keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Närästää..

Fyysisesti. Herttaa.

Hetken seuraillut Hertan muutamia kummallisia pikku juttuja. Ja totean lopulta, että sitä närästää.

Viimeinen tikki oli tässä yks ehtoo, kun nuoli sohvaa ihan himona eikä pystynyt lopettaa vaikka käskin ja nostin pään pois sohvasta. Jatkoi vaan, kun päästin pään pois käsistä.

Sohvan ja lattian nuolemisen lisäksi Hertan henki alkoi haista, ei ole haissut koskaan. Juonut on paljon enempi kuin ennen. Lenkillä ja metsässä syö lunta useasti lenkin aikana, eikä ole tätäkään tehnyt koskaan. Ruokaillessa kakonut jo hetken kummallisesti. Lisäksi on ollut näitä ihmeellisiä läähätyskohtauksia. Varsinkin ruuan jälkeen illalla kun olen mennyt nukkumaan, Hertta on tullut viereeni niin enhän mä oo saanu nukuttua ku koko sänky heiluu yhden läähättäessä.

Asiasta selvää ja selvityksen perusteella tuumasta toimeen.

Hertta tuumasi jo pienenä pentuna että aamusyöminen on ihan turhaa ja on puolivuotiaasta asti syönyt kerran päivässä, iltaisin. Tämä muutettiin. Syö nyt kahdesti päivässä.

Olen tähän saakka antanut ruuan kuivana. Sama homma tässä. Hertta tuumasi jo pienenä että hänhän ei mitään vellitettyä nappulaa syö, siksi syönyt sitä aina kuivana. No nyt syö paisutettuna. Ja ehkäpä se on tuon kirittäjän vaikutus joka laittaa koiran syömään myös aamuisin ja myös paisutettuna.

Meillä on joka päivä ruuan seassa öljy, b-vitamiini ja lihaa tai muuta höystettä. Jako on nyt siten että öljy ja b-vitamiini on poissa. Aamuruokaan tulee hapanmaitotuotetta ja iltaruokaan lihaa.

Kunhan tätä on nyt hetken tehty ja katsottu miten toimii (nyt kolmen päivän kokemuksella toimii hyvin, kaikki oireet on hävinny), niin sitten lisätään mukaan B-vitamiini, katsotaan hetken palaako oireet ja viikon päästä lisätään takaisin öljy.

Mutta kyllä me melko pienillä muutoksilla tästä onneksi selvittiin. Jotkut kun joutuu lääkitä ja kaikkea muuta tylsää kun koiraa närästää. Me selvittiin tästä melko vähällä.

Vielä kun selvitään Hertan takatassussa kynnen tyvessä olevasta haavasta... On sitten ensimmäinen kerta kun mun koirilla on tassu auki. Vissiin se on tuo lumi kun se on niin kummallisen kovaa ja sielä paahtaa menemään. Tai sitten on osunut johonkin risuun tms metsässä juostessa. Tiedä häntä, kunhan nyt paranee.








maanantai 20. helmikuuta 2017

Agility etenee..

Agilityryhmän treenejä on nyt muutamat takana. Voin kertoa, että kivaa on ollut ja koira on melkonen virtuoosi.

Tähän saakka on menty hyppy-putki- kepit linjalla, mutta tänään otettiin mukaan kontaktit. Martta on kokoajan oppinut tässä hommassa jotenkin mielettömän nopeasti. Ja vielä nopeammin oppisi, jos mä osaisin ohjata siten että sillä olisi mahdollisuus tehdä aina oikein.

Hakee hyvin esteille, lukee mun ohjauksia hyvin (liian hyvin, koska kun ohjaan väärin niin se menee väärin), on innoissaan aina näissä treeneissä ja kaikki tähän saakka koitetut esteet on olleet Martan mielestä "pala kakkua". Taitaa olla enää rengas ja pussi koittamatta. Agilityn tultua kuvioihin tottelevaisuus treenit ei maistu enää läheskään niin puulta vaan niitäkin odottaa taas ihan erilailla kuin ennen agilityn aloitusta. Vaihtelu virkistää, kuten suomalainen viisaus toteaa..

Persjättöt ja valssit, jotka alussa tuntui musta ihan mahdottomilta, menee nyt aika luonnostaan ja osaan asetella niitä itse radalla piirroksen ja reitin mukaan. Pakkovalssi oli ohjelmassa heti ensimmäisissä treeneissä ja Martta suoriutui siitäkin hyvin. Kierrot olivat toisien treenien aiheena ja mentiimpä me sekin rata sujuvasti läpi. Eräs toinen kuvio sillä kerralla vaati hieman toistoja sujuakseen. Putki-Hyppyradat on Martalla nykyisin jo kovin sujuvia. Voidaan tuosta vaan mennä yli kymmenen esteen putki-hyppyratoja. Martta on saanut palautetta, että on kuulemma kovin ketterä kokoisekseen koiraksi ja lukee mua todella tarkasti. Lienee hyviä ominaisuuksia agility koiralle. Pitkillä suorilla huomaa vielä että irtoaminen musta ei ole vielä ihan hallussa, haluais jäädä mua odottelemaan.

Tänään viimein vuorossa mun odottamat kontaktiesteet! A-esteen päässä on viime talvena pari kertaa opetettu kontaktia, mutta siinä on kaikki meidän kontaktitreenit. No eihän saksalainen paimen niin nopeasti unohda. Aivan niiku olis koko tämä vuosi tässä välissä treenattu. Hienot kontaktit ja sitten laitettiin se sama koko esteen menoon mukaan. Seis käsky toimii tässä hyvin. Pelkästä vapautus sanasta koira ei aluksi uskaltanu liikkua pois kontaktilta, mutta kyllä se äkkiä oppi että vapautuksen jälkeen kun lähtee liikkeelle niin nami tulee. Ei sillä ollu kiire kontakteilta vaikka juoksentelin sen lähellä. Vasta käskystä lähti (jos sittenkään ;) ).

Sitten ne ohjaajan pelkäämät esteet.. Puomi ja keinu. Jaa miksikö pelkään näitä.. Pelkään puomilta putoamista. Tai että koira ei uskalla edes mennä sitä. Keinussa pelottavaa on, että koulutus menee jotenkin pilalle ja koira alkaa pelkäämään sitä tai pelkää sitä joka tapauksessa. Ei pysty olla esteen päällä sen liikkuessa. No taas se nähtiin sama juttu, mikä niin usein aiemminkin. Luota siihen koiraas. Se kyllä osaa! Puomilla niin kuin vanha tekijä. Mä olisin halunnu viedä sitä makupalalla siitä, mutta paskat tuumas Martta ja lähti päästelemään. Puomillekin saatiin yhdistettyä muutamat hienot kontaktit.

Lopuksi ensikosketus keinuun,... Mä oon sitä mieltä että yleisesti  tätä keinua jännittää enemmän ohjaajat kuin koirat ja sitten se pelko tarttuu koiraan ja oravanpyörä on valmis. Koitin olla kovin itsevarma ja viedä koiraa rauhallisesti keinun yli. Rauhallisesti ei useinkaan treeneissä kuulu Martan sanavarastoon. Ei tänäänkään. Siitä mentiin muutamat kerrat makupalan kanssa keinun läpi. toki appari oli hiljentämässä keinun alasmenovauhtia. Pientä epävarmuutta saatoin koirassa havaita kun keinu lähti alaspäin mutta uudestaan ja uudestaan se siitä tuli ja aina rohkeammin.

Kyllä tämä on hauska laji. Meillä on tuola niin hauskaa yhdessä. Saisiko tuon saman mielialan tottiskentälle jotenkin? Miksi sielä pitää olla paljon vakavampi?

