Kyyneleet poskilla..

Uskotko, että tarpeeksi kovalla pakkasella kyyneleet jäätyy poskiin. Niin ne tekee. Kun tänään ensimmäistä kertaa lenkkeilimme Martan kanssa kahdestaan, se oli surullinen lenkki. Martta ei oikein tiennyt miten olisi ollut ja pyöri kokoajan minun jaloissani. Kontaktia hakien. Ja minä itkin. 

Rakas Herttani on poistunut luotamme. Onhan noita ollut, eläimiä ja niiden poismenoja. Mutta joku on silti se rakkain ja siten tässä kohta vaikein. Lohduton ja loputtomalta tuntuva kaipuu ja ikävä. Äärettömän tyhjä olo. Koskaan ennen en ole tuntenut samanlaista oloa. Hertta nyt vaan oli sellainen persoona että se ei vienyt pikkusormea, se vei koko käden. Sydämen kaupan päälle. Kaikki Hertan tunteneet tietävät sen. Hertta ei ollut mikään super saksanpaimenkoira. Se oli matalaviettinen ja haastava kouluttaa, pehmeäkin. Mutta sen persoona oli täyttä kultaa. Samanlaista en ole nähnyt, enkä tule näkemään. 

Olo on voimaton. Kaikki kotona muistuttaa Hertasta. Illalla otin kaksi ruokakippoa täyttääkseni ne, kunnes huomasin, että vain toiseen tarvitsee laittaa ruokaa. Martta söi hitaammin kuin yleensä, vilkuillen Hertan tyhjälle ruokapaikalle. 

Aina kun tulemme sisälle Martta pysähtyy ja odottaa että Hertta olisi vastalla. Ulos mennessä se tarkistaa, että onko Hertta jo viety autoon. Eikä löydä sitä kummastakaan. Ei ulkoa eikä sisältä. 

Kaverukset ovat tavanneet syödä luunsa vierekkäin olohuoneen matolla. Eilen annoin Martalle luun. Se pyöri kitisten pitkän aikaa ympäri tupaa, eikä tiennyt missä söisi. Lopulta se tyytyi meidän ihmisten seuraan ja tuli syömään luunsa sohvalle meidän viereen.

Martalla on parempi olla kun se saa olla minun kanssani. Kun teen jotain muuta, jossa se ei voi olla osallisena. Kuten nyt istun koneella. Se etsii paikkaa kitisten ja lopulta menee koirien sohvalle. Yksin, ilman kaveria. Toinen puoli sohvasta on tyhjä.

Aamupalaa tehdessä minulla on tapana antaa koirille yhdet juustonsiivut. Tänä aamuna otin vaistomaisesti kaksi siivua valmiiksi. Martta sai molemmat. 

Arki on täynnä asioita joihin kuuluu kaksi koiraa. Meidän on opittava elämään arkea ilman sitä toista koiraa. Meidän on opittava elämään ilman Herttaa. Se tulee olemaan rankkaa.

Herttaa ei enää ole. Niin raskasta kuin se onkin, niin muistakaamme että ei ole enää myöskään Hertalle kuulumattomia asioita.. jatkuvaa kipulääkitystä, ääniherkkyyttä, terävyyttä, remmirähjäystä, pitkiä venyttelyjä jotta takapää lähtee käyntiin, hoippuvia ensimmäisiä askelia, heikkoa takapäätä, kamalan näköistä liikettä, yhtäkkisiä kipukohtauksia, jatkuvaa kirputusta ja läähätyskohtauksia eikä parhaan kaverin kanssa riitelyä.. 

Päätös oli vaikea. Mutta lopullisesti se iski kallooni kun Hertta remmilenkillä aloitti tappelun Martan kanssa "ilman syytä". Olin jo tässä kohtaa ylittänyt kaikki omat periaatteeni. Hertta oli jo jatkuvalla kipulääkityksellä ja sillä oli jo ollut ensimmäiset halvausoireet... Mutta en ollutkaan pystynyt pitämään päätöksistäni kiinni, siitä missä menee raja. Vaikka ajoittain vihaan itseäni, niin tiedän tehneeni oikein. En olisi halunnut kokea sitä päivää, että Hertan takapää olisi mennyt täysin pois pelistä. Mieluummin vähän liian ennen kuin liian myöhään. Sen asian kanssa en ainakaan olisi pystynyt elämään.

Hertta poistui luotamme eilen 23.2.2018. Samana päivänä jolloin se oli meille tullut viisi vuotta aiemmin. Omassa kodissamme, koko perheen ympäröimänä, minun syliini. Siihen Hertta nukahti. Kauniisti ja rauhallisesti. Tyttäreni kauniiden rakkauden täyteisten sanojen saattamana. Martta sai jättää Hertalle myös hyvästit. Väittävät että koira tajuaa, että kaveri on kuollut. Minäkin uskon näin. Varsinkin kun näin Martan reaktiot sen tullessa katsomaan poisnukkunutta Herttaa. Martta lähestyi Herttaa varovasti. Nuuhki ilmaan. Kun se pääsi Hertan luokse se työnsi nenänsä Hertan sydämen kohdalle ja nuuhki syvään. Seuraavaksi takapää ja paikalta poistuminen. Uskon Martan tajunneen. Se ei silti poista sitä, että Martallakin on ikävä. Martalla on kova ikävä. 

Haluan uskoa, että Hertta on siellä jossain löytänyt parhaan ystävänsä Turon. Ja he juoksevat ja painivat jälleen yhdessä. Aivan kuten ennen. Ja nyt ne saa tehdä sitä loputtomiin. Kivuttomina molemmat.

Turo ja Hertta ovat jälleen yhdessä.

Eigen Karolina 22.12.2012 - 23.2.2018

                                                                    Tänään on se päivä,
                                                    kun minun matkani on kuljettu loppuun.
                                                      Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet.
                                                 Älä siis pyydä minua jatkamaan pidemmälle,
                                                               vaan pidä minua sylissäsi
                                             ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
                                                              Silitä turkkiani niin kauan
                                                           kunnes olen kulkenut rajan yli
                                                              ja sydämeni on sammunut.
                                                                       Muistele minua,
                                                             mutta älä takerru minuun,
                                                                 vaan jatka eteenpäin.
                                                      Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
                                                           emmekä eroa enää koskaan.

Muistamisia viime vuodesta

Saksanpaimenkoiraliiton alaosasto SPL Seinäjoki palkitsi kevätkokouksessaan viime vuoden menestyneimmät jäsen koirakot.
Martalle lankesi tittelit Vuoden tokokoira ja Vuoden Rallytokokoira.
Lisäksi palkittiin tehdyt koulutustunnukset. Meillä niitä viime vuodelta neljä kipaletta :
FH1 RTK1 RTK2 RTK3. Titteleistä pokkasimme hienot pokaalit ja koulareista uusi jälkiliina jolla ensi kaudella treenitään kakkosen kuviot kuntoon. Palkintohihna on loistavan lyhyt koekäyttöön ja lelua täytyy testata seuraavis treeneis. 
Kiitos palkinnoista SPL Seinäjoki.

Hilijaasta on..

.. eikä ainoastaan blogissa vaan koko koiraurheilun saralla. En oo koskaan ollu näin laiska treenaaja kuin tänä talvena. Hallille ei jaksa ajella ja ryhmätreenit tuntuu aina liian pitkiltä. Niimpä on pitkälti tehty treenit jossain tasaisella alustalla lapsien harrastus-kuskausten välillä harrastuspaikkojen lähellä lapsien hakuaikaa odotellessa. Tai kotipihassa. :D Kyllä nekin tulosta on tuonut. Eteenpäin on rallyn mestariluokan liikkeissä menty mutta tekemistä on vielä. Paljon!! Nyt olisi aika ottaa itteään niskasta kiinni ja alata treenaamaan tosissaan jos aikoo olla rotumestaruuksissa lokakuussa jonkinlaisella tulostasolla. 

Lunta on nyt ollut mukavasti ja on käyty paljo sielä rämpimässä ja mettälenkeillä juoksemassa. Pitkiä remmilenkkejäkin on tehty ihanissa pakkassäissä. Kyllä talven pitää olla talvi eikä sellanen luistinrata kuin viime vuonna. 

Mettälenkillä nauttiin niin koirat kuin ihminenkin.

Ollaan me käväästy tammikuun aikana Jari Kantoluodon tottelevaisuus koulutuksessa kuuntelijana (tiedän nyt täsmälleen teoriassa miten mun seuraava koira koulutetaan), Krista Karhun rallykoulutukseen pääsimme vihdoin ja sehän oli juuri niin hyvä kouluttaja, kuin olin ajatellutkin. Ja tänään käväästiin toteamassa EP Rallytoko CUPin ensimmäisessä osakilpailussa että mestariluokan jutut ei ole vielä niin hyvin hallussa kuin pitäisi. 

Kantoluodon puhuessa koiran kouluttaminen kuulostaa niin yksinkertaaselta. Sosiaalisuus, ympäristö,kontakti, luopuminen ja tekniikka. Älä anna koiran olettaa vaan laita se keskittymään mitä pyydät. Ensin pitää osata taito, sitten mukaan tulee käsky. Palkka tulee vain toiminta-alueella työskennellessä, ei ylä- eikä alapuolelta. Ja niin edelleen... Yksinkertaisia neuvoja. Ja sitte vaan töihin :D

Krista Karhu oli tosi miellyttävä kouluttaja. Se näki heti missä mättää ja puhui selkokielellä ja tiesi aina mistä puhuu. Just niin taitava kun olin ajatellutkin. Martan kanssa tehtiin siellä edessä peruutusta, oikealla puolella oikeaan kääntymistä sekä jäävää istumista. Edessä peruutus tulee kuulemma kyllä treenillä valmiiksi. Ja oonkin saanut sitä nyt todella hyväksi. Oikealla pyllyn käyttö on vielä vaiheessa. Sitä meidän täytyy treenata vielä paljon jotta on sillä tasolla millä vasemmalla. Jäävässä istumisessa koira ei aina tiedä mitä liikettä odotetaan ja se on nyt ratkaistu sillä että siinä tulee aina samanlaiset merkit. Reppana ei voi tietää mitä akka pyytää ku ei pyydä aina samalla tavalla. Mutta aina ne merkit ei onnistu.

 Merkille lähetys treeneissä maneesilla tammikuussa. Tämä oli liikkeitä jotka Martta opi äkkiä. Hertalle jo vanha tuttu..

Tämän päiväiset rally epikset. EP Rallytoko CUPin ensimmäinen osakilpailu. Meni aika pitkälle juuri kuten ajattelinkin. Rata oli todella vaikea! Kukaan mestariluokan osallistujista ei saanut tulosta radalta. Meillä se kyllä oli lähellä. Kun mä vaan olisin siinä yhdessä liikkeessä varmistanut että koira istuu oikealla sivulla ennen kuin lähdin liikkeelle. Vaan empä varmistanut. Oikealla puolella pysähtyessä perusasentoon automaattisesti meno ei ole ollenkaan niin varmaa kuin se on vasemmalla. Radalla oli paljon liikkeitä jotka ovat meillä vielä täysin treenausasteella. Lisäksi siellä oli liike jota en ole muistanut harjoitella aikoihin.. Koira ei ollut kokoaikana kisapaikalla sellaisessa vireessä kuin se parhaimmillaan on ja osaa olla. Se oli jotenkin vaisu. Huomenna on hieronta ja muutaman viikon päästä hermoratakäsittely, jos mielentila on fyysisistä syistä johtuvaa niin se puoli pitäisi kohta olla kunnossa. Jos se on nyt koulutuksellinen niin siihen ei taida auttaa kuin treeni. Nyt tulee niin paljon uutta opittavaa kokoajan koiralle ja epäonnistumisiakin siellä välissä, se syö itsetuntoa ja jo se voi johtaa siihen että koiran tila ei ole niin hyvä kuin voisi olla. 

Rata oli tänään tosiaan vaikea. Ja kyltit numero 5-18 tehtiin oikealla. Vaivaaset 13 kylttiä putkeen oikialla.. Ja ratapiirroksen nähtyäni tiesin että ei tulla saamaan tulosta. Siellä oli sellaisia asioita joita ei olla harjoiteltu ollenkaan tarpeeksi. Ja sitte kuitenkin se tulos oliskin tullu jos olisin kattonu sen yhden pirun istumisen sellaisesta liikkeestä joka me osataan kyllä! Ne vaikiat ei olisikaan vieny meiltä tulosta. Harmittaa.. Ja se käytösruutu.. Seisominen oikealla puolella. Muutaman kerran ollaan vasta treenattu seisomista käytösruudussa, eikä kertaakaan oikealla. Meinas vetää sanattomaksi ku koira teki sen! Se seisoi kolme minuuttia. Jossain kohtaa sanoin koiralle hyvä, siitä se luuli että no kiitos joko riitti. Peruutti puoli askelta ja olis menny ehkä istumaan mutta toistin seiso-käskyn niin jatkoi seisomistaan. Tästä oon kyllä onnellinen!

1. Istu-askel oikealle- istu : Tämä nyt on niin varmaa. Vielä ku saataas oikialla tämä samanlaiseksi. Pitkä on vielä tie siihen
2. Hyppy : No problems
3. Pujottelu : Eipä hätää
4. Liikkeestä maahan, kierrä koira : Mitä ihmettä! Mä kattelen usein treenattavat liikkeet kylttejä selaten ja tämä on mennyt ihan täysin ohi! En oo aikoohin tehny jäävää maahanmenoa, seisomista ja istumista kylläkin. Ihan mun moka. Piti uusia. Jäi seisomaan ekalla kerralla. -3 uusi.
5. Molemmat oikeaan täyskäännös: Tämäkin oli meille joskus vaikeaa. Ei ole enää :)
6. Käännös oikeaan (oikealla) : 90 asteen käännökset oikealla on jo hyviä
7. Istu-Askel vasemmalle-istu (oikealla): No tämä meillä on ihan kesken. Ei toimi. -10 tvä
8. Seuraten kolme askelta peruuttaen (oikealla) : tämä on kans niitä mikkä meillä on ihan vaiheessa. On se jännä miten koira näkee saman liikkeen toisella puolella tehtynä niin erilailla. Vaikka tämäkin on vasemmalla hyvä niin oikealla ihan vaiheessa. MUTTA uusittuani se toinen yritys oli jo vähä sinnepäin, vino vain. -3 uusi, -3 tvä
9. Oikea täyskäännös, kiertäen siis (oikealla) : Me ollaan opittu tää! Tää oli vielä kk sitten ihan alussa. Että kyllä me opitaan nuo muutkin!
10. Istu, käännös vasemmalle (ohjaaja poistuu, koira jää) sivu (oikealla): Tässä se meidän tulos meni. Tää me kyllä osataan. Mutta koiran vire ei tosiaan ollu tänään ihan parhaimmillaan niin se oli vähä epävarma. Ei se mennyt istumaan kun pysähdyttiin. Enkä tätä huomannut. Videolla se näkyy. Se istuu vaan puolittain... -10 tvä
11. 270 käännös vasempaan (oikealla) : Perus juttuja
12. Istu, täyskäännös oikealle (oikealla) : Kyllä me jo vähä ollaan opittu tätä oikealla puolella kääntymistä. Tämä oli ihan hyvä
13. Pyörähdys (oikealla) : Tämäki me ollaan opittu. Kuukausi takaperin ei meinannu ihan mennä. Pyörähdyskin on ihan uus liike ku se tehdään eri puolella.
14. Liikkestä istu, jätä koira (oikealla) : Ei se vielä varma ole tämä liike mutta istui se.. 
15. Liikkeestä kutsu koira (oikealla) : Tässä me ollaan otettu -3 tvä eikä mulla ole hajuakaan että miksi
16. Tunneli (oikealla) : aksaihmisethän tätä manas mutta meille ei mikään juttu. Hyvin on koira hallinnassa niin ennen kuin jälkeenkin putken.
17. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu (oikealla): sen verran se kiihdyttää putki kuitenkin Marttaakin että eteentulo jäi vinoksi.. -1 vino
18. Valkovuokko (oikealla) : Tämä on ollu helppo opetella niiden molemmat oikeaan/vasempaan kylttien jälkeen, ei Martta näe tätä sen kummempana kylttinä, eikä sitä toistakaa kukkaa.
19. Istu, käännös vasempaan, istu : Viimeinkin vasemmalla puolella mutta ei siitä kauaa saanu nauttia ku sitte jo oltiin seuraavaksi maalissa
Maali

Tulos siis MES0, 63 pistettä. ei yhtäkään tulosta meidän luokassa.

Tuomarin kommentti kuitenkin paperissa on :"Tasaisen varmaa menoa" Ja kyllähän se sitä toki olikin vaikka siellä virheitä olikin. Kaikki virheet tosin treeninvähyydestä johtuvia paitsi se yksi, joka onnistuessaan olis tuonu tuloksen ja ainoana tuloksena voiton ja CUP johdon... No saatiin me eres eniten pisteitä :D MUTTa tärkeintä on kuitenkin se että nähtiin meidän taso tässä luokassa vaikealla kisaradalla. Me ei olla vielä valmiita, mutta se oli kyllä tiedossakin. Nyt tarttis kovaa treeniä. 17.3 olis tarkotus korkata virallisesti.. Siihen mennessä on oltava valmis.