lauantai 29. elokuuta 2015

Vastaamme haasteeseen..

Liebster award

Elämäni ensimmäinen blogi haaste, onhan siihen vastattava. Kiitos haasteesta Sanni from http://sanniswindow.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Libster award annetaan blogaajalta blogaajalle."
Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.
 
Tässä on Sannin minulle esittämät kysymykset ja vastaukset niihin.
 
Kysymykset seuraaville haastetuille: 1. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
Hertan paras ominaisuus on ehdottomasti sen rautaiset hermot ja kultainen sydän. Hertta on niin nimensä veroinen koira kuin koira voi olla. Herttaasempaa otusta saa etsiä. Sen katsekin jo kertoo millainen tyyppi se on. Ja nuo hermot. Tuollaset kun sais leviämään vähä laajemmallekkin sakemanni jalostuksessa.
Martta on osoittaunut oikeastaan melkoisen täydelliseksi koiraksi mulle. Halusin koiran jolla olisi samanlainen pää kuin Hertalla, mutta lisäyksenä enemmän virtaa harrastuspuolelle, sellaisen sain.

 2. Onko joku koirarotu, jota erityisesti ihailet? Miksi?
Tää on helppo. Saksanpaimenkoira. Olen aina ihaillut saksanpaimenkoiraa, mutta en ole tohtinut itselleni sellaista ottaa. Kun viimein tuli se päivä että tohdin sen tehdä niin en ole päivääkään katunut, paitsi sitä etten tehnyt sitä aiemmin. Saksanpaimenkoira on oikein kasvatettuna hieno koira. Sen kanssa ei tule vastaan lajia jota ei voisi harrastaa. Koulutettavuus on huippuluokkaa. Lojaalius omistajaa kohtaan on asia jolle annan paljon arvoa. Ja onhan se yksinkertaisesti komea. "Ei se oo mikään koira ,jos se ei oo saksanpaimenkoira" Sen voisi sanoa olevan mun motto. Treenipiireissä on yleisesti tiedossa että Teijalle vain Saksanpaimenkoira on se oikea koira.

 3.  Miten kuvailisit suhdetta itsesi ja koirasi välillä?

Mielestäni minulla on hyvä suhde koiriini. Ne haluavat olla ja touhuta kanssani. Ne tulee minun perässäni pelottavampiinkin tilanteisiin, luottavat minuun.

 4. Onko kotonasi paikkaa johon koirat ei saa mennä (esim. sängylle)?
Meillä koirilla ei ole sisällä mitään rajoituksia. Ne nukkuu sängyssä ja sohvalla ja tulevat kaikkiin huoneisiin. Vessassakin ovat aina mun mukana.. Toki silloin kun ovat kotona kaksistaan niin niiden aluetta hieman rajataan portilla. Silloinkin on käytössä kolme huonetta.

 5. Minkä ikäinen olit kun sait ensikoirasi?
Olen tainnut olla 16 vuotias kun olen ottanut ensimmäisen koirani. Se oli sekarotuinen ja näytti ihan labradorinnoutajalta.

 6. Sano vähintään kaksi huonoa puolta, jotka koiranomistaminen pitää sisällään.
Matkustaminen. En reissaa paljoa muutenkaan, en ole reissaaja tyyppiä, mutta silloin harvoin kun lähtisimme  jonnekkin koko perheellä, niin koirien hoito tuottaa mulle henkistä tuskaa :D Meillä koirat joutuvat mennä hoitolaan mikäli mennään pitemmälle reissulle, ei ole ketään tuttua tai sukulaista jotka ottaisi ne hoitoon. Se raastaa mamman syräntä ;) (Ja tuo matkabudjettiin oman "pikku" lisänsä..) Olis helpompi lähteä kun ei olisi koiria.
Imuroimisen määrä.. Oon todella laiska siivooja, välillä ärsyttää kun saa jatkuvasti olla imurinvarres kiinni

 7. Onko ollut tai onko koirallasi jotain huonoja tapoja? Mitä?
Nämä nykyiset koirani ovat sen luonteisia että niillä ei oikeastaan ole huonoja tapoja. Hertta toki saattaa joskus yksin jäätyään mennä roskiskaapille ja aikansa kuluksi levittää sieltä kaikki roskat lattialle..
Entä luetaanko se huonoihin tapoihin, että kun haluaisin istua rauhassa sohvalla laitettuani lapset nukkumaan niin sitten koirat haluaa huomiota ja jos ne ei sitä saa niin alkavat leikkiä ja painia keskenään.. ;) Yleisesti ottaen molemmat todella hyvätapaisia koiria. Johtunee pitkälti pään sisällöstä, molemmat äärimmäisen tasapainoisia olentoja.

 8. Uskotko että koirasi on vaikuttanut elämääsi tai sinuun ihmisenä merkittävästi? Miten?
Uskon. Koirat on mulle se henkireikä kaiken arjen harmien keskellä. Kun jokin harmittaa ja lähtee näiden kanssa treenaamaan tai hiljaiseen metsään juoksentelemaan niin mikä tahansa huoli tai murhe tai muuten vaan huono päivä unohtuu. Koirien kanssa treenatessa olen myös tutustunut aivan loistaviin tyyppeihin, joita en olisi ilman koiria varmastikaan oppinut tuntemaan.

 9. Tykkätkö erityisesti pienistä, suurista tai keskikokoisista koirista?
Saku on ilmeisesti keskikokoinen koira. Eli keskikokoisista. Saku on mielestäni juuri sopivan kokoinen koira, ollessaan edes melkein rotumääritelmän mukainen (n 55-60, u 60-65). En haluaisi itselleni esim tanskandoggia tai vielä vähemmän mäyräkoiraa. Koiran pitää olla kunnon kokoinen, mutta ei kuitenkaan liian iso.

 10. Mistä asioista koirasi innostuu?
Hertta innostuu siitä kun sille lässyttää oikeen kunnolla. Silloin sitä ei pidättele mikään. Ja ku treenikamut näkis miltä Hertta näyttää kun mä tuun töistä kotia niin ne ei uskoosi että se on Hertta.
Martta innostuu oikeestaan kaikesta.. Leluista, lässytyksestä, ruuasta..

 11. Onko vastaan tullut joitain oletuksia koiraasi liittyen, jotka eivät pidä paikkaansa? Mitä?
No yleisinhän on se että nämä on vihaisia. Rodulla on tietty maine ja siitä ei pääse vissiin mihinkään. Hertan kohdalla on tullut monenlaisia katseita harrastuspiireissä varsinkin saku ihmisiltä, kun se nyt ei kaikessa Herttaisuudessaan oo ihan normi sakemanni.
 
