maanantai 13. elokuuta 2018

Saako omasta koirastaan olla ylpeä? (Ja vähä koulutusta..)

Otsikon kysymys on askarruttanut jo kauemman aikaa.

Koiraharrrastukseni polulla olen usein törmännyt siihen että mikäli koirasi on hyvä jossain, sitä ei saa sanoa ääneen. Mikäli onnistut koirasi kanssa jossain, sitä ei saa sanoa ääneen.

Ja sama toisinpäin: jos huomaat toisen koirassa tai sen koulutuksessa jotain puutteita tai asioita jotka ei toimi, niitä ei saa sanoa ääneen. Miksei?

Täydellistä koiraa ei ole olemassakaan. Jokaisen meidän koirassa on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Jokaisella meillä on hyviä ja huonoja treenejä ja koulutusratkaisuja. Miksi näistä ei saa puhua ääneen? Meidän ei tarvitse olla asioista samaa mieltä mutta puhua niistä pitää voida. Ilman kyräilyjä ja herneiden nenään joutumista.

Omasta koirastaan saa olla ylpeä vain jos muut sanovat sen ensin : - No sehän oli hyvä! Ja silloinkin se on vähä niin ja näin jos vastaat että -Niin Oli! Puhumattakaan siitä että alat analysoimaan ja käymään läpi sitä mitä tuli tehtyä. Viimeistään siinä vaiheessa kuulijan ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitten on ne huonot päivät. Jos mietit koirasi huonoa tekemistä ja analysoit sitä niin vastaus on useimmiten -ihan hyvä se oli. Ei tohdita lähteä mukaan analysointiin. Toinenhan saattaa vetää herneen nenään jos sen koira oli kaverienkin mielestä huono.

Omalla harrastukseni alkutaipaleellani en uskaltanut olla ylpeä koirani saavutuksista. Tai olinhan minä, mutta ääneen sitä ei sanottu. Treenitkin oli aika sunnittelemattomia saatikka että niistä olis jotain opittu tai käyty rakentavasti läpi. Koulutuksissa hypättiin mutta mitään ei jäänyt käteen kun ei oikeasti kuunneltu ja mietitty vaan aika pakkasi mennä juoruamiseen kentän laidalla.

Nykyään asiat on toisin. Kun koirani on hyvä olen siitä avoimesti ylpeä ja sanon sen todellakin ääneen. Jos koira on ihan paska, sanon senkin ääneen. Treenillä on joka kerta jokin tavoite ja käyn sen läpi. Mitä meni hyvin mitä huonosti ja miten tästä eteenpäin. Ja aion tehdä näin tästä eteenpäinkin. Muiden mielipiteistä riippumatta.

Onneksi olen löytänyt myös niitä ihmisiä joiden kanssa tällainen analysointi, kehut ja haukut onnistuu. Ne joiden kanssa se ei onnistu, hoidan mietinnöt ihan itsekseni.

Tästäpä loistava aasinsilta tämän päivän jälkikoulutukseen. SPL alaosaston kesäleiri ja kouluttajana Tita Poikonen. Koko leirille emme nyt tällä kertaa osallistuneet, käväistiin vaan tänään jäljellä. Kertun kanssa ei olla ainakaan vielä saatu mitään ongelmia jäljellä aikaiseksi, mutta halusin mennä Titan koulutukseen kuulemaan mitä mieltä hän on Kertun tekemisestä. Ja Kertun emähän on Titan kasvatti ja mumma on Titan koira... Martta lähti katsomaan josko niihin neidille vaikeisiin kaarteisiin löytyisi jotain apuja.

Mä oon aika sanaton saamastani palautteesta ja koirieni työskentelystä tänään. On ne ihania!

Kerttu teki J muotoisen jäljen niin että ensin oli suoraa ja sitten koukku. Jälki oli 140 askelta pitkä. Ruokaa laitettiin alussa hetken joka askeleelle ja sen jälkeen loppu noin joka viides tyhjää. Ja esine loppuun. Tuuli oli ihan mahdoton. Hinku jäljelle oli koiralla kova. Se tiesi taas justiin mihin oli tullu. Kyllähän mä oon haistella että käsissä on aika hyvä jälkikoira jonka alkukoulutuksessa on onnistuttu. Kouluttajan mielestä Kerttu tietää jo paalun merkityksen, sillä on tosi hieno jäljestystekniikka, osaa hienosti ottaa joka askeleen ja vaihtaa ns.puolta askelten mukana ja kovakaan tuuli ei vaikuta mitenkään sen jäljestämiseen.  Ilmaisu on hieno ja motivaatio esineelle on upea. Näillä sanoilla ❤  Vietti on jäljestäessä ollut hieman vaihtelevaa ja olen pohtinut sitä itse että mistä se johtuu. Ensin ajattelin että se on valjaat vs. panta - asia. Mutta luulen että se on niin että kun enemmän käydään jäljellä niin vietti tippuu. Vähennämme siis jäljestys kertoja. Ja koulutuksessa toisella kierroksella teimme viettiä lisäävän jälkitreenin joka toimi Kertulle hyvin. Niitä aion tehdä jatkossakin. 

Martta... lähti koulutukseen jos joku muu keksisi mikä meidän kaarteissa mättää. No.. tässä kävi niin että kun ilmoittaa koulutukseen niin ongelma on jo poistunut . Martalle tehtiin jälki jossa oli neljä käärmettä ja alussa ja lopussa suoraa. Ruoka kaseteilla väheni pikkuhiljaa niin että ekassa kaarteessa oli joka askeleella ruokaa ja viimeisessä enää joka viidennessä askeleessa. Ja sehän ajoi ne ihan tuosta niin vaan ja tarkasti.  Kouluttaja kehui Martan tarkkaa jälkityöskentelyä ja sitähän se parhaimmillaan on ja silloin kun se on oma itsensä. Se toki syö sitten vauhtia. Ja viettiä saisi olla enemmän. Se olikin tiedossa mutta siihen tuli myös hyvä vinkki jota aion kokeilla...

Summasummarum... mulla on hyviä jälkikoira ja niiden kirjoittamisessakin on jopa onnistuttu!

P.s. Se Kertun jalka. Kokoajan ollaan lisätty liikuntaa remmissä, mettässä vielä ilman Marttaa ja järjestetty. Tottista ei ole vielä tehty eikä muuta rajua. Leikitty on vähä hissunkissun. Tällä hetkellä ainakin jalka oireeton. Hoitoja ei ole enää laitettu kuin silloin tällöin. Näinköhän me tästä selvittiin..







perjantai 10. elokuuta 2018

Piirinmestaruus Rallyt

Jostain syystä tämä teksti on tullut "Radalla taas tekstin jälkeen... Tämä kuuluu lukea ennen sitä jotta pysyy järjestyksessä :)

Ei siitä oikeen mitään tullu. Tai ei niinkään voi sanoa. Radalla oli mukana hyvin hereillä oleva koira ja yli puolet tehtävistä suoritetiin hienosti mutta sitten sielä tulee näitä ihmeellisiä juttuja. Välillä me ollaan niin tekemässä eri tehtävää. Koira ottaa käskyn hyvin vastaan mutta tekeekin ihan eri asian kuin mitä piti. Eikö se keskity vai onko mun käskyt niin sekavia että se ei pysy mun mukana vvai sekaako se jo näitä käskyjä kun tehtäviä on se vaivaiset 90 ja sama toisella puolella. En tiedä. Lähestymme seuraavaa koetta siten että teemme paljon ratatreeniä. Kokeillaan tällaista lähestymistapaa. Ilman tulosta siis jäätiin. Ja vielä enemmän se harmittaa sen takia kun kyseessä oli piirinmestaruuskisa... Ykkösellehän meidän alueella ei mahda mitään mutta kakkonen sai vaivaiset 72 pistettä ja siinäpä ne olikin sitten kaikki palkitut kun muita tuloksia luokassa ei tullut. Että paljoa ei piirinmestaruuspalkintopallille olisi vaadittu.. Mutta jäipä nyt kiipeämättä sinne..

Koira oli paikan päällä lämmittelyssä hyvin hereillä ja radallakin se oli hyvässä vireessä. Teki vain vääriä tehtäviä :D toki siellä oli pari melkoista loukkua siinä radassa... Merkiltä kutsumisen jälkeen peruutus sivulla ja sarjahypyn (kolme estettä) jälkeen edessä peruutus...

Lähtö : hyvin hereillä
1.Istu-Seiso-Maahan : Tästäpä otettiin -1 vino kun koira on taas alkanut menemään sivulla vinosti maahan. Täytyy treenata se takaisin suoraksi. Se on tapahtunut ennenkin.
2. Merkille lähetys : No tämä oli taattua Martta laattua. Tuomarikin oli kirjoittanut paperiin että varma ja hieno liike!
3. Liikkeessä kutsu koira : Tähän on tullut kivasti vauhtia.
4. Peruutus sivulla: No tässä me nyt säädettiin sitte oikeen urakalla. En kyllä käsitä mikä koiraan meni. Se ei ymmärtänyt taakse käskyä tuossa kohtaa ollenkaan. Kun sanoin taakse niin se lähti kääntymään mun eteen. Uusin ja taas sama homma. Uusin toisen kerran ja sitten se jo pikkuusen peruutti mutta ihan vinoon ja meikäläinenkin oli vielä unohtanu ottaa sen kolmannen askeleen.. Tästä miinutsta yhteensä 16...  -3 uusi, -3 uusi ja -10 tvä
5. Tulppaani : Tämä ei onnistunut viime kokeessa. Mutta on nyt treeneissä hiottu ja onnistui tässä hyvin
6. 270 vasemmalle (oikealla) : Hyvin menee
7. Sarjahyppy (oikealla): Tosi hienosti koira hallinnassa kaikki kolme hyppyä ja heti niiden jälkeen. Niin luki myös paperissa, että hieno hallinta hyppyjen jälkeen. Mutta -1 vino. En tiedä mutta luulen että ollut hallintaan hyppyjen jälkeen tultuaan vinossa seuraamassa.
8. Edessä peruutus (oikealla): -1 tvä. Vähä vinoon peruuttaa
9. 360 vasempaan (oikealla) : Hienosti
10. Istu , täyskäännös oikealle, istu (oikealla) : Koira jää perusasennossa taakse ja peppu ei oikeen toimi. -10 tvä kun istuu ylimääräisen istumisen kun korjaan sen sivulle.
11. Käännös oikealle (oikealla) : No tästä on tullut -10 tvä! Ihan käsittämätön. En ymmärrä miksi. Videonkin olen katsonut enkä ymmärrä. Mutta tuomari päättää
12. Hyppy (oikealla) : Ei moitittavaa
13. Istu, koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla) : Ei oikeen pylly toimi ja muutenkin on säätöä tässä ihan helpossa liikkeessä. -1 vino, -1 tvä ja -3 ov
14. Takaa puolenvaihto (oikealla) : Hienosti
15.Istu, käännös vasemmalle, istu : Hienosti tämäkin
16. 360 oikealle : hienosti
17. Liikkeestä maahan : Tähän on tullut jostain ihanasti lisää vauhtia.
18. Edessä peruutus 1-2-3 askelta : Hienosti sujuu vaikka treeneissä on koittanut tästä varastaa ittekseen sivulle vähä väliä.
Käytösruutu Edessä maaten ja siinähän se makas.

Että sellainen rata. Ei ollu meidän päivä. Katsotaan kuinka käy seuraavassa kokeessa 15.9 kun nyt kokeillaan uudenlaista lähestymistyyliä ja tehdään siihen saakka kerran viikossa ratatreeni.







Radalla taas

Tämä teksti kuuluu lukea vasta tuon piirinmestaruus rallykokeesta kertovan teksti  jälkeen. Jostain syystä ovat täällä väärässä järjestyksessä enkä tiedä miten niitä saisi siirrettyä oikeaan järjestykseen..

Etelä-Pohjanmaan Rallytoko Cupin kolmas osakilpailu. Ekasta ei helmikuussa tulosta, tilaan ei päästy ja tänään kolmas. Kolmeen viidestä täytyy osallistua mikäli aikoo osallistua kokonaiskilpailuun. Pari osakilpailua jäljellä siis. 

Tänään lähdin lähinnä katsomaan ja ottamaan selvää että mikä meidän ratasuoritukdissa nyt mättää. Mä tiedän mikä siinä mättää mutta en tiedä syytä enkä sitä millä sillä korjataan. Jostain syystä viime vuotinen varma suorittaminen on muuttunut rimakauhuksi rataa ja kylttejä kohtaan. Koiralla , ei mulla. Tosin taitaa olla niinkin että mä en nyt oo saanu itteeni sitä samaa potkua mitä oli viime vuonna. Sitä samanlaista tekemisen meininkiä ja luottoa onnistumiseen joka oli viime vuonna. 

Tämän se taas tapahtui. Koira oli hyvä valmisteluissa ja se oli hyvä kentällä ennen kehänauhaa ja se oli hyvä kun mentiin nauhan yli mutta kun asettaudutaan lähtö kyltillä niin jotain tapahtuu. Sen näkee kuulemma sivustakin eikä vaan tunne koiran vierellä. Jotain tapahtuu ja hyvä vire on mennyttä. 

No tehtiin kuitenkin rata läpi mutta ei sielä se pari ollu mihin me pystytään.  Tähän on nyt löydyttävä ratkaisu!

Lähtö.. No se nyt tuli selväksi mitä siinä tapahtui.
1. Molemmat oikeaan täyskäännös : heti tapahtui jotakin kummallista kun se ihme tila oli jo vallannut koiran. Kun annoin merkin mitä tehdään niin koira lähti kiertämään kylttiä.. ihan ennennäkemätönt. Uusittiin ja sitten onnistui. -3 uusi
2. Istu, käännös vasempaan, istu (oikealla): Tämä oli ihan hyvä
3. 270 oikealle (oikealla): yllättävän hyvin toimii takapuoli tässä.
4. Koira peruuttaa edessä (oikealla) : no ei ollenkaan niin hyvä kun Martta osaa.  Peruutti se mutta vinoon ja tarvi kovaa käskytystä. -1 tvä ja -1 vino.
5. Liikkeestä maahan (oikealla): No tämä toimi.
6. Liikkeestä Istu, jätä koira (oikealla): tämäkin meillä muka varma liike.. jäi seisomaan joten uusin. Toisella kertaa meni oikein. Tosin jostain on tullut -3 ov... ja tietysti -3 uusimisesta.
7. Liikkeessä kutsu koira (oikealla) : Tämä meni hienosti. Hyvin tiesi kummalle puolelle täytyy tulla.
8. Tulppaani (oikealla): toimii
9. Käännös vasempaan: no tätä ei helposti sössi
10. 270 vasempaan : toimii ja pylly kääntyy
11. Istu, askel vasemmalle, istu: Tämä meni mun mielestä yhtä hienosti kuin aina mutta jostain on tullut -1 Hyvä. En tiedä mistä. 
12. 2 x kiertäen täyskäännös : toimii hienosti
13. Houkutus : Tämäkin toimii ja koira seuraakin muistaakseni hienosti tässä.
14. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle: hienosti meni tämä.
15. Lähetä koira: no tämä on meillä nuo  hieno että usein ei tälläsiä merkkejä kokeissa näe. Ja tuomarit kun muista sen mainita. Tämäkin oli erikseen maininnut että hieno merkille lähetys!
16. Liikkeestä kutsu koira : Hyvin tulee ja ehtii oikean paikkaan ennen seuraavaa kylttiä joka ei olisi onnistunut jos ei olosi ehtinyt.
17. Puolenvaihto edestä : Hyvin meni tämä
18. Istu, täyskäännös vasempaan(oikealla): tässä koira taas ei ollut ehtinyt vaihdon jälkee  niin hyvin oikeaan kohtaan seuraamaan että tämä olisi onnistunut. Jäi tosi vinoon sivulle. -1 vino siis.
19. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu: Tämä meni virheestä. Ja tuli hienosti eteen ja tiesi tasan tarkkaan missä on oikea kun sinne pyydettiin.
Käytösruutu: tästä olen äärettömän ylpeä! Köytösruutu oli oikealla SEISTEN! Ei olla treenattu tätä sen jälkeen kun tämä helmikuussa oli cupin ekassa osakilpailussa. Sen jälkeen sitä vähän tehtiin ja tulin siihen tulokseen että koira ei yksinkertaisesti jaksa fyysisesti seisoa paikallaan kolmea minuuttia. Olen varmaan ollut väärässä. Asettauduin hieman koirasta kauemmas sivusuunnassa ja en lavan kohtaan vaan lähemmäs päätä. Siinä kun seisoin muu  koiran oli helpompi seisoa. Ja se seisoi. Koko kolme minuuttia! 

