tiistai 15. syyskuuta 2020

Kokeessa!

Hupsista, tässä oli jäänyt painamatta julkaise nappia... Täällä siis tarinaa hieman myöhässä 30.8 päivän kokeesta.. 

No niin! Joulukuussa viimeksi ja nyt taas, kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Kokeessa meinaan. Korona ei ole meidän syy kokeettomaan kauteen. Näin meillä oli joulukuun RTK2 kokeen jälkeen tarkoituskin, treenata ja korkata voittaja luokka syksyllä. Tavoitteisiin päästiin siis. 

Koe oli Kauhajoella, aikalailla ylärajalla matkan suhteen mun kriteereillä, mutta ihan kiva paikka ja siellä on sujunut aina järjestelyt, joten mentiin testaamaan kisakunto ennen 20.9 olevaa PM koetta.

Ensin täytyy sanoa, että olen todella onnellinen ja mykistynyt koiran käyttäytymisestä kilpailupaikalla. Kun otin sen ensimmäisen kerran pois autosta perillä, se oli todella kivassa mielentilassa, eikä sen tarvinnut kertaakaan kattella kieroon muita koiria, lähellekkään tulevia tai olla terävänä. Tämä on todella hieno juttu.   

Kisaradasta sain kaverilta kuvan jo kun olin vielä kotona. Ensireaktio oli, että kahdella ekalla kyltillä peli on jo pelattu. Ensimmäisenä oli houkutus ja sen jälkeen heti seuruussa peruutus. Näin jo miten Kepa reagoi houkutukseen enkä saa sitä kunnolla kuulolle ja joudun sitten uusia peruutuksenkin. Kisapaikalla kun näin tuomarin laittavan houkutukseen kapulan ja sitä nojaamaan patukan sekä toiseksi ruokakipon, oli pakko käydä autolla tekemättä samanlainen houkutus ja treenata se ennen kehään menoa. 

 Kepan kaikkien voittajaluokan tehtävien suorittaminen on mielestäni tosi hyvällä tasolla, meillä on vaan yksi "pikku" ongelma. Oikeaan mielentilaan pääseminen. Se koskee niin ohjaajaa kuin koiraa, isommin koiraa. Tänään se ikävä kyllä näkyi radalla. Radan ulkopuolella Kepa oli kivasti hereillä eikä päästänyt ääntäkään ja teki pyydetyt jutut kivasti, mutta ei se kantanut radalle asti. Radan alussa koira ei ollut sellainen kuin haluaisin ja se osaa. Sitten se paransi ja teki muutaman tehtävän hienosti. Kunnes taas meni vääränlaiseen tilaan ja alkoi tulla ääntäkin. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa vaikka koira äänteli eikä tehnyt parastaan. Onneksi sain pidettyä itseni kasassa, koska sitten koira taas kasasi itsensä ja teki taas lopputehtävät kivasti. Radassa oli siis selkeästi neljä eri jaksoa, alussa ei keskittynyt mutta ei silti ääntänyt, sitten teki pätkän hienosti, sen jälkeen tuli ääntely jakso ja loppu oli jo sitä Kerttua jota haluttaisiin nähdä koko radan ajan ja se pystyy siihen kyllä, sekin on nähty. 



Lähtö : Lähdössä koira ei sellaisessa tilassa kuin on opeteltu ja haluaisin ja se vaikutti selkeästi ensimmäisiin tehtäviin. 

1. Houkutus : turhaa pelkäsin houkutusta. Ei koira reagoinut esineisiin mitenkään vaikka ei sellaista seuruuta tehnytkään mitä osaa.

2. Peruutus seuruussa : Keskittymisen huonouden vuoksi tämä meni ketuilleen ensin. Olin päättänyt että en uusi tätä jos menee ketuilleen mutta sain tehtyä uusimisen vähä niin että koira ehkä huomannut että uusin. Kepa kun on sitä mieltä että hän ei tee mitään väärin ja jos huomaa että teen saman jutun uudelleen niin tulee sanomista, koiralta. Toisella yrittämällä tehtiin virheetön peruutus, tosin ei niin hyvää kuin koira osaa. Mutta, koska virheitä ei ole tullut niin se ei ole istunut peruutuksen loppuun. Sellainen ongelma meillä on ollut mutta sitä on tässä lähiaikoina treenattu.  Eli  tästä -3 uusi.

3. Istu käännös vasempaan istu : Tämähän me osataan. 

4. Ohjaajan ympäri : Ei kunnolla kuulolla joten kiersi kylttitelineenkin joten otin uusiksi. Uudella yrittämällä teki hyvin, mutta huomasi että uusitaan joten ääntä tuli...  -3 hau

5. Liikkeestä seiso kierrä koira : Tämä sujuu Kepalla aina hienosti, niin nytkin.

6.Istu, täyskäännös vasempaan : Tämä hyvä myös, pylly toimii.

7. Istu, ohjaaja askel oikealle, koira sivulle : Tämäkin sujuu kivasti

8. 2 x vasen täyskäännös : kiertämällä tehtävä täyskäännös aiheuttaa usein Kepassa äänen jos ei ole optimaalisessa tilassa, niin nytkin. Muuten toimii kyllä vaikka ei olla tätä hetkeen tehty. Tästä ääntelyn takia -3 hau

9. Eteen istu, vasemmalta sivulle : Teki juuri niin hienon eteentulon kuin osaa. Ihan suoraksi sivulle ja hyvällä pyllynkäytöllä takaisin sivulle

10. 270 vasempaan : hienoa pyllyn käyttöä

11. Molemmat oikeaas täyskäännös : Tämä me tehtiin tosi hienosti ja koira hienossa tilassa. Mutta voi ohjaaja! Ohjaajalla tuli ajatuskatko eikä tehtykään sitä mitä käskettiin vaan tulppaani. Voi jeesus!!

Ohjajalla -10 tvä. 

12. Eteen istu, oikealta oikealle, istu : Tässä ei ollut eteentulo niin hyvä kuin koira osaa, mutta oikealta oikealle sivulle se on kyllä nyt oppinut niin hienosti tulemaan! Mutta eteenistumisesta -1vino

Tästä kohtaa koira alkoikin sitten toimimaan tosi kivasti, eikä loppu radasta löydy moitittavaa. Oikea tatsi vaan löytyi 12 kylttiä liian myöhään :D

13. 360 vasempaan (oikealla) : Ei mitään moittimista, tekee kivaa oikeaa seuruuta.

14. Vasemmalle (oikealla) : Hyvin kääntyy oikealla seuruussa

15. Istu, puolenvaihto takaa, istu : Tämä on Kepalla hieno ja esittää sen nytkin

16. Vasen täyskäännös : Nyt tulee kiva ja hiljainen täyskäännös kiertämällä.

17. 270 vasempaan : pylly toimii ja koira on kunnolla töissä.

18. Pyörähdys : Tämäkin onnistuu hienosti vaikka tässä on ollut epävarmuutta taas liikkeellä.

19. Maali : maalissa ja sen ohi koira esittää aivan loistavaa seuruuta hyvässä vietissä. Tässä kohtaa me oltain oltu valmiita aloittamaan suoritus joka olisi voinut mennä virheettä, tässä kohtaa koira oli juuri sellaisessa tilassa mitä halutaaan. Vähä myöhässä...

Vähä ristiriitaiset fiilikset radan jälkeen. Siellä oli todella hienoja pätkiä mutta siellä oli myös isoa alisuorittamista. Ja aivan ääliömäinen kymmenen pisteen moka ohjaajalta, jonka tajusin vasta kun sen lapusta luin.. Radan jälkeen en kyllä ollut ollenkaan varma tuleeko tulosta, mutta tulihan sieltä! Olen jo aikaa päättänyt että ei niillä tuloksilla niin väliä mitä ne on, kunhan on tulos. Kattellaan sitä täydellistä suorittamista sitten valiotitteliä metsästettäessä. Noilla aiemmilla kun ei loppupeleissä ole merkitystä. 

Iloinen olen tuloksesta, mutta harmistunut siitä että emme tämän mielentila asian kanssa painiessa saa näytettyä sitä mitä me oikeasti osataan. Onneksi Kepa väläytteli sitä radalla useammassa kohtaa niin tuomari kirjoitti arvostelulomakkeeseen että olemme "Osaava koirakko". Vaikka ite sanonkin, niin näin se onkin. Taitaa meidän talven treenit mennä aika pitkälti tuon mielentilan asian treenaamisessa, mutta kyllä me se kuntoon saadaan ja sitte tehdäänkin komeita tuloksia! 


Virheet koiralle -3uusi, -3 uusi, -3 hau, -3 hau, -1 vino. Ohjaajalle lisäksi -10 tvä (väärä tehtävä). Kepan tulos olis ollu VOI82, mutta koska joutuu rehata mua radalla pilaamassa niin tulos oli 

VOI72     Sija taisi olla 5/9

Ja sitte treenataan kolme viikkoa niin perkeleesti ja PM kokeessa tehdään toinen tulos. Ja toivon mukaan syksyn kokeista myös kolmas tulos niin saadaan talven aikana rakennella kuntoon mes luokka ja alkaa valiojahtiin :D Kuulostaa isolta haaveelta, mutta silti se on ihan realistinen.



torstai 20. elokuuta 2020

Syksy saapuu...

 Lämpimiä on kelit vielä, kaunis syksy. Ja ihan parhaita treenikelejä. Vaikka miten nautinkin tästä maastolaji-kaudesta niin kyllä se on hyvä että tulee aina välillä talvikin ja pakollinen tauko maastoista, sekä samalla koiralle rennompi jakso treenillisesti. Vähän huomaan jo odottavani hallikautta vaikka maasto kivointa tässä hommassa onkin.

Syksylle on luvassa kivoja koulutuksia ja muutama koekin on katsottu kalenteriin. 

Rallytokon valmennusringillä meillä on Csilla Bakosin, Krista Karhun ja Anna Savolaisen koulutukset tulossa vielä tämän syksyn aikana. Lisäksi kuukausittain Pirjo Lastikan tottiskoulutus. Lokakuun alussa mennään taas jäljestämään Leskelän Mikan silmien alle. 

