siihen sain nyt vinkin miten sitä rakentaa läheisemmäksi ja toivon parasta että konsti toimii.
 
 
Olin taas hyvin onnellinen koiristani, kun olemme vietelleet tyttäreni kuusi vuotis- syntymäpäiviä. Ei tartte yhtään noita mun karvakorvia miettiä kun talo on täynnä vieraita. Ei ne niistä piittaa. Hertta käy ovella huutamassa ja haistamassa ja sen jälkeen ei kiinnosta ketä meillä on. Martta voi tunkea enempi ihmisten lähellekkin mutta rauhassa sekin on kaikkien vieraiden aikana ollut ja laittanu äkisti maate kun on ihmiset kattonu läpi.
 
Se mainittu ontuminen kiinnostanee monia.. Maanantaiaamuna lähdin ennen ekaa loman jälkeistä työpäivää koirien kanssa lenkille klo 6.15. Olisinko 500 metriä päässyt eteenpäin kun Martta yhtäkkiä mun takaa tullessaan oli täysin kolmijalkainen. Piti jalkaa täysin ilmassa liikkuessaan. Mun taustalla voitte uskoa että itku ei ollu kaukana. Kävi jopa mielessä että jätän molemmat siihen puuhun kiinni ja unohdan että maailmas mitään koiria onkaan. Ja seuraavaksi jo ajattelin että pitääskö mun nyt kantaa se kotia, ku ei se saa astuttua. No toiset 500 metriä noin se oli ilman yhtä jalkaa ja sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa laittaa sille painoa. Kotiin ku päästiin, en löytäny jalasta mitään kummallista. Töistä päästyäni se ei enää ontunu mutta ep oli ja lyhensi otj askelta. Illan aikana kylmäsin jalkaa, tutkin ja hutkin ja hieroin. Mun mielestä iltapissalla kun otin sen yksin pihaan juoksemaan niin se oli taas jo oma ittensä. Niiiiiiiin kovasti haluaisin tietää että mikä pirskutti tuo ny oli??
 
Tänään käväästiin taas jäljestämässä. Siitä taidan uskaltautua laittamaan tähän videon. Kuudes Martan jäljestys. Täytyy sanoa että jäljestämiseen ei pysty niin hyvin kamera kädessä puuttua. Mutta todella hyvin se jäljestää. Jälkiesineiden ilmaisutreeniä on tehty Martalle omassa pihassa kerran nakkelemalla pihaan esineitä. Nopiaa se on jujun tajunnu! Sen voitte todentaa videon lopussa!! Päivän jäljestys tapahtui yhdistettynä mustikanpoimintaan metsässä, tässä koirien käsitys mustikan poimimisesta ja se linkki siihen jäljestykseen..
 
 
 



 
 
 



 

 




tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kuvasia..

Miten paljon ollaankaan taas touhailtu ja tuumailtu. Niistä enemmän myöhemmin. Kuvasia vain tässä kohtaa tekstiä sitten myöhemmin: kokeesta, ontumisesta, hakuilusta, tottisteluista jne..

 
Martan mielestä koiratkin syö pöydässä :D
 
 
Samalla kun toinen istui ruokapöydässä niin katsoessani toiselle puolelleni Hertta halasi tyynyä.
On nämä niin ihana pari. Näiden kans ei tuu arki tylsäksi.
 
Sitten vähän treenikuvia.. Kauheen totista vääntämistä, kuten Hertan kuvista näkyy..
 


 
 


Kaunokaiseni numero yksi, Hertta, 2½ v
(Martan seisotuskuva tuolta treenikerralta on asettelijan takia ihan kamala kuristuskuva, joten sitä ei julkaista tässä.. )


Ja sitten Martta treenaa. Toka kuva kertoo kaiken siitä miten kova irrotusongelma meillä tällä hetkellä on.. tämä neiti kun on kunnon otteen saanut niin se ei sitte irrota, ei millään. Enkä pidä sitä tässä kohtaa koulutusta mitenkään huonona asiana, päinvastoin..

 

 

 
 
 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tieto lisää tuskaa

Välillä tuntuu, että koiran omistaminen olisi helpompaa, kun ei tietäisi näin paljon koiran lihaksistosta ja biomekaniikasta. Tämän lisäksi olisi helpompaa, jos ei seuraisi koiriaan kovin tarkkaan eikä opettelisi kunnolla tuntemaan niitä ja niiden tapoja.




"Se on aina ollu tollanen."" Sillä on tollanen hassu tapa. " Kuulostaako tutulta. Tuttuja lauseita, kuultu moneen kertaan, niin hevos- kuin koirapuolellakin. Eläin ilmentää kipua ja epämiellyttävyyden tunnetta monella tapaa. Koiran ei kuulu olla heiluttamatta häntäänsä, ravaamatta kunnolla tai tavan vuoksi pureskella itseään tai nuolla tassujaan ylettömästi. Kaikki muutokset koiran päivittäisissä tavoissa ja olemuksessa sekä liikkumisessa pitäisi saada hälytyskellot soimaan.




Lihasjumit ja luustopoikkeavuudet sekä niiden tuomat vaivat oireilevat monella tapaa. Koiran biomekaniikka ei toimi oikein jos jolloin osa-alueella on ongelmia. Jos luusto ei ole kunnossa, koira ei voi liikkua kuten sen on tarkoitus ja kun se ei voi liikkua oikein aiheutuu lihasjumeja. Lihasjumit tuovat tullessaan nikamalukkoja ja oravanpyörä on valmis. Tällaisten koiran liikkumiseen vaikuttavien ongelmien poistaminen antaa koirallesi mahdollisuuden oikeanlaiseen liikkumiseen ja lihaksiston kehittymiseen. Tämä taas lisää koirasi kykyä nauttia liikkumisesta. Koira on luotu liikkumaan. Hyvä lihaskunto nostaa koiran elämänlaatua ja lisää sen suorituskykyä.


