maanantai 16. tammikuuta 2017

Maailma on lähellä romahtamista...

Tai ainakin se on lähellä rodun vaihtoa. Katselin jo Pk-oikeudet omaavien koirien listaa. Ei oo eka kerta kun sitä selaan ja totean, että mikään ei sytytä. Mutta jos pakko on niin riiseni, groenendal.. Jatkan selaamista..

Miksi mietin tällaista? Minä jonka mielestä vain Saksanpaimenkoira on oikea koira. Saksanpaimenkoiraa ei voita mikään, ei nyt eikä koskaan. Mutta... aletaan olla siinä pisteessä, että ei enää henkinen kantti kestä tätä menoa mikä näiden koirien terveyden ympärillä pyörii.

Tämänpäiväisen osteopaatilla käynnin jälkeen tulin siihen pisteeseen että "laskin yhteen" kaikki pienet matkan varrella nähdyt oireet ja katsoin totuutta silmiin.

- Takajalkojen raahaaminen niin että asfalttia vasten kuuluu "mukava" rapina kun koira kävelee. Kynsiä ei tarttenu leikata koskaan. Tätä oli kesällä/syksyllä 2015
- Lanne- ja ristiluualueen suuret reaktiot hieronnassa, jotka ei selity lihaksiston tilalla. (Aina hierottaessa)
- Muutaman kerran yhtäkkiset hetkelliset ontumat kesällä/syksyllä 2015 kesken lenkin. Kuin tyhjästä ja loppuivat aina yhtä nopeasti muutaman askeleen jälkeen.
- Ajoittain lenkillä tapahtuvat oikean puolen takapäähän näppäämiset nenällä. Satunnaisia mutta sanoisin että kerran viikossa
- Koira ei heiluta häntää, kuten koiran kuuluisi, ei ole heiluttanut koskaan. Osteopaatin käsittelyn jälkeen hetkellisesti heiluttaa kunnes taas viikon sisällä lopettaa
- Ei pidä siitä että häntää harjattaessa häntää nostetaan tiettyihin asentoihin
- PK a-esteen ja metrin hypyn muuttuminen epämiellyttäväksi syksyllä.
- Suuret löydökset ja kivulias osteopaatilla
- Venyttelee paljon, ehkä liikaakin
- Mulle tullessaan teki isomman asian aina useammassa pienessä erässä. Ei kyennyt olla kyykky asennossa niin kauan että tekis loppuun asti.
- Samoin alkuaikoina hännän 5-6 ensimmäistä nikamaa olivat ihan tukossa, eivät liikkuneet mihinkään. 


Virallisten kuvausten röntgenkuva lannerangasta sivultapäin on kaivettu esiin. Sitä on katsottu osteopaatin, koirahierojan ja eläinlääkärin voimin. Ja todettu, että viimeisen lannenikaman ja ristiluun väli on ahdas. Tämä selittää takapään hermo-oireet.
Täydellinen varmistushan tulisi CT-kuvilla, joihin en lähde.

"Lumbosakraalistenoosi = selkänikamien sisällä oleva luinen selkäydinkanava on kaventunut ja aiheuttaa painetta hermojuuriin viimeisen lannenikaman L7 ja ristinikaman S1 välissä.

Saksanpaimenkoirilla nähdään melko yleisesti tilanne, jossa ristiluu on liian alhaalla suhteessa viimeiseen lannenikamaan. Rakenteellisen heikkouden vuoksi kyseiseen nikamaväliin voi kohdistua epänormaali kuormitus, jolloin seurauksena voi olla nikamien välisten nivelsiteiden paksuuntuminen, luupiikkien muodostuminen tai välilevytyrä.
Lumbosakraalistenoosi voi johtua synnynnäisesti ahtaasta selkäydinkanavasta
sairaus on useimmiten etenevä"

Siinä tietopläjäys. Sanattomaksi vetää.

Ja nyt te aiempien tietojen valossa olette olettaneet, että puhun Hertasta. Ei, puhun Martasta.
Ja jotkut teistä ajattelevat, että kyllä se ny pienestä taas panikoi. Ajatelkaa vaan niin, mä tiedän että kaikki ei ole kunnossa.

Tästä päivästä eteenpäin, mulla ei taaskaan ole PK koiraa. (Olis ny perkele tullu se tulos syksyllä).
En aio laittaa Marttaa enää PK A-esteelle enkä metriselle hypylle. Syksyllä kun vaikeudet niissä alkoi mä tiesin että ne ei ole koulutuksellisia. Jos Martta tekee kentällä virheen sen vauhti ei hiljene jos se on koulutuksellinen virhe eikä sen ilme muutu. Mutta syksyllä kun esteet alkoi mättämään, niin koira meni aina innolla menomatkan yli, mutta takaisin tuli hitaasti hiipien, esteen kiertäen, pää alhaalla. Tiesi tekevänsä väärin, mutta ei silti pystynyt tulla enää takaisinpäin niitä esteitä. Näin sen naamasta että ongelma ei ollut koulutuksellinen. Sama hypyn kanssa.

Samalla kuopataan lopullisesti koiran jalostushaaveet.

Lajeina jatketaan Tokoa, Rallytokoa ja FH jälkeä. Ja Agilitya ainakin toistaiseksi. Jos siinä alkaa tulla esille haluttomuutta niin sekin loppuu. Mutta ei ole ainakaan tähän päivään mennessä tullut.

Elämä on...

PK rotujen listaa selattuani ykkönen on tällä hetkellä gronendael. Kakkonen on bortsu ja kolmonen on riiseni... Tuskin mä oikeesti koskaan pystyn mitään muuta ottamaan, mutta nyt on taas sellainen tunne että kiitos ei sakemannia enää tähän taloon. Isäntä ehdotti Suomenajokoiraa... ;)

Kuvissa mun "kaikkeni". Rakastakin rakkaammat naamat mettälenkillä muutama päivä takaperin.







3 kommenttia:

  1. Se on hyvä, että kuulee joskus ne tosiasiat ihan sieltä omastakin suusta. Sakemanni on mitä on, eikä muuksi muutu. Joka muutaa väittää, niin puhuu vain periaatteesta. Mutta onneksi teille jäi kumminkin nämä helpot lajit, joista koirasi varmaan suoriutuu.

    VastaaPoista
  2. Sallinet olla eri mieltä tästä "helpot lajit"- kohdasta. Jokaisessa lajissa on omat haasteensa ja missään niistä ei tehdä tuloksia treenaamatta.
    Sakemannin tilasta voisin kirjoittaa pitkään, mutta jätän sen aiheen tällä kertaa, kulunut juttu.
    Ensimmäinrn lauseesi on hieman piikikäs minusta, miksi?

    VastaaPoista
  3. Kyllä nyt vastustaa. :( Mutta onneksi Martalla on sinut, en mä ainakaan olisi monia noista oireista osannut huomata.

    VastaaPoista