Agilitystä ei kuvia löydy mutta laitetaan pari kuvaa viikonlopun näyttelystä ja lumisesta metsälenkistä.. Löydettiin lasten ja koirien kanssa uusi mettä jossa sattui olla lapsille laskumäki ja näin ollen koirille mäkitreenin paikka..
Liikekuvat ei mun kameralla ja mun taidoilla ole edelleenkään hääppöisiä mutta siitä huolimatta laitan niitäkin. Kyllä niistä ajatuksesta kiinni saa.
(Näyttelykuvat Pia Asell)





















lauantai 18. helmikuuta 2017

Näyttelykehän laidalta...

Aion nyt avautua aiheista, jotka jälleen pistivät silmääni ollessani koiranäyttelyssä Martan kanssa.
En avaudu kyseisen näyttelyn järjestelyistä, en tuomarista, enkä siitä että minun silmääni Martta on kauniimpi kuin tämänpäiväisen tuomarin mielestä. Avaudun ihan jostain muusta, aiheista joita olen jo hetken seurannut ja joista en muistaakseni ennen ole blogiini avautunut. On näistä aiemminkin puhuttu, mutta nyt on mun vuoro.. Tämä on minun mielipiteeni, olkoon sinulla omasi. Yleisesti ja oman rotuni kehän laidalta. Kärjistääkin hieman saatan...

Saavut koirasi kanssa halliin jossa on sadoittain ihmisiä ja koiria. Miten käyttäydyt? Onko koirasi hallinnassa? Jos ei ole mitä teet? Entä kunnioitatko muiden toiveita heidän koiriensa suhteen?

1. Minun käsitykseni koiranäyttelyissä kulkemisessa on, että keskitytään siihen koiraan ja ollaan kuulolla missä se menee. Ei päästetä sitä pitkällä narulla sinne tänne. Jos se ei ole rasassa tai omaa huonoja käytöstapoja, niin ollaan vielä enemmän tarkkaavaisia. Miten monta kertaa tänäänkin näin koiria joiden omistajat juorusivat joko toisilleen tai puhelimessa, siten että koiran tekemisistä ei ollut mitään haisua. Tämä asia nousee yhä suurempaan arvoon siinä kohtaa kun se sinun koirasi ei olekaan sieltä hyväkäytöksisimmästä päästä .... Useampaan kertaan jouduin sanomaan, että viitsisitkö ottaa koiran haltuun kun menen tästä. Ja miten minulle vastattiin? Sain vaan kummallisen mulkaisun..

2. Vaikka itse sanonkin, niin minun koirani ovat hyväkäytöksisiä ja osaavat käyttäytyä myös tuollaisissa ruuhkaisissa paikoissa satojen ihmisten ja koirien sekä metelin ympäröimänä. Kulkevat kauniisti vierelläni, minnekään poukkoilematta ja hyökkimättä. Päät on kunnossa ja pystyvät tähän. Eivät pyri edes haistelemaan toisia koiria. Meillä kaikilla ei ole tällaisia koiria. Kaikkien meidän koirat eivät kulje nätisti tuollaisessa paikassa. Joko niiden pää ei kestä sitä tai sitten ei olla viitsitty nähdä vaivaa opettaa niille miten kyseisessä tilanteessa tulisi käyttäytyä. Oli syy sitten kumpi vaan asialle olisi tehtävä jotain.. Jos koiran pää ei kestä tuollaisia tilanteita, onko siitä jalostukseen? Jalostustarkoituksessahan näyttelyitä pidetään. Onko sellaisen koira paikka ollenkaan näyttelyssä? Jos syy taas on koulutuksen vähyydessä niin omistaja voi katsoa peiliin..

3. Sinun koirasi saa haistella muita, se on kiltti ja luotat siihen että mitään ei satu vaikka se tulisikin haistelemaan. Ja ku ne haistelijat ei läheskään kaikki ole näitä kilttejä.. No me kaikki emme suvaitse sitä, emme edes silloin vaikka koiriimme voi luottaa.  Minun koirani eivät juurikaan pyri edes haistelemaan toisia koiria, koska se on aina ollut niiltä kielletty. Koen, että kun niillä on sääntö, että toisia ei haistella, niin vähemmän heillä on siihen intressejä kokeissakaan, joissa se on vielä vähemmän suotavaa. Kaikkien ei tässäkään tarvi tehdä minun tyylilläni, mutta jos minulla on tämä tyyli, kunnioita sitä. Jos näet että en halua koiraasi omani lähelle, usko se ennenkuin joudun avata suuni ja sanoa että ethän päästä koiraasi niin lähelle. Mitäs tähän vastataan? Taas se sama kummallinen mulkaisu..

4. Jos minun koirani on käskyn alla, makaa tai istuu tms. et voi mennä sitä silittelemään tai alkaa leperrellä sille. Jo lapsille opetaan että on kysyttävä lupa ennenkuin tekee lähempää tuttavuutta vieraan koiran kanssa. Vai eikö sinun lapsuudessasi opetettu?

5. Opettele näyttelyn säännöt. On väärin tuomaria ja kanssakilpailijoita kohtaan tulla paikalle tietämättä yhtään mitä olet tekemässä. Googleta: koiranäyttely säännöt. So simple.

Sitten se oma rotuni. Olen kovin surullinen. Ei tämä uusi asia ole, mutta nyt tuli niin sanotusti mitta täyteen, meni kuppi nurin ja sitä rataa. En edelleenkään allekirjoita sitä että kaikki saksanpaimenkoirat ovat sammakoita. En ainuttakaan ääripään koiraa nähnyt, mutta näin tarpeeksi. Taas.

1. Ensimmäinen ja ehkäpä mielestäni kamalin asia, tuli vastaan heti näyttelypaikan ovella kun astuin sisälle halliin, ja jatkui koko näyttelyissä oloni ajan. Ihmiset joille avasin aiheesta suuni, olivat kaikki tehneet saman havainnon. Olivat ne sitten tämän tai jonkun muun rodun ihmisiä. 

Käyttäytyminen. Koirat olivat rauhattomia ja hyökkäilivät muita kohti. Eivät pysyneet kuskiensa rasassa. Eräälle nuorelle naiselle jouduin avaamaan suuni. Olin lähestymässä kehääni ensimmäistä kertaa, kantaen toisessa kädessä tuolia ja takkiani. Selässä painava reppu ja toisessa kädessä koira narun päässä, vierelläni kulkien. Tämä nuori nainen puhui puhelimessa ja koira parin metrin narussa valtoimenaan. Naisella ei mitään katsekontaktia koiraan. Sieltä se tuli, hyökkäys Marttaa kohti. Jouduin siirtää Marttaa taakseni ja ennen kuin jatkoin matkaa, kerroin (en niin kauniisti) naiselle, että puhutko puhelimessa vasta sitten kun koira on hallussa. Ja mitäs sitten? Kummallinen mulkaisu ;) Kohtasin samantyylisiä tilanteita monta. Lisäksi seurasin kehän laidalla useaa koiraa, joille rauhoittuminen tuollaisessa tilanteessa oli mahdotonta. Surullista.

Rotumääritelmä: Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, hyvin avoin, säyseä (paitsi ärsytettynä), tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky sekä itsevarmuutta, mitä seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta edellytetään.

2. Koirien ulkonäölliset ominaisuudet..
Se kuuluisa selkä. Laitetaanpas tähän kuva. Tässä ylemmässä kuvassa on minun H arvoinen koirani tämän päivän metsälenkiltä. Alemmassa kuvassa punainen viiva osoittaa selkälinjaa jota näyttelyissä suositaan ja jota näkee koirilla aivan liikaa.


Näyttelyissä esiintyvien Saksanpaimenkoirien selkälinja menee puoliväliin saakka koiraa normaalisti ja tämän jälkeen tulee n. 45 asteen alamäki kuten kuvassa oleva viiva yrittää esittää. Ja tietenkin kun selkälinja menee tuolla, putoaa myös lantio, kinner, polvi jne.. Aiheutuu luuston ja lihaksiston ongelmia.... Olette kaikki nähneet näitä. MIKSI?
Ja miksi tuo kahdesta eri osasta tehty koira on parempi kuin tuo ylemmän kuvan H arvosanan arvoinen koira?

