lauantai 27. toukokuuta 2017

Osallistumisoikeus SM kisaan haettuna...

Kolme päivää maannu kuumeessa sohvalla ja koirat saman verran. Tarpeilla ovat pihassa käyny ja siinä on ollu niiden ohjelma. Eilisen päivän mietin, että onko oikeesti nyt niin että joudun perumaan osallistumisen Rally kokeeseen. Luonto ei vaan antanu periksi. Kun on ilmoittautuduttu niin mennään, vaikka pää kainalossa. Aamulla en edes uskaltanut mitata kuumetta, lääkettä vaan naamaan niin paljon että pysyy pystyssä ja pystyy eres jotenkin toimia. Olisin varmaan perunut kokeen, jos ei olisi ollut tästä kiinni meidän paikka SM-kisa joukkueessa. Olisi oltava tulos AVO luokasta. Joten lääkkeet naamariin ja menoksi. Keli oli toisaalta loistava doubatulle ohjaajalle ja toisaalta ei. Satoi ja lujaa satoikin, koko kokeen ajan. Henki kulki hyvin, helteellä olisin ollu tämän nuhan kanssa ihan puolikuollu. Mutta kylymä tuli ja se ei ainakaan edesauttanu mun paranemista.. Radalla asuna oli sadeasua ja sen päällä treeniliivi.

Koirasta huomasi, että se on kolme päivää ollu tekemättä mitään. Se oli jotenki ihan ylikierroksilla. Kun käytin sitä pihalla niin se veti niinku ei olisi koskaan ollu ihmisten ilmoilla. Palkintojenjaossakaan se ei ymmärtäny edes istu käskyä. Se vaan vahtaali ympäristöä ja touhus menemään, ei ollenkaan normaalia Marttaa. Lähtö kyltillä ajattelin, että radasta ei tuu yhtään mitään. Koira ei meinannu malttaa istua, eikä se ollu yhtään hereillä mua kohti. Vahtas vaan kylttejä ja vinkui.. Vähä meinas olla liikaa virtaa..

Mutta tulipa käytyä ja täytyy sanoa, että tälläKÄÄN kertaa ei ole oikeen mitään sanottavaa kokeesta. Lähtö kyltillä kun sain koiran matkaan ja ykköskyltin tehtyä ei niin hyvin kuin koira osaa niin sitten se heräs ja tajus missä ollaan ja mitä tehdään. Näin videon, tosi tyytyväinen koiran seuraamiseen. Hienoa seuruuta radalla.

1. 360 vasempaan: aika hyvä liike koiran täyteen herättämiseen.
2. Istu, koira eteen, vasemmalta sivulle: Eteentulot on alkanu sujua myös paikaltaan ilman apuaskelta hienosti.
3. Istu, kierrä koiran ympäri: Eipä mitään sanottavaa
4. Spiraali oikealle: tosi tyytyväinen koiran vauhtiin tässä. Joskus pakkaa vauhti hiipua näissä spiraaleissa ja pujotteluissa
5. istu, yks askel, istu, kaks askelta, istu, kolme askelta, istu: Heittämällä hieno
6. Pyörähdys: Tähän mun täytyy keksiä jokin ennakoiva merkki koiralle. Jos se on pyörähdykseen lähdettäessä tiiviissä kontaktissa niin se ei jotenkin pysty lähteä siitä pyörimään. Otin siis ja uusin kun ei ekasta pyynnöstä lähteny pyörimään ja olin jo kyltin ohi kun koira alkoi tajuta mitä on pyydetty. Uusinnalla loistava pyörähdys. Laitetaan tuonne mukaan kuva meidän pyörähdyksestä viime viikon epiksistä. Martta kun pyörähtää niin siitä ei vauhtia puutu. Se on niin noipia että ihan naurahtaa. Pyörähdys kuvan on ottanut Pia Asell.
7. 270 oikeaan: mitäpä tästä sanoa
8. Istu, käännös vasempaan, istu: Näitä nyt on tehty paljon, koira ihan pro näissä
9. juosten: vain ohjaaja tautinsa kanssa vähän kovilla tässä :D
10. Normaali vauhti: Onneksi juoksua vain näin vähän tällä kertaa
11. Istu, täyskäännös vasempaan, istu: Pepunkäyttö kun muinoin opittiin niin sen jälkeenhän se on toiminu hienosti
12. Istu, seiso, kierrä koira: Tämän se on oppinu helposti
maali

Tulos siis AVO97 ja sillä sai luokkavoiton.

Eipä tuossa ole paljon läpikäymistä, kun koira tekee niin kuin on opetettu ja näköjään hyvin on opetettu ;) Ei vaiskaan. Mietin tuota koiraa kotiin ajellessani. Se on hirveen varma ja tasaanen suorittaja. Jos se kipeä ei ole niin se kyllä tekee ja osaa.

Nyt täytyisi siirtyä takaisin tokon pariin hetkeksi.. Ja koittaa metsästää se ykköstulos avosta.. Rallyn avosta haetaan toinen tulos heinäkuussa ja kolmas sekä koulari SM kokeesta 19.8. Edustamme siellä Lakeuden Kennelkerhoa joukkueessa. Tuon jälkeen  (ja vähä tässä välissäkin) treenataan kuntoon voi luokan kuviot ja hallikaudella on ohjelmassa voittajan korkkaus..






keskiviikko 24. toukokuuta 2017

UIMAAN!!!

