lauantai 22. huhtikuuta 2017

Täydellistä tekemistä!!

Rallytokon tuplakisat Seinäjoella on käytynä Martan kanssa.
Tällä kertaa ei ole paljon kerrottavaa radoista. Ei sillä tavalla, että huonosti olis menny. Päinvastoin, meni täydellisesti ja lähes täydellisesti. Ekasta radasta 100/100 pistettä ja toisesta 95/100! Ei huono!

Eka radalla koira oli ihan Super! En keksi mitään huonoa sanottavaa sen tekemisestä. Se heräs todella hienosti pienessä virittelyssä ja pysyi koko radan ajan hienossa tilassa, selvitti tehtävät puhtaasti enkä mäkään menny mokaamaan sen hienoa työtä.

Toisella radalla mä sitte mä vähä mokasin, otin kaks ihan turhaa talutin virhettä ja yhden uusinnan ja näistä mulle -5 pistettä. Se uusintakin ihan mun moka. Tehtävänä oli : koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Otan aina koiran eteen siten että koiran puoleinen jalka ottaa apuaskeleen, nyt jostain penteleen syystä tein sen oikealla jalalla ja koira ei tiennyt mitä pyydetään. Tyhmä minä. Pilasin koiralta toisen sadan pisteen tuloksen. Tosin se oli tässä toisessa hieman vähemmän hereillä kuin ekassa, hieno se oli silti mutta ei niin tikissä kuin ensimmäisessä radassa. Annan koiralle kuitenkin armoa. Pitkä päivä ja yleensä kuitenkin kokeessa kuin kokeessa tehdään yksi tottelevaisuus osuus. Tulipa tuokin kokeiltua, kaksi lähtöä parin tunnin aikana.

Ihan Super onnellinen tästä päivästä ja koiran tekemisestä! Lisätään koiran nimen eteen muutama kirjain, olkoon se nyt BH TK1 RTK1 Eigen Martha. Ensi viikolla pidetään jäljestysviikko ja sen jälkeen alkaa avoimen luokan tehtävien työstäminen.

En nyt mene ratoja läpi tehtävä tehtävältä kuten olen tavannut. Miksi menisin kun jokaisen tehtävän kohdalla lukisi: koira teki hienosti <3

Ekalta radalta tuli sijoituskin. 2.sija. Jaa mitenkö sadalla pisteellä ei voita? No sen kerran ku me tehdään 100 pisteen rata niin joku toinenkin tekee ja 10 sekuntia nopeammin. Lajista tietämättömille tiedoksi, että tasapisteissä aika ratkaisee sijoituksen. Toiselta radalta sijoitus oli ilmeisesti 4. Taisi olla 20 osanottajaa per luokka.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Haaveiden romukoppa alkaa olla täynnä...

Tiedättekö sen sadun "Hiiri kissalle räätälinä" ? Ny on vähä samanlaanen olo ku sillä kissalla siinä sadussa.

Tehdään siitä pk-koira. Ei siitä pk-koiraa tullutkaan. Tehdään siitä jalostuskoira? Ei siitä jalostuskoiraa tullutkaan. Tehdäänkö siitä agility-koira? No ei siitä agility koiraa tullutkaan. Mikäs siitä sitte tehtäis.. Jospa siitäkin nyt sitten tehtäis rally ja fh koira. Mutta ku mä en halunnu olla rally harrastaja. Mä halusin olla pk ja agility harrastaja ja tehdä rallya ja muuta vaan vähä sivus.

Ei auta. Sitä tehdään mihin koira rankansa kanssa pystyy. Eilen oli Hertan ja Martan rankahuoltopäivä osteopaatilla. Hertassa ei ollut juuri sanomista, sen jutut on enempi hermoston puolella. Martta.. Kaularangan 5 nikama vasemmalla pois linjasta, rintarangan 2. nikama oli tipahtanu johonki ja tilalla oli kuoppa, rintarangan 3, ja 4. nikama oli lyöttäyttneet kimppaan. Rintarangan 10-13 oli tukossa ja lanneranka kauttaaltaan paska. Oikeassa lonkassa ja SI-nivelissä oli sanottavaa.. Ilmankos se liikkui vähä kummasti viime viikolla. Ja taitaapi olla niin että Martan rakastamat taisteluleikitkin tuottavat jotain epämiellyttävää. Koira on nimittäin nakeilla koulutettaessa ihan erinäköinen kuin lelulla tehtäessä. Lelulla se on jotenkin huonossa tilassa eikä tee kuten osaa ja ruualla se on ihan super..

Agility on nyt siis kuopattu. Ja se kun niiiiin tykkäsi siitä. Oli ihan liekeissä aksatreeneissä ja eteni hirmuvauhtia. No ulkokauden paikka agility ryhmässä on peruttu ja vaihdettu rally ryhmään. Ihan näin tarina ei tämänKÄÄN koiran kanssa pitänyt mennä. Kahden kuukauden päästä Martta menee jo uudestaan oiottavaksi. Jos silloin on vähemmän löytöjä niin saan vastauksen. Vastauksen siihen, että agility saa jäädä lopullisesti. Lisäksi aion nyt vähemmän retuuttaa sen kanssa lelulla vaikka se niin kovasti siitä nauttisikin. Toki tänäänkin treenin lopussa ilmestyi parukka treeniliivin taskusta mutta taisteluvaiheet oli yhden vedon pituisia.

Treenisuunnitelmat meni uusiksi. Mitäs siitä sitten tehtäisiin? Tehdäänkö rallytokovalio? Koitetaan sitä seuraavaksi. Tokoa toki myös mutta siinä olen päättänyt edetä seuraavaan luokkaan yhdestä ykkösestä. Ja FH jälkeen jää nyt sitten reilusti aikaa ja sitä lähdetään nyt treenaamaan vielä totisemmin.

Huumori alkaa oikeasti olla loppu. Tämä on nyt neljäs harrastuskaveri, joka ei pysty siihen mihin haluaisin kun kroppa ei kestä. Ja perkele kun tämä on niin hyvä ja käteen sopiva koira. Niillä mennään mitä on annettu ja jatketaan haaveilua pk kisaamisesta.

Mutta kyllä mulla hieno rallykoira on. Hertta on edelleen vähä unessa juoksujen jäljiltä, mutta kylläkin sekin tämän päivän treeniradan päästeli menemään, joskin "hieman"hitaassa tempossa. Martta päästeli hienosti. Olin laittanut rataan kaikki meille vaikeimmat jutut ja selvittiin siitä. Lauantaina odottaa tuplakisat Seinäjoella, kaksi starttia. Ja ens viikolla koko viikko vietetään pellolla.

Mutta itkeä mun vähä on tuon koiran kohtaloa pitänyt. Huumorilla oon koittanu selvitä tähän saakka, mutta nyt ei enää pystyny mennä huumorilla. Me eletään Martankin kanssa päivä kerrallaan ja tehdään mitä pystytään niin kauan kuin pystytään. On se niin rakas, tuokin <3


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kevät tulee... Vai tuleeko..

