tiistai 25. huhtikuuta 2017

Jälkikausi on viimein täällä!

Viimein on jälkikausi avattu! Toissaviikolla käytiin ensimmäisen kerran. Aina vähä jännittää, että millaisesta tilanteesta lähdetään tauon jälkeen matkaan. Varsinkin kun Martta jäi syksyllä niin hyvään pisteeseen. Marttaa tehdään tällä kaudella nyt tosissaa kohti FH koetta.

Ensimmäiset jäljet oli ihan lyhyet. Varmaan 150 askelta per koira, ruokaa paljon ja vain 45 asteen kulma ja esine lopussa. Näytti heti kärkeen siltä että ei huolta kummallakaan lähteä tälle jälkikaudelle.

Todelliset testijäljet peltoon muutamaa päivää myöhemmin oli molemmille n. 400 askeleen pituiset, kolmella kulmalla ja kolmella esineellä. Tuuli oli aivan jäätävän kova, erotellaan jyvät akanoista heti kauden alkuun. Tulee totuus heti päin naamaa. Kolmen vartin vanhenemisaika Hertalle ja tunti Martalle. Ja ohjaaja katseli odotellessaan autossa katsomosta salkkareita ;)

Hertta jäljesti alussa hienosti mutta loppua kohti alkoi mennä jäljen sivussa ja tästä syystä keskimmäinen esine jäi mun noukittavaksi. Ilmaisut oli muuten kunnossa ja kulmatkin siedettävät. Ruokaa molemmilla oli alussa enemmän ja väheni reilusti mitä pidemmälle mentiin Martta veti ku juna. Heti tällä ekalla treenillä. Yks kulma sillä meni vähä pitkäksi mutta ei koiran mittaa enempää ja siitä käännös oikeaan suuntaan. Ilmaisut oli kunnossa.

Hyvillä mielin lähden tälle jälkikaudelle. Hertan mejäkautta ei ole vielä avattu, sen aika saattaapi olla viikonloppuna. Vaikka treenimättä siinä on ennenkin yhtä pistettä vajaa täydet haettu kokeesta..

Rallytoko tohinoitten jäätyä tauolle kokeen jälkeen on tällä hetkellä meneillää jälkiviikko. Oon oikeen suunnitellu miten viikon treenit tehdään.
Maanantaina on testissä harhat. Keskiviikkona pitkä vanhenemisaika ja kulmat. Sunnuntaina aiheena on pitkä ja tylsä jälki, koetellaan vähän kestävyyttä.

Maanantain treenit on pidetty. Kaatamalla satoi tunnin ennen pellolle menoa, mutta kuin tilauksesta sade loppui ku alettiin jälkiä tarpomaan. Mutta märän kelin treenit siis. Pelkkää suoraa vajaa 200 metriä ja siitä neljä harhaa yli, reilu puolitoista tuntia taisivat ehtiä vanhenemaan. Hertta teki toiseksi viimeisellä harhalla todella hienon kulman :D Se ei ihan ollu tarkoitus... Ja alussa sillä tuli lapsuus mieleen.. Potki ja pyöri niinku olis ollu muurahaisia housuissa. Lopetti se sen ku tajus olevansa tyhmä ja ymmärsi että ainuttakaan muurahaista ei märässä pellossa ollut. Martta jäljesti ku juna koko matkan tarkisti kaksi viimeistä harhaa, mutta vain tarkisti ja jatkoi eteenpäin omaa jälkeä pitkin.

Keskiviikkona jälki on lyhyt ja helppo. Ja todennäköisesti ilman ruokaa. Vanhenimisaika ja kulmat  on treenin aihe. Jäljen teko, kotiin ja kolmen tunnin päästä takaisin jäljelle. Sunnuntaina otetaan aiheeksi pitkä ja tylsä jälki. Kysellään vähän koiran jaksamista. Nämä ku on kaikki testattu niin tietää mitä pitää alkaa treenaamaan. 2.5 ja 16.5 on peltojälkikoulutusta hyvässä opissa niin ompa siihen mennessä katsottuna erilaisia aiheita läpi. Mä kyllä tiedän mitä Martan kanssa pitäis alkaa tekemään.. Pitääs tohtia pitentää sitä liinaa... Mutta ku ei meinaa tohtia. Hertan kanssa olen suuresti ihmetellyt miten tämän koiran jäljestys on huonontunut paljon. Toissa kesänä se oli koekunnossa, nyt ei voisi ajatellakaan sellaisia.