Mun pitäis nyt sitten puolestani haastaa seuraavat tähän ja keksiä heille kysymykset. Luen kuitenkin niin harvaa blogia, että en sitä 11 blogia saa lähellekään täyteen. Mutta haastetaan seuraavat:
 
1.Kolme sählää
 http://cehvelijakamuli.blogspot.fi/
2. Luuhullut
http://luuhullut.blogspot.fi/
3. Sakemannit Niilo, Jalo ja Aapo
http://sakemannitniilojajalo.blogspot.fi/
4. Team Vallattomat
http://teamvallattomat.blogspot.fi/
5.Valkoinen Blogi
http://valkoisetpojat.blogspot.fi/
 
Kysymykset haastetuille:
1. Miksi juuri tuo rotu?
2. Miten huolehdit koirasi lihaksiston hyvinvoinnista?
3. Koirasi hyvät puolet?
4. Koirasi huonot puolet?
5. Millaisiin koulutusongelmiin olet koirasi kanssa törmännyt?
6. Koirasi viikko-ohjelma, mitä koirasi viikko pitää sisällään?
7. Mitä lajia et olisi valmis harrastamaan koirasi kanssa?
8. Minkä rotuinen koira sinulla olisi jos ei nykyinen?
9. Millainen on hyvä kasvattaja: millaiselta ostat koirasi?
10. Mitä harrastaisit, jos ei olisi koiria?
11. Koirasi terveydentila?
 
Huh, olipa yllättävän vaikea keksiä kysymyksiä.
 

perjantai 28. elokuuta 2015

Kuulumisia

Blogini tilastoja seuratessa mietin välillä että mistä ne ulkomiden ihmiset eksyy tänne. Usalaisia ja portugalilaisia lukijoita on eniten, molempia lähemmäs 20, lisäksi lukijoita löytyy Ruotsista, Venäjältä, Romaniasta, Ranskasta ja niin edelleen.yli kymmenestä maasta. Eksyykö ne tänne vahingossa vai mistä? No tervetuloa vaan heillekin, jos osaavat suomea lukea 😄

Mitähän me ollaan edellisen kirjotuksen jälkeen touhattu..

Ainakin on tokoiltu ja jäljestetty mutta myöskin vietetty rokulipäiviä ja juostu mettässä. Martta on tehnyt tuttavuutta kapulaan ja nyt Hertan pureskelematon kapula on sitten pureskeltu. Niimpä kaivoin Martalle esiin Turon kapulan, siinä ei muutama hampaanjälki tunnu missään... Toissapäivänä tein Martalle pihanurmelle noin 120 askelisen jäljen ja voi luoja miten se jäljesti! Aivan mielettömän näköistä touhua.

Viikonlopulle ei oo mitään menoja joten tänään taidan ottaa vähä kotitottista, viikonlopun aikana olis tarkotus mennä ainakin jäljestämään, Martalle teen varmaan molemmat, sekä mettäjäljen että peltojäljen ja Hertalle peltojäljen. Sielä missä mulla on mahdollisuus molempiin yhtäaikaa on myös tosi hyvää esineruutumettää, joten teen varmaan senkin. Mutta  huomenna meen koittamaan mitä Martta tuumaa ratsastuskilpailuista.

Saimme Hertan kanssa paikan FH kokeeseen 12.9.. Saas nähärä. Ilmoittautuessa sanottiin että jäljet on mullalla ja meinas iskeä tuskanhiki, mutta kun sähköpostitse tuli lisätietoa niin jäljet olikin muuttanut rehupellolle! Jes! Nyt on aika käydä koittamas onko meillä mahdollisuus tulokseen. Jos tulos tulee niin luulen että mulla pääsee itku. Se ois niiiiiin hienoa.

Tokoa on nyt treenattu taas koe mielessä Hertan kanssa. Oon laittanu tavoitteeksi että marraskuussa kokeillaan uusia sääntöjä.

Martta etenee mukavasti niin lajissa kuin lajissa. Sen kans on niin mukava tehdä.

Tänään aion taas käydä koirien lihaksiston pikaisesti lävitse että löytyykö jotain ja venytellä kunnolla.

Näillä mennään.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rallytoko-kokeessa

Toinen kolmesta vaaditusta tuloksesta on alokasluokasta saavutettu. Tyytymätön  koiran vauhtiin radalla jälleen, mutta tulos tuli, joten askelen lähempänä koulutustunnusta. Hertalle ei sovi hellepäivät, se on kyllä tiedetty jo kauan. Mutta teki se hyvää työtä sillä vauhdilla millä meni ja välistä oikeenkin kivasti. Ihan kummallisia virheitä tuli molemmilta. Multa tosi monta talutinvirhettä ja Hertta teki yhden -10 virheen.


Kuvassa tämän päivän rata.
1. Lähtö: Koira ihan hyvin hereillä lähdössä. Ei sanottavaa
2. Istu, maahan: Istui perusasentoon hyvin, meni maahan yllättävänkin reippaasti ja lähti hyvin maasta suoraa seuraamaan.
3. 360 vasempaan: Pienemmällä alueella tuon vois tehdä ja osataankin mutta ohjaaja hätäili. Mutta hyvin pysyi vierellä
4.  Täyskäännös kiertäen: Aivan liian hidas. Koira osaa tämän treeneissä nykyään loistavasti, mutta.. Ja tässä kohtaa on ohjaajan ensimmäinen -1 talutinvirhe. Lisäksi tässä on -1 koskettaa kylttiä, merkkiä, esinettä tai henkilöä. Ei mitään käsitystä mihin me ollaan koskettu.
5. Liikkeestä maahan: Koiran piikkiin menee tämä. Ei mennyt maahan joten uusin tehtävän. Eikä toisellakaan yrityksellä maahan ennekuin tokalla käskyllä. -3 uusimisesta ja -10 Väärin suoritettu tehtävä ku ei menny ekasta maahan.
6. 270 käännös oikeaan: Taisi olla aivan liian hidasta kääntymistä
7. Pujottelu: Pujottelu oli koiralta äärimmäisen hidasta tekemistä. Ja tulihan siitä -1 talutinvirhe taas.
8. 360 oikeaan: Ei muistikuvaa muuta kuin että ajattelin mielessäni että mistä koiraan lisää vauhtia. ja talutinvirhe -1 siksi tässäkin kun koira oli ohjaajaa hitaampi..
9. Käännös vasempaan: Seuras ihan liian kaukana musta, niinku olis lenkillä ollu. Ja taas talutinvirhe -1.
10. Koira eteen, oikealta sivulle, istu: Jäi aivan tuhottoman vinoon edessä. En käsitä. Tätä on hinkattu ja sujuu treeneissä hyvin. sivulle tulo kuitenkin hyvä.
11. Spiraali vasemmalle: Tässä kohtaa koiralle tapahtui jotain.  Jostain ilmestyi se Hertta joka se on parhaimmillaan. Vauhti tuli kohilleen ja koiralle ilmestyi jostain tekemisen meininki. Hieno spiraali.
12. Hitaasti: Ei ongelmaa
13. Normaali vauhti: Ei ongelmaa
14. Käännös vasempaan: Ihan peruskauraa
15. Maali.

Kaikenkaikkiaan siis 20 virhepistettä ja tulos 80 pistettä. Tuomari oli kirjoittanu meidän lappuun että rauhallinen suoritus. Huomio hihnaa. No älä, oikeestiko?? :D Toisaalta onnellinen tuloksesta, mutta toisaalta sitten taas harmittaa kovasti nuo omat talutintössit ja Hertan maahanmeno tössi. Mulla on varmaan liian lyhyt talutin. Koska pidän kyllä kokoajan käden alhaalla että lukko ei nousisi, mutta silti näin. No tästä etiäpäin. Seuraava koe oli muistaakseni marraskuulla. Sieltä ku napsahtaa tulos niin se on sitten koulutustunnuksen paikka ja lisään taas muutaman kirjaimen koiran nimen eteen. Olin päättänyt että tää rallytokoilu on vaan tällänen välietappi toko tauolla mutta nyt huomaan miettiväni että mitäs sielä avoimes luokas tulikaan uusia liikkeitä ...

Ja niin onnellinen taas näistä mun koirista miten ne osaa käyttäytyä. Olin jo aikeissa jättää Martan kotiin kokeeseen lähtiessäni, kunnes tajusin miten hyvä paikka se koealue on kattoa Martan käyttäytmistä toisten koirien aikana jne. joten otin sen mukaan. Hertan käytös nyt tiedetään, mutta kyllä sekin sai taas mulle hymyn huulille. Oli niin kuuma päivä että pidin Herttaa paljolti auton vetokoukussa kiinni. Se oli siinä silloinkin ku olin monen sadan metrin päässä kattelemas suorituksia tai lukemas tuloksia tai käymäs vessas tms. Maahan käskyn alaisena toki, mutta sielä se makoili rentona vaikka ympärillä tapahtui mitä.

Martan käytös yllätti positiivisesti. Se käveleskeli suurimmaksi osaksi löysällä narulla nätisti. Välillä alkoi hengittää raskaammin mutta "täällä" kutsusta muisti että mamma on olemassa ja käänsi katseen muhun. Mun ja Hertan vuoroa odotellessa käytiin kehän lähellä makoilemassa martan kanssa. Tai Martta makoili. Laitin sen maahan ja menin metrin päähän seisomaan. Sielä se makoili, pääasiassa mua vahdaten. Ja jos aikoi kattella muita liian intensiivisesti niin jälleen täälä käsky laitti sen muistamaan että mammaa piti kattoa. Makas siinä monta minuuttia. Sai toki välillä palkkaa. Palkintojen jakoon otin mukaan Martan. Sielä oli toista kymmentä koiraa pienes tilas ja Martta mukana. Martta istuskeli mun edessä ja katteli mua taas tiiviisti. Tässäkin saattoi välillä alkaa hengittää raskaammin mutta pieni täälä pyyntö ja muistui missä on se tärkein asia. Muutaman kerran haukahti tässä odotellessa. Mutta ei oikeestaan edes kohdistanu sitä haukkua mihinkään. Haukahti vaan kerran ja sillä hyvä. Ja haukahtaessaankin istui aloillaan. Oli hienoa nähdä että Martta toimii tuollaisessakin tilanteessa hyvin. Näiden kanssa on niin ihana kulkea maailmalla, kun se on rentoa meininkiä. Ei Martta tuumannu siitäkään mitään, ku menin sen kanssa hakemaan kilpailukirjani tuomarilta muitten koirien välistä kävellen.

Eilen kävääsin tekemäs esineruudun. Voi että kun ahneella on paskanen loppu! Talloin 50 x 10 m kaistaleen ja vein kolme esinettä sinne valmiiksi. Martan lempilenkkari takarajalle. Koira tuli kovalla innolla autosta. Ja näytti kyllä siltä että se tiesi mitä tuli tekemään. Vähän se matkalla takarajalle ensin jäljesti mutta lopetti kyllä sen jossain kohtaa. Lenkkari takarajalta ja hyvällä vauhdilla kohti mua. Pikkuusen olin onnellinen tästä! No sitte tein mokan ja ahnehdin, lähetin sen toisellekkin esineelle joka ei menny yhtään niinku pitäis. Voi pirskutti ku olisin vieny koiran pois sen ekan hyvän jälkeen. Ajattelin kyllä sitä siinä, mutta... No tiedämpä toivottavasti tästä lähtien että yks esine piisaa vielä tällä hetkellä Martalle. Ja jos se eka on noin hyvä niin ei oo mitään syytä ottaa toista, ainakaan heti perään.

Nyt meen lukemaan ne avoimen luokan liikkeet. Ja mietin miten lähestyn Hertan kanssa sitä seuraavaa tokokoetta. Ajattelin laittaa tavoitteeksi marraskuulle uusien sääntöjen korkkaamisen.

Huomenna vietetään vapaapäivää. Tiistaina ohjelmassa tokoa, keskiviikkona raunioita. Loppuviikon ohjelmasta ei vielä käsitystä.

lauantai 22. elokuuta 2015

Mikä meitä vaivaa...

Oon moneen kertaan aloittanut kirjoittamaan tästä aiheesta, mutta aina pyyhkinyt kirjoituksen pois kun en ole saanut ajatuksiani kirjalliseen muotoon ymmärrettävästi ja järkevästi ilmaistua. Nyt koitan taas. Ja odotan mielenkiinnolla millaisen vastaanoton tekstini saa ...

Mikä meitä ihmisiä vaivaa ja tarkemmin otettuna alalajia nimeltä koiraharrastajat..

Minun käsittääkseni meillä kaikilla on sama intohimo, koiraharrastukset. Toisen tavoite on saada koirastaan miellyttävästi käyttäytyvä kotikaveri. Tällaisen kanssa harrastetaan koska halutaan tarjota koiralle mieluisaa tekemistä ja touhuta koiran kanssa yhdessä. Sitten on niitä, jotka harrastavat koiransa kanssa tavoitteellisesti, jonkin lajin kokeet mielessä. Ihan vaan lähikokeet joissa käydä kisaamassa itseään vastaan ja testaamassa miten koira tuollaisessa tilanteessa suoriutuu ja miten siitä itse selviää. Mutta kuitenkin tulostavoitteellisesti. Sitten on se ääripää, joiden tavoitteena on aina arvokisat ja muut suuremmat kuviot. Kaikilla kuitenkin sama intohimo, koiraharrastus.

Yhteisestä intohimosta huolimatta näen koiramaailmassa paljon sellaista jota en haluaisi nähdä.

Me kaikki ollaan joskus oltu aloittelijoita. Mistään mitään tietämättömiä, ensimmäisen harrastuskoiran kouluttamista aloittelevia täysiä amatöörejä. Kaikki mitä ollaan kuultu koiran kouluttamisesta, vieteistä, kokeista.... Kaikki uutta tietoa. Tietoa on kuitenkin valtavan mielenkiinnon vallassa hankittu kokoajan lisää niin netistä, koulutuksista kuin toisilta koiraharrastajilta. Se ensimmäinen koira on usein koekappale, jonka kohdalla tehdään kaikki virheet ja todetaan, että ei näin. Opitaan paremmiksi koirankouluttajiksi kantapään kautta. Jotta sitten sen seuraavan kanssa ei tehtäisi samoja virheitä, mutta joitakin uusia kyllä... Tässä tilanteessa sitä toivoisi löytävänsä porukkaan jossa sinut otettaisiin vastaan asenteella "kaikki me ollaan oltu joskus tuossa tilanteessa ja miten olisi käynyt jos kukaan ei olisi auttanut". Valitettavan usein kuitenkin törmää siihen, että aloittelevat koiraharrastajat eivät koe itseään tervetulleiksi treeniporukoihin. Heitä katsotaan ylimielisesti ja kyräillään. Ja vielä jos koiran kanssa on hallintaongelmia niin onnea matkaan hyvän treeniporukan löytämisessä johon tunnet kuuluvasi...

Jos kuitenkin käy niin onnellisesti että löydät järjestön jonka jäseneksi haluat liittyä ja se tarjoaa koulutusta lajeissa joita haluat harrastaa, niin pian huomaat miten pienet ja kaksnaamaiset piirit niissä pyörii ja pärstäkerroin on se mikä sanelee, toisinaan myös koirasi rotu. Ja ennenkaikkea se miten koirasi kanssa pärjäät. Jos etenet koulutuksessasi hitaasti, et sovi kuvioon. Jos etenet hyvin ja tulosta tulee, et sovi kuvioon. Uusia jäseniä halutaan mukaan toimintaan, mutta jos seuran toimintamalli on "piiri pieni pyörii" niin on sinne hieman hankala uusien jäsenien asettua. Ja ne asettuneetkin ovat kentällä pienissä porukoissa.

Jos kuitenkin jollain konstilla olet onnistunut hankkiutumaan porukoihin jossa olet saanut apua koirasi koulutuksessa ja teillä on oikeesti hauskaa yhdessä, niin jonain päivänä huomaat, että et enää olekaan se avuton aloittelija vaan sinulla onkin jo sanottavaa niille uusille aloittelijoille. Muista tässä kohtaa miten sinut otettiin vastaan ja millaista vastaanottoa olisit silloin toivonut. Pidä kokoajan mielessä, että vaikka tällä hetkellä oletkin jo osaavampi ja tunnet tietäväsi jo muka jotain niin edelleen, olet itsekin ollut joskus se aloittelija. Ja kun se oma koira alkaa toimia,  sitä kisakokemusta ja ehkäpä jonkinlaista pärjäämistäkin kokeissa on tapahtunut, älä anna pissin nousta päähän! Älä kohtele toisia harrastajia alentavasti. Samalla viivalla ollaan..

Toisen puolesta iloitseminen.. Osaatko? Se on koiraharrastajien keskuudessa jo ihan urbaani legenda. Kun joku tekee koiransa kanssa hienoa työtä treenikentällä  pystytkö iloitsemaan hänen puolestaan? Meneekö kylmät väreet kun koe alkaa lähestyä loppuaan ja tällä hetkellä näyttää siltä että on tulossa hyvä tulos? Pystytkö olla onnellinen toisen koiraharrastajan onnistumisesta? Rehellisesti?? Omasta onnistumisesta tulee mieletön fiilis, mutta voi miten hieno fiilis on katsoa treenikaverinsa koe suoritusta ja tuntea kylmätväreet ja se järkyttävä jännitys siitä että meneekö syteen vai saveen. Kokeileppa. Myönnän, sellaisten ihmisten hommista en itsekään pysty iloitsemaan joilla se neste on noussut ylöspäin. He eivät yksinkertaisesti ansaitse sitä.

Paskan puhuminen on koiraharrastajien maailmassa ihan peruskauraa. Ei siitä sen enempää, kaikki tietää mitä on paskan puhuminen. Toivottavasti et joudu harrastamaan tällaisessa porukassa.

Kaikkeen tähän negatiiviseen törmättyäni, olen koittanut hieman tarkistaa omaakin asennettani. Oman koiraharrastus"urani" aikana olen törmännyt jos jonkinlaiseen harrastajaan ja toimintaan koiraharrastus-maailmassa. Olen onneksi onnistunut valintojeni kautta poimimaan joukosta ne ihmiset ja porukat joiden tiedän aidosti olevan onnellinen koirieni etenemisestä ja joiden treeneihin olen oikeasti tervetullut. Ja jotka eivät pyydä minua treenaamaan vain koska ketään muutakaan ei nyt justiin ollu kaveriksi saatavilla ja tartti apparia.. Näiden  ihmisten kanssa jaamme niin onnistumisen kuin epäonnistumisen hetket,  ne kun johonkin ongelmaan löytyykin toimiva ratkaisu mutta myös ne  "ei niin hohdokkaat harrastuspäivät". Tiedän mille kentille ja mihin seuraan voin mennä ja tiedän olevani tervetullut koirineni. Tiedän kenen puoleen käännyn kun olen vailla treeniseuraa. Näiden ihmisten kesken tunnemme koiramme, pystymme myöntämään niiden vahvuudet ja heikkoudet ja ruotia niitä vetämättä hernettä nenään ja käytämme ronskia huumoria koiristamme ja tekemisistämme.

Onnellinen on koiraharrastaja, jolla on ympärillään hyvä treeniporukka. Jätä ne paskanpuhujat ja oman navan tuijottajat omaan arvoonsa.


Turo ja Hertta

torstai 20. elokuuta 2015

Treeniä, treeniä... Kuinkas muutenkaan..

Taas on touhailtu jos jonkinmoista. Leirin jälkeisen maanantain koirat veti lonkkaa ja kävivät uimassa. Tiistaina hakua, keskiviikkona koti-tottikset, tänään jäljestystä, perjantaina ja lauantaina varmaan huilitaan ja sunnuntaina on Hertalla Rallytoko koe, jolloin Martan ohjelmaan kuuluu kotitottikset ja haukkuilmaisun opettelua.  Näillä eväillä tämä viikko.

Lukaisin netistä ilmoituksen jossa "mainostettiin" pelastustoimen järjestämää testiä pelastuskoiratoimintaan halukkaille koirille. Luin ilmoituksen, unohdin sen, kunnes luin sen myöhemmin uudelleen ja aloin miettiä sitä tosissani. No lopulta siinä kävi niin että 3.9 menemme Martan kanssa Pelastustoimen järjestämään testitilaisuuteen. Testatuista koirista kootaan ryhmä, jotka sitten treenaavat kohti hälytysvalmista koiraa raunioilla jne. Näiden koirakoiden potentiaalisia kohteita ovat sortumat luonnonkatastrofit ja suuronnettomuudet. Testissä käydään ainakin raunioilla, mutta mukaan otettavien tavaroiden lista oli sen verran mielenkiintoinen, että muutakin testissä tapahtuu. Jos Martta tulisi valituksi ryhmään, joudun totisesti miettiä tuota. aihe on kiinnostava. Mutta viekö se kaiken ajan palveluskoirakokeisiin treenaamiselta.. Mietimme tätä lisää kun ollaan käyty testissä ja nähty miten koira siellä toimii.

Hakuilemassa suunnitelma oli että haamuilla mennään ja niillä mentiin. Ensimmäinen ukko oli aivan loisto. Kahdelle muulle jouduin lähettää toiseen kertaan. Mutta ne oli vaikeammissa piiloissa, ei taida olla nenä vielä kunnolla auki vaikka ensimmäiselle meni niin upeesti ja pää kokoajan ilmassa. Ei enää jäljestäen. Otettiin toinenkin kierros ja siinä aiheena haun ilmaisu.. Tässä taas asia, jota pohdin joka koiran kohdalla tosissaan. Haukkuva vai rulla.. Siinäpä pulma.. Rulla siinä mielessä että tavaroiden suuhun ottaminen ei ole koiralle mikään ongelma, mutta haukkumisessa tulee vähemmän liikkumista ja ohjaajan on helpompi valita reitti ja juoksuvauhti ukolle näytöllä. Mutta en osaa tätä  nyt taas päättää, en millään. Otettin kuitenkin nyt Martalle haukkumista namipurkille. Ei elettäkään 

  
haukkua jos joku toinen piti purkkia mutta kun minä pidin purkkia ja joku muu koiraa niin saatiin me     
sieltä se haukkumaan! Tuota haukkuilmaisua ajattelin sille ottaa nyt kotonakin. Josko se alkais tulemaan varmemmaksi ja koira älyäis kunnolla mitä haetaan takaa ja mitä on tehtävä käskystä "hauku".

Kotitottikset otettiin eilen. Nää helteet ei oikeen kannusta lähtemään kentälle pitämään koiria autossa, joten ihan kotopihassa ysiltä illalla oli meillä treenit. Hertta teki ohjattua noutoa ja meni tosi hyvällä innolla oikealle. kun otin ja vaihdoin vasemmalle niin selkeesti oli ihan pihalla että miten muka nyt sieltä ja ei oikeen meinannu lähteä saatikka mennä kunnon vauhdilla. Pari luoksetuloa otettiin maastapäin ja vauhti on nyt tosi hyvä ku tehty vain läpijuoksuja, ei oo uusissa säännöissä avoimessa pysäytystä luoksetulossa. Kaukoja vähä koitin .Ja aivan ku vähä olis se istuminen parantunu sillä ku on hinkattu sitä nyt ihan vierestä nakin noustessa pään päälle. Martta tyttönen otti tietenkin seuruuta, perusasentoa. oi ihana miten seuraaminen edistyy mukavasti ja perusasennon avuista pääsee kokoajan enemmän pois eikä eteenistumisessakaan moittimista. Se mitä ihmettelin niin koira  on ihan itekseen 
oppinu mitä tarkottaa odota. Luoksetulon läpijuoksuja otin pari ja koira pysyi  aloillaan vaikka menin 
n. 15 askeleen päähän. Odotti vielä ku pysähdyin ja tuli vasta käskystä. Kuka sille tuon odottamisen on opettanu!?!? Toki se sana tule arjessa vastaan monta kertaa päivässä, josko se on sieltä tarttunu. Hertan treenis saattoi mennä 10 minuuttia mutta Martan omas ei kyllä 5 min kauempaa menny. Näillä treenipituuksilla kellä tahansa olisi aikaa treenata koiransa edes kotona. Ihan turha selitys, kun joku tuumaa että "ei mulla oo aikaa kouluttaa tätä".. Kyllähän se on siitä halusta kiinni.

Mutta mielipidekirjoitukset sikseen. Tänään suunnistettiin jäljelle. Ajatuksena oli että menen ensin metsään jonne teen Martalle ihan lyhyen jäljen lähinnä keppi-ilmaisua ajatelleen. Ensin koira pois autosta ja leikkiä kepeillä. Hyvin leikki. Koira autoon, kepit taskuun ja jäljen tekoon. Jälki oli ehkä 50 askelta jossa puolivälissä ja lopussa keppi. Hyvin noteeras molemmat kepit pysähtymällä niiden kohdalla. Kehuja ja makupalaa ja matka jatkui. Meni taas automaattisesti palkkauksen aikana maahan. Mettästä mentiin pois samaa reittiä kuin olin sieltä jäljen tehtyänikin mennyt, Martta ku ei malttanu lopettaa lempipuuhaansa. Sittenpeltoa kohti. Mulla oli kaverina pellolla entinen kamu, 
nykyinen treenikamu, jolla tällä hetkellä n. 3 1/2 kk ikäinen sakemannin penikka. Sain ihastella pikku 
neitin makkararuutua ja pienen pientä suoraa. Kyllä siitä jäljestäjä tulee! Tein Hertalle 350 askelta kolmella kulmalla ja kahdella esineellä. Kaks askelta ennen kulmaa ja samoin kulman jälkeen oli makupala. Ensimmäinen kulma oli todella hyvä, samoin kuin toinenkin. Kolmannen kohdalla etti jälkeen olevaa lihapullaa hetken ja luulin sen olevan hukas mutta se olikin kokoajan kulmassa ja jatkoi siitä matkaa. Jotain kummallista jäljellä tapahtui. Niin paljon ku ollaan jäljestetty niin kertaakaan ei oo koira jättäny yhtäkään esinettä jäljelle. Tänään eka jä, näin sen kuitenkin ite ja sain poimittua joukkoon. Martan jälki oli 120 askelta pitkä suora. Tai no... Niin suora ku mä ny osaan kävellä, paremminki sellanen iso kaari.. Ihan loisto jälkityöskentelyä taas! Mahtoi kolme tai neljä askelta jäädä kattomatta. Lopussa esine jonka alla ruokaa ja syötyään menee maahan!!!

Hakutreeneissä kokeiltiin tiistaina sitä haukkuilmaisua, että miten lähtis tulemaan. Apparinnpitäessä ja mun hetsatessa se äänteli mutta ei oikeen kunnon haukkua vaikka haukahteli. Kokeelin jäljeltä kotiuduttuani käyttää loput jäljeltä jääneet lihapullat tähän asiaan. Koira puuhun kiinni, tuvasta kippo ja sinne ruuat. Ja jotain tai oikeastaan paljonkin oli silti jäänyt tiistain treeneistä mieleen pyörimään, kun nyt se haukku tuli hetimite! Ja kunnon haukku, ei mitään nynneröä. "Hauku" käskyä sanoin ja hetsasin kipolla niin hyvin toimi. Lopuksi tuli muutamat kerran haukku ku vaan asetuin kyykkyyn ja purkki maahan, ei tarttenu käskyä tai hetsausra. Mä nyt kokeilin tätä tahdä seuraaviin hakuiluihin saakka itte ja kunhan taas on hakutreenit niin koitetaan joko haukkuis muillekkin.

Ihan uskomatonta miten nopeasti Martta sisäistää asioita.

Huomenna on vapaapäivä ja lauantaina varmaan kans. Sunnuntaina on Hertan rallytoko koe... Samana päivänä taitaa olla Martan seuraavat tottikset.
























 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Leirillä ja synttärihulinaa

En muista milloin oon nauranu näin paljon kuin tänä viikonloppuna Kennelkerhon kesäleirillä. Meininki oli kahden päivän ajan ihan jotain älytöntä. Kaiken nauramisen keskellä pystyttiin silti treenata koiriakin ja iltaohjelmasta olevia kuvia ei voi julkaista ihmisille jotka eivät olleet paikalla. Meillä oli loisto porukka leirillä ja aurinko paistoi koko ajan, sunnuntaina tottistellessa oli pakko hakeutua välillä varjoon, että jaksoi koko päivän. Launtaina juhlittiin leirin lisäksi myös Martan 1.-vuotis synttäreitä. Virallisia yks vuotis potretteja tuola alempana, sekä treenikuvia. Mutta mietitääs ensin miten ne leirin treenit sujui.

Lauantaina otettiin ensin esineruutua n. 10x50m kaistaleessa. Vein Martalle 3 esinettä ruutuun ja lähdin kävelemään sen kanssa sinne koira kytkettynä. Hyvin teki heti töitä ja nenä kävi. Löysi lemppari lenkkarinsa ja pidettiin bileet. Samaa uusiksi niin että koira lähtee itte. Mutta ei niin vaan lähtenytkään. Mun piti mennä sen mukana vähän matkaa, että lähti ettimään esineitä ja löytyihän niitä. Kolmas haku vielä ja siihen ensin yhdessä, löytyi ja pidettiin bileet. Tällä kertaa kun lähetin koiran itsenäisesti niin irtosi hienosti, haki esineen a juoksi luo. Mieletön edistyminen tapahtunut jo nyt ja esineruutua tehty nyt neljä kertaa.

Lounasta välillä, että jaksaa jatkaa ja sitten oli jäljestämisen vuoro. Metsässä tällä kertaa. Tiedän kyllä mitä metsäjälki vaatii, mutta sattuneesta syystä en ole juurikaan metsässä jäljestänyt, vaan pellolla. Nyt oli loistava tilaisuus saada heti hyvät ohjeet jäljen aloitukseen, kun ei koira ole koskaan metsässä jäljestänyt. Mietityttää vain se, että miten paljon vai eikö ollenkaan voisi jäljestää ja varsinkin opettaa koiraa jäljestämään molemmissa saman aikaisesti. Sekaako se koiraa. Ja jotta oikea konsti ei heti selkeäisi niin koulukuntia on tässäkin monia. Toinen sanoo, että ehdottomasti pelkkää peltoa niin kauan, että homma toimii. Ja toinen sanoo että voi treenata yhtä aikaa. Ja pieni amatööri koiraharrastaja on jälleen ihan pyörällä päästään. No meni syteen tai saveen niin mettäjäljelle mentiin. Itte jäljestäminenhän oli koiralla hyvin intensiivistä ja lähti jäljestämään jo ennen virallista jäljen alkua. Näin ollen mettäjäljen osalta se juttu on ne kepit. Keppimotivaatio. Sitä lähdetään nyt rakentamaan. Sain hyviä vinkkejä keppimotivaation tekoon ja Martta syttyi hyvin näistä konsteista. Sain sen taistelemaan kepeistä hyvin ennen jäljen tekoa. Jälki oli ehkä 50 askelta pitkä ja siellä kaksi keppiä. ensimmäistä haistaessa tuli kehuja ja palkkaa ja sitten leikittiin. Mutta ensimmäistä ei noteerannut vielä kovin hyvin. Toisella olikin sitten jo paljon parempi haisu kepistä ja siitä että täs on ny joku juttu. Kun palkkasin koiraa maan läheltä kepistä niin koira meni automaattisesti maahan, kuten haluan sen jatkossa kepeillä tekevän. Se on selkeä tapa ja siinä koira saa mukavan hengähdystauon. Janan opettelua oli ohjelmassa myös. Sitä pitäisi alkaa nyt treenaamaan. Kun vaan tietäisi kenen opeilla, kun niitäkin on monensorttista.. Tiedän kyllä jo kenen konsteilla lähden ensin kokeilemaan. Yhteenvetona maastopäivästä sanottakoon, että päivän päätteksi olin jälleen entistä rakastuneempi tähän koiraan. Se alkaa oikeasti osoittautumaan juuri sellaiseksi koiraksi, jollaista olen halunnut. Jatkuvasti tuon kanssa treenattuani tunnen itseni erittäin onnelliseksi!

Tänään oli ohjelmassa tottista, kuinkas muutenkaan... Ekalla kierroksella eteenistumista, jossa tulee nyt ihanan lähelle, nyt pitää saada se vinous pois. Kuulemma mun kädet ei pysy paikallaan niin sen takia ei tuu suoraan. Mahtoi pitää paikkansa, ku kiinnitin niihin huomiota niin oli suora.. Perusasentoa, joka kuulemma hyvä. Seuraamista, jossa pitäisi edelleen edetä. No edettiinkin. En oo saanu Marttaa lähtemään perusasennosta seuraamaan, ilman että käsi nakin kera olis nenässä. No se oli niinkin yksinkertainen asia kuin nakin käyttö suun lähellä seuraa käskyn kohdalla niin johan lähti etenemään. Yks huima luoksetulo loppuun ja seuraavalla kierroksella otettiin istu, maahan seiso vaihdoksia. Tottispäivänkin jälkeen sitä mieltä että koira on kuin luotu mulle.

Ei me kokoaikaa treenattu. Välillä uitiin, istuskeltiin laiturilla, otettiin virallisia yks vuotis potretteja jne. Koiran käytös on niin leppoosta, että ihana olla tuollaasis paikois. Ainut nurja puoli leirissä oli se, että rakennukseen ei saanut ottaa koiria sisälle, vaan koirat nukkuivat autossa. Se raastoo vähä syrämmestä. Mulla nukkuu koirat sängyssä. Hyvin Martta selvis ja aamulla oli niin laumavietti kohillaan että ois siinä kohdas pitäny sen tokokoutsin olla paikalla... Hertta ei nyt ollut leirillä mukana ollenkaan, kun nukkumis järjestelyt olis ollut niin hankalia. Eikä leirillä treenattu Hertan lajejakaan. Joskin ohjaajan omatunto oli kovilla kun toinen jäi kotiin. Mutta olihan se onnellinen kun näki taas leireilijät. Ikävä sillä oli meitä ollut. Oli kuulemma meitä ettiny illalla nukkumaanmeno aikana ja syöny ei ollu ollenkaan.

Raskas, mutta niiiin jukelittoman ihana reissu kaikin puolin. Koira pelitti, hyvä porukka ja iltaohjelmasta ei voi tässä paikassa puhua ollenkaan... ;)

Metsäjäljellä

Virallisia 1v seisotuspotretteja, jotka omistaja pilaa..



Kaunotar 1v


Välillä ehti leirillä ottaa myös rennosti



Esineitä etsimässä
 
Huonolaatuinen kuva(kuten osa seuraavistakin, mutta kovasti ymmärtä mitä näissä tapahtuu..)

 



Martta miettii, että jäiköhän sinne sittenkin vielä jotakin..

En tuu syliin!!
 






Koiraurheilu on hauskaa, kuten kuvasta näkyy..



 
 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Me etenemme!!

Otsikko viittaa eilisiin tokootreeneihin, mutta ensin muita kuulumisia.

Lämpööset päivät on vihdoin saapunu kunnolla ja sitä mukaa on lisääntyny myös koirien uimarannalla käynnit. Toissapäivänä viimeksi likat juoksenteli rannalla ja uiskenteli pitkän tovin. Martta menee paljolti uimaan ihan ilman mitään kepin heittelyä ja Hertta on ottanu siltä mallia. Aiemmin Hertalle piti aina melkein heittää jotain, että lähti uimaan. Rannalla juostessa heikompaa hirvittää, vauhti on nimittäin melkoinen.

Toissa aamuna tenavat alkoi jaella mun koiria uusille omistajille. Hertta on kuulemma tyttären ja Martta pojan oma. Onneksi en ollu vielä keriinny teherä aamulenkkiä ennen tätä omistajanvaihdosta, niin saivat ite lenkittää koiransa. Oon aika onnellinen, että koirat meni just näin päin ku lenkin aika koitti.. Toissa aamuna lenkittivät koiransa erikseen, mutta eilen lähtivät jo yhteislenkille. Loppulenkistä tosin pojalla olikin kaksi koiraa ja likalla ei yhtään. Hauskaa seurattavaa. Ja toivottavasti opettavaista lapsille.







Eileen käväästiin opiskelemassa hieman tottelevaisuutta jälleen. Voi mikä nautinto Hertan kanssa on taas touhata. Ja miten onnellinen pieni koraharrastaja taas on kun huomaa että ei se ruutu taidosta tai koulutuksesta oo kiinni, se ei oo vaan hormonien vallassa huvittanut. Paljolti ollaan tehty vauhdilla. Kilpaa juosten tai muunlaista vauhti lähtöä. Testasin vauhdikkaiden lähtöjen välillä kokeenomaista lähetystä ja menihän se, koira ruutuun ja ruudussa maahan! Oon todennu, että Hertalle on parempi tyyli se että se käsketään ruudussa suoraan maahan. Niin onnellinen tästä! Sit tehtiin taas jäävää istumista peruuttaen, kokeelin kääntyä, ei toimi. Seisomista ja maahanmenoa tehtiin suoralla ja  jäävien uusilla käännöksillä. Ne sujuu jo hyvin! Kunhan saan liikkeestä istumisen oikeinpäinkin varmaksi niin ollaan askelen lähempänä koetta jälleen. Hertta toimi vielä häiriökoirana toiselle koiralle myöhemmin ja sillä ringillä otin paikalla istumisen sille yksinään. Ei ongelmaa. Ei edes siinä koiran taakse menossa. Eikä koskaan oo tehty. Niin hienoa, että tekemisen ilo on palannut koiraan jälleen!!

Martta neiti teki niitä iänikuisia seuraamisia, perusasentoa, eteentuloa ja luoksetuloa vauhdilla ja apparilla. Seuraamisessa hoksaan että kun nostan kättä hetkellisesti ylöspäin niin se vaikuttaa mun vauhtiin hidastavasti ja sillon koiran tekeminen huononee. Kun muistan kiinnittää tähän asiaan huomiota niin koira on parempi. Perusasentoon tulee jo niin kivasti kiertäen ollessan jossain mun etupuolella. Toki vielä kösiavuilla mutta hyvällä mallilla etenee. Eteenistuminen on tullu niin lähelle kuin mihin mä sen haluankin. Ja luoksetulon vauhti kun appari pitää kiinni.. Valtava :D Hiljaa hyvä tulee.. Ja mitä näitä nyt oli.. Mutta kivasti on 1 1/2 kk aikana jo opittu ja ymmärretty.

Tänään en taida tehdä koirien kanssa mitään erikoista. Torstaille keksin jotakin... Esineruutu kenties... perjantaina on vapaa ja lauantaina ja sunnuntaina ollaan kennelkerhon leirillä! Lauantaina tottista ja sunnuntaina jälkeä. Kyllä leiriä on odotettu.


lauantai 8. elokuuta 2015

Treenikuulumisia

Muutaman päivän takainen pohdinta eri lajeista ja päivien riittämisetä niiden kaikkien harrastamiseen .... No, nyt on käytännössä todettu että lajeja ei voi Martan kohdalla rajata jälkeen ja tokoon. On harrastettava myös hakua.



Aloitetaan kertomus kuitenkin tiistaista. Käytiin Martan kanssa kattelemassa purutreenejä ja tutustumassa maalimieheen. Pahoittelen jo etukäteen, että suojelu on mulle sen verran vieraampi laji että termit voi olla hieman hukassa.. Martta meni molemmilla kierroksilla vieraalle kentälle, vieraaseen tilanteeseen hyvin itsevarmasti ja rohkeasti (mua mukanaan vetäen...). Ensimmäisellä kierroksella maalimies leikitti Marttaa tyynyllä. Koira leikki kyllä, mutta ei niin hyvin kuin mun kanssani. Mutta leikki. Kantoi tyynyä ja kesti vastustusta maalimiehen suunnalta. Kantoi tyynyn autoon asti ja oli sitä mieltä että sitä ei viedä pois kun tiputettuaan sen suusta auton kyytissä olin ottamassa sitä pois. Toisella kierroksella koitettiin aluksi miten sen saa haukkumaan. Maalimies oli kauempana kentällä ja hiipi sieltä meiltä kohti. Kun Martta huomasi lähestyvän miehen se jähmettyi paikoilleen tuijottamaan miestä ja nosti hännän pystyyn. Eikä aikaakaan kun se alkoi haukkua. Se mistä olen ylpeä, on se, että koira hoiti tilanteen itse, seisoi kokoajan omilla jaloillaan. Se ei kertaakaan peruuttanut mun lähelle saatikka taakse hakemaan turvaa. Kerran vilkaisi mua ja jatkoi. Haukkumisen jälkeen leikki paremmin kuin ensimmäisellä kerralla ja suu hiljeni heti kun näki tyynyn. Ei Martasta suojelukoiraa ihan just tuu, eikä se sillälailla haukkunu tai toiminu, mutta mä oon ylpeä siitä miten se tilanteen hoiti.


Maalimiehen mielestä puolen vuoden päästä voi halutessaan koittaa uudelleen jos haluaa. Varmaan koitankin. Mutta lukijoille nyt tiedoksi, että maalimiehellä ei köyty suojelu-ura mielessä, vaan ihan kattomassa miten koira tuollaisessa tilanteessa toimii. Ja kuten sanottu, mä oon tyytyväinen koiran toimintaan.



Keskiviikkona otettiin kotitottikset illalla. Molemmat koirat oli ihan elementissään. Hertta teki ruutua. Juostiin sinne kilpaa jne. Tosi hyvä draivi oli nyt Hertalla kohti ruutua! Jäävät tehtiin kaikkiin samaan seuruupätkään ja toimi! Martta teki seuruuta, perusasentoa ja eteentuloa... Kuinkas muutenkaan.. Tosi hyvin saa jo nostaa käden pois nenän edestä parin askelen ajaksi ja eteenistuminen on lähentynyt tottisillasta saaduilla konsteilla hienosti. Perusasentoon osaa jo pienellä kösiavulla hakeutua mun etupuolelta kiertämällä.



Torstaina viimein oli Martan elämän toiset hakutreenit. Ja esineruutuakin otettiin. Ikävä kyllä ei tuullut taas yhtään että koira olis siitä saanu haun alkutaipaleelleen apuja. Esineruutu treenissä tallattiin kapea kaistale joka toki oli 50 m pitkä. Vein tuttuja esineitä ruutuun neljä ja hain koiran autosta. Menin koira liinassa ruutuun. Martan on täytyny käydä salaa itekseen jossain treenaamassa koska meno oli ihan erilaista kuin edellisellä kerralla. Koiralla oli heti ajatus siitä että nyt täälä on jotain, haisteli hyvin, löysin hyvin ja jokaisen esineen otti heti suuhun ja sai siitä valtavat kehut. Kyllä se tästä lähtee etenemään! Haussa olen samaa mieltä siitä että jossain koira on käynyt salaa treenaamassa. Oli huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla. Ensimmäinen ukkomtehtiin hajunhakua. Avan eri mielialalla ja vauhdilla lähti metsään kuin viime kerralla. Jäljestihän se aluksi mutta kyllä se oppii. Hyvin löysi ukon ja meni rohkeasti juosten ukon luokse. Seuraavat kaksi ukkoa oli tarkoitus tehdä haamuina, mutta toiselle vaati ääniavun. Ei ekalla lähetyksellä löytänyt. Toisella lähetyksellä meni hienosti. Kolmannella tehtiin haamu. Juoksi ukolle hyvää vauhtia ja löysi hyvin.


Nyt on siis todettava että jäljestyksrn lisäksi Martan laji on haku. Ei tullu kalenteriin lisää tilaa.. Innolla odotan mut tästä koirasta tulee.


Tänään on jäljestyspäivä. Pelto on kaks päivää sitten puitu. Aion tehdä Hertalle jäljen vanhenemaan, poistua paikalta ja palata reilun tunnin päästä tekemään Martalle jälkiä jotta saan Hertalle hyvin vanhentuneen jäljen. Saas nähärä.. Kaveriksi saamme toisen uusista maskoteista.. Taitaapi olla 10 vk ikäinen Saku uros. Hakumettällä oli mukana toinen treeniryhmän maskotti, 12 vk ikäinen narttu, niinikään Saku. Ihana seurata vierestä mitä näistä tyypeistä tulee!


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Hönöt uimarannalla


En tiedä miten kauan nuo jaksais rannalla juosta. Ei oo ainakaan tähän mennes tullu vielä väsymys koskaan vastaan. Meikäläinen väsähtää aina ennemmin vaikka vaan seisoskelee.

Martan uiminen on parantunut. Hyvä niin! Se oli alkuun melkoista räpiköintiä. Ja mikä hienointa, menee uimaan ilman mitään kepin heittelyä, itekseen vaan. Turomaisia piirteitäkin löytyy. Laittaa maate rantaveteen :D

Tuli niin paljo mukavia kuvia etten osaa mitä laittaisin, joten laitetaan "muutama" :D

Martta pörheenä

 

 

 

 

 

Pössöttämisen välissä ehtii aina kattoa että pysyyhän lapset pinnalla.

 

 

 

 

Kuoppien kaivaminen rantahiekkaan on aina ollu Hertan mielestä ihan parasta.



Yhteistuumin

 
 

Sidostesukka kestää...