Alkuun laitetaan pieni korjaus edelliseen tekstiin. Omistaja korjasi, että eipäs tarina Riian kanssa alkanut niistä kuvista joita laitoin, vaan näistä. On se pienenä pitäny alkaa töihin :)


Ja sitten asiaan. Joskin mitään erikoista asiaa ei ole, kunhan kuulumisia ja suunnitelmia ajattelin kirjoitella.

Jäljelle olisi päästävä ja äkkiä. Alkaa jo niiin puuduttaa tämä hallitreenaus ja pelkät tottelevaisuuslajit. Maastoon tekisi mieli. Uskon, että koirienkin, eikä vaan minun. Tänä viikonloppuna piti avata jälkikausi pellolla. Pellot näytti jo mukavan kuivilta. Mutta kappas! Jotain valkoista alkoi sataa taivaalta. Sitä tuli 10 senttiä ja sen jälkeen tietenkin heti plussakelit niin että sulaa se kyllä, mutta nyt on sitten pellot niin märkiä ettei mitään toivoa mennä sinne. Metsään pitäis päästä niin ikään... Pakkohan se vaan on malttaa odottaa, kun ei pääse niin ei pääse! Mutta kun ne kelit viimein tulee niin hetkeen en treenaa mitään muuta kuin jälkeä ja unohdan kaikenlaiset tottistelut.

Hertta neitillä on juoksut. Eikä enää tietoakaan siitä Hertasta joka oli vuodenvaihteessa. Se hyvä meininki treeneissä on hävinnyt hormonien jalkoihin.  22.4 olisi rallykoe johon olen Hertan ilmoittanut. Voipi olla, että jää menemättä jos laamavaihde on jämähtänyt kauaksikin aikaa päälle. Nose Work treeneissäkin se oli tällä viikolla ihan niinku ei olisi koskaan lajia tehnytkään. Oon miettiny että miten monta nollaa oon valmis ottamaan Hertalle voittajasta ennen kuin luovutan. Toki se on molemmilla kerroilla ollut hyvällä ilmeellä tekemässä vaikka tuloksetta on jääty. Sielä on paljon myös mun mokia. Mutta voipi olla, että viidessä nollassa menee raja. Jos sitä ennen ei tulosta tipu, niin kisattavat lajit vähenee jälleen. Yritetään nyt kuitenkin vielä. Aina se kuitenkin on innoissaan lähdössä treeneihin ja pitäähän se sinne aina kuskata ja jotakin hömpöttää vaikka tavoitteellinen treenaus jäisikin. Nenätyöt tietenkin jatkuu. Ensimmäinen mejä koe saattaa tälle kaudelle olla 24.4. Ilmoittautuminen on lähtenyt. Katotaan tuleeko paikkaa. Treenata pitäis pystyä ennen koetta, kunhan tuo pirun lumi poistuis kuvioista. Joskaan Hertta ei tarttenu viime vuonnakaan treeniä selvittääkseen kokeen lähes täysillä pisteillä..

Kummallisia läähätyskohtauksia tulee Hertalle aina välillä ja oikea takajalka on heikko, mutta sitä se on ollut kauan. Sohvalta lähtiessä tarvii edelleen jalan herättely venytykset ennen liikkeelle lähtöä ja esim eilen lenkillä kun oli pieni kerros lunta tien päällä, näki miten oikea takajalka jätti jälkeensä laahausviivan, muista tassuista ei samanlaista jää. Onhan se vähä tuollainen osa-aika eläkeläisen oloinen jo. Mutta treeneihin sen on päästävä. Näkisitte sen ilmeen niinä kertoina kun lähden Martan kanssa agility treeneihin ja se joutuu jäädä kotiin. Eikä sen olo siitä huonone että tekee töitä ja liikkuu paljon. Päinvastoin, olen ollut havainnoivinani, että laiskottelupäivien jälkeen se on huonompi.

Martta tyttösen kanssa jätettiin nyt toko tauolle. Jätetään se nyt hetkeksi hautumaan ja kokeillaan taas ulkokaudella uudestaan. Ja jälleen kerran oon miettiny sitä että oisko se se yks ykkönen ja sitten luokan vaihto vai kerätäänkö koko sarja ja koulari.. Tällä hetkellä oon sitä mieltä että yks ykkönen ja voittajaan mutta katotaan miten monta kertaa se mieli taas muuttuu :D Tokon tilalle otettiin nyt rally ja enemmän agilitya jos ehtis tehdä kuin aiemmin. Tänään jo kokeeltiin treeniä iteksemme aksaa ja rallysta otettiin työnalle eteentulo ja pyärähdys. Me ku meinataan napsia alo ja avo tulokset nyt keväällä kaikki. siksi nyt jo avonkin liikkeitä opetukseen. Aika näyttää menikö niinku suunniteltiin vai saako hinkata enempi ku kuus koetta kahteen rally koulariin. Koiralla ainakin oli ilme kohdillaan ku tehtiinkin jotain muuta kuin niitä tokon juttuja. Ja ruualla ;) Pitääs muistaa ajoittain tehdä ruualla tuolle näitä juttuja, se kun syttyy siitä jotenkin erilailla kuin lelusta vaikka riehua tykkääkin. Mutta ruualla sillä on erilainen ilme. Ilme josta tykkään. 22.4 olisi ohjelmassa tuplakisat. Jos siellä molemmista radoista tulee tulos, on se koularin paikka. Sitten avoin haltuun ja näiden jälkeen taas paluu tokoon. Ihan hyvin on nyt ilmestynyt kokeita virkkuun.

Aksaa pitääs kokeella kans tehdä enempi ku kerran viikossa ryhmässä. Paikallisessa hallissa vaan ei isoja juttuja tehdä ja agility seuran halli sen verran kaukana että sinne en kahta kertaa viikossa viitsi ajella. Tänään tein  paikallisessa pikku hallissa ja vauhdista ei ollut mukana edes puolta siitä mitä isossa hallissa. Täytyy silti käydä yrittämässä sielä jotain pieniä ohjauskuvio treenejä tehdä. Nopeasta edistymisestä se on saanu palautetta aksatreeneissä nytkin vaikka on vaan kerran viikossa käyty, mutta silti haluaisin nyt ottaa jakson että tehdään vähä enempi. Ja se kohta on nyt. Sisäkauden treenejä on jäljellä enää kolmet aksa seurassa. Sitten on viikon tauko ja siirrytään ulos. Minäkin olen lupautunut kouluttamaan seuralle rallya joten joku viiko illasta tulee kesäkaudella menemään kokonaan sillä kentällä rallyn ja aksan merkeissä. Agility seuramme järjestää ulkokaudella kerrran kuukaudessa epikset ja jonkun cup kisankin niissä. Niihin otetaan osaa!

Nyt tehdään aksaa ja rallya ensi viikko intensiivisesti koska ens viikon jälkeen aion päästä jäljelle ja sen jälkeen on ohjelmassa jälkeä, jälkeä ja jälkeä ja vielä kerran jälkeä. Jos saadaan aloittaa siitä mihin syksyllä jäätiin niin harhasulkeiset odottaa Marttaa pellolla. Suorat, kulmat ja esineet kun sujuu, harhat on opettamatta. Josko jo tänä vuonna kokeeseen.. Syksyllä edes. Huonosti vaan FH kokeita järjestetään. En ihmettele. Ne ei tuota yhdistykselle mitään. Ne vaatii hyviä jäljentekijöitä ja iiiiison määrän sopivaa peltoa. Haastavia järjestää.  

Nose Workia pitäis muistaa pitää matkassa mukana kokoajan. 3.6 on epäviralliset kokeet. Alkuviikosta tein molemmille koirille taas kokeenomaisen treenin. Etsintä joka osa-alueelta. Martan suoritus oli hieno. Haju löyty upeasti ja nopeasti kaikista: laatikoista, sisältä (autotallista), ulkoa (terassilta) sekä ajoneuvosta. Hertta sitä vastoin oli huono, mutta se lähti heti sillä asenteella että nyt ei kuule pysty tehdä töitä. Kyllä sekin homman taitaa kunhan hormonit ei sekoita päätä. Sillä ei ookkaan hetkeen juoksut tehnyt näin suurta lovea tekemiseen kun tällä kertaa nyt taas.

Riian kanssa edetään hitaasti mutta varmasti. On se nyt jo ihan erinäköistä touhua kuin ensimmäisellä kerralla. Paikkamakuussa tänään kolme minuuttia, aluksi puoli minuuttia. Ja vielä häiriössä. Kaveri kun otti luoksetulon ja palkkasi ihanalla pallolla, niin silloin ei malttanut pysyä makuulla. Koiran palautus ja uusiksi sama. Kerrasta meni perille tämä asia! Seuraaminen paranee kokoajan. Jää hyvin kun poistun sen luota. Eteentulos suoreni kun vaihdettiin konstia ja tänään saatiin jo hyviä pyllynkäyttöjäkin aikaiseksi. Ilmoittautumistakin ehdittiin ottaa, eikä mitään ongelmaa siinä. Se joka kuulostaa helpoimmalta, sirunluku, se taitaa olla meidän suurin kynnys. Mutta me ylitetään kyllä sekin!

Jatkamme treenausta ja jälkikelien odottelua.


Martta pitää silmällä Hertan touhuja


Martta


Hertta




Hertta                                                                  Martta


Martta.. Kyllä tässä niin silmä lepää!!

Herttaa ei olisi taas voinu vähempää kiinnostaa tälläset seisomiskuvat..




keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Samaa rotua ,eri maata..

Monenlaista yksilöä mahtuu tämän minun rotuni sisälle. Sitä on nyt tullut mietittyä, kun ystäväni Riia on palannut treenattavakseni. Tämän iltaiset kolmen koiran treenit laittivat ohjaajankin aivot töihin. Joka kerta kun kävi autolla vaihtamassa koiraa täytyi laittaa itsensä erilaiseen moodiin. Samaa rotua, mutta niin erilaisia kaikki.

Se oli kesä 2014 kun Riia (Powerpfote Double Dice) ilmestyi naapuriimme. Omistajalla haaveissa treenata koiransa kanssa erilaisia lajeja tavoitteellisesti kokeet tähtäimessä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten oli ajateltu. Minusta tuli Riian ohjaaja omistajan selkävaivojen takia. Treenasimme Riian kanssa 2014 kesästä 2015 kevääseen. Jo pentuna Riia oli kovin touhukas, mutta touhukkuudesta huolimatta se osasi keskittyä ja omasi hyvän työmotivaation, eikä koirasta ihan heti virta loppunut. Koira eteni hienosti pentuaikanaan ja omistajan selkävaivojen helpotettua luovutin treenaamisen omistajalle itselleen. Se oli hieman haikeaa, mutta samalla hienoa, että nyt pääsisivät vihdoin tekemään yhdessä. Kaksi vuotta meni ja jälleen tuo pikku raketti on palannut minun käsiini, samasta syystä, kuin pentuna.

Riia on pennusta asti pystynyt hyvin treenaamaan minun kanssani vaikka omistaja olisi paikalla. Kun tehdään töitä minun kanssani, niin omistajaa ei huomata. Se tekee tästä helpompaa. Olisi jokseenkin haastavaa, jos Riia haikailisi treenin aikana jatkuvasti omistajan luokse. Tämän kahden vuoden tauon jälkeen, kun aloitimme uudelleen, ensimmäinen ajatus oli: mahtaako se vielä tyytyä minuun. No johan toki! Riia ei ole mitenkään ihmis-sosiaalinen. Se ei ole paha, mutta se ei välitä vieraiden ihmisten seurasta. Minut se muistaa edelleen ja innostuu kovasti minut nähdessään. Nyt tähdätään tosissaan kohti BH koetta ja katsotaan mitä sen jälkeen on edessä, jos ja kun ensimmäinen tavoite jonain päivänä saavutetaan. Kunhan saadaan se mahdoton edistäminen pois niin päästään kunnolla tekemään BH liikkeitä valmiiksi. Kotvasen kestää, että jo opittu tapa saadaan edes siedettävästi pois, mutta kyllä me siihen pystytään. Tänään mahtoi olla meidän kolmas vai neljäs treeni ja nyt jo koira väläytteli tosi hyviä kohtia vs. ensimmäinen treenikerta.

Mutta Riian esittely ei ollut tämän kirjoituksen pääajatus. Ajattelin kirjoittaa siitä, miten erilaisia kolme samaa rotua edustavaa narttu koiraa voi olla. Kun tänään treenasin nämä kolme koiraa, jouduin aina koiraa vaihtaessani miettiä, mikä koira sieltä nyt tuleekaan, koska näitä ei voi treenata ollenkaan samalla tavalla. Toki ne ovat myös eri vaiheissa koulutuksessaan, mutta niille ei myöskään sovellu samat konstit.

Hertta, tuo mamman pikku prinsessa. Myönnetään, se on saanut koulutuksessaan erityis-vapauksia persoonansa takia. En hyväksyisi Martalta montaakaan asiaa, jotka Hertalle on sallittuja. Hertta on aina ollut kovin ohjaajapehmeä, tekee tehtäviä teknisesti oikein, mutta vain jos saa tehdä niitä omalla hillityn viileällä tavallaan. Tosin.. sieltäkin löytyy se vitosvaihde, joka oli tänään taas nähtävillä. Ja silloin kun Hertan vitosvaihde on näkyvillä niin sen tekeminen on nautittavaa. Sitten on päiviä, jolloin prinsessaa ei huvita ja se myös näkyy! Silloin se näyttää siltä kuin olisi saanut selkäänsä jokaisessa elämänsä treenissä, koira jolle ei juuri tarvi edes ääntä korottaa. Hertta tarvitsee pellen ohjaajan, jotta se syttyy. Totinen puurtaminen ei ole ollenkaan Hertan juttu. Ja jos se on jonkun asian oppinut jollakin tavalla tekemään, niin sitä on turha lähteä hinkkaamaan puolta pistettä paremmaksi, se ei tälle prinsessalle sovi, kuppi on nurin samantien. Nakki, tennispallot ja nännikumit on niitä Hertan motivaattoreita. Hertta ottaa myös hyvin vastaan sosiaalisen palkan.

