lauantai 25. huhtikuuta 2015

Ahkera treenaus kannattaa!

Nyt on pieni amatööri-koiraharrastaja taas niiiiin onnellinen.

Tämä päivä vietetty mahtavassa aurinkoisessa säässä pellonlaidalla istuen. Peltojälkipäivä oli todella onnistunut. Pirjo Lastikka oli todella osaava ja miellyttävä kouluttaja, seurana vain mukavia koiraharrastajia ja mikä parasta: en oo arvioinu väärin koirani osaamistasoa!


Jälkipäivässä oli kennelkerhomme jäseniä. 5 saksanpaimenkoiraa, bokseri, porokoira ja malinois. Teimme päivän aikana kaksi jälkeä per koira ja siinä sivussa nautimme auringonpaisteesta. Kukin teki tasonsa mukaan. Itse kerroin kouluttajalle Hertan olevan mielestäni melkolailla koevalmis. Kulmien ajamista pitäisi tarkentaa ja esineilmaisua myös. Ilmaisee kyllä aina, mutta menee vinosti maahan ja/tai esineen päälle ajoittain. Jäljestys sinällään on hyvää ja hukatut kulmatkin löytää itse ja melko nopeasti, pyörii parin metrin säteellä jos kulma menee hukkaan.


Ensimmäisen jäljen tein neliön muotoisen, n. 50 askelta per sivu ja lopussa esine, että saadaan esiteltyä ne meidän ongelmakohdat. Eka kulma koiran mitan ohi ja siitä helposti takasin jäljella, tokassa saman verran yli mutta jälki ei löytynytkään enää niin helposti uudestaan, mutta löytyi ja vipa kulma muistaakseni ihan ok. Ilmaisussa ei menny esineen päälle, tassu mahtoi olla päällä, mutta meni pitkästä aikaa pahasti vinoon. No seuraavalle jäljelle sitten kouluttajan uudet opit käyttöön. Samanlainen neliöjälki ja lopussa esine. Kouluttaja käski ennen kulmaa tehdä "paalun". Tallata jaloilla kovemmin yhden kohdan molemmat jalat vierekkäin, jotta näkisin itse paremmin missä kulma on ja koira haistaisi siinä kohtaa jäljen paremmin ja siitä sitten seuraava askel, se kääntyvä, myös kovemmin tallattuna ja matka jatkui siitä. Esineeltä ei saanut palkkaa jos meni kovin vinoon tai esineen päälle. Esinettä siirrettiin hieman eteenpäin jotta koira korjasi asennon oikeaksi. Koiran päällä seisten ( joo kuulostaa ei-jälkiharrastajan korviin melko kamalalta.. En mä sen päällä seiso vaan koira on mun jalkojen välissä maassa )tiputellaan ruokaa esineelle. Pyritään siihen että koira katsoo esinettä, eikä ohjaajaa ja palkkaa sataa kirjaimellisesti siitä tuijottamisesta. Tässä aluksi nyt kokoajan uusi nami tulee kun edellistä syödään ja kohta jätetään namien väliin myös hieman miettimisaikaa.


Näillä uusilla ohjeilla sitten toisen jäljen tekoon. Samanlainen neliöjälki, että saadaan monta kulmaa ja loppuun esine. Hertan jälki ehti vanheta tosi kauan ku sitä ennen jäljesti kahdeksan koiraa joista yks oli kouluttajan koira. Ei varmaan pahoin mee vikaan jos sanon että oli melko lailla koevanha jälki. Koira oli täydessä unessa kun hain sen autosta jäljestämään. Kyllä se vähä heräs ku käytiin käveleskelemäs ennen jäljestystä. Ajattelin että turha mennä koko jäljelle.. Jäljelle kuitenkin mentiin ja kyllä se heräs matkalla. Tavaallisen rauhalliseen tapaan lähti jäljestämään ja ensimmäinen uudenlainen kulma sai mut ajattelemaan, että näin pienestä jutustako se oli kiinni!! Eka kulma oli ihan ku oppikirjoista! No seuraavissa ei sitte mennykkään enää niinku elokuvis.. Toisesta kulmasta koiran mitalla ohitte ja nyt tehtiin niin että palautettiin koira takasin jäljelle metri ennen kulmaa ja kulmassa liinasta pieni nyppy niin johan hoksas kääntyä. Kolmannessa kulmassa liinasta pieni nyppy ja kääntyi. Esineellä ei niin pahoin vinoon ku ekalla jäljellä, lonkkamakuulle vaan. Mutta korjattiin oikeaan asentoon ja siitä palkkausta. Nyt sitten näillä konsteilla aikaa kuukausi saada kulmat toimimaan ja ilmaisua hinkataan kuntoon kotona kuivaharjoitteluna ja tietty jäljellä. Ja se olis vielä listalla että malttaa maata siinä esineellä niin kauan että nousen ite ylös, näytän esinettä tuomarille ja sitten vasta saa nousta ja jatkaa. Vieraan ihmisen jälkiä ja harhajälkiä. Näitä olis nyt saatava kuukauden aikana Hertalle tehtyä niin tohtisi koe kutsuu...


Koulutuksen alussa jäljelle tulleet ohjaajat kertoivat koiristaan ja niiden osaamistasosta kouluttajalle. Hertasta kertoessani totesin, että "mulla on ajatuksena ilmoittaa koira tänä vuonna kokeeseen, mutta luulen että romutat mun ajatuksen, varmaan on jäljestyksessä jotain jota en oo huomannu." Päivän ihanin uutinen oli se, että en ole arvioinut koirani taitoja väärin, vaan kouluttaja kehotti ilman muuta ilmoittamaan Hertan kokeeseen!


Pieni amatööri koirankouluttaja on äärettömän tyytyväinen itseensä ja koiraansa. Mä oon oikeesti saanut koirani koevalmiiksi muussakin kuin tottelevaisuudessa. Tottelevaisuuskokeisiin koiran valmiiksi saaminen on hieno asia. Mutta jostain syystä mä pidän vielä suurempana asiana sitä että saa koiran koulutettua koetasolle jossain  muussa lajissa, oli se sitten haku, metsäjälki, peltojälki tai suojelu esimerkiksi. En tiedä miksi näin, koska tottelevaisuusosioiden ja - kokeiden koevalmius on kovan työn takana sekin, mutta tällainen ajatusmaailma on minulla.


Miten hienolta näyttäisikään kun saisin kirjoittaa Hertan nimen näin BH FH1 TK1 Eigen Karolina.. Vau, ihan kylmät väreet menee. No, ei intoilla ennakkoon. Monta asiaa pitää mennä vielä putkeen ennen FH koulutustunnuksen saamista. Ensinnäkin täytyy saada paikka kokeeseen, johon varmasti on ruuhkaa, koiran täytyy jäljestää kuten se osaa, mun ei saa jännittää jotta se ei vaikuta koiran työskentelyyn, sen pitää jäljestää hyvin 10 metrin liinalla, sen pitää kestää häiriö joka tulee kun tuomari ja jäljentekijä seuraa meitä jäljellä, sen pitää ilmaista kaikki esineet jäljeltä, sen pitää mennä ne pirun kulmat ja ja ja .. Paljon on vielä onnistuttava ennen koulutustunnusta, mutta parhaamme lupaamme yrittää!


torstai 23. huhtikuuta 2015

Levon ja treenin suhde

Tällaisia  aiheita aloin miettimään koulutehtäväni pohjalta..

Miten koira liikkuu niinä päivinä kun se ei käy treeneissä?
Entä ennen ja jälkeen treenin?
Mikä on sopiva treenin määrä?

Oletko miettinyt näitä asioita oman koirasi kohdalla? Minun ainakin on myönnettävä, että mikäli mulle olisi siunaantunut luustollisesti terveitä koiria, niin aivan varmasti en olisi näin paljon miettinyt koiran hyvinvointia, kuntoa, liikunnan vaihtelevuutta tai lihashuollon merkitystä tms.. Aina välillä käy mielessä, että josko tekisi koiralleen oikein ohjelman jota noudattaa, mutta ei se toimi niin tavallisen työläisen, perheellisen ja luonnonvoimienkin armoilla olevalla ihmisellä. Suunnitelmaa joutuisi kuitenkin aina muuttaa, muiden elämän asioiden vuoksi. Mutta olen pyrkinyt siihen että koirani saa riittävästi ja monipuolisesti liikuntaa ja treenin ja levon suhde olisi kohdillaan. Hertta liikkuu hyvin pitkälle aina vapaana. Vähänlaisesti tehdään remmilenkkejä. Tarpeidenteon takia tehdään ja toisinaan ei huvita ajella mettään yms, niin silloin lähdetään ihan perinteiselle remmilenkille. Remmilenkkeily on koiralle kovin yksipuolista liikunta. Mun korvaani särähtää aina kun sanotaan että " ei meidän Rekulla voi mitään vaivoja olla, se on kotikoira, makaa vaan sohvalla ja käy rauhallisilla remmilenkeillä." No sillä teidän Rekulla just on niitä jumeja, eikä se pääse kehittymään tasapainoisesti, mikäli se ei saa monipuolista liikuntaa monipuolisilla alustoilla. Älkääkä käsittäkö väärin: en aliarvioi kotikoiria, kaikkien ei tarvitse olla jatkuvasti menossa koiransa kanssa jossain koulutuksessa tai kokeessa, kotikoirakin on koira, ihmisen paras ystävä, tarkoitan sitä että olisi nähtävä, että koiran ei tarvitse olla aktiiviharrastajan koira, jotta se tarvitsisi monipuolista liikuntaa ja kehonhuoltoa sekä aktiviteettia aivoille voidakseen paremmin.

Treenin ja levon suhde on mielestäni koirakohtaista. Siinä missä toinen koira etenee ja toimii paremmin treenatessaan viisi kertaa viikossa niin toiselle koiralle samaan tavoitteeseen pääseminen on kaksi kertaa viikossa. Jokaisen pitää tuntea se oma koiransa. Mikä on sun koiralle se sopiva määrä. Olis taas paljon helpompaa kun joku tulis ja kertois että koiraa treenataan kolme päivää viikosta ja muut lepopäiviä. Ei tarttisi itte miettiä eikä oppia tuntemaan sitä omaa koiraansa. Monelle aloittelevalle koiranohjaajalle on suuri yllätys että sielä kentällä ollaankin vain se 5-10 minuuttia, korkeintaan vartti kerrallaan, taas koirasta ja koulutustasosta sekä koiran iästä riippuen. Itse syyllistynyt myös siihen liian pitkään hinkkaamiseen. Se näkyi hyvin edellisen koirani tekemisessä... Liiallinen treeni tuottaa koiralle stressiä joka myöskin aiheuttaa lihasjumeja ja muuta vaivaa koiralle.. Ei riitä että huolehtii koiran fyysisestä hyvinvoinnista, on muistettava myös se henkinen puoli!

Entäs ennen ja jälkeen treenin.. Otatko koiran suoraan autosta treeniin, lajissa kuin lajissa, vai käytkö verryttelemässä sen ennen ja jälkeen suorituksen? Entä mites palauttavat venytykset? Niin.. Ei muista, ehdi tai muutenvaan jaksa tuhlata aikaaa sellaseen ku "Ei tuolla mun koiralla  oo mitään vaivojakaan"..  Myönnän, itsekin luistan tästä välillä, mutta olen pyrkinyt siihen Hertan ja hänen luusto- ja lihasongelmien vuoksi että koira olisi lämmin ennen kuin se alkaa treenaamaan. Ja jos en treenipaikalla jostain syystä sitä vie pienelle kävelylle ja/tai venyttele, niin kyllä se kotiin päästyä käy pienen palauttelukävelyn ja venytellään kun on palautunut treenistä. Mutta kuten sanoin, tuskin olisin näin innokas näissä asioissa jos mullakin olis koira jolla "ei oo mitään vaivoja". Näitä asioita ei tehdäkään ongelmien hoitamiseksi vaan niiden ehkäisemiseksi..

Ja nyt te sitten mietitte että " no kuinkas se Hertta sitten liikkuu". Hertta on sen verran pehmeä ja matalaviettinen koira, että olen huomannut sen olevan tokokentillä parhaimmillaan kun sillä on sen puolen treeniä vain kaksi kertaa viikossa. Joskus saatan lisäksi tehdä jonkun pienen yhden asian treenin kotona lisäksi. Enemmän jos tottelevaisuutta hinkkaa, niin koiran tekeminen huononee selvästi. Ennen koetta Hertta pitää 4-5 päivää kokonaan vapaata tottelevaisuustreeneistä. Tätä tosin oon alkanut miettiä uudelleen, että onko tämä sittenkään oikea konsti.. Todennäköisesti ennen seuraavaa koetta otan pienen treenin edellisenä päivänä ja katson miten muutos koetta edeltävissä treeneissä vaikuttaa koesuoritukseen. Jälkikaudella eli n. huhtikuusta lokakuuhun pyritään siihen että jälkiä tulee tehtyä kerran viikossa. Loput päivät Hertta käy uimassa, metsälenkeillä, pelloilla juoksemassa, hankitreeneissä, remmilenkeillä, on vapaana pihassa kun olen lasten kanssa ulkona, tekee esineruutua ja hakuilua vaihteluksi omille päälajeilleen, käy pyörälenkeillä, leikkii toisten koirien kanssa (tätä ei kauheasti ole, kun pelkään selkää siinä rallauksessa)... Tällälailla mun koirani liikkuu. Joka päivä se tekee jotakin tylsien remmilenkkien lisäksi. Usein remmilenkit ajoittuu niihin päiviin kun on tottistreenit, ettei tehdä mitään suuremmin energiaa purkavaa jotta koiralla olisi virtaa vielä kentällä.

Sen myönnän että lämmittely jää toisinaan tekemättä. Hyi mua! Mutta treeninjälkeinen huolto meillä on kyllä kohdillaan. Käyn aina treeneistä kotiin tullessani pienen kävelyn ja venyttelen koiran viimeistään kahden tunnin kuluttua treeneistä. Talvella maneesissa tehtyjen treenien jälkeen, kierrettiin Hertan kanssa aina muutamaan kertaan kävellen maneesi ympäri. Joo, näytti tyhmältä, mutta mitäpä ei koiransa eteen tekisi :D Mutta kuten jo sanottu, tuskin olisin näin ahkera jos koiralla ei olisi vaivoja. Selkeästi vain huomaa sen eron koiran fyysisessä terveydessä kun nämä hommat hoitaa kunnolla. Ja mikäli se päivä vielä tulee että mullakin on koira jolla "ei oo mitään vaivoja" niin luulempa että tästä on tullut niin rutiinia mulle, että sekin huolletaan samallatavalla kuin Hertta nyt.













tiistai 21. huhtikuuta 2015

Jäljestyksestä

On aina yhtä rentouttavaa, mennä aamulla ensimmäiseksi auringonpaisteessa pellonlaitaan, hyvässä seurassa, jäljestyksen merkeissä. Sielä hermo lepää!

 Kokeilin tänään tehdä Hertalle tälle vuotta ensimmäisen pitkän jäljen ja ajaa pitkällä liinalla. Jäljelle tuli pituutta 700 askelta, kuusi suoraa kulmaa, kolme esinettä, tunnin vanhenemisaika. Jäljen pituus ei ole koiralle ongelma, jaksamista olisi piisannut vielä tuonkin matkan jälkeen. Pitkä liinakaan ei ole ongelma, hyvin jäljestää silläkin. Kaikki jäljelle laitetut kepit ilmaistaan aina ja yleensä pysyy hyvin jäljen päällä koko matkan. Mutta.. Kulmat ja esineiden ilmaisu vaatii hienosäätöä. Toisinaan kulmat menee niinku oppikirjoista suoraa. Sellaisia kulmia nähtiin tänäänkin, mutta toinen ja kolmas kulma meni jostain syystä koiralta hukkaan. Se sanottakoon kuitenkin koiran eduksi, että kun se hukkaa kulmassa jäljen, se alkaa heti työstää, jotta löytäisi jäljen uudelleen ja tässä kohtaa pidättelen suurta suutani ja koitan seistä aloillani että koira saa itse tehdä työnsä. Ja aina se sen löytää nopeasti uudelleen. Mutta kun.. Kokeessa niitä ei saisi hukata.. Tein tänään jäljen täysin ilman ruokaa muuten, mutta  askel ennen kulmaa oli ruoka ja askel kulman jälkeen, ajatuksena se että tällä tavoin koira tarkentaa kulmassa jäljestystään. Jäin kuitenkin jäljestämisen jälkeen miettimään, että onko kuitenkin niin, että se ruoka vain häiritsee Hertan jäljestämistä, se ikään kuin katkaisee työn teon ja paremminkin sekoittaa koiraa kuin auttaa sitä.. Mene ja tiedä.. Sitten se ilmaisu.. Ilmaisu on kyllä varma, ilmaisee aina. Hertalla ei koskaan jää esineitä jäljelle. Mutta se ilmaisutyyli pitäis hioa. Pakkaa välillä mennä esineen päälle maate, toisinaan menee oikein, niin että esine jää jalkojen väliin. Toinen hiottava asia on maahanmenon suunta. Saisi mennä jäljensuuntaisesti mutta pakkaa mennä vinoon. Ei mene maahan esineelle vaan mulle ja siksi kääntää itsensä vinoon ku mä tuun sielä perässä.. Onneksi on olemassa osaavampia ihmisiä joilta voi aina hakea oppeja kun joku menee vikaan. Neljän päivän päästä osallistumme Lastikan Pirjon peltojälkipäivään. Pirjo on kisannut FH2 jäljellä ja taatusti sillä on antaa tälläselle itseoppineelle, koiransa pilanneelle amatööriohjaajalle jotakin vinkkejä näihin aiheisiin. Muahan ei haittaa että koira ilmaisee vinossa asennossa tai esineen päällä, mutta kun ovat niin nipoja kokeissa että noista menee turhia pistevähennyksiä. Lauantaita odotellessa... Perästä kuuluu..

Ennen palveluskoiralajeihin tutustumista olin täysin varma että haku on mun laji. Mutta kyllä matkan varrella on tullut todettua, että luulin väärin. Molempia on koitettu ja jälki vetää kyllä pitemmän korren. Valitsen kyllä tulevat koirani siten että nenä toimii. Onneksi Eigenien nenä toimii, ettei tarvitse vaihtaa hyväksi ja minulle sopivaksi todettua kenneliä.

En lakkaa ihmettelemästä koiraeläimen nenää. Kävelet jonkun reitin pellolle tai metsään, tiputtelet sinnne taskussasi olleita pieniä puun paloja  ja kun kahden tunnin päästä otat koiran autosta, puet sille valjaat päälle ja sanot käskyn "jälki", niin koira tietää mistä oot kaksi tuntia sitten kävellyt ja kulkee saman reitin nenällään tietäen mitkä tavarat on sun taskusta peräisin. Uskomatonta mun mielestä. Toinen asiaa mikä aiheuttaa pienessä ihmisessä ihmetystä on koiran ehdollistuminen välineisiin. Hertalla ei esimerkiksi pidetä valjaita muualla kuin jäljellä ja pyörälenkillä. Pyörälenkki lähtee omasta pihasta ja jälki tapahtuu pellolla, nämä koira osaa erottaa toisistaan. Kun pellon laidalla otat koiran autosta valjaat päällä niin koira laittaa heti nenän maahan. Se on niin ehdollistunut valjaiden pukemiseen pellonlaidalla, että tietää täysin mitä on tullut tekemään ja aloittaa jäljestämisen heti autosta päästyään. Pavlov oli viisas mies ;)

Hertan valttikortti hyvässä jäljestämisessä on rauhallisuus. Edellinen koira kun ei vielä kuoppaan menneessäänkään osannut mennä jäljellä rauhassa, vaan liinan perässä meni ohjaaja joka joutui seisoa takakenossa jotta saisi koirastaan edes hieman vauhtia pois. Hertan luonne sopii hyvin jäljestämiseen. Hertta on matalaviettinen sakuksi, mutta toimintakykyä siltä kyllä löytyy, eikä anna periksi kun on jäljelle lähtenyt. Näillä ominaisuuksilla: hyvä nenä, rauhallinen keskittymiskyky ja toimintakyky: niillä siitä on tehty hyvä jäljestäjä. Hertalle ruoka jäljellä ei ole koskaan ollut se juttu.  Se on se itse jälki. Hertalta on tosi varhaisessa vaiheessa otettu jäljeltä pois kaikki ruoka. Sinä päivänä kun Hertan nimen eteen saa laittaa kirjaimet FH niin mun riemulla ei oo kyllä rajaa. Siinä kohtaa tiedän että kaikki ne pellon laidassa vietetyt tunnit ja itsensä naurunalaiseksi tekeminen tietämättömän silmissä on kannattanut! Kyllä jälki on mun laji!


Ylemmässä kuvassa jäljestää jo tästä maailmasta poistunut Turoni, alemmassa Hertta. Tyhjä pelto jälkipaalulla varustettuna edustaa mun sielunmaisemaa ja otettu tänä aamuna, kun istuin pellon laidalla.





maanantai 20. huhtikuuta 2015

Poissa kotoa

Voi miten mukavaa vaihtelua on välillä lähteä pois kotoa koko viikonlopuksi, vaikka reissussa aina väsyykin. Onneksi on noin vaivaton matkakaveri.. No, osaa se tehdä sellasiakin juttuja joita ei tarttisi. Niin tälläkin reissulla.. Oltiin koirahierontaa opiskelmassa koko viikonloppu. Asia on onneksi niin mielenkiintoista että se ei edes tunnu opiskelulta. Vaikkakin täytyy myöntää että lihasten nimet latinaksi nyt jokseenkin kauhistuttaa.. Ei se auta ku opetella. Koiran lihakset, niiden nimet, alku ja lähtökohdat, käyttötarkoitus jne. Helppoa! Meidän opiskeluporukka on todella mukava. Opiskelun jälkeen lauantai-iltaisin saunotaan ja koska seuraava kerta on kesällä niin suunnitteilla olisi grillausilta. Yhteislenkeillä käydään koirien kanssa ja päästetään pellolle juoksemaan. Mukavaa, opettavaista ja hyödyllistä. Kaikkea yhtä aikaa.

Hertan kanssahan on helppo matkustaa. Se on aina relax joka paikassa. Paitsi yhdessä. Näyttelyhäkki. Hertta ei oo elämässään ollu häkissä muutakuin parissa näyttelyssä ja silloinkin minä oon ollu kokoajan läsna häkin luona. Jo edelliseen koulutusviikonloppuun lähdettäessä surkuttelin, että mitenköhän Hertta ottaa häkisä oleilun kun majoituspaikassa on koiran oltava huoneessa häkissä jos ei itse ole paikalla. Sanoin jollekkin, että tuskin se sielä muuta tekee kun nukkuu vaikka ei oo sielä tottunutkaan olemaan. No väärin meni mun arvaus. Niin edellisellä kuin tälläkin kerralla koira esitteli houdinin taitojaan ja oli mua huoneen ovella vastassa ku palasin opiskelemasta takaisin huoneeseemme. Ensin luulin että olin unohtanut laittaa koiran häkkiin, mutta ei, läpi se sieltä tulee. En käsitä miten mutta tulee. Yreenikaverilla on malinois ja siltä sain vinkit miten häkistä tehdään sellainen ettei sieltä koira tuu ittekseen ulos. No unohdinhan mä sen asian toteuttaa tälle toiselle reissulle, ehkä kolmannelle reissulle jo muistan. No onneksi edellisellä meidän huoneen ovenkahva oli niin tiukka ettei. Hertta saanut sitä auki vaikka koitti siihen hyppiä ja tällä kertaa huoneemme ovessa oli lukko, niin saatoin jättää koiran huoneeseen irralleen kun olin opiskelemassa. Ehkä mä vielä opin, että mun koira ei pysy häkissä ilman tuunausta.. Toinen asia jossa koira aiheutti reissussa mulle harmaita hiuksia oli pellolla.. En mä kotona mitenkään aharistu jos se juoksee musta kauas ku on tutut reitit, mutta vieraas kaupungis pellolla kun koira saa päähänsä juosta täysiä niin kauas ku vesiojaa riittää, eikä tuu vaikka huutaa niin iskee aharistus. Näin jo mielessäni miten se katoaa lopullisesti ku ei osaa takaasi. Se juoksi sitä ojaa oikeesti varmaan 300- 400 metriä suoraa eteenpäin ennenku kääntyi. Takasinpäin juostessaan se oli niiin onnellisen näköinen. Ollu ikävä vesileikkejä. Ja siinä sitten taas pidättelet ittiäs ja vaan kehut koiraa ku se tuloo takaasi vaikka savu nousee päästä..

Opiskelukavereista löytyy polisiikoiria jäljelle opettava henkilö ja hän tarjoutui katsomaan mikä Hertan ilmaisussa jäljellä mättää kun menee esineen päälle. No perusmokahan on se että ne esineet ei oo Hertalle tarpeeksi merkityksellisiä. Ne pitäis nyt tehdä Hertalle paljon tärkeämmiksi. Tyyliin : haluan jäljesttä koska täältä löytyy se ihana esine.. Avaimia setä heitteli Hertalle pihaan ja naksua käytti. Kyllä Hertta teki hyvää työtä miehen opissa, mutta loppu jääkin sitten mulle.. Huoh.. Tekipä setä Hertalle pienen jäljenkin. Tavallisilla askelilla, kahdella maastonvaihtelulla ja yhdellä ojalla ja ojan ylityksen jälkeen heti kulma ja kahdella esineellä. Ja Hertta pirskutti meni jäljen hienosti! Ja ilmaisi esineetkin hyvin. Kyllä me kohta sinne FH kokeeseen mennään! Kotona sitten tietysti hinkattiin ilmaisua kuntoon, ei ny heti seuraavana päivänä mutta sen jälkeisenä. Kyllä se tästä! Mä olin todella onnellinen siitä miten hyvin Hertta setän jäljen ajoi!

Kotona otettiin vähän tokoa tänään. Hyppynouto, jota on koiralle kertan opetettu viis minuuttia menee jo kokonisena liikkeenä! Jotkut asiat on tälle koiralle kerrasta selviä. Maahanmenon nopeutta on nyt tehty lelun ja mun avulla. Koira istumaan ja siitä nopiaa lelu maahan niin johan tulee vauhtia. Seuraaminen oli tänään ihan huippua ja täyskäännökset nopeita. Huomenaamulla mennään jäljelle ja illalla meikäläisellä tokokurssin pitoa, aiheena luoksetulo. Hertta tulee taas paikalle näyttämään miltä kisaluoksetulo näyttää tokokokeessa. Ja ylihuomenna Juhan tottiskurssi.  Lauantaina päästänkin sitten peltojäljellä kisanneen ihmisen oppiin. Katotaan mitä siitä tulee.

Kuvassa opiskelijoiden vapaa-aikaa..







perjantai 17. huhtikuuta 2015

Treenikaverien esittelyä ja tavoitteita

Esittelempäs teille nyt ne tyypit (tai ainakin niiden koirat) joiden kanssa mä enimmäkseen sielä treenikentillä naureskelen tai pellon laidalla jauhan paskaa jäljen vanhenemista odotellessa. Ja laitetaas vaan ne joiden kans tulee käytyä useesti. Jos kaikki satunnaisetkin esittelee niin täs menee koko yö.

Saksanpaimenkoira narttu Give me Ballantines on kohta kolme vuotias. BH tehtynä ja harrastavat IPOa. Sen lisäksi tavoitteena palveluskoirien jälkikokeet. Tuuli koira on mun Hertan hengenheimolainen luonteeltaan ja vireystasoltaan. Dieselillä käyvä. Sillä erotuksella että Tuuli rakastaa suojelua ja ennenkaikkea maalimiehiä.

Saksanpaimenkoira uros Suvirinteen Univelka on myöskin pikkasen vajaa kolmivuotias.  Urho, toiselta nimeltään Kepponen, on tällä hetkellä valmis BH kokeeseen. Sen jälkeinen lajivalinta on vielä hiukan auki, mutta kaikkea on kokeiltu. Urho kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriösrä. Koskaan ei voi tietää kumpi koira kentälle minäkin päivänä ilmestyy, Urho vai Kepponen. Nykyisin onneksi useimmiten se Urho.

Malinois narttu Ruutipussi Quinta, puolitoistavuotias. Alkaa olla valmis BH kokeeseen. Ronjan kanssa on harrastettu kaikenlaista, kun ei ohjaaja osaa päättää mikä se niitten laji olis ku koira toimii kaikissa. IPO kuitenkin ilmeisesti alkaa viedä pisimmän korren. Ohjaajan käsivarsista huomaa että hänellä on malinois ja liian hitaat refleksit.

Saksanpaimenkoira narttu Powerpfote Double Dice on nyt 10 kk ikäinen. Tämä koira oli mun treenattavana ihan pienestä asti omistajan terveydentilan vuoksi. Pari kuukautta sitten alkoi omistaja itse treenata koiraa. Tästä koirasta ei ihan heti lopu vauhti eikä ruokahalu! Tulevaisuuden lajivalinnat taitaa olla jälki ja toko, saa nähdä. Riialla on pienestä asti ollut vauhtia enemmän kuin omiksi tarpeiksi mutta siitä huolimatta keskittymiskykyinen ja oppivainen otus.

Dobermanni uros Rockslopes Kiro Kherub on nyt kohta kaksi ja puoli vuotias. Kiro on käynyt parissa tokokokeessa raivostuttamassa ohjaajansa ja sen jälkeen on alkanut hallintatreenit. Koira joko toimii hienosti tai sitten poikamaiset jekut vievät voiton. Kiro on äärimmäisen rakastettava Dobberi. Huomaa kyllä, että tämä on porukastamme ainut joka ei ole paimen.
Tässäpä ne lähimmät. Jos näitä ei enää yhtä aikaa mun kanss atreeneissä näy niin johtunee tästä kirjoituksesta 😀

15.4.2015

Taas on päästy meidän tutun ja hyväksi havaitun koutsin oppiin ja heti tuli uusia ja toimivia ohjeita. En mä unta ole nähnyt, Kyllä muutkin huomaa, että Herttaan on tullut ihan uusi vaihde tekemiseen kun on löytänyt se Hertalle oikea lelu: nännikumi 😀 onneksi niitä vaihdetaan navetoissa säännöllisesti uusiin niin ei lopu lelut kesken. Se on ilmeisesti se pehmeys mikä saa Hertan tykkäämään juuri tästä lelusta. Taistelutahto on mennyt ihan uusille asteille ja Hertta kestää leikkiessään hyvin painetta ja ompa meille kehittynyt pieniasteinen irrotusongelmakin tämä lelun kanssa. Se on Hertan kanssa pelkästään positiivinen ongelma, mutta toki sitä on alettu treenaamaan silti paremmaksi. Koutsi oli Sitä mieltä että irrotuksen voisi hoitaa pehmeämmällä äänellä ja taisipa se heti toimia. Tänään kävi moneen kertaan niin että vaikka olin aikeissa tehdä vaan koiralle viettiä ja siitä istu niin olin aivan liian hidas ja koira pääsikin kiinni leluun vaikka ei ollu tarkoitus. tämä on niin tuonut meidän treeneihin uutta puhtia että huomaan treenaavani taas paljon mieluummin. Oon myös oppinut viimein ja vihdoin pitämään treenit tarpeeksi lyhyinä ja lopettanu sen hinkkaamisen. Kauan siihen menikin..
on se kyllä kummallista miten kaikki ihmisen huolet ja murheet unohtuu kun pääsee treenikentälle samanhenkisten ihmisten pariin treenaamaan ja puhumaan paskaa kentän laidalle. Nauru raikaa ja epäonnistumisistakin tehdään vaan pilaa. Ei tätä voisi harrastaakaan jos ei osaisi vääntää vitsiksi niin omat kuin toistenkin mokat ja ongelmat. Siihen kun lisää vielä koiran jonka kanssa tekemisestä nauttii suunnattomasti niin hermojen lepuutus ei muuta vaadi.


13.4.2015 Vieroitusoireita kenties..

Olihan meillä aiemminkin kotisivut, mutta lakkautin ne koska tuntui etten enää halua jakaa meidän elämää netissä enkä keksinyt mitään kirjoitettavaa.. Kummasti niitä mun ainaisia treenijuttujakin jaksoi jotkut jatkuvasti kuitenkin lukea :D

Tällä hetkellä jälleen kerran mietinnän alla Hertan tämän vuoden tavoitteet. Tulette huomaamaan näitä sivuja lukiessanne, että mulla on jonkin verran taipumusta pohtia asioita ja palata samoihin aiheisiin useampaan kertaan. Hertan tulokasvuosi oli sen verran menestyksekäs että sellaiseen tahtiin ei pystytä enää millään tulevaisuudessa. Tulokas vuonna tuli suoritettua palveluskoirien käyttäytymiskoe BH hyväksytysti koiran ollessa vain 1½ vuotias. Lisäksi viime vuonna saatiin kasaan TOKOn ensimmäinen koulutustunnus TK1 sekä korkattiin TOKOn avoin luokka. Yksi luokkavoitto ja sijoituksiakin tuli. Tuollaiseen tahtiin ei kyllä tänä vuonna pystytä millään. AVO luokan TOKO kokeet on nyt menneet toinen toistaan enempi ja vähempi penkin alle. Paketti ei pysy tarpeeksi hyvin kasassa. Aina tulee ne pari mokaa jotka maksaa ykköstuloksen verran.
Alunperin ajauksena oli että tänä vuonna haalitaan kokoon tarvittavat tulokset TK2 koulutustunnukseen, mutta nyt kolmen AVO luokan kokeen jälkeen se tuntuu mahdottomalta. Myönnän että viime vuoden mentyä niin putkeen, tämä harmittaa. Tosin tällä hetkellä koira tuntuu treeneissä tosi hyvältä, mutta kun se tietää ne koetilanteet jo niin hyvin ja kyllä ohjaaja käyttäytyy sielä sitten kuitenkin erilailla kuin treeneissä vaikka en koekaan oikeastaan jännittäväni enää koetilanteita. Sen verran on kuitenkin jo kokeita takana ja koiraan ja sen hallussa pysymiseen täysi luotto. (Samaa ei voi sanoa kokeneensa Turon kanssa kisatessa :D ). Tällä hetkellä alkaa tuntua siltä että yksi AVO1 tulos riittää ja sitten siirrymme VOIttaja luokkaan. Mutta toivon hartaasti että saadaan ne kolme ykköstä AVOimesta tehtyä ja koulutustunnus hankittua. Kiire vain vähän tulee, kun TOKOn säännöt muuttuvat 1.8.2015 alkaen, enkä millään viitsisi enää opettaa koiraa uusien AVO luokan sääntöjen mukaan uudestaan vaan mennä sitten uusilla säännöillä uuteen luokkaan.
Muita tavoitteita tälle vuodelle on Rallytokosta ALO luokan koulutustunnus. siihen vaadittaisiin kolme hyväksyttyä suoritusta kokeista. Yhdet Rallytokon epäviralliset kokeet ollaan käyty kokeilemassa ja ne meni todella hyvin. Hertta teki täyden 100 pisteen radan. Yhdestä ohjaajan mokasta meni 10 pistettä. 70 pistettä on muistaakseni se raja jotta suoritus on hyväksytty.
Kolmas tavoite tälle kaudelle olisi FH kokeeseