lauantai 16. maaliskuuta 2019

Se teki sen taas...

...Nimittäin yllätti mut totaalisesti ja sai sanattomaksi!
Kerttu on koira joka ei jätä mua kylmäksi yhtenäkään päivänä. Se saa mun silmät usein kostumaan, surusta tai ilosta. Vaakakuppi on onneksi nykyisin kääntynyt niinpäin, että useimmiten onnesta. (Vanhemmiten on Teitsistä tullu tällänen itkupilli).Se on yhtäkkiä tasaantunut ja aikuistunut siitä kammottavasta pentuajasta. Mutta kylmäksi tuo koira ei jätä mua koskaan, ei yhtenäkään päivänä. Sellanen se on. 

Näyttelypäivä. Ryhmänäyttely Seinäjoella. Tuomarina Marianne Holm. Luokka Juniori. Sinne suuntasimme. Treenattu on melko ahkerastikin. Onneksi treenejä on ollut tarjolla. Yksin kun tätä ei pysty treenata ja treenaamatta ei kehtaa mennä (ainakaan minä....).

Täytynee todeta, että on aika alkaa luottamaan siihen, että Kepa kyllä osaa, kun annan sille mahdollisuuden. "Luota koiraasi"- on kuultu ennemminkin, mutta nyt se täytyy taas nostaa mieleen. En keksi sitä adjektiivia, jolla parhaiten saisin kuvailtua sitä fiilistä, joka mulla oli koiran kanssa kehässä. Ja kehän ulkopuolellakin. Se pystyi laittaa maate kehän laidalla kun mitään ei tapahtunut. Se ei huutanu kellekkään eikä sitä ahdistanut hallin väenpaljous. Tosin, eihän se oo tehny sellaisia ikänä. Täytyis vissin jo tajuta, että ihan hyvän mä siitä sain, vaikka se ekan vuoden on ollu yks riiviö :D 

Kehässä Kerttu pisti parastaan. Se seisoi hienosti. Antoi tarkasti tutkivan tuomarin tutkia itsensä mitään tuumaamatta ja se liikkuminen! Löysällä narulla monta rinkiä. Jossain kohtaa tuomari tuumasi, että "Mee lisää vaan niin oppii muutkin esittämään koiraa" Useamman ringin jälkeen kysyin tuomarilta että joko piisaa. Vastaus kuului " Eiköhän se nyt tullut jo yleisöllekkin selväksi". Mä oon Kertusta niin ylpeä! Ja siitä että muutkin huomaa sen kauniin liikkeen ja olemuksen. Ja siitä että tuomari osasi antaa arvoa sille miten Kerttu osasi esiintyä, miten sitä oli treenattu tähän. 

Me saatiin ERINOMAINEN! Se oli mun salainen haave, mutta en ihan heti uskonut sen toteutuvan. Kepa kun ei näytä ihan siltä miltä näissä geimeissä tapaa koirat näyttää. Sijoituttiin junioriluokan neljänneksi. Niin hienoa!! Joku saattaa lukea tätä tekstiä ihmetellen että "pienestäpä se on onnellinen". Meille tämä ei ole pientä. Tai no Kertulle ehkä on, mutta mulle iso juttu <3

Arvostelu kuuluu näin:
- Hyvin tasapainoisesti kehittynyt narttu
- Erinomaista tyyppiä
- Tänään kovin niukassa karvassa
- Hyvin kauniit ääriviivat!
- Kaunis pää ja ilme
- Hieno kaula
- Vielä hieman kapea, mutta muodoltaan oikea eturinta
- Erinomainen ylälinja
- Erittäin hyvin kulmautuneet raajat
- Liikkuu hyvin kauniisti!

Tuomarista muutama sananen... Tällaisia lisää! Arvosti oikeanlaista koiraa. Puuttui esiintymisen puutteisiin, sekä siihen jos koki että koiralla ei ole hyvä olla. Vaati ehdottomasti, että koira juoksutetaan löysällä narulla. Tykkäsi siitä että koira on treenattu tähän hommaan, osaa käyttäytyä ja esiintyy hyvin. Lisäksi käsitteli koiraa kivasti ja oli ystävällinen handlerille. Juoksutti paljon ja tutki tarkasti koiran. Sanoi suoraa jos piti jostain mutta myös jos ei pitänyt. Juuri sellainen tuomari jollaisia niiden kuuluisi minun mielestäni olla. Tälle menen ehdottomasti uudelleen jos tilaisuus tulee!

Kamera kuvia myöhemmin mutta tässä puhelinkuvia ja videota linkistä..
https://m.youtube.com/watch?v=bWUo3nipBl4





lauantai 23. helmikuuta 2019

Terveystarkastuksia

Mun koirilla yks vuotis synttärit pakkaa tarkoittaa sitä että terveystarkastukset kutsuu.
Toiset malttaa odottaa kauemman mutta mä en malta. Monet odottaa sen takia että saa sen spondyloosin lausuttaa samalla. Mä en näe sen odottelua tarpeelliseksi kun harvemmin se vielä silloin kaks vuotiaanakaan on ilmestynyt. Siispä heti vaan ku ikä sallii. En myöskään usko siihem että suuria muutoksia tapahtuu enää lonkissa tässä kohtaa. Kukin omalla tyylillään tietenkin. Tämä on mun tyyli. Ihan jo siksi että mä en pysty odottaa ja kivempi aloittaa kunnolla treenit kun on selvillä mitä koira sisältää. 

Tänään ne siis aloitettiin. Viralliset tutkimukset. Ohjelmassa Silmät, sydän ja polvet. Polvia en jännittänyt enkä sydäntä. Onhan sydäntä kuunneltu aiemminkin. Ja polvet tutkittiin viimeksi kun oli panosteiittia, kun pelkäsin että kipu on polvesta. Mutta silmiä jännitin. Toki tässä iässä ei nekään välttämättä ole vielä puhjennut mitä sinne on tulossa. Mutta saisin rauhan kahdeksi vuodeksi ja rauhan siitä että Kertun vasemman silmän valkuaisessa oleva läiskä olisi joku pigmenttijuttu tms eikä sairaus. Meillä kun isän siskolla todettiin plasmooma viime kesänä, siksi aion tätä parin vuoden välein tutkia.

Vanhuus vai kaikki paskat jutut näiden koirien kanssa, mikä sen tekee, mutta tippa tuli linssiin. Ensinnäkin siitä että Kerttu käyttäytyi tarkastuksessa todella hienosti!! Siitä tulee sittenkin hieno koira kasvaessaan. Ei jää tuollaiseksi pässiksi  .. ja toinen syy pillittämiselle oli, että tässä kohtaa koira on näiltä osin täysin terve!!!

Seuravaksi varataan aika läpivalaisuun. Se menee maaliskuun näyttelyn jälkeen, ettei tuu dopingia mutta maaliskuun loppupuoliskolla mennään! Otetaan lonkat kyynärät nikamien yhdenmuotoisuus (VA)ja välimuotoinen lanneristinikama (LTV). Ei näissä pitäisi yllätyksiä olla tulossa on ne moneen kertaan kattottu jo syystä ja toisesta, mutta jännittää se silti. 
DM testiä olen tässä tilailemassa ja sitten saa hetkeksi riittää ...

Kevätaurinko paistaa ja Ilun mahakarppi maistuu Kepalle. Kutina oli välillä jo niinku hallussa mutta nyt taas kutittaa. Odottelen suuresti kunnon kevättä ja sitä että lopettaako lämpimät ilmat kutinan kokonaan. Jos ei niin  ahdistun lekurille  asiaan liittyen. Täs on ny ollu pari lihapullaa ja pakkasia ja pari sipsiä että en y tiedä mikä kutittaa. Mutta ei pahoin. Päivä kerrallaan ja treenataan ens viikko ahkeraan ku ollaan lomalla. 





perjantai 22. helmikuuta 2019

Kerttu puolivuotiaasta vuotiaaksi

Tekaasin muinoin Kertun kuukausi kuvista aikajanan tänne 7 vk - 6kk. Tehdään samanlainen 7kk-1v.
7kk 23.5kg 56cm

8 kk

8kk     24.5kg     58cm

9kk    26.1kg

10kk 27kg
11kk 26kg 59cm

Materiaalin Adaliina 1 vuotta
27 kg 59 cm

Pennusta saakka se on näyttänyt siltä että siitä tulee juuri sitä mitä oon halunnutkin. Ja sellainen siitä tuli. Kaunis kattella. Hienorakenteinen koira. Ja toimiva peli kaikin puolin. 




lauantai 2. helmikuuta 2019

Kilpailuissa(ko)..

Meidän kisa-ura on nyt jollain asteella avattu. Epävirallisissa toki vasta. Lajina Rallytoko. Ja luokkana mölli. Alo säännöillä mutta palkka sai olla mukana. Tuomarina kuitenkin virallinen Rallytoko tuomari.
On se aina yhtä jännittävää alkaa uudella koiralla kisaaminen. Kun ei yhtään vielä tiedä mitä tuleman pitää. Miten koira suhtautuu häiriöihin, jokapaikkaan, miten käyttäytyy, miten sen kanssa tulisi viritellä että tulis paras mielentila ja miten siihen voi luottaa jne..

Käytös kisapaikalla moitteetonta. Siitä ei huolta. Kepan ei tartte räyhätä kellekkään eikä muutenkaan tee mitään typeryyksiä ja on rohkea. Menin hyvissä ajoin paikalle. Käytiin Kepan kanssa lenkki ja hallissa hetken tutustumassa paikkaan ja tilanteeseen. Koira autoon ja rataantutustumisen jälkeen takaisin halliin. Lähtönumero 8 oli ihan hyvä. Ehti hyvin hakea koiran autosta ja saada hereille työntekoon ennen omaa vuoroa. Mutta.. täytyy todeta että isot häiriöt oli Kepalle vieraassa paikassa vielä liikaa jotta olisi keskittynyt tekemiseen kuten omassa hallissa keskittyy. Annamme sen anteeksi nuorelle koiralle joka on tosi vähän tehnyt häiriössä. Omaa mielentilaa en niinikään saanut sellaiseksi kuin treeneissä ja mun mielentila vaikutti kyllä koiraan ja toisinpäin. 

Radalla ei siis tehty parastamme. Ei oltu ollenkaan huonoja mutta ei myöskään niin hyviä kuin osataan. Pisteet oli hyvät mutta se ei kerro koko totuutta.

Käydäänpä tuttuun tapaan rata läpi.  

Lähtö : Kehään mennessä koira selvästi katteli että mikä juttu tää on ja tuijotti siellä hiljaa seisovia tuomaria ja sihteeriä. Sain sen kuitenkin hyvin hereillä tekemällä vähän vasemmalle käännöstä. Siitä lähtökyltille hyvässä tilassa. Kunnes tuomari keksi avata suunsa ja kysyä "oletko valmis. Kepa tietenkin kääntyi kattomaan että kuka sielä höpöttää. Vastasin tuomarille ja ja sen jälkeen koiralle seuraa käsky. Jonka jouduin toistamaan ennenkuin koira ymmärsi lopettaa tuomarin tuijottamisen. Sen jälkeen lähdettiin hienosti liikkeelle hyvässä kontaktissa. 
1. Koira eteen, oikealta sivulle : Liikkeenä oikein hyvä. Hyvin tulee eteen ja hienostinsiitä sivulle ja hyvässä kontaktissa jatketaan seuraavalle kyltille. Edessä istuessa Kepa vilkaisee tuomaria kuin kysyen että onko sulla tähänkin jotain sanottavaa. 
2. Ohjaajan ympäri myötäpäivään : Tämä olinsuper hieno. Koira hienosti hereillä ja tekee tehtävän hienosti! Ja seuraavalle kyltillä lähestyminen on hieno.
3. Kiertäen täyskäännös : Kerkee vähä vilkaista muualle ennen kiertämistä ja siitä syystä reitti hieman liian laaja mutta muuten jees.
4. Käännös oikealle : Tässä tapahtuu jotain. Kääntyy ok. Sitten vilkuilee ympärilleen ja vauhti sammuu. Alkaa jätättää ja laittaa nenän maahan! Kotihallissa tasan tietää että töissä ei haistella eikä haistele siellä koskaan! seuraavalle kyltillä lähestyminen menee nenä maassa. -1 tal
5. 360 oikeaan : Joudun pyytää narulla koiraa jättämään maan ja jatkamaan matkaa. Loppu liike menee ok mutta seuraavalle liikkeelle lähestyminen on haahuilua. Ei kuitenkaan enää haistella. -1 tal ja -1 py 
6. Kahdeksikko : Täälä saan koiran kunnolla takaisin töihin. Seuraaminen on hyvää tehtävän aikana ja seuraavaa kylttiä lähestyessä.
7. Istu-kierrä koira : Tämä sujuu todella hienosti ja lähestyminen seuraavaan tehtävään onnhienoa seuruuta.
8. Käännös vasemmalle : Hieno käännös. Siirtymisessä seuraavaan vilkuilee tuomaria.
9. 270 oikealle : Siirtymän vilkuili vaikuttaa hieman tähän. Kääntyminen ei ole niin reipasta kuin pitäisi, vähän jätättää. Siirtymässä taas hyvin hereillä.
10. Istu- 1 askel - Istu- 2 askelta - Istu- 3 askelta - Istu: Ekassa istumisessa jää liian taakse. Loppu on parempi. Tästä liikkeestä maaliin ja maalin yli ulosmenolle hienoa seuruuta!

Tulos siis 97 pistettä ja sijoitus sillä 5/16.

Mitä opimme tästä reissusta? Häiriötä häiriötä ja vielä kerran häiriötä tarvitsemme treeneihimme. Liikkeet koira kyllä osaa. Kunhan kokemuksen ja iän karttuessa osaa myös sulkea ympäristön pois tehdessään töitä. Mutta kuten sanottu, kyseessä on nuori koira jolta puuttuu vielä tekemisen varmuus ja tällainen oli odotettavissa kun pitkälti kahdestaan treenataan. Liikkeet on kuitenkin kunnossa joten hyvä tästä tulee ja tänä vuonna on todellakin realistinen tavoite RTK1.
Lisäksi pitää keksiä mikä on se oikea lähestymistapa Kepalle ennen suoritusta. Tänään jäi sellainen tunne että sen olisi pitänyt olla enemmän hallissa ennen suoritusta jotta olisi ollut paremmin sujut ympäristön kanssa ennen kuin aletaan töihin. Kokeilen siten ensi kerralla.








sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Talvikuulumisia

Vuosi 2019 alkoi meillä kivuliaan panosteiitin ja sairasloman merkeissä. Siitä selvittiin viikon levolla ja kuurilla. Sen jälkeen aloitettiinkin sitten eliminaatiodieetti, jotta saataisiin selville mikä kutittaa. Pelkkää hevosta on nyt syöty reilut kaksi viikkoa. Jouduin syömään periaatteeni siitä, että tässä talossa ei hevosta syödä, ei edes koirat. Heppatyttönä en ole koskaan edes koirilleni hevosta syöttänyt, mutta ei auta, sinne uppoaa makoisiin paloihin jonkun ratsut ja ravurit ja parhaat kaverit. Kuoputus on vähentynyt, mutta ei ainakaan vielä poistunut. Tassut ja korvat ovat kyllä jo tämän kahden viikon aikana parantuneet täysin. Tuloksia ei vielä tässä ajassa voikaan odottaa, mutta toivottavasti tulee se päivä että koira ei kutise yhtään ja saamme alkaa kokeilemaan mistä ruuista kutinaa tulee. Eliminaatiodieetti on kaikkea muuta, kuin mun hermoille sopivaa, mutta tällä on nyt mentävä jos aikoo saada selville mikä vaivaa ja mistä oireet tulee. Onneksi kuitenkin ollaan niiden tassujen ja korvien verran jo edistytty. 

Tässä pelkkää lihaa syöttäessä on tullut huomattua että Kertun maha ei juurikaan kestä luuta lihan joukossa. Kun oltiin kuivaruualla ja laitoin vaan sekaan lihaa, niin vatta pelitti vaikka mukana ollut liha sisälsi 35% luuta. Nyt se ei kestä sitä kovinkaan paljoa. Onkin ollut melkoinen metsästäminen jotta on löytänyt hevosta jossa ei ole mukana ollenkaan lihaa. Pakastimessa kuitenkin on myös 6% luuta sisältävää lihaa jota koira näyttää kestävään sen 100g / päivä, jotta ei mene ihan kovalle. Kukkaron päälle tämä pelkän hevosen syöminen hieman ottaa... Kumpa pian tulisi se päivä että voidaan laittaa kippoon muutakin.

Maastotreenien ollessa talvitauolla, ollaan keskitytty tottelevaisuus hommiin. Jouluna pidettiin treenitaukoa. Joka sitten jatkuikin odotettua kauemman panosteiitin takia. Välillä treenit ei ole ollenkaan mukavia ja välillä treenien tuottama leveä hymy kestää seuraavaan päivään. Treeneissä on nyt pääasiassa leikitty ja tehty irrotusta varmemmaksi. Meillä on nyt ollt ohjelmassa Rallytoko ja helmikuussa alkaa BH kurssi joten vaihdetaan sitten hetkeksi lajia. Rallytokon kaikki alo luokan liikkeet luonnistuu jo hienosti palkan kanssa. Ja ensi viikolla olisi ohjelmassa ensimmäiset rallytoko epikset.. Saas nähdä tarjoillaanko yleisölle sirkushuveja vai tehdäänkö tasolla jossa ollaan. Epikset on kuitenkin vieraassa hallissa niin mitä vaan voi tapahtua. Pääsiäisenä olisi ajatuksena korkata virallisesti rallytoko kilpailut mutta katsotaan nyt miten palkan poisjättäminen onnistuu, että täytyykö kisauran korkkausta siirtää myöhemmäksi. 

Heinosen Eijan rallytoko koulutuksessa ollaan käyty, mutta ei sieltä tullut mitään uutta ja ihmeellistä konstia tai vinkkiä tai suuren suuria ahaa-elämyksiä. Helmikuussa olisi ohjelmassa SPL koulutusohjaaja Riikka Veikkasen tottiskoulutus ja maaliskuussa ryhmänäyttely Seinäjoella. Näyttelyyn tartteekin hieman treenata, se huomattiin tämän viikon näyttelytreeneissä... Kyllä ympyrän juokseminen ja seisominen ja hampaiden katsominen sekä mittaaminen sujuu hienosti. Se että "tuomari" kopeloi muualta, ei ollutkaan enää Kepan mieleen. Tämä tuli vähä yllätyksenä, mutta laskin yks plus yks ja tulin siihen tulokseen että lekurikäynnit joissa on väkisin tutkittu ja tullut kipeääkin, on jättänyt jälkensä.. No eikö tästä treenaamalla selviä ja saa Kepalle taas uskon siihen että mitään ikävää ei tapahdu vaikka vieras ihminen koskee. Onneksi on nyt ihan hyvin tulossa näyttelytreenejä niin saadaan treenattua asiaa.

Lunta on nyt paljon ja on koitettu ottaa siitä ilo ja hyöty irti. Pelloilla ja umpimettässä on käyty tarpomassa pitkiäkin lenkkejä. Remmilenkitkin ovat nykyään melkoisen pitkiä, kunhan säät sallii. Vaikkakin Kepa tuntuu olevan hyvä tarkenemaan. Mä en meinaa tarjeta jos mittari menee alle -15. Martan lähdettyä Kepalle on tullut metsälenkillä ihan uusi tyyli. Kun se Martan kanssa oppi että mettälenkillä saa aina nännärin suuhun mukaan niin se haluaa sen nytkin, vaikka on yksin. No sille on nyt siis tullut sellainen tyyli että tuo sitä lelua vähän väliä mulle. Jatkuvasti juoksee vauhdilla mun luokse, hyppää mua vasten ja sitten pitää hieman riehua siinä ja välillä taistellaan ja otetaan irti-käskyn harjoitteluakin.  Tämä Kepan itse keksimä leikki on kyllä kantanut kentällekkin. Kivasti tuo jo sielläkin lelua mulle. 

