Sinne se taas meni, maastokausi. Ai että miten sitä alkaa aina odottaa maastoihin pääsy' kun kevätaurinko rupeaa paistamaan, mutta kuinka sitä onkaan valmis jättämään maastotreenit tauolle kun lehdet putoaa puista ja ensilumi sataa maahan. Niin ihanaa aikaa, maastotreenikausi, mutta kyllä sekin on mukavaa kun on taas kalenterissa enemmän tilaa. Ei tarvitse ehtiä tunkemaan viikkoon useamman tottistreenin lisäksi esineruutua, peltöjälkeä ja metsäjälkeä. Syksyn saapuessa jää taas jäljelle vain tottelevaisuustreenit ja maastotreeneihin menevän ajan pystyy käyttämään peruskunto treeneihin sekä panostamaan koiran vapaapäiviin.
Meillä oli hyvä maastokausi. Tuli paljon edistymistä ilmoisin mielin voi jättää hommat talvitauolle. Esineruudussa ensimmäinen vieras ruutu vierailla esineillä oli Kepalle suuri kysymysmerkki. Se tiesi kyllä mitä oli menossa tekemään, mutta vieras metsä, ihmisjoukko ruudun laidalla ja jonkun muun esineet saivat Kepan muuttumaan isoksi kysymysmerkiksi. Ruutua lähestyttiin karvat pystyssä, ruutuun lähetys oli niinku hidastetusta filmistä Kepan normi vauhtiin verrattuna ja esine kyllä nousi ja sitä lähdettiin tuomaan mutta pari metriä ennen luovutusta täytyi pysähtyä katsomaan että mitäs mä ny oikeen toinkaan sieltä. No seuraavissa vieraissa ruuduissa Kepa oli jo tajunnut että myös muiden katsoessa voi mennä täysiä ja palkkaa tulee myös siitä kun tuo jonkun muun tavaroita metsästä. Äkkiä oli tuo ongelma ratkottu. Kepan esineruutu on ihan koetasolla. Hallinta on alkanut siellä hyvin pelittämään, työskentelee innokkaasti, palautus on kunnossa. Kaikenlaisia treenejä on tehty. Ajoittain on tehty koemaisia ruutuja ja sitten taas helppoja, joissa olen vienyt ruutuun Kepan rakastamia nännäreitä yhdessä Kepan kanssa ja palkannut ilman palautusta.
Metsäjäljellä itse jäljestys ja kepit on tullu Kepalle jo viime kaudella ihan ilmaiseksi. Vauhtia meinasi olla kauden alussa liikaa, kunnes tajusin etttä myös metsässä täytyy laittaa liina menemään valjaiden alta eikä päältä, liika vauhti hävisi sillä konstilla. Tällä kaudella täytyi sitten panostaa siihen janan opiskeluun. Tein alkukaudesta janapuita, joissa oli 4-6 janaa peräkanaa. Matkaa pitennettiin pikkuhiljaa. Aluksi meinasin laittaa hanskat tiskiin. Kun matka alkoi pitenemään 10 metriin, alkoi linja mennä enemmän ja enemmän vinoon. Sitten tein havainnon, kun annoin Kepan lisätä vauhtia janalla, se alkoi mennä suoraan. Loppukaudesta on menty jo 1 luokan kisapituinen (30m) jana useaan kertaan todella hienosti, suoraan ja kovalla motivaatiolla. Jälki nousee janalta aina hienosti ja oikeaan suuntaan. Kepit nousee aina ja eksytty ei olla koskaan vaikka en ole jälkiä enää mitenkään merkannutkaan.
Peltojäljellä on ollut parempia ja huonompia kausia. Huonommat kaudet ei onneksi pitkiä aikoja ole kestänyt. Yhdessä kohtaa koira alkoi yhtäkkiä vilkuilla minua jäljestäessään, löysin syyn nopeasti. Yks koutsi ehdotti että valjaiden lisäksi laittais koiralle koularin ja siitä antais muikkarit jos vauhti kiihtyy. Alkuun se näytti toimivan, mutta kyllä tulin sittten siihen tulokseen, että koira paineistuu tästä tyylistä. Poistin ketjupannasta liinan ja kohta mentiin taas vilkuilematta kuten ennenkin. Sitten tuli hitautta esineiden ilmaisuun.. Keksin hyvän konstin mielestäni, joka tuottikin hyvin tulosta tuohon ilmaisukohtaan, mutta toi mukanaan myös epäedullisia juttuja. Aloin esineillä vipaksi tiputtaa koiralle ruuan sijasta lelun ja leikin hetken ennen uudelleen lähetystä. Se tosiaan nopeutti kyllä ilmaisua, mutta samalla se sai koiran hätäilemään jäljellä hirveästi. Moodi meni siihen että äkkiä esineelle että saan lelun. Poistimme siis tämän leluhomman väliesineiltä, viimeisellä saa edelleen ja näin on hätäily hävinnyt. Kaarteilla koira ei yhdessä kohtaa meinannut kunnolla keskittyä mutta kun niitä aikamme jumpattiin niin alkoipa nekin sujua. Harhoille sain hyvää vinkkiä kun ei ole koskaan niihin reagoinut mitenkään nyt yhtäkkiä alkoikin reagoida kun niitä treenattiin useampi kerta putkeen. Vinkit toimi ja harhat jätettiin taas rauhaan. Pituutta on kauden aikana kasvatettu pikkuhiljaa, kun alkukaudesta näytti ettei koira meinaa jaksaa ajaa 500m jälkeä, vaan jaksaminen loppuu 300 metriin. Saatiimpa jaksaminen kasvatettu IFH ykkösluokan jälkeen asti kauden loppuun mennessä. Itse jäljestyshän on Kepalla mun kriteereihin oikein kivan näköistä. Ja kulmat sujuu 95 prosenttisesti. Kauden loppuun tein pari testijälkeä. Ensin 500 m pitkän jäljen kolmella esineellä ja kahdella kulmalla, koko jälki ilman ruokaa. ei ongelmia! Ihan viimeinen jälki oli IFH1 tasoinen, ei ongelmia! Hyvä kausi, koira on siinä tasolla missä ajattelinkin, ensi vuonna kokeessa.
Toteamme siis että maastokausi oli oikein antoisa ja päästiin eteenpäin juuri niissä asioissa missä halusinkin ja niin paljon kuin halusin. Tosi tyytyväinen kauteen.
Ollappa meidän tekeminen yhtä mukavaa ja vaivatonta myös kentällä... No nyt talvi panostetaan siihen ja toivotaan parasta että talven aikana ratkotaan siellä alueella olevat ongelmat.
