Kutinaa ja kuoputusta

Lokakuussa se alkoi. Kertun kuoputus. Ensin se oli vähäistä eikä niin kauheasti aiheuttanut huolta.  Kuoputtaminen (takajaloilla lapojen takaa) kuitenkin paheni ja paheni. Siinä kohtaa kun painin Martan asioiden kanssa niin en ehtinyt keskittyä Kerttuun. Ja kun Martan juttu oli ohitse ja ehdin tarkemmin keskittyä Kerttuun, oli korvat jo mustaa täynnä. Kuoputus lisääntynyt ja mukaan tullut myös jalkojen kirputus. 
Kuuri korviin. Puhdistusainetta ja kortisonipohjaisia tippoja. Korvat helpotti mutta kuoputus jäi. 

Aloitetaas ihan alusta. Silloin kun Kerttu muutti meille niin mukana tuli happy dog baby nappuloita. Ne oli kasvattajan luona sopinut mutta meillä koira meni hetimiten ripulille. Sen sai aina hetkellisesti paremmaksi munakokkelilla tms mutta ei kokonaan. Lähes kaikille pennuille tuli uusissa kodeissa mahavaivoja. Kullakin ne ratkesi omalla tavallaan. Meillä maha ei ottanut laantuakseen joten päädyin vaihtamaan ruokaa. Nappulan lisäksihän Kerttu on syönyt kasvattajalta lähtien kaikenlaisia lihoja ja maitorahkaa, raejuustoa tms. 

Uudeksi nappulaksi valikoitui Josera Kids. Sen avulla kakka muuttui heti normaaliksi. Ja sillä mentiin onnellisena 8 kk ikään asti. Lihaa ja hapanmaitotuotteita ja kananmunia lisukkeena. Toki tuonakin aikana joskus tuli ongelmia. Kertun maha ei ole koskaan kestänyt hyvin mitään ylimääräistä. Kaupan puriste ym luiden jälkeen tuli aina löysempi kakka. Maksalaatikkoa sai kahtena iltana ja raapi ne yöt korvia. Aina jos se pölli leivän, vaalean tai tumman, meni maha hetkeksi sekaisin. Kerran se pääsi kissanhiekkalaatikolle ja päästeli sieltä kissanpaskaa ja puupellettejä ja oli kaksi päivää vesiripulilla... että ei sillä mikään teräsmaha ole.

Kun Kerttu oli 8kk ikäinen halusin vaihtaa sille ruuan aikuisen ruokaan. (Samaan aikaan on alkanut lämmityskausi). Ja samaan aikaan alkoi tuo kuoputus. Voi silti olla ettei se liity mitenkään ruokaan tai lämmityskauden alkuun. Se voisi olla muös hormonit koska kohta alkaisi juoksut. Se voisi olla kipu. Se voisi tuon luonteisella koiralla olla tekemisen puutetta. Se vois olla mitä vaan. Ja syyhän meillä ei ole selvillä vielä tänä päivänäkään. 

Mutta jatketaas tarinaa. Ajattelin että saman sarjan ruoka ei varmasti paljon eroa ja päädyin Josera Festival ruokaan. Myöhemmin kävi ilmi että olis kannattanu lukea tuoteseloste muualtakin kuin yrityksen sivuilta. Siellä kun on erilainen tuoteseloste ruualla kuin jälleenmyyjien sivuilla. Yrityksen sivuilla ei ole ruuassa perunaa, muiden ja säkin mukaan on.... olisin jättänyt väliin.. Toki me ei voida olla varmoja oliko syy tuossa ruuassa mutta..

No sitten vaihdettiin ruoka sellaiseen jossa olisi riisi hiilarina ja lammas poteiinina. Eipä niitä paljon ollut olemassa sopivia joissa ei olisi mitään hiivaa ruokkivia aineksia. Löytyi kuitenkin pari. Tilasin Saksasta. Sen tulo kesti ja väsyin odottamaan. Ostin toista. Uusi nappula sai korvat uudelleen töhnää täyteen. Se nappula pois. Tilalle se Saksasta tilattu. Kutina pahenee. Se ruoka pois. 

Alunperin oli ajatus että siirryn pelkälle raaka ruualle. Vaan Kepan mahapa ei sellaista kestänyt. Meni niin kovalle että huusi kun paskoi. Vaikka mukana oli kuitujakin jne raakaruokintaan liittyvää. Siksi oli pakko antaa myös nappulaa. Nyt olemme tilanteessa että maha kestää riittävän määrän lihaa ja ollaan pelkällä lihalla. Jos sekään ei auta niin on alettava eliminaatiodieetille. Olenkin jo poroa tilannut.. Ja sittenkin on vielä olemassa vaihtoehto että tämä ei johdu ruuasta vaan on atopiaa. Tällä hetkellä kuoputus on valtavaa ja sekä korvat että tassut töhnää. Niitä putsataan molkosanilla. Iho ja karva koirall on ollut kokoajan hyvä kaikesta huolimatta.  Lääkitystä ei voi vielä aloittaa kun tällä hetkellä menee kipulääke toiseen vaivaan.. siitä seuraavassa.

Aivan kun tässä kuoputtamisessa ei olisi tarpeeksi niin meillä on ollut myös muuta probleemaa.  6.12 iltapäivällä Kerttu jätti yhtäkkiä vasemman takajalan käyttämättä ja huusi. Mähän tietenkin Manasin sille jo kaikenlaiset vaivat mutta mitään ei löytynyt. Rimadyl suuhun ja seuraavana päivänä koira ihan normaali. Näitä tuli vielä viisi kertaa. Koira oli aina pari päivää normaali ja taas sama homma. Vasen takajalka jäi käyttämättä ja huudettiin. Särkylääke suuhun ja taas normaali seuraavana aamuna. Varasin ajan osteopaatille koska junien lisäksi löysin koiran rangasta sanottavaa. Löytöjen lista olikin rankahuollossa pitkä ja ajattelin että jalan käyttämättömyys johtui siitä. Varsinkin kun käynnin jälkeen koira oli viisi päivää hyvä. 

Sitten se taas tuli 26.12. Ihan vaan oleilriin kotona kun yhtäkkiä koira linkkaa itkien mun luo. Pitää jalkaa koukussa eikä suostu laittamaan suoraksi. Kipulääke naamaan. Yöksi häkkilepoon ja aamulla .eräästäkään aikaa lääkärille. 28.12 sain ajan evidensiaan. Siihen asti oltiin levossa ja kipulääkkeellä. Liike ei ollut lyhyillä remmilenkeillä normaali eikä koira seisoessaan laittanut toiselle taka-alalle painoa. Mä ehdin taas jo katsella netistä ristiside leikkausten hinnat jne...  Luojan kiitos lääkärillä paljastui että kyseessä on taas panosteiitti! Meinasin itkeä onnesta. Ja diagnoosia varten otettu lonkkakuva näyttää niin hienolta että luusto koiralla on hieno!. Pelkäämäni polvet ei luksoi ja ristisiteet on kunnossa. Viikon lepo ja kuuri ja taas mennään. Joulutauosta tuli vaan hieman aiottua pitempi. Mutta tämä asia täytyy nyt ensin hoitaa ennenkuin voi ajatella lääkitystä kutinaan. 

Onko se nyt sitten atopia vai allergia. Joku vois nyt kertoa koska alkaa usko loppua että kutina koskaan loppuu. Mä haluan koiran kutinattomaksi! Hermo menee!
Sillä pelkällä raakaruualla mennään tällä hetkellä ja sitten on alettava eliminaatiolle jos kutina ei lakkaa. Ja kutina on nyt jo siinä pisteessä että jokin lääkitys siihen on jo saatava. Koiraa ahdistaa välillä itseä tämä asia. 

Että ei se nyt ollu ihan ruusuilla tanssia tämä elo tuonkaan koiran kanssa. Toivotaan että kohta löytyy ratkaisu tähän asiaan. Toivotaan myös että meidän panosteiitit on nyt sairastettu (vasen etujalka olis vielä jäljellä) ja Päästäis elämään normaalia elämää ja treenaamaan kunnolla. Treenit on tällä hetkellä hienossa mallissa. Kyllä ensi vuonna ollaan rallykokeissa!

Tässä teille vähä lonkan mallia! Ne on vielä paremmat kuin ne oli kesän kuvissa tapaturman aikaan. Ja kesällä ristinkin alue näytti vielä ltv1 mutta tuo voisi kyllä olla puhdas siltäkin osin. Etupäähän on kuvattu elokuussa ja lanneranka heinäkuussa. Nikamia on oikea määrä ja etupää on kunnossa. Ei kiirettä virallisiin jos mun pää kestää odottaa ! Näiltä osin asiat on siis kunnossa.

Joulua odotellessa

Joulu ja sitä myötä rauhoittumisen aika tekee taas tuloaan.
Me Kertun kanssa toivotamme lukijoille jo nyt hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulun aikaa.

Vielä pari viikkoa treenaillaan tottista ja aksaa ja jouluna pidetään treenitauko.

Laitetaan pakettiin vuosi 2018

Taas on muka jo se aika, että saa lyödä pakettiin kuluneen vuoden tapahtumat. Mun mielestä mä just kirjoitin samanlaisen viime vuodesta…

Tästä vuodesta jää päällimmäisenä mieleen suru ja luopuminen. Paljon saavutettiinkin ja Kerttu tuli taloon, mutta kyllä ne nyt tuntuu toissijaiselta asialta. Toinen oli tiedossa, että se päivä tulee pienkin, mutta toinen, en vieläkään käsitä sitä. Se oli käsittämätöntä, turhaa, epäreilua, raskasta, liian äkkinäistä…

Hertta-Rakas.. Tälle vuodelle olimme asettaneet tavoitteeksi kivuttomat ja pitkät eläkepäivät. Tähän emme kyenneet. Hertan poismeno oli kova pala. Kovempi kuin minkään muun on koskaan ollut. Sen mä kyllä osasin aavistaakin. 23.2.2018 reilun viiden vuoden iässä oli päivä, jolloin Hertta poistui luotamme. Hertan selän oireilut alkoi olla niin näkyviä ja päivittäisiä, että vaikka miten sattui, halusin päästää Hertan pois ennen kuin takapää pettää. Sitä en olisi halunnut nähdä. Halvausoireita tuli jo muutaman kerran. Lisäksi Hertasta tuli kovin ääniarka ja se herättti mua öisin, kun koko sänky heilui sen läähättäessä ja vaeltaessa. Sohvalta poistuminen oli jatkuvasti hitaampaa ja vaati reillummat venyttelyt ja useamman hitaan askeleen ennen kuin koira pääsi kunnolla vauhtiin. Pahinta oli erään kampaus session jälkeen, Hertan noustessa ylös, sen takajalat eivät yksinkertaisesti pitäneet. Jo harjatessa se oli moittinut takapään harjaamista..

Hertta oli mieletön persoona. Kaikki jotka sen tapasi, tykkäsi siitä. Se oli nimensä veroisesti äärettömän herttainen ja tuon piirteen ja kauniin ilmeensä vuoksi se sai usein anteeksi sellaista, mitä muut mun koirat eivät ole saaneet tehdä. Se oli ihana koira. Symppis ja vei mua olemuksellaan aikalailla ku pässiä narussa.. Se oli kaveri isolla koolla. Ja opetti mulle paljon. Sen kouluttaminen oli vaativaa, koska viettitaso oli matala eikä sillä ollut hääviä ruokahaluakaan. Mutta siitä huolimatta tuloksia tehtiin. Tulen aina olemaan kaikista ylpein Hertan kanssa tehdyistä tuloksista sen haastavan koulutettavuuden takia. Ikävä on kova ja se iskee ajoittain. Hertan poismenon jälkeen en muutamaan päivän saanut mitään aikaiseksi. Sängyllä Martan kanssa makaaminen oli ainut mikä onnistui. Marttaan Hertan poismeno vaikutti rajusti! Sen treenihalut huonontui, se etsi Herttaa kauan ja odotti sen olevan sisällä vastalla kun tulimme jostain kotiin. Pahinta oli, kun Martta lopetti syömisen. Aika helpottaa, mutta ikävä ei poistu koskaan. Hertta vei ison palan mun sydämestä mukanaan.

BH TK1 RTK2 Eigen Karolina 22.12.12-23.2.2018

 Martta… Kerrotaan ensin niitä iloisia asioita… Tavoitteet oli tälle vuodelle FH2 kokeileminen, TOKO ALO1, Rallytoko RTK4 ja rotumestaruuksiin osallistuminen. Osa meni yli tavoitteiden ja osa jättettiin tekemättä. Tokon suhteen se kiinnostus ei sittenkään palannut, joten emme palanneet sen pariin. Jälkikausi alkoi Martalla lupaavasti ja piti katsella koekalenteria heti alkukaudesta. Sitten tuli se valeraskaus ja huono kausi, jolloin koira ei osannutkaan jäljestää. Se paineistui jäljellä pienestäkin palautteesta ihan kauheasti ja hukkaili jälkeä. Ei pystynyt ajamaan kaaria ollenkaan ilman että oli ihan hukassa ja haki kokoajan suuntaa. Loppukausi meni hienosti ja oppi upeasti piikit ja kaaret. Viimeisellä viikollaan koira ajoi ehkä elämänsä parhaan jäljen ikinä.

Rallytoko oli kyllä tänä vuonna meidän ykkösjuttu. Siitä tavoitteet saavutettiin ja vähän ylikin!

Seitsemän koetta on käyty tälle kaudelle ja niistä yli puoleen olen tyytyväinen. Kolme koetta meni penkin alle sen saman huonon jakson aikana, jolloin jälkikään ei valeraskauden takia sujunut. Koira oli radalla ja treeneissä keskikesän ajan aivan kummallinen. Se oli hirvittävän paineistunut eikä kuunnellut yhtään ohjeita radalla vaan arvuutteli itse mitä mahtaa seuraavaksi tulla, eikä oltu ollenkaan samoilla radoilla. Neljä muuta koetta se oli hieno! Jopa super hieno. Tehtiin se RTK4. Se oli äärettömän helppo herätellä töihin, se oli hienossa mielentilassa koko radan ja seurasi tiiviisti ja hienossa kontaktissa. Se teki tehtävät varmasti jos vaan ohjaaja osasi ohjata oikein… Jos miinuksia tuli niin ne oli useimmiten mun syy.. Huonon kauden aikan oli PM koe  ja sehän meni meiltä sitten penkin alle. Seuranmestaruuksista haettiin oman luokan voitto ja seuranmestaruus. EP Rallytoko CUP Mestari luokka voitettiin niinikään.

Ja sitten se kauden huippuhetki. Rotumestaruudet ja palkinnoille. Ainahan sitä on haaveillut osallistuvansa rotumestaruuksiin. Nyt haave on toteutunut. Tavoite oli nähdä meidän nimet osallistuja listalla mutta tehtiin enemmän. Tehtiin Martasta Suomen kolmanneksi paras Rallytoko saksanpaimenkoira. Mestaruuskilpailut oli todella hieno kokemus! Onneksi saimme kokea ne Martan kanssa <3

Näyttelyihinkin eksyttiin Martan kanssa kerran tälle vuodelle. En mä muuten olisi mennyt, kun sieltä on tulokset jo haettuna, mutta jos mulla on koira jonka saa ilmoittaa käyttöluokkaan niin onhan se mentävä! EH sieltä napsahti. Koira oli näyttelyn aikaan vähän huonossa karvassa ja lihavassa kunnossa. Mutta eipä meillä sieltä tavoitteita ollut, kunhan mentiin kun käyttökoira riveissä sai esiintyä.

Martan poismeno oli järkytys. En aio sitä tässä uudelleen käsitellä. Ei pysty. Siitä on oma kirjoituksensa otsikolla ”Kun maailma pysähtyy”.

FH1 RTK4 TK1 BH Eigen Martha 15.8.2014-21.11.2018

Yhdistystoiminnasta olen tänä vuonna irtisanoutunut jälleen täysin ja nyt lopullisesti. Mitä nyt yhdet mestaruudet tuli järjestettyä… Nyt aion pysyä järjissäni enkä sekaannu mihinkään hallituksiin tai muihin suuriin juttuihin vaan keskityn täysin oman koiran treenaamiseen. Kiitettävästi vie kuitenkin sen lisäksi vapaa-aikaa koirien hieromiset. En aio kouluttaakaan ensi vuonna yhdistyksille mitään pitempää. Yksittäisiä voin mennä jos kutsu käy, mutta en säännöllisesti.

Kerttu… Sen kanssa ei oo tylsiä päivä. Tuollaista aktiivisuuttta omaavaa koiraa ei oo tässä talossa ennen ollut. Aktiivisuus on positiivinen asia töissä, mutta kotona koira on pitänyt systemaattisesti opettaa rauhoittumaan. Ei se pienempänä ehtinyt päivisin nukkumaan, yölä onneksi kuitenkin ehti. Sanotaanko että viimeinen kuukausi on meillä jo ollut ihan yhdessä kotonakin. Se osaa rauhoittua kun mitään ei tapahdu, mutta kyllä se moneen kertaa päivässä tarvitsee tekemistä. Sisäsiistiksi oppiminen vei puolivuotiaaksi asti. Kyllä se pihalle pyysi, mutta pakkas siinäkin olla niin kiire että ei joutanut kyykkiä niin kauaa kuin jotakin olisi tulossa vaan piti kesken kaiken nousta ylös ja sitten sisälle päästää kohta loput. Tapaturmakin on jo ollut (siitä on oma kirjoitus niin en avaa sitä tässä enempää. Ja panoestiitti. Joten sairaslomiakin on jo pidetty. Mutta näiden lääkärikäyntien yhteydessä on otettu myös välikuvat jotka lupaa hyvää! Tällä hetkellä meillä on menossa korvatipat, oi miten niiden laittaminen on joka päivä mukava tapahtuma…. Kerttu alkoi kovasti kuoputtamaan itseään kun vaihdettiin ruokaa ja lopulta se meni korviin. Tai mikä sinne meni eihän sitä varmaksi tiedä, mutta kuoputus alkoi yhtä aikaa kun ruoka vaihtui. Että aika loogisesti se olisi sen syytä. Voi se kuitenkin olla jokin muukin. Hoidetaan nyt korvat kuntoon ja aloitettiin vanha ruoka uudelleen ja katsotaan mikä on vaikutus ja mietitään miten edetään. Yhdet näyttelyt on käytynä ja sieltä hieno tulos, hieno arvostelu ja käytös oli niin priimaa näyttelypaikalla, että oon kyllä ylypiä siitä.

Mutta mikä parasta Kerttu on osoittautunut harrastuksissa sellaiseksi koiraksi millaisen haluankin! Siltä onnistuu kaikki ja se on rehellisesti sanottuna todella nopea oppimaan. Kaksiviettinen ja työhaluinen koira. Kaikenlaista on kokeiltu. Mä kun en osaa yhteen lajiin keskittyä. Purut: kolme kertaa on käyty ja todettu että toimii, nyt kasvetaan ja sitten ensi vuonna aletaan treenaamaan. Tottis: kunhan irrotus on nyt tehty selväksi niin alkaa tulosta tulemaan ja osaahan se nyt jo jotain. Jälki: Ihan synnynnäinen jäljestäjä! Tekniikka on kunnossa ja viettiä riittää. Haku: Neljät treenit takana ja likka tekee jo valmiita ukkoja valtavalla motivaatiolla ja tietenkin täysiä, niinku Kerttu aina. Nose Work: Sain ihan ilmaiseksi sen ihanan ”jähmety kuono hajuun”-ilmaisun kun tarjosi sitä itse. Agility: Edistyminen on huimaa ja Kepahan ihan sekoaa aksahallin pihaan kun päästään. Ohjaajall vaan tulee hieman kiire koiran rinnalla… Esineruudussa tekee jo valmiita hakuja ja ilmaisua alettu nyt työstämään ja se menee alun jälkeen hienosti nyt oikeaan suuntaan. Motivaatiota on rakennettu nyt tämä kausi ja vauhtia, ja niitä on saatu. Irtoaa helposti takalinjalle. Rallytokon liikkeitä osataan jo myöskin. Hieno koira, jossa on vain pilattavaa!

Jouduin hetken miettiä mitä asettaisin ensi vuodelle tavoitteeksi… En kyllä vieläkään ole varma.. Ohjelmassa piti olla Rallytokon SM kisat, rotumestaruudet ja valioituminen.. Vaan eipä olekaan, elämä päätti toisin..

Mitähän Kertulle uskaltaisi asettaa tavoitteeksi..

ainekin me koitetaan parhaamme mukaan treenata ja kehittyä eteenpäin kaikissa lajeissa. Kiire meillä ei ole, että itku ei tule jos mitään tuloksia ei vielä ens vuonna tehdä mutta jos eteneminen on hyvää niin koitetaan me Rallyn alo luokka rykäästä läpi ja Nose Work hajutesti. Ehkä BH.. Mutta siihen joutuu tehdä jo aika paljon töitä ja olla tähden ja kuut asennot kohdillaan että siihen pystytään jo ens vuonna.. Ja tietenkin me käydään virallisissa luustokuvissa ens vuonna. Todennäköisesti jo keväällä. Se on kin taas jännää puuhaa!

Mutta nyt me parannellaan korvat ja treenaillaan loppuvuosi aktiivisesti agilitya, tottista ja nose workia. Maastokelit kun meni jo.. Esineruutuun nyt kyllä vielä pääsee. Jälkiä tuli tehtyä tänä vuonna 50. Ihan mukavasti. Näyttää se 45-50 tulevan joka vuosi täyteen.

Kerttu 8vk (kuva Pia Asell)

Kerttu 9kk

Kun maailma pysähtyy

Toisille paras tapa tällaisen jälkeen on hiljentyä ja vetäytyä omaan rauhaan. Minulle se oikea tapa on kirjoittaa tästä. Vaikka nytkin tuntuu, että en löydä sanoja millä kertoa. Enkä kyyneliltäni näe kunnolla tietokoneen ruutua. Miten pukea sanoiksi tämä pysäyttävä tarina. Ja vaikka haluan niin sitten kuitenkaan en meinaa saada aikaiseksi riviäkään. 

Se iski kuin halolla päähän puolitoista viikkoa sitten ja nyt se on ohi. Elämäni koira, Martta, on poissa.

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina hieroin Marttaa. Käsiini osui takajalan imusolmuke, joka oli turvonnut. Kummastelin pattia ja jatkoin hierontaa. Lavan etupuolelle päästyäni mun maailma pysähtyi. Lavan edessä oleva imusolmuke oli paisunut kananmunan kokoiseksi. Hieronta jäi siihen ja aloin tutkia koiraa. Kaikki tunnusteltavissa olevat imusolmukkeet olivat enemmän tai vähemmän turvonneita molemmilta puolilta koiraa. Lapojen edessä isoimmat. Kaulalla todella suuret myös ja muualla hieman pienemmät. Lamaannuin täysin. Mutta aavistin heti mikä se on. En vain halunnut uskoa sitä todeksi. 

Kun toimintakyky järkytyksen jälkeen palasi, aloin selata netistä aikaa eläinlääkärille heti seuraavalle päivälle. Ei kuitenkaan onnistanut, joten olisi soiteltava aamulla puhelimella aikaa. Monen mutkan kautta sain ajan maanantaille klo 15.45. Kauhun sekaisin tuntein ajelin kohti eläinlääkäriä, joka vahvisti minun epäilykseni. Lymfooma. Imusolmukesyöpä. Vielä olisi kuitenkin pieni mahdollisuus että jokin tulehdus olisi turvottanut imusolmukkeet ja päädyttiin aloittamaan antibiootti kuuri sekä myöhemmin lisäksi kortisoni jos antibiootti ei tehoaisi. Vaikka miten toivoin että lääkkeet tepsisivät niin sisimmässäni tiesin kokoajan mistä tässä on kyse. 

Lymfooma vie kuulemma nopeasti. Ja koska minä en ala koiraa syöpähoidoilla kiusaamaan vaan annan armon suorilta jaloilta niin nyt elettäisiin täysillä. Ja niin me tehtiin! Koko viikko tehtiin kaikkea mistä me nautittiin. Kahdestaan. Juostiin metsässä, jäljestettiin, tottisteltiin, hakuiltiin, maattiin sohvalla, nukuttiin vierekkäin ja syötiin hyvin. Läheisyyttä ja yhteistä tekemistä ei meidän viikosta puuttunut. Ja hyvä niin koska se tulisi jäämään meidän viimeiseksi. Seuraava viikonloppu oli kalenterissa ihan tyhjä ja omistin sen täysin Martalle. Mulle jäi sellainen mielikuva että myös Martta tiesi olevansa luonani viimeisiä hetkiä. Se on aina ollut mahdoton perskärpänen, mutta ei se mikään sylikoira ole ollut. Tuon viikon aikana se hakeutui usein mun kainaloon sohvalla ja mahdollisimman lähelle yöllä sängyssä. Jossa se hengitti normaalia raskaammin. 

Mutta jo sunnuntain hakutreeneissä oli nähtävissä, että koira ei jaksanut juosta entiseen malliin. Samana päivänä se alkoi ulostaa paljon. Maanantaina se alkoi olemaan lenkillä vaisumpi. Käveli kyllä näennäisen reippaasti mutta ei haistellut lainkaan ja ajoittain tökki mua kuonolla käteen tai reiteen kuin kertoen, että ei jaksa enää. Eilen tiistaina teimme tottista viimeisen kerran kun se yhtäkkiä häipyi kesken työnteon kentän laidalle ja ulosti verensekaista ulostetta. Kotona se alkoi olemaan kovin väsynyt ja omissa oloissaan. Se ei edes noussut sohvalta minun mennessäni vessaan, joka oli kovin kummallista. 

Keskiviikko aamuna maailma romahti lopullisesti. Martta ei aikonutkaan koskea aamuruokaansa. Pihalla käydessämme oli uloste muuttunut vielä verisemmäksi. Se oli pääasiassa pelkkää verta. Sisälle päästyämme Martta teki samanlaisia läjiä myös eteiseen, ihan ilman ennakkovaroitusta. Kuin ei olisi voinut sille enää mitään. Ja tämän jälkeen se meni maate kovin huonovointisen näköisenä. 

Tiesin että nyt viimeistään aika on tullut. Vai olisiko tämä palvelus pitänyt tehdä jo viikko sitten. Vielä kun koira oli täysin kivuton.. Minulle kun on tärkeää laittaa koira pois mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään.  Lääkkeet eivät olleet tehonneet patteihin ja koiran yleistila alkoi romahtaa nopealla tahdilla. Monta eläinlääkäriä täytyi soittaa ennen kuin saimme ajan. Matka oli raskas. Eläinlääkärissä sain kuitenkin vahvistuksen siihen että olen tekemässä oikein. Nin paljon kuin se sattuukaan luopua elämänsä koirasta. Eläinlääkärissä Martta istui edessäni ja se ei edes huomannut miten sen takapäästä tuli verta. Hyytynyttä sekä kirkasta nestemäistä. Jouduin siirtämään sitä jotta se ei istuisi sen päällä. Vasta kun eläinlääkäri totesi minulle koiran olevan laiha ja silitellessäni viimeisiä vetoja, myönsin itselleni, että Martan kaikki nikamat ja kylkiluut paistoivat. 

Vaikka miten mietin niin en keksi mitään mikä olisi varoittanut tällaisen olevan tulossa. Koira on tähän saakka ollut täysin oma itsensä. Ja minä jos kuka seuraan koiriani ja tunnen ne kuin omat taskuni. En vaan kertakaikkiaan keksi mitään ennakoivaa merkkiä tästä paskasta taudista joka voitti meidät, ja teki sen näin äkkiä. Mutta kuuluu taudin kuvaan, vie nopeasti. 

Olo on äärettömän tyhjä. Paska. Ahdistava. En voi ymmärtää tätä! Meillä piti olla vielä paljon edessä. Niin paljon kokemuksia kokematta. Niin monta yhteistä päivää elämättä. Mutta ystäväni sanoin. Martan elämä oli ehkä lyhyt, mutta mun kanssa se oli täydellinen. Parempaa elämää ei koira voisi toivoa. Näin mäkin uskon. Ja tiedän Martan tunteneen samoin. Meillä oli ihmeellinen yhteys. Sellaista en koe enää koskaan. Elämäni koira. Kiitos Martta kaikesta. Nyt voit juosta Hertan kanssa kivuttomana ja katsella ja naureskella pilven reunalta miten takkuan tuon rakkaan mutta jääräpäisen Kerttuni kanssa. Kiitos ja Hyvästi <3

Turnauskestävyys alkaa olla heikkoa

Tässä kohtaa kautta ja kauden päätavoitteen jo mentyä, alkaa ohjaajan ote lipsua eikä radalle saa enää sellaista parasta tunnetilaa. Ja sehän tietenkin näkyy koirassa. Ei se missään nimessä huono ollut, mutta se terävin kärki puuttui. Pitääs vissiin laittaa tämä kausi jo pakettiin ja pitää tauko.. Tässä kohtaa se kyllä onnistuisi kun seuraava koe on vasta puolentoista kuukauden kuluttua...

Kannettiin silti kotiina Rallytoko yhdistyksemme seuranmestaruus pokaali ja EP Rallytoko CUPin mestari luokan voitto pokaali ja sitte niitä pakollisia koiran herkkuja joita pussit on pullollaan tällaisissa kilpailuissa.

Lyhyestä virsi kaunis. Käydään rata läpi totuttuun tapaan.

Lähtö: Kuten sanottua en ihan siihen parhaimpaan vireeseen saanut koiraa kun en itse ollut oikeassa mielentilassa. Mutta kyllä se hereillä oli.
11 ensimmäistä kylttiä menee ihan ilman kommentteja tällä kertaa. Sujuvaa menoa ja sillä sipuli.
1. 360 vasempaan
2. Pyörähdys
3. Istu, käännös vasempaan, istu
4. Puolenvaihto jalkojen välistä
5. Koira eteen seisomaan, koira peruuttaa poispäin (oikealla)
6. Koira eteen. Peruuttaen 1-2-3 askelta (oikealla)
7. 2x oikea täyskäännös (oikealla)
8. Houkutus (oikealla)
9. 270 käännös oikeaan (oikealla)
10. Puolenvaihto edestä (oikealla)
11. Lähetä koira : Tässä taas mun moka. Jostain ihmeen syystä sanoin koiralle istu kun pysähdyttiin ja menee automaattisesti istumaan. Koska annoin käskyn istu niin koira meinasi alkaa peruuttamaan. Mitä mä tuossa käskyä annoin!?! No koira jäi sitten sen verran taakse ja jos olisin sen sieltä siirtänyt oikeaan kohtaan ja istuttanut uudelleen niin olisi tullut -10 ylimääräisestä istumisesta. No otin ja uusin ja kilpailun jälkeen tuomari kysyi että miksi ihmeessä mä sen uusin. tuumasin että olis tullu ylimääräinen istuminen.. No ihan turha -3, ei koira kuulemma edes ehtinyt istua sinne kauas. Olisin aivan hyvin voinut vaan kutsua sen oikeaan kohtaan sivulle. No tyhmä minä, otin ihan turhan -3 uusimisesta
12. Liikkeessä kutsu koira
13. Käännös vasempaan
14. Molemmat oikeaan täyskäännös : tästä on tullut -1 kontr. Todennäköisesti koira on vähä törmänny muhun, veikkaan. En muista.
15. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu (oikealla)
16. Istu, Käännös oikeaan, istu : No tässä sitten olisi pitänyt uusia.. Tässä se otti kaksi istumista, mutta en uusinu.. -10 tvä (oikealla)
17. Liikkeestä seiso kierrä koira (oikealla)
18. Valkovuokko (oikealla) : Tässä taas mun moka. Mistä mä ny oon keksiny antaa koiralle vääriä käskyjä. Tässäkin annoin väärän käskyn ja lähtihän se väärään suuntaan :D No uusin siis ja oikealla käskyllä tietenkin meni oikeen.. 
Maali
Käytösruutu edessä istuen. Ei Martalla oo koskaan ollu sanomista käytösruudussa ,mutta ei mun tätä kyllä ikävä tuu ku se ens vuonna poistuu.

Tuomarin kommentit : Tosi hyvä kontakti ja hienoa yhteistyötä. 
Ja täytyy kyllä itsekin sanoa että seuraaminen radalla on ollut jo kauemman aikaa tosi hienoa. 

MES83
Lakeuden Kennelkerhon MES luokan seuranmestari 2018
EP Rallytoko CUP MES luokan voittaja 2018

Joko saa jäädä tauolle :D

Tyylikästä Materiaalia

Jostain se ajatus iski, viedä käyttölinjan koira näyttelyyn jo pentuna. Seinäjoen KV näyttelyyn. No oikeasti ajatus lähti tuosta Kertaun kauniista olemuksesta, (ei vaan mun vaan muittenkin Kertun nähneiden mielestä). JOsko kävis kokeilemassa osattaisiinko tuollaista kauneutta arvostaa sakemani kehässä..

Treenattu on pari kuukautta vaihtelevasti ja treenitkin on menny vaihtelevasti. Suurin juttu oli varmasti hampaiden näyttäminen. Mutta kun treenasin sitä itekseni kotona niin sen jälkeen se oli Kertulle ihan fine myös muitten ihmisten tekemänä. Kehässä juokseminen oli alusta saakka aika helppoa, paitsi jos joku pikkukoira juoksi meidän edellä. Silloin saattoi mennä vetämiseksi. Ja sitte oli ne yhdet treenit joissa koira yhtäkkiä ei osannutkaan juosta ympyrää vaan pakkasi mennä nenä maassa. Mutta treenaamatta ei kehään mennä vaikkei tämä meidän päälaji olisikaan. En ymmärrä niitä jotka vie koiransa selvästi treenaamatta kehään. Koira ei osaa juosta, ei näytä hampaita, väistää tuomaria ja seisoessa pitää kauhiasti pyöriä ja pitää kiinni naru tiukalla.. Se ie oo mitenkään kaunista katsottavaa. Lauantina näin myös koiria jotka selvästikään eivät nauttineet hommasta pätkääkään! Kehän "portilla" vedettiin liinat kiinni eikä ollut minkäänlaista motivaatiota tai halua mennä kehään. Kuristuspannat kiristi ja siinä jos alat kakoa niin se aiheuttaa vaan handlerissa vitutusta ja eteenpäin vaan tuntui miltä tuntui.. 

Pyrin aina itse siihen että koirani ovat myös tähän hommaan treenattuja vaikka harvoin käydäänkin. Mun mielestä koiran täytyy seistä kiinni pitämättä paikoillaan ja juosta löysällä narulla vierellä. Antaa vieraan ihmisen katsoa hampaat ja kopeloida väistämättä. Mutta lopetetaan tästä aiheesta paasaaminen ja mennään itse asiaan.

Meidän kehän oli määrä alkaa klo 10.30. Tuntia ennen tähtäsin paikalle ja niin oltiin paikalla 9.30. Etukäteen jo olin ärsyyntynyt siitä että joutuisin viedä koiran häkin ja koiran yhtä aikaa halliin. Mitähän siitä tulisi... Kieltämättä olis kätevä sellainen kenneltyttö tai -poika.. Turhaa mietin tätäkään etukäteen. Kepa käveli halliin sen verran fiksusti että kyllä siinä samalla yks häkki meni. Kyllä Kerttu katteli että mikä ihme paikka tämä on! Saman paikkaan ängetty sisälle näin paljon erinäköisiä koiria. Mutta ei Kerttu ollut hälinästä moksiskaan. Kun pää on kunnossa niin mitäs sitä tällaisestakaan stressaamaan. Vaikeuksia tuotti vain pissalla käyminen. Eihän maalaaskoira voi pissata nurmelle johon monet monet muutkin koirat oli pissanu. Suostui se lopulta kun toista kertaa sitä pihalla käytin. 

Kierreltiin vähän hallissa ja istuskeltiin meidän kehän laidalla. Kerttu kyllä yllätti mut. ei sillä että kesti tuon tyylisen ympäristön vaan rauhallisuudellaan. Se istuskeli ja makoili mun jaloissa ja katteli rauhallisesti mitä ympärillä tapahtui. Koiria meni ohi hyvin läheltäkin tuon tuosta, mutta mitäs noista. Hyvin olis pärjätty ilman häkkiäkin. Se nyt vaan mahdollisti handlerin vessassa käymisen. 

Ennen sakujen arvostelua kehässä oli tauko. Olinkin jostain tuomaripalstalta lukenut että meidän tuomari on hyvin nopea hommassaan. Niimpä kehässä oli joka rodun jälkeen tauko. Käytettiin tilaisuus hyväksi ja käytiin pariin kertaan vähä harjoittelemassa juoksentelua ja seisomista. No mitä ihmettä! Myös toisten perässä koira juoksi rauhassa ja rennosti. Aivan ku se olis tajunnu että tää on nyt se paikka mihin tätä juoksemista on treenattu. 

Viimein koitti sakujen vuoro! Tuomarina toimi Torsten Lemmer niminen (komea) mies Bulgariasta. Miellyttävä tuomari. Kätteli kaikki kehään menneet handlerit ja toivotti tervetulleeksi. Eikä todellakaan ollut mikään nysvääjä kuten monet tuomarit ovat vaan hoiti asiansa ja hoiti sen hyvin ja se siitä. Seisotus. Juoksua yhdessä. Me muitten perässä. Rakennearvostelut yksitellen ja juoksemista. Ja taas juoksemista yhdessä. Kun treenattiin kehässä niin ajattelin että ei se nyt enää oikeaan aikaan ovi nätisti mennä, ei se  voi jaksaa moneen kertaan tehdä tätä kunnolla vaan kyllästyy. Vielä mitä! Juoksi ku vanha tekijä kehää ympäri ja seisoi arvostelussa. Se esiintyi niin hienosti. Kyllä mä olin sen käytöksestä ylpeä! Se jaksaa aina yllättää mua ja laittaa roskia silmiin. (Oon tämän koiran kohdalla viimein oppinut täysillä nauttimaan niistä kaikista pienistäkin onnistumisen hetkistä tosissaan). Kyllä jäi hieno fiilis tästä kokemuksesta. JA vielä KP ruusuke käteen niin se kruunasi kaiken. Äijä osas arvostaa kaunista työkoiran alkua!

Arvostelupaperia joutui jonkin aikaa odottaa. Ja käytiin sillä aikaa Kertun kanssa vähän ostoksilla. Ettei totuus unohdu niin ostettiin purutyyny ja kolme metrinen liina. Katselin myös muut sakuluokat ja olin iloinen tuomarin linjasta. Se laittoi koirat juuri siihen järjestykseen johon olisin itsekin ne laittanut. Mahtoi olla ensimmäinen kerta kun näin tapahtui. 

Kun viimein sain arvostelupaperin käteeni niin meinasin pudota polvilleni. Miten ihanasti tuomari oli Kertun nähnyt ja miten hienon arvostelun kirjoittanut. On se hieno paketti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Muutahan me ei tarvitakaan. Melkeen pitää mennä vielä muihinkin näyttelyihin kokeilemaan mitä tapahtuu. 

Arvostelu kuului näin:
  8 kuukautta. Hyvää tyyppiä. Ruskeat silmät. Oikea purenta. Tyylikäs niska, tyylikkäässä juniorin rakenteessa. Syvä rinta. Erittäin hyvät kulmaukset. Erittäin lupaava.

Se oli sellanen reissu. Meidän ensimmäinen virallinen tapahtuma. Sielä se komeelee koiranetissä. 

Rotumestaruus

Haaveista voi tulla myös totta. Näin täytyy todeta. Oonhan mä tälläisistä jutuista haaveillut, mutta että niistä tulisi totta!
Totta se kuitenkin on. Mun sohvalla makaa Suomen kolmanneksi paras Rallytoko Saksanpaimenkoira. Tavoite oli nähdä meidän nimi osallistujalistalla. Tehtiin vähän enemmän.

En oo aikoihin jännittänyt kokeita. Nyt en voi sanoa samoin. Koetta edeltävinä päivinä huomasin jännittäväni tulevaa. Ensinnäkin sitä, ehtiikö myöhässä olevat juoksut alkaa. Mitä jos sairastun, enkä pää se osallistumaan. Mitä jos en saa käännettyä moodia omassa päässäni järjestelijästä kilpailijaksi Mitä jos koira onkin ihan paska vaikka se on ollut pitkään loisto vireessä?

Kilpailupäivänä ei kuitenkaan ollut jännityksestä tietoakaan. Päinvastoin oli hieno fiilis. Oli vain suuri ilo ja into päästä osallistumaan mestaruuskilpailuihin Martan kanssa. Se että olet edustamassa omaa rakasta rotuasi, tuo kokeeseen jonkin ihan erilaisen tunteen. Se on jotain enemmän kuin tavallinen koe. Se on fiilis on erilainen, en osaa sitä paremmin selittää. Ja kun lopulta seisot koirasi kanssa palkintopallilla tällaisessa kisassa. Se kruunaa kaiken!

Rataantutustumisessa huomasin, että en pystynyt keskittymään radan opetteluun kuten yleensä. Tuntui että en sisäistä sitä kuten tavallisesti. No, meidän lähtönumeromme oli ensimmäisenä. Että pakko olis olla valmista. Oon aina kauhistellut että en halua lähteä ensimmäisenä kun siinä ei jää aikaa miettiä mitään eikä kunnolla valmistella koiraa. Nyt olen pari kertaa ollut ensimmäisenä suorittajana ja joudun muuttaa mieleni. Ekana meneminen on ihan loistopaikka! Varsinkin meidän uudella valmistutumistyylillä, jossa koira käy kisapaikalle tultuaan pissatuksella ja tutustumassa paikkaan ja seuraavn kerran kun se poistuu autosta niin se hetsataan, leikitään ja tehdään muutama perusasento ja paikalla käännös ja se on siinä. Näin se on parhaimmillaan. Kun olet ekana tiedät tasan tarkkaan missä kohdassa haet koiran, eikä tule turhia odotteluja esim tuomarin kirjoittelusta tms. Ja haukuttaa ja riehua saa niin paljon ku haluaa eikä kukaan taatusti häiriinny kun ei radalla vielä ole ketään. 

Sain kivasti viriteltyä koiran, hyvin pienessä tilassa, ihmisten keskellä. Onneksi voimme vain kauhulla muistella sitä aikaa kun Martta meni remmiä irrotettaessa ja lähtökylttiä lähestyttäessä ihan laamaksi ja apaattiseksi. Nyt kun laitan lelun taskuun ja lähestymme lähtökylttiä niin mopo keulii ja huutaa... Se keulii ennen lähtökyltille asettumista mutta kun kyltille asetutaan, niin se osaa kasata itsensä juuri oikeaan tilaan. Vau!

Koko radan ajan koiralla pysyi hieno vire ja sen seuruu oli läpi radan tiivistä ja hyvässä kontaktissa, molemmin puolin. Tästä oli tuomarikin maininnut kommenteissaan. Nooh… Ohjaaja mokasi koiralta yhden liikkeen antamalla vääriä käskyjä ja koira mokasi itse yhden. Sen varmimman. Merkin, josta aina saadaan tuomareilta erityistä kiitosta miten hieno se on. Jos nyt kuitenkin katsotaan asiaa hieman syvemmälle, niin taitaapa se merkin pilalle meno olla niin ikään ohjaajan moka.. Ei me olla treenattu merkkiä niin että sen takana on houkutuksen tötsät ja lelut... Koira tiesi mitä tehdään siten se lähti liikkeelle mutta ei osannut kohdentaa merkkiin. Tiedän mitä seuraavissa treeneissä treenaan kunhan vapaat on pidetty.

Kokonaisuutena rata oli äärettömän sujuva ja tehtiin se yhdessä, molemmat hyvässä ja oikeanlaisessa mielentilassa. Ja sen vuoksi mun Marttani, mun rakas nöyrä työmyyräni on Suomen kolmanneksi paras Rallytoko saksanpaimenkoira. Tuon lisäksi se on joukkuekultamitalisti 2018. Ensi vuonna tavataan Tampereella samoissa merkeissä 7.7!

Pidetään mestaruudessakin perinteistä kiinni ja mennään rata läpi..
Lähtö : Loistavassa tilassa matkaan
1. Istu-maahan-istu: Jos jotain on sanottava niin maahanmenon vauhdille voisi jotain tehdä. Mutta ei se niin hidas ole että siitä virheitä tulis, että pärjätään me tälläkin. Omaa silmää vaan välillä hämää se vauhti.
2. Liikkeestä istu - jätä koira : Me ollaan saatu tästä -3 ov jota en edes videolta katsoessa ymmärrä että mistä. Tai siis minä oon saanu, ohjaaja virhe = ov. Mutta älkää kysykö mistä. 
3. 2x kiertäen täyskäännös: Hienosti kääntyilee!
4. Käännös oikeaan : peace of cake
5. Puolenvaihto jalkojen välistä : hienoa tekemistä
6. Houkutus (oikealla) : Aina että mitä seuruuta koira esittää <3
7. Koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla) : Tässä heilautan kättä jotenkin kummallisesti eteen kutsumisessa ja koira ei tule ihan tasaisesti eteen. Siitä siis -1 tvä. Ja mitä pirua! Otin aivan turhan -1 ov. Nostin jalkaa ylös ja alas kun koira oli edessä. Korjasin asentoani. Kyllähän mä ny tiedän että sellainen on Rallytokossa täysin kiellettyä. Mitä oikeen ajattelin :D
8. 270 vasempaan (oikealla) : Aivan mahtavaa seuraamista tässäkin.
9. Puolenvaihto takaa (oikealla) : Tosi sujuva
10. Koira eteen, oikealta sivulle, istu : Tässä mokasin pahemman kerran. Jouduin uusia kaks kertaa ku tein kaks kertaa saman mokan! siis otin aivan turhat -6 pistettä! Käskin koiraa edestä sivulle "täällä" käskyllä ja se yrittää ihan väkisin jäädä oikealle sivulle. Tietenkin, sinnehän mä sitä käsken! No edes kolmannella kerralla jo tajusin sanoa "sivu" ja sinnehän se meni kun kerran pyydettiin.. Ja uusinnoissa sen verran pihalla että videoltakin näkee miten kattelin kylttejä ku en meinannu muistaa millä puolella koira on :D
11. Istu, kierrä koira : Siinähän se pönötti
12. Istu, täyskäännös oikeaan : Sujuvaa
13. Merkille lähetys: No joo. Se lähtee vähä mihin sattuu ku ei ymmärrä että mille merkille ku niitä näkyy monta. Olishan se uusimisen jälkeen menny suoraa oikeeseen paikkaan mutta ku uusimiset oli jo käytetty.. Ohjailin sen sitte vaan käsimerkeillä oikeaan paikkaan mutta -10 oli sitä ennen jo tienattuna. Kuten yhdestä kuvasta näkyy niin kyllä se oikiaankin kohtaan löysi. Mä kyllä vähä hätäilin lähetyksessäkin. En kunnolla odottanut että olis lukinnu oikean merkin ennen kuin jo lähetin. Mutta en tajunnu että se ei mee sinne kun on tässä niin varma. 
14. Liikkeestä kutsu koira : Vauhtia on tähän tullut kyllä lisää. vielä sais olla enempi niin oli näyttävämpi, mutta toisaalta jos se tässä oikeen täysillä tulee niiin kostautuu seuraavaan liikkeeseen..
15. Käännös vasempaan : perusmeininkiä
16. Koira eteen seisten, peruutus ohjaajasta poispäin : Aivan loistava!! Ihan tikku suoraan ja vauhdilla peruuttaa sekä vauhdilla takaisin luokse!!! Vau!
17. Maali
Käytösruutu vasemmalla maaten, no se nyt on helppoa.

Se oli siinä. Niin ylpeä tuosta mun koirasta. On se!!! Nyt me lähdetään tosissaan sinne valiojahtiin. Vielä tälle vuotta seuranmestaruus, CUP viimeinen osakilpailu sekä yksi tavallinen koe. Sitte pidetään joululutauko kaikesta mikä liittyy treenaamiseen!

Niin ihana kun onkin fiilis tässä kohtaa niin kyllä mun on pakko tähän kohtaan todeta että "sääliä saa ilimaaseksi, kateus on ansaittava... Jokainen lukija voi itse päätellä mitä tällä tarkoitan, sitä en lähde sen enempää avaamaan vaan aion olla aidosti ylpeä mun ja Martan saavutuksista ja homma sen kun jatkuu <3

Kello ei käy, mutta fiilis on katossa..

Rallytokossa tavoite on tällä hetkellä (ja varmaan vielä kauan :) )valioituminen. Valiokello pitäis saada edes tikittämään, mutta tänään se ei ainakaan lähtenyt käyntiin. MUTTA.. Tänään en ole siitä ollenkaan pahoillani. 

Oon muuttanu meidän lämmittely rutiineja ennen radalle menoa aika radikaalisti ja niissä on vielä hieman säätämisen varaa. Tänään koira jäi liian korkeaan tilaan lähtökyltille saavuttaessa :D Se ihan kitisi lähtökyltillä ja härppi taskua.. Mutta tiedän täsmälleen mitä muutan seuraavaan kertaan. Melkein meinaa naurattaa kun on painittu liian matalan tunnetilan kanssa. Viime viikonloppuna täydellistä, nyt meni yli. Mutta kaikki käy kunhan ei ole ali, laamana olo on nounou.

Koe oli Seinäjoella ja tuomarina meille uusi tuttavauus Hannele Pirttimaa. Tykkäsin tuomarista. Ja tuomarikin tykkäsi meistä. Saatiin nimittäin tuomarin palkinto <3 Oli kuulemma hieno rata ja täsmällistä yhteistyötä. Yhteistyö sana eritoten lämmittää sydän kesän jälkeen. Me ollaan taas pari eikä kaks yksinäistä!

Mitäs sielä radalla sitten tapahtui?

Lähtö: Koira jäi ihan liian korkeaan tilaan. Kitisi lähdössä ja härppi taskua, mutta onneksi hiljeni kun työnteko alkoi. Tosin mieliala jäi hieman hektiseksi ja silloinhan keskittyminen ei ole parhaimmillaan.. Mutta se mitä pelkäsin ei toteutunut. Koira ei lukinnut kolmos tehtävässä olevaa hyppyä vaan malttoi tehdä kaksi sitä ennen olevaa tehtävää

1. Liikkeestä seiso, kierrä koira : Hieno!

2. Pyörähdys : Tämä on aina ollut meillä sellainen liike että jos koira on liian korkeassa tilassa niin tämä ei välttämättä onnistu. ei tajua lähteä pyörimään kun on niin kontaktissa. Ja lähti se mutta vähän huonosti joten mä taisin siinä hieman hidastaa niin siitähän napsahtaa -1 ov

3. Sarjahyppy : Kaksi estettä ja esteet oli aseteltu siten että ensimmäiseen hyppyyn nähden toinen oli 90 asteen kulmassa. Ei olla ikinä treenattu hyppyjä siten mutta ei Martta sitä huomannu. Hienot hypyt.

4. Puolenvaihto edestä: Tätä hieman etukäteen jännitin että miten on koira hyppyjen jälkeen jo tässä kohtaa hallussa että tämä onnistuu. Olihan se hyvinkin! 

5. 270 oikeaan (oikealla) : No mutta hupsis. Kun käy ylikierroksilla niin alkaa tarjota normaalissa käännöksessä puolenvaihtoa takaa.. Uusittavahan se oli eli -3 uusi. Toka yrityksellä hienosti.

6. Liikkeestä istu, jätä koira (oikealla) : Sujuu hienosti

7. Liikkeestä kutsu koira (oikealla) : Komiasti tuloo oikealle puolelle takaisin!

8. Liikkeestä maahan (oikealla) : Aivan loistava maahanmeno! Nopea!

9. Houkutus (oikealla) : Kyllä koira ehkä hoitaa kunhan ohjaaja muistaa reitin. Ja muistinhan mä vaikka rataantutustumisessa ajattelin että en kyllä muista kun oli jotenkin hassu reitti. Mutta -1 tvä tästä on tullut, en kyllä tiedä mistä.. 

10. Istu, koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla) : Paperilla lukee että -1 tvä.. Hmm.. En osaa sanoa mistä se tulee mutta voisin veikata että on jäänyt vähän vinoon sivulle palatessaan

11. Istu, seiso, kierrä koiran ympäri (oikealla) : Ja taas pistän ylivireen piikkiin. Käskin koiran seisomaan ja ilmeisesti jotenkin heilutin kättäni väärin kun se meni takaisin istumaan. Joten uusin ja säästin 7 pistettä. Toisella yrittämällä puhtaasti.

12. Täyskäännös vasempaan (oikealla) : Eipä tässä sanottavaa

13. 2 x kiertäen täyskäännös (oikealla) : Varmasti suoritettu

14. 270 käännös oikeaan (oikealla) : Kyllä edelleen oon niin onnellinen miten tuo pylly on alkanu toimia hienosti myös oikealla

15. Spiraali vasemmalle (oikealla) : No vau! Ihan törkeen hienoa seuraamista koko spiraalin ajan. Mikä fiilis!

16. Pyörähdys (oikealla) : Tällä puolella pyörähdys toimi hienosti

17. Tulppaani (oikealla) : Tämä ongelma on tullut vasaan treeneissäkin muutamaan otteeseen ja tähän täytyy nyt ottaa kiinni. Tämä on toiminut ennen hienosti mutta nyt jostain syystä kun oikealla tehdään tulppaani niin yrittää palata takaisin sille puolelle josta lähtikin. Tätä täytyy nyt treenata ja vahvistaa. Teki noin siis nytkin mutta sain korjattua. Ehti kuitenkin käydä liian kaukana jo oikealla puolella niin -10 tvä

18. Seuraten peruutus kolme askelta taaksepäin : Voi miten varmaa tästä on tullut. Niin hieno!

Maali.

Käytösruutu edessä istuen.

Kävääsi maalin jälkeen mielessä kun koira oli edelleen hieman kierroksilla ja aloin kaivaa taskusta remmiä että kuinkahan tässä käy. Marttahan odotti sieltä tietenkin lelua..

No käytiin istumassa se käytösruutu ja sen jälkeen leikittiin! Ja kauan! Ja koira nautti <3

Tekaistiin siis hienossa yhteistyössä MES81 ja 6/16 sija. Niin ja se tuomarin palkinto! Arvostan kyllä tätä tuomarin palkintoa. Tuomarikin siis nautti katsella meidän tekemistä. Vähä matalammassa vireessä tuo olis menny kyllä 95 tasolla varmasti mutta tänään näin ja onnellinen olen meidän yhteistyöstä jälleen!

Sitte hiotaan hommia kuntoon rotumestaruuksiin seuraavaksi. Sen jälkeen on vielä ohjelmassa CUPin viimeinen osakilpailu ja seuranmestaruudet sekä juuri kuulin että alueellemme on anottu koe 16.12. Vielä se ja sitten on tämä vuosi purkissa. Johonkin väliin tungetaan treenitauko. Mahtaa olla tuon 16.12 jälkeen loppuvuosi.