Talvi jatkuu ja tottelevaisuus treeni ja näyttelytreenit jatkuu. Talven aikana on tulossa toisetkin rallyt epikset ja ainakin yksi mätsäri noiden jo mainittujen episten ja näyttelyn lisäksi. Ja keväällä sitten se virallinen ensi esiintyminen kokeessa jos ollaan siihen mennessä valmiita. Jos ei olla, niin maailma ei siihen kaadu, sitten treenataan lisää. Kevääksi ja kesäksi on jo kalenteriin ilmestynyt monta muutakin mukavaa tapahtumaa. Niitä odotellessa. Kunhan saadaan tämä talvi elettyä alta pois.

Kepa n. 10.5kk

Joskus käy niin, että leikin jälkeen ei vielä sisälläkään pysty irrottamaan ku hyvän otteen on saanu..

Hallitreeniä tehdään pari kertaa viikkoon. Sään salliessa treenaillaan kyllä pihallakin talvella.

Pelto ja paljon lunta. Se on hienoa puuhaa.


Yhteis-selfie hyvien treenien jälkeen. Aivan niinku molemmat hymyylis.

Kepa melekeen 11kk

Hyvin kulukoo

Kepa 11 kk umpimettässä tarpomassa.

maanantai 31. joulukuuta 2018

Kutinaa ja kuoputusta

Lokakuussa se alkoi. Kertun kuoputus. Ensin se oli vähäistä eikä niin kauheasti aiheuttanut huolta.  Kuoputtaminen (takajaloilla lapojen takaa) kuitenkin paheni ja paheni. Siinä kohtaa kun painin Martan asioiden kanssa niin en ehtinyt keskittyä Kerttuun. Ja kun Martan juttu oli ohitse ja ehdin tarkemmin keskittyä Kerttuun, oli korvat jo mustaa täynnä. Kuoputus lisääntynyt ja mukaan tullut myös jalkojen kirputus. 
Kuuri korviin. Puhdistusainetta ja kortisonipohjaisia tippoja. Korvat helpotti mutta kuoputus jäi. 

Aloitetaas ihan alusta. Silloin kun Kerttu muutti meille niin mukana tuli happy dog baby nappuloita. Ne oli kasvattajan luona sopinut mutta meillä koira meni hetimiten ripulille. Sen sai aina hetkellisesti paremmaksi munakokkelilla tms mutta ei kokonaan. Lähes kaikille pennuille tuli uusissa kodeissa mahavaivoja. Kullakin ne ratkesi omalla tavallaan. Meillä maha ei ottanut laantuakseen joten päädyin vaihtamaan ruokaa. Nappulan lisäksihän Kerttu on syönyt kasvattajalta lähtien kaikenlaisia lihoja ja maitorahkaa, raejuustoa tms. 

Uudeksi nappulaksi valikoitui Josera Kids. Sen avulla kakka muuttui heti normaaliksi. Ja sillä mentiin onnellisena 8 kk ikään asti. Lihaa ja hapanmaitotuotteita ja kananmunia lisukkeena. Toki tuonakin aikana joskus tuli ongelmia. Kertun maha ei ole koskaan kestänyt hyvin mitään ylimääräistä. Kaupan puriste ym luiden jälkeen tuli aina löysempi kakka. Maksalaatikkoa sai kahtena iltana ja raapi ne yöt korvia. Aina jos se pölli leivän, vaalean tai tumman, meni maha hetkeksi sekaisin. Kerran se pääsi kissanhiekkalaatikolle ja päästeli sieltä kissanpaskaa ja puupellettejä ja oli kaksi päivää vesiripulilla... että ei sillä mikään teräsmaha ole.

Kun Kerttu oli 8kk ikäinen halusin vaihtaa sille ruuan aikuisen ruokaan. (Samaan aikaan on alkanut lämmityskausi). Ja samaan aikaan alkoi tuo kuoputus. Voi silti olla ettei se liity mitenkään ruokaan tai lämmityskauden alkuun. Se voisi olla muös hormonit koska kohta alkaisi juoksut. Se voisi olla kipu. Se voisi tuon luonteisella koiralla olla tekemisen puutetta. Se vois olla mitä vaan. Ja syyhän meillä ei ole selvillä vielä tänä päivänäkään. 

Mutta jatketaas tarinaa. Ajattelin että saman sarjan ruoka ei varmasti paljon eroa ja päädyin Josera Festival ruokaan. Myöhemmin kävi ilmi että olis kannattanu lukea tuoteseloste muualtakin kuin yrityksen sivuilta. Siellä kun on erilainen tuoteseloste ruualla kuin jälleenmyyjien sivuilla. Yrityksen sivuilla ei ole ruuassa perunaa, muiden ja säkin mukaan on.... olisin jättänyt väliin.. Toki me ei voida olla varmoja oliko syy tuossa ruuassa mutta..

No sitten vaihdettiin ruoka sellaiseen jossa olisi riisi hiilarina ja lammas poteiinina. Eipä niitä paljon ollut olemassa sopivia joissa ei olisi mitään hiivaa ruokkivia aineksia. Löytyi kuitenkin pari. Tilasin Saksasta. Sen tulo kesti ja väsyin odottamaan. Ostin toista. Uusi nappula sai korvat uudelleen töhnää täyteen. Se nappula pois. Tilalle se Saksasta tilattu. Kutina pahenee. Se ruoka pois. 

Alunperin oli ajatus että siirryn pelkälle raaka ruualle. Vaan Kepan mahapa ei sellaista kestänyt. Meni niin kovalle että huusi kun paskoi. Vaikka mukana oli kuitujakin jne raakaruokintaan liittyvää. Siksi oli pakko antaa myös nappulaa. Nyt olemme tilanteessa että maha kestää riittävän määrän lihaa ja ollaan pelkällä lihalla. Jos sekään ei auta niin on alettava eliminaatiodieetille. Olenkin jo poroa tilannut.. Ja sittenkin on vielä olemassa vaihtoehto että tämä ei johdu ruuasta vaan on atopiaa. Tällä hetkellä kuoputus on valtavaa ja sekä korvat että tassut töhnää. Niitä putsataan molkosanilla. Iho ja karva koirall on ollut kokoajan hyvä kaikesta huolimatta.  Lääkitystä ei voi vielä aloittaa kun tällä hetkellä menee kipulääke toiseen vaivaan.. siitä seuraavassa.

Aivan kun tässä kuoputtamisessa ei olisi tarpeeksi niin meillä on ollut myös muuta probleemaa.  6.12 iltapäivällä Kerttu jätti yhtäkkiä vasemman takajalan käyttämättä ja huusi. Mähän tietenkin Manasin sille jo kaikenlaiset vaivat mutta mitään ei löytynyt. Rimadyl suuhun ja seuraavana päivänä koira ihan normaali. Näitä tuli vielä viisi kertaa. Koira oli aina pari päivää normaali ja taas sama homma. Vasen takajalka jäi käyttämättä ja huudettiin. Särkylääke suuhun ja taas normaali seuraavana aamuna. Varasin ajan osteopaatille koska junien lisäksi löysin koiran rangasta sanottavaa. Löytöjen lista olikin rankahuollossa pitkä ja ajattelin että jalan käyttämättömyys johtui siitä. Varsinkin kun käynnin jälkeen koira oli viisi päivää hyvä. 

Sitten se taas tuli 26.12. Ihan vaan oleilriin kotona kun yhtäkkiä koira linkkaa itkien mun luo. Pitää jalkaa koukussa eikä suostu laittamaan suoraksi. Kipulääke naamaan. Yöksi häkkilepoon ja aamulla .eräästäkään aikaa lääkärille. 28.12 sain ajan evidensiaan. Siihen asti oltiin levossa ja kipulääkkeellä. Liike ei ollut lyhyillä remmilenkeillä normaali eikä koira seisoessaan laittanut toiselle taka-alalle painoa. Mä ehdin taas jo katsella netistä ristiside leikkausten hinnat jne...  Luojan kiitos lääkärillä paljastui että kyseessä on taas panosteiitti! Meinasin itkeä onnesta. Ja diagnoosia varten otettu lonkkakuva näyttää niin hienolta että luusto koiralla on hieno!. Pelkäämäni polvet ei luksoi ja ristisiteet on kunnossa. Viikon lepo ja kuuri ja taas mennään. Joulutauosta tuli vaan hieman aiottua pitempi. Mutta tämä asia täytyy nyt ensin hoitaa ennenkuin voi ajatella lääkitystä kutinaan. 

Onko se nyt sitten atopia vai allergia. Joku vois nyt kertoa koska alkaa usko loppua että kutina koskaan loppuu. Mä haluan koiran kutinattomaksi! Hermo menee!
Sillä pelkällä raakaruualla mennään tällä hetkellä ja sitten on alettava eliminaatiolle jos kutina ei lakkaa. Ja kutina on nyt jo siinä pisteessä että jokin lääkitys siihen on jo saatava. Koiraa ahdistaa välillä itseä tämä asia. 

Että ei se nyt ollu ihan ruusuilla tanssia tämä elo tuonkaan koiran kanssa. Toivotaan että kohta löytyy ratkaisu tähän asiaan. Toivotaan myös että meidän panosteiitit on nyt sairastettu (vasen etujalka olis vielä jäljellä) ja Päästäis elämään normaalia elämää ja treenaamaan kunnolla. Treenit on tällä hetkellä hienossa mallissa. Kyllä ensi vuonna ollaan rallykokeissa!
Tässä teille vähä lonkan mallia! Ne on vielä paremmat kuin ne oli kesän kuvissa tapaturman aikaan. Ja kesällä ristinkin alue näytti vielä ltv1 mutta tuo voisi kyllä olla puhdas siltäkin osin. Etupäähän on kuvattu elokuussa ja lanneranka heinäkuussa. Nikamia on oikea määrä ja etupää on kunnossa. Ei kiirettä virallisiin jos mun pää kestää odottaa ! Näiltä osin asiat on siis kunnossa.


perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulua odotellessa

Joulu ja sitä myötä rauhoittumisen aika tekee taas tuloaan.
Me Kertun kanssa toivotamme lukijoille jo nyt hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulun aikaa.

Vielä pari viikkoa treenaillaan tottista ja aksaa ja jouluna pidetään treenitauko.


maanantai 26. marraskuuta 2018

Laitetaan pakettiin vuosi 2018



Taas on muka jo se aika, että saa lyödä pakettiin kuluneen vuoden tapahtumat. Mun mielestä mä just kirjoitin samanlaisen viime vuodesta…

Tästä vuodesta jää päällimmäisenä mieleen suru ja luopuminen. Paljon saavutettiinkin ja Kerttu tuli taloon, mutta kyllä ne nyt tuntuu toissijaiselta asialta. Toinen oli tiedossa, että se päivä tulee pienkin, mutta toinen, en vieläkään käsitä sitä. Se oli käsittämätöntä, turhaa, epäreilua, raskasta, liian äkkinäistä…

Hertta-Rakas.. Tälle vuodelle olimme asettaneet tavoitteeksi kivuttomat ja pitkät eläkepäivät. Tähän emme kyenneet. Hertan poismeno oli kova pala. Kovempi kuin minkään muun on koskaan ollut. Sen mä kyllä osasin aavistaakin. 23.2.2018 reilun viiden vuoden iässä oli päivä, jolloin Hertta poistui luotamme. Hertan selän oireilut alkoi olla niin näkyviä ja päivittäisiä, että vaikka miten sattui, halusin päästää Hertan pois ennen kuin takapää pettää. Sitä en olisi halunnut nähdä. Halvausoireita tuli jo muutaman kerran. Lisäksi Hertasta tuli kovin ääniarka ja se herättti mua öisin, kun koko sänky heilui sen läähättäessä ja vaeltaessa. Sohvalta poistuminen oli jatkuvasti hitaampaa ja vaati reillummat venyttelyt ja useamman hitaan askeleen ennen kuin koira pääsi kunnolla vauhtiin. Pahinta oli erään kampaus session jälkeen, Hertan noustessa ylös, sen takajalat eivät yksinkertaisesti pitäneet. Jo harjatessa se oli moittinut takapään harjaamista..



Hertta oli mieletön persoona. Kaikki jotka sen tapasi, tykkäsi siitä. Se oli nimensä veroisesti äärettömän herttainen ja tuon piirteen ja kauniin ilmeensä vuoksi se sai usein anteeksi sellaista, mitä muut mun koirat eivät ole saaneet tehdä. Se oli ihana koira. Symppis ja vei mua olemuksellaan aikalailla ku pässiä narussa.. Se oli kaveri isolla koolla. Ja opetti mulle paljon. Sen kouluttaminen oli vaativaa, koska viettitaso oli matala eikä sillä ollut hääviä ruokahaluakaan. Mutta siitä huolimatta tuloksia tehtiin. Tulen aina olemaan kaikista ylpein Hertan kanssa tehdyistä tuloksista sen haastavan koulutettavuuden takia. Ikävä on kova ja se iskee ajoittain. Hertan poismenon jälkeen en muutamaan päivän saanut mitään aikaiseksi. Sängyllä Martan kanssa makaaminen oli ainut mikä onnistui. Marttaan Hertan poismeno vaikutti rajusti! Sen treenihalut huonontui, se etsi Herttaa kauan ja odotti sen olevan sisällä vastalla kun tulimme jostain kotiin. Pahinta oli, kun Martta lopetti syömisen. Aika helpottaa, mutta ikävä ei poistu koskaan. Hertta vei ison palan mun sydämestä mukanaan.


BH TK1 RTK2 Eigen Karolina 22.12.12-23.2.2018




 Martta… Kerrotaan ensin niitä iloisia asioita… Tavoitteet oli tälle vuodelle FH2 kokeileminen, TOKO ALO1, Rallytoko RTK4 ja rotumestaruuksiin osallistuminen. Osa meni yli tavoitteiden ja osa jättettiin tekemättä. Tokon suhteen se kiinnostus ei sittenkään palannut, joten emme palanneet sen pariin. Jälkikausi alkoi Martalla lupaavasti ja piti katsella koekalenteria heti alkukaudesta. Sitten tuli se valeraskaus ja huono kausi, jolloin koira ei osannutkaan jäljestää. Se paineistui jäljellä pienestäkin palautteesta ihan kauheasti ja hukkaili jälkeä. Ei pystynyt ajamaan kaaria ollenkaan ilman että oli ihan hukassa ja haki kokoajan suuntaa. Loppukausi meni hienosti ja oppi upeasti piikit ja kaaret. Viimeisellä viikollaan koira ajoi ehkä elämänsä parhaan jäljen ikinä.





Rallytoko oli kyllä tänä vuonna meidän ykkösjuttu. Siitä tavoitteet saavutettiin ja vähän ylikin!

Seitsemän koetta on käyty tälle kaudelle ja niistä yli puoleen olen tyytyväinen. Kolme koetta meni penkin alle sen saman huonon jakson aikana, jolloin jälkikään ei valeraskauden takia sujunut. Koira oli radalla ja treeneissä keskikesän ajan aivan kummallinen. Se oli hirvittävän paineistunut eikä kuunnellut yhtään ohjeita radalla vaan arvuutteli itse mitä mahtaa seuraavaksi tulla, eikä oltu ollenkaan samoilla radoilla. Neljä muuta koetta se oli hieno! Jopa super hieno. Tehtiin se RTK4. Se oli äärettömän helppo herätellä töihin, se oli hienossa mielentilassa koko radan ja seurasi tiiviisti ja hienossa kontaktissa. Se teki tehtävät varmasti jos vaan ohjaaja osasi ohjata oikein… Jos miinuksia tuli niin ne oli useimmiten mun syy.. Huonon kauden aikan oli PM koe  ja sehän meni meiltä sitten penkin alle. Seuranmestaruuksista haettiin oman luokan voitto ja seuranmestaruus. EP Rallytoko CUP Mestari luokka voitettiin niinikään.



Ja sitten se kauden huippuhetki. Rotumestaruudet ja palkinnoille. Ainahan sitä on haaveillut osallistuvansa rotumestaruuksiin. Nyt haave on toteutunut. Tavoite oli nähdä meidän nimet osallistuja listalla mutta tehtiin enemmän. Tehtiin Martasta Suomen kolmanneksi paras Rallytoko saksanpaimenkoira. Mestaruuskilpailut oli todella hieno kokemus! Onneksi saimme kokea ne Martan kanssa <3



Näyttelyihinkin eksyttiin Martan kanssa kerran tälle vuodelle. En mä muuten olisi mennyt, kun sieltä on tulokset jo haettuna, mutta jos mulla on koira jonka saa ilmoittaa käyttöluokkaan niin onhan se mentävä! EH sieltä napsahti. Koira oli näyttelyn aikaan vähän huonossa karvassa ja lihavassa kunnossa. Mutta eipä meillä sieltä tavoitteita ollut, kunhan mentiin kun käyttökoira riveissä sai esiintyä.



Martan poismeno oli järkytys. En aio sitä tässä uudelleen käsitellä. Ei pysty. Siitä on oma kirjoituksensa otsikolla ”Kun maailma pysähtyy”.

FH1 RTK4 TK1 BH Eigen Martha 15.8.2014-21.11.2018




Yhdistystoiminnasta olen tänä vuonna irtisanoutunut jälleen täysin ja nyt lopullisesti. Mitä nyt yhdet mestaruudet tuli järjestettyä… Nyt aion pysyä järjissäni enkä sekaannu mihinkään hallituksiin tai muihin suuriin juttuihin vaan keskityn täysin oman koiran treenaamiseen. Kiitettävästi vie kuitenkin sen lisäksi vapaa-aikaa koirien hieromiset. En aio kouluttaakaan ensi vuonna yhdistyksille mitään pitempää. Yksittäisiä voin mennä jos kutsu käy, mutta en säännöllisesti.



Kerttu… Sen kanssa ei oo tylsiä päivä. Tuollaista aktiivisuuttta omaavaa koiraa ei oo tässä talossa ennen ollut. Aktiivisuus on positiivinen asia töissä, mutta kotona koira on pitänyt systemaattisesti opettaa rauhoittumaan. Ei se pienempänä ehtinyt päivisin nukkumaan, yölä onneksi kuitenkin ehti. Sanotaanko että viimeinen kuukausi on meillä jo ollut ihan yhdessä kotonakin. Se osaa rauhoittua kun mitään ei tapahdu, mutta kyllä se moneen kertaa päivässä tarvitsee tekemistä. Sisäsiistiksi oppiminen vei puolivuotiaaksi asti. Kyllä se pihalle pyysi, mutta pakkas siinäkin olla niin kiire että ei joutanut kyykkiä niin kauaa kuin jotakin olisi tulossa vaan piti kesken kaiken nousta ylös ja sitten sisälle päästää kohta loput. Tapaturmakin on jo ollut (siitä on oma kirjoitus niin en avaa sitä tässä enempää. Ja panoestiitti. Joten sairaslomiakin on jo pidetty. Mutta näiden lääkärikäyntien yhteydessä on otettu myös välikuvat jotka lupaa hyvää! Tällä hetkellä meillä on menossa korvatipat, oi miten niiden laittaminen on joka päivä mukava tapahtuma…. Kerttu alkoi kovasti kuoputtamaan itseään kun vaihdettiin ruokaa ja lopulta se meni korviin. Tai mikä sinne meni eihän sitä varmaksi tiedä, mutta kuoputus alkoi yhtä aikaa kun ruoka vaihtui. Että aika loogisesti se olisi sen syytä. Voi se kuitenkin olla jokin muukin. Hoidetaan nyt korvat kuntoon ja aloitettiin vanha ruoka uudelleen ja katsotaan mikä on vaikutus ja mietitään miten edetään. Yhdet näyttelyt on käytynä ja sieltä hieno tulos, hieno arvostelu ja käytös oli niin priimaa näyttelypaikalla, että oon kyllä ylypiä siitä.



Mutta mikä parasta Kerttu on osoittautunut harrastuksissa sellaiseksi koiraksi millaisen haluankin! Siltä onnistuu kaikki ja se on rehellisesti sanottuna todella nopea oppimaan. Kaksiviettinen ja työhaluinen koira. Kaikenlaista on kokeiltu. Mä kun en osaa yhteen lajiin keskittyä. Purut: kolme kertaa on käyty ja todettu että toimii, nyt kasvetaan ja sitten ensi vuonna aletaan treenaamaan. Tottis: kunhan irrotus on nyt tehty selväksi niin alkaa tulosta tulemaan ja osaahan se nyt jo jotain. Jälki: Ihan synnynnäinen jäljestäjä! Tekniikka on kunnossa ja viettiä riittää. Haku: Neljät treenit takana ja likka tekee jo valmiita ukkoja valtavalla motivaatiolla ja tietenkin täysiä, niinku Kerttu aina. Nose Work: Sain ihan ilmaiseksi sen ihanan ”jähmety kuono hajuun”-ilmaisun kun tarjosi sitä itse. Agility: Edistyminen on huimaa ja Kepahan ihan sekoaa aksahallin pihaan kun päästään. Ohjaajall vaan tulee hieman kiire koiran rinnalla… Esineruudussa tekee jo valmiita hakuja ja ilmaisua alettu nyt työstämään ja se menee alun jälkeen hienosti nyt oikeaan suuntaan. Motivaatiota on rakennettu nyt tämä kausi ja vauhtia, ja niitä on saatu. Irtoaa helposti takalinjalle. Rallytokon liikkeitä osataan jo myöskin. Hieno koira, jossa on vain pilattavaa!



Jouduin hetken miettiä mitä asettaisin ensi vuodelle tavoitteeksi… En kyllä vieläkään ole varma.. Ohjelmassa piti olla Rallytokon SM kisat, rotumestaruudet ja valioituminen.. Vaan eipä olekaan, elämä päätti toisin..

Mitähän Kertulle uskaltaisi asettaa tavoitteeksi..

ainekin me koitetaan parhaamme mukaan treenata ja kehittyä eteenpäin kaikissa lajeissa. Kiire meillä ei ole, että itku ei tule jos mitään tuloksia ei vielä ens vuonna tehdä mutta jos eteneminen on hyvää niin koitetaan me Rallyn alo luokka rykäästä läpi ja Nose Work hajutesti. Ehkä BH.. Mutta siihen joutuu tehdä jo aika paljon töitä ja olla tähden ja kuut asennot kohdillaan että siihen pystytään jo ens vuonna.. Ja tietenkin me käydään virallisissa luustokuvissa ens vuonna. Todennäköisesti jo keväällä. Se on kin taas jännää puuhaa!



Mutta nyt me parannellaan korvat ja treenaillaan loppuvuosi aktiivisesti agilitya, tottista ja nose workia. Maastokelit kun meni jo.. Esineruutuun nyt kyllä vielä pääsee. Jälkiä tuli tehtyä tänä vuonna 50. Ihan mukavasti. Näyttää se 45-50 tulevan joka vuosi täyteen.

Kerttu 8vk (kuva Pia Asell)

Kerttu 9kk

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kun maailma pysähtyy

Toisille paras tapa tällaisen jälkeen on hiljentyä ja vetäytyä omaan rauhaan. Minulle se oikea tapa on kirjoittaa tästä. Vaikka nytkin tuntuu, että en löydä sanoja millä kertoa. Enkä kyyneliltäni näe kunnolla tietokoneen ruutua. Miten pukea sanoiksi tämä pysäyttävä tarina. Ja vaikka haluan niin sitten kuitenkaan en meinaa saada aikaiseksi riviäkään. 
Se iski kuin halolla päähän puolitoista viikkoa sitten ja nyt se on ohi. Elämäni koira, Martta, on poissa.

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina hieroin Marttaa. Käsiini osui takajalan imusolmuke, joka oli turvonnut. Kummastelin pattia ja jatkoin hierontaa. Lavan etupuolelle päästyäni mun maailma pysähtyi. Lavan edessä oleva imusolmuke oli paisunut kananmunan kokoiseksi. Hieronta jäi siihen ja aloin tutkia koiraa. Kaikki tunnusteltavissa olevat imusolmukkeet olivat enemmän tai vähemmän turvonneita molemmilta puolilta koiraa. Lapojen edessä isoimmat. Kaulalla todella suuret myös ja muualla hieman pienemmät. Lamaannuin täysin. Mutta aavistin heti mikä se on. En vain halunnut uskoa sitä todeksi. 

Kun toimintakyky järkytyksen jälkeen palasi, aloin selata netistä aikaa eläinlääkärille heti seuraavalle päivälle. Ei kuitenkaan onnistanut, joten olisi soiteltava aamulla puhelimella aikaa. Monen mutkan kautta sain ajan maanantaille klo 15.45. Kauhun sekaisin tuntein ajelin kohti eläinlääkäriä, joka vahvisti minun epäilykseni. Lymfooma. Imusolmukesyöpä. Vielä olisi kuitenkin pieni mahdollisuus että jokin tulehdus olisi turvottanut imusolmukkeet ja päädyttiin aloittamaan antibiootti kuuri sekä myöhemmin lisäksi kortisoni jos antibiootti ei tehoaisi. Vaikka miten toivoin että lääkkeet tepsisivät niin sisimmässäni tiesin kokoajan mistä tässä on kyse. 

Lymfooma vie kuulemma nopeasti. Ja koska minä en ala koiraa syöpähoidoilla kiusaamaan vaan annan armon suorilta jaloilta niin nyt elettäisiin täysillä. Ja niin me tehtiin! Koko viikko tehtiin kaikkea mistä me nautittiin. Kahdestaan. Juostiin metsässä, jäljestettiin, tottisteltiin, hakuiltiin, maattiin sohvalla, nukuttiin vierekkäin ja syötiin hyvin. Läheisyyttä ja yhteistä tekemistä ei meidän viikosta puuttunut. Ja hyvä niin koska se tulisi jäämään meidän viimeiseksi. Seuraava viikonloppu oli kalenterissa ihan tyhjä ja omistin sen täysin Martalle. Mulle jäi sellainen mielikuva että myös Martta tiesi olevansa luonani viimeisiä hetkiä. Se on aina ollut mahdoton perskärpänen, mutta ei se mikään sylikoira ole ollut. Tuon viikon aikana se hakeutui usein mun kainaloon sohvalla ja mahdollisimman lähelle yöllä sängyssä. Jossa se hengitti normaalia raskaammin. 

Mutta jo sunnuntain hakutreeneissä oli nähtävissä, että koira ei jaksanut juosta entiseen malliin. Samana päivänä se alkoi ulostaa paljon. Maanantaina se alkoi olemaan lenkillä vaisumpi. Käveli kyllä näennäisen reippaasti mutta ei haistellut lainkaan ja ajoittain tökki mua kuonolla käteen tai reiteen kuin kertoen, että ei jaksa enää. Eilen tiistaina teimme tottista viimeisen kerran kun se yhtäkkiä häipyi kesken työnteon kentän laidalle ja ulosti verensekaista ulostetta. Kotona se alkoi olemaan kovin väsynyt ja omissa oloissaan. Se ei edes noussut sohvalta minun mennessäni vessaan, joka oli kovin kummallista. 

Keskiviikko aamuna maailma romahti lopullisesti. Martta ei aikonutkaan koskea aamuruokaansa. Pihalla käydessämme oli uloste muuttunut vielä verisemmäksi. Se oli pääasiassa pelkkää verta. Sisälle päästyämme Martta teki samanlaisia läjiä myös eteiseen, ihan ilman ennakkovaroitusta. Kuin ei olisi voinut sille enää mitään. Ja tämän jälkeen se meni maate kovin huonovointisen näköisenä. 

Tiesin että nyt viimeistään aika on tullut. Vai olisiko tämä palvelus pitänyt tehdä jo viikko sitten. Vielä kun koira oli täysin kivuton.. Minulle kun on tärkeää laittaa koira pois mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään.  Lääkkeet eivät olleet tehonneet patteihin ja koiran yleistila alkoi romahtaa nopealla tahdilla. Monta eläinlääkäriä täytyi soittaa ennen kuin saimme ajan. Matka oli raskas. Eläinlääkärissä sain kuitenkin vahvistuksen siihen että olen tekemässä oikein. Nin paljon kuin se sattuukaan luopua elämänsä koirasta. Eläinlääkärissä Martta istui edessäni ja se ei edes huomannut miten sen takapäästä tuli verta. Hyytynyttä sekä kirkasta nestemäistä. Jouduin siirtämään sitä jotta se ei istuisi sen päällä. Vasta kun eläinlääkäri totesi minulle koiran olevan laiha ja silitellessäni viimeisiä vetoja, myönsin itselleni, että Martan kaikki nikamat ja kylkiluut paistoivat. 

Vaikka miten mietin niin en keksi mitään mikä olisi varoittanut tällaisen olevan tulossa. Koira on tähän saakka ollut täysin oma itsensä. Ja minä jos kuka seuraan koiriani ja tunnen ne kuin omat taskuni. En vaan kertakaikkiaan keksi mitään ennakoivaa merkkiä tästä paskasta taudista joka voitti meidät, ja teki sen näin äkkiä. Mutta kuuluu taudin kuvaan, vie nopeasti. 

Olo on äärettömän tyhjä. Paska. Ahdistava. En voi ymmärtää tätä! Meillä piti olla vielä paljon edessä. Niin paljon kokemuksia kokematta. Niin monta yhteistä päivää elämättä. Mutta ystäväni sanoin. Martan elämä oli ehkä lyhyt, mutta mun kanssa se oli täydellinen. Parempaa elämää ei koira voisi toivoa. Näin mäkin uskon. Ja tiedän Martan tunteneen samoin. Meillä oli ihmeellinen yhteys. Sellaista en koe enää koskaan. Elämäni koira. Kiitos Martta kaikesta. Nyt voit juosta Hertan kanssa kivuttomana ja katsella ja naureskella pilven reunalta miten takkuan tuon rakkaan mutta jääräpäisen Kerttuni kanssa. Kiitos ja Hyvästi <3






lauantai 3. marraskuuta 2018

Turnauskestävyys alkaa olla heikkoa

Tässä kohtaa kautta ja kauden päätavoitteen jo mentyä, alkaa ohjaajan ote lipsua eikä radalle saa enää sellaista parasta tunnetilaa. Ja sehän tietenkin näkyy koirassa. Ei se missään nimessä huono ollut, mutta se terävin kärki puuttui. Pitääs vissiin laittaa tämä kausi jo pakettiin ja pitää tauko.. Tässä kohtaa se kyllä onnistuisi kun seuraava koe on vasta puolentoista kuukauden kuluttua...

Kannettiin silti kotiina Rallytoko yhdistyksemme seuranmestaruus pokaali ja EP Rallytoko CUPin mestari luokan voitto pokaali ja sitte niitä pakollisia koiran herkkuja joita pussit on pullollaan tällaisissa kilpailuissa.

Lyhyestä virsi kaunis. Käydään rata läpi totuttuun tapaan.

Lähtö: Kuten sanottua en ihan siihen parhaimpaan vireeseen saanut koiraa kun en itse ollut oikeassa mielentilassa. Mutta kyllä se hereillä oli.
11 ensimmäistä kylttiä menee ihan ilman kommentteja tällä kertaa. Sujuvaa menoa ja sillä sipuli.
1. 360 vasempaan
2. Pyörähdys
3. Istu, käännös vasempaan, istu
4. Puolenvaihto jalkojen välistä
5. Koira eteen seisomaan, koira peruuttaa poispäin (oikealla)
6. Koira eteen. Peruuttaen 1-2-3 askelta (oikealla)
7. 2x oikea täyskäännös (oikealla)
8. Houkutus (oikealla)
9. 270 käännös oikeaan (oikealla)
10. Puolenvaihto edestä (oikealla)
11. Lähetä koira : Tässä taas mun moka. Jostain ihmeen syystä sanoin koiralle istu kun pysähdyttiin ja menee automaattisesti istumaan. Koska annoin käskyn istu niin koira meinasi alkaa peruuttamaan. Mitä mä tuossa käskyä annoin!?! No koira jäi sitten sen verran taakse ja jos olisin sen sieltä siirtänyt oikeaan kohtaan ja istuttanut uudelleen niin olisi tullut -10 ylimääräisestä istumisesta. No otin ja uusin ja kilpailun jälkeen tuomari kysyi että miksi ihmeessä mä sen uusin. tuumasin että olis tullu ylimääräinen istuminen.. No ihan turha -3, ei koira kuulemma edes ehtinyt istua sinne kauas. Olisin aivan hyvin voinut vaan kutsua sen oikeaan kohtaan sivulle. No tyhmä minä, otin ihan turhan -3 uusimisesta
12. Liikkeessä kutsu koira
13. Käännös vasempaan
14. Molemmat oikeaan täyskäännös : tästä on tullut -1 kontr. Todennäköisesti koira on vähä törmänny muhun, veikkaan. En muista.
15. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu (oikealla)
16. Istu, Käännös oikeaan, istu : No tässä sitten olisi pitänyt uusia.. Tässä se otti kaksi istumista, mutta en uusinu.. -10 tvä (oikealla)
17. Liikkeestä seiso kierrä koira (oikealla)
18. Valkovuokko (oikealla) : Tässä taas mun moka. Mistä mä ny oon keksiny antaa koiralle vääriä käskyjä. Tässäkin annoin väärän käskyn ja lähtihän se väärään suuntaan :D No uusin siis ja oikealla käskyllä tietenkin meni oikeen.. 
Maali
Käytösruutu edessä istuen. Ei Martalla oo koskaan ollu sanomista käytösruudussa ,mutta ei mun tätä kyllä ikävä tuu ku se ens vuonna poistuu.

Tuomarin kommentit : Tosi hyvä kontakti ja hienoa yhteistyötä. 
Ja täytyy kyllä itsekin sanoa että seuraaminen radalla on ollut jo kauemman aikaa tosi hienoa. 

MES83
Lakeuden Kennelkerhon MES luokan seuranmestari 2018
EP Rallytoko CUP MES luokan voittaja 2018

Joko saa jäädä tauolle :D