torstai 28. toukokuuta 2015

Tokoilemassa tauon jälkeen

Kolme viikkoa taitaa olla meidän edellisistä kunnon tokotreeneistä. Juoksujen vallassa oleva Herttahan ei oo koskaan parhaimmillaan, mutta ei voi sanoa, että huono treeni olis ollu. Treenattiin uuden treenikamun kanssa. Mukava treeni, kun musta oli apua apparin ja liikkurin muodossa jo evl:ssä kisaavalle harrastajalle, koska muuta apua musta ei sen tasoiselle koirakolle ole 😄

Lähdin sillä mielellä treeneihin, että nyt otetaan ruutua ja ohjattua noutoa. Toivoin saavani niihin apuja treenikamulta kun ne ei oo oikeen edenny. Toki ohjattua on tehtykin vasta tosi vähän. Ruutua on tehty enemmänkin, mutta siinä ei oo päästy oikeen eteenpäin. Siihen tuli hyviä uusia ohjeita joilla koira varmasti lähtee toimimaan, vaikka tänään välillä enemmän kiinnosti aiemmin kentällä käyneen uroksen hajut kuin ruutuun juokseminen. VOI luokan ohjatun noudon merkille jättö on hallussa. Nyt kokeiltiin viedä kapulat paikoilleen, toki ihan lähelle, ehkä metri koirasta taaksepäin. Kapulat vietiin niin että koira näki niiden viennin. Sen jälkeen koira merkille pylly kapuloihin päin ja käsky "vasen". Oi miten hienoja hakuja. Me saadaan tästä kyllä jonain päivänä valmis liike, näin uskon. Tunnari tehtiin kerran. Se oli täydellinen. Haisteli kaikki rauhallisesti ja otti oman! Tunnarissa tehtiin ekaa kertaa niin että appari vei kapulat, oon tähän asti vieny ne aina ite. Ei ongelmaa.

Kyllä sormet syyhyää alata viemään ruutua ja ohjattua eteenpäin. Kunhan päästään juoksuista eroon ja saadaan Hertan koko vauhti ja kapasiteetti käyttöön. Taas han uudenlainen motivaatio treeniin.

Nyt pitäis lukea kunnolla ne voittajan uudet säännöt ku niissä pakkaa olla "vähä" aukkoja. Etten ny sen takia opeta väärin, että säännöt ei oo kunnolla hallussa.

Huomenna taidetaan käväästä uimassa ja pyöräilemässä. Sunnuntaina taas samassa seurassa treenaamaan.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Koiran huoltoa

Nyt on taas Hertalla ranka suorassa. No... Niin suorassa kun sen rangan saa. 
Hertallahan on LTV3 lisäksi koko lanneranka sellanen 1X2 järjestelmä. Joka toinen lannenikama on oikialle päin pois linjasta ja joka toinen vasemmalle, sellanen siksakki. Sitä ei suoraan linjaan saakaan, mutta nyt on taas lukot rangasta auki. Viime viikolla huomasin ihan uuden asian Hertalla. Lonkkaluiden päät oli eri linjassa, eroa noin 1 1/2 - 2 cm. Sitä ei ole ollut ennen. Sain onneksi Jaana-Kaisalta hyvän vinkin millä sitä toispuoleisuutta hoidan hieronnan yhteydessä. 

Vaikka koiralla olikin lukkoja kauttaaltaan lannerangan alueella, niin olen silti huojentunut. Muualla ei ollut mitään! Aiemmin lukkoja on ollut koko rangassa ja lapojen ja kaulankin aluella. Nyt koira kuulemma lihaksistollisesti niin hyvässä kunnossa, että lukkoja syntyy vain tuonne ongelma-alueelle. Eli tässä kohtaa sanonta "suutarin lapsella ei oo kenkiä" ei pidä paikkaansa. Ainahan mä olen Herttaa itsekin hieronut, mutta nyt koirahieroja opintojen vuoksi osaan huomattavasti enemmän ja hieon koiran nykyisin kerran viikossa ja treenin ja muutenkin rankempien liikkumisten jälkeen venyttelyjä on lisätty paljon. Voin siis todeta, että oon saanut oman koirani hyötymään kalliista hierojakoulutuksesta :D

Tänään käväästiin rankahuollon jälkeisen päivän verryttely pyörälenkki 5km verkkaisella tahdilla. Huomenna aiotaan vissiin kohta kolmen viikon tauon jälkeen mennä kunnon tokotreeneihin! Kunhan vaan ohjaajan jalka kestää... Ja sunnuntaina taas uudet tokotreenit. 

Hierontojen maailmaan kuuluu hyvää. Oon jo hetken miettinyt että miten ehtisin tehdä töiden, lasten ja omien treenien lisäksi enemmän hierontoja. Nyt olen ajellut asiakkaiden kotiin hieromaan, mutta se vie niin tuhottoman paljon aikaa. Veisi vähemmän aikaa jos hieroisin koiria kotona. Isäntä ei vaan ole kauhean innostunut ajatuksesta... Mutta eteeni ilmestyi sen verran hyvä tarjous tässä asiasa, että tartuin siihen. "Kollega" tarjosi minulle omia työtilojaan käytettäväksi hierontoihin. Diili kuulosti niin hyvältä, että tästä eteenpäin koirahierontani tapahtuu hänen tiloissaan hänen ollessaan muualla työskentelemässä. Sinne minulla ei ole kauhean pitkä matka ja pystyy helposti ottamaan tarvittaessa useamman koiran samaan syssyyn, kun koirat tulee mun luo enkä minä niiden luo. Yhteistyötä innolla odottaen. 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Jäljestämässä ja kouluttamassa..

Siitä edellisestä, ei niin hyvin menneestä jäljestä alkaa olla kolme viikkoa aikaa.. nyt uskalsin mennä uudestaan.

Ollaan oltu Hertan kanssa nyt ihan hissukseen. Oma jalka ei ollut viikkoon toimintakykyinen, eikä ole kunnolla vieläkään ja Hertalla on juoksut. Hyvä kohta ottaa vähä huilia. Ja sitä on tehty. Minkäänlaista treeniä ei oo treenattu, mutta on kyllä pyöräilty ja juostu mettässä. Hertta on kyllä sen näkönenkin että sillä on juoksu. Pistää niin vihaksi, kun taas olin saanut sen hyvään kuntoon ja vähä massaa lisää niin sitten alkoi taas tämä syömättömyyskausi ja taas se on liian laiha. Eikä siinä oo virtaa juoksujen aikana oikeen muutenkaan. No eipä se oo nyt haitannut, kun itekkin oon toipilas. Kohta me ollaan taas uudessa loistossa ja treenataan kohti uutta AVO1 tulosta.. ;)

Tänään käväästiin kuitenkin jäljellä. Olin pitämässä peltojälkeen tutustumisiltaa ja otin tietenkin oman koirani mukaan. Ristiriitaisin fiiliksin kylläkin, kun se edellinen jälki oli mitä oli. Se oli jotain mitä en vieläkään käsitä. Miten hyvin jäljestävä koira yhtäkkiä onkin todella huono. No se oli se päivä, ei viitti sitä enää muistella! Jälki-iltoja on kiva pitää noviiseille kun ne kuuntelee korva tarkkana mun sepostuksia lajista ja ovat innolla mukana jutussa. Jokseenkin huvittavaltahan se touhu näyttää kun 8 tyyppiä kulkee pellolla tasaisin välein tekemässä jälkeä peltoon :D Monenrotuista koiraa mahtui taas mukaan ja olin todella positiivisesti yllättynyt, kun jokainen jäljesti hienosti! Enkä kehu turhia, oli tosi taitavia jäljestäjiä, nekin jotka ei olleet koskaan aiemmin peltojäljellä käyneet. Toivottavasti saivat multa jonkinlaisia eväitä koiran kanssa tekemiseen.