Koirahierojan näen usein koiria, jotka tuodaan hierontaan aivan liian myöhään. Vasta kun koiran liike on todella huonoa, se ei syö, se on jo käytetty eli mutta vikaa ei ole löytynyt... Näissä tapauksissa hieroja joutui tekemään kauan töitä palauttaakseen koiran normaalin lihastilan. On yksilöllistä montako käsittelykertaa tämä vaatii. Vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä ylläpitävään lihashuoltoon jossa koiranomistajalla on suuri merkitys koiran päivittäisenä liikuttajana. Liian usein tulee vastaan niitä asiakkaita , jotka tuovat koiransa hierojalle vasta ku tilanne on jo paha, koiran olo ja liike helpottuu tästä yhdestä kerrasta niin uutta käynti ei tule. Ongelma ei kuitenkaan ole poistunut vaan tulee pian takaisin, koska prosessia ei viety loppuun. Koirahierojat eivät pyydä teitä tulemaan kuukauden päästä uudelleen rahastaakseen vaan ajattelevat koiran lihaksistollista tilaa ja helpotusta. Pitkäaikaisten lihasongelmien korjaaminen on pitkällinen prosessi.




Kirjoituksen tarkoitus ei ole koiranomistajien syyllistäminen eikä hierojan tilipussin kasvatus. Tarkoitukseni on lisätä ihmisten tietoisuutta siitä miten tärkeää on että tunnet oman koirasi ja uskallat tuoda julki mitättömiltäkin tuntuvat muutokset koirassa. Koira on luotu liikkumaan ja terveen ja normaalikuntoisen koiran tulisi voida tehdä sitä ilman rajoitteita. Kun tunnet koirasi ja rotusi, pystyt paremmin ja nopeammin havaitsemaan siinä tapahtuvat muutokset tai epätyypilliset käytös- ja liikkumismallit. Aikainen puuttuminen lyhentää prosessia ja ennaltaehkäisee suurempien ongelmien syntyä. Pitkällinen kuona-aineiden kertyminen lihakseen ja lihaksen väsyminen huonontaa lihaksen toimintakykyä ja venyvyyttä joka taas lisää mm. lihasrevähdysten riskiä. Lihasvammat katkaisevat harrastus - ja kisauran koiraltasi pitkäksi aikaa. Hyvään lihashuoltoon kuuluu olennaisena osana myös verryttelyt ja venyttelyt jotka auttavat lihasta valmistautumaan tulevaan työhön ja palautumaan siitä.


Tämä kirjoitus sai alkunsa Martan hännästä. Koira on ollut minulla kolme viikkoa ja kokoajan olen seurannut sen hännän elämää. Vaikka meillä olisi miten hauskaa ja vaikka kuinka lässyttäisin sille niin häntä tekee vain pienen heilahduksen vaikka muu kroppa viestii ilosta ja onnesta. Koitin ensin itse käsitellä Martan lannealuetta sekä hännän tyveä ja ristiluun aluetta. Tämän jälkeen koiraa innostaessani häntä heiluu useamman kerran ja laajempaa liikerataa. Hertan tankahuoltajalle puhelu, johon suuntasimme heti tänään. Ja kuten olin arvellutkin, lukkojahan siellä oli. Rintarangan ja lannerangan ylimenokohdassa sekä lannenikamissa 3,4 ja 6. Ne avattiin ja nyt näytti häntä heiluvan jo taas enemmän.


Näin pieni asia, hännänheilutus. Olen monesti kuullut varsinkin koirakavereiltani kuinka pha tapa minun ylitulkitseminen ja pohtiminen on ja ärsyttää se välillä itseänikin, mutta usein siitä on myös hyötyä. Kuten nyt.


Tarinan opetus yrittää olla se, että opetelkaa tuntemaan ne koiranne, uskaltakaa pohtia ääneen jos parhaassa ystävässänne ei mielestänne ok kaikki kunnossa ja huoltakaa niitä ystäviänne ja luottakaa koiranne hierojaan kun hän arvioi miten usein juuri sinun koirasi vaatii huoltoa. Koiran ei tarvitse olla mitenkään sairas jotta se menisi jumiin tai nikamiin tulisi lukkoja tms. Esimerkiksi luustollisesti terve koirakin voi kärsiä lihasongelmista tai nikamalukoista. Jo Koiran muuttunut käyttötarkoitus ja jalostuksen muokkaamat rakenteet lisäävät näitä ongelmia.


Mutta kuten alussa sanoin, tieto lisää tuskaa; jos en olisi vaivautunut opettelemaan tuntemaan koiriani tai opiskellut aiheesta etenisin onnellisena koiranomistajana tietämättä mitä koirani rangasta löytyy ja toteaisin, että "Sillä nyt vaan on tuollanen tapa, se ei oo mikää kiva hännänheiluttaja"....

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ketä me ollaan..

Jostain on nyt ilmestynyt sen verran uusia lukijoita, että taitaa olla paikallaan pieni esittely.

Etelä-Pohjanmaalla asustellaan ja työltä ja perheeltä jäävä vapaa-aika menee kaikki tuvassa tepastelevien kahden saksanpaimenkoiran kanssa touhaamiseen.

Blogin kirjoittajassa ei ole mitään kertomisen arvoista. Sanottakoon nyt kuitenkin, että Saksanpaimenkoira on aina ollut ihailuni kohde ja kun viimein uskalsin sellaisen itselleni ottaa niin paluuta ei ole. Minulle Saksanpaimenkoira on se ainoa oikea koira. Yhtään muita koiratotuja aliarvioimatta, kaikille varmasti löytyy se oma rotu, minulle se on tämä. Joissain vaiheissa olen miettinyt, että mikäs sitten jos ei sakua, mutta ei sellaista rotua löydy. Jos ihan pakko olisi vaihtaa, niin uskon että siinä tapauksessa meiltä löytyisi musta Suursnautseri.

Se ensimmäinen, Turo, Royal Coctail Oz, elää mukanani ja ajatuksissani edelleen jatkuvasti koiramaailmassa pyöriessäni. Turo jätti lähtemättömän vaikutuksen. Turo ei ollut helpoimmasta päästä koiria. Hermorakenne ei ollut ihan priima ja terveys oli kovilla koko Turon lyhyen mutta vauhdikkaan elämän ajan. Turo söi omistajan hermoja päivittäin, ollen kuitenkin niin äärettömän rakas ja opetaen minulle paljon! Turo alkoi ontumaan ensimmäisen kerran 4 kuukauden ikäisenä. 7 kuukauden iässä kyynärästä leikattiin irtopaloja ja poistettiin varislisäke sekä hiottiin syviä rustovaurioita. Ei siitä jalasta koskaan kunnollista saanut. Turo söi elämänsä aikana useita kipulääkekuureja mutta aina se meni täysillä, vielä silloinkin kun pää vei mutta jalat ei tahtoneet pysyä mukana. Turon kanssa olen tutustunut kunnolla koiraharrastusten maailmaan. aiemmat sekarotuiset ovat olleet vain lenkkikavereita. Turon suoritukset olivat vaihtelevia, mutta kun se oli töissä niin se oli töissä. Jonkinlainen kipu varmasti varjosti sen tekemistä aina. Saimme haalittua tokossa kasaan TK1 koularin ja viimeisenä kesänään Turo oli ilmoitettu BH kokeeseen, mutta luovutti paikkansa Hertalle, koska alkoi silloin olemaan jo melko huonona. Tokoilun lisäksi Turon kanssa harrastettiin jälkeä ja haussa se oli haka. Ei Turosta ehkä ulkopuolinen sitä kipua huomannut, vauhti oli aina 100 ja mitä kipeämpi oli sen enempi oli vauhtia. Loppuaikoina vaan tuli kokoajan enemmän asioita kiellettyjen listalle, joten oli aika tehdä päätös. Viimeinen syksy oli jatkuvaa kipulääkkeen syöntiä ja arvailua että mites huomenna. Marraskuussa 2014 Turo poistui luotamme vain kolmen vuoden iässä. Moni olisi sitä vielä pitänyt, koska se oli iloinen ja elämäniloinen, mutta kun pää vei ja jalat ei pysyny mukana, niin katsoin parhaaksi että se lähtee suorilta jaloilta, eikä vasta sitten, kun sen jonain aamuna on vaikea nousta ylös. Niin raivostuttava mutta kuitenkin niin rakastettava persoona kulkee mun mukana aina.

Turo hakutreeneissä. Voi miten rakastin tuota sen tummaa komeaa maskia.

Turo tottistreeneissä.

Turo <3


Kun huomattiin, että Turosta ei ole kisaamiseen asti lajeihin joita haluaisin harrastaa, niin aloin etsiä uutta koiraa. Valehtelematta vuoden päivät selasin terveystilastoja ja kenneleiden sivuja, kunnes löysin haluamani! Kennel Eigen Lappeenrannasta. Ja kappas, sielä oli kohta pian odotettavissa pentujakin. Sieltä meille saapui Eigen Karolina eli Hertta helmikuussa 2013. Hertta on nimensä veroinen koira. Äärimmäisen herttainen ja rauhallinen. Hermot on puhdasta kultaa. Temperamentiltaan turhankin rauhallinen harrastuskoiraksi, mutta hyvin mä oon sen saanu pelaamaan kun tajusin mistä naruista sitä vedellään. Kyllä siitä vauhtiakin löytyy, tennispallot ja nännikumit on parasta mitä Hertta treeneissä tietää. Hertastakin piti tuleman mulle kisakaveri PK puolelle, mutta toisin kävi. Virallisten luustokuvien jälkeen lajit muuttui. Hertalla on lonkat A ja kyynärät 0, mutta LTV3. Välimuotoinen lanneristinikama siis. Normi koiralla kun on 7 lannenikamaa, Hetalla on 8 ja se viimeinen on muodostunut ihan epämääräisesti. Tässäpä se..

 
 
Hertta peitsaa helposti ja sen takapää keinuu liikkeessä erilailla kuin terverankaisella koiralla. tuo aiheuttaa Hertan rankaan helposti lukkoja ja jumeja lihaksistoon. Tosin tällä hetkellä koira on hyvässä kunnossa. Itse opiskelen koirahierojaksi (valmistun marraskuussa) ja hieron Hertan joka toinen viikko. Lisäksi käymme rankahuolloissa osteopaattisella hierojalla, joka aukoo Hertan fasettilukot jne. Nyt kun Hertta pysyy hyvässä lihaskunnossa niin lukkoja on vähemmän, viimeksi vain vika-alueella, aiemmin niitä on ollut pitkin rankaa kaulasta alkaen.
 
 
Tämän vuoksi en ota riskiä ja laita Herttaa palveluskoirien A-esteelle vaan lajit vaihtui tokoon, erikoisjälkeen ja rallytokoon, joissa kyllä on riittänyt treenattavaa. BH on tehty 1½ vuotiaana erinomaisin ja erittäin hyvin arvosanoin. Tokosta on taskussa TK1 ja AVO luokasta yksi ykköstulos. Piti takoa TK2 ennen sääntömuutoksia mutta koiralle iski sellainen koomakausi kentällä että oli pakko ottaa tauko ja nyt on sitten treenattava uusien sääntöjen mukaiset AVO liikkeet kuntoon ennen seuraavaa toko-koetta. Ehkä joskus ensi vuonna. Tällä hetkellä keskitytään Rally-tokoon ja ensimmäinen virallinen koe on 25.7. Hertta on niin ihana persoona, että samanlaista en saa koskaan. Sen kanssa voi mennä ihan mihin tahansa eikä se piittaa mistään mitään. Se on symppis isolla ässällä. Vaikka se ei pystyisi harrastaa mitään se tulee varmasti aina olemaan mun rakkain koira.


Kolmas kerta toden sanoo.. toivon sen sanonnan pitävän paikkansa kolmannen saksalaiseni kohdalla ja tästä kolmannesta saisin viimein kisakaverin Palveluskoiralajeihin, kahta edellistä kun ei luustonsa puolesta ole pk tottikseen voinut ajatellakkaan. Kolmas saksalaiseni on nimeltään Eigen Martha eli Martta. Hertan sisko äitin puolelta. Olen jo aikoja sitten päättänyt että Hertan jälkeen seuraava koira joka minulle tulee on myöskin Eigenistä ja mieluiten vielä samasta emästä ja täälä se nyt on. Martta palautui kasvattajalle koiransa johtumattomista syistä ja kasvattaja tarjosi sitä minulle. Martta on nyt 11 kuukautta ja ollut minulla kolme viikkoa. Hieman jouduin miettiä, että tohdinko ottaa toisen nartun, melkein aikuisen Hertan seuraksi. Kuinka mahtaisivat tulla toimeen. Pentuhan aina kivempi olisi kun saisi aloittaa ihan alusta asti itse koiran kanssa. Mutta vaakakupissa painoi reilusti se että koira luustokuvattaisiin ennen minulle tuloa. Se oli asia joka sai minut sille kannalle että tämä koira tulee mulle. Vielä kun luonne on kohdillaan. Yhtä viilipytty kuin siskonsa, mutta harrastuskentällä koirasta löytyy enemmän potkuja ja saalisviettiä kuin siskosta ja se on ahne. Kaksi asiaa jotka helpottavat huomattavasti kouluttamista.

Martta on nyt ollut meillä kolme viikkoa ja se tuntui heti alusta asti omalta. Likoilla ei ole keskenään ongelmia, mun huomio toki on asia josta saattavat välillä äristä toisilleen mutta muuten ei ole ongelmia olllut. Martta leimaitui minuun tosi nopeasti ja olen voinut pitää sitä surutta irtikin niin yksin kuin Hertankin kanssa. Treeneissä siinä on ihanasti potkua, juuri sopivasti minun makuuni. Ja koska luustokuvat näyttää tervettä niin tästä lähdetään tekemään kisakoiraa PK jälkipuolelle. Tulevaisuus näyttää miten meidän käy.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Toisten auttaminen eteenpäin saa minutkin onnelliseksi

Oman treenaamisen ohella minulla on kennelkerhomme koulutuksista vastuullani toko ja peltojälki. Tänä vuonna pidin yhden tokokurssin aloitteleville, mutta kokeisiin meno haaveissa oleville koirakoille. Tyypit oli niin innoissaan treenaamisesta, että jatkettiin treenejä kurssin jälkeenkin ja edelleen treenataan joka toinen viikko. Mä yritän parhaani mukaan saada näitä innokkaita harrastajia eteenpäin kohti haavetta eli tokokokeeseen osallistumista. Toisinaan tulee loistavia ideoita koutsilta, toisinaan pää lyö ihan tyhjää, kun ilmestyy jokin koulutusongelma.

Mä jotenkin nautin auttaa toisia eteenpäin tässä ihanassa harrastuksessa. Ilmeisesti tyypit ihan tykkää mun tyylistä koutsata ja saavat jotain irtikin kun viikko toisensa jälkeen tulevat uudelleen :D Vastavuoroisesti tyypit toimii mulle apparina kun treenaan omat koirat samalla. On ihana nähdä näiden ihmisten onnistumisen elämykset ja se kun huomaavat päässeensä jossain asiassa taas eteenpäin. Se on se mikä saa mut kerta toisensa jälkeen menemään kentälle heitää auttamaan. Itsekään en mikään guru ole, kaukana siitä, mutta heille multakin on vielä löytynyt konsteja.

Tälläisiä tyyppejä mun opeissani käy...

 
 
Porokoira Kuuno on alle kaksi vuotias uros. Omistajansa ensimmäinen koira. Ovat kokeilleet harrastaa jos jonkinlaista lajia ja kaikki maistuu Kuunolle. Tokossa on välillä ihan liian malttamaton ja kertoo kyllästyneisyytensä tai turhautumisensa haukkumalla. Osaa hienosti jo alokas luokan liikkeitä, mutta palkatta tekeminen ei vielä suju. Palkan kanssa ja ohjaajan innostaessa koira tekee jo todella hienosti. Kyllä tämä koira tulevaisuudessa nähdään vielä heidän haaveilemassaan BH- ja TOKO- kokeissa. 

 
 
Kultainennoutaja Luna. Aivan ihastuttava narttu, jolla ikää reilu vuosi. Luna on noutajalle tyypillisesti hyvin pirteä nuori neiti, mutta koira omaa myös hyvän keskittymiskyvyn sekä on nopea oppimaan. On tällä hetkellä jo kuin yö ja päivä, jos vertaa siihen miltä koira näytti tullessaan ensimmäiselle kurssikerralle :D Niinikään omistajansa ensimmäinen harrastuskoira.

 
 
Mäyräkoira Martti. Niiiiiin suloinen otus. Martilla on tehty rodunomaisiakin juttuja, sekä harrastetaan agilitya . Melko epätyypillinen mettäkoira tokokentällä.. Martilla on suuri halu miellyttää omistajaansa ja se tekee todella hienosti tokoa. Ei ole pitkä matka kokeeseen. Varmuutta liikkeisiin ja pitkäjänteisyyttä niin valmista on. Martti on kyllä välillä eri mieltä siitä mikä liike on kyseessä ja tuntuu tietävän omasta mielestään paremmin milloin on aika tehdä mitäkin ;) 

 
 
Rotweiler narttu Nella lähenee neljä vuotis syntymäpäiväänsä. Tämä koira olisi pitänyt tuoda jo aiemmin aktiiviseen kouluttautumisen pariin. Todella hyvä harrastuskoira. Toimii omistajansa kanssa hyvin. Pienellä treenimäärällä saatu tosi hyvään vauhtiin. Välillä Nellan mielenkiinto tosin saattaa mennä enempi kentällä lentelevien lehtien jahtaamiseen kuin siihen mihin pitäisi ;) Heilläkin haaveissa BH- ja TOKO-kokeet. Koiria on ohjaajan kotona ollut ilmeisesti aina, mutta tämä ensimmäinen harrastamaan laittanut koira.


 
 
Snautseri Nestori taitaapi olla kolmen vuoden tienoilla.. Tämäkin omistajansa ensimmäinen koira ja samalla ensimmäinen harrastuskoira. Nestori on kokeillut lajia jos toistakin ja on osoittautunut hyvin monipuoliseksi koiraksi. Nestorin aloitellessa harrastus-uraansa, aika pakkasi mennä enemmän kentän haisteluun kuin tekemiseen. Aikuistunut Nestori on pientä hiomista vaille valmis TOKO kokeeseen. Kunhan ohjaaja saa oman jännityksensä voitettua. Heillä haaveissa myös ainakin BH koe.
 


 
 
Roope. Aivan ihana kultainennoutaja uros. Tämä on kultaisennoutajan diesel malli. Ei ollenkaan niin kova hääräämään ylimääräistä, kuin nämä on yleensä. Aivan ihana harrastuskoira. Matalasta temperamentista huolimatta tekee toko-hommia innoissaan. Helppo kouluttaa, kun ei häärää omiaan. Ihastuttava persoona. Harrastaa tokon lisäksi Nome - touhuja. 

 
 
Kaikki nämä kolme mukana olevaa kultaistanoutajaa ovat hyvin erilaisia keskenään. Tosca-poika on hyvin energinen koira, josta aluksi voi saada hieman ADHD:maisen kuvan, mutta totuus on, että hääräämisen alle kätkeytyy melko epävarma uros. Ohjaajan ajoittaisesta epätoivosta huolimatta koirakko on lähtenyt edistymään hienosti. Niinikään omistajan ensimmäinen harrastuskoira, vaikka koiria on ollut jo pitkään. Ovat kokeilleet myöskin monenlaista lajia.

 
 
Urho, Bokseri- poika on parivuotias vauhtiveikko. Vauhtia on muillekkin asti. Urho on vasta aloittanut meidän kanssa treenaamisen ja ensimmäinen focus olisi saada Urho ymmärtämään, että kentällä kaikkein parasta on oma mamma ja hänen kanssaan touhuaminen. En epäile ollenkaan etteikö tämän kesän ja syksyn aikana päästäisi asiassa eteenpäin. 

 
 
Aatos, valkoinen Paimenkoira joka ei paljoa yli vuotta ole vielä iältään. Ihastuttava persoona, jolla on hyvä työmotivaatio. Onhan se paimenkoira. Ohjaaja on tässä ollut se, jota enemmän on pitänyt ohjata. Heti kun ohjaaja hiffaa mitä haetaan takaa, niin koira osaa jo. 


Kaikkien näiden tekeminen näyttää jo aivan erilaiselta kuin miltä se näytti kun ensimmäistä kertaa tavattiin huhtikuulla. Ohjaajat jännittivät ihan tuhottomasti ja joidenkin koirien kanssa ei oltu tehty juuri mitään ennen kurssin alkua. Nyt kun mietin tuota ensimmäistä treenikertaamme, niin kaikki koirat ovat edistyneet huimasti ja olen onnellinen heidän puolestaan. Tässä näemme jälleen että pitkäjänteinen työ se on jolla niitä tuloksia tulee. Iloisuutta unohtamatta!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Taas meillä on asiaa

Kirjoitellaan nyt ahkerasti kun asiaa ja aikaa on. Kyllä niitä hiljaisempiakin kausia sitten taas tulee, kun ei keksi mitään jutun juurta.

Tänään on touhuiltu taas monenlaista ja koirat on nyt pari vapaapäiväänsä tämän jälkeen ansainneet. Huomenna ja ylihuomenna en ehdi suurempia koirien kanssa touhuta, joten on loogista pitää niillä pari vapaapäivää taas väliin.

Päivällä käytiin jäljestämässä Martan kanssa. En ottanut Herttaa mukaan, koska olen huomannut, että se kyllästyy jäljestykseenkin jos sitä on liian usein. Martan ja parin kaverin kanssalähdettiin kuitenkin pellolle polkemaan jälkiä. Muutamat ovat jo kysyneet että milloin metsään jäljelle. Se toki on se meidän päätavoite, palveluskoirien jälkikoe, mutta haluan tehd pohjat kunnolla ensin pellolla, ennenkuin siirrymme metsään. Meillä kun haaveissa myös fh koe, tai mulla on, koiralla tuskin haaveissa yhtäkään koetta. Nämä on ne syyt joiden vuoksi teen jäljen ensin kuntoon pellolla. Pellolta kun on sitten helppo siirtyä metsään.

Tein Martalla nyt muistaakseni neljännen kerran jälkeä. . Tein kaksi n.100 askeleen suoraa, jotka ajoin peräkanaa. Vanhenemisaika oli varmaan puolen tunnin luokka, en katsonut kello ja aika juorutessa menee yllättävän äkkiä.. Jos sanon että koira jätti molemmista jäljista yhden askelen nostamatta niin ymmärrttte miten onnellinen on ohjaaja. Ja kaiken tuun se jäljeltä syö. Laitoin loppuun kasan nakkeja ja päälle esineen. Kun kasa oli syöty, pidin esineest kiinni ja koira meni mahan ja sai lisää ruokaa. Neljäs jälki ja nyt jo koira lähtee jo autolta men maassa kohti töitään. Voiko tähän tilanteeseen näin äkkiä ehdollistua?? Tänään oli vähän kummallinen jäljestyspäivä kun kaikki koirat jäljesti hienosti. Yleensä ainakin yhdellä menee ketuuksi kun yhdessä tehdään 😃

Illalla ajelin metsään pääasiassa juoksuttamaan koiria mutta otin aluksi Martalle hieman esineruutua. Jos meidän touhua voi vielä esineruuduksi sanoa.. Vein metsään viisi esinettä ja hain koiran autosta. Ensimmäisen otti heti suuhun ja sain palkittua siitä. Muissa koira haistoi kyllä esinettä mutta ei ottanut suuhun ennenkun oli saanut haistamisesta vahvisteen. Kyllä mä sanon että jos kaikki muu tuntuu meillä nyt sujuvan, niin tästä esineruudusta tulee meidän kompastuskivi. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...