Kokeita on merkitty kalenteriin useampi, katsotaan nyt moneenko niistä mennään. Juoksutkin tulevat jossain kohtaa, mutta toivottavasti ei PM kokeen aikana. Niistä juoksuista kun ei nyt oikeen tiedä kun ensin oli 6,5 kk väli ja seuraavalla kerralla 8 kk väli. Ne alkaa jossain välillä marraskuun alku joulukuun puoliväli... Toivottavasti vasta joulukuussa niin saadaan nuo kokeet kaikki käytyä. 

Saimme yhdistykseltämme kasaan kaksi viiden hengen joukkuetta ja meillä on niin hienot tiimi pipot, että pakko on tuohon PM kokeeseen päästä. Muista kokeista pystyn kyllä olla poiskin ilman että harmittaa. Elo, syys ja marraskuussa on jokaisessa yksi rallykoe ja lokakuussa kaksi. Eikö noista nyt syksyn tavoite RTK3 saada täyteen... Kaikki tehtävät Kerttu kyllä osaa niin yksittäin kuin ratanakin. Ongelma on saada se oikeaan mielentilaan niin että se joutaa kuunnella mitä pyydän. Siinä on mulla haastetta. Treenseissä lopulta aina saan sen oikealle levelille, mutta kokeissa se, mitä tekisin ennen radalla menoa jotta koira laittaisi siellä parastaan, on ihan hukassa vielä. 

Sitten olis se BH lokakuun puolivälissä.. Tuosta BH kokeesta oon tehnyt itselleni aikamoisen mörön. En tiedä miksi. Koira osaa kyllä siinä vaadittavat asiat, mutta silti epäröin siihen menemistä edelleen. Täytyis saada mörkö karkotettua ennen lokakuuta.. 

Eteenmenoa on otettu haltuun koko kesä

Treenillä kai noista molemmista asioista selvitään. Maastot sitävastoin ei aiheuta minkäänlaista pään vaivaa. Ne on kaikki hienolla mallilla. Haku vähän aiheuttaa pään vaivaa siten että treeneihin ei meinaa ehtiä millään! Ruudussa tehtiin pitkään välillä ihan vaan pelkkää motivaation ylläpitoa, kun se Kepalla halussa on. Jos vieraasta ruudusta vierain esinein on liian pitkä aika edellisestä kerrasta niin silloin Kepa saattaa jäädä haetun esineen kanssa parin metrin päähän musta ja joudun pyytää sen tulemaan perille asti. Tällaista ei ole ikinä omilla esineillä. Se huomaa vissiin vasta tuos kohtaa, että "hei, mun piti tutkia että mitä mä oikeen kannan ja kenen se on."

Tarkkuusruudussa

30 m jana ei ole Kertulle homma eikä mikään, metsäjäljet ajelee ku juna ja tarkkuusruudutkin selviää kunnialla. Pudotetussa on vielä tekemistä mutta oon tahallani jättänyt sen talvelle. Pudotettua voi tehdä kyllä talvenkin metsälenkeillä. Pellolla on käyty tälle vuotta ehkä 60 kertaa tässä kohtaa. Vielä ehtii, mutta todella hienosti on edistytty pellolla tänä vuonna! Kunhan sen BH sais tehtyä niin voisi ajatella menevänsä suorittamaan A-osakokeen ihan testiksi miten kestää jäljellä koe systeemejä. 

Melkoista miettimistä on tällaisella koiran touhuja ja treenaamista välillä liikaakin miettivän ohjaajan elämä kun pitäisi yhtäaikaa treenata koe mielessä niin rallya kuin bh kuvioitakin. Mutta sen vuoksi on olemassa treenikalenteri. Välillä tosin tuntuu että vaikka miten miettii niin ei niitä ehdi järkevää määrää treenata ja vastaavasti levätä. 

Esineruudussa meillä on aina hauskaa

Kutina on ihan hyvin hallussa. Nyt ostin Kepalle pitkästä aikaa kaupasta puristeluun testiksi. Sama reaktio siitä tulee kuin aina, kutittaa niin korvia kuin ihoakin heti. Ei pahasti mutta ero on selkeä. Kunhan taas päästään tasapainoon niin nyt olen taas löytänyt sellaisen kuivaruuan joka saattaisi sopia Kepalle lihan lisänä. Sisällysluettelo on lyhyt ja sisältää vain ainesosia joita Kepa on ainakin tähän saakka sietänyt. Katsotaan

Ei pyöräily oo koskaan ollu Kepan kanssa vaikeaa, mutta nautinto on vielä suurempi tuolla vekottimella


keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Huh hellettä!

Täällä kärvistellään parasta aikaa näissä kesäkuun lopun järkyttävissä +30 keleissä sisällä. Luojan kiitos parin päivän päästä pitäisi hellittää sinne mun kesäkeleihin +20 tienoille.  Koiran kanssa ei voi touhuta kuin ennen aamuysiä tai ilta ysin jälkeen. Niimpä on tehty ja silti vain pieniä treenejä ja lenkkejä. 
Tässä sisällä kun toimettomana istun niin kirjoitetaan sitten vaikka hieman meidän kuulumisia tänne. Auringon laskiessa mennään pieni lenkki taas ja treenataan liikkeestä maahanmenosta mun automaattista pään heilautusta pois takapihan varjossa..



Kertun kutinat on kevään huonon kauden jälkeen olleet todella hyvin hallinnassa! Edes uiminen ei sittenkään pahenna kutinaa. Ainakaan kun uinnin jälkeen kotona kuivataan kunnolla ja laitetaan kosteuttavaa suihketta ihoon. Nytkin on pientä aamulenkkiä lukuunottamatta maattu sisällä ilmalämpöpumpun viileydessä koko päivä enkä ole nähnyt Kertun kuopivan itseään kertaakaan.
Mahakin on ollut pitkän aikaa jo todella hyvä. 



Ollaan nyt otettu itteämme vähä niskasta kiinni ja tosissaan tehdään nyt siitä BH hommasta valmista. Rallytoko jätettiin sivuun kokoajan hetkeksi että voidaan keskittyä tähän. Saatais se tehtyä pois alta. Pääsis sitte kunnolla treenaamaan :D

Pellolla ollaan käyty jo nelisenkymmentä kertaa ja kautta jäljellä 4-5 kuukautta. Edistymistä tulee kivasti, jäljet vaikeutuu ja koiran jaksaminen ja osaaminen lisääntyy samassa. Todella tyytyväinen Kepan työskentelyyn jäljellä. Ja niin oli meitä koutsaamassa käynyt Leskelän Mikakin. Oli hieno kuulla etten katsokaan koiraa vaaleanpunaisilla laseilla pellolla vaan se osaa oikeasti jäljestää. Tekis mieleni sanoa, että ihan ite koulutin ;)



Peltojen ollessa tosi pitkiä ennen juhannusta, käytiin tekemässä 4 metsäjälkeä. Ei olla metsäjälkiä pariin kuukauteen tehty, koko sinä aikana kun on pystynyt olla pellolla. Ei koira tähän treeniä kaipaa. Nyt kun kaikki hommat on janaa myöten koiralle selviä niin se klaaraa tämän hienosti. Mitäpä tuota sitten hinkkaamaan. Piisaa vallan hyvin käydä vain silloin kun pelloille ei pääse. 

Esineruudussa on nyt saatu useampaan kertaan tehtyä vieraita esineitä ja muitten koirien jäljissä. Paranee jatkuvasti. Tosin olen aikonut tähän ottaa sellaisen takarajalle lujaa ja suora palkka ilman luovutusta kuurin. Aivan niinku olis vähän huonompi kuin mitä osaa. Vai tuleeko se siitä kun paikalla on nyt melkein joka kerta ollut muitakin ihmisiä. 



Kepa kun on aivan liian terävä, reaktiivinen jne jättääkseen huomioimatta vieraat ihmiset hänen treeneissään häiritsemässä.. Mutta treeniä treeniä. Kuten sanoin, parempaan päin mennään. Pellollakin on nyt ollut useamman kerran ihmisiä mukana, eikä Kepan enää tarvitse pitää niistä niin isoa kirjaa kuin aiemmin. Tottiskentällä, jos on muita niin koiran olemus työn tekemiseen on erilaista kuin kahdestaan. Mutta me työstetään tätä. Ikinä siitä ei reakoimatonta saa, mutta varmasti pystyy treenin myötä pitämään itsensä paremmin näissä tilainteissa kasassa.

Tarkkuusruutua ja pudotettua ollaan tehty yks silloin tällöin. Ne on hyvällä mallilla eikä ek kokeeseen ole vielä aikoihin aikaa niin antaa niiden vähän hautua taka-alalla. Hakua on niinikään päästy tekemään jo useamman kerran ja sielläkin koiran suhtautuminen vieraisiin ukkoihin paranee kerta kerralta. Muuta "ongelmaa" sielä ei ole ollutkaan. 

Agilityn ja purujen lopettamisen jälkeen on ollut ilo huomata, että koiraa hieroessa ei ole isoja löydöksiä. Lisäksi olen muuttanut remmilenkkeihin juoksuvyön ja valjaat. Sen tein lähinnä oman selän takia, mutta kyllä se Kepallekkin on hyväksi. Hieno huomata, että tekemäni ratkaisut ovat olleet koiralle hyväksi. 

Pentukuumetta meinaa ihan väkisin pukata! Näin äkkiäkö mä unohdan sen Kepan ensimmäisen kauhujen vuoden?! Pari ihan kivaa yhdistelmääkin olis tälläkin hetkellä tiedossa, vaan en taida uskaltaa Kepalle kaveria ottaa.. En usko että se olis ihan läpihuutojuttu tuoda toinen koira Kepan laumaan.. Koitan nyt vielä pidätellä itteäni, etten oikeesti tartte toista koiraa vielä. Kepassa on vielä paljon tekemistä ja se on vielä ittekkin niin kersa, vaikka paljon onkin tasaantunut. 

Eipä siinä, me odotellaan Kepan kanssa ensi viikkoon jolloin on luvattu kivempia säitä ja toivotaan että ne myös pysyy viileämpinä! Treenataan se BH nyt piru vie koekuntoon ja tehdään se syksyllä alta pois. Talvella sitten hinkataan ykkösluokan tottista kuntoon ja rallytokon voittajaluokka täytyisi selvittää hallikauden aikana. Maastot Kepa handlaa helposti kyllä! SPL Arviointi... Olen ilmoittautunut elokuulle, mutta luulen että annan koiran vielä kasvaa...






perjantai 1. toukokuuta 2020

Koronan varjossa

Sieltä se tuli, Korona, ja laittoi kerralla sekaisin koiraharrastajankin kalenterin. Tai ehkä paremminkin niin, että koiraharrastajan kalenteri on yleensä aina sekaisin, mutta nyt se on tyhjä. Meillä on Kepan kanssa ollut muutenkin tarkoitus vaan treenailla asioita koevalmiiksi niin Rallytokossa, kuin pk puolellakin, kevään ja kesän aikana, joten meidän kalenteriin tämä ei paljoa vaikuttanut. Toki sitä paikkamakuuta olisi kiva päästää treenaamaan häiriössä ja isommassa porukassa, jotta saisi sen bh kokeen tänä vuonna tehdyksi... Harmittaahan se varmasti jos kalenterista poistui monta aiottua koetta, koulutusta ja tapahtumaa, mutta koitetaan muistaa, että tärkeintä tässä kohtaa lienee nyt suomalaisten turvallisuus ja tämän ajan yli selviäminen suht vähin vaurioin, jotta voimme taas tämän kaiken jälkeen palata takaisin normaaliin. Toivotaan että syksyllä taas voimme kilpailla ja kouluttautua normaaliin tapaan. Mahtaa olla ruuhkaa ilmoittautumisissa kokeisiin, sitten kun sellaiset taas sallitaan..


Lepoa ja metsälenkkejä...

Yksinään on ny treenattu puolitoista kuukautta, mutta kyllä me viime viikonloppuna käytiin kaverin kanssa treenaamassa pitkän kaavan kautta tottikset ja peltojäljet. Kyllä oli mukavaa treenata seurassa pitkän tauon jälkeen. Huomenna aloitan tauon jälkeen rallytokoryhmäni kouluttamisen livenä, joskin pienin poikkeus säännöin juoruringeistä ;)  Etänä kouluttaminenkin on ollut ihan antoisaa, mutta onneksi se ei ole pysyvää. Rallyryhmää ja tottisryhmääkin olis viikoittain tarjolla, täytyys alkaa ajella niihin. Paikkis häiriössä on täysin tekemättä :D (Onneksi sentään kotona nykyään jo pelittää...)




Ai että me ollaan Kepan kanssa nautittu kun maastokausi on alkanut! Lumien sulettua tehtiin ensin metsäjälkeä kolmisen viikkoa, peltojen kuivumista odotellessa. Viime kauden älytön vauhti metsässä oli jäänyt talven jalkoihin ja jäljestys metsässä on nyt todella miellyttävää. Kepit oli varmat jo aiemminkin. Janakin saatiin noiden viikkojen aikana 30 metriin! Ja sitten se suurin inothimoni : peltojälki! Mikä nautinto. Kuukausi sitten avattiin kausi ja 15 jälkeä takana. Eipä ole talvitaukoa Kepan tekemisessä huomannut. Jäljestys sujuu, esineilmaisu on nopea ja hieno, kulmat hoituu... Ympyröitä on tehty muutaman kerran ja niitä jatketaan, se tuo koiraan kivasti lisää tarkkuutta. Kaks tuntia vanha jälki on ajettu kerra. Mullalla on ajettu muutama ja siellä lokit teki meille kepposet ja söi Kepan jäljeltä lähes kaikki namit. Eipä se Kepaa haitannut, päinvastoin se toi koiran tekemiseen lisää viettiä kun ei jäljellä ollut lähdön jälkeen oikeastaan namin namia. 
Ruutu oli niinikään ihan samalla hienolla tasolla kuin mihin se syksyllä jäi. Olen nyt kokeillut myös laittaa ensimmäisen esineen taskuun, pyytänyt koiran sivulle ja lähettäny uudelleen palkkaamatta, melekeen mä yllätyin ku se toimi! Koira tuli hallintaan ja haki vielä toisen vaikka palkkaa ei ollu ekasta esineestä tullut.





Purut me ollaan Kertun kanssa lopetettu. Koirastahan olis vaikka mihin asti, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei ole mun juttu. Lajissa on asioita, jotka ei sovi mulle. Toinen syy lopettamiseen on se, että treenit on talvikaudella aina niin kaukana, että meillä olisi Kertun kanssa aina puolen vuoden tauko treeneistä. Ei se taida sillä konstilla oikein edetä. Ja tästä syystä otimme ohjelmistoon etsintä kokeen systeemit. Tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä on tehty molempia ehkä viis kertaa ja ne pelittää jo todella hienosti. Ja kuten aina, Kepalla on hieno työmotivaatio myös näihin. Hakutreenejä ei olla vielä korkattu, siihen pitäisi nyt löytää aikaa ja hyviä porukoita. 




Ja sitten se tottis... Se on ollu kyllä vuoristorataa. Onneksi nykyään taas enempi sitä ylämäkeä. Välillä meinas jo usko loppua. Kyllä se sieltä rakentuu. Rallytokon voittaja ja mestari luokan tehtävien tekniikkaa on tehty koko alkuvuosi ja kaikkea on nyt jonkin verran kokeiltu. Tarttis alkaa tosissaan tekeen niitä nyt valmiiksi asti. Rallytokon valmennusringin osalta ehti olla yhdet yhteistreenit ja yksi valmennus ennen koronan ilmestymistä. 

Remmilenkeillä meillä on uudet kuviot. Meinasi meidän hyvät ohittelut ja muut mennä vähä pilalle, niin otin ja opetin koiralle jätä käskyn luopumiseen ja voi miten nopeasti se alkoi pelittää. Lisäksi Kepan viime kertainen rankahuolto ja hieronnat sekä mun oma selkä sai mut kokeilemaan vaihtaa remmilenkkeilyyn joustoilla varustetun mahavyön mulle ja valjaat koiralle. Johan tuli remmilenkkeilystäkin mukavaa! Pyöräilykausi on tietenkin niinikään avattu, mutta hyvin maltillisesti. 3km me ollaan vasta menty kerralla, plus alku- ja loppukävelyt. Seuraavalla kerralla olis tarkoitus vähän jo pidentää. Koira palautuu lenkeistä uskomattoman nopeasti. Hetken kun odotetaan niin päästään avaamaan uimakausikin ja ottamaan selvää lisääkö se kutinaa, jotka nykyään muuten on kivasti hallinnassa. 




Jatkamme harjoituksia ohi koronan ja nautimme ihanista kevätsäistä kun aurinko paistaa mutta ei ole vielä liian kuuma!

torstai 12. maaliskuuta 2020

Kevät kuulumisia

Vähä lumisessa talvessa on omat hyvät ja huonot puolensa myös koiraharrastajan silmin. Aioin tänä talvena vedättää Kepalla paljon pulkkaa pikkuhiljaa lisääntyvin taakoin, mutta viis kertaa päästiin vetämään ja oikein pari kiloa kerkesi pulkkaan tulla tavaraa. Toisaalta taas maastolajien kauden aloitus on käsillä nopeammin, kun ei tarvitse odotella suurien lumimäärien sulamista metsistä ja pelloilta. Niimpä olemmekin jo Kepan kanssa korkanneet maastokauden ennen maaliskuun puolivälä.

Olen koko talven pohtinut erästä asiaa ja nyt olen tehnyt päätöksen. Kertusta ei tule suojelukoiraa. Miksikö näin? Siihen on useampikin syy. Suurin syy on se, että maalimiehenämme toimineen treenit on talvikaudella niin pitkän matkan päässä, että en jaksa sinne talvikeleillä arki-iltana ajella. Pelkkiin matkoihin menisi kolme tuntia. Ja jos on puolet vuodesta treenaamatta, niin koiran edistyminen on aika huonoa. Kenttäkaudellakaan en pääsisi treeneihin työvuorojen takia kuin joka toinen viikko.
Ja alueen muutkin maalimiehet on sellaisten matkojen päässä, ympäri vuoden, että en ole niihin valmis ajelemaan niin usein kuin koiran eteneminen vaatisi.
Toinen syy on se, että vaikka koiralla onkin kaikki edellytykset lajin harrastamiseen niin ohjaajalla ei ole. Sen verran olen nyt lajia treenannut, että voin todeta ettei se ole mun juttu.
Ja koska purut unohdetaan, niin ottanemme uudelleen ohjelmistoon hakuilun ja sitä myötä ek kokeisiin treenaamisen...

Ikävä pellolle alkaa vaivaamaan joka vuosi tässä maaliskuun aikana. Hirvittävä himo olisi jo päästä peltojäljen pariin ja näkemään saadaanko aloittaa siitä hyvästä vaiheesta mihin syksyllä jäätiin vai  pitääkö peruuttaa. Sulia on pellot, mutta niin märkiä että ei sinne taida vielä olla asiaa. Nimpä otimme Kepan kanssa pelto ikävään ensiavuksi janatreenit. Kolme kertaa takana. Viime kaudella metsäjäljellä oli yksi suuri ongelma. Hervoton vauhti! Ei sellaisella vauhdilla pystynyt keskittymään että menisi janalla suoraa saatika pysyisi kunnolla jäljellä. Taas toteamme että tauko on usein se ainoa oikea koulutustapa. Liiallinen vauhti ja muu härvääminen oli pois nyt heti ensimmäisessä treenissä! Kahdella ensimmäisellä kerralla janat oli viisi metrisiä ja jälki lähti viistosti. Nyt viimeisessä treenissä janat olivat jo 10 metrisiä ja viimeinen jälki kuudesta lähti 90 asteen kulmassa janaan nähden. Jos nyt on 18 janaa tehty niin niistä kolmessa Kepa on yrittänyt lähteä jonnekkin ihan muuhun suuntaan kuin suoraa eteenpäin, yks jana per treeni menee näin. Olen sitten palauttanut koiran takaisin sivulleni niin monta kertaa että se on lähtenyt suoraa. Kyllä se tällä kaudella ykkösluokan janan pituuteen pystyy! Kepit on ihan piis of keik! Niitä ei ohiteta koskaan! Ja jostain se muisti heti senkin että yritin saada sen syksyllä muuttamaan ilmaisun maahanmenoksi eikä kepin tuomiseksi, joka kepillä se on maahan mennyt. Tästä on hyvä lähteä metsäjälkikautta eteenpäin, kohti valmista ykkösluokan jälkeä.



Esineruutu kausi avattiin tänään. Mikä tauko? - kysyy Kerttu. Yks nännäri takarajalle reunalle ja sinne se lähti ku ammus, teki äkkijarrutuksen hajun saatuaan, haki esineen ja juoksi täysiä takaisin.
Hakuporukoita meillä vähän jo onkin tiedossa ja sitten pitäisi miettiä strategiat valmiiksi kohti pudotettua esinettä sekä tarkkuusruutua, että miten lähdetään niitä rakentamaan … Ai että mä nautin aina kun maastokausi alkaa! Se on niin parasta! Kumpa joku keksisi sellaisen lajin jossa olisi vaan paljon erilaisia maasto-osuuksia ilman tottista. Esim jälki, haku, esineruutu, pudotettu, tarkkuus ja peltojälki, kaikki samassa mutta ei tottisosuutta. Se olis niiiiiin mun juttu!

Joulukuun RTK2 koularin jälkeen on rakennettu rallytokon oikean puolen seuruuta ja pyllyn käyttöä ku Iisakin kirkkoa! Kotona ensin pari kuukautta ja nyt on muutaman kerran tehty myös pihalla ja hallissa. Ilman palkkaa en ole vielä oikeastaan kokeillut, mutta namikäsi vyötäröllä oikea seuruu on jo tosi kivan näköistä! Kaikenlaisia tehtäviäkin on oikealle puolelle kokeiltu, joskin vasta kotona sisällä. Hyvin ne on kaikki sujunut. Edessä peruutus on hyvällä mallille, merkille lähetys oli parissa treenissä selvä ja seuruussa peruutuksen treenaaminen alkaa tuottaa tulosta, se kun oli aluksi Kepalle hankalaa. Tavoitehan oli että syyskuun pm kokeeseen on valmista. Kyllä me siihen ehditään ja aiemmaksi ei hätäilläkään. Rakennellaan nyt kunnolla ettei tartte sitte oikomisen takia korjailla.

Rallytokon puolelta muita kuulumisia on Etelä-Pohjanmaan Rallytokon Valmennusrinki. Sellainen perustettiin allekirjoittaneen toimesta alkaen tämän vuoden alusta. Näyttökokeeseen tuli hakemuksia 21 ja niistä 10 valittiin mukaan rinkiin. Me Kepan kanssa ollaan mukana myös. Valmennuksia on vuoden aikana kuusi ja lisäksi yhteistreenejä ringin jäsenten kesken. Yksi valmennus on jo pidetty ja yhdet yhteistreenit. Meillä on koossa hyvän oloinen porukka! Innolla odotan miten tämä toiminta edistää omaa ja toisten rallytoko osaamista ja tulostasoa. Rotukirjona meillä on ringissä kaksi saksanpaimenkoiraa, yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira, yksi australianpaimenkoira, yksi labradorinnoutaja, yksi hovawart, kolme kultaistanoutajaa ja yksi belgianpaimenkoira tervueren. Mukavan erilaisia koiria kaikki.

Tottiksessa tuli vähä takapakkia tuossa talven aikana. Seuruu alkoi painamaan ja edistämään. Lisäksi oli ääntelyongelmaa.. Ääntelyongelman syyn onneksi lopulta paikansin kun katsoin yhtä treenivideota. Aina jos irrotuksessa tuli konflikti niin koira alkoi äännellä eikä se saanu itseään takaisin siitä tilasta. Niimpä kokeilin tehdä kompromissin. Annoin vähän myöten irrotuksen nopeudessa ja kappas, sain hiljaisen mutta silti aktiivisen treenikaverin. Seuruukin on taas saatu oikealle paikalle ja aktiiviseksi ja hyväksi tekemällä pieniä muutoksia palkan paikkaan jne. Muut liikkeet etenee kivasti. Jäävien asennot on kepalle selviä ja kaikki on saatu tehtyä jo seuruussakin. Luoksetuloa en ole paljon tehnyt kun halleissa ei saa tehtyä niin pitkää matkaa, ettei vauhti kuolisi. Mettälenkeillä ollaan metsäteillä välillä tehty ja kerran käytiin tekemässä maneesissa treenit niin siellä oli riittävästi mittaa tehdä luoksetuloja. Kyllä se pelittää. Paikkamakuu on täysin vaiheessa. Oikeen hävettää miten alkutekijöissä se on!



Ja mitäkö muuta... Menin ilmoittamaan Kepan SPL arviointiin mutta en nyt kuitenkaan ole varma että menisinkö sittenkään vielä. Se olisi toukokuussa...
Kutina rintamalla on aika hyvä tasapaino. Ja ollaan löydetty sellainen nappulakin mikä ei lisää oireita. Kotimainen Häme. Sitä Kerttu on nyt syönyt jo kolmatta säkkiä ilman että oireet olisivat lisääntyneet. Nakkia ja lihapulliakin pystyy ajoittain käyttää treeninameina (mikäli ei ole muistanut itse possunlihasta tehdä), eikä koira heti ole ripulilla.

Muutenhan se aika menee Kepalla lenkkeillessä ja mettässä juostessa sekä sohvalla maatessa, kaikkea tasapuolisesti. On se edelleen sellainen kullanpala vaikka ajoittain hermoja raastaakin ylettömällä virrallaan ja turhilla reagoinneillaan erilaisiin asioihin sekä laittaa kouluttajan mielikuvituksen välillä töihin.  


lauantai 22. helmikuuta 2020

Kerttu 2v

Ihan vaan pakolliset synttärikuvat..
2 vuotta täynnä.



  

Tässäpä vielä vertailuksi yks vuotis kuva..  Muutosta on vuodessa tullut koiran mukavasti!!



keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Rallytoko

Mitä on rallytoko? Miksi se on niin koukuttavaa? Miksi näen punaista kun kuulen jonkun aliarvioivan rallya lajina?

Rally on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen laji, jonka ylimpään luokkaan päästäksesi on koiralle opetettava 135 liikettä, käyttäen erilaisia koulutustapoja. Muissa tottelevaisuuslajeissa tiedät aina liikkeet joita kokeessa tullaan suorittamaan, jopa missä järjestyksessä, Rallyssa tiedät päivän tehtävät vasta koepaikalle saapuessasi... Joten kaikki 135 liikettä täytyy olla kokoajan halussa.
Radalla joudut yhtä aikaa ohjata koiraa, miettiä omaa toimintaasi, lukea (tai jo opittuasi ainakin vilkaista) kylttejä, muistaa mitä kyltit tarkoittaa, pitää mielessä ne lajin monet pikku säännöt, laskea askeleitasi (yllättävän vaikeaa) ja muistaa ne useat käskysanat ja ohjaukset ja tehdä ne oikein jotta koira pystyy suoriutumaan tehtävästä kuten se on sille opetettu....Mutta kun nämä kaikki toimii ja teette koiran kanssa yhteistyössä hyvän ratasuorituksen, fiilis on hieno! Se tässä koukuttaa! Onnistuminen tällaisessa!

Rallytokon monipuoliset tehtävät antavat hyvät mahdollisuudet tehdä treeneistä vaihtelevia. On mielestäni hienoa, että seuruu ja tehtävät suoritetaan myös oikealla puolella ja näin tasapainotetaan koiran kropan rasitusta. Muissa tottelevaisuuslajeissa rasitus on kovin yksipuolista. Äläkä vaan erehdy luulemaan, että koiran osatessa seurata ja suorittaa tehtävät vasemmalla puolella, siirrät vain koiran oikealle ja se tekee sielläkin jo osatut tehtävät. Ehei! Ne on koiran silmissä ihan uusia juttuja puolen vaihtuessa. Puhumattakaan, että ohjaajan oman motoriikan pitää oppia siihen että koira onkin yhtäkkiä väärällä puolella.

Jokainen kouluttaa tavallaan, mutta tässä minun vinkit kokeessa toimimiseen.
Mene kilpailupaikalle hyvissä ajoin, jotta saat ilman kiirettä hoidettua asiasi.
Jos kilpailupaikka on koiralle vieras, ulkoiluta sitä siellä kunnes se on rento ja sinut ympäristön kanssa. Esittele koiralle halli/kenttä mahdollisuuksien mukaan. Mahdollisuudet tähän vaihtelee suuresti eri koepaikkojen välillä. 
Opettele rataa rauhassa jo ennen rataantutustumista. Mitä paremmin osaat radan ulkoa, sitä enemmän sinulla on aikaa keskittyä radalla itse sen suorittamiseen, kun aikaa ei mene kylttien lukemiseen. Rataantutustumisessa kulje rata, kuin sinulla olisi koira mukana. Käy läpi myös mitä teet ennen lähtökyltille asettumista. Tutustuessasi rataan käy läpi askellus, käskyt ja ohjaukset. Kulje tutustumisessa, kuin sinulla olisi koira mukana. Et ole ainoa joka siellä juttelee koiralle, joka ei ole lähimaillakaan.
Älä ala koepaikalla muuttamaan asioita erilaiseksi kuin olet treeneissä tehnyt. Koira menee vaan sekaisin, eikä pysty suoriutua tehtävistä omalla tasollaan. 
Rauhoitu ja hengitä. Tiedän, että useaa jännittää koepaikalla ja se vaikuttaa omaan tekemiseen ja sitä kautta koiraan, mutta pyri olemaan hätäilemättä. Paljon näkee kokeissa suorituksia joista saa kiireisen ja hätäisen vaikutelman. Jos edes ohjaaja ei keskity, miten koira voisi? Tee rauhassa yksi tehtävä kerrallaan. Jonkin tehtävän epäonnistuessa, älä jää mitettimään sitä tehtävää vaan keskity edessä oleviin : koira kyllä vaistoaa jos olet luovuttanut. 
Keskity koepaikalla suoritukseesi ja koiraasi, älä juorua.
Käy rata läpi mielessäsi suorituksen jälkeen tai viimeistään kotona. Tätä varten ota kuva ratapiirroksesta. Analysoi mikä koepaikalla ja radalla toimi ja mikä ei. Mitä pitäisi muuttaa ja treenata sekä mitkä asiat toimivat.