Jälki-illassa oli mukana myös kuunteluoppilas, omaa palveluskoiraansa kotiin odottava, käytinpä tilaisuutta hyväkseni ja laitin hänet tekemään Hertan jäljen. harvoin on mahdollisuutta vieraan tekemään jälkeen kun useimmiten on yksin pellonlaidalla. Ohjeistus tekijälle ja itte sain laiskotella kun muut polkee jälkiä. Hertan jälki ei ollu kovin pitkä ehkä sata askelta, kulma, 100 askelta ja esine. Ihan vaan testijälki, että onko meillä joku ongelma vai oliko se edellinen kertaa vaan joku jonka voi unohtaa. Puolitoista tuntia ehti jälki vanheta, kun ensin ajettiin muitten koirien jäljet. Voi sitä harmituksen määrää että se viime sunnuntain FH koe meni perumisen puolelle mun jalan takia. Hertta jäljesti niiiin täydellisesti. Nenä todella syvällä kokoajan, ei mitään epäröintejä, kulma ku suoraa oppikirjasta ja ilmaisu hyvä. Ilmaisussa on opeteltu sitä että tuijottais sitä esinettä eikä mua. Kyllä se maahanmenon jälkeen kattoo edellen mua, mutta kun menen sen päälle seisomaan niin alkaa tuijottaa maahan ja odottaa että ruokaa alkaa sataa esineelle. Mut nyt kuvia kattoessani huomaan että koira on suoristunu ilmaisussa paljon ja tänään vasta hoksasin, että eilinen esine jäi etutassujen väliin, tasan oikeaan kohtaan!! Ilmaisun ongelmista näytetään pääsevän eroon. Malttoi äärettömän hyvin maata myös maassa esineellä. Niin onnellinen! ei meillä ollutkaan mitään ongelmaa, se edellinen kerta voidaan pyyhkäästä pois mielestä.

Tänään olis ohjelmassa rangan huoltoa Osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella. Saas nähärä mitä koirasta tällä kertaa löytyy..

 
Thaimaalaiset riisinviljelijät?
 
Kultainennoutaja Roope elämänsä ekalla peltojäljellä
 
Seropi Vilho yllätti varmaan ittensäkin rauhallisella jäljestyksellään, ekaa kertaa niinikään.
 
Rotweiler Nella oli luontainen jäljestäjäkyky, vauhtia oli vaan enempi ku laki sallii.
 
Saksanpaimekoira Kaislan kanssa ohjaaja ja kouluttaja oli lähinnä pakollisia mukanamatkustajia.
 
Kuuno the porokoira omistaa tosi hyvän jälkinenän.
 
Saksanpaimenkoira Milla jäljesti hyvin Hertan oloisesti, hyvin ja rauhallisesti, ruoka sivuosassa.
 
Hertta lähdössä jäljelle
Ekalla suoralla ja nenä heti tiiviisti maassa
Mahtavasti ajetussa kulmassa
Kulman jälkeistä elämää ja aina vaan koira työskentelee hienosti
Ilmaisu. Eikä enää ollenkaan niin vino!!
Esine löytyi
Ja jäljeltä pois :)
 
Kiitokset hyvästä jäljestä jäljentekijälle, Mirvalle. Kohta sullakin on oma jälkikoira!
 
 


 

 

 
 
 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Hiljaiseloa koiraurheilussa

Ollaan vietetty Hertan kanssa vähä rauhallisempaa eloa tässä viime päivät. Kalenteriss on ollut BH koe, jossa olin koetoimitsijana ja häiriökoirakkona sekä hierontoja sen verran, että treenaus on ollut nyt aika vähissä. No nyt kohta viikkoon en ole edes itse lenkittänyt koiraani. Jostain ihmeestä olen hankkinut itselleni akillesjänteen ja kiinnityskohdan limapussin tulehduksen ja ollut yksijalkainen kepeillä kävelevä tyyppi, joka ei pysty harrastaa mitään. Lähes joka päivälle on onneksi löytynyt joka innokas lenkittäjä Hertalle, jotta se on päässyt edes vähän liikkumaan. Otte on oo kyenny ku palloja sille heitellä omassa pihassa ja sekin hankalaa. En oo kuitenkaan ollu kauhean harmissani tästä aiottua pidemmästä treenitauosta. Ollaan molemmat sen tarpeessa oltukin. Jalan parantuessa taas uudella innolla kohti treenejä.

Suunnitelmat on hieman muuttuneet koerintamalla. Tämän viikon sunnuntaina olisi ollut se FH koe mutta peruin sen, koska en tiedä olenko silloin vielä kunnossa ja se viimeinen jälkikerta kun oli kaikkea muuta kuin onnistunut, niin näin tällä kertaa. Kesäkuussa ja syyskuussa on koe Vaasassa, josko niistä jompaankumpaan, varmaankin tuonne syyskuulle tähtään. Tokokokeita on tulossa monta vielä ennen elokuuta. Tällä hetkellä paikka varmistunut neljään kokeeseen ja kahteen on arvonta. Tosin toivon, ettei tarvittaisi kuin kaksi noista kokeista, jotta voitais tosissaan alkaa rakentaa voittaja luokan liikkeitä kasaan. 

AD koe on ollut meillä myös haaveissa ja sellainen sattuu nyt tulla lähialueelle ja olen ilmoittanut Hertan sinne. Tosin en ole vielä varma onko meistä kumpikaan heinäkuussa vielä AD kunnossa. Koira ennemmin kuin pyöräilijä. Mutta ilmoitettu on, katsotaan nyt tuleeko lopulta mentyä.

Jossain kohtaa kisakautta tulee juoksut sotkemaan kaiken, mutta sitten ei auta kuin muuttaa suunnitelmaa siinä kohtaa. Kunhan ei niin paljon sekoita asioita että ei ehditä saada niitä kahta puuttuvaa ykköstä AVO luokasta kasaan ennen sääntömuutosta... Ainakin koira on jo pari viikkoa syönyt huonosti. Eli juoksua se jo teettelee. Juuri kun olin taas saanut sen hyvän kuntoon niin se aloitti laihdutuskuurin. Toki olen hieman muuttanut sen ruokintaa, lisännyt lihaa ja vähentänyt kuivaruokaa. Sillä konstilla syö paremmin. Mutta kyllä se taitavasti osaa erotella kuivaruokia lihan seasta, ne mitä kuppiin jää on kaikki kuivaruokaa.. Nämä syömättömyyskaudet on sen verran rasittavi, että mitä todennäköisemmin jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi Hertan sterilisaatio. Se kun ei lisääntymiskyvyllä mitään tee.

Jatkamme hiljaiseloa jalan parantumiseen saakka ja sitten palataan taas treenipäivityksiin.


lauantai 9. toukokuuta 2015

Kokeen jälkeistä elämää

Huomasin kokeen jälkeen että koira alkasi olla levon tarpeessa ja sitä se on myös saanut. Tällä viikolla ei olla tehty mitään muuta kuin normaaleja remmilenkkejä ja uitu. Pihahommia tehdessä koira on pyöriny pihalla ja touhannu omiaan. Ja nyt eilen alkoi näyttää siltä, että jopa mun Hertasta saisi ongelmakoiran jos sillä ei olisi tarpeeksi tekemistä. Jouduin aivan kieltää sitä kuopimasta pihaa ja juoksemasta lasten perässä, kun eilen oltiin pihalla. Vielä viikonloppu huilitaan ja maanantaina aletaan hioa seuraamista. Hyväähän Hertan seuraaminen on mutta aina se voisi olla parempaakin ja intensiivisempää. Pitemmissäkin pätkissä pysyy kyllä kontakti mutta kyllä se hetkellisesti välillä tippuu ja tämä otetaan nyt työn alle, josko siitä suruusta tulisi vielä parempaa. Ylempiä tokoluokkia kohti mentäessä on nyt tämän aika. Ihana nähdä, että lepo teki koiralle hyvää vaikka pihassa muutama ihana kuoppa nyt onkin..

Tänään käväistiin maalimiesoppilas Mikael Lammin leikityspäivässä. Hertta on nähnyt maalimiehen elämässään kolme kertaa. Viettitestissä, spl arvioinnissa ja kerran käyttiin kattomassa maalimiestä ennen arviointia. Ensimmäinen kokemus Hertalla maalimiehestä oli viettitestissä. Tunnen koirani ja tiedän sen viettien tason, joten ei tullut yllätyksenä se mitä Hertta testissä teki. Ei sitä oikeen kiehtonut niitten äijien kanssa leikkiä ja toisella kierroksella se teki juuri sen mitä olin joilekkin arvellutkin sen tekevän. Kaks äijää heiluu lelujensa kanssa hiki päässä ja Hertta otti ja istui mun eteen, vilkaisi välillä mua ja taas alkoi kattoa pää kallellaan niitä äijiä kysyvästi, että mitähän kuulkaa teette. En voinu ku hymyillä ja äijät oli ihmeissään mun saksalaisen kanssa. Seuraava maalimiehen kohtaaminen ei ollu sen kummallisempi, kyllä tällä kertaa jo Hertta innostui leikkimään ukon kanssa mutta ei se ihan perus saksalaisen menoa ollut.

Tänä keväänä se on kuitenkin herännyt ihan erilailla saalisleikkeihin, kun en oo sille niitä varmaan ainakaan puoleen vuoteen tässä välissä ottanut. Lehmien nännikumi osoittauti leluksi josta Herttakin on valmis taistelemaan ja jota se hienosti saalistaa. Tästä sille on saatu ihan uusi vaihde tekemiseen tokokentälläkin. Se kestää nyt hyvin painetta leikin aikana, jota se ei aiemmin ole kestänyt yhtään. Välillä se tulee jopa käsille jos ei saa lelua multa. Aluksi luulin, että pointti on tuo lelu, että kunhan löytyi lelu jota Hertta haluaa saalistaa ja josta se tykkää taistella niin sitten homma alkaa pelittä, mutta ei asia ollutkaan näin. Sen piti vaan antaa kasvaa kaksi vuotiaaksi ennenkuin saalishommat alkoi kiinnostaa. Voitettiin viime kokeesta patukka ja kokeilin leikittää Herttaa sillä, aiemmin se ei patukoista piitannut, mutta nyt leikki silläkin aivan kuten nännikumilla. Hertalla on vaan ottanut hieman aikaa syttyä tämänkaltaiseen leikkiin. Onneksi maltoin antaa sen pitkän tauon ja nyt me pystytään hyödyntää tätä tärkeää viettiä kouluttautumisessa.

Tänään Hertta sitten teki taas maalimiehen kanssa juuri niinkuin olin ajatellutkin. Nyt äijän kanssa pystyi jo leikkiä, se eiollu kauheaa ollenkaan. Saatiin hyvät avut meidän yhteen leikkimisessä ilmaantuneeseen ongelmaankin leikityspäivästä. En koskaan olisi uskonu että tämä päivä tulee, mutta Hertalla pakkaa nyt olla irrotusongelma 😀 Ei irrota lelusta irti käskyn saadessaan. Oon koittanu tehdä sitä sille kahden lelun leikillä mutta ei oo oikeen toiminu. Ja käsky eri voimakkuuksilla, ei tehoa. Maalimies kehotti antamaan koiralle pienen muistutuksen, jos irti ei ole heti selvä juttu ja niin alkoi irrottaa. Hertta vaan on niin pehmeä koira ja otti pentuna niin helposti itteensä että en ole tohtinut tätä tehdä. Mutta näköjään se ei ole enää tässä iässä moksiskaan saadessaan muistutuksen jos ei irrota käskystä heti. Taas ollaan askel edempänä meidän touhuissa.


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kuvia kokeesta

Laitetaampas kuvia tämän päivän tokokokeesta. Kokeesta tarinaa edellisessä kirjoituksessa.

     Seuraamista

     Seuraamista juosten

     Liikkeestä maahanmeno

     Luoksetuloa

     Nouto, käskyä odotellessa

     Noudon palautusta hyvällä ilmeellä

     Noudon palautus

     Kauko-ohjausta

      Kauko-ohjausta

     Hyppy käskyä odotellessa

     Ja kiitos hyvin tehdystä työstä.

Ja tietenkin aina pitää ottaa pakollinen palkintokuva.

Tokokokeessa

Pieni amatööri koiraharrastaja on taas onnellinen! Kaikki ne tunnit joita on vietetty treenikentillä ja kaikki se käytetty aika, joka on mennyt siihen pohtimiseen miten jokin ongelma ratkastaan... Ne kaikki on taas lopulta kannattanu. Sen lisäksi oon viimeinkin keksinyt mikä on Hertan oikea lähestymistapa ennen omaa suoritusta. Ja on se kyllä kasvanut ja sitä mukaa tekee asioita ihan eri meiningillä. Nyt mä tiedän että Hertta otetaan autosta vasta just ennen omaa suoritusta, herätetään lelulla ja siitä suoraa kehään ja lelu salaa jollekkin tyypille juuri ennen kehään astumista. Tällä tyylillä koira toimii. Annetaan ohjaajallekkin pisteitä oikean mielentilan löytämisestä tähän kokeeseen. Hertta ihan selkeästi odotti saavansa lelun muutaman liikkeen suorittamisen jälkeen kun ensin oli kehuttu. Mutta eipä tullutkaan. Kestävyys on koiralla kasvanut ja tänään voin sanoa meidän tehneen yhdessä ja tehtiinkin hyvin. Avoimen luokan kirous on purettu ja viimein tuli se ykköstulos! Pisteet 178 ja vielä kolmas sija ja palkinnot kotiin. Palkintopatukkaa piti kotona heti testata ja yllätyin kun huomasin, että Hertta leikki sillä mun kans hyvin. Ei se ookkaan se pelkkä lehmän nännikumi, josta se tykkää ja sen takia on alkanu leikkiä hyvin, se on heränny leikkiin muutenkin, leikki patukalla ihan samalla tavalla!

Jospa sitten vielä tarkempi mietintä kokeesta kohta kohdalta ja ne pisteet teille nähtäväksi.

Paikkamakuu: Lonkalle oli menny ku olin piilossa mutta muuten ei sanottavaa. Eikä tuokaan mikään huono asia, säännöissä sallittua.

Seuraaminen: tästä en oikeestaan tiedä miten meni,keskityin niin kovin siihen että kävelin reippaasti, ettei koira tee niitä ennakointeja ja luule että tulee jäävä. Sen muistan että koira teki hyvät käännökset, jopa täyskäännökset oli tosi hyviä.

Liikkeestä maahanmeno: Tähän ei mitään sanottavaa. Aina ne muistaa mainita, että voisi olla nopeammin maassa, mutta heti se sinne alkaa mennä kun käsky käy.

Luoksetulo: olis voinu olla vähän nopeampi, mutta laukalla mentiin ja pysähtyi hyvin.

Liikkeestä seisominen: Tässä jostain syystä näyttää nyt olevan epävarmuutta, että kumpikos jäävä tämä olikaan. Tätä pitää treenata ja keksiä mikä on se juttu miksi Hertta on epävarma että oliko käsky maahan vai seiso. Jäi seisomaan, seisoi hetken, mutta meni sitten kuitenkin maahan.

Noutaminen: Tämän kanssa on tehty töitä. Koitettu konstia jos toistakin ja voi miten ohjaajaa hymyilytti kun tämä oli oikeestaan täydellinen. Hyvä vauhti mennes ja tulles laukalla. Siihen pitää koittaa tehä jotain että selkeesti on paineessa kun istuu mun viereen kapulan kanssa. Tulee siihen kyllä hyvin oikeaan paikkaan mutta laskee päätään alaspäin ja pälyilee. Sitä treenataan. Siihen kohtaan pitää saada ilo ja paine pois.

Kauko-ohjaus: Ei sanottavaa. Oikeen hyvät.

Estehyppy: Ei sanottavaa. Oikeen hyvä

Pisteet: 10, 9,10, 8, 0, 10, 10, 10, 10
Yhteensä 172 pistettä
AVO1
Sijoitus 3/11

Tästä jatketaan kohti uusia kokeita. Kesäkuussa on ilmoittauduttu kahteen kokeeseen. Niitä ennen koitetaan saada se ihana varmuus jääviin takaisin joka oli ennen. Epävarmuus varmaan siitä että on annettu palautetta ennakoinnista jäävissä niin on ottanu sen niin ettei saa jäädä ollenkaan seisomaan.
Toinen treenattava asia on se noudon palautuksen paineistuminen. Muuta ei tämän kokeen tiimoilta tarvitse treenata.


perjantai 1. toukokuuta 2015

Touhukas viikko takana ja aina vaan jatkuu..

Nyt on kyllä ollu koiralla touhukas viikko! Eikä se oo vielä edes loppunu..

Maanantaina käytiin jäljellä kokeilemassa jälkipäivänä saatuja vinkkejä kulmiin ja esineille. Tarkotus oli tehdä kaksi neliön muotoista jälkeä mutta teinkin kolme.. Ihan siitä syystä, että ensimmäinen jälki meni ihan mettään. En tiedä mikä oli koiralla mutta heti alussa jo meni ensi oikialle ja sitte vasemmalle vaikka olis pitäny mennä suoraa ja oli jotenki ihmeen paineistunu. No toinen jälki meni hyvin ja pienen pidätteen kun teki kulmapaaluilla niin koira kääntyi ku oppikirjasta suoraa. Tein sitten kolmannenkin jäljen ku se eka niin harmitti. Siihen laitin loppuun kolmen kulman jälkeen esinesuoran. Neljä esinettä 20 askeleen välein. Kyllä se piti jokaselle esineelle korjata suoraan. Mutta palkan tulosuunnan on tajunnu hyvin ja sen että esinettä tuijottamalla sitä palkkaa alkaa sataa! Tämän jäljen kulmat meni jo todella hyvin. Kulmien ajoittaisesta ontumisesta ja esineilmaisun vinoudesta huolimatta oon nyt ilmottanu koirani FH eli erikoisjälkikokeeseen 24.5.. Sielä voi tapahtua ihan mitä vaan! Koiralla on mahdollisuus tehdä sielä tulos mutta on myös mahdollista että ei tee.. Senhän näkee vasta ku on menny paikalle ja ajanu jäljen. Koe vaan pidetään multapellolla, jossa Hertta ei oo koskaan jäljestäny.. Onneksi löysin kotikontuilta multapellon johon voin mennä koittamaan. Jännittää ihan pirusti nyt jo se koe! Tokokokeet ei enää oikeestaan jännitä mutta tämä on ny ihan uus juttu. Jos me tulos saadaan jälkikokeesta niin se menee mun arvoasteikossa kaikkien näitten tottelevaisuustittelien edelle. Vaikka tulos tulis rajaa hipoen niin oon siinä kohtaa ylpeä itestäni ja koirastani. Katotaan ny miten sielä käy...

Tiistaina pidin taas tokokurssia. Hertta on aina mukana näyttämäs miten opetetaan ja miltä valmis liike näyttää. Hertan treeni oli ihan perustouhua. Mutta ne mun kurssilaiset. Oon niin ylypiä niistä. Ne etenee mahdotonta vauhtia. Niillä on motivaatiota ja kyky ottaa vastaan ohjeita ja toimia niiden mukaisesti (se ei oo aina niin itsestäänselvää). Mä myönnän että tykkään opettaa toisia koirakoita, aloittelijoita eritoten (lue: osaavammmille mulla ei oo mitään annettavaa ;) ). On ihana nähdä miten ne hoksaa mun neuvojen kautta mitä tehdä ja miten se koira toimii ja oppii. Vielä olis kaks kurssikertaa jäljellä ja kaukokäskyt sekä hyppy ohjelmassa.

Keskiviikkona olikin sitte omat tottelevaisuustreenit. En haluisi niistä kauheesti puhua.. Edellisen tokokokeen jälken Hertan treenin aihe oli että saadaan se tietoiseksi siitä että liikkurin puheista ei oteta itelleen käskyä vaan vasta mun puheesta. Asia meni parissa treenissä neidille perille ja sitä ei oo sen koommin ollu että ennakois jäävää ilman liikkuria tai liikkurilla. Alan tulla siihen tulokseen että  tuo koira oikeesti ymmärtää puhetta. Se on kuullu että meillä on sunnuntaina koe ja päätti että ekan seuraamispätkän jälkeen tulee jäävä liike ja niin se jäi seisomaan omiin nimiinsä kun olin kymmenen askelta seuruuttanu.. No se sai asiasta palautetta ja muuttui ihan eri koiraksi. Se kävi ihan ylikierroksilla ja kuumana. Edisti ja painoi ja teki kaikkea mitä yleensä sakut tekeekin, mutta ei mun kiltti Herttani. Treenikamuilla oli hauskaa ja myönnän että oli mullakin. Olis oikeestaan ihan jees ku koira kävis useemminkin vähä ylikierroksilla. Lupasin että siinä kohtaa pyörryn ku se alkaa piippaamaan.. Mutta nyt täytyy sitten toivoa että huono viimeistelytreeni tietää hyvää koetulosta. Usein kun on ollu toisinpäin. Tai no, ei voi sanoa että usein, nämä AVO kokeet ei ny vaan oo menny ihan putkeen.. Mutta kuten kasvattaja sanoi "onhan koekirjassa vielä hyvin tilaa". Täytyy muistaa tuo!

Meidän, tai siis mun, tuskin Hertta kokeista haaveilee, yks haave on suorittaa AD koe. Kestävyyskoe jossa pyöräillään koiran ravatessa 20 kilometriä. ensin 8 km, tauko, 7 km, tauko ja vielä 5 km. Taukojen pituutta en muista. Mahtoivatko olla 20 minuuttia.. AD on mielessä kun me tehdään pyörälenkkejä. Kymmenen kilometrin lenkki heitettiin yks aamu tällä viikolla, mahtoi olla tiistaina. Koira jaksaa todella hyvin jo tuonkin matkan. Kotiin kun päästiin niin olis vielä halunnu että heittelen sille keppiä. Pyöräilyn jälkeen teen Hertalle aina ehdottomasti hyvät venyttelyt palautumisen jälkeen, vaikka ainakaan tähän mennessä ei oo vaikuttanut mitenkään Herttaan nuo pyörälenkit. Jaksaa tosi hyvin jo tuollaisenkin matkan, menee löysällä narulla pyörän vierellä koko matkan. Pyöräillessä Hertta ravaa hienoa puhdasta ravia ja palautuu nopeasti, että kyllä sillä ihan hyvä kunto taitaa olla. Katsotaan nyt koska ko. koe tulee ajankohtaiseksi vai tuleeko koskaan. En nimittäin oo ollenkaan varma että saanko itteänni koekuntoon vaikka koiran saisinkin..

Ja sitten se kohta viikosta joka oli eniten koiran mieleen! Uimakauden avaus! Käväästiin me pari viikkoa sitten jo kattelemas uimarantaa ja vähä kastelemas tassuja mutta ny mentiin jo oikeen uimaan. Hertta on aivan hullu ku se pääsee uimarannalle. Uiminen sinänsä ei oo Hertan mielestä se kivoin aihe, vaikka ui kyllä aina heitetyn kepin hakemaan. Mutta se hiekkadyyneillä juokseminen ja ennenkaikkea rantavedessä kuopiminen: Se on Hertan mielestä ihan parasta! Kuvat kertoo lisää..
Uimaranta on se paikka, jossa Turo-poika tulee aina väkisin mieleen. Uiminen on Turon mielestä parasta mitä koira voi tehdä. Toivottavasti siellä missä Turo nyt on, saa uida niin paljon kuin haluaa <3

Kaikkien noiden touhujen jälkeen pari päivää lepoa ja sitten tokokokeeseen..