Rotumääritelmä:
-Kaulan tyvestä alkava ylälinja kulkee korkean ja pitkän sään ja suoran selän kautta hieman laskevaan lantioon asti katkeamatta. (Kirj.huom: Paino sanalla KATKEAMATTA)
- . Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n. 23°) ja se liittyy ylälinjan katkeamattomana jatkeena hännäntyveen.


Muut ulkonäölliset asiat jätämme omaan arvoonsa. Otetaan nyt käsittelyyn vain tämä kuuluisa ylälinja, ettei multa mee putouksen uus jakso ohi tämän tekstin takia ;)

3. Koiran esittäminen.
Jostain häkin perältäkö näitä rakkeja tuonne kehään revitään vai mistä ne tulee? Ne ei osaa juosta kehässä ilman, että niitä retuutetaan siitä ketjupannasta puoliksi ilmassa. Ne ei osaa seisoa rauhassa paikallaan arvostelun aikana. Ne ei anna katsoa hampaita: joko ne murisee tai sitten ne peruuttaa kauhuissaan. Niiden takapäähän ei saa koskea ilman että ne menee häntä koipien välissä istumaan..
Saksanpaimenkoira on viisas eläin. Se on helppo kouluttaa. Tällänen näyttelytouhu ei montaa treeniä vaadi, että esiintyminen olis tyylikästä ja rodun arvon mukaista. No, se kuuluisa pää pitää olla kyllä jonkinlaisessa kunnossa, että koira pystyy tuollaisessa tilanteessa keskittyä siihen mitä siltä pyydetään.. Treenatkaa hyvät ihmiset niitä koiria ennen kehään vientiä!

4. Tuomarien linja
Siitähän se kaikki lähtee. Sitä teetetään mikä pärjää. Niin kauan kuin nämä poikkiselkäiset koirat pärjää, niin kauan niitä teetetään. Jos nämä poikkiselkäiset pärjää niin niitä tehdään. Vasta kun tuomarien linja muuttuu siten että suorempi selkä on ohittaa palkintosijoilla nämä poikkiselät, niin vasta silloin ihmiset heräävät että jaa tuollaisiako ne nyt arvostaa, tehdäänpä sellaisia. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä..
Tuomarien linjasta vielä sen verran, että lukeeko nämä kaikki tuomarit eri rotumääritelmiä. Keksiikö ne itse millainen heidän mielestään on oltava jonkin rodun rodunomainen edustaja? Siltä minusta alkaa Martan lyhyen ja tähän loppuneen näyttelyuran arvosanoja katsoessani. Siellä on kaikkea väliltä H-ERI SA... Ja esiintymisestä ei ole kyse. Joka kerta se on esiintynyt tasaisen varmasti kehässä.
Eräs hauska yksityiskohta löytyy myös Martan arvosteluista joka toinen kerta sillä on erinomaisen tummat silmät ja joka toinen kerta liian vaaleat silmät..

Minun osaltani näyttelyt on käyty. Niin Martan kuin muidenkin saksanpaimenkoirieni osalta. Siihen asti kun näissä arvostetaan tuollaista saksalaista niin siihen asti minun koirani käyvät näyttelyissä vaan kerran elämässään. Hakemassa sen pakollisen H:n valioarvoja varten.

Kauhean paljon en ihmettele tämän päivän jälkeen ihmisten yleistä käsitystä rodustamme, sen mainetta tavallisen kansan parissa. Ikävä kyllä. Näissä ne niitä saksanpaimenkoiria näkee ja tekevät oman päätelmänsä rodusta ja sen edustajista...

Arvostan suuresti sitä, että minun koirani osasi tänään(kin) käyttäytyä. Se kulki löysällä narulla vierelläni väkipaljouden keskellä. Se ei suhtautunut mihinkään tai kehenkään rumasti. Makasi rentona kehän laidalla. Juoksi kehässä löysällä narulla. Seisoi kun tatti siinä mihin sen asettelin. Toimii harrastuksissa ja omaa minun silmääni hivelevän rakenteen vaikka täydellinen ei ole sekään.