Tulokseksi muodostuu siis MES87 ja tänään se riitti voittoon. Mutta ei se tänään kauheasti lohduttanut. Tuolle lähdölle ja siinä tapahtuvalle tuottamiselle joka vaikuttaa koko rataan, on nyt tehtävä Jotain!

Ratatreenejä on nyt suunniteltuna yhdet per viikkoon seuraavaan kokeeseen saakka ja yhdet epiksetkin löytyisi siedettävän ajomatkan päästä että josko näillä eväillä lähdetään ratkomaan ongelmaa. Lähtörutiinien ja ratojen treenausta.. josko niillä tulisi parannusta. 






torstai 9. elokuuta 2018

Elämä jatkuu!!

Tapaturman jälkeen on hyvä nauttia vitamiinit haltuun. Tämä onkin mun ensimmäinen marjoja suoraan puskista syövä koira. Oon mä näistä juttuja kuullu mutta ei mulla oo ikänä ollu tällästä koiraa. 








Meillä oli täälä kotikonnuilla taas monta päivää kestävät ratsastuskilpailut ja tietenkin käytimme tapahtumaa hyväksi koiranpennun sosiaalistamisessa. Käytiin useampana päivänä sielä istuskelemassa ja väsyttämässä koiraa henkisesti kun fyysisesti ei vielä saanut kauheesti väsyttää. Oli se tehokasta  yhtenäkin päivänä oltiin pari tuntia ja sen päälle Kepa nukkui parin tunnu  tirsat keskellä lattiaa. Niinhän se ei tee koskaan. Hienosti se siellä käyttäytyi.


Kuumat kelit jatkui aivan liian pitkään mutta selkeästi viileä pyyhe auttoi molempia koiria palautumaan pienenkin liikunnan aiheuttamasta lämpiämisestä. Jalan kylmäys menee siinä samalla. Niin paljo on jalkaa kylmätry ja laseroitu että jopa Kerttu on oppinut makaamaan ja jopa nukahtaa hoidon aikana. Aluksi se oli tukevassa jalkaotteessa.


Viimeinen kulmahammas meinas aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Mutta se usein auttaa jo korjaamaan tilanteen kun vaan puhuu asiasta eläinlääkärille. Moppasin lattiaa ja kun otin moppia käteeni lattialta niin kepa tarttui siihen kiinni. Siitä rytäkässä kuului pieni kops ja siinä se murheenkryyni hammas oli. Ny ne on kaikki vaihtuunu ja päästään kohta tapaamaan maalimiestä..






Ilmat on nyt lopulta viilentynyt ja Martta nauttii kun pääsee mun kanssa kahdestaan lenkille ja pitemmälle ku korttelin ympäri. Vesilätäköt tekee lenkistä vielä nautinnollisemman!


Kun tapaturmasta oli menny kaks viikkoa ja koira oli pari päivää ollut ilman lääkettä oireilematta niin oli aika alkaa vähä liikuttamaan sitä. Hyvin lyhyistä 400m lenkeistä aloitettiin ja lisätään matkaa pikkuhiljaa. Tänään mentiin jo kilometri. Koira on pysynyt oireettomana vaikka on aloitettu normaaliin elämään palaaminen. Tänään ollaan myös jo leikitty ja otettu pieni perusasennon treenaamispätkä.


Yhtenä päivänä ratsastuskisojen aikaan Kepa jäi kotiin ja Martta tuli mukaan. Suomenhevosluokan aikana halusin oikeasti seurata ja Kepan kanssa se ei olisi niinkään onnistunu. Martta vaan laitti heti kentän laidalla maate ja siinä se katteli. Ehkä Kepakin vielä joskus..


Martan kanssa oltiin rallytokon piirinmestaruus kilpailuissa (niistä lisää toisessa kirjoituksessa) ja Kerttu tietenkin heräili mukana. Kaikenlaasta ihmistä ja koiraa






Kepalla on havaittavissa murkkuikää ja mörköikää ja siihen kun lisätään saikun tuoma ylimääräinen energia niin...
Eilen mentiin metsään ja päästin koiran irti rnsimmäis kertaa kolmeen viikkoon. Kahdestaan oltiin ja hieman pelotti että antaako oireita mutta hyvin on jalka jaksanut.