Martta.. Olen ennenkin sanonut, että se on niin mun käteen sopiva koira. Se on tasainen puurtaja ja aina valmis töihin. Syttyy kentälle päästyään ja tekee juuri sitä mihin ja miten se on opetettu. Jos Martan kanssa ei joku onnistu, niin peilistä voi etsiä syyn. Se tekee juuri sitä mitä pyydetään ja jos se tekee väärin, on ohjaaja pyytänyt epäselvästi tai opettanut huonosti. Se ahdistuu selvästi tehdessään virheen ja tietää milloin on tulossa palautetta, jo ennen kuin palaute on tullut, mutta toisin kuin Hertta, pystyy palautumaan siitä nopeasti ja taas mennään. Jos se olisi ihminen, niin se olisi suorittaja. Sillä on kovin lyhyt napanuora muhun. Se on aina kentällä mun kanssa, kuten se on muuallakin. Martta nauttii taistelusta. Haukuttamisen kautta se on saatu myös hieman sikailemaan mua kohtaan, joka on nostattanut sen tekemistä. Vaikka koira on kovin mun perään ja haluaa että se on mun silmissä onnistunut ja hyväksytty, niin silti taistelu on aina se parempi palkka, sosiaalinen palkkaa jää kauas sen taakse.

Riia.. Tämä on sellainen vauhtipakkaus. Jämerä koira, oli jo pentuna. Virtaa riittää, mutta kaiken sen höyryämisen keskellä se pystyy kuitenkin toimimaan, ottamaan vastaan käskyjä ja tekemään niiden mukaisesti. Pentuna se eteni jotenkin hirveen nopeasti. Oli ihanasti kuulolla. Sitä se on vieläkin. Oppii nopeasti, mutta koska nyt täytyy opettaa pois opittua tapaa (edistämistä), niin poisopettaminen on aina hitaampaa kuin uuden opettaminen.  Mutta jos kolmessa treenissä on muutos tällainen mitä se tänään esitti, niin ei tartte montaa vuotta tehdä töitä sinne kokeeseen päästäkseen ;) Ensivaikutelma koirasta voi olla huomattavasti kovempi kuin se oikeasti onkaan. Kun joudun korottaa sille ääntä, se on heti valmis mielistelemään ja pyytelemään anteeksi että meni väärin. Mutta hommat jatkuu samantien, ei jää sitä asiaa miettimään. Työmotivaatio on loputon. Se kyllä tekee kun tietää mitä pitää tehdä. Palkkaamiseen kelpaa vain ajoittain ruoka. Taistelemaan se ei ole halukas, ei ollut pentunakaan. Tennispallon heittäminen on parasta mitä Riia tietää.

Joudun siis samojen treenien aikana olla pelle, rauhoittelija ja yhdessä tarkasti tekevä ohjaaja. Sen kerran kun nämä roolit menee sekaisin niin ykskään koirista ei toimi :D

Ei tässä aika pitkäksi tule näiden kanssa pörrätessä.

Tästä se kaikki alkoi. Pieni ja taitava :D


Tämän kokoonen se oli kun lopetettiin yhdessä treenaaimnen.

Ja tästä taas jatketaan.




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Joskus se on sentistä kiinni..

Tokokokeessa. Jälleen. Martan kanssa. Mustasaaren kasvihuone. Aina mä eksyn sinne vaikka tiedän että A. Mulla on kirous näitä Vaasan seudulla olevia kokeita kohtaan. B. Mulle ja mun koirille ei sovi tuo trooppinen ilmasto joka Mustasaaren hallissa, entisessä kasvihuoneessa, vallitsee. Taas hikosin ku pieni sika kun aurinko paistoi.. Mutta tuli käytyä ja vaikka voisi tämän aloituksen jälkeen luulla että meni ihan päin sitä itteensä niin ei menny. Pari pientä juttua. Muuten saa olla tyytyväinen suoritukseen ja todeta että ykköstuloksen kunnossa ollaan edelleen. Kun ne pari pientä mokaa muuttuu nollaksi pieneksi mokaksi...

Tuomarina Piritta Pärssinen. Vanha tuttu. Tiukaksi kehuttu, mutta kyllä sieltä mulle on aina koiralla kuin koiralla tippunu mukavia pisteitä. Yhtä juttua jäin miettimään. Viime viikon kokeessa kaikki koirakot menivät suorituksen alkuun kytkettynä. Tällä kertaa se oli kiellettyä. Kentälle oli mentävä koira vapaana. Jäin miettimään että kummalla tuomareista on säännöt luettuna oikein ja kummalla väärin...

Tähän kokeeseen on nyt valmistauduttu viikon treenitauolla. Viime viikon kokeen jälkeen tehtiin sunnuntaina ruutusulkeiset, maanantaina kotitreeninä pikaisesti läpi jäävät, ruutu, kierto ja kaukot ja loppuviikon koira on lomaillut. Sanoisin että ei mitenkään näkynyt koirassa tauko, ei hyvässä eikä pahassa.

Käytiin halli katsastamassa ennen istumiseen menoa. Paikkaistuminen tällä kerralla ensimmäisenä. Koira oli hyvin coolissa tilassa. Pieni istumaan jättö siinä odotellessa kaiken hälinän keskellä ja se oli koiralle ihan fine. Ei mitään sanottavaa istumisessa. Koira istui kun tatti ja katse tällä kertaa kokoajan muhun päin. Tämä on menny kyllä tosi vähällä treenimäärällä perille. Alkuun siellä piti piipata, mutta äkkiä tuli hyväksi.

Viime viikkoon verrattuna erilainen lähestymistapa suoritukseen. Viime viikolla muutama koira ennen omaa suoritusta herättelytreeni, koira autoon ja omaan suoritukseen pelkällä haukutuksella. Tänään koiran herättely juuri ennen omaa suoritusta. Hyvin heräsi. Seuruuta, peruutusta, jäävä seis ja kaukojen maasta istumaan nousu. Kaikki kunnossa tässä kohtaa. Ennen kehään menoa haukutus ja menoksi. Tällä kertaa liikkeet normaalissa järjestyksessä.

Seuraaminen ei ollut Martan vahvinta osaamista. Jotenkin se jätätti. Vissiin mä kävelin erilailla kuin yleensä, hitaammin, näin itse luulen. Mutta peruutus jälleen hieno ja kyllä se sivuvilmällä kokoajan näytti siinä mun vieressä olevan vaikkei parasta Marttaa tässäkään kokeessa. Ehkä huonompi seuruu kuin viime viikolla, mutta riittävää tekemistä silti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässäkin seuruu jotenkin hidasta, muuten hieno ja varma seisominen.

Luoksetulo. Jostain hemmetin syystä koira tarvitsi tässä kaksi maahankäskyä aloituksessa! Muuten hyvä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Nämä jäävien asennot on nyt mennyt uudestaan koiralle perille. Hienoa! Ne kun oli välissä koiralla hukassa.

Ruutu. Koira etsi hyvin ruudun silmiinsä mun kuiskauksen jälkeen. Tuijotti sitä mutta ei ottanut varaslähtöä. Lähti todella hyvin ruutuun ja hyvällä laukalla loppuun saakka. Mutta pirulainen se ei muistanut että on vahvistettu sinne takareunaan ja on tehnyt sunnuntaina ja maanantaina loistavia ruutuja. Jäi liian lähelle etureunaa
. Pohdin huudanko uuden ruutu käskyn jolloin korjaisi itseään hieman syvemmälle ruutuun vai käsken maahan. No käskin maahan kun se olisi siinä ja siinä että onko tassut nauhalla maahan mentyään. Meni maahan ja lähdin kauhuissani kävelemään koiran luo. Tassut oli nauhalla, mutta oliko ne yli. No perille päästyäni huomasin että olihan ne juuri sen kynnen verran nauhasta yli niin nollahan siitä tulee. Pentele! Sentistä kiinni. Ennen seuraavaa koetta edelleen vahvistamme koiraa paremmin ruudun perällä. Mutta huomattavasti parempi tämä ruutu jo on. Tietää minne mennään ja menee hyvällä vauhdilla.

Noutaminen. Noutihan se. Vauhtia saisi olla enemmän.

Kauko-ohjaus. Tätä ei ymmärrä! Treeneissä ja jopa tähän kokeeseen herätellessä kaukona istumaan nousu on koiralle ihan selvää. Mutta kun ollaan kokeessa niin se ei enää muista mitä se tarkoittaa. Tänään herättelyssä "istu" käsky oli kerrasta selvä, mutta kun ollaan suorituksessa niin se ei olekaan selvä. Vauhti saisi näissäkin olla parempi, mutta kyllä se noustessaan kasin näistä ottaisi, mikä riittää mulle. Mutta jälleen otimme näistä nollan kun ei mitään ymmärrystä koiralla mitä on istu. Toisella kerralla nousi toisella käskyllä. Ei käsitä. Näitä on nyt jotenkin vahvistettava. Tässä otetaaan niiiiin turha nolla!

Estehyppy. Tänään ei ennakoitu. Neiti tiesi minkä lajin hypystä on kyse.

Merkinkierto.. Vauhdilla ei hurrattu, mutta meni ja teki kierron. Ei sekaa enää keskenään noutoa ja merkinkiertoa. Tässä teki jotain hassua. Olen meinannut että opetan sen nyt tulemaan suoraan sivulle eikä eteenistumisen kautta. Ilmeisesti koira on kuullut ajatukseni. Tuli tässä hienosti suoraan sivulle. Tuomarihan ei sitä tiedä pitikö sen niin tehdä, joten ei hätää kun teki sen sujuvasti. Missä kohtaa tuon treenaaminen aloitetaan en tiedä. Kun ei sopisi koiran mennä kokeissa sekaisin että mihis pitikään tulla. Toki jos tekee sujuvasti joka kerta vaikka joka kerta erilailla niin ei sen väliä, mutta näissä muutoksissa pakkaa tulla aina jossain kohtaa vähän hakemista. Ja mun tuurilla se hakeminen tulee kokeessa ;)

Kokonaisvaikutus. Kokonaisuutena me edelleen kuulemma tehdään kivannäköisesti hommia. Se on aina kiva kuulla. Sitähän tämän pitäis ollakin. Yhdessä tekemistä ja iloista sellaista. Oon tämän koiran kanssa kyllä kokeissakin ihan erilainen kuin olin Turon kanssa (piti aina kytätä että onko lähellä jotain mihin se ehkä vois sinkota) tai Hertan kanssa (ei voi koskaan tietää milloin prinsessa ottaa itteensä ja lakkaa tekemästä mitään) mutta Martta. Se on tuollainen tasainen puurtaja ja sen kanssa ei tarvi jännittää mitään.

Ainoat asiat joihin en ole pisterivistössä tyytyväinen on tietenkin nuo nollat, mutta niiden lisäksi vain luoksetulon typerääkin typerämpi lisäkäsky maahanmenoon, joka vei 2 pojoa, muuten olen tyytyväinen. En tarvi kymppiriviä, vaikka se hienoa olisikin, olen tyytyväinen kaikkeen mikä on kasista enemmän. Oltiin tällä kertaa taas palan lähempänä ykköstä. Ens kerralla se ilmeisesti tulee kun eka tuli kolmonen ja tänään kakkonen niin loogisestihan se kuuluisi ens kerralla olla ykkönen ;) Kukaan ei tänään tehnyt avoimessa ykköstulosta. Kaikki sössi ainakin yhden liikkeen nollille. Mutta mä muistin tänään että perusasennon jälkeen ei tartte mennä koiraan enää koskemaan, enkä koskenu ;)

Seuraava koitos ehkä kahden viikon päästä ja siitä taas viikon päästä. Riippuu nyt mihin tulokseen tulen, kun illalla pohdin näitä jatkokuvioita..

Pisterivi
Paikalla istuminen 10
Seuraaminen 8
Jäävä seisominen 9½
Luoksetulo 7½
Jäävä maahanmeno 9
Ruutu 0
Noutaminen 8½
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 9½
Merkinkierto 8
Kokonaisvaikutus 9½

Yhteensä 228,5 pistetta ja AVO2

Parannusta viime viikon kokeeseen 31 pistettä. Ens kerralla sama parannus niin se on ykkönen ...



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ei se huono ollut muttei parhaimmillaankaan..

Tokokokeessa.. edellisestä onkin jo aikaa reippaasti yli puoli vuotta. Mutta nyt tuli tunne että voisi jo mennä kokeilemaan uutta luokkaa. 
Kuten otsikko paljasti, koira ei ollut huono, mutta ei se kyllä esittänyt parastaankaan. Hyviä pisteitä saatiin, niistä mistä pisteitä saatiin.. ja koira jaksoi hyvin tehdä loppuun asti töitä. Ei ole siis liikaa vaadittu tältä koiralta, että tehdään tokon avoimen luokan jutut kaikki palkatta. Mutta kummallisia juttuja siellä tapahtui ja sitten myös positiivisia yllätyksiä. Olen loppujen lopuksia aika tyytyväinen. Vikalista ei ole niin pitkä kuin olisi voinut luulla.

Avoimessa luokassakin saa nykysäännöillä laittaa liikkeet sikinsokin järjestykseen. Pidän sitä vain positiivisena asiana. Ei opi koira ennakoimaan ja tietämään mikä liike tulee hänen mielestään seuraavaksi. 