Tähän loppuun laitetaan Martan arvostelu tältä päivältä kiinnostuneille luettavaksi..
Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Selkeä sukupuolileima. Oikealinjainen pää. Lähes pyöreät erinomaisen tummat silmät. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Sopiva eturinta ja etukulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Ok takakulmaukset. Pehmeät ranteet ja litteät käpälät. Liian pehmeä karvapeite. Oikea askelpituus. Tehoa saisi olla enemmän.


On tuola kuvassa koiratkin, löytyykö?











torstai 16. helmikuuta 2017

Palkintopöydän putsaus..

Ystävänpäivänä oli vuorossa SPL Seinäjoen kevätkokous ja vuoden 2016 menestyneimpien jäsenkoirakoiden palkitseminen.. Pari Eigeniä kävi tyhjäämässä pöydän.. ;) Sentään vuoden palveluskoirapysti meni eri perheeseen.

Vuoden Tulokas Eigen Martha

Vuoden Tokokoira Eigen Martha

Vuoden Rallytokokoira Eigen Karolina


Muuten meille ei kummallista kuulu. Hertta on hieman ollut tauolla  ja Martta yrittää kovasti nostaa kierroksia treeneissä ja tehdä tokon avo luokan liikkeet valmiiksi. Tällä viikolla on kylläkin ollut vapaa viikko. Mutta ensi viikolla taas jatketaan, kunhan ollaan lauantaina selvitty Kauhavan ryhmänäyttelystä Martan kanssa hengissä tämän mun flunssani kanssa..

lauantai 4. helmikuuta 2017

Nose Work

Oletko kuullut Nose Workista? Koukuttavaa! Sekin.
Alun perin rescue koirille aktivoinniksi kehitetty juttu. Nykyisin virallinen kilpailulaji useassa maassa (Suomessa kokeet virallistetaan toivon mukaan tänä vuonna, hajutestit ovat jo virallisia).

Lyhyesti: Sopii ihan kaikille koirille, vain perushallinta vaaditaan. Ja tietenkin hyvä nenä. Ei tätä ihan huitaisemalla tehdä tätäkään lajia. Koulutuksen tarkoitus on tehdä etsittävästä hajusta koiralle merkityksellinen. 1. luokan haju on eukalyptus, 2. luokassa laakerinlehti ja 3. luokassa laventeli. 2-3 luokassa voi olla myös jo opittujen hajujen yhdistelmiä. Päästäksesi osallistumaan kokeeseen on ensin läpäistävä hajutesti. Hajutestissä on 12 laatikkoa, joista yhdessä on haju. Koiran on löydettävä oikea laatikko joka sisältää yhden tipan hajua ja ilmaistava se ohjaajalle. Itse kokeessa on neljä osiota: laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä sekä ajoneuvoetsintä. Lisää voit lukea sivuilta www.noseworkfinland.com.

Talvella 2015 luin jostain lehdestä jutun lajista. Tuolloin paukkui kovat pakkaset ja koirien kanssa ei viitsinyt paljon ulkoilla, eikä treeneihinkään viittinyt lähteä kun ei viittynyt laittaa autoa käyntiin. Joten kokeiltiin miten mun koirat ottaisi vastaan tämän lajin. Hyvää aivojumppaa, kun muuta ei pysty tekemään. No kuten arvata saattaa niin imin itseeni lisää tietoa lajista ja kun sain selville että lajissa on myös kokeita niin sittenhän se treenaus vaan lisääntyi. Olen huomannut, että jos tätä tekee liikaa niin koirat huononevat tässä. Teenkin tätä ehkä joka toinen viikko kerran, en sen enempää. Mitä enempi hinkkaa sitä huonommaksi ainakin mun koirat tässä menee. Tämä tuskin pätee kuitenkaan kaikkiin koiriin. Hajutestejä järjestetään jatkuvasti enemmän ja enemmän Suomessakin, mutta kaikki ovat niin kaukana meiltä, että tuumasta toimeen ja järjestämään itse testi niin pääsee osallistumaan. Tänään oli viimeinkin se päivä. Hajutestipäivä.

Jännityksestä ei tietoakaan. Tarkoituksella pidin koirat(siis Martan) matalassa tilassa odotellessani, jotta ei tulisi ylilyöntejä. Samassa hallissa kun oli muutama päivä aikaisemmin vedetty vietit kaakkoon. Hertta oli vuorossa jo kolmantena koirana. Martta vasta viimeisenä. Ttestaajan kun piti vaihtaa hujun paikkaa ennen Martan ja muiden kahden koiran kanssa matkassa olevien suoritusta ennen, jotta emme tietäisi missä haju on. Pitkän aikaa molemmat ovat tehneet treeneissä ensiluokkaisia suorituksia ja ilmaisseet hienosti. Meillä ilmaistaan maahanmenolla. Se oli loogisin valinta kun ilmaisevat samallatavoin myös peltojäljellä. Sisälle halliin ja sirun tarkistus. Odotusalueelle ja koirille hajun näyttö. (mukana saa olla oma purkki josta haistattaa koiralle haju jota ollaan menossa etsimään ja näin tein. Ollaan treenattu vain pahvilaatikoilla ja testissä oli vain muovilaatikot. Tämä hieman ahdisti ohjaajaa.. hieman huonommin molemmat toimivat testissä kuin treeneissä. Syy tähän lienee erilaiset laatikot sekä se että laatikoissa ei ollut lainkaan minun tuoksuani. Näin kuitenkin heti koirien ensimmäistä kertaa oikeaa haistellessa missä haju on. Sanoin silti uudelleen käskyn ja koirat kävivät kumpainenkin vielä tarkistamassa muut laatikot japalasivat oikealle takaisin. Syy miksi käskin niitä haistelemaan lisää vaikka tiesin niiden olevan oikealla laatikolla, on se, että kumpikaan ei heti ilmaissut. Halusin että ilmaisevat selkeämmin jotta uskallan nostaa käden ylös löydön merkiksi. Hertta ilmaisee muissa osioissa tuijottamalla hajua, mutta laatikoilla maahan menemällä. Tänään se kuitenkin halusi ilmaista myös laatikoilla tuijotuksella ja hyväksyin sen, jotta ei mene ketuilleen koko homma. Martta ilmaisi maahanmenolla tullessaan uudestaan oikealle laatikolle.

Molemmat koirat suorittivat testin hyväksytysti ja nyt meillä on lupa osallistua 1.luokan kokeeseen, kunhan säännöt virallistetaan. Mieletön fiilis kun testaaja löydöstä kerrottuani sanoi , että "oikein". Palkka koiralle ja pois hallista. Ennen sääntöjen virallistamista taidan järjestää mölli kokeen jotta pääsee kokeilemaan epävirallisesti millaista homma on ja joko koirani osaavat oikeasti.

Mukava laji! Suosittelen kokeilemaan. Jos ei kisaamiseen asti niin aktivoinniksi mille tahansa koiralle.

Tämän päivän hajutestin "rata"näytti tältä.

Koekirjat, joihin tänään laitettiin ensimmäiset merkinnät. Nose Work Finland ei ole kennelliiton alainen yhdistys, joten tulokset eivät näy koiranetissä. Yhdistys pitää omaa rekisteriään suorituksista. Tulokset merkitään rekisteriin vain jos olet yhdistyksen jäsen.

Hienot nenänkäyttäjäni!


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Viime vuotisia muistellen...

Paikallinen Kennelkerho palkitsi vuoden 2016 parhaat koirakot.

Meidän kirjahyllyyn löysi paikkansa seuraavat pokaalit:

Vuoden Palveluskoira 1. Eigen Martha

Vuoden Tokokoira 2. Eigen Martha

Vuoden Rallytokokoira 2. Eigen Karolina