Vielä äsken kotipihassa otettiin Martan kanssa patukat esiin ja leikittiin. Jesta mikä meno ja meininki taas! Lopetettiin hyvään lelunvoittoon ja lähdettiin pissatuslenkille. Noin puolen kilometrin matka. Ja mitä tekee koira.. Kulkee koko matkan lelu suussa kunnes tiputtaa sen vasta ku saavuttiin kotipihan takaisin. Ihana tyyppi! Vai oonko sanonu sen jo 😉

Ei Herttaa oo unohdettu. Sen kanssa tehtiin jälkireissun jälkeen rallytokoa pihassa ja lenkki pitkästä aikaa ihan kahdestaan. Illallakin tein sen kanssa lenkin kahdestaan ja tietenkin se oli metsässä mukana juoksemassa.

Kartan juoksut, jotka alkoi sillä ensimmäiset sen oltu meillä kaksi päivää.. Näyttävät olevan paremmalla puolella. Koti ei näytä enää teurastamolta vaikka se on ilman housuja.

Nyt vietämme pari ansaittua lepopäivää ja lenkkeillään ja uidaan tms. No joo.. Leikittää vähä nuorempaa iltasin pitää , eikö;)

Nyt vielä testataan lukiko kukaan tätä loppuun saakka. Mä en saa lisättyä sivuille lukijat-gadgettiä. Tulee ruutuun aina joku kirjoitus, että tapahtui virhe, yritä myöhemmin uudelleen tai jotain.. Mist se johtuu? Mitä pitää tehdä jotta se onnistuu?? Kommentteja kiitos.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Treenikuvia

 
Hertta reppana on jätetty keskelle kenttää ihan yksinään :D Laitoin sen maahan ku menin säätämään estettä ja kentän laidoilla oli häiriökoiria makoilemassa. Niin hylätyn näköinen :D

 
Hertta aloitti opettelemaan uutta AVO luokan tokohyppyä. Se oli kerrasta selvä vanhojen hyppyjen jälkeen

 

 
Hertta ja perusasento. Se on niin syötävän suloinen aina tuossa.

 
Martta neiti elämänsä ehkä viidensissä tottistreeneissä. Seuruuasento yllätti ohjaajan positiivisesti. Itse kun en sitä tehdessä näe..

 
Martan perusasento. Tänään testattiin lelulla perusasentoa, sillä on tätä kuvaa tomerampi. Siitä otettu kuva ei julkisen levityksen veroinen.

 
Martta neiti seuraa. Suoruus on hyvä!

 
Voi näitä mun asentoja!!

 
Ja viimeisenä laitamme kuvan tästä kasasta tarpeellista tavaraa. Mun auto on aina ihan täynnä ja sekaasin kaikista näistä treenikamoista. No nyt repääsin ja ostin niille kunnon kokoosen laatikon ja toivon että se tuo mun autoon kaivattua järjestystä. Ainakin sen aikaa, kunnes tarvin jotain tuolta pohjalta...

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Hehkutus kirjoitus..

Nyt on ihan pakko hehkuttaa, vaikka liiallinen hehkutus ei oo mun juttu, mutta nyt on pakko!

Martta. Tuo aarre. Tiedän, että niitäkin päiviä vielä tulee kun kaikki ei suju, muutenhan tämä ei olisi koiraharrastusta ollenkaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut juuri sellaisen koiran kuin haluan. Todellisen aarteen. Luustoltaan terveeksi kuvatun, pään sisältö on kunnossa, saalisviettiä löytyy mun harrastuksiin juuri sopivasti (ja miten se tuosta vahvistuukaan kun treenit jatkuu..), koira on ilo (ainakin mun) silmälle, se tulee hienosti juttuun Hertan kanssa ja on sopeutunut meidän perheen elämään hyvin. Suuri ilon aihe on se, että Martta ei kentällä tehdessään ole yhtään häiriöherkkä. Se ei kentällä näe mitään eikä ketään muuta kuin mut (ja nakit) se ei vilkaisekkaan kentän laidalla oleviin ihmisiin tai kentällä lähelläkin pyöriviin koutseihin tai valokuvaajiin. Martta suhtautuu ihmisiin neutraalisti, ja mun mieleni mukaan on välinpitämätön ihmisiä kohtaan. En halua koiraa joka on suuna päänä kaikkien ihmisten luona selällään rapsutettavana ja pussailemassa. Vieläkö multa unohtuu joku ihana asia tästä tulokkaasta.. Ainakin se, että nenä toimii.

Nyt lopetaan tuo ääretön kehuminen ja hehkutus ja mennään asiaan. Oon tehny Martalle nyt vähemmän tottista kotona. Pariin päivään en ollenkaan. Hertan kanssa on treenattu rallytokon liikkeitä, jotka kotona sujuu ihan kivasti. Varsinkin nyt kun koira on hieman herännyt sieltä koomastaan. Oon nyt ajatallu loppu vuoden keskittyä Hertan kanssa enempi rallytokoon, sitä kun ei tällä hetkellä voisi vähempää se toko kiinnostaa. Annetaan sille siis siitä tauko. Tälle vuodelle olis lähellä kolme rallytoko koetta, hyvällä säkällä RTK1 on siis mahdollinen tälle vuodelle, mutta tulkoon mitä tulee, kunhan neitillä on hauskaa kun tehdään. Ensimmäinen virallinen rallytokokoe olisi parin viikon päästä. Heräsin yhtäkkiä huomaamaan että kylä siihen tarttis varmaan treenatakkin. Ja nyt on eilen tehty tosiaan kotona ja tänään olin taas koutsaamassa tokokurssilaisia ja otin sielä Hertalle muutamia liikkeitä. Kivasti tekee kun tuossa ei tartte olla niin vakavissaan kuin tokossa ja saa kehua koiraa. Koitetaan nyt tällä tavalla saada Hertan tekemisenhalu takaisin.