Päivän Agenda

Ylivireä kisakumppani

Kisamaskotti

No Nyt!

Mikä fiilis! Martta on nyt sellaisessa vireessä että oksat pois. Siihen ku lisätään että meikäläinen saa ittensä oikeaan mielentilaan niin silloin tulee sellainen ratasuoritus mihin me pystytään ku kaikki palat natsaa. 

Se on ollut tiedossa että tehtävät Martta kyllä osaa, niin kunhan mielentila on molemmilla kohdillaan niin tuloo hienoa jälkeä. Sellanen rata me tehtiin EP Rallytoko Cupin neljännessä osakilpailussa sunnuntaina. Tämän vuoksi olen entistä varmempi siitä että me pystytään kyllä niihin valiotuloksiin. Ja tämä tietää niin hyvää rotumestaruuksia ajatellen... 

MES97. Oli niin hienoa olla radalla yhdessä. 

Koira heräsi hienosti tekemään. On nyt koitettu kaks kertaa niin että en treenaa koepaikalla mitään. Otan koiran suoraa autosta, riehutaan lelun kanssa ja laitan lelun näkyvästi taskuun kun mennään radalle. Taitaa toimia. 

Mennään nyt rata läpi vaikka joka kohdassa taitaa lukea että hienosti :)

Lähtö. Hyvin hereillä 
1.pyörähdys.. Ei mitään epävarmuutta
2. Koira eteen, oikealta sivulle, istu.. niin Hieno!
3. 360 vasempaan.. ja pylly toimii!
4. Houkutus... houkutuksessa oli tosi pahat lelut. Moni niitä vahtaili mutta me ek ees huomattu. 
5. Istu, seiso, istu... helppo homma 
6. Kolme askelta seuraten peruutus... tästä on tullut nyt niin hyvä!
7. Puolenvaihyo jalkojen välistä.. No problem
8. 270 oikeaan (oikealla)... ja pylly toimii nykyään tälläkin puolella hienosti!
9. Koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla)... jopa oikealta oikealle oli Hieno!
10. Kiertäen täyskäännös (oikealla)... varma
11. Käännös oikealle (oikealla).. helppo
12. Istu, askel vasemmalle, istu (oikealla)... No tämä meiltä vei sen 3 pistettä. Eihän tämä meidän vahvin liike ole. Mutta siihen nähden että koira ei vielä hetki sitte osannu yhtään siirtää pyllyä sivullepäin oikealla niin se on jo hieno.  Pylly siirtyy sivulle mutta ei noussu ainakaan nyt kunnolla ylös siirtyessä joten siitä virheitä. Tvä-3
13. Puolenvaihto edestä... tosi hyvä
14. Liikkeestä seiso, kierrä koira ... no siihen se pysähtyi ja odotti
15. Täyskäännös vasemmalle... Ei sanottavaa
16. Lähetä koira.. No tämä on Martan bravuuri
17. Liikkeestä kutsu koira... hyvä vauhti
18. Vasemmalle.. helppo
Maali
Käytösruutu oikealla istuen. Tässä vähä käytettiin maisemia välillä mutta siinähän se istui. 

Ja maalissa fiilis Niiiiin loistava etten ossaa edes kuvailla.  Me perkule selätettiin meidän hetkellinen rata-rimakauhu!!

Se on siinä!!

Voittajafiilis! Selvitin mistä huonot koetulokset on viime aikoina johtunut, tai siis olihan siinä se valeraskauskin mutta sen jälkeenkin jatkui huonot tulokset. Mun pääshän se vika oli. Kun mä saan ittelleni kasattuna oikean tunnetilan niin koira on automaattisesti myös oikeassa tunnetilassa ja silloinhan homma toimii, kun ne tehtävät mitä me radalla tehdään niin ne on kyllä hallussa. 

Tällä kertaa kokeessa luokkajärjestys niinpäin että mestari luokka ylimpänä, joten se tiesi aamuheräämistä. Satoi kaatamalla. Lauantai aamuna kello soimaan ja kaatosateessa kokeeseen. Tiedän olevan muunkinlaisia lauantai päivän viettotapoja... Keli kisapaikalla oli oikeesti kammottava. Vettä tuli ku aisaa ja kenttä alkoi kerätä vesilammikoita. Karvattomien ja pikkukoirien omistajat oli kauhuissaan yhdistelmästä kaatosade ja monta maahanmenoa radalla ja käytösruutukin maaten. Sakemannin omistajalle ihan sama kelin puitteissa että oli monta maahanmenoa.  Toisn meidänkin maahanmenoille täytyisi jotakin tehdä. Ovat ajoittain vähä hitaita. Luokan alkaessa satoi vielä kunnolla mutta meidän kohdalla enää vain pikkuisen. toki vesilätäkköjä oli kiitettävästi radalla. Mutta Marttahan vaan tykkää vesilätäköistä.

Mutta me oltiin taas yhdessä radalla ja tehtiin samoja tehtäviä!! Se oli hieno tunne. Koira sai enemmän pisteitä tänään ku mä. Se otti vaan miinus kolme. Mä otinkin sitte enemmän.. Nyt alkaa kuulostaa siltä meidän oikealta tekemiseltä taas. 

Tuomari oli ihan uus tuttavuus, Anna Klingenberg. Olipas tiukka tuomari... 

Mä kokeelin ny uutta lähestymistapaa. Käytin koiran vaan kisapaikalla kattelemas ja sitte autoon ja kun oli kaks ennen meitä niin hain sen autosta ja edellisen kohdalla ja juuri ennen radalle menoa haukutin ja otin pari sivua. Ja sekin oli uutta että me ollaan viimeksi treenattu viis päivää sitten. Ennen olen aina treenannut pari päivää ennen koetta viimeisen kerran. Kyllä koira tänäänkin kehänauhan yli käveltyään meni hetkellisesti kontaktista hukkaan mutta väitän että siihen oli syynä se että käytösruutu koiran näki muutaman metrin päässä kun käveli lähtökyltille. Se oli tosi lähellä lähtökylttiä. Mutta kun sanoin lähdössä seuraa niin koira heräs heti. Ja sitte mentiin. Ja oltiin taas yhdessä eikä erikseen.

Lähtö: Kivasti hereillä heti
1. Puolenvaihto edessä : Mä en kyllä huomannut tässä mitään virhettä, en itselläni enkä kaverilla joka sai tästä myös miinusta. Kaveri käväisi kysymässä mistä hänen miinuksensa johtuivat ja luulen että meillä on samasta. Ohjaajan kulkulinja muuttuu. -3ov. 
2. 360 oikealle (oikealla) : JES !!!!! Oikealla oikeaan käännökset on kuin onkin parantuneet niin paljon että niistä ei tuomarikaan löydä korjattavaa. Tämä lämmittää kyllä kovasti mieltä
3. Käännös vasempaan (oikealla) : Eihän tässä ongelmia 
4. 2xkiertäen täyskäännös (oikealla) : Aivan tosi hienosti ja varmasti suoritti tämän. tässä oli heinäkuun kokeissa isoa epävarmuutta.
5. Istu, askel vasemmalle, istu (oikealla) : Täytyy myöntää että mä en kyllä tiedä mistä tässä on tullut virheitä mutta nyt kuitenkin tullut. Mulle. -3ov
6. Puolenvaihto takana (oikealla) : Varmasti suorittaa
7. Istu, maahan, istu: Ei sanottavaa
8. 270 oikeaan : Tämähän sujuu
9. Pujottelu : Kuin myös tämä sujuu
10 Pyörähdys : Tässä tapahtui jotakin. Martta ei ollut ehkä kunnolla kuulolla tai sitten se oli liikaa kuulolla eikä pystyny sisäistää. Mutta pyörimään se ei lähtenyt, joten uusin ja sen jälkeen teki hienon pyörähdyksen. -3 uusi
11. Käännös oikeaan: Ihan peruskamaa
12. Liikkeestä maahan, kierrä koira : Vähän hidas on maahanmeno mutta ei tuomarin mielestä liian hidas.
13. Istu, täyskäännös oikeaan, istu : Parusvarmaa tekemistä taas
14. Liikkeestä seiso, kierrä koira : No ei tässä mitään ihmeellistä ollut
15. Liikkeestä maahan : No koirakin vähä mokas, ku se ei tykkää hiekka pohjalla mennä maahan mutta ohjaajaa laitti viimeisen naulan arkkuun ku ei tajunnu uusia.. Koira istui ensin. Mietin että mitäs nyt , pitääkö uusia ja päätin mielessäni että tämä on rallytokoa, voin yhtähyvin antaa vaan toisen maahan käskyn. No ei se toimi niin täsä liikkeessä!! Sinne maahan on mentävä heti. Tyhmä minä. Vein meiltä 7 pistettä. (Nämä 7 pistettä lisää niin me oltais oltu kakkosia...) -10 tvä
16. Istu, käännös vasempaan , istu
17.3 askelta peruuttaen seuruu: aivan mieletön!! Meidän peruuttaminen on kyllä nyt hieno! Tein sitä hetken sisällä kotona kaapin vierellä ettei ala poikittaa ja se on tuottanut tulosta!
18. Tulppaani : Ei sanottavaa
19 käännös oikeaan (oikealla) : Kyllä oikealla on nyt hienoa pyllyn käyttöä. Ai että!!
Maali (Kyllä silitin koiraa sydämestäni)