Olen lähestynyt tätä koetta ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin.Ei olla tehty juuri yhtäkään liikettä kokonaisena koeliikkeenä, paloina vain, eikä olla tehty mitään kisanomaista treeniä. Taitaapi olla niin, että se kantaa pitemmälle. Kun muutamia koiria oli vielä jäljellä ennen meitä niin kävin herättelemässä koiran ulkona. Tein ne viime aikoina vaikeimmilta tuntuvat.. jäävät ja kaukot ja koira autoon. Voi olla että parempi olisi tehdä vain nostatusta ennen kentälle menoa eikä näin.. tätä muutan seuraavaan kokeeseen. Vähän kiirekin meillä sitten tuli omalle vuorolle kun olin miettinyt valmiiksi missä kohtaa haen koiran ja sitten meitä edellinen keskeyttää ontumiseen ekan liikkeen jälkeen.. tuli vähän kiire hakea koira. Mutta sain kyllä järjestäjiltä luvan tehdä valmistelun.  Ihan rauhassa kun en voinut tietää että nyt jo pitää olla valmis. 



Luoksetulo oli ensimmäinen liike. Se sopi meille oikein hyvin. Minä kun useimmiten treenaamaan mennessä jätän koiran kentän laidalle makaamaan ja otan sieltä luokse ihan ekana. Tosin en liikkeenävaan leikkimään, mutta näin koe alkoi vähän kuten treeni alkaisi. . Hyvin tuli luokse, mutta koiralle tuli tässä pieni black out.. Eteentultuaan meni ilman pyyntöä, minun tai liikkurinkaankaan, sivulle, siitä pistevähennys, tietenkin. Olen alannut jo muutenkin miettimään, että nytkun pk puoli on haudattu. Nniin alan opettamaan Marttaa tulemaan suoraan sivulle ja jätän eteentulot kokonaan pois. Mutta sitä ei tehdä nyt kun on tässä kokeita tulossa muitakin lähiaikoina, mutta niiden jälkeen muutos tehdään. 
Luoksetulon jälkeen tuli liikkeestä aeisominen. Jäävät on hetken olleet meille murheen kryyni mutta nyt ne on taas alkanut sujumaan ja tämä mielestäni täydellinen. Tuomarin mielestä myös, lähes täydellinen.

Merkin kierto. Tässä on ollut vauhtiongelmaa paluussa. Tänään sitä oli molemminpäin, menossa ja paluussa. Koira kuitenkin kiersi ja teki liikkeen oikein vaikka vauhti oli ravi. Kyllä tästä varmasti kasi olisi paperiin rapsahtanut jos ohjaaja ei olisi nollannut liikettä. En yhtään ole muistanut erästä uusien sääntöjen kohtaa.. koiraan ei saa enää koskea sen jälkeen kun se on perusasennossa liikkeen aloituspaikassa. Ja minähän olen opettanut että taputan sitä kylkeen ennen kiertoon lähetystä ja rintaan ennen ruutuun lähetystä.. vaan tämäpä onkin kiellettyä vaikka liike ei olisikaan vielä alkanut.. joudun tehdä uudet rituaalit näihin kahteen liikkeeseen alkuun.. ilmeisesti sanallisen herätyksen... ohjaajan piikkiin tämä nolla. Koiralle 8.

Hyppy. Tässä nähdään miten koetilanteessa koira saattaa seata eri lajit.. Esteen eteen kun mentiin ja sanoin ennen koiran luota lähtöä käskyn "odota", oli koira lähdössä hyppyyn, kuten pk puolella. Jouduin palata takaisin sen viereen ja sanoa uuden odota käskyn. Eniis ehtinyt kuin puoli askelta ottaa ja siitä palata, mutta palata kuitenkin. Sen jälkeen koira ymmärsi että jaa täää onki tää hyppy... 
Ja pisteitä ropisi vaikka alkuhässäkän jälkeen koira teki. hyvän hypyn.


Seuraaminen oli ohjelmassa tässä kohtaa. Se sisälsi kaikki uudet avoimessa luokassa olevat seuruujutut. Juoksussa oikealle käännöksen ja kaks askelta eteen-kaks askelta taa. Seuruu ei ollut koiran parasta osaamista, mutta ei se huono ollut. Parempaa kontaktia olisin kyllä toivonut, mutta peruutus onnistui hyvin ja juoksussa käännös ja muut eteen tulleet jutut. Vire ja kontakti vaan ei ollut sitä mitä koira osaa esittää. 

Ruutu.. sain sen tämän viikon treeneissä hyvälle mallille. Koira meni aina ruutuun ja se meni tarpeeksi perälle asti ettei maahan mennessään olisi nauhalla. No mä jokatapauksessa nollasin tämän kun taputin koiraa perusasentoon tulon jälkeen. Mutta nollille se olis menny jokatapauksessa. Tätä kyllä ihmettelin. Koira on hoksannut tämän nyt ihan hyväksi ja tänäänkin lähti heti käskystä kohti ruutua kunnesäi ruutunauhan eteen haistelemaan?? Mitä ihmettä! Kutsuin koiran luokse ja jatkoin matkaa. Sen verran on tullut koekokemista jo että pakka ei mee sekaisin vaikka välissä tulee joku liike joka menee ihan persiilleen.. Matka jatkuu senkin jälkeen.

Noutamiseen lähdimme sitten. Ei huono. Se oli hieno konainen nouto, mutta... vauhti siitä puuttuu. Tuollakin saa jo kuitenkin riittävät pisteet, mutta olisi siihen vauhtia jostain löydyttävä lisää. Hiemenpelotti mitä tapahtuu kun liikkuri antaa minulle kapualan, sitä ei ole harjoiteltu, mutta ei ollut koira moksiskaan tästä.

Liikkeestä maahanmeno. Olin niin toivunut että tässä olisi mieluummin istuminen kun se on meillä varmempi, mutta koira yllätti minut tässä ja teki tämän hyvin. Maahanmeno saisi ilmeisesti tuomarin mielestä olla nopeampi.

Viimeisenä sitten kauko-ohjaus. Viimeisessä liikkeessä mun olis tehny mieli huutaa ja käydä nostamas koira ylös. Mitä ihmettä tapahtui. Koiralla ei mitään hajua mitä tarkoittaa käsky istu. Karvakaan ei värähtäny käskystä. Mä en vaan käsitä mitä tässä tapahtui. Se ei vaan noussu ja se siitä. 

Paikkaistuminen oli viimeisenä. Kahdessa ryhmässä, joista me oltiin mukana jälkimmäisessä. Sanoisin näin yleisesti että uusissa säännöissä oleva kilpailukielto on laittanut ihmiset treenaamaan paikkista parempaan kuntoon ennen kokeisiin menoa. Oli nimittäin kautta linjan ihan alokkaasta asti 
paikkikset paljon rauhallisempia kuin mitä ne oli ennen. Tässä liikkeessä luotin koiran. Vaikkakin tässäkin oli yksi asia jota ei ole treenattu. Pienissä halleissa kun on treenattu niin matka koiran ja minun välillä ei ole ollut lähellekään sitä 25 metriä joka se näytti kokeessa olevan (muistin että se olisi lyhyempi). Mutta ei hätää koiralla tässä. Istui kun tatti. Kerran haisteli ilmaa ja nuolaisi huulia ja muuten todella rauhallinen suoritus. 

Kokonaisuutta ajatellen siis ihan jees sitä ajatellen että koira kyllä jaksaa kaikki liikkeet tehdä kunhan nuo aivopierut jätetään pois ohjaajalta ja koiralta niin kyllä ne ykköset sieltä tulee. Ei epäilystäkään. 