Kerttu jossain alo luokan kokeessa 2019


Ennen kokeeseen menoa koira kuitenkin pitäisi kouluttaa.. Miten rakennetaan hyvä rallytokokoira? Kouluttaakko koiralle heti kaikkien luokkien liikkeitä vai mennä luokka kerrallaan? Tässä asiassa rallytoko ihmiset jaetaan kahteen porukkaan. Itse kuulun heihin jotka rakentavat luokan kerrallaan. Tässä tyylissä kyllä AVO luokan jälkeen tulee pitkä aika ennen kuin taas on kokeisiin asiaa. Avo ja Voi luokan välistä "kuilua" pitäisi mielestäni jotenkin kaventaa. Miten, siihen en osaa vastata. Alo-avo siirtymä menee vielä sujuvasti mutta avosta voi luokkaan tulee iso harppaus. Vaikka olenkin sitä mieltä että rakennetaan koiralle yksi luokka kerrallaan niin seuraaminen kannattaisi mielestäni rakentaa koiralle jo pennusta saakka molemmille puolille. Näin päätin itsekin tekeväni edellisen koiran hankittuani...No joo, järkevää se olisi ollut, mutta tekemättä jäi.. Nyt sitä sitten rakennetaan ennen voi luokkaan osallistumista kuin Iisakin kirkkoa..

1. Koiran aktiivisuus. Lähde liikkeelle siitä että koira on treenin aktiivinen osapuoli. Että se haluaa töihin. Älä sorru pyytelemään koiraa töihin vaan rakenna se niin että se kentälle tullessaan on itse automaattisesti aktiivinen sinua kohtaan. Jos alat pyydellä, niin saatkin pyydellä hamaan tappiin saakka. Sellaisella tyylilllä ei pitkälle pötkitä. Pidä kiini myös koiran hyvästä mielentilasta treeneissä. Kun töissä on kivaa ja siitä saa paljon palkkaa, sinne on kiva mennä.
2. Älä koskaan mene kentälle ilman että sinulla on suunnitelma mitä aiot siellä tehdä. Vältä mustia aukkoa treenin aikana. Jos kuitenkin on pakko pitää tauko, laita koira käskyn alle, maahan tai istumaan, älä anna sen kulkea haistelemassa sillä aikaa kun juttelet kouluttajan kanssa tai rallatella lelun kanssa.
3. Ole selkeä. Pyydä sama asia aina samalla käskyllä ja käsimerkillä. Ole koiralle reilu. 
4. Päätä miten haluat jonkin asian tehtävän ja pidä kiinni kriteeristä.  Älä palkkaa koiraa kun se oli ihan hyvä. Mieti millaiselta haluat jonkin tehtävän näyttävän, opeta se sellaiseksi ja pidä siitä kiinni.
5. Älä tapa energisen koiran intoa vaan käytä se hyväksesi saadaksesi aikaan energisen ja näyttävän suorituksen.
6. Opeta koiralle yksi kyltti kerrallaan. Yhtä tehtävää opetellaan kunnes se sujuu hyvin ja sen jälkeen vaihdetaan aihetta. Ei niin että kaikkea vähän ja kaikki on aina vaiheessa. Tee paljon tekniikkatreeniä. On turhaa tehdä ratatreeniä jos koira ei osaa kaikkia tehtäviä, sillä ei ole motivaatio kohdillaan tai sillä ei riitä motivaatio ja taito koko radan suorittamiseen. Siten opetat koiralle vain että radan suorittaminen on tylsää eikä siellä saa pahimmassa tapauksessa edes palkkaa, joten miksi skarpata...
7. Palkattomat kokeenomaiset treenit. Miksi? On helpompiakin tapoja tappaa koiran motivaatio..Palkkaa koiraa treeneissä paljon! Myös siellä ratatreenissä jos kokonaisia ratoja on treenattava (itse en viittä kylttiä pidempää pätkää tee treeneissä ikinä, enkä ikinä ilman palkkaa ja hyvin on koira jaksanut kokeissa koko radan ilman palkkaa). Et itsekään monenakaan aamuna lähtisi töihin jos siitä ei ole muinakaan päivinä tullut palkkaa.. kyllä se koira tekee niitä tlitä palkan vuokdi ei sinun, vaikka toisin haluaisimme ajatella...
8. Seuraaminen. Ei riitä että koiralla on tehtävät hallussa. Koiralla on oltava hyvä, aktiivinen ja keskittynyt seuraaminen. Kun koira seuraa sinua radalla hyvin, oikeassa paikassa ja on kuulolla, on tehtävien suorittaminen huomattavasti helpompaa. Plus että sellaista on kivempi katsella ja se tuntuu paljon kivemmalta.
9. Pyllynkäyttö. Opeta koirallesi systemaattisesti jo pennusta pitäen hyvä takapäänkäyttö. Se ei tule ilmaiseksi. Monet koirista eivät tajua missä niiden takapää menee vaan ne täytyy opettaa hahmottamaan missä se tulee ja miten sitä täytyy esim käännöksissä käyttää. Hyvä takapään käyttö on rallyssa isossa asemassa, joten älä oikaise tässä kohtaa.
10. Ennakoivat merkit. Joihinkin liikkeisiin on hyvä opettaa koiralle ennakoivat merkit. Esimerkiksi käännöksiin lähtiessä on reilua jotenkin kertoa koiralle että kohta käännytään. On se sitten jokin pieni ääni tai vartaloapu mutta jotenkin koiralle kannattaa ennakkoon kertoa mitä tuleman pitää, jotta se on valmis kun se hetki koittaa.
11. Treenaa aina koiraa sillä ajatuksella, että siitä tulee rallytoko valio. Älä tee tai opeta tehtäviä vähän sinnepäin vaan kerralla kunnolla. Paljon helpompi on opettaa uutta ja opettaa se kunnolla kuin korjata vanhaa. 
12. Käy koulutuksissa. Ole avoin uusille koulutustavoille. Älä jämähdä äläkä sorru hinkkaamiseen.
13. Tee treenisuunnitelma. Aseta tavoitteita. Itse teen treenisuunnitelman joka treenikerralle ( koira ei tule kentälle ennen kuin ohjaaja tietää mitä siellä tehdään), viikolle ja kuukaudelle. Lisäksi on pitkän tähtäimen suunnitelmat koko vuodelle. Treenisuunnitelman avulla saat treeneistäsi vaihtelevampia, muistat mitä olet jo treenannut ja mikä on treenaamatta, mikä vaatii toistoja ja minkä voi jättää hautumaan. Äläkä unohda että tauko on usein se paras koulutusmetodi..
14. Tunne koirasi. Opi tietämään, mitkä konstit toimivat juuri sinun koirallesi mutta ole silti avoin uusille ajatuksille..
15. Pidä koiralla vapaapäiviä, huolehdi sen perustarpeista : liikunnasta ja hyvästä ravinnosta, lihashuollosta ja seuraa sen vointia jotta havaitset kun jokin muuttuu. 

Sitten vielä se yksi juttu. Mikä on mielestäsi rallytokon vaikein kyltti? Mieti hetki. Minkä valitsit?
Minä valitsen lähtökyltin. Yrityksen ja erehdyksen kautta opit (toivottavasti) mikä on juuri teille se paras tapa edetä ennen kuin olette päässeet lähtökyltille asti. Miten koiraa täytyy herätellä työntekoon, jotta saat sen parhaaseen mahdolliseen mielentilaan työntekoa ajatellen. Kuinka paljon ennen omaa suoritusta se kannattaa hakea autosta. Onko kehän laitamilla jotain josta sinun koirasi saattaa ottaa häiriötä. Koska jos koira ei lähdössä ole oikeassa mielentilassa, ei se todennäköisesti ole sitä koko radalla. Lähtö on kaiken a ja o. Harjoittele sitä paljon. Mene lähtökyltille, treenikaveri antaa lähtöluvan, vastaat olevasi valmis. JOs koira tässä kohtaa on hyvässä työmoodissa : palkkaa se! Älä tee lähdöstä koiralle tylsää paikkaa. 
Harjoittele paljon narun irrottamista. Irrota se mielellään jo ennen lähtökyltille asettumista. Mikäli koira lässähtää narun irrottamisesta niin sinulla on vielä aikaa saada se uudelleen hereille. Kokeessa kun tuomari kysyy "oletko valmis" älä vastaa että olet, jos koira ei ole kuulolla sinua kohtaan ja valmiina töihin. Vastaa että et ole ja herättele koira töihin kuten olet treeneissä opetellut. 

Vieläkö olet sitä mieltä että rallytoko on helppo laji?

Kerttu RTK2 koulari - kokeessa 20.12.2019


perjantai 27. joulukuuta 2019

Onnistuttiin!!

Koiran kanssa kisasuorituksessa onnistuminen on hieno tunne. Vielä hienompi se tunne on silloin, kun takana on -ei niin hyvin sujunut- koe ja sitten seuraavalla kerralla kaikki meneekin nappiin.
Kokkolassa 22.12 kaikki sujui!
Kerttu oli loistava. Se työskenteli hienosti ja keskittyneesti koko radan palkatta täysin oudossa hallissa. Siitä olen kyllä onnellinen, että Kerttuun ei koskaan vaikuta uusi ympäristö. sille on sama missä ne tyt tehdään, kunhan tehdään. Kenttä ku kenttä ja halli ku halli. Me onnistuttiin saamaan radalle hyvä fiilis molemmille. Kerttu oli hiljaa ja se keskittyi töihin ja suoritti tehtävät varmasti. Se teki täyden pisteen rataa. Ja mä vaan nautin mukana. Seuruu oli läpi radan mukavan tuntuista ja tehtävien suorittaminen tasaista. Mahtava reissu ja siitä tuloksena vielä tulokasvuoteen RTK2.

Rata sisälsi kaikkia niitä tehtäviä, joissa Kepan saa suurella todennäköisyyellä nousemaan niin että se alkaa äännellä.. Paikalla käännös vasempaan, kiertäen täyskäännös, pyörähdys, hyppy, ohjaajan ympäri... Se suoritti ne kaikki mallikkaasti! Hypyn ja pyörähdyksen kohdalle tuomari oli paperiin kirjoittanut "hieno!". 

Otin radalle menon lähestymiseen riskillä ihan erilaisen tyylin kuin koskaan aiemmin. Se vissiin kannatti. Sellaistahan se on nuoren koiran kanssa. Täytyy löytää se oikea lähestymistapa kisasuoritukseen. Olin jo aiemmin käynyt Kepan kanssa pyörähtämässä ringin hallissa ja metsässä kävelyllä. Meidän vuoro oli numerolla 10. Rataantutustumisen jälkeen lähdin heti hakemaan koiraa. Käytiin sitä uudelleen metsässä ja sen jälkeen sisälle halliin jossa seitsemän ensimmäisen koiran ajan me tehtiin luopumis- ja rauhoittumisharjoituksia koiraa maaten. ei se kauhean mieltäylentävää kokoaikaa ollut... Kepa kyllä tiesi nimittäin että töihin on tultu niin pelkkä makaminen ei olisi oikein sitä kiehtonut... Mutta tasasi kivasti koiran mielialaa. Ja kun me sitten kahta koiraa ennen meidän suoritusta alettiin leikkimään ja tehtiin vähä seuruuta niin koira oli tosi kivassa tilassa.  Ja työskenteli kivasti hälinän keskellä. 

Hieman mua jännitti se matka lelun poislaitosta lähtökyltille.... siinä menisi väkisin pari minuuttia vaikka alkaisi lähestyä kehää vasta kun tuomari on oikeasti valmis. ja siinä välillä olisi vielä narun irrotus.. Mutta Kepa hoiti homman kotiin. Kivassa tilassa porteista sisään ja kehän. Narua ottaessa kontakti toki putosi mutta heti pyydettäessä taas valmiina töihin lähtökyltillä.

Lähtö : koira mukavasti hereillä ja lähtee kivassa tilassa liikkeelle.
1. Istu - Seiso - kierrä koira : hienosti sujuu
2. Pujottelu : kokoajan kivaa seuruuta
3. Maahan : hyvin maahan...
4. Istu - 90 käännös oikealle - Istu : helppoa ja koira hyvin kuulolla
5. Ohjaajan ympäri : reippaasti menee
6. 270 käännös vasempaan : ei parasta pyllyä Kepalta mutta hyvää silti
7. Eteen istu - oikealta sivulle - istu : ihan kivasti eteen ja kuulolla ollaan edelleen
8. Kiertäen täyskäännös : hyvin toimii
9. Istu - 90 käännös vasempaan - istu : nyt on hienoa pyllynkäyttöä, sitä mitä Kepa osaa
10. Koira eteen istu - vasemmalta sivulle : ja hieno meno jatkuu
11. Istu - 1 askel - istu - 2 askelta - istu - 3 askelta - istu : Ihanasti hereillä ja töissä!
12. 270 käännös oikeaan : Hyvin mukana
13. pyörähdys : aivan loistava. Nopea, hiljainen ja varma!
14. Hyppy : aivan loistava. ei ennakointia, ei poikitusta hypyn jälkeen, heti hallinnassa alastullessa!
15. Kahdeksikko : hyvin seuraa
Maali : ja edelleen koira on hyvin kontaktissa seuruussa vaikka pitkä rata takana. 

Maalin jälkeen aina vähän jännittää että luuleeko Kepa että taskusta otetaan lelua kun alan kaivaa sieltä narua.. Tällä kertaa ainakin vältyimme siltä hylyltä jälleen että kävisi naruun kiinni :D Rauhassa istui ja odotti että laitan narun kiinni. Heti kun pääsimme kehänauhan yli, sanoin koiralle palkka sanan ja kyllä me sitten leikittiin!!!  Fiilis oli aivan mahtava vaikka tiesin että yksi mahdollinen kymppivirhe sieltä saattaa räpsähtää. Rata oli kuitenkin niin hienossa tilassa tehty että tulkoon kymppi jos haluaa. Me oltiin Kepan kanssa niin voitettu itsemme, tehden radan meidän tasollamme ja ihanassa fiiliksessä!

Joo tuli sieltä -10 tvä kyltiltä numero 3.. Kun pyysin kepaa lähtemään liikkeelle maasta niin se lähti jostain syystä istumisen kautta. En kuitenkaan halunnut alkaa sitä uusimaan koska Kepa olisi kyllä vaistonnut että nyt meni jotain väärin ja se hienosti kasassa oleva pakka olis levahtanut. Otin mieluummin 90 pistettä ja kauniin kokonaisuuden kuin 97 pistettä ja riskin että loppurata menee päin helevettiä kun koira huomaa että jotain piti tehä uusiksi ja vaihtaa vaihdetta.

Tulos siis AVO90 koulutustunnus RTK2 ja 3.sija

Ja sitten pidettiin 4 päivää täytin treenivapaata. Ja nyt ollaan lähdössä treeneihin ja alentaan tosissaan rakentamaan valmiiksi bh koetta sekä Rallyn voittaja luokkaa... siinä on vähän hommaa..







sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Vuosi 2019


Taas on tullut aika laittaa pakettiin yksi koiraharrastusvuosi.
Alkuvuosi meni vielä opetellessa yhden koiran elämään. Kertussa on kuitenkin niin paljon koiraa (ja virtaa), että aika ei ole tullut pitkäksi, vaikka pitkästä aikaa talossa on vain yksi koira. Tänä vuonna on Kertun kanssa vielä hieman opeteltu, että mikä on juuri tämän koiran kohdalla se oikea tyyli toimia, tilanteessa kuin tilanteessa. Voisin jo väittää aika hyvin tietäväni mistä napeista tämä koira toimii. Luojan kiitos Kerttu on myös ensimmäisten syntymäpäiviensä jälkeen hieman tasaantunutkin. Ensimmäisen vuoden itsetuhoisuus on poissa, vaikkakin edelleen näen monissa kohdissa Kertulle vaaran paikkoja ja sillä on tasan kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan. Rauhallinen ei todellakaan ole se sana jolla tätä koiraa voisi kuvailla. Vaikkakin se jo osaa kotona olla myös rauhassa. Se on aina valmis töihin, itsepäinen ja kovin lujatahtoinen koira, joka tykkää omasta äänestään..! Ei se kuitenkaan enää joka kohdassa kyseenalaista mun pyyntöjä, vaan osaa ajoittain pitää jopa oman mielipiteensä piilossa.

Aina yhtä fiksuna


Kertusta on kasvanut todella kaunis koira. Se on juuri sellainen, kuin minun mielestäni on kaunis saksanpaimenkoira. Hyvärakenteinen, aina motivoitunut töihin ja hyvän värinenkin. Sillä on kaunis ja ilmeikäs pää sekä hieno oppimiskyky.  Kesän aikana useampi ihminen totesi, miten se oli yhtäkkiä saanut paljon massaa ja aikuistunut fyysisesti. Ei oo ihan menny hukkaan hyvä ruokinta, runsas liikunta ja jumppatuokiot.

Kaunotar



Terveysrintamalla on ollut hieman säätämistä kutinoiden ja herkän mahan kanssa. Virallisesti on tutkittu silmät, polvet, sydän ja luusto. Polvet, sydän ja luusto on priimaa. DM testin tulos oli pysäyttävä. Kerttu on DM altis, DM/DM. Tulos otti melkoisesti päähän. Aikansa otti, että pystyin siirtämään tuon tiedon syrjään ja toteamaan, että tällä mennään ja oireet tulee joskus jos on tullakseen Mutta toivomme suuresti, että Kerttu kuuluu koiriin joille sairaus ei alttiudesta huolimatta ikinä puhkea. Täysillä vaan eteenpäin, tuota kun ei voi mitenkään ennaltaehkäistä. Silmiä käytiin näyttämässä lekurille uudelleen marraskuussa. Kepan silmässä on pennusta saakka ollut pieni ruskea piste joka on mennyt ihan pigmenttiläiskänä. Mutta kun se alkoi muuttumaan ja muuttui kuukauden sisälläkin paljon, niin oli käytävä näyttämässä sitä, että saan joko mielenrauhan tai diagnoosin. Onneksi sain sen mielenrauhan siitä, että se tosiaan on vain pigmenttimuutosta.

Oikealla lokakuussa, vasemmalla marraskuussa


Mutta kutinan ja mahan kanssa on tehty hommia lähes koko vuosi. On ajoittain hieman hermoja raastavaa omistaa allergia/atopia/herkkä maha koira... Eliminaatiodieetti, Ilun NEU ruokia, kortisonia, shampoopesuja, suihkeita ja tippoja, cytopoint, ilmankostutin...
Tällä hetkellä meillä on melko hyvä tilanne. Maha toimii tosi hienosti ja kutinaa on ilman mitään lääkityksiä todella vähän. Jos Kerttu kuopii niin se on lyhytkestoista ja yleensä aamuisin tapahtuvaa.
Muutamaa erilaista nappulaa on kokeiltu, mutta ei ne taida mikään tälle toimia. Nyt on jo hyvän aikaa menty pelkällä raakaruoalla, pelkällä possun jauhelihalla ja tarvittavilla lisillä ja menee sekaan myös loraus Ilun etikkaa, piimää ja pellavaa..
Siltikin sille ilmestyi jostain myös närästäminen ja ulosteen loppuosa oli useimmiten löysää. Nuokin vaivat loppui kun kokeilin uudelleen piimää ja pellanvansiemenlimaa. Uloste muuttui hyväksi ja närästys loppui. Niimpä näillä mennään, kun näillä tilanne on hyvä. Siivekkäät on Kertulle ihan nounou! Se on vesiripulilla välittömästi jos se syö jotain siivekästä. Nauta-sika jauhelihaa sai yhtenä päivänä vahingossa kun ruokakaupasta oli tullut vahingossa yksi pötkö sellaista. Ei siitä oireet heti pahentuneet, joten sitä kokeilimme kohta ihan tiedostetusti uudelleen. Se kyllä lisäsi kutinaa, joten se siitä sitten. Mitään kaupan luita Kerttu ei voi syödä, pukkaa hiivaa hetikohta. Possunkorvatkaan ei käy vaikka possu lihana menee. Hevonen oli ruokalistalla kun närästys ilmestyi ja sen jälkeen sitä ei ole kokeiltu uudelleen. Täytyisi sekin taas kohta testata uudelleen, että tuliko närästys siitä.  Lammas on vielä vähän kysymysmerkki. Sekin koitetaan jossain kohtaa uudelleen, mutta nuo siivekkäät on ihan selvä juttu, että niitä Kepa ei kestä yhtään. Kaikki hiilarilähteet lisää kutinaa ja hiivan mahdollisuutta. Ei tämä ruualla pelleily kovin mieltä ylentävää ole, mutta onneksi on löytynyt nyt sellainen millä koira on lähes oireeton. Tassut pitää muistaa märillä keleillä kuivata, muuten ilmestyy tassujen järsimistä. Ja aivan niin kuin kesällä uiminen olisi myös lisännyt kutinaa. Katsotaan sitä ensi kesänä uudelleen. Viime kesänä sitä kutitti muutkin asiat niin en ole satavarma lisäsikö uinti kutinaa. Täytyy testata uusiksi ensi kesänä. 


Kepa on aivan hulluna uimiseen! Harmi jos kutina estää sen..

Jumituksia sille tulee ja onkin hierottava kuukausittain. Kepa kyllä kertoo heti jos alkaa jumittaa. Se reagoi todella helposti jumituksiin. Mikä on tietysti vain hyvä asia. Saa jumitukset "heti kiinni", eikä ne pääse koskaan pahoiksi. Takapää on se Kepan herkkä kohta tässä kohtaa. Rankahuollossa käydään säännöllisesti.Viime vuoden lopulla kun aksattiin niin koira meni ihan solmuun. Lopetettiin sitten aksa siihen kokeeksi ja tämän vuoden lopulla koitettiin uudelleen aksata. Tämä väli jossa aksaa ei tehty, ranka oli joka käynnillä hyvä, jopa puruja tehdessä, mutta taas aksan tultua kuvioihin, ranka oli ihan solmussa. Tulimme siis siihen tulokseen että vaikka Kepa siitä niin kovin nauttii ja oppii nopeasti niin tämä meidän talven vaihtelulaji saa nyt lopullisesti jäädä pois kuvioista.

Treenattu on! Kerttu on koira joka laittaa aina täydet tehot tiskiin töissä. Usein liikaakin.. Se on helposti kiihtyvää sorttia. Vietti ei tuu loppumaan, kunhan ohjaaja osaisi sen vaan oikein käyttää ja saisi koiran aina oikealle toiminta-alueelle töitä tehdessä. Siinä on ollut vähän hakemista, ku pakkaa mennä niin helposti yli.

Esineruudussa pakkaa metsän antimet olla vähä tiellä ku Kepa juoksee..


Hyppytekniikkakurssilla käytiin peruskurssilla alkuvuonna ja loppuvuonna jatkokurssilla. Kertulla on luontaisesti hieno hyppytyyli. Peruskoulutuksen aikoihin Kerttu pääsi kuitenkin vain juuri ja juuri 40 cm hypyn , siten että hyppy pysyi kasassa, voima tuli takapäästä ja tekniikka pysyi hyvänä. Takapää jumppaa reilusti ja kesällä mentiin jo 70 cm korkea hyppy hienolla tekniikalla. Vähä pitkän reitin olen valinnut metrisen hypyn opettamiseen, mutta tässä kohtaa en aio hätäillä. Palveluskoirakokeiden esteiden suoritus on kova juttu koiran kropalle, joten ne tulisi suorittaa hyvin. Siksi olen koiraa säästääkseni päättänyt että tässä kohtaa ei oikaasta. Kai sekin päivä vielä nähdään että metrinen menee yli ja oikealla tekniikalla. Rimakauhua sillä mielestäni vähän on. Kun este nousi 80 senttiin niin se alkoi vähän kammoksua hyppyä. Niimpä palaamme vielä sinne 60-70 senttiin korkeimmillaan. Ehkä tämä jonain päivänä on valmis.

Hieno hyppäääjä


Peltojälkikausi laitettiin purkkiin jo lokakuun puolivälissä. Silloin olis vielä ollut ainakin pari viikkoa jäljestyskelejä jäljellä, mutta tulin siihen tulokseen, että paras laittaa pillit pussiin. Miksikö? Koira oppi tällä kaudella kaiken mitä olin tavoitteeksi asettanut. Ja kauden viimeisillä jäljillä se oli todella hieno. Siispä päätin, että jätetään tähän ja aletaan ensi kaudella opettaa lisää. En halunnut ottaa riskiä, että alkaessani opettaa jotain uutta asiaa, saadaan homma menemään ketuilleen ja sitten jää helposti huono mieli muuten hienosti menneestä kaudesta. Kerttu on pisimmillään ajanut 100 askelta tyhjää, pitempää en ole kokeillut. Ajaa kulmat hienosti. Ilmaisee varmasti ja hyvin. Menee jopa paalulle rauhassa! Ottaa jäljen hyvin vaikka aloitus olisi tyhjä. Ajaa kaaria. Lisäksi se osaa ilmaisun jälkeen odottaa rauhassa mutta into piukeena, että saa taas lähteä uudelleen jäljen ajoon.
Oli meillä tällä kaudella eräs ongelmakohtakin, joka luojan kiitos saatiin aika nopeasti ratkaistua. Ilmaisu. Ilmaisu oli Kertulla pentuvuotena ihan jäätävä. Jostain syystä se yhtäkkiä huononi roimasti. Se ei koskaan ylittänyt esinettä mutta esineelle tultuaan jäikin seisomaan ja vilkuili mua että onko pakko mennä maahan, eikö vois vaan jäljestää. Muutamaa konstia koitettuani, lopulta löytyi ne oikeat konstit ja ilmaisu on taas hienossa kunnossa. Lisäksi mä sain hienon idean kun opetin koiralle että ilmaisun jälkeen uutta lähtölupaa odottaessa olisi katsottava jäljen suuntaan. Aloin heittää sille lelun sen etupuolelle jos makasi ilmaisussa katsoen suoraa eteenpäin... Joo ei toiminut. Sain koiran joka ensimmäiseen ilmaisuun saakka ajoi hienosti, mutta siitä jatkettuaan vilkuili kokoajan mua että milloin lelu lentää. Luojan kiitos, koira antoi tämän hetkellisen erehdyksen mulle anteeksi ja kolmen leluttoman jäljen jälkeen vilkuilu oli poissa. Todella tyytyväinen siis tähän jälkikauteen. Kepahan päästelee jäljet myös juuri ajetulla todella lyhyellä pellolla! Jälkiä tuli tällekin kaudella se perinteinen nelisenkymmentä. Ensi vuonna haasteet kasvaa ja jäljet vaikeutuu.

Onneksi Kepalla on tähän hienot lahjat, kun se on ohjaajan intohimo..

Esineruutu on ollut Kertulle pikku pennusta saakka erityisen mieluista puuhaa. Katselin juuri jotain vanhaa videota, jossa Kerttu 4 kk päästelee täysiä takarajalle, ottaa sieltä esineen ja samaa vauhtia takaisin. Työskentelymotivaatio ja työn tekeminen ruudussa on Kertulla todella hienoa. Ne äkkijarrutukset, kun se saa esineestä hajun on ihanaa katsottavaa. Muutama vieraskin ruutu on kokeiltu. ensimmäisellä kerralla oli vähän pihalla, mutta sen jälkeen Kepalle on ollut sama kenen tiputtelemia esineitä siellä on. Tälle kaudellehan oli tavoitteena saada rakennettua koiralle luovutus. Se kun edellisen kauden lopulla ei onnistunut millään. Nytpäs palauttaa. Ja hienosti. Eli tämäkin on laitettu jo lokakuun puolivälissä talvitauolle. Mitä tuota hinkata, valmista hienoa ruutua.

Täytyy lähteä hieman lujaa ruutuun..


Metsäjälkeä on vähän aloiteltu tänä vuonna. Mähän oon tyyppi joka teen koiralle jäljestyksen pohjat ensin pellolla ennen kuin vien sitä metsään. Metsäjäljen keppejä heittelin Kepalle omassa pihassa vissiin kerran ja sitten metsään. Jo ekalla kerralla se pysähtyi hienosti haistelemaan keppiä sen löytäessään ja siitähän seurasi isot bileet ja kepillä leikkimistä. Niillä pienillä kepeillä leikkiminen on vaan melko vaarallista ohjaajan käsille.... Mutta heti oli hieno motivaatio Kepalla kepeille, eikä niitä ole jäänyt metsään yhtäkään. Taidan silti muuttaa sen vielä ens vuonna ilmaisemaan ne maahan menemällä ettei mun sormille käy huonosti niillä pienillä kepeillä leikkimisessä tai jää tulos siitä kiinni kun kepit löytyy mutta ne on ihan säleinä tuomarille vietäessä :D Ei me olla tehty kuin parikymmentä mettsäjälkeä. Vauhtia on siellä ihan liikaa. Se on ensi kaudella otettava asiaksi ja saatava vauhti kohtuulliseksi. Janatreeniä on tehty janapuuna ja kyllä se jo hieman on hoksulla että suoraan pitäis mennä mutta ei se missään nimessä vielä hyvä ole. Otetaan se ens vuonna vähä enemmän työn alle. Tänä vuonna on vasta vähä kokeiltu ja aloiteltu.