Tässä me nyt lisätään liikuntaa ja treeniä ja toivotaa  että jalka kestää sekä nautitaan näistä viilenneistä keleistä.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Elämää ennen ja jälkeen tapaturman..

Me kuulkaa selevitään tästä meidän tapaturmasta!! Kun oli kulunut tasan viikko tapaturmasta niin koira lopetti ontumisen. Tänään meni suuhun viimeinen kipulääke, jännityksellä odotan jatkuuko ontumattomuus kun huomenna ei lääkettä annetakkaan. Kyllä on ollut pitkiä päiviä niin koiralla kuin mullakin. Nyt Kerttu on jo toista päivää vapaana koko talossa ajoittain. Yöt vielä häkissä ja päivällä joutuu ajoittain eteiseen rauhoittumaan. Tukea pidetään jalassa ajoittain joka päivä. Vielä pari päivää tällaista täyslepoa ja sitten aletaan pikkuhiljaa liikkua.

Diagnoosihan oli lopulta koukistajajänne.. Jalan varpaat antaa vielä vähän myöten kun koira liikkuu ja kääntyy hassusti mutta liike sinällään on puhdas. Laseria ja kylmää on laitettu päivittäin. Ja siinä on otettu samalla rauhoittumis ja kontakti harjoituksia. Eilenkin koko 10 minuuttia koira makasi hienosti kylmäpussien päällä kun oli pieni tehtävä kokoajan menossa. Koitetaan edetä nyt varovasti vaikka nyt näyttääkin tosi hyvältä. Mutta pessimisti ei voi mitään sille, että mielessä pyörii ajatus siitä että jäikö tuonne nyt sellainen heikko kohta joka vielä jonain päivänä ilmoittaa itsestään.. Eläinfysioterapeutilla käyntiä olen tässä miettinyt. Täytyy ottaa sellaisiin yhteyttä. JOsko ne antaisi jotain jumppa ym ohjeistuksia meidän vaivaan.

Kertun sairasloman aikana Martta on käynyt muutamat tottistreenit ja lenkkeilty on kahdestaan. Kovin outoa ja tylsää jättää toinen koira aina kotiin.  Martta sai "pentunsa synnytettyä" ja on taas täydessä iskussa treenejä tehdessä. Viikon päästä kisataan piirinmestaruudesta Rallytokossa. Saas nähdä... Meidän alueella kun asustaa aika koviakin nimiä, että hienoa on jos palkinnoille pääsisi. sitä tietenkin lähdetään yrittämään. Mutta pääasia lienee että Martan huonouden syy selvisi ja olemme taas takaisin normaalissa menossa.

Ennen tapaturmaa kävin kertun kanssa tekemässä viileässä hallissa agility treeni. Parin esteen suoralle lähetys, Samalla suoralla koira odottaa ja lähtee pyynnösta, kierto ja siitä jatko, valssi.. Näitä kaikkia me treenattiin ja miten taitava pieni aksa koira olikaan! Koutsit katseli videoita suorituksista ja kehuivat miten hienosti menee.

Esineruudun tila ennen tapaturmaa näkyy hyvin tästä videolta. On se kova!
https://m.youtube.com/watch?v=M1DpryU5W3c

sisarukset meinaa jo olla sisäsiistejä.. Meidän Kerttupa ei ole sitä vieläkään. Ei se ny alvariinsa päästä sisälle. Mutta jos mä en vie sitä heti kun se on syöny, nukkunu tai alkaa pyöriä ympyrää niin kyllä se päästää lattialle, ei se pinnaa. .Yöllä se ei pyydä ulos eikä päästä lattialle, mutta päivällä jos mä en oo hereillä ja vie sitä silloin ku sillä vois olla hätä niin kyllä se surutta päästää lattialle. Mulla on kaikki aiemmat koirat ollu sisäsiistejä 4 kk iässä.. Kerttupa ei ole. No ei kai se aikuusena enää sisälle päästä. toivottavasti. Jouluksi olis kiva saada matot lattiaan..

Muutoin se on kyllä jo vähä viisastunu. Ei se enää oo ollenkaan niin rasittava kuin mitä  se oli aiemmin. Tai niin usein ;)

Mutta kaikenkaikkiaanhan tämä kesä on ilman tapaturmaakin mennyt ihan harakoille treenien suhteen. Ennen ilta kahdeksaa on aivan turha mennä ovesta ulos koirien kanssa tai ilmankaan. Mä en ainakaan pysty. Enkä koiriani laita tuossa kelissä töihin kun ei mikään aivan pakko ole. Niin paljon kun meinasin kesän aikana näiden kanssa tehdä tai muussakin elämässä niin kyllä melkein kaikki on edelleen tekemättä tämä paskan kelin takia. Että jos se tapaturma nyt pakko oli johonkin kohtaan tulla niin ihan fine että se tuli juuri nyt kun ei muutenkaan pysty mitään tehdä. Me odotetaan jos kovasti syksyn viileneviä päiviä. Silloin Kerttukin on jo täysin toipunut ja aloitetaan taas alusta kaikki hommat. Ja oon mä koittanu tätä ajatella positiivisestikin. Kertulle on keritty tehdä moneen asiaan hyviä pohjia ja nyt tässä tulee tällainen pakollinen pitempi asioiden pohtimistauko. Tauolla kun usein koiran suoritus vaan paranee.