Käytösruutu vasemmalla maaten. Tätä en käsitä. En ollenkaan. Koira makas kokoajan. Mutta se välillä haisteli maata. Eka kerta kun käytösruudussa sitä kiinnostaa hajut maassa kun siinä on jo muita maannut. Sen ajoittaisen haistelun vuoksi sanoin sille maahan käskyn ja odota käskyn usemapaan kertaan uudelleen. Ja sitten muistan kerran nostaneeni jalkaa kun meinas puutua siinä seistessä. Muuten oltiin ihan paikallaan ja rauhassa. Kyllä käytösruudussa saa sääntöjen mukaan  puhua koiralle vaikka kokoajan... Mutta mene ja tiedä mistä ne tuli mutta tuli kuitenkin ruudusta virheitä ekaa kertaa, enkä ole varma miksi. -1 py -1 ov

Tulos siis MES 79. Tuon mun ihan turhan kympin ku olis jättänyt pois ja olis uusinut niin tulos olis ollu 86 ja sillä olis ollu kakkos sijalla... No Pääasia on se että tavoite saavutettiin. Tavoitteenahan oli saada takaisin meidän yhteinen tekemisen meininki ja tulos jotta saadaan se viimeinenkin rallytoko koulutustunnus plakkariin. Nyt se mitali on meidän. Ja vaikka laji on nyt menty läpi ihan tappiin asti niin tästähän se työ vasta alkaa. Nyt aletaan keräämään niitä 95 tuloksia valioitumiseen. 

Oon mä onnellinen että me ollaan taas back!!!

Ens viikonloppuna käydään tekemässä yks CUP osakilpailu ja sitten seuraavana viikonloppuna on ensimmäinen 95 tuloksen keräämis mahdollisuus. Sen jälken on tälle vuotta vielä rotumestaruudet ja seuranmestaruudet ja cup.viimeinen osakilpailu. Mutta nyt taas positiivisemmin mielin kohtintulevaa tämän päivän jälkeen. Saas nähärä kerätäänkö me niitä koko elämä vai tuleeko ne joskus. No aikaa meillä on ja tässä on nyt hieman alannut kutkuttelemaan tokon palauttaminen mukaan treenaukseen. Mutta otetaanko se heti vai vasta kun tämä rally on katteltu ihan loppuun...

Kilpailuolosuhteet oli mielenkiintoiset..

Siinä se ny on!

Rakas ❤

Ratapiirrosta tältä päivää

Sattuu ja tapahtuu..

No ihan ensiksi täytyy todeta, että tulin laittaneeksi puhelimen esineruutu treeneissä auton katolle ja lähdin ajelemaan. Se siitä puhelimesta. Siellähän meni tietenkin paljon hyviä kuvia koiristakin Ja se esineruutu video, jossa Kerttu hakee 17 sekunnissa elämänsä ekan valmiin esineen! No elämä on.

Ihan täydellisesti ei oo menny muutenkaan. Edellisestä tapaturmasta kun selvittiin ja alettiin taas treenit, niin eiköhän tämä vintiö taas keksi jotain typerää. Kyllähän silloin on tapaturma-altis kun vauhtia on enemmän kuin järkiä. Yhtenä iltana oltiin pihalla kun satoi. Kun sieltä mentiin sisälle, niin Kerttu päätti juosta märillä tassuilla paljasta laattalattiaa pitkin täysiä talon toiseen päähän. Siihen sutimiseen ku lisätään se käännös kodinhoitohuoneeseen jossa tiesi ruokansa paisuvan niin kaatuihan siinä ja törmää oveen. Ja seuraavana päivänä taas onnuttiin. Pari päivää kipulääkettä ja lepoa ja taas oltiin kunnossa. Mutta ahdisti, koska kipureaktiota tuli nyt kyynärästä eikä sieltä varpaista... Joten kyynärkuviin. Priimaa pukkaa, joten annettiin taas mennä. Kunnes taas seuraavana maanantaina onnuttiin. Syötiin kipulääkettä ja levättiin ja parissa päivässä oltiin jälleen kunnossa. Hermo ei enää kestänyt joten taas lääkäriin. Tällä kertaa istuisin siellä niin kauan että tietäisin mikä vaivaa. Tuleeko ontumiset edelleen varpaista vai jostain muualta ja mistä kun kuvat on priimaa.. No ne kyynärät kuvannut ell katseli sitten ilmeisesti vain niitä kasvulinjoja jne koska nyt löytyi selkeä panoestiitti. Juuri sen diagnoosin halusinkin!!! Olin jo heittänyt kirveen kaivoon ja kaverille toimitellut että nyt jos tämä on rikki niin että ei voi tehdä haluamiani lajeja niin sitten näistä tulee kotikoiria ja kentillä mua ei enää nähdä. Joudun mennä tänään treeneihin :D Nyt siis jos ontuu niin lääkettä suuhun ja vähä rauhassa mutta kun ei onnu niin täysiä vaan. Näillä eväillä ja leveä hymy naamalla!!

Menin avautumaan pentueen ryhmässä Kertun sisäsiisteydestä, tai sen puutteesta siis. Siis oon tullu siihen tulokseen että se on niin hätäinen tässäkin asiassa että ei ehdi pissata loppuun asti vaan se jää kesken. Koska usein käy niin että kun ollaan käyty pihalla niin muutaman minuutin päästä se jo pissaa ihan muina miehinä matolle. Kyllähän se pihalle pyytää monta kertaa päivässä mutta kyllä se tekee sitä sisälläkin ihan ilman ennakkovaroitusta. Ja Ei, ei aina samaan paikkaan vaan paikka vaihtuu.  Ja siis yöllähän se ei pissaa sisälle kun ollaan yö makuuhuoneessa oven takana että kyllä se pystyy pidättää! Alkaa usko loppua että se on koskaan sisäsiisti täysin. Mutta! Kyllä kannatti taas hermostua ja avautua asiasta koska kun otin ja avauduin niin sen jälkee  se ei oo tehny sisälle! Kaksi viikkoa nyt sisäsiistinä!

Treenattukin on. Oon saanu jostain vähä tottis intoakin taas takaisin ja edistyyhän se ku treenaa. Martalla on tällä hetkellä joku ihme ongelma. Se on hyvä treeneissä kun tehdään tekniikkaa,  se on hyvä kun tehdään rata ilman kylttejä, se on hyvä valmisteluissa ennen rataa , se on hyvä lähtökylttitreenissä, hyvä liikkeelle lähdössä ja siinäkin että kiertää radan ihan vaan seuruuttaen tekemättä tehtäviä. Mutta kun alat tekemään radalla ensimmäistäkään tehtävää niin sen mielentila menee ihan kummalliseksi ja sekoilee ihan järkyttävästi mun ohjeissa ja pyynnöistä. Ei käsitä. Oon nyt tässä kokeilemassa että auttaako asiaan kun tekee enemmän ratatreeniä.... Kokeeseen on ilmoittauduttu 15.9 ja rotumestaruuksissa olis kiva kun koira toimiis 20.10.

Jäljellä on käyty mutta nyt pitäis ottaa loppukiri ennen kuin kausi loppuu. Talvella ehtii sitten hinkata tottista niin sen voi jättää nyt vähemmälle. Martalla on ollut ohjelmassa ilmaisun suoruus. tulosta on tullut tosi nopeasti ihan itse keksimälläni konstilla. Nyt se menee jäljen suuntaisesti maahan eikä katso mua vaan eteenpäin. Vilkaista saattaa muhun joskus mutta kääntyy heti takaisin. Kerttu puksuttaa pellolla tasaisen varman tahtiin. 

Hakuilut on Kertun kanssa korkattua niinikään myös. JA Martta pääsi tietenkin samalla pitkästä aikaa ettimään ukkoja mettästä. Martta oli niinku mitään taukoa ei olisi ollutkaan ja oikeen harmitti taas ettei siitä ole tekemään pk tottista.. Kertulle tein vähän sekavan treenin ehkä mutta halusin kokeilla kahta erilaista taktiikkaa. Ensin hajunhaulla kaks ukkoa. Ekaa ukkoa vähä säpsähti kun löyti sen mutta toiselle kuin vanha tekijä. Toisella ringillä. Kolme valmista ukkoa. Pelkkä ääniapu vähän pelotti Kerttua mutta kun otettiin sekä ääni että näköapu niin koira lähti ukolle ku ammus ja etsi kunnes löysi. 

Sitten on se maalimies. Sekin on käyty kattomassa. Vielä kerran käydään ja sitten jäädään tauolle ja kasvamaan. Kaksiviettinen koira löytyy joka reagoi voimakkaasti puolustuspuolelta.

Sinne Seinäjoen näyttelyyn meidän pitäis kohta tietää että mennäänkö... Treenit on ollu vähä vähillä.. pakko olis päästä treenaamaan porukalla että tietää voiko ilmoittaa. Pari viikkoa mahtaa olla vielä sen hintaista ilmoittautumista jäljellä minkä vielä viittii maksaa..

Mutta nyt me kaivetaan se kirves sieltä kaivosta joka tuli heitettyä ennen tätä tämän päivän lekuria ja aletaan taas kunnolla treenata. Huilataan sitten välillä taas jos tulee ontuvia päiviä. Mutta en keksi tarpeeksi hienoja sanoja sille miten iloinen oon tästä uutisesta!!!!

Ja täältä muutama kuvanen meidän elämästä 👍