Tuomari antoi kokonaisvaikutelman arvosanan ja kommentteja vasta paikkaistumisen jälkeen. Ainut asia mikä laski meidän konaisvaikutelmaa oli koiran ennekointi joissakin liikkeissä, siitä ei tuomari digannut ja otti siitä pojon pois. Muuten kuulemma harmonista menoa. 


No tulo sieltä tulos, mutta ei se tulos mikä piti. Mutta odottavaisin mielin kohti seuraavaa koetta joka onkin jo kohta. Sitä ennen tehdään seuraavaa..
1. Vahvistetaan ruutua
2. Opetetaan ruutuun ja kiertoon uudet ennakoivat merkit kun koskea ei saanut. 
3.Tehdään kaukokäskyjä!! Joskin se ei ole treeneissä tehnyt tuota stoppia jonka teki nyt että tuskin pääsen siihen puuttumaan.
4. Tehdään hyppyä niin etttä koira muistaa minkä lajin hypystä on kyse ja malttaa odottaa hyppyyn lähtöä. 
5. Vahvistetaan ennen joka liikettä tekemääni pientä viritystä ja laumapalkkaa. 

Pisterivi
Paikalla istuminen 10
Seuraaminen 8 1/2
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 1/2
Luoksetulo 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Ruutu 0
Noutaminen 8 1/2
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 6,5
Merkin kierto 0
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 197,5 ja AVO3

Ohjaajan piikkiin laitetaan täysin tuo merkin kierron nolla, koiran piikkiin ruutu ja kaukot. Hypyn vähennykset ehkä molemmille. En varmaan antanut tarpeeksi selkeitä käskyjä ja koira sekoili lajeissa. Muuhun olen tyytyväinen vaikka ainahan parempikin vois olla mutta ei aleta nyt vaatia täydellisyyttä, kun sitä ei ole meistä kukaan.

Eteenpäin, sano mummo lumessa!!


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Tottis koulutuksessa

Lauantaina 25.2 aloitettiin hiihtoloma tottelevaisuus koulutuksella kera Martan. Tällä kertaa kouluttajana Tiina Saaranluoma. Rottweiler ihminen, joka on kilpaillut vähä kovemmissakin skaboissa kuin kyläkisoissa. Kouluttajana miellyttävä. Osasi hyvin pukea sanoiksi kaikki neuvonsa. Kohteli tasapuolisesti kaikenrotuisia ja tasoisia koiria. Ei kukkahattutäti mutta ei sellainenkaan jonka konsteihin minä en lähtisi mukaan. Hyvä ja miellyttävä kouluttaja, menen toistekkin!

Koulutus oli meidän SPL alaosaston järjestämä joten suurin osa koirista saksanpaimenkoiria. Vaihteluna seassa riiseni, holsku ja groenendael. (Groenendaelia katsoin ihan eri silmin kuin ennen.. Viitaten edellisiin kirjoituksiini). Mielenkiintoinen päivä kaikkineen. Erilaisia koiria ja eritasoisia ja olen entistä paremmin oppinut keskittymään myös muiden treeniin niistä oppiakseni.

Martan treenin aiheeksi olin ajatellut seuruun ja noudon. Seuruussa saisi koira olla vieläkin kovemmassa vireessä. Ja viettikatkot, kontaktin putoamiset, ne saisi poistaa kokonaan palkatta tehdessä. Hyvää seuruuta koira esitti mutta palkka oli kainalossa. Koiraa nostettiin niin haukulla kuin saaliilla. Tämä kouluttaja oli taas sitä mieltä että saaliin kautta toimisi paremmin. Joka toinen kouluttaja on eri mieltä. Ja minä päätän että teen molempia :D Seuruuseen otetaan nyt enemmän vaatiminen mukaan. Kun kerran osaa niin silloin täytyy tehdä kun pyydetään. Kontaktin putoamisesta tulee aina noottia. Lisäksi koira opetaan nyt haukkumaan maassa olevaa tyynyä joka sitten jätetään kentän ulkopulelle ja siitä tekemään. Kun tekee hyvin vapautetaan tyynylle. Taka-ajatuksena koe.. Tyyny jää kentän ulkopulelle ja silti on tehtävä. Uskon ja toivon että tämä alkaa toimia.

Nouto... Ongelma on ollut palautusvauhti.  Alotettiin noudon kattominen sillä että tein kokonaisen noudon niin nähdään miltä se näyttää. No kappas! Sehän oli parempi ku aikoihin! Laukalla koko matka! Sais se lujempikin se vauhti olla mutta laukalla sentäs. Kummastelin tätä ja olis pitäny jättää siihen vaikka koulutuksessa oltiinkin mutta alettiin sitä kuitenkin tyynyn avulla hetsata nopeemmaksi ja toisella kierroksella estämisellä. En tiedä tuliko enempi hallaa ku hyötyä mutta tulipa tehtyä. Kouluttajalla olis ollut uusiakin ideoita, jotka kuulosti kyllä hyviltä mutta en lähtenyt niitä koittamaan. Edellisellä viikolla tehtiin koutsin kanssa vauhtia estämisen kautta. Ehkä kolme toistoa tehtiin ja siitä seuraava nouto oli se koulutuksen eka kokonaisena tehty. Mä näen asian niin että se tuyli on tuonut tulosta ja muuta ei nyt seata mukaan.

Tällä viikolla parit treenit ja ensi viikolla yhdet ja kokeeseen...
Mulla on nyt aivan uusi lähestymistapa kokeeseen. Kaikkea on tehty vain pienissä paloissa. Mitään liikettä ei ole oikeastaan tehty kokonaisena eikä ainakaan ole tehty kokeenomaista pitkää tylsää treeniä ilman palkkaa. Katsotaan tuottaako se sitä mitä halutaan..

















keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Närästää..

Fyysisesti. Herttaa.

Hetken seuraillut Hertan muutamia kummallisia pikku juttuja. Ja totean lopulta, että sitä närästää.

Viimeinen tikki oli tässä yks ehtoo, kun nuoli sohvaa ihan himona eikä pystynyt lopettaa vaikka käskin ja nostin pään pois sohvasta. Jatkoi vaan, kun päästin pään pois käsistä.

Sohvan ja lattian nuolemisen lisäksi Hertan henki alkoi haista, ei ole haissut koskaan. Juonut on paljon enempi kuin ennen. Lenkillä ja metsässä syö lunta useasti lenkin aikana, eikä ole tätäkään tehnyt koskaan. Ruokaillessa kakonut jo hetken kummallisesti. Lisäksi on ollut näitä ihmeellisiä läähätyskohtauksia. Varsinkin ruuan jälkeen illalla kun olen mennyt nukkumaan, Hertta on tullut viereeni niin enhän mä oo saanu nukuttua ku koko sänky heiluu yhden läähättäessä.

Asiasta selvää ja selvityksen perusteella tuumasta toimeen.