Martta kävääsi eilen esineruututreeneissä. Hyvin se sinne lähtee mutta visio siitä mitä haetaan on hieman hukassa. Kun mä vein esineen ja toinen piti niin se huuti mun perään ja lähti kivasti mettään kun lähetin mutta silti oli hieman hukassa, että mitäs nyt haetaan takaa. Kun toinen vei esineen niin sillä oli fokus vaan siinä tavaraa vievässä ihmisessä. Kun lähetin koiran niin se meni sen ihmisen luo joka tavaran oli vienyt (hakuakin pitäis vissiin kuitenkin kokeilla... ;) ) ja siihen menneshän se oli jo unohtanu että sinne mettään mitään vietiin. Saatiin loppuun muutama ihan lähelle viedyn tavaran haku. Että jäi hyvä mieli. Tässäkin treenissä mulla ei päällimmäisenä ollut ajatus että miksi se ei heti tajua vaan se että koira on ollut mulla kaksi viikkoa eikä sillä ollu minkäänlaista ajatusta lähtiä jonnekkin omille teilleen. Tultiin siis siihen tulokseen että esineruutua aletaan tehdä Martalle niin kuin mulla oli aikeissakin. Vien metsään tavaroita ja lähden sen kanssa sinne käpsyttelemään. Kun huomioi esineen niin palkkaan ja reillusti. Tällälailla lähdetään työstämään meidän esineruutua alkuun.

Tänään kokeilin Martalle tottiksessa uutta lähestymistyyliä. Otin kaksi lyhyttä kierrosta ja ensimmäisellä oli aiheena leikki ja toisella nakilla tottiksen tekeminen. Näyttää ainakin tämän päivän perusteella toimivan. Leikkiä otettiin siten, että appari piti koiraa liinassa ja oli tolppana kun tein koiralle viettiä. Oi oi miten se syttyi! Aivan ihana. Ja paljon paremmin kävi kiinni  ja pysyi kiinni kun leikitettiin näin. Ja autoon juostiin patukka suussa. Tottiskierroksella otettiin tietenkin seuruuta ja perusasentoa ja peruuttaen imuuttamista. Vähä istu maahan vaihtoa ja se oli siinä. Kivasti syttyy siitäkin kun ruualla tekee saalista. On oppinut kivasti seuraamaan imuuttamalla. Kun mä nyt vaan maltan mieleni enkä ala liian äkkiä hötkyilemään sitä kättä siitä nenän edestä pois. Perusasennot on välillä huonoja, mutta se on aina silloin mun käden suunnan syy, ei koiran. Tänään sain pari hyvää eteenistumistakin, kun on pakannu jäädä liian kauas. Koira on hyvässä alussa, kun ohjaaja nyt piru vie vaan malttaisi mielensä, eikä etenisi liian nopeasti tai puuduttaisi koiraa liiallisella tekemisellä.

Huomenna varmaan kokeilen vähän sitä esineruutu hommaa ja torstaille on suunniteltuna jäljestystä vähän kauempana uusilla pelloilla. Hertalle on luvassa vieraan jälki vierailla harhoilla.. Sitten pidetään taas pari vapaapäivää. Uidaan ja hössötetään ja maataan tuvassa :D

Valokuvaajakin meillä oli tänään treeneissä taas. Suuri kiitos Pialle joka jaksaa aina lähteä meitä kuvailemaan. Omassa kamerassakin on muutama kuva. Laitan sieltä tähän. Pian paremmat kuvat myöhemmin sitten.



 
P.s. Hyvin näyttää vanha akkakin vielä taipuvan :D

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kesälomalla ehtii

Kesälomalla on monia mukavia asioita, mutta yksi niistä on se, että ehtii harrastaa koirien kanssa ihan mitä haluaa ja milloin haluaa.

Kaikenlaista on taas tällä viikolla touhailtu. Tottis treeneissä käytiin tiistaina. Sielä iloisin asia oli se, että Hertta alkaa taas herätä! Kahden kuukauden kooman jälkeen. Se kooma maksoi meille vanhoilla säännöillä TK2 hankkimisen, mutta koira on elävä harrastuskaveri, ei koskaan tiedä miten tavoitteet täyttyy ja treenit sujuu. Näillä mennään ja nyt aletaan harjoitella uusien sääntöjen AVO liikkeitä. Pitäis tehdä autoon lunttilappu mukaan, että tietäis taas mitä kentällä pitää treenata. Mutta pääasia on se että neiti on jälleen herännyt. Martan kans on panostettu leikkimiseen ja otettu pieniä seuraamispätkiä kentällä. Kotona on tehty perusasentoa ja istu maahan seiso asentoja. Mutta kyllä on taas niin hassua käydä kentällä kun olen taas tilanteessa että mulla on kaksi erilaista koiraa treenattava. Eikä oo yks eikä kaks kertaa ku oon sanonu Marttaa Turoksi.. Kahden koiran läsnäolo tuo Turon niin kovasti mieleen.

Olen hieronutkin koirat tällä viikolla. Vaikka väittävät, että suutarin lapsella ei ole kenkiä niin kyllä näillä on. Ne hierotaan säännöllisesti. Hertta on nyt tosi hyvässä kunnossa, ei mitään löydöksiä hierottaessa! Marttaa en vielä hiero kunnolla iän ja kehitystason takia, mutta totutellaan venyttelyyn ja käsittelyyn. Tosin se ei oo neitille mikään, ongelma. Makaa ku vanha tekijä ja nauttii. Martalla oikealla omotransversarius tukossa. Suomeksi: lapaluusta ekaan kaulanikamaan menevä lihas. Sama mikä Hertalla pakkaa olemaan jumissa.

Jäljelläkin on tällä viikolla käyty. Hertalle tein 500 askelta pitkän jäljen joka ehti vanheta pari tuntia. Sielä meni harha toisen suoran alussa. neljä kulmaa ja neljä esinettä ja neitihän meni ku juna. Kulmat ajoi hienosti ja jälleen ilmaisi kaikki. Nyt pitää ottaa uusiksi kuivaharjoittelua ilmaisussa. Oli taas vähä vino niissä. Mutta tuloksen tasolla se jäljestää. Martalle tein 100 askelen suoran. Koira kyllä jäljestää, mutta ohjaaja teki vähän turhan vaikean jäljen. Askelet oli liian lähellä toisiaan. Pitäis muistaa, että vaikka mulla on uusi koira niin se ei ole pikku pentu. En ehdi puuttua jos meinaa mennä jonkun askelen yli, kun askeleet on liian lähekkäin. No, vahingoista oppii ja tein seuraavana päivänä pihanurmelle uuden jäljen suuremmilla askelpituuksilla ja menihän se heti paljon paremmin ja ehdin puuttua sen touhuihin jos meinas harpata jonku askelen yli. Martan ilmaisutapa on nyt ollut suuren mietinnän alla. Sillä kun on tuo luontainen halu ottaa suuhun ja kantaa tavaroita, niin ajattelin että se olisi kiva käyttää hyödyksi ja opettaa se tuomaan FH jäljellä esineet mulle. Sitä on nyt sitten selvitelty monesta suunnasta että miten se pitää käytännössä toteuttaa se esineen tuonti. Toiset on sitä mieltä että se pitää luovuttaa kuten noudossa eteen istumalla ja siitä sivulle. Jotkut sanoo että se pitää luovuttaa edessä mutta ei tarvitse mennä sivulle vaan saa siitä jatkaa jäljestystä. Ja sitten on niitä jotka sanoo että sen saa luovuttaa kuten esineruudussa, ei väliä asennolla... Ota ny sitte selvää, mikä se oikia vastaus on. Mutta sen oon saanu selville että uuvuttavaa ja sekaavaa se koiralle on joten oon tulllu siihen tulokseen että oli se millainen se tyyli oikiasti  tahansa niin opetan sen ny sitte kuitenkin ilmaisemaan maahan menemällä. Sitä on myös jo vähän treenattu. Kyllä menee kauan ennen kuin se oppii että suuhun ei saa ottaa. Mutta on se jo alkanut ymmärtämään että palkkaa ei tipu esineen suuhun ottamisesta ja menee maahan. Pitkä tie se joka tapauksessa on että malttaa olla sitä esinettä ottamatta. Mutta onhan meillä aikaa.

Nyt on pidetty pari vapaapäivää kunnon treeneistä. Martta on toki joka päivä pihalla leikkiny ja ottanu ennen ruokailua viiden minuutin sivu.treenin, mutta ei muuta. Eilen kävin nakkelemassa mettään esineitä ja palkkasin koiraa niiden huomioimisesta. Heti mettään mennessä sen nenä kävi mukavasti, vaikka ei oo koskaan vastaavaa tehnyt. Olis toivottavaa, etten saa tätä esineruutua heti pilattua.. Maanantaina mennään sitä koskevaan koulutusiltaan. Saadaann sieltä hyvät eväät aloittamiseen.

Parina päivänä oon uskaltautunu päästämään Martan pihassa irti Hertan kanssa. Ei sillä oo aikomustakaan lähteä pihasta. Toki oon heitelly niille palloja mutta vaikka pallot menee piiloon niin koira pysyy hyvin pihassa. Ja huom, meillä ei oo aitoja pihassa. Hertta ei oo sellasia koskaan tarttenu ja toivon ettei tartte Marttakaan... Sellaasta tämä uusi neiti tekee, että jos tulee aika mennä sisälle ja hän on asiasta eri mieltä niin saa vähä maanitella että malttaa tulla. Ei lähe mihinkään lällättelemään mutta seisoo paikallaan vaikka miten kutsuu. Kyllä se sitten aina suht nopeasti tulee kuitenkin. Tämä pitäis saada neitille selväksi että tänne on tänne ja sillä selvä. Metsässä täälä käsky toimii hyvin, mutta kotipihassa ei niin hyvin. Autoon hyppää jo yhdestä käskystä mettälenkeillä, kun siinäkin aluksi oli sitä mieltä että onko pakko. Siinäkään ei lähde minnekään, seisoo auton luukun vieressä mutta ei vaan hyppää.

Äsken käväästiin yhdistetyllä mettä/pelto/uintilenkillä. Mulla on yks sellanen paikka jossa voi tehdä kaikkea samalla kertaa. Sielä vaan on niin paljon muistoja Turosta, mutta olkoon. Turo olkoon siellä meidän kanssa <3 Alussa kun virtaa on neiteillä paljon niin painista kuuluu vähä turhan kova meteli, mutta se kyllä tasoittuu kun komentaa ja hetken ovat juosseet. Liian hiljaa nää mun mielestä rallittaa. turon kanssa kun ei koskaan menty hiljaa :D Mikä parasta, Martta ui ja se ui ihan itekseen. Ei sille tartte mitään heitellä veteen, menee uimaan ilmankin. Ei se olisi mun koira ollukkaan jos ei uimisesta olisi tykänny, käytän niin paljon koiriani uimassa kesäisin. Kivaa niillä oli jokatapauksessa yhdessä juoksennella. Onneksi se onnistuu, olis tylsää jos ei niitä voisi päästää yhdessä irti.

Laitetaan tähän ny muutama kuva vielä meidän tämän päivän reissusta.. Ei mitään huippuotoksia mun kameralla, kun sillä ei meinaa saada hyviä kuvia liikkuvasta kohteesta, mutta kyllä niistä ajatuksen käsittää.