Sairasloman ja kuumuuden vuoksi on tehty Martan kanssa pitkästä aikaa Nose Workia. Muistissa oli ja nyt tekee paremmin taas kuin ennen tauolle jättöä. Kertulla on nyt takana ehkä viisi treeniä ja tämän päivän treenissä oli selvästi nähtävissä että tietää kyllä mitä etsii ja mistä palkka tulee.

Hampaat ovat aiheuttaneet hieman huolta. Toissapäivänä sanoin eläinlääkärillemme että kyllä meidän on tultava hampaan poistoon. Toinen uusi yläkulmuri on jo niin pitkällä ja vanha ei edes heilu. Kaikki muut hampaat on nyt hienosti vaihtuneet. Aina kannattaa mainita eläinlääkärille jos pohtii jotain käyntiä hälle tekevänsä. JO pelkkä keskustelu auttoi. Seuraavana päivänä kulmuri heilui jo kovasti. Tänään en ole vielä katsonut että onko mahtanut jo tipahtaa.


Kerttu 5kk

Kaverukset metsällä.. koskahan taas päästään..

Auringonlaskun jäljestäjä..

Auringonlaskun jäljestäjä numero kaks..

Ja taas metsällä. Ne sitte tykkää ku käsken kesken lenkin poseerata :D

Auringonlaskun tottistelija

Ja toinen samanlaanen

Porkkanoita Kepa tykkää syödä

Agility koira

Ainut paikka jossa pystyy treenata myös päivällä

Mun eka marjoja syövä koira !

Kahdestaan iltalenkillä

Kaupalla kattelin pystyy saikkulainenkin

Onko paskaa hampaiden vai varpaitten välis..

Mun eka marjoja syövä koira!

Eteisestä vapautettu..



sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Tapaturma osa 5.

Nyt taitaa ruveta menemään saman toistamiseksi joten tämä olkoon tällä erää viimeinen osa tästä tarinasta. Jatketaan sitten kun jotain uutta ilmenee.

Päivä on kulunut tuttuun tapaan. Aamulla lääkettä ja kylmäys sekä laser. Illalla taas kylmäys ja laser ja siinä välissä pissalla käyntejä narussa. Loppuaika koiralla meneekin sitten joko häkissä tai eteisessä oleillen ( ja mattoa syöden). Virtaa alkaa kertymään...

Hampaita on parissa päivässä tippunut monta. Enää on jäljellä oikea yläkulmahammas sekä taaimmaiset poskihampaat. Sitten olis purukalusto uusittu. Ja saa suunnata syksymmällä maalimiestä katsomaan kunhan on toivuttu. Jäljellä oleva poskihammas vaan alkaa olla sillä mallilla että kohta se on otatettava pois, uusi on jo hyvääsesti matkalla..

Jatkamme sairaslomaa ja palaamme asiaa kun uutta tästä aiheesta ilmenee tai tulee jotain muuta kirjoitettavaa. Tänään on ollut iltaan asti suht hyvä jalka. Laittaa tämän päivän liikkeestä yks video linkki..
https://m.youtube.com/watch?v=xEg1QQkfR_E


Martan kanssa vietämme nyt laatuaikaa kahdestaan treeneissä ja lenkeillä hetken aikaa

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Tapaturma osa 4.

Koira nukkui taas rauhallisesti yön häkissä. Ensimmäisenä aamulla särkylääkkeet suuhun. Aamulla meno näytti ehkä himpun verran paremmalta kuin eilen. Mutta reilu viis minuuttia kun oltiin oltu pihassa niin löi maate ja kun siitä lähdettiin sisälle niin liike oli huonompaa kuin herättäessä. Siinä viidessä minuutissa menee siis meidän raja. Ainakin kun eilinen lääke tuskin enää vaikuttaa ja tämän päiväinen ei vielä ole kerinny vaikuttaa.

Paskaa ei eilen tullut ollenkaan. Näköjään liikkumattomuus heti vaikuttaa mahan toimintaan. Tässä näemme liikunnan merkityksen ruuansulatukselle. Aamulla se onneksi tuli ettei mun tartte alkaa sitä panikoimaan.

Soittelin aamulla uudelleen Ventelälle kuten hän pyysi. Myöskään Ventelä ei näe kuvassa murtumaa. Lepoa ja lääkettä nyt vaan. Jos kaksi pätevää on ny näin todennut, niin kyllä me nyt huokaistaan ja odotetaan kärsivällisesti mitä lepo ja lääke sekä kylmä ja laser saa aikaan. Siihen saakka meidän päivät tuntuu jokseenkin pitkiltä. Eteisessä majoitus ja narussa pihassa asioilla käyntiä. Ja kun kärsivällisyys  ei oo mun vahvimpia puolia..

Häkki on nyt laitettu myyntiin ja tuo koira ei siihen häkkiin enää astu. Minun autostani ei enää löydy ikänä tuollaista metallihäkkiä. Kaverilta ostin lentoboksin tyylisen häkin. Kerttu ei siihenkään mahdu lopun elämäänsä mutta onpa tähän hätään häkki jossa uskallan Kerttua kuljettaa. Koitan tässä nyt etsiä jotain Hannibal Lecter/Houdini/duudson tyyliselle tyypille sopivaa häkkiä...