Lainakoirakin laitettiin vissiin parin kauden tauon jälkeen pellolle. Odotukset ei ollu kauhean korkealla kun pienenä sen vauhti oli ihan älytön eikä siihen ollu oikeen mitään toimivaa konstia millä se rauhoottuus pellolla. Mutta halusin kokeella. Josko tästä olisi apua myös omistajan mejä jäljestykseen kun koira oppisi hieman tarkempaa ja rauhallisempaa työskentelyä pellolla. Koira yllätti todella positiivisesti. Kahdella liinalla pannasta ajaessa koiran vauhti ei päässyt huonoihin lukemiin ja ohjaaja pystyi pitää koiran rasassa rikkomatta itteään. Tuli sellaanen tunne niinku olis hevosen selässä ollu ku veteli puolipidätteitä liinoista molemmin käsin matkan varrella. Mutta todella hyvin koira työskenteli nyt ja pysyi hyvin rasassa kahdella liinalla.

Ai että, kyllä on kova into jäljestää talven jäljiltä. Toivon mukaan nuorempi Eigen on tänä syksynä koekunnossa.. Aika näyttää..









lauantai 22. huhtikuuta 2017

Täydellistä tekemistä!!

Rallytokon tuplakisat Seinäjoella on käytynä Martan kanssa.
Tällä kertaa ei ole paljon kerrottavaa radoista. Ei sillä tavalla, että huonosti olis menny. Päinvastoin, meni täydellisesti ja lähes täydellisesti. Ekasta radasta 100/100 pistettä ja toisesta 95/100! Ei huono!

Eka radalla koira oli ihan Super! En keksi mitään huonoa sanottavaa sen tekemisestä. Se heräs todella hienosti pienessä virittelyssä ja pysyi koko radan ajan hienossa tilassa, selvitti tehtävät puhtaasti enkä mäkään menny mokaamaan sen hienoa työtä.

Toisella radalla mä sitte mä vähä mokasin, otin kaks ihan turhaa talutin virhettä ja yhden uusinnan ja näistä mulle -5 pistettä. Se uusintakin ihan mun moka. Tehtävänä oli : koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Otan aina koiran eteen siten että koiran puoleinen jalka ottaa apuaskeleen, nyt jostain penteleen syystä tein sen oikealla jalalla ja koira ei tiennyt mitä pyydetään. Tyhmä minä. Pilasin koiralta toisen sadan pisteen tuloksen. Tosin se oli tässä toisessa hieman vähemmän hereillä kuin ekassa, hieno se oli silti mutta ei niin tikissä kuin ensimmäisessä radassa. Annan koiralle kuitenkin armoa. Pitkä päivä ja yleensä kuitenkin kokeessa kuin kokeessa tehdään yksi tottelevaisuus osuus. Tulipa tuokin kokeiltua, kaksi lähtöä parin tunnin aikana.

Ihan Super onnellinen tästä päivästä ja koiran tekemisestä! Lisätään koiran nimen eteen muutama kirjain, olkoon se nyt BH TK1 RTK1 Eigen Martha. Ensi viikolla pidetään jäljestysviikko ja sen jälkeen alkaa avoimen luokan tehtävien työstäminen.

En nyt mene ratoja läpi tehtävä tehtävältä kuten olen tavannut. Miksi menisin kun jokaisen tehtävän kohdalla lukisi: koira teki hienosti <3

Ekalta radalta tuli sijoituskin. 2.sija. Jaa mitenkö sadalla pisteellä ei voita? No sen kerran ku me tehdään 100 pisteen rata niin joku toinenkin tekee ja 10 sekuntia nopeammin. Lajista tietämättömille tiedoksi, että tasapisteissä aika ratkaisee sijoituksen. Toiselta radalta sijoitus oli ilmeisesti 4. Taisi olla 20 osanottajaa per luokka.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Haaveiden romukoppa alkaa olla täynnä...

Tiedättekö sen sadun "Hiiri kissalle räätälinä" ? Ny on vähä samanlaanen olo ku sillä kissalla siinä sadussa.

Tehdään siitä pk-koira. Ei siitä pk-koiraa tullutkaan. Tehdään siitä jalostuskoira? Ei siitä jalostuskoiraa tullutkaan. Tehdäänkö siitä agility-koira? No ei siitä agility koiraa tullutkaan. Mikäs siitä sitte tehtäis.. Jospa siitäkin nyt sitten tehtäis rally ja fh koira. Mutta ku mä en halunnu olla rally harrastaja. Mä halusin olla pk ja agility harrastaja ja tehdä rallya ja muuta vaan vähä sivus.

Ei auta. Sitä tehdään mihin koira rankansa kanssa pystyy. Eilen oli Hertan ja Martan rankahuoltopäivä osteopaatilla. Hertassa ei ollut juuri sanomista, sen jutut on enempi hermoston puolella. Martta.. Kaularangan 5 nikama vasemmalla pois linjasta, rintarangan 2. nikama oli tipahtanu johonki ja tilalla oli kuoppa, rintarangan 3, ja 4. nikama oli lyöttäyttneet kimppaan. Rintarangan 10-13 oli tukossa ja lanneranka kauttaaltaan paska. Oikeassa lonkassa ja SI-nivelissä oli sanottavaa.. Ilmankos se liikkui vähä kummasti viime viikolla. Ja taitaapi olla niin että Martan rakastamat taisteluleikitkin tuottavat jotain epämiellyttävää. Koira on nimittäin nakeilla koulutettaessa ihan erinäköinen kuin lelulla tehtäessä. Lelulla se on jotenkin huonossa tilassa eikä tee kuten osaa ja ruualla se on ihan super..

Agility on nyt siis kuopattu. Ja se kun niiiiin tykkäsi siitä. Oli ihan liekeissä aksatreeneissä ja eteni hirmuvauhtia. No ulkokauden paikka agility ryhmässä on peruttu ja vaihdettu rally ryhmään. Ihan näin tarina ei tämänKÄÄN koiran kanssa pitänyt mennä. Kahden kuukauden päästä Martta menee jo uudestaan oiottavaksi. Jos silloin on vähemmän löytöjä niin saan vastauksen. Vastauksen siihen, että agility saa jäädä lopullisesti. Lisäksi aion nyt vähemmän retuuttaa sen kanssa lelulla vaikka se niin kovasti siitä nauttisikin. Toki tänäänkin treenin lopussa ilmestyi parukka treeniliivin taskusta mutta taisteluvaiheet oli yhden vedon pituisia.

Treenisuunnitelmat meni uusiksi. Mitäs siitä sitten tehtäisiin? Tehdäänkö rallytokovalio? Koitetaan sitä seuraavaksi. Tokoa toki myös mutta siinä olen päättänyt edetä seuraavaan luokkaan yhdestä ykkösestä. Ja FH jälkeen jää nyt sitten reilusti aikaa ja sitä lähdetään nyt treenaamaan vielä totisemmin.

Huumori alkaa oikeasti olla loppu. Tämä on nyt neljäs harrastuskaveri, joka ei pysty siihen mihin haluaisin kun kroppa ei kestä. Ja perkele kun tämä on niin hyvä ja käteen sopiva koira. Niillä mennään mitä on annettu ja jatketaan haaveilua pk kisaamisesta.

Mutta kyllä mulla hieno rallykoira on. Hertta on edelleen vähä unessa juoksujen jäljiltä, mutta kylläkin sekin tämän päivän treeniradan päästeli menemään, joskin "hieman"hitaassa tempossa. Martta päästeli hienosti. Olin laittanut rataan kaikki meille vaikeimmat jutut ja selvittiin siitä. Lauantaina odottaa tuplakisat Seinäjoella, kaksi starttia. Ja ens viikolla koko viikko vietetään pellolla.

Mutta itkeä mun vähä on tuon koiran kohtaloa pitänyt. Huumorilla oon koittanu selvitä tähän saakka, mutta nyt ei enää pystyny mennä huumorilla. Me eletään Martankin kanssa päivä kerrallaan ja tehdään mitä pystytään niin kauan kuin pystytään. On se niin rakas, tuokin <3


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kevät tulee... Vai tuleeko..

Alkuun laitetaan pieni korjaus edelliseen tekstiin. Omistaja korjasi, että eipäs tarina Riian kanssa alkanut niistä kuvista joita laitoin, vaan näistä. On se pienenä pitäny alkaa töihin :)


Ja sitten asiaan. Joskin mitään erikoista asiaa ei ole, kunhan kuulumisia ja suunnitelmia ajattelin kirjoitella.

Jäljelle olisi päästävä ja äkkiä. Alkaa jo niiin puuduttaa tämä hallitreenaus ja pelkät tottelevaisuuslajit. Maastoon tekisi mieli. Uskon, että koirienkin, eikä vaan minun. Tänä viikonloppuna piti avata jälkikausi pellolla. Pellot näytti jo mukavan kuivilta. Mutta kappas! Jotain valkoista alkoi sataa taivaalta. Sitä tuli 10 senttiä ja sen jälkeen tietenkin heti plussakelit niin että sulaa se kyllä, mutta nyt on sitten pellot niin märkiä ettei mitään toivoa mennä sinne. Metsään pitäis päästä niin ikään... Pakkohan se vaan on malttaa odottaa, kun ei pääse niin ei pääse! Mutta kun ne kelit viimein tulee niin hetkeen en treenaa mitään muuta kuin jälkeä ja unohdan kaikenlaiset tottistelut.

Hertta neitillä on juoksut. Eikä enää tietoakaan siitä Hertasta joka oli vuodenvaihteessa. Se hyvä meininki treeneissä on hävinnyt hormonien jalkoihin.  22.4 olisi rallykoe johon olen Hertan ilmoittanut. Voipi olla, että jää menemättä jos laamavaihde on jämähtänyt kauaksikin aikaa päälle. Nose Work treeneissäkin se oli tällä viikolla ihan niinku ei olisi koskaan lajia tehnytkään. Oon miettiny että miten monta nollaa oon valmis ottamaan Hertalle voittajasta ennen kuin luovutan. Toki se on molemmilla kerroilla ollut hyvällä ilmeellä tekemässä vaikka tuloksetta on jääty. Sielä on paljon myös mun mokia. Mutta voipi olla, että viidessä nollassa menee raja. Jos sitä ennen ei tulosta tipu, niin kisattavat lajit vähenee jälleen. Yritetään nyt kuitenkin vielä. Aina se kuitenkin on innoissaan lähdössä treeneihin ja pitäähän se sinne aina kuskata ja jotakin hömpöttää vaikka tavoitteellinen treenaus jäisikin. Nenätyöt tietenkin jatkuu. Ensimmäinen mejä koe saattaa tälle kaudelle olla 24.4. Ilmoittautuminen on lähtenyt. Katotaan tuleeko paikkaa. Treenata pitäis pystyä ennen koetta, kunhan tuo pirun lumi poistuis kuvioista. Joskaan Hertta ei tarttenu viime vuonnakaan treeniä selvittääkseen kokeen lähes täysillä pisteillä..

Kummallisia läähätyskohtauksia tulee Hertalle aina välillä ja oikea takajalka on heikko, mutta sitä se on ollut kauan. Sohvalta lähtiessä tarvii edelleen jalan herättely venytykset ennen liikkeelle lähtöä ja esim eilen lenkillä kun oli pieni kerros lunta tien päällä, näki miten oikea takajalka jätti jälkeensä laahausviivan, muista tassuista ei samanlaista jää. Onhan se vähä tuollainen osa-aika eläkeläisen oloinen jo. Mutta treeneihin sen on päästävä. Näkisitte sen ilmeen niinä kertoina kun lähden Martan kanssa agility treeneihin ja se joutuu jäädä kotiin. Eikä sen olo siitä huonone että tekee töitä ja liikkuu paljon. Päinvastoin, olen ollut havainnoivinani, että laiskottelupäivien jälkeen se on huonompi.

Martta tyttösen kanssa jätettiin nyt toko tauolle. Jätetään se nyt hetkeksi hautumaan ja kokeillaan taas ulkokaudella uudestaan. Ja jälleen kerran oon miettiny sitä että oisko se se yks ykkönen ja sitten luokan vaihto vai kerätäänkö koko sarja ja koulari.. Tällä hetkellä oon sitä mieltä että yks ykkönen ja voittajaan mutta katotaan miten monta kertaa se mieli taas muuttuu :D Tokon tilalle otettiin nyt rally ja enemmän agilitya jos ehtis tehdä kuin aiemmin. Tänään jo kokeeltiin treeniä iteksemme aksaa ja rallysta otettiin työnalle eteentulo ja pyärähdys. Me ku meinataan napsia alo ja avo tulokset nyt keväällä kaikki. siksi nyt jo avonkin liikkeitä opetukseen. Aika näyttää menikö niinku suunniteltiin vai saako hinkata enempi ku kuus koetta kahteen rally koulariin. Koiralla ainakin oli ilme kohdillaan ku tehtiinkin jotain muuta kuin niitä tokon juttuja. Ja ruualla ;) Pitääs muistaa ajoittain tehdä ruualla tuolle näitä juttuja, se kun syttyy siitä jotenkin erilailla kuin lelusta vaikka riehua tykkääkin. Mutta ruualla sillä on erilainen ilme. Ilme josta tykkään. 22.4 olisi ohjelmassa tuplakisat. Jos siellä molemmista radoista tulee tulos, on se koularin paikka. Sitten avoin haltuun ja näiden jälkeen taas paluu tokoon. Ihan hyvin on nyt ilmestynyt kokeita virkkuun.

Aksaa pitääs kokeella kans tehdä enempi ku kerran viikossa ryhmässä. Paikallisessa hallissa vaan ei isoja juttuja tehdä ja agility seuran halli sen verran kaukana että sinne en kahta kertaa viikossa viitsi ajella. Tänään tein  paikallisessa pikku hallissa ja vauhdista ei ollut mukana edes puolta siitä mitä isossa hallissa. Täytyy silti käydä yrittämässä sielä jotain pieniä ohjauskuvio treenejä tehdä. Nopeasta edistymisestä se on saanu palautetta aksatreeneissä nytkin vaikka on vaan kerran viikossa käyty, mutta silti haluaisin nyt ottaa jakson että tehdään vähä enempi. Ja se kohta on nyt. Sisäkauden treenejä on jäljellä enää kolmet aksa seurassa. Sitten on viikon tauko ja siirrytään ulos. Minäkin olen lupautunut kouluttamaan seuralle rallya joten joku viiko illasta tulee kesäkaudella menemään kokonaan sillä kentällä rallyn ja aksan merkeissä. Agility seuramme järjestää ulkokaudella kerrran kuukaudessa epikset ja jonkun cup kisankin niissä. Niihin otetaan osaa!

Nyt tehdään aksaa ja rallya ensi viikko intensiivisesti koska ens viikon jälkeen aion päästä jäljelle ja sen jälkeen on ohjelmassa jälkeä, jälkeä ja jälkeä ja vielä kerran jälkeä. Jos saadaan aloittaa siitä mihin syksyllä jäätiin niin harhasulkeiset odottaa Marttaa pellolla. Suorat, kulmat ja esineet kun sujuu, harhat on opettamatta. Josko jo tänä vuonna kokeeseen.. Syksyllä edes. Huonosti vaan FH kokeita järjestetään. En ihmettele. Ne ei tuota yhdistykselle mitään. Ne vaatii hyviä jäljentekijöitä ja iiiiison määrän sopivaa peltoa. Haastavia järjestää.  

Nose Workia pitäis muistaa pitää matkassa mukana kokoajan. 3.6 on epäviralliset kokeet. Alkuviikosta tein molemmille koirille taas kokeenomaisen treenin. Etsintä joka osa-alueelta. Martan suoritus oli hieno. Haju löyty upeasti ja nopeasti kaikista: laatikoista, sisältä (autotallista), ulkoa (terassilta) sekä ajoneuvosta. Hertta sitä vastoin oli huono, mutta se lähti heti sillä asenteella että nyt ei kuule pysty tehdä töitä. Kyllä sekin homman taitaa kunhan hormonit ei sekoita päätä. Sillä ei ookkaan hetkeen juoksut tehnyt näin suurta lovea tekemiseen kun tällä kertaa nyt taas.

Riian kanssa edetään hitaasti mutta varmasti. On se nyt jo ihan erinäköistä touhua kuin ensimmäisellä kerralla. Paikkamakuussa tänään kolme minuuttia, aluksi puoli minuuttia. Ja vielä häiriössä. Kaveri kun otti luoksetulon ja palkkasi ihanalla pallolla, niin silloin ei malttanut pysyä makuulla. Koiran palautus ja uusiksi sama. Kerrasta meni perille tämä asia! Seuraaminen paranee kokoajan. Jää hyvin kun poistun sen luota. Eteentulos suoreni kun vaihdettiin konstia ja tänään saatiin jo hyviä pyllynkäyttöjäkin aikaiseksi. Ilmoittautumistakin ehdittiin ottaa, eikä mitään ongelmaa siinä. Se joka kuulostaa helpoimmalta, sirunluku, se taitaa olla meidän suurin kynnys. Mutta me ylitetään kyllä sekin!

Jatkamme treenausta ja jälkikelien odottelua.


Martta pitää silmällä Hertan touhuja


Martta


Hertta




Hertta                                                                  Martta


Martta.. Kyllä tässä niin silmä lepää!!

Herttaa ei olisi taas voinu vähempää kiinnostaa tälläset seisomiskuvat..