Hertta tuumasi jo pienenä pentuna että aamusyöminen on ihan turhaa ja on puolivuotiaasta asti syönyt kerran päivässä, iltaisin. Tämä muutettiin. Syö nyt kahdesti päivässä.

Olen tähän saakka antanut ruuan kuivana. Sama homma tässä. Hertta tuumasi jo pienenä että hänhän ei mitään vellitettyä nappulaa syö, siksi syönyt sitä aina kuivana. No nyt syö paisutettuna. Ja ehkäpä se on tuon kirittäjän vaikutus joka laittaa koiran syömään myös aamuisin ja myös paisutettuna.

Meillä on joka päivä ruuan seassa öljy, b-vitamiini ja lihaa tai muuta höystettä. Jako on nyt siten että öljy ja b-vitamiini on poissa. Aamuruokaan tulee hapanmaitotuotetta ja iltaruokaan lihaa.

Kunhan tätä on nyt hetken tehty ja katsottu miten toimii (nyt kolmen päivän kokemuksella toimii hyvin, kaikki oireet on hävinny), niin sitten lisätään mukaan B-vitamiini, katsotaan hetken palaako oireet ja viikon päästä lisätään takaisin öljy.

Mutta kyllä me melko pienillä muutoksilla tästä onneksi selvittiin. Jotkut kun joutuu lääkitä ja kaikkea muuta tylsää kun koiraa närästää. Me selvittiin tästä melko vähällä.

Vielä kun selvitään Hertan takatassussa kynnen tyvessä olevasta haavasta... On sitten ensimmäinen kerta kun mun koirilla on tassu auki. Vissiin se on tuo lumi kun se on niin kummallisen kovaa ja sielä paahtaa menemään. Tai sitten on osunut johonkin risuun tms metsässä juostessa. Tiedä häntä, kunhan nyt paranee.








maanantai 20. helmikuuta 2017

Agility etenee..

Agilityryhmän treenejä on nyt muutamat takana. Voin kertoa, että kivaa on ollut ja koira on melkonen virtuoosi.

Tähän saakka on menty hyppy-putki- kepit linjalla, mutta tänään otettiin mukaan kontaktit. Martta on kokoajan oppinut tässä hommassa jotenkin mielettömän nopeasti. Ja vielä nopeammin oppisi, jos mä osaisin ohjata siten että sillä olisi mahdollisuus tehdä aina oikein.

Hakee hyvin esteille, lukee mun ohjauksia hyvin (liian hyvin, koska kun ohjaan väärin niin se menee väärin), on innoissaan aina näissä treeneissä ja kaikki tähän saakka koitetut esteet on olleet Martan mielestä "pala kakkua". Taitaa olla enää rengas ja pussi koittamatta. Agilityn tultua kuvioihin tottelevaisuus treenit ei maistu enää läheskään niin puulta vaan niitäkin odottaa taas ihan erilailla kuin ennen agilityn aloitusta. Vaihtelu virkistää, kuten suomalainen viisaus toteaa..

Persjättöt ja valssit, jotka alussa tuntui musta ihan mahdottomilta, menee nyt aika luonnostaan ja osaan asetella niitä itse radalla piirroksen ja reitin mukaan. Pakkovalssi oli ohjelmassa heti ensimmäisissä treeneissä ja Martta suoriutui siitäkin hyvin. Kierrot olivat toisien treenien aiheena ja mentiimpä me sekin rata sujuvasti läpi. Eräs toinen kuvio sillä kerralla vaati hieman toistoja sujuakseen. Putki-Hyppyradat on Martalla nykyisin jo kovin sujuvia. Voidaan tuosta vaan mennä yli kymmenen esteen putki-hyppyratoja. Martta on saanut palautetta, että on kuulemma kovin ketterä kokoisekseen koiraksi ja lukee mua todella tarkasti. Lienee hyviä ominaisuuksia agility koiralle. Pitkillä suorilla huomaa vielä että irtoaminen musta ei ole vielä ihan hallussa, haluais jäädä mua odottelemaan.

Tänään viimein vuorossa mun odottamat kontaktiesteet! A-esteen päässä on viime talvena pari kertaa opetettu kontaktia, mutta siinä on kaikki meidän kontaktitreenit. No eihän saksalainen paimen niin nopeasti unohda. Aivan niiku olis koko tämä vuosi tässä välissä treenattu. Hienot kontaktit ja sitten laitettiin se sama koko esteen menoon mukaan. Seis käsky toimii tässä hyvin. Pelkästä vapautus sanasta koira ei aluksi uskaltanu liikkua pois kontaktilta, mutta kyllä se äkkiä oppi että vapautuksen jälkeen kun lähtee liikkeelle niin nami tulee. Ei sillä ollu kiire kontakteilta vaikka juoksentelin sen lähellä. Vasta käskystä lähti (jos sittenkään ;) ).

Sitten ne ohjaajan pelkäämät esteet.. Puomi ja keinu. Jaa miksikö pelkään näitä.. Pelkään puomilta putoamista. Tai että koira ei uskalla edes mennä sitä. Keinussa pelottavaa on, että koulutus menee jotenkin pilalle ja koira alkaa pelkäämään sitä tai pelkää sitä joka tapauksessa. Ei pysty olla esteen päällä sen liikkuessa. No taas se nähtiin sama juttu, mikä niin usein aiemminkin. Luota siihen koiraas. Se kyllä osaa! Puomilla niin kuin vanha tekijä. Mä olisin halunnu viedä sitä makupalalla siitä, mutta paskat tuumas Martta ja lähti päästelemään. Puomillekin saatiin yhdistettyä muutamat hienot kontaktit.

Lopuksi ensikosketus keinuun,... Mä oon sitä mieltä että yleisesti  tätä keinua jännittää enemmän ohjaajat kuin koirat ja sitten se pelko tarttuu koiraan ja oravanpyörä on valmis. Koitin olla kovin itsevarma ja viedä koiraa rauhallisesti keinun yli. Rauhallisesti ei useinkaan treeneissä kuulu Martan sanavarastoon. Ei tänäänkään. Siitä mentiin muutamat kerrat makupalan kanssa keinun läpi. toki appari oli hiljentämässä keinun alasmenovauhtia. Pientä epävarmuutta saatoin koirassa havaita kun keinu lähti alaspäin mutta uudestaan ja uudestaan se siitä tuli ja aina rohkeammin.

Kyllä tämä on hauska laji. Meillä on tuola niin hauskaa yhdessä. Saisiko tuon saman mielialan tottiskentälle jotenkin? Miksi sielä pitää olla paljon vakavampi?

Agilitystä ei kuvia löydy mutta laitetaan pari kuvaa viikonlopun näyttelystä ja lumisesta metsälenkistä.. Löydettiin lasten ja koirien kanssa uusi mettä jossa sattui olla lapsille laskumäki ja näin ollen koirille mäkitreenin paikka..
Liikekuvat ei mun kameralla ja mun taidoilla ole edelleenkään hääppöisiä mutta siitä huolimatta laitan niitäkin. Kyllä niistä ajatuksesta kiinni saa.
(Näyttelykuvat Pia Asell)