Voi tätä ilon ja onnen aikaa: uimakausi on alkanut. Ja kyllä me ollaan uitukin, paljon, niin päivällä kuin myöhään illallakin!
Ja hullua kun ei saisi yllyttää, siinä käy huonosti.. Kaveri yllytti vepe treeneihin.. Pitääkähän sitä koittamas käydä :D Ens viikolla mennään. Mahdatte kuulla lisää miten vesipeto Martta moisesta selviytyy..















keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Koiraharrastuslajien kirjo ja arvostus

Ajatus avautua tästä aiheesta lähtee ihan puhtaasti eräästä somessa näkemästäni törkeästä Rallytokoa vähättelevästä viestistä, joka sai niskakarvat pystyyn.

En ymmärrä miksi jokin toinen laji pitäisi olla arvostetumpi kuin toinen. Pääasia kai on että koiralla harrastetaan. Että se saa aktiviteettia ja mieleistä tekemistä. Mieluiten sellaista mihin se on luotu.

On totta, että minuakin harmittaa kun en voi harrastaa pk lajeja, niitä mieluiten tekisin, ne kiinnostavat minua eniten. Ei se silti tarkoita että tämän hetken lajini olisivat jotenkin huonompia lajeja. Kaikissa lajeissa on omat vaikeutensa. Kaikissa sitä koiraa täytyy kouluttaa, jotta se suoriutuu tehtävästään, oli se sitten mitä tahansa.

Useimmiten nämä Rallytokon halveksijat eivät ole itse kokeilleet lajia. Myönnän, itse Rallytokoa aloittaessani pidin sitä helppona lajina, mutta halveksunut en ole koskaan. Ajattelin että tuosta on helposti koularit tehtynä, mutta kuinka väärässä olinkaan. Toki se hieman helpompaa oli ekaan kokeeseen mennä koiralla jolla jo oli taustalla bh ja toko mutta ilman niitden tekoa olis kyllä tarttenu treenata reippaasti.

Varsinkin avoimen luokan jälkeen, voittajaan treenatessa, menee usein sormi suuhun, olitpa miten etevä kouluttaja tahansa. Esimerkiksi seuruun siirtäminen oikealle ei ole mikään läpihuutojuttu puhumattakaan siitä miten nopeasti vaikeatkin tehtävät seuraavat radalla toisiaan. Koitappa tehdä vaikka kaikki tokon jäävät liikkeet kolmen metrun välein ja niistä kolmen askeleen päästä heti kiertäminen ja ruutu seuraavien kolmen askeleen päästä.. Radalla on osattava yhtäaikaa keskittyä kyltteihin, koiran tekemiseen, itseen ja sääntöihin jotta teet asiat oikein. Helppoa? Kannattaa kokeilla ennenkuin lähtee arvostelemaan.

On olemassa monenlaisia koiralajeja ja kaikkiin niihin sopivia koiria. Agiliitäjä harvoin ottaa ajokoraa ja metsästäjällä harvemmin näkee bichon ftisetä.. Lähes kaikilla roduilla on alunperin ollut olemassa jokin käyttötarkoitus. Ikävä kyllä ihminen sitä hieman pilaa, mutta se onkin kokonaan toinen aihe. Jokainen laji on omalla tavallaan arvokas ja jikainen harrastaa sitä mihin omat ja koiran rahkeet riittää. Ja jis koira jostain syystä ei käy lajiin johon se on luotu, voi sillä tehdä muita lajeja. Ajokoirallakin voi rallytokoilla ja saksanpaimenkoiralla tehdä mejää, jos se on koiran ja ohjaajan mielestä mukavaa ja koira on siinä "kotonaan".

Olkaamme iloisia että jokaisrlle koiralle löytyy laji ja jokaiselle ohjaajalle se itseä kiinnostavin. Jokainen laji on arvokas, ei vain se oma. Ja kaikessa tärkeintä on yhdessä tekeminen, koiran luontaisten taipumusten hyödyntäminen ja harrastaminen.

Ja loppuun pieni ajatuksenaihe jota olen usein miettinyt... Miksi kaikilla käyttökoirilla ei ole muotovalion arvon vaatimuksena kkoetulos rodunomaisesta lajista? Eikö näistä roduista ole rodunomaisiin lajeihin vai mikä tässä on ideana? Onneksi minun rodussa vielä tällainen vaatimus on.




Peltojälki-opissa

Itse kun järjestää niin saa juuri sitä mitä haluaa ;)
Kahden kerran petojälkikoulutus kouluttajana Tina-Marina Bäckman.
Matkaan Martan ja Riian kanssa.
Paljastettakoon sen verran tulevasta koulutustarinasta, että tässä touhussa voi itkeä myös onnesta <3

Syksyllä ennen tauolle jääntiä Martta teki peltojälkeä ilman ruokaa, meni kulmat ja harhat ja ilmaisi esineet. Nyt kun talven jäljiltä on aloitettu, on ollut hieman ruosteessa varsinkin kulmat, joten pieni takaisinpaluu on siis paikallaan. Kulmiin lähdettiin hakemaan siis parannusta. Ensimmäisellä kerralla tehtiin jälki jossa oli kuusi kulmaa, kulmat alkoivat loivasta kaarteesta ja jyrkkenivät loppua kohti siten että viimeinen oli täys 90 asteen kulma. Koira petrasi koko ajan. Se jäljesti hyvin suorilla ja sillä on kuulemma hyvä rytmi työssään. Kouluttaja ihannoi myös Martan tapaa laittaa nenä syvälle askeleeseen. Ensimmäisessa "kulmassa" koira hukkasi pikkuisen jälkeä, mutta onnellisia olemme sen ilmeestä kun se teki töitä löytääkseen sen äkkiä uudelleen ja matka jatkui. Se paransi kulmia matkan varrella kokoajan ja viimeinen, se terävin kulma oli Super!

Ruuan paikkoihin jäljellä tuli hieman uusia vinkkejä. Suorien keskellä saisi olla ruokaa ja tehtävien aikana ei. Tämä olikin aikalailla tuttu asia, mutta se että pitkän jäljen loppuun kannattaisi aina laittaa suora jossa olisi ruokaa joka askeleella, oli minulle uusi tieto. Loogista, kun taas olis tajunnu tätä ajatella. Kun koira tottuu siihen että jälki loppuu runsaaseen ruokaan, saattaa se pitkällä koejäljelläkin jaksaa paremmin loppuun asti kun se miettiin että "kyllä sitä ruokaa kohta tulee". Tolpalle kannattaa laittaa namit siten, että koira oikeasti tarkistaa koko paalun eikä vain tolppaa. Loogista tuokin. Aiemmin minulle on sanottu että paalun juureen ruoka. Mutta siitä aloitus"ruudustahan" koira sen kaiken informaation saa jäljen ajoon.

Ensimmäisen koulutuskerran jälkeen oon tehnyt koiralle kaksi kulmatreeni jälkeä ja se parantaa kokoajan. Ja aina se terävin kulma on paras. Toiselle koulutuskerralle tehtiin Martalle jälki jossa kaikki kuusi kulmaa oli teräviä. Halusin kokeilla onko asia menny perille. Lopussa esine. En löydä sanoja Martan jälkeen. Se vaan meni. Askel askeleelta. Kulma kulmalta. Täydellisesti. Kouluttajan tekemän harhankin yli. Ohjaajalla meni niin tunteisiin että huomasin pillittäväni kesken jäljestyksen. Koutsi antoi 100 pistettä kulmista. Kehotti antamaan koiralle liinaa niin paljon kuin sitä piisaa, merkiksi koiralle että luottaa siihen täysin. Alusta oli vaikea. Kuiva kynnöksellä oleva multapelto. Välillä oli vaikeaksi osoittautunut alustan muutos, Martta päästeli senkin yli niinku mitään muutosta ei olisi ollutkaan. En ole kuvitellut liikoja. Koira alkaa olla koevalmis.

Tässä hommassakin voi siis itkeä onnesta. Koiran nenä on kummallinen kapistus. Se on niin hienoa katsoa kun se etenee askel askeleelta eteenpäin. Ei sitä vaan pysty käsittää miten se onnistuu siinä. Tää on niin mun laji, nautin kaikista eniten tämän tekemisestä ja tässä lajissa onnistumisesta. Miksi? Sitä en tiedä. Ehkä se on lajin vaativuus. On upea tunne kun on onnistunut näin haastavan lajin kouluttamisessa koiralle.

Kulmakuuri meni, nyt alkaa esinekuuri. Koira saisi ilmaista esineet suoremmassa maaten. Ja liina on nyt uskallettava päästää täyteen mittaan. Ja koekalanteria selaamaan..








Riia neitonen on tehnyt elämässään ehkä 10 peltojälkeä. Pentuna sen vauhti oli niin päätä huimaava että vaikka roikuttiin perässä kahdestaan omistajan kanssa niin se vei meitä ihan kuus-nolla. Parin vuoden tauko peltojälkeen ja kokeilemaan. Jumankekka. Kahdella liinalla viedessä se toimi. Vauhtia on kovasti liikaa mutta toimii! Ensimmäisellä koulutuskerralla sain oikeastaan vain vahvistuksen siihen että olen koiran kanssa oikealla tiellä. Kahdella liinalla, joka askeleella makkaraa. Kouluttaja käski laittaa esineen jäljen loppuun. Siis hä? Ei koira oo ikänä opetellu esineitä.. Oli tarkoitus mennä koiran viereen ja laittaa käsi jossa makkaraa, esineen päälle niin kyllä se maahan menee ittellään. Meitä meinas omistajan kanssa hieman naurattaa. Oltiin varmoja että koira alkaa tuossa kohtaa vaan hyppimään ja pomppimaan ja nuolee mun naamaa jne. Se yllätti meidät täysin. Se pysähtyi. Ja meni maate kun ruoka käsi ilmestyi esineen pääälle. Käsi auki ja ruokaa maahan ja siinähän se söi. Olin melko äimänä.

Koulutuskertojen välissä on tehty samanlainen jälki. Ja tuolloin mietimme omistajan kanssa, että mikä ihme se on se konsti jolla se vauhti hiljenee. Onko se pituus: pitääkö kokeilla tehdä kilometrien pituinen jälki ja mitata missä kohtaa veto lakkaa. Vai onko se jälkien määrä? Pitääkö tehdä neljä pitkähköä jälkeä vierekkään ja ajaa ne peräkanaa ja katsoa millä jäljellä vauhti hiljenee. Ei kellään tullu mieleen että jäljen vaativuus hiljentää kyllä koiran vauhtia. Jos se haluaa pystyä työskentelemään kunnolla vaativalla alustalla niin sen vaan yksinkertaisesti on himmattava jotta se pystyy ratkomaan ongelmat jäljellä. Uun muotoinen jälki ja menoksi, kuivaan kyntö-multapeltoon. Ja Uun jälkimmäisellä suoralla huomaan kulkevani ajoittain löysillä liinoilla! Lopussa olleella esineellä tajusin koiran oikeasti pysähtyneen esineelle. Se seisoi kunnes ehdin nyrkkini kanssa esineelle. Se tiesi että sillä puupalikalla on joku merkitys!






Tuohon kun lisätään yhdelle koiralle apparina kahdessa liinassa olo niin ihan työltäkin tuollaset illat vois tuntua, jos se ei olisi niin pirun kivaa ja palkitsevaa :D

Jatkamme harjoituksia.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Eläkepaperit saapui..

Olen tehnyt päätöksen. Hertta jää eläkkeelle. Kävimme vuosittaisissa selkäkuvissa tänään ja jo aiemmin kytenyt ajatus oli nyt helppo päättää. Talven kaikenlaiset kummalliset oireet ja kokoajan arjessa näkyvillä olevat asiat, kuten liike huomioiden olin varautunut kaikenlaiseen. Ihan niin pahaa ei löytynyt mutta tarpeeksi eläkepapereihin. Ylimääräinen lannenikama L8 on se pahin. Se on muuttunut elämän varrella silmin nähtävästi. Siinä on nähtävissä selkeää spndyloosipiikkiä ja muuta muutosta, kuin myös ristiluu alueella. Lisäksi L1-4 alueella on pienen pientä alkua, mutta ne ei selitä yhtään mitään oireita. Hermostosta johtuvaksi laittoi eläinlääkärikin paljon asioita, joita koirassa näkyy arjessa.

 Hertan ura on nyt loppu. Näkisitte sen ilmeen kun se huomaa, että teen lähtöä treeneihin ja vain Martta käsketään autoon. Se on aika raastava ilme. Se haluaa lähteä, mutta kuitenkaan se ei nyt ole ollenkaan hyvä treenatessa, ei missään lajissa. Toki käyväthän eläkkeellä olevat ihmisetkin toisinaan töissä vaikka eläkkeellä ovatkin, joten niin käy Herttakin, treeneissä hömpöttämässä ja kattelemassa maailmaa ja saattaa se vielä johonkin nenätyökokeeseenkin mennä, mutta kyllä me silti tituleerataan sitä nyt eläkeläiseksi.


Kaikki vielä alussa.


Hertan ura oli lyhyt, mutta kyllä sitä kelpaa muistella. Hertta on ollut äärimmäisen vaikea kouluttaa. Kovin ohjaajapehmeä ja matalaviettinen ja temperamentiltaan rauhallinen koira on ollut haaste. Pentuna olin sen kanssa sormi suussa Turon jälkeen. Ei siihen voinut käyttää ollenkaan sellaisia keinoja kuin Turoon. Ja toisaalta taas, juuri tuollaisen halusin Turon kaikkien ääliömäisyyksien jälkeen ;) Hertta on opettanut mulle paljon. Ennenkaikkea kärsivällisyyttä! Sitä kun ei ole kauheen suurella kauhalla meikäläiselle annettu.. Hertta on tutustuttanut mut uusiin lajeihin ja moniin mukaviin ihmisiin. Se on osoittanut että ei ne vietit ole se ainut jolla koiraa viedään eteenpäin ja tehdään tuloksia.


Tällaista meininkiä Hertasta ei ole saanut esiin enää aikoihin.


Hertta oli tulokasvuotenaan hieno! Se eteni hienosti ja oppi nopeasti. Tulokasvuoden jälkeen koirasta ei ole saanut irti ollenkaan samaa intoa ja paloa työntekoon. Se ei ole sen jälkeen ollut sama koira. Kun se osaisi puhua. Kertoisi sattuuko siihen kun treenataan vai onko se vain kaikessa pehmeydessään lopulta vaan niin kovapäinen ja mukavuudenhaluinen, että työnteko ei läheskään aina maistu. Viime talvena se oli loistava hallikaudella, mutta nyt se on taas lopahtanu. Enkä saa sitä kunnolla syttymään missään treeneissä, en nenähommissa, enkä tottelevaisuus puolella, Mejä on ainut jossa se on liekeissä edelleen.


Seuruu oli hyvinä aikoina äärimmäisen kaunista!


Hertan uralle mahtuu monenlaista:
BH-koe
10 tokokoetta
8 rallytokokoetta
mejä koe
erikoisjälkikoe
luonnetesti
kolme virallista näyttelyä
Nose Work 1.luokan hajutesti.

Koulutustunnukset: BH TK1 RTK1 sekä RTK2.

Palkinnot Kauhavan Kennelkerho:
Vuoden tulokas 2014 
Vuoden palveluskoira 2014
Vuoden TOKOkoira 2014
Vuoden TOKOkoira 2015
Vuoden Rallytokokoira 2015
Vuoden Rallytokokoira 2.sija 2016

Palkinnot SPL Seinäjoki:
Vuoden tulokas 2014
Vuoden Tokokoira 2014
Vuoden Tokokoira 2015
Vuoden Rallytokokoira 2015
Vuoden Rallytokokoira 2016

Voittoja ja kunniapalkintojakin löytyy.

Voittoja ja koulareita on tehty.

Näyttelytulokset ovat ymmärrettävästi vähissä. Hertta ei ole sen näköinen koira joka pärjäisi näyttelyissä. Ja aina ne tuomarit huomaa myös sen erikoisen liikkumistavan. Pentuna Hertta oli ROP pentu ja kunniapalkintokin tipahti. Aikuisena koira ei ole ollut Erittäin Hyvää parempi. Luonnetestissä koira esitti juuri sitä mitä se on . - ai tuolta tuloo tuollanen kelkka, no istumpa tähän sitä kattomaan, äippä katto säkin. Joku kelkka tulee. - Jaa, meinaat muka hyökätä mun päälle, tuu vaan, en usko että oikeesti tuut päälle joten mihin tässä nyt hötkyillä. Tuohon tyyliin se Hertan luonnetesti meni. Pois kaikki turha hötkyily. Sillä metodillahan se elää muutenkin :D


Rotunsa paras pentu :)

Erittäin hyvä


Jälkinenä sillä on ollut aina. Muurahaiset vaan piru vie aharisti pentuna niin paljon, että edelleen se ajoittain tuntee muka niitä jaloissaan jäljen alussa, kunnes tajuaa olevansa tyhmä ja huomaa että jaa ei niitä ollutkaan :D Hyvä jäljestäjä. Itse jälki on aina ollut se juttu, ei se ruoka siellä jäljellä. Kovin alussa siltä otettiin jäljeltä ruoka pois kokonaan ja FH koe ilmoittautuminen tuli eteen. Tuohon aikaan se oli melkoisen ilmeinen peltojäljellä ja olin varma että kokeesta tulee tulos. Sillä ei koskaan jäänyt keppejä jäljelle ja kulmissa jos se meni yli niin se meni korkeintaa koiran mitan ja löysi jäljen uudelleen nopeasti. Kokeessa kuitenkin se neljännen kulman jälkeen ollut harha oli liikaa ja siihen meidän matka tyssäsi. Tulos jäi tulematta, mutta tuomari kehui koiran jäljestämistä rauhallisen tasaiseksi. Sen koommin ei ole tarttenut fh kokeeseen menoa ajatella. Jäljestäminen on huonontunut tasaiseen tahtiin. Viime kausi oli katastrofi. Koira ei meinannut pysyä jäljellä ollenkaan. Ilman oireita lääkitsin koirat nenäpunkki lääkityksellä ja sen jälkeen jäljestys on ollut parempaa, mutta ei missään tapauksessa koetasolla, tänäkään vuonna.


Jälkinenä työssä


Muitakin nenähommia on tehty. Viime vuonna innostuin kokeilemaan mejä jälkeä. Kun metsässä käytiin kuitenkin Martan kanssa jäljellä niin samalla olisi aina kiva että olisi Hertallakin joku jälki metsässä ajettavana. Verijälkeä tekemään siis. Ensimmäistä kertaa kun tein Hertalle verijäljen, se vanheni 8 tuntia. Lähdössä ehdin jo ajatella että no joo, antaa olla. Koira jäi alkumakaukselle oikeesti ainakin minuutiksi ennen kuin lähti etenemään. Ensimmäisillä kymmenellä askeleella meni aina kin viis minuuttia kun piti niin tarkkaan nyysätä että mistä nyt on kyse. Meinasin luovuttaa ihan täysin, mutta siitä se sitten lähti ja etenikin varmasti. Makuut merkaten ja kulmat hoitui kuin itsestään. Sorkka suussa jäljeltä autolle. Tuon jälkeen tehtiin yksi 12 tuntia vanha ja yksi 24 tuntia vanha jälki ja sillä treenimäärällä kokeeseen. Kotipaikkakunnalla oli tuttavan järjestämä koe johon oli tullut peruutuspaikka ja sitä tarjottiin meille. Ajattelin että no eihän nyt toki vielä tällä treenimäärällä, mutta hullu mikä hullu niin otin  paikan vastaan. Luonnonlahjakkuus. Tuomari ei keksinyt Hertan jäljestämisestä mitään vikaa. Ainoastaan jäljen etenevyydestä otettiin yksi piste. Hertta kun eteni jälleen sillä itselleen tyypillisellä tasaisen varmalla rauhallisella tyylillään. Ja vaikka tuosta piste meni niin enimmäisaika alittui reilusti! Ennen Hertan tulosta oli useampi vuosi välissä että saksanpaimenkoira on tehnyt mejästä ykköstuloksen. Oli siinä mettämiehet ihmeissään kun sakemanni tulee ja tekee illan parhaan tuloksen :D

Nose Work on ollut meillä myös ohjelmistossa. Tässäkin neiti on mennyt jotenkin laamaksi. Tekee se mutta ei ollenkaan siten kuin se joskus teki ja miten hyvin se osaa. Ajoittain siitä tulee esille tässäkin se vanha Hertta, mutta juuri äskenkin se treenissä oli kovin epävarman oloinen tehdessään. Löytää se aina oikean paikan, mutta sen tekeminen ei ole hauskaa katsottavaa kun siitä puuttuu ilo ihan täysin.

Tottelevaisuuspuolella, kuten jo sanoinkin, Hertta on ollut haastellinen kouluttaa. Siitä huolimatta on saavutettu ihan kivasti. BH koe käytiin heittämässä läpi koiran ollessa 1½ vuotias. Tuo koe on jäänyt minulle hyvin mieleen. Hertta oli jotenkin todella hyvä siellä. Se jaksoi seurata molemmat nälkävuoden pituiset seuruut hyvässä kontaktissa ja hyvällä ilmeellä. Loput liikkeet siihen päälle virheettä ja rauhallinen paikkamakuu. Muistan miten onnellinen olin tuon kokeen jälkeen. Mölli BH koekin tehtiin tuota ennen ja sieltäkin on palkinto kaapissa. Kaupunkiosuushan tuolle on läpihuutojuttu. Tai oli silloin.. Nykyisinhän se saattaa äristä lenkillä....


Ja niin hienosti hereillä!


Toko kokeita on tullut koluttua 10 kipaletta. Alokasluokasta neljä koetta, avoimesta kuusi. Usko alkoi loppua avoimessa luokassa.. Alokasluokkaa tehdessä koira oli vielä se hyvällä ilmeellä teknisesti todella hyvin suorittava koira joka jaksoi tehdä koko suorituksen alusta loppuun iloisesti. Alokas luokasta meillä on voittoja ja kunniapalkintoja. Ja on toki Avoimestakin yksi palkintosija. Muistan alokas luokan kokeita vain hyvällä. Niiden jälkeen hymyilytti aina. Ekassa kokeessa tuli pari isompaa kauneusvirhettä, en muista mistä syystä, mutta se maksoi meille ykköstuloksen ja kakkonen napsahti. Sen jälkeen ropisi pelkkiä ykkösiä koulutustunnukseen saakka. Hertta oli vajaa kaksi vuotias kun sillä oli jo toinenkin koulutustunnus nimen edessä. Avoimessa luokassa oli joku kirous vai koiran tekeminenkö vain alkoi huonontua jo tuolloin. Kuusi koetta on avoimesta tehty, mutta vain yks ykköstulos on haalittu kasaan. Siellä kokeessa Hertta olikin taas sellainen kun se parhaimmillaan on. Teki upealla fiiliksellä alusta loppuun. Ei lamaantunut kesken kaiken tai alkanut tarjoamaan vääriä liikkeitä tai jättänyt niitä tekemättä, kuten muissa kokeissa enemmän tai vähemmän kävi. Hyvänä päivänään se oli siis avoimen luokan ykköstuloksen tasoinen koira.


Tokokokeessa Vöyrillä. Ykkönen tuli tuolloin.


Tokon alkaessa mennä mönkään, aloitettiin rally-toko. Joskin sitä piti kokeilla vain alokas luokan verran. Tutustuttuani kokeen sääntöihin ja liikkeisiin, totesin että alokas luokka on heittämällä tehty tokokoiralla. Ja niinhän se olikin. Ja niin oli avo luokkakin, Voi luokka onkin sitten ollut hieman tuskallinen. Kaksi nollatulosta takana. Ja siihen ne jääkin. En saa koirasta irti enää sellaista paloa että kannattaisi ilmoittaa kokeeseen. Syytä en käsitä. Onko se se kipu vai onko se väsynyt tekemiseen vai onko sen taitojen raja tullut vastaan vai mitä? Jossakin mättää sen verran että eläkepaperit rapsahti.


Rallykokeessa Alajärvellä.


Olen nauttinut kilpailla tämän koiran kanssa. Turon jälkeen se on ollut ihana muutos. Turon kanssa sai aina olla silmät selässäkin ja mieluummin vielä enemmän. Siitä ei koskaan voinut olla varma mitä se saa päähänsä. Aina koesuorituksenkin aikana toinen aivojen puolisko joutui miettimään onko ympärillä nyt jotain sellaista tapahtumaa joka kiinnostaa koiraa enemmän kuin tämä tekeminen ja ampaiseeko se rasasta vai mitä tekee. Hertan kanssa tuollaisen sai unohtaa. Hermo lepäsi kun sen kanssa kulki koepaikoilla. Se oli aina rauhallinen eikä piitannut ympäristöstä mitään. Paikkamakuutakaan sille ei ole koskaan oikeasti koulutettu se vaan ymmärsi sen samantien. Tässä makaan kunnes toisin määrätään. Ihan sama mitä nuo muut touhaa.

Mutta se on ohi. Tässä se nyt oli. Koira on arjessa onnellinen ja tykkää liikkua omaehtoisesti, ohjaajan määräämä tyyli ei olekaan niin mukavaa. Syytä voimme arvuutella. Hertan persoona on sellainen, että se saa multa anteeksi paljon sellaista jota en muilta koiriltani ole koskaan sietänyt. Käyttääkö se tätä hyväkseen ja välttelee työntekoa vai onko se kipeä. Kun se osaisi vastata. Järjellä ajatellen se ei käytä luonnettaan hyväkseen, ei koira ajattele niin... Mutta oli syy mikä tahansa niin päätös on nyt tämä. Kaikki loppuu aikanaan, nyt loppui Hertan aktiivinen ja tavoitteellinen treenaus. Nenähommissa ja miksei rallyssakin saattaa eläkeläinenkin kokeissa vielä käydä, mikäli niitä parempiakin kausia tekemisessä vielä tulee, mutta kisakalenteria ei enää laadita.

Rakas <3

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Jälkikausi on viimein täällä!

Viimein on jälkikausi avattu! Toissaviikolla käytiin ensimmäisen kerran. Aina vähä jännittää, että millaisesta tilanteesta lähdetään tauon jälkeen matkaan. Varsinkin kun Martta jäi syksyllä niin hyvään pisteeseen. Marttaa tehdään tällä kaudella nyt tosissaa kohti FH koetta.

Ensimmäiset jäljet oli ihan lyhyet. Varmaan 150 askelta per koira, ruokaa paljon ja vain 45 asteen kulma ja esine lopussa. Näytti heti kärkeen siltä että ei huolta kummallakaan lähteä tälle jälkikaudelle.

Todelliset testijäljet peltoon muutamaa päivää myöhemmin oli molemmille n. 400 askeleen pituiset, kolmella kulmalla ja kolmella esineellä. Tuuli oli aivan jäätävän kova, erotellaan jyvät akanoista heti kauden alkuun. Tulee totuus heti päin naamaa. Kolmen vartin vanhenemisaika Hertalle ja tunti Martalle. Ja ohjaaja katseli odotellessaan autossa katsomosta salkkareita ;)

Hertta jäljesti alussa hienosti mutta loppua kohti alkoi mennä jäljen sivussa ja tästä syystä keskimmäinen esine jäi mun noukittavaksi. Ilmaisut oli muuten kunnossa ja kulmatkin siedettävät. Ruokaa molemmilla oli alussa enemmän ja väheni reilusti mitä pidemmälle mentiin Martta veti ku juna. Heti tällä ekalla treenillä. Yks kulma sillä meni vähä pitkäksi mutta ei koiran mittaa enempää ja siitä käännös oikeaan suuntaan. Ilmaisut oli kunnossa.

Hyvillä mielin lähden tälle jälkikaudelle. Hertan mejäkautta ei ole vielä avattu, sen aika saattaapi olla viikonloppuna. Vaikka treenimättä siinä on ennenkin yhtä pistettä vajaa täydet haettu kokeesta..

Rallytoko tohinoitten jäätyä tauolle kokeen jälkeen on tällä hetkellä meneillää jälkiviikko. Oon oikeen suunnitellu miten viikon treenit tehdään.
Maanantaina on testissä harhat. Keskiviikkona pitkä vanhenemisaika ja kulmat. Sunnuntaina aiheena on pitkä ja tylsä jälki, koetellaan vähän kestävyyttä.

Maanantain treenit on pidetty. Kaatamalla satoi tunnin ennen pellolle menoa, mutta kuin tilauksesta sade loppui ku alettiin jälkiä tarpomaan. Mutta märän kelin treenit siis. Pelkkää suoraa vajaa 200 metriä ja siitä neljä harhaa yli, reilu puolitoista tuntia taisivat ehtiä vanhenemaan. Hertta teki toiseksi viimeisellä harhalla todella hienon kulman :D Se ei ihan ollu tarkoitus... Ja alussa sillä tuli lapsuus mieleen.. Potki ja pyöri niinku olis ollu muurahaisia housuissa. Lopetti se sen ku tajus olevansa tyhmä ja ymmärsi että ainuttakaan muurahaista ei märässä pellossa ollut. Martta jäljesti ku juna koko matkan tarkisti kaksi viimeistä harhaa, mutta vain tarkisti ja jatkoi eteenpäin omaa jälkeä pitkin.

Keskiviikkona jälki on lyhyt ja helppo. Ja todennäköisesti ilman ruokaa. Vanhenimisaika ja kulmat  on treenin aihe. Jäljen teko, kotiin ja kolmen tunnin päästä takaisin jäljelle. Sunnuntaina otetaan aiheeksi pitkä ja tylsä jälki. Kysellään vähän koiran jaksamista. Nämä ku on kaikki testattu niin tietää mitä pitää alkaa treenaamaan. 2.5 ja 16.5 on peltojälkikoulutusta hyvässä opissa niin ompa siihen mennessä katsottuna erilaisia aiheita läpi. Mä kyllä tiedän mitä Martan kanssa pitäis alkaa tekemään.. Pitääs tohtia pitentää sitä liinaa... Mutta ku ei meinaa tohtia. Hertan kanssa olen suuresti ihmetellyt miten tämän koiran jäljestys on huonontunut paljon. Toissa kesänä se oli koekunnossa, nyt ei voisi ajatellakaan sellaisia.

Lainakoirakin laitettiin vissiin parin kauden tauon jälkeen pellolle. Odotukset ei ollu kauhean korkealla kun pienenä sen vauhti oli ihan älytön eikä siihen ollu oikeen mitään toimivaa konstia millä se rauhoottuus pellolla. Mutta halusin kokeella. Josko tästä olisi apua myös omistajan mejä jäljestykseen kun koira oppisi hieman tarkempaa ja rauhallisempaa työskentelyä pellolla. Koira yllätti todella positiivisesti. Kahdella liinalla pannasta ajaessa koiran vauhti ei päässyt huonoihin lukemiin ja ohjaaja pystyi pitää koiran rasassa rikkomatta itteään. Tuli sellaanen tunne niinku olis hevosen selässä ollu ku veteli puolipidätteitä liinoista molemmin käsin matkan varrella. Mutta todella hyvin koira työskenteli nyt ja pysyi hyvin rasassa kahdella liinalla.

Ai että, kyllä on kova into jäljestää talven jäljiltä. Toivon mukaan nuorempi Eigen on tänä syksynä koekunnossa.. Aika näyttää..









lauantai 22. huhtikuuta 2017

Täydellistä tekemistä!!

Rallytokon tuplakisat Seinäjoella on käytynä Martan kanssa.
Tällä kertaa ei ole paljon kerrottavaa radoista. Ei sillä tavalla, että huonosti olis menny. Päinvastoin, meni täydellisesti ja lähes täydellisesti. Ekasta radasta 100/100 pistettä ja toisesta 95/100! Ei huono!

Eka radalla koira oli ihan Super! En keksi mitään huonoa sanottavaa sen tekemisestä. Se heräs todella hienosti pienessä virittelyssä ja pysyi koko radan ajan hienossa tilassa, selvitti tehtävät puhtaasti enkä mäkään menny mokaamaan sen hienoa työtä.

Toisella radalla mä sitte mä vähä mokasin, otin kaks ihan turhaa talutin virhettä ja yhden uusinnan ja näistä mulle -5 pistettä. Se uusintakin ihan mun moka. Tehtävänä oli : koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Otan aina koiran eteen siten että koiran puoleinen jalka ottaa apuaskeleen, nyt jostain penteleen syystä tein sen oikealla jalalla ja koira ei tiennyt mitä pyydetään. Tyhmä minä. Pilasin koiralta toisen sadan pisteen tuloksen. Tosin se oli tässä toisessa hieman vähemmän hereillä kuin ekassa, hieno se oli silti mutta ei niin tikissä kuin ensimmäisessä radassa. Annan koiralle kuitenkin armoa. Pitkä päivä ja yleensä kuitenkin kokeessa kuin kokeessa tehdään yksi tottelevaisuus osuus. Tulipa tuokin kokeiltua, kaksi lähtöä parin tunnin aikana.