Aamulla on jo yhdet kylmäys ja Laseri hoidot annettu ja illalla tehtiin uusiksi. Pitänee piirtää raksi takaseinään , mutta Kerttu oli koko laseroinnin ajan paikallaan. Kylmäystä ei mutta laserin ajaksi antoi jo luonto periksi maata äipän syliotteessa..Illalla Meinasinkin mennä tappeluksi hoidot..

Täälä me ny loikoillaan. Mulla on ollut Ventelön ja Talvi on sanojen jälkeen positiivinen fiilis mutta vaikka koira on parempi niin kyllä se positiivisuus on haihtunu. Mä haluaisin tälle nyt jonkun selkeän diagnoosin! Mä vihaan tälläsiä "no katotaan miten alkaa toipua"-diagnooseja. Mutta ei mulla vissiin oo vaihtoehtoja. Koira on kuitenkin jo paljon parempi kuin alussa eli toivoa on että selvitään tästä vähällä. Mutta jäähän se tuon alueen vahtaaminen mulle päälle koko koiran elämän ajaksi.

Tässäpä tämän päivän liikettä ja kuvasia.
https://m.youtube.com/watch?v=u9irNArS8qg

Aamulla viiden minuutin ulkoilun jälkeen

Antoivat sentään tyynyn tänne vankilaan... Kerttu ei oikeen osaa arvostaa tuota eteisessä oleilua







torstai 19. heinäkuuta 2018

Tapaturma osa 3.

Se kaikki tapahtui toissapäivänä. Kun ajattelen sitä niin en voi olla ärsyyntymättä. Niiìiin turha äksidentti!!

Nukuimme yön hyvin, minä ja koira. Koira häkissä. Aamulla särkylääkkeet naamaan. Jäykkää oli meno aamulla kun koko yön oli ollut liikkumatta. Ja ne perkuleen varpaat. Niin paisuksissa, että kun koira oli pissatettu (kannoin edelleen portaat, ei halunnut niitä tulla) niin paketti sai kyytiä!! Illalla mietin sitä pakettia paljon että kyllä se täytyy olla vain haitaksi. Samaa mieltä oli myös kollega, hierojakouluni opettaja. 

Kun paketti oli purettu kaivettiin esiin kylmäpussi ja laser. Niillä hoidettiin jalka ja turvotus alkoi mukavasti laskeman ja koiran liike parantua. Iltapäivällä sain sitten Talviota viestin. Olin edellisenä päivänä pyytänyt häneltä jatko-ohjeita kun kerran murtumaa ei ole, mutta ei enää eilen vastannut siihen. Käski välittömästi poistaa paketin jalasta ja halusi ensi viikolla kuulla mitä koiralle kuuluu. Hieman jään kummastelemaan nyt tätä paketin laittoa alunperin.. Toivottavasti siitä ei nyt aiheutunut haittaa..

Tässähän se päivä on kulunut. Koira oleilee eteisessä. Onneksi se on sielä rauhallinen. Paitsi jos mä meen sinne. Siksipä olen pysytellyt paljolti poissa. Yks hoito on tosiaan annettu ja illalla menee sitten toinen. On hieman haastavaa saada tuo pysymään paikoillaan hoitojen ajan... Olen myös päivällä koplannut sen läpi ja edelleenkään en löydä mitään vikaa. Lapa on hieman jumissa ja ristikkäinen reisi mutta ei mitään suurta ja kummallista. Antaa käsitellä jalkaa ( niin kauan kun viittii maata aloillaan) hyvin eikä tule mitään kipureaktioita. Kävely on nyt paljon parempaa. Ei hyvää mutta parempaa. Levon jälkeen huonompaa mutta vertyy liikkeessä. Ja pihallakin käveleskelee eikä heitä jatkuvasti maate. Pää ylhäällä kulkiessa vielä oikeenkin huonoa mutta haistellessa nenä maassa parempaa. Puree niinku ennenkin ja hyppii..
Miten sä selität tuolle että ole rauhassa.

Niin ja se Ventelä.. soitin kuitenkin sillekin vielä tänään. Se lupasi katsoa kuvat ja huomenna aamulla saa soittaa uudelleen ja kysyä mitä näkyi.

Uusi häkki on ostettu ja se EI OLE METALLIHÄKKI ja maanantaina itteäni viisaammat kattovat mikä voisi olla vikana. 

Tässä pari linkkiä josta näette että me edistetään kyllä.
https://m.youtube.com/watch?v=ywoUBmWFzR4

https://m.youtube.com/watch?v=Vld9_fY_ZH4


Tässä ei vielä pahimmillaan..

Kylmäys alkaa


 Äippä hoitaa. Eikä edes antanu syödä pussia lopuksi :D

Helpoksi menny tämä koiran koulutus. Mä istun ja koira haistelee maailmaa.

Kerttu ei kyllä yhtään käsitä mistä noihin kylmäyspusseihin ilmestyy reikiä..



Tapaturma osa 2.

Katastrofin jälkeinen päivä. Yöllä toivoin että aamulla kun noustaan ja päästän koiran häkistä niin se on paljon parempi kuin edellisenä päivänä. Turha toivo. Uni ei paljon tuona yönä meidän tuvassa viihtynyt. Aamulla koira kantaen pissalle. Pihalla suostui jo hieman kävellä ja sai tarpeet tehtyä jalka ylhäällä. Kipeä on. Koira oleili aamupäivän rauhassa eteisessä portin takana ja mä laskin minuutteja siihen että koska saa lähteä lääkäriin sekä kävin tyhjäämässä säästötiliä (vaihtorahoja ei paljo kassalla käynnin jälkeen jaeltu). Lääkäriin lähdettiin mukavassa yli 30asteen lämpötilassa ja koira ei olisi halunnut mennä häkkiin autossa. Vaihtoehtoja ei nyt ollut kun ei yön aikana ollu mistään eksyny mun autoon uutta häkkiä... nostamalla autoon ja nostamalla perillä pois..

Lääkäri tutki Kerttua ja täytyy sanoa että Kerttu on paljon rohkaistunut ihmisten kohtaamisesta sitten pikkupentuajan vaikka mörköikää meinaa vähä päällä ollakkin. Sitte meinas lääkäri saada hammasta kun meni koskemaan ranneniveleen ja väänsi. Minäkin muka jotain koirahierojana tiedän mutta oman kanssa on niin sokea ja paniikissa että ei tuu mitään mieleen. Tietenkin, eihänvika välttämättä ole varpaissa vaikka ne siellä välissä oli. Kuviin siis. Sydämen kuunetelu oli Kertun mielestä vielä ok mutta se piikki pyllyyn kun ei äipällä ollu nakkia rauhoituksen takia niinkuin oli rokotuksilla niin se oli kauheaa.

Piiitkiä on ne minuutit tässä kohtaa kun istut odotushuoneessa ja odotat tuomiota. Mielessä käy kaikkea, koiran lopettamiseen asti. Viimeinkin lääköri tuli hakemaan ja mentiin katsomaan kuvia. Pidättelin itkua ja koitin saada sydämen pysymään sisälläni kun lääkäri puhui. Varpaat kunnossa. Ranne.... lääkäri ei ollut satavarma siitä että onko kyseessä normaalit kasvurajat vai onko siellä murtuma! No kukas sen tietää?!?! En minä ainakaan. Kuulemma pitäisi ottaa parin päivän päästä uusi kuva kun murtuma näkyy selvemmin vasta parin päivän päästä. Koiralle komia paketti jalkaan, tötsä päähän, särkylääkkeet mukaan ja kotia kohti. Kassan kautta...

Itkin, itkin koko matkan kotiin asti. Välillä hakkasin rattia ja hoin vittua. Sitten ilmestyi jostain se sisukas Teija. Päätin, että kyllä tässä maassa nyt perkele on lääkäreitä jotka osaa heti katsoa mikä on kasvulinja ja mikä Murtuma. Onneksi on niitä jotka tietää. Puhelin kouraan, yhteystietoja kaivamaan ja soittelemaan. Rintasalo..lomalla kuun loppuun. Kallio...tekee vain päivän viikossa ja silloin ei ehdi katsoa kuvia sähköpostista. Ventelä... ei vastaa puhelimeen kuin aamulla, soita huomenna uudelleen. Niin teen. Talvio... menee vastaajaan. No voi perkele. Niin se taas pukkas itkun. Kunnes soittivat Talvion klinikalta takaisin ja olivat kovin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä. Kuvat säpolla Timolle ja hön katsoo ne huomenna. Tänään ei ehkä enää ehdi.

Se tunne kun Talvio kuitenkin ehti ja sähköpostissa luki selvällä suomenkielellä että Murtumaa ei näy. Itku tuli taas. Nyt onnesta. No mitäs nyt sitten? Vaikka murtumaa ei ollut niin en uskaltanut olla vielä kauhean iloinen. Koira oli tutkittu terveeksi ja silti se on kovin kipeä. Jokuhan sillä on. Ja varpaat paisuu paketin alla... Mihin sitä tarvitaan kun ei ole murtumaa ja se näyttää vaan vaikeuttavan asiaa. No päivä meni koiran kaverina hänen eteismajoituksessaan istumassa. Siellä meillä kyläili tyttäreni monen pelin kanssa. Kesälomareissuja ei nyt sitten tehtäisi ainakaan, joskaan ne ei näillä keleillä huvittanutkaan. Loppupäivä meni vähän sumussa. Pissatuksilla käytiin. Rappuset kannoin. Ei paljon kävele ulkona. Heittää maate. Yön koira häkissä. Nyt nukuin jo paremmin. Illalla vielä yhteys koirahieroja kouluni opettajaan. Hänellä hyviä ajatuksia jatkohoidoista ja siitä mikä se olisi.

Koira on kipeä. Kävelee huonosti. Tötsä päässä vituttaa, enkä tiedä ontuuko enemmän paketin vai kivun takia. Mutta koitetaan pärjätä päivä ja hetki kerrallaan. Vitutus ja pelko on kokoajan läsnä enkä tiedä kumpi on suurempi.

Tästä linkki videoon kun kävely aiheuttaa kipua niin että vingahtelee ja laittaa maate.
 https://m.youtube.com/watch?v=GcGoVnclytU

Kertun ekat pöhönät. 
P.s. otettiin samaan känniin kuva lannerangasta ja lonkista. Oli muuten hienoa katsottavaa!

Kotimatka alkaa..

Nyt ei oikeen huvita mikään..

Tötsä otettiin hetimiten pois. Ei Kerttu yrittäny pakettia syödä

Vitutuksen määrän aistii..

Parkkeerattiin Kertun seuraksi eteiseen

Ja tassu turpoaa....