lauantai 4. marraskuuta 2017

EP Rallytoko CUP

Etelä-Pohjanmaalla järjestettiin tänä vuonna Rallytoko CUP. CUP sisälsi kolme osakilpailua. Sääntöjen mukaan kaksi parasta tulosta lasketaan mukaan lopputuloksiin. Tänään oli ohjelmassa CUPin kolmas osakilpailu. Jossa itse tosin toimin työläis puolella ja koirat oli mukana vaan maskotteina. Meillä ei Martan kanssa ollut tarvetta kolmannelle osakilpailulle, eikä meillä olisi enää ollut osallistumisoikeuttakaan tähän viimeiseen, kun viralliset on jo korkattu voittajasta. 

Meillä oli Martan kanssa ennen tätä viimeistä osakilpailua plakkarissa kaksi 99 pisteen tulosta avoimesta luokasta eli yhteensä 198 pistettä. Kolmanteen osakilpailuun lähdettäessä kukaan ei enää voinut mennä meidän ohi. Voitto oli taskussa jo ennen viimeisen  osakilpailun alkua. Kakkoseksi tulleella yhteispisteet oli 170, 28 pistettä vähemmän kuin meillä Martan kanssa. Sanotaanko että tärkeintä ei ole voitto vaan selkeä voitto ;) Ei vaiskaan. Kiva että voitettiin, mutta vielä kivempi kuin tällainen järjestetään.

Ensi vuonna CUP sisältää viisi osakilpailua ja kolme parasta tulosta lasketaan. Me kisataan Martan kanssa ensi vuonna voittaja ja mestari luokissa. Nyt me jatketaan tätä meidän taukoa.. Joka alkaa kieltämättä jo hieman näkyä koirassa..


tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhdistystoimintaa part 2.

Joskus aiemminkin olen avautunut samasta aiheesta ja teen sen taas.

Vuoden 2016 olin kokonaan poissa kaikesta yhdistystoiminnasta. En kuulunut yhdenkään koirayhdistyksen hallitukseen enkä laittanut tikkuakaan ristiin minkään yhdistyksen eteen. Kokeilin olla sellainen tavallinen rivijäsen. Joku sairaus mua ilmeisesti vaivaa ja vieroitusoireissani taas tänä vuonna menin SPL alaosaston hallitukseen ja vielä sihteeriksi. Kukaan muu ei halunnut, ylläri. (On jo sinänsä ihme että ne hallitukset saadaan yhdstyksissä kasaan, mutta suoranaista taikuutta ja kiristystä vaatii se että hallituksen jäsenistä saadaan nimettyä ne pejiit, sihteerit ja kirstunvartijat). Ensi vuodelle olen niinikään lupautunut istumaan samaisessa hallituksessa, mutta VAIN ja ainoastaan ihan hallituksen rivijäsenenä. No, nettisivuja toki päivitän ja yhdet rodun mestaruuskisat tuli anottua pääliitolta..   Eikä siinä vielä kaikki! Rallytoko yhdistykseni hallitukseen(kaan) ei ollut tunkua. En tiedä mistä se tuli (itsesuojeluvaisto ei pelannu taas ollenkaan)  mutta menin sanomaan että jos muita tulijoita ei ole, niin voin tulla mutta en aio olla kauhean ahkera. Virhe! Olen nyt yhdistyksen hallituksen varajäsen ja Rallytokovastaava ensi vuonna...


Toisaalta nautin tästä. Nautin siitä, että voin omalta osaltani toimia rakkaan rotuni ja lajieni asialla. Jostain ihmeellisestä geenivirheestä johtuen (tulee isän puolelta, rallimies vm.1955 ja edelleen mukana) tykkään järjestää tapahtumia tämän harrastuksen ympärille. Samaa se oli jo hevosvuosina, hallituksessa piti sielläkin istua vuositolokulla ja olla joka helevetin viikonloppu jossain kissanristiäisissä, omasta tahdosta toki (lähes aina). Toki jokaisessa järjestämässäni koulutuksessa on oma lehmä ojassa. En mä mitään näyttelykoulutuksia tai koiratanssin alkeita järjestä ku ne ei kiinnosta mua, järjestän vain sellaisia koulutuksia ja tapahtumia jotka kiinnostaa itteäkin ja joihin haluan itsekin osallistua. Että ihan epäitsekkäistä syistä en koiraharrastusta alueellamme edistä.

Mikä sitten sai minut istumaan koneelle  (tai siis istuin tässä koneella jo valmiiksi, muutama yhdistysasia piti hoitaa...) ja avautumaan tästä aiheesta jälleen? Vaikka olen huomattavasti vähentänyt näitä hommia niin taas huomaan istuneeni pitkän tovin koneella ihan vaan yhdistysasioita hoitaakseni. Kattokaapa kuulkaa ku se ei vaan toimi niin että se yhdistys jotenkin pyöriis ilman että jotkut pikkuusen kummalliset tyypit tekis niitten asioiden eteen jotakin. Joo ne samat tyypit jotka ei ostanu sulle hallille tuolia yhdistyksen rahoista kun et voi seistä treeneissä. Ne samat tyypit jotka ei hommanneetkaan talviharrastushallia sun naapurista ettei tarttisi ajaa sen takia, että pääsee treeneihin. Ne samat tyypit, jotka näkee vaivaa sen eteen että alueella olis koulutusta, joka sitten kuitenkin on vääränä päivänä, väärässä hallissa, väärään kellonaikaan, väärästä lajista ja ei se kouluttajakaan nyt oikeen inspiroi. Jaa mikä jäsenille osoitettu, toimintaa koskevien toiveiden esittämis-kysely.. - En oo vastannu siihen. 

Jälleen yhden huippukouluttajan kohtuuhintaisen koulutuksen osanottajapulan vuoksi juuri peruttuani kysyn itseltäni että miksi? Miksi kulutin tuonkin koulutuksen eteen useamman hetken: kyselin kouluttajan, etsimme molempien kalenterista sopivan päivän, tein ilmoituksen, otin ilmoittautumisia ja ennenkaikkea taas niitä perumisia, muistuttelin koulutuksesta joka helevetin some koiraryhmässä tasaisin väliajoin, jotta saisi paikat täyteen ja muutaman euron yhdistyksen tilille rahaa ja vastailin ihmisten kysymyksiin kun ne ei osaa lukea siitä ilmoituksesta.. Miksi? Kysyn vaan.

Kaikissa  yhdistyksien vuosikokouksissa joissa olen tänä(kin) syksynä istunut tai ollut edes hengessä mukana (kun se oli vääränä päivänä ja väärään aikaan enkä tohtinu ajella ku olin just ollu sen kauriin kans tiellä vastaikkain), on ollut paikalla ainoastaan hallitus. Ketään ei kiinnosta yhdistyksen asiat. Millä sä teet minkäänlaista tuuletusta yhdistykseen kun hallitukseen on pakko valita vuosi vuodelta samat tyypit, kun kokouksissa ei oo paikalla muita. (Tai on siellä ne vuoden koira kisaan osallistuneet hakemassa pyttyjään, mutta "en mä ehdi", ne vastaa kaikkeen mitä niiltä kysyy). Ja jos hallitusta ei saada kokoon niin se yhdistys on sitte siinä. Ei mikään yhdistys ole olemassa ilman hallitusta (ja aina sinne valitaan ne väärät tyypitkin ) Eikä ilman tekeviä jäseniä!! Millä te ootte ajatellu että nämä yhdistykset pyörii ja järjestää toimintaa jos niitä tapahtumia ei joku tee? Ja ootko koskaan kuullut että hallituksella ei ole yksinoikeutta yhdistyksen toiminnan järjestämiseen. Ihan varmasti myös rivijäsen saa järjestää toimintaa, kunhan esittelee ajatuksensa hallitukselle ja se hyväksyy sen. Ja voin kertoa että ykskään järkevä ehdotus ei oo saanu hallitukselta kieltävää vastausta kun rivijäsen on jotain ehdottanu ja luvannu sen hoitaa. Been there, Done that! Päinvastoin ne hyppii onnesta kun joku jakaa heidän työtaakkaansa. Nimenomaan taakkaansa ja ihan vaan jotta sulla olis hyvät puitteet harrastaa.

Jos meno yhdistystoiminnassa jatkuu tällaisena, huomaamme jossain kohtaa että yhdistykset kuolevat ja tilalle tulevat koirakoulutuksia ja tapahtumia järjestävät yritykset. Hupsista, hinta vähä pompsahti.. Mieluumminko maksat pentukurssista 100 e jollekkin toiminimelle kuin 20 e yhdistykselle? Tätä kannattaa tosissaan pohtia aina kun kieltäydyt niistä jokaisesta kökästä joita yhdistykselläsi on. Ihmiset eivät ole valmiita antamaan omaa aikaansa ilmaiseksi. Mutta kuitenkin he vaativat sitä niitä hallituksen tyypeiltä (ja ku sieläki istuu edelleen ne väärät tyypit, jotka ei osaa eikä tiedä mitään..)

Kakspiippuinen juttu. Tekis mieli ittekki lopettaa kaikki yhdistyksien ja samalla kaikkien alueemme koiraharrastajien eteen tehtävä työ. Miksi munkaan tarttee ku ei muutkaan.  Mutta kaikki meistä ei voi ajatella noin. On oltava myös niitä jollainlailla päästään vialla olevia ihmisiä jotka käyttää oman aikansa, jotta sulla olis treenikentät (onkohan siinä millanen pohja, ku nurmi ei sovi meidän fifille ja hiekka jää meidän nassun karvoihin), talvihalli (onko hallissa tapeeksi lämmin ja onhan mun treenit just siinä kohtaa mihin oon ne toivonu?), lajin vaatimat varusteet(ja vielä ehjät sellaset ja sääntöjen mukaiset), viikkoryhmät, ulkopuoliset kouluttajat säännöllisesti puoli ilmaiseksi (Helsingistä ajelee pohjanmaalle ammatikseen koirankoulutusta harjoittava kouluttaja ja se sais maksaa vaan 10 euroa, muuten en osallistu..), kokeita silloin kun koira on hyvässä vireessä... etseteraa... 

Meikäläisen motivaatio järjestää hetkeen mitään on taas mennyttä. Katsotaan saapuuko motivaatio vielä joskus jostain vai alanko samanlaiseksi vetelykseksi kuin suurin osa kaikkien yhdistyksien jäsenistä... Sovitut jutut täytynee kuitenkin hoitaa.

P.S. Meidän treenitauko sujuu ihan jees. Itseasiassa oon selvinny ekat 1½ viikkoa yllättävän helposti ja koirakin on pysyny nahoissaan, ainakin melkein.... Enää 2½ viikkoa jäljellä :D Treenit aloitetaa 20.11 ja neljä viikkoa ehditään treenata kunnes on RTK3 koularin jahtausta ohjelmassa..


Talvi tuli, mutta se myös meni jo..



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kokeessa jälleen

Tänään lähdettiin ottamaan revanssia siitä kahden viikon takaisesta rallykokeesta jossa ohjaaja mokasi. Luojan kiitos mä osasin tänään käyttäytyä. Koepaikka tällä kertaa Seinäjoki, tuomarina Fiia-Maria Kivioja ja luokkanahan meillä on voittaja toista kertaa virallisesti. 

Ensin täytyy sanoa että koutsina sain tänään olla ylpeä. Eräs koutsattava teki tänään avo luokassa koiransa kanssa hienoa työtä. Kaikki ne liikkeet joita on laitettu kuntoon, toimi hienosti ja tulos tuli. Koiralle parempi, ohjaajalle yks kymppi ;) Saman koutsattavan ALO koira aloitti tänään kilpailu-uransa ja teki niinikään hienon tuloksen! Nämä jännitti tänään taas enemmän kuin oma suoritus, mutta treenit ovat tuottaneet tulosta. Hyvä te! 

Joskin joudun myöntää, että jostain syystä tässä voittaja luokassa on taas alkanut omatkin suoritukset jännittää, niin tänäänkin. Pariin kertaan huomasin radalla alkavani vaipua jännitykseen ja meinasi mennä hätäilyksi, mutta syvä huokaisu ja sain itseni koottua uudelleen. 

Koira oli hyvä. Tykkäsin. Ja mikä parasta: nyt me ollaan tauolla! Ainakin minä oon tätä odottanut, mutta luulen että koirakin on onnellinen ja taas täynnä tarmoa kun neljän viikon päästä aloitamme uudelleen treenit. 16.12 käväisemme toivon mukaan viimeisen voittajaradan omalla hallillamme ja sen jälkeen on taas parin viikon joulutauko kunnes aloitamme mestariluokan treenit. Saa nähdä kauanko joudutaan mestariluokan liikkeitä treenata jotta on mahdollista mennä kokeeseen, mutta haaveissa olisi että maaliskuussa ja huhtikuussa kokeillaan, kun taas on lähiseudulla kokeita. Ensin täytyy ostaa se kuuluisa lisenssi :D  

Tänään tehtiin lähestulkoon sillä tasolle mihin pystyttiin. Tulos oli 92 pistettä ja 2.sija. Rata ei ollut mitenkään helppo mutta Martta suoritti sen hyvin. Niissä kohdissa joissa olisin voinut väittääkin niin tuli hieman ongelmia.

Lähtö: koira ihanasti hereillä. Ollaan päästy yli siitä lähdössä ilmestyvästä epävarmuudesta, onneksi.
1. 360 vasempaan : hyvinhän se meni, mutta kyllä me tauon jälkeen vielä hiotaan tätä paremmaksi. Saisi se vielä "näyttävämäpää" ja sujuvampaa olla.
2. liikkeestä seiso-kierrä koira : Liikkeestä seisominen on jotenkin nyt todella helppo. Voi kumpa se jatkuisi samalla linjalla kun ensi vuonna kaivetaan taas toko kamat esille...
3. Istu-täyskäännös vasempaan : ei moittimista
4. Puolenvaihto jalkojen välistä : Hieno! Ja ohjaaja oli ottanut edellisestä kokeesta opikseen ja osasi jättää koiralle tilaa sinne oikealle puolelle..
5. Istu-maahan-kierrä koira (koira oikealla) : Vaikka koira vaihtaa puolta hienosti ja seuraisi siellä kyllä niin se alkaa seuraavan tehtävän kohdalla oikealla ollessaan yrittämään takaisin vasemmalle. Tässä on tärkeä kohta treenillistalle tauon jälkeen. Jos on käsketty oikealle niin siellä pysytään kunnes toisin määrätään. Otin ja uusin tuon kyltin ja otin -3. En tiedä mitä siitä olis tullu miinusta jos olisin vaan pyytänyt sen vasemmalta takaisin oikealle mutta jo treenin takia halusin ottaa asian uusiksi. Uusinnassa saatiin -1 tempo eli ilmeisesti maahanmeno oli tuomarin mielestä liian hidas ja mahtoi koira olla hieman paineistunut kun huomasi että eka kerta ei menny ihan nappiin.
6. Käännös oikeaan (koira oikealla) : Ei sanottavaa. Nyt oli koira jo tajunnut että oikealla on oltava. Ja pysyyhän se siellä hienosti pitkiäkin aikoja kun treenataan. Se on vaan se puolenvaihdon jälkeen se huono kohta. Siinä kohtaa se on epävarma että missäs pitääs ollakaan. 
7. Istu-maahan (koira oikealla) : ei hätää
8. Koira eteen, vasemmalta kiertäen oikealle (koira oikealla) : No jos se on ennen ollu oikealta eteentulossa vino, niin nyt se meni yli :D Eri suuntaan vinoon eteen. Meinasin antaa sen vinouden anteeksi mutta uusimiseksi meni kun sivulle pyydettäessä jäi vasemmalle eikä menny oikealle. Uusimisessa oli hieno! Suoraan eteen ja sujuvasti kiertäen takaisin oikealle. Uusimisesta kuitenkin se -3 tähän tehtävään. 
9. Molemmat oikeaan täyskäännös (koira oikealla) : Tämä oli sujuva. Monet sössi jostain syystä tuossa kyltillä
10. Pyörähdys : Tästä on tullut nyt varma liike kesän epävarmuuden jälkeen! Aina sujuu!
11. Pujottelu : Ei ollu seuruu niin hyvää vasemmalle kääntyessä kun haluaisin, mutta teenataan sitä vasenta sitten tauon jälkeen.
12. 2 x kiertäen täyskäännös : no problem. Paitsi että ohjaaja otti -1 ku taisi pysähtyä tuola käännösten välillä..
13. Houkutus : Houkutuksena tällä kertaa kirja ja koiran peitto. Ei ne Marttaa kiinnostaneet
14. Istu-käännös vasempaan-istu : Sujuva
15. Istu-seiso-maahan : Tätä on koitettu treenata. Seisominen on hyvä mutta siitä kun mennään maahan niin pakkaa olla kamalan vino. Vaan eipä ollut enää! Ainakaan tänään.
16. Koira eteen- peruutus 1,2 ja 3 askelta-koira sivulle : Ei ongelmia. 
Maali.
Käytösruudussa oli 2 minuuttia koira istuen edessä. No siinähän se istua möllötti rauhassa. 

Tulos siis 92 pistettä ja sillä pääsi toiselle sijalle. Olen kyllä pisteisiin todella tyytyväinen. Kaikki mikä alkaa ysillä tässä lajissa on varsin hienoa, varsinkin ylemmissä luokissa. Tuomarin kommenteissa lukee : sujuvaa menoa ja selkeää ohjausta! Oikea puoli vaatii vielä hieman vahvistusta.

Ja treenilistalle tulee puolenvaihdon jälkeen hommien jatkaminen oikealla puolella, sitä pitää saada varmemmaksi. Ja edestä sivulle tulot oikealle. Ja vaikka vasemmista käännöksistä ei miinusta tulekaan että tarpeeksi hyvät ne on niin itte en ole niihin tyytyväinen. Ne on sitä paitsi olleet jo jossain kohtaa parempia. Ja silloin niitä treenattiin.. Otamme sitä uudelleen. 

Nyt me huilataan. Me lenkkeillään ja juostaan metsässä ja kerätään voimia. Joulukuussa me haetaan se rallytokon kolmas koulari tälle vuotta (näin on päätetty!) ja sitten alkaa mestariluokan liikkeiden opettelu. Siinä voipi olla tekemistä... Joskin tänäänkään en löytänyt mestariradasta mitään ylitsepääsemätöntä. Koulutustunnus me voidaan saada pikaisestikin mestarista mutta se valion arvon metsästys voipi olla pitempi urakka... Mutta onhan meillä koiran loppuelämä aikaa :D







sunnuntai 8. lokakuuta 2017

lauantai 7. lokakuuta 2017

Voittajaluokka virallisesti korkattu..

Neljän tai viiden voittajaluokan nollakoirana toimimisen jälkeen oli aika korkata rallytokon voittaja-luokka virallisesti. Viime aikojen treenit ja nollakoira radat ovat luvanneet hyvää koetta ajatellen. Vielä keväällä ja alkukesästä oikean puolen seuraaminen oli tosi epävarmaa ja huonoa. Nyt oikea seuruu alkaa olla samalla tasolla kuin vasen, joskus tuntuu että se on jopa parempaa.

Oma tekeminen ja suoritus ei jännittänyt, mutta jännittää piti silti. Kouluttamastani rallyryhmästä oli yksi koirakko avo luokassa tänään. Heidän suoritusta katsoessa sydän pamppaili lujaa ja jännitti älyttömästi. Omien koutsattavien toivoisi aina onnistuvan. Vielä meillä on tekemistä, mutta jatkuvasti tekeminen on enemmän oikeaan suuntaan tällä parilla.

Oma suoritus.. Pettynyt. Itseeni. En ymmärrä mitä tapahtui. Jostain helvetin syystä hätäilin radalla. Miksi? Olen jo kauan osannut kasata itseni suoritukseen ja pystynyt keskittymään. Tänään minulla oli radalla jostain syystä kiire ja se heijastui kyllä tekemiseen. Minun tekemiseen. Koira kannatteli meitä kokoajan. Pohdin, tuttuun tyyliini, tämän asian heti kokeen jälkeen ja tulin siihen tulokseen, että onnistumisen paine uudessa ja vaativassakin luokassa oli liian kova, enkä pystynyt kasata itseäni oikein suorittaessani. Oli niin kova halu onnistua, että ohjaajan mielentila meni vähän yli. Martta... Martta oli hieno. Se teki tosi hienoa työtä koko radan ajan. Se on nyt sellaisissa liekeissä ollut jo kauan etten väsy ihmettelemään sitä. Sen suoritusvarmuus pitkälläkin radalla kantaa jopa silloin kun ohjaaja ei ole parhaimmillaan. Martta on se joka tänään piti meidät omalla varmuudellaan "pelissä mukana". Se osasi hoitaa hommat vaikka ohjaaja oli kummallinen. Tämän kauden aikana koira on muuttunut edukseeen. Suoritusvarmuuden ja kestävyyden lisäksi se on aina heti valmis töihin, jopa oudossa paikassa. Tänäänkin se oli virittelyissä ihan liekeissä ja teki töitä mulle, vaikka pienessä tilassa oli 5 muutakin koiraa samoissa puuhissa. 

Kuten jo arvasittekin, voittoputki katkesi. Jossain kohtaahan tämä oli tulossa eteen , se tuli nyt :D Ja tulos ei paperilla ole miellyttävä, joskin koiran tekeminen radalla miellytti. Tuomarina toimi tänään Tiia Hämäläinen, ihan uusi tuttavuus meille. Tuomarin tyyli tuli äkkiä selväksi, kun saavuin koepaikalle ja katselin alokasluokan tuloksia seinältä. Tulokset oli lähes järjestään kovin matalia alokasluokan tuloksiksi. Tarkka tuomari, jolta ei yhtäkään pistettä saanut ilmaiseksi ja mikään virhe ei jäänyt huomaamatta. Meidänkin luokassa vain kolme kymmenestä sai tuloksen.

Onneksi me oltiin edes se kolmas tuloksen tehnyt! Tulos tuli, vaikka pistemäärä ei ole sellainen mihin pystytään. Lupaan revanssin kahden viikon päästä. Ja pyydän koiraltani nöyrästi anteeksi sekoilujani radalla. Puhuttelun olen jo itselleni pitänyt ;)

Jos koiran mielentila on tärkeä, niin on sitä kyllä ohjaajankin mielentila. Rata oli melkoinen syherö. Taitava radantekijä tämä tuomari. Tuomarin vanhat radathan oli netistä jo tutkittu ja tiedossa oli että jokaisella radalla on peruutus, paikalla käännöksiä ja kiitettävän pituisia oikeita seuruupätkiä jne.. Koira otti -10 siitä peruutuksesta. Mutta! Paperissa luki, että istahti lopussa. Ei siis ollut kokoajan liian matalalla takapäällä, treeni on tuottanut tulosta. Täytynee lähteä nopeammin kulkemaan takaisin eteenpäin, josko ei ehtisi istahtamaan. Olemme siis edistyneet tässä asiassa! Tuo oli tiedossa oleva ongelma ja tietenkin tämä tuomari tykkäsi peruutuksesta :D Loput miinukset menee ihan täysin ohjaajalle. Hyi mua! 

Puolenvaihto jalkojen välistä. Koira teki hienosti, mutta tyhmä ohjaaja ei ottanut huomioon että siellä oikealla puolella olis hyvä olla tilaa kun koira sinne menee.. Olin ottanut kulkulinjan ihan liian lähelle kylttitelinettä ja kyltti kaatui komiasti koiran suorittaessa tehtävän kuten pyydettiin (-3kyltti). Tokihan koira hieman ihmetteli että mikä siellä rämisee ja kääntyi katsomaan taakseen ja oli hetkellisesti poissa oikeasta seuraamispaikasta, jolloin jouduin toistamaan mennään käskyn (-1 kontrolli). 

Eniten soimaan itteäni siitä pujottelusta. Voi apua mikä amatöörivirhe. Pujottelut väärin :D :D En edes muista miten, muistan vaan pujottelua aloittaessani ajatelleeni tyyliin "ei mun tästä pidä mennä vaan tuolta" ja muutin reittiäni. Hölmölle ohjaajalle -10 tehtävävirheestä.. Viimeisellä kyltillä otin vielä yhden -1 kyltti ja -3 tehtävävirheen.. Koira seurasi tässä kohtaa oikealla: liikkeestä koira eteen istumaan, vasemmalta oikealle takaisin ja suoraa liikkeelle. Tein sitte sen ylävartaloavun kun pyysin koiraa eteen vaikka oon saanu sen pois, niin koiralta kuin iteltäni. Ja tässäkään en muistanu jättää oikealla puolella kulkevalle koiralle riittävästi tilaa suorittaa. Osui hieman kylttiin sen ohi mennessään.

Arvostelupaperissa kuitenkin lukee : "kaunista yhteistyötä!" Ja niinhän se taas kaikesta huolimatta oli. Hyvin me vedettiin sekä rata että käytösruutu. Molemmat otti ihan turhia pistemenetyksiä. Koira vähemmän ja ohjaaja enemmän. Onneksi saadaan jo kahden viikon päästä uusi mahdollisuus. Olen katsonut peiliin ja soimannut itseäni tyhmistä virheistäni ja Martta on perinteisten nakkien lisäksi saanut kissanruokaa ja pullan, jotka se mummolassa olleessaan salaa söi :D

Tuloksemme siis tänään VOI72 ja sijoitus 3/10.

Siitä voi jokainen ihan itse luntata mitä meillä oli ohjelmassa. Melekoosta syheröä, taitava ratojen tekijä tämä tuomari! 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rallytokoa epävirallisesti...

Etelä-Pohjanmaan Rallytoko CUPin toinen osakilpailu järjestettiin tänään Seinäjoella ja sinnehän matkamme kävi. Hertta murunenkin tuli meidän kanssa. Se oli niin tulossa mukaan kun olin lähdössä, että en millään raaskinu jättää sitä kotiin. Sille riitti vallan hyvin että sai käydä pari kertaa hallissa hengailemassa ja pihalla vähä lenkillä. Oli kovin onnellinen kun sai osallistua <3

Martta oli tänään loistavassa vireessä taas. Edelleen pelkään milloin se huono tulos ja huono suoritus tulee vastaan. Ei se näin hyvä voi kokoajan olla. Alamäki tulee väistämättä jossain kohtaa... Mutta tänään se ei vielä tullut. Martta tiesi missä ollaan ja oli kovin valmis työntekoon. Vire oli kohillaan ja jo lähdöstä tehtiin taas täysillä yhdessä. Harmittava yks piste lähti. Järjestäjät olivat keksineet sellaisen jutun houkutukseen, että jopa Martta reagoi siihen. Martta kun ei yleensä huomioi houkutuksen esineitä. Ei se mihinkään lähteny. Seurasi kokoajan mutta tuon kissanruokaa sisältäneen kipon lähellä käänsi päätä ulospäin ja nuuhki.. Taisi hieman hidastaa vauhtiakin. Mutta koko muu rata tehtiin tosi hyvää työtä. Eteentulotkin oli suoria! 

Osakilpailu voitto tuli. Tällä hetkellä ollaan CUP kokonaiskilpailun kärjessä. Yksi osakilpailu olisi vielä, mutta siihen me ei saada enää osallistua, kun korkataan sitä ennen voittaja luokka virallisissa. Näillä kahdella 99 tuloksella siis mennään. Ja ensi vuonna uusi CUP. 

Ensi lauantaina ja 22.10 viralliset Rallytokon VOI startit ja sitte se on siinä. Sitte alkaa neljän viikon tottisloma!!



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Seuranmestarit 2017

Lakeuden Kennelkerho, yhdistys jossa treenaamme rallytokoa, järjesti eilen seuranmestaruuskilpailut. Martan kanssa osallistuttiin voittaja luokkaan. Ei viittitty katkaasta meidän voittojen putkea. Martta on siis Lakeuden Kennelkerhon rallytokon voittajaluokan seuranmestari vuosimallia 2017.

Koira oli radalla hieno. Peruutus... Sille on nyt tehtävä jotain. Peruuttaa hyvin mutta menee ihan liian matalalla pepulla ja melkein istuu tai jopa istuu, niin se on auttamattomastu sitten miinus kymppi. Yks miinus tuli vinosta eteentulosta. Molemmat virheet on tiedossa. Aivan turhia virheitä nuokin. Ilman noita ois tehty voittajaradalla sata pojoa... Mutta muuten voittajaluokan tekeminen alkaa olemaan todella sujuvaa. Oikeallakin puolella mennään ihan pois tiehensä. Käytösruudussa saatiin hyvä treeni jatkoa varten. Pikku koira meni radalla ihan meidän läheltä ja hyökkii haukkuen meihin päin. Martta oli makuulla mun vieressä. Nosti se vähä itteään ja nuuski että mikäs tuo huutaja on, mutta ei muuta. Tehtiin nollakoirana mestariluokan ratakin. Siellä oli peruuttaminen oikealla. Ei tehty sitä ku ei oo sitä treenattu. Oikealla puolella liikkeestä seiso-kierrä koira oli Martalle haastava ymmärtää mutta uusimisen jälkeen se ymmärsi että se on ihan vaan jäävä seisominen vaikka väärällä puolella onkin. Muuten me päästeltiin mestariratakin virheettömästi menemään!

Seuranmestari kiittää ja kuittaa. Seuraavaksi katotaan katkeaako voittoputki rallytoko CUPin osakilpailussa ja kokonaiskisassa.

Ja tänään on juostu mettässä auringonpaisteessa kaks ja puoli tuntia. Siistiä! Varsinkin se mutalammikoissa uinti. Se on Martan mielestä ihan parasta. Nyt se meni siinä hommassa vaan pitemmälle kuin aiemmin. Ennen on piisannu mahan kastelu...










keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Palataan vielä FH kokeeseen kuvin..

Ilmoittautuminen. Ja koira katselee jo kaihoisasti jälkipaalun suuntaan..

"jälki"

Aloitus oli hyvä ja reipas

Ekalla suoralla

Ensimmäinen ilmaisu

Ja esinehän siellä oli

Ekasta kulmasta selvitty

Eka lyhyt suora

Ekalla lyhyellä suoralla

Toinen pitkä suora

Toiselta esineeltä lähdössä uudelleen matkaan

Toka lyhyt suora keskellä uima-allasta

Kolmas esine

Viimeisellä suoralla



Palkintojenjako

Toinen on onnellinen ja toinen tietää olevansa hyvä 
FH1 BH TK1 RTK1 RTK2 Eigen Martha
Tuollanen se oli.. Vasemmasta reunasta lähtö. Pitkät ehkä 150m ja lyhyet sivut 50 m




sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Me tehtiin se!

Uskomaton fiilis! Pitkäaikainen haaveeni on totta. Ja sain tehdä sen tuon parhaan, eli Martan kanssa. Noo.. Jos tarkkoja ollaan niin Martta sen työn teki, mä oon vaan näyttäny sille miten ja kuljen narun päässä mukana, kun se hoitaa homman. 

Lisäämme koiran nimen eteen uuden kirjainyhdistelmän, sen josta olen mielettömän onnellinen ja jonka aiheuttamaa tunnemylläkkää en osaa pukea sanoiksi. Mikään tottelevaisuustulos ei tunnu tällaiselta. FH1, se on nyt totta!

Mitähän tästä nyt kertoisi. Oon jotenki ihan sanaton.

Matka alkoi aamulla kohti Kuortanetta. Siellä osataan kyllä tehdä hienoja peltojälkikokeita, tunnelma on  mukava ja Juhani Petäjistö on asiallinen tuomari. Koira oli aamusta saakka mukavassa vireessä. Keli oli tyyni, mutta synkkä. Ei kuitenkaan onneksi satanut. Koepaikalla perinteiset ilmoittautumiset ja sirunluvut. Suoritusnumeroiden arvonta onnistui tällä kertaa mainiosti. Otin numeron 1. Tykkään että vuoro on hetimiten, ettei koiran (eikä ohjaajankaan) tarvi kauaa odotella pääsemistä itse asiaan. Pellolle ajettuamme, katsoin että pellolla oli juuri sopivan korkuinen heinä. Koiran pissatuksessa jo havaitsin että nyt on hyvä vire koiralla. Ei olisi malttanut käydä tarpeillaan, kun piti haistella pellon suuntaan. Hetken jouduttiin vielä odotella kunnes otin valjaat ja liinan koiralle,  itselle treeniliivin ja numeron rintaan ja lähdettiin kohti ilmoittautumista. Ilmoittautumisessa mulla oli mukana malttamaton koira. Martta vinkui ja nuuski paalun suuntaan. Paalun luona vielä välineiden viime säätö ja käsky "jälki".

Loppu olikin sitten Martan hallussa. Jotenkin sitä on niin ulkopuolinen ja toivoton olo siellä liinan toisessa päässä. On vaan luotettava koiraan. Ja tänään koira oli sen luottamuksen arvoinen! Jäljessä oli neljä pitkää suoraa ja kolme lyhyttä. Harhat kulki viimeistä kulmaa ennen ja jälkeen. Esineet oli ekalla, tokalla ja neljännellä pitkällä suoralla ja lopussa. Voin kertoa että kolmannella suoralla kun ei esinettä löytynyt niin luulin sen menneen ohi. Ja kun se kolmas sitten löytyi, luulin sen olevan viimeinen, mutta tuomarin eleistä huomasin, että matka jatkuu vielä ja pystyyn siltä osin huokaasta. Mutta kyllä pitkä oli se viimeinen suora henkisesti! Mietin mielessäni että mulla on kolme esinettä taskussa ja mielestäni oon menny kuus kulmaa, joten tää suora ja yks ilmaisu niin se olis siinä. Viimeisellä suoralla olisin halunnu että mulla olis ollu sykemittari. Ja se tunne kun koira menee vielä kerran maahan!!En osaa kuvailla sitä. Se oli mieletön!

Pisteitä kertyi 88. Se on hieno tulos tästä vaikeasta lajista. Kaikki kulmat ei ollu niin hyviä kuin koira osaa. Muutamassa kohdassa se teki pieniä tarkistuksia jäljen vierestä ja ilmaisut ei olleet sitä mitä se osaa. Ensimmäinen ilmaisu oli hieno. Mutta kun palkkaa ei tullut ja esineet oli vieraita niin muissa ilmaisu oli hieman epävarma. Jokaiselle se pysähtyi heti seisomaan, mutta vilkaisi aina muhun ennen maahan menoa. Ja näin ollen meni niissä myös vinoon. En moiti tästä koiraa ollenkaan. Paljon kun kaksistaan treenataan niin ei niitä vieraita esineitä ole käytettävissä. Harhat se selvitti jälleen hienosti. Ne ei ole meille ongelma. Martta kyllä tietää että niistä ei kannata piitata, ei oo menny siihen lankaan koskaan. 

Sitten se yksi kulma. Siitä koira ansaitsee erityiset kiitokset. Yhtä lyhyttä suoraa edetessä alkoi alusta muuttua märemmäksi ja märemmäksi, kunnes huomasin koiran jäljestävän täysin vedessä. Ja kun se kääntyi takaisinpäin tehden pienen ringin, ajattelin että se oli tässä, enkä olisi moittinut siitä koiraa. Jos se vesilätäkössä ei osaa jäljestää niin se annetaan todellakin anteeksi. Mutta sen pienen pyörähdyksen jälkeen matka jatkui. Koira löysi jäljen uudelleen helposti ja jatkoi matkaa! Se oli vain mennyt hieman kulmasta yli. Tästä kohdasta tuomarikin oli koirasta erityisen ylpeä.  Ja niin oon minäkin! Kannatti tehdä se yks jälki tässä pari viikkoa takaperin vaikka koko päivän oli satanu kaatamalla ja kun sade loppui, me lähdettiin jäljelle. Pelto oli ihan lätäköillä, mutta Martta selvitti sen treenijäljenkin silloin. Ja niin se teki nytkin. Lienee tuolla kyseisellä treenillä osuutta asiaan, mene ja tiedä.. 

Ja jatketaan sillä luokkavoittojen sarjalla... Ei muita tuloksia ykkösen jäljeltä tänään, joten luokkavoitto pokaali lähti myös meidän matkaan.

On meillä ollutkin viime aikoina niin hyviä treenejä, että tämä tulos oli realistinen haave. Nyt se ei enää ole haave. Se on totta ja paljon ruokaa sisältävän huomisen palauttelutreenin ja pienen jälkitauon jälkeen alkaa piikkien ja kaarien opettelu seuraavaa kautta ja  kakkosluokkaa varten! Laitetaan uudet asiat alulle ennen talvitaukoa.

Näissä kohdissa tekee aina mieli kiittää. Kiittää heitä jotka ovat olleet mukana matkallamme kohti tätä tulosta. Neljä tahoa tulee tässä mieleen erityisesti...
Kasvattaja Satu Knutars... aina tällaisessa kohdassa mietin, että mitä jos Satu ei olisikaan tarjonnut tätä koiraa minulle, mitä jos en olisikaan ottanut sitä!
Pirjo Lastikka ... Siitä yhdestä kesäisestä lauseesta alkoi meidän ylämäki tässä hommassa. Pirjo totesi, että - koira osaa kyllä jäljestää, nyt sitä pitää alkaa kouluttaa! Toinen asia, jonka Pirjo huomasi, oli minun jatkuva liinatuki koiralle treenissä. Kun poistin liinatuen ja aloin vaatia koiralta enemmän, siitä löytyi aivan uusi vaihde.
Tina-Marina Bäckman... Kulmat oli alkukaudesta huonoja. Apuun kutsuttiin Tina-Marina ja niillä konsteilla on kulmat laitettu kuntoon. 
Ekolan tila Alahärmän Köykkärillä.... Kiitos peltojen lainasta! On mulla muitakin peltoja käytössä, mutta kyllä teidän on paras! Ilman treenipeltoja ei voisi mennä kokeisiin ja tehdä tuloksia. KIITOS!

Olen tänä vuonna pitkälti treenannut yksinäni. Olen huomannut keskittyväni paremmin treeniin, kun olen pellolla yksin. Eipä sillä, ei meilläpäin peltojäljestäjiä olekkaan, että ei niitä kavereita puussa kasvakaan, mutta en ole myöskään ´niitä kauheasti pyydellyt tai lähtenyt muiden jäljestäjien luo kauemmas ajelemaan. Ihan sen vuoksi, kun olen huomannut miten hyviä treenejä me tehdään Martan kanssa kahdestaan. 
Siitä huolimatta, että ollaan tällääsiä erakoita, niin kiitetään kaikki ne jotka on matkan varrella tehneet Martalle jälkiä tai harhoja ja istuneet seuranani pellon laidalla.

Laitetaan niitä jäljestyskuvia sitten myöhemmin, kun kuvaaja saa ne koneelle..



FH1 BH TK1 RTK1 RTK2 Eigen Martha




tiistai 5. syyskuuta 2017

Syysterveiset..

Kovin on syksyystä jo ulkona. Joskin tällä hetkellä todella hieno auringonpaiste. Ja tuostapa tulikin idea lähteä pellolle ottamaan muutama kuvanen. Nooh.. En mä mikään valokuvaaja ole, mutta kyllä niistä ajatuksen ymmärtää :)

Viime viikko pidettiin lähes kokonaan vapaata rallytokosta. Keskiviikkona käytiin koulutuksessa. Oli hyvä koulutus. Pitkästä aikaa sellainen että tekisi mieli mennä samalle henkilölle uudelleen. Haettiin vähä oppeja mestariluokan peruutukseen ja edestä puolen vaihtoon, sekä edelleen siihen eteentuloon ja seisomasta maahanmenemiseen. Muutamia jälkiä ollaan tehty ja niiden perusteella lähti eilen ilmoittautuminen FH kokeeseen parin viikon päästä. Voi kumpa sielä nyt kaikki toimisi, eikä koira keksisi omia uusia kuvioita tai pelästyisi riistan jälkiä..

Loppu vuoden jutut on nyt virallisesti lyöty lukkoon. FH koe 17.9. Rallyssa koe 7.10 ja 22.10, EP CUP 1.10 ja seuranmestaruudet 23.9. Koulutuksiakin vielä on kalenterissa: hyppytekniikkakoulutus, kaksi rallytoko koulutusta sekä SPL 30 vuotis juhlan tottiskoulutus. Sen jälkeen jäämme ansaitulle talvilomalle koko joulukuuksi.