Ihan Super onnellinen tästä päivästä ja koiran tekemisestä! Lisätään koiran nimen eteen muutama kirjain, olkoon se nyt BH TK1 RTK1 Eigen Martha. Ensi viikolla pidetään jäljestysviikko ja sen jälkeen alkaa avoimen luokan tehtävien työstäminen.

En nyt mene ratoja läpi tehtävä tehtävältä kuten olen tavannut. Miksi menisin kun jokaisen tehtävän kohdalla lukisi: koira teki hienosti <3

Ekalta radalta tuli sijoituskin. 2.sija. Jaa mitenkö sadalla pisteellä ei voita? No sen kerran ku me tehdään 100 pisteen rata niin joku toinenkin tekee ja 10 sekuntia nopeammin. Lajista tietämättömille tiedoksi, että tasapisteissä aika ratkaisee sijoituksen. Toiselta radalta sijoitus oli ilmeisesti 4. Taisi olla 20 osanottajaa per luokka.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Haaveiden romukoppa alkaa olla täynnä...

Tiedättekö sen sadun "Hiiri kissalle räätälinä" ? Ny on vähä samanlaanen olo ku sillä kissalla siinä sadussa.

Tehdään siitä pk-koira. Ei siitä pk-koiraa tullutkaan. Tehdään siitä jalostuskoira? Ei siitä jalostuskoiraa tullutkaan. Tehdäänkö siitä agility-koira? No ei siitä agility koiraa tullutkaan. Mikäs siitä sitte tehtäis.. Jospa siitäkin nyt sitten tehtäis rally ja fh koira. Mutta ku mä en halunnu olla rally harrastaja. Mä halusin olla pk ja agility harrastaja ja tehdä rallya ja muuta vaan vähä sivus.

Ei auta. Sitä tehdään mihin koira rankansa kanssa pystyy. Eilen oli Hertan ja Martan rankahuoltopäivä osteopaatilla. Hertassa ei ollut juuri sanomista, sen jutut on enempi hermoston puolella. Martta.. Kaularangan 5 nikama vasemmalla pois linjasta, rintarangan 2. nikama oli tipahtanu johonki ja tilalla oli kuoppa, rintarangan 3, ja 4. nikama oli lyöttäyttneet kimppaan. Rintarangan 10-13 oli tukossa ja lanneranka kauttaaltaan paska. Oikeassa lonkassa ja SI-nivelissä oli sanottavaa.. Ilmankos se liikkui vähä kummasti viime viikolla. Ja taitaapi olla niin että Martan rakastamat taisteluleikitkin tuottavat jotain epämiellyttävää. Koira on nimittäin nakeilla koulutettaessa ihan erinäköinen kuin lelulla tehtäessä. Lelulla se on jotenkin huonossa tilassa eikä tee kuten osaa ja ruualla se on ihan super..

Agility on nyt siis kuopattu. Ja se kun niiiiin tykkäsi siitä. Oli ihan liekeissä aksatreeneissä ja eteni hirmuvauhtia. No ulkokauden paikka agility ryhmässä on peruttu ja vaihdettu rally ryhmään. Ihan näin tarina ei tämänKÄÄN koiran kanssa pitänyt mennä. Kahden kuukauden päästä Martta menee jo uudestaan oiottavaksi. Jos silloin on vähemmän löytöjä niin saan vastauksen. Vastauksen siihen, että agility saa jäädä lopullisesti. Lisäksi aion nyt vähemmän retuuttaa sen kanssa lelulla vaikka se niin kovasti siitä nauttisikin. Toki tänäänkin treenin lopussa ilmestyi parukka treeniliivin taskusta mutta taisteluvaiheet oli yhden vedon pituisia.

Treenisuunnitelmat meni uusiksi. Mitäs siitä sitten tehtäisiin? Tehdäänkö rallytokovalio? Koitetaan sitä seuraavaksi. Tokoa toki myös mutta siinä olen päättänyt edetä seuraavaan luokkaan yhdestä ykkösestä. Ja FH jälkeen jää nyt sitten reilusti aikaa ja sitä lähdetään nyt treenaamaan vielä totisemmin.

Huumori alkaa oikeasti olla loppu. Tämä on nyt neljäs harrastuskaveri, joka ei pysty siihen mihin haluaisin kun kroppa ei kestä. Ja perkele kun tämä on niin hyvä ja käteen sopiva koira. Niillä mennään mitä on annettu ja jatketaan haaveilua pk kisaamisesta.

Mutta kyllä mulla hieno rallykoira on. Hertta on edelleen vähä unessa juoksujen jäljiltä, mutta kylläkin sekin tämän päivän treeniradan päästeli menemään, joskin "hieman"hitaassa tempossa. Martta päästeli hienosti. Olin laittanut rataan kaikki meille vaikeimmat jutut ja selvittiin siitä. Lauantaina odottaa tuplakisat Seinäjoella, kaksi starttia. Ja ens viikolla koko viikko vietetään pellolla.

Mutta itkeä mun vähä on tuon koiran kohtaloa pitänyt. Huumorilla oon koittanu selvitä tähän saakka, mutta nyt ei enää pystyny mennä huumorilla. Me eletään Martankin kanssa päivä kerrallaan ja tehdään mitä pystytään niin kauan kuin pystytään. On se niin rakas, tuokin <3