Keppien löytämisen jälkeen hieman ylypiänä


Puruissa on käyty silloin pentuvuonna eli 2018 syksyllä ne kolme kertaa toteamassa, että palikkoja on. Koira kotiin kasvamaan ja tämän vuoden ulkokenttäkausi on kuljettu kerta viikkoon puruissa. Edistystä tulee pienin askelin mutta tulee kokoajan. Tuo C osan rakentaminen ei olekaan ihan niin äkkiä tehty. Mutta mihinkäs meillä sen kanssa kiire on. Koiralla on palikat kohdallaan lajiin, kunhan ohjaa pysyy mukana ja saa sen jonain kauniina päivänä siihen kuuluisaan hallintaan ipo kentällä... Harmillista kyllä, purutreenit on talvisin niin kaukana että meillä ei ole resursseja sinne mennä. Kolme tuntia menisi jo matkoihin plus treeniaika päälle. Se on vähän liikaa arki-illalle. Mutta koitetaan päästä käymään edes silloin tällöin ja kesäkaudella sitten taas enempi tosissaan.


Puruissa on Kepan mielestä kivaa, mutta on niissä hommaa


Nose Workia tehtiin alkuvuodesta ja aiottiin jo mennä hautestiinkin. Peruttiin se kuitenkin, kun kävi ilmi että vaikka Kepa osaa todella hienosti nose workia kotona niin se hämääntyy ja taidot huononee isosti kun laatikot viedään vieraalle markille. Se pisti niin harmittamaan että laitoin tauolle koko systeemin. Toki kesällä maastokautena ei nose workia edes ehtisi tekemään. Lokakuun lopulla taas aloiteltiin ja hienosti oli koiralla muistissa mitä se on. Noin vaan 12 kiposta löytää aina oikean ja jähmettyy sen löytäessään tuijottamaan lootaa. Ensi vuonna Nose Work menee kennelliiton alle ja siitä tulee virallinen laji, joten nyt on taas maastojen mentyä tauolle, alettu treenaamaan tätä enempi tosissaan. Kokeiltiin juuri eilen viedä purkit ja laatikot halliin ja teki nyt sielläkin hienoja etsintöjä. Kotona on tehty sisätila etsintää. Siinä oli vielä syksyllä tekemistä. Ilmaisi heti kun vähänkään pääsi hajupilveen. Mutta nyt on oppinut tarkentamaan hajun paikan ennen ilmaisua. Ajoneuvo etsintää ehdittiin tehdä kolme kertaa kun se oli Kepalle selvä juttu. Ulkoetsintä on vielä tätä kirjoittaessa testaamatta.

Hallitreeneissä muovikippoja ja pahvilootia


Rallytokossa oli tälle vuotta tavoitteena tehdä RTK1. Tulihan se. Viimeisestä ALO kisasta 99 pistettä. Koira oli todella hyvä. Se on hyvin oppinut kahden ensimmäisen luokan liikkeet ja tekee ne kaikki sujuvasti. Nälkä kasvaa syödessä ja opiskeltiinkin avo luokankin liikkeet vielä tälle vuodelle ja startattiin neljä kisaa AVOssakin. Ikävä kyllä piirinmestaruuskoe meni ihan syteen. Taistelimme juuri tuolloin oikean mielentilan kanssa, enkä tuossa kokeessa onnistunut saamaan koiraa tilaan jossa se tekee töitä oikeassa tilassa. Koe oli ihan fiasko. Sieltä suosta kesti hetken nousta ja sen jälkeen seuraava koe jännitti pirusti, mutta luojan kiitos se fiasko jäi ainutkertaiseksi. Ja tuota koetta seuranneet epikset taas näytti mistä Kepa on tehty. Osallistuttiin tänä vuonna myös Rallytoko Cuppiin. Kolme osakilpailua sisältävä kisa. Voitettiin AVO luokan kokonaiskisa. Seuranmestaruuksissa tultiin toiseksi luokassamme. 
Etelä-Pohjanmaan Kennelpiirin alueella aloitti tänä vuonna rallytokon kisaamisen 35 koirakkoa. Kepa on sillä listalla sijalla 5/35, ei huono! 
Viimeinen AVO luokan kisa piti mennä ensi vuoteen, mutta lähdettiin sitten kuitenkin vielä tänä vuonna kisaamaan 22.12. Kepa antoi mulle sellaisen joululahjan että muuta en enää toivokaan. Se oli radalla aivan super!! Joten tämän vuoden tavoite Rallytokossa (RTK1)on täytetty reilusti, kun tehtiin tulokasvuoteen myös RTK2, alle kaksi vuotiaalla koiralla... Olen enemmän kuin tyytyväinen!


Kuva jostain alo luokan kokeesta


Tottis on tänä vuonna jäänyt hieman Rallyn jalkoihin. Mutta on sitäkin tehty. Meillä on hieman ollut hukassa että miten koira olisi hiljaa töissään kun pakkaa ajoittain vuotaa ja haukkua tehdessä. Sitten taas toisina päivinä on ihan pro. Olen keksinyt tähän ääntelyn jo konstin ja nyt treenataan hyvillä mielin äänettömästi, useimmiten. Aina en saa sitä oikeaan tilaan. 
Seuraaminen on kivan näköistä ja jäävät hyvällä mallilla. Paikkis on ihan alkutekijöissä. Se pakkaa aina vähän unohtua. Mutta sitten kun muistan sitä tehdä niin kyllä se siellä ainakin yksin treenatessa makaa kivasti. Neljä minuuttia lienee pisin aika mitä on kokeiltu. Noutoa on aloitettu, mutta siinä on työmaata.. jos kolme edellistä sakua on olleet vähän sitä mieltä että kapula on ihan yliarvostettu kapistus niin tämän koiran mielestä se on aivan liian puoleensavetävä.. positiivinen ongelma, mutta töitä teettää että saadaan vietti tässä kohtaa tasapainoon.. 

Tottista ja fiilistä sinne

Näyttelyissä käytiin kahteen kertaan. Edellis vuonna olimme pentuluokassa ja sieltä tuli hieno arvostelu ja kunniapalkinto. Tuomari osasi arvostaa Kertun rakennetta. Tänä vuonna käytiin näyttelyissä maaliskuussa. Siellä ei vielä se meidän haluama 15 kk ikä ollut täynnä, mutta kannatti mennä. Koira esiintyi hienosti! Tuomari juoksutti meitä "malliksi muille, että muutkin näkee miten koiran pitää esiintyä" Olin ylpeä Kertusta. Ja mikä parasta. Tämäkin tuomari osasi arvostaa Kertun ulkonäköä ja antoi koiralle ERIn!! Kesäkuussa Tuurin näyttelyssä olikin sitten perus käyttis meininki ja tuloksena oli H. Mutta meidän näyttelyura on tehty. Näyttelytulos on käyttövalion arvoon hankittuna. Ei enää oo paljo työtä sen tittelin eteen :D Josko sitten joskus taas käyttöluokkaan veisi näytille ihan huvin vuoksi.

Kaunotar näyttelykehässä


Mitäs me sitten ensi vuonna keksittäisiin..
 Rallyssa me sitten joudutaankin treenata kauan ennen kuin ollaan valmiita seuraavan luokan kokeisiin. Siinä tulee niin paljon uutta. Aikeissa on tehdä pieninä kotitreeneinä talven aikana niitä voittaja luokan uusia liikkeitä ja oikean puolen seuraamista. Ensi vuoden piirinmestaruuskisa järjestetään 20.9.2020. Josko sinne ottaisi tavoitteeksi startata viimeistään voittaja luokka. Kesä kun aiotaan nyt muutenkin ensi vuonna ja jatkossakin keskittyä enemmän pk puoleen ja talvet sitten enempi rallya. 
EP Kennelpiirin alueelle perustettiin allekirjoittaneen toimesta rallytokon valmennusrinki. Toivotaan, että se tuo apuja myös mulle ja Kepalle. 

PK puolella on se BH ens vuonna tehtävä. Mun muut koirat on sen puolitoista vuotiaana jo suorittaneet. Kepa ei ole vielä siihen ollut tänä vuonna valmis. Mutta nyt talven ja kevään aikana ne kuviot hinkataan valmiiksi. Kyllä se tottiksen tehtävät muuten osaa ja siitä läpi pääsisi mutta paikkis ei ole vielä lähellekkään valmis eikä ole kauheasti häiriössä treenannut joten ilmoittautuminen ja toisen koiran tehdessä makaaminen ei onnistu vielä. Mutta kyllä BH on ensi vuoden ykkös tavoite. Jos oikeen hyvin edetään niin saattaa haaveissa olla ensi vuoden syksyllä myös jk1... Mutta se ei vielä ensi vuonna pakollista. IGP A-osien kokeita tekisi niin ikään mieli kokeilla ensi vuonna, mikäli jäljen eteneminen on ensi kaudella samanlaista kuin tänä vuonna. Vai voisiko mahdollista olla jo jopa IFH1, en usko siihen. 

Nose Work hajutesti olisi kiva päästä suorittamaan alku vuodesta. Täytyisi yrittää muistaa treenata tätä paljon eri paikoissa ja erillaisilla laatikoilla, jotta koira oppisi että sitä voi tehdä muuallakin kuin kotona, vaikkakin siinäkin oli selkeää parannusta jo havaittavissa. Etenemisestä riippuen katsotaan olisiko asiaa myös ykkösluokan kokeeseen..

Tokosta on ollut aikeissa tehdä TK1 mutta katsotaan nyt onko se ensi vuoden ohjelmistoa vai vasta joskus myöhemmin. Ylempiä luokkia en tokosta ole ajatellut tehdä. Säännöt taas kohta muuttuu, eikä muutenkaan ole oikein intoa niihin tokon ylempiin luokkiin.

SPL arviointi me varmaan käväistään suorittamassa ensi vuonna tai sitten jätetään seuraavaan vuoteen kun koira valmiimpi.

Siinäpä ne tavoitteet ensi vuodelle.

Lisäksi tietenkin toivotaan, että kutinat pysyy aisoissa ja silmän muutokset pysyy tuollaisina. Ja että muutenkin pysyisi koira terveenä ja toimivana. 

Kiitokset tästä vuodesta lähetän Kepan henkisille tukijoukoille, tiedätte ketä ootte. Jokaisella koiraharrrastajalla pitää olla vertaistukiryhmä , jolle hehkuttaa hyvin sujuneet treenit ja manata ongelmat. 

Kepa ja Teija kiittää vuodesta 2019, 
ens vuonna taas uudet kuviot!
Kyllä mun on ääneen sanottava, että on mulla perkeleen hieno harrastuskaveri tässä!!