sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Talvikuulumisia

 Niin se alkoi vaan uusi vuosi, mutta vanhoilla kujeilla. Ikävä kyllä Korona lyö edelleen kapuloita rattaisiin kokeisiin halajaville. Itse olen huomannut, että kokeiden puuttuminen on tehnyt treenaamisesta rennompaa ja iloisempaa. Kaikki pakko-onnistuminen ja liika vakavuus on poissa, kun kokeista ei ole tietoakaan. Se ei missään nimessä ole huono asia! Tällaista treenaaminen pitäisi olla silloinkin kun kokeet pyörii. Jaa mutta sellaiseksihan meidän treeni on nyt muutettu muutenkin! 

Kaikki pilkutkin ehtii nyt viilata hyväksi kun ei oo mitään deadlinea odottamassa. Ja on niitä hiottukin. Kotona ja hallilla. Ja edistys syksyisestä huutaja koirasta rennoksi ja hiljaiseksi on edennyt loistavasti. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun ja Kertun treenin kannalta tämä koronan aiheuttama koetauko osui juuri oikeaan aikaan. En tiedä olisinko malttanut keskittyä treenin uudelleen rakentamiseen niin hyvin kuin nyt olen, jos kalenterissa olisi ollut koepäiviä. Ja kunhan ne joskus taas alkaa, niin me ollaan Kertun kanssa tikissä!

Lunta on ollut pirusti. Sitä on koitettu käyttää paljon hyödyksi. Ei tartte erikseen jumppia jumpata (koiran), ku on luonnon oma kuntosali käytössä. On tehty vetotreenejä ja tarvottu umpihangessa pellolla ja mettässä. Pakkaset välillä kiusasi, mutta tossut jalassa Kerttukin pystyy pienelle lenkille silloinkin, kun pakkasta on liikaa herkkähipiän anturoille. 

Ei olla vielä käyty IBD tiimoilta kontrolliverikokeissa. Maha on ollu kauan hyvä, mutta sitten tammikuussa tuli muutaman päivän ripuli ja päätin aloittaa viimein sen Tylosin kuurin, jonka lääkäri viime käynnillä määräsi. Tylosin laittoi mahan taas kuntoon. Tylosinilla vaan oli Kepalle sellainen vaikutus, että se paskoi vain joka toinen tai joka kolmas päivä. Mutta olkoon sitten niin, kun näyttää hyvinvoivalta. Ruokailut on vanhalla kaavalla. Treeninamiksi huomasin yllättäen käyvän kivikylän gluteenittomien lihapullien. Niitä siis. Samoin Oscarin kylmäkuivatut naudanmahapullat näyttää sopivan. 

Kutinat on ollut hyvin hallussa. No pakkaset teki tepposet ja takan lämmitys näytti kuivattavan tupaa lisää ja näin se lisäsi myös kutinaa. Siispä Cytopoint piikille oli mentävä. Mutta 4 kk saatiin pidettyä väliä nyt pistoksilla. Ja mikä parasta, vuoden alusta on saanut Cytopointille poikkeusluvan. Niimpä hommasin tarvittavat documentit aiheesta ja hain Kertulle poikkeusluvan. Samalla se siirrettiin EJ-rekisteriin. Nyt ei tartte miettiä milloin pistää ja milloin kisaa. 

Juoksuja jouduttiin vähä odotella. Eipä tuo koira niillä mitään tee, kun ei jalostuskamaa ole, mutta kisaamismielessä olis kiva tietää tarkempi juoksuväli. Nyt juoksuväli oli 9 kk, aiemmin 8kk ja 6kk.. Leikkuuttaa se pitäis, ei tarttisi tuota asiaa miettiä. Ja leikkuuttaminen saattaa auttaa myös kutinoihin, joillakin se auttaa. 

Treenit. Ne on nautinnollisia. Oon niin onnellinen että muutin täysin Kertun kouluttamisen suuntaa. Nyt meillä on treeneissä aina kivaa ja ollaan päästy uudelleen treenaamaan myös lelulla ja silti meillä pysyy pakka kasassa ja suu kiinni. Jopa silloin kun haukutan koiraa, ei ääntely jää päälle. Tai siis, jos tarkkoja ollaan, niin auki se suu on, mutta rentouttaan. Olen omaa kouluttamista pohtiessani ja suuntaa muutettuani, alkanut katsomaan kovin kriittisesti ja koiralähtöisesti kaikkea näkemääni ja kuulemaani koulutusta. Läheskään aina en ole onnellinen koiran puolesta. Mutta ainakin mun koiralla on nyt hyvä olla treenatessa. Nyt jo toki olen kuullut halveksivia ja kummastelevia lausahduksia monelta suunnalta siitä, miten koiraani koulutan. Mutta aivan sama. Meillä on Kertun kanssa mukavaa yhdessä, tulosta tulee ja homma toimii, myös kotona ja arjessa. Eikös se ole tämän touhun pointti... Laitan tästä eteenpäin tekniikan ja mielentilan edelle, en viettiä ja näyttävyyttä.

Tähän kohtaan sopisi hyvin kommentointi mediassa vellovaan suojelukoira kohuun, vaan empä tiedä. Taidan pitää mielipiteet ominani ja seurata mielenkiinnolla miten asiat ratkaistaan.

Kevät aurinko on saanut aikaan hirvittävän halun päästä pellolle jäljestämään. Vielä joudutaan sitä huvia odottaa. Täytyisikin tässä kelejä odotellessa muistutella Kepalle ilmaisut kuntoon. Ja kun se päivä tulee, että pellot on jäljestyskunnossa niin hetkeen en taas tee vapaa-ajallani mitään muuta! Metsään onneksi pääsee varmaan jo ennen peltoa, jäljelle ja ruutuilemaan. Ai että!

Toivotaan nyt, että tälle vuotta vielä päästään kokeisiin. Muuten sekin kohta jossain vaiheessa tulee, että alkaa ärsyttää kun ei pääse kokeisiin testaamaan koulutuksen tasoa ja onnistuneisuutta. 

Ja tällästä se elo on lenkkien lisäksi sitten treenien ulkopuolella. Treenien lisäksi meillä on kiinnitetty huomiota enemmän myös koti olemiseen ja rauhaan sielläkin. KOvin kovin pienillä jutuilla meidän elämä arjessakin on nykyään aika nautinnollista.

Ja hei! Kerttu täytti kolme vuotta! Tässä viralliset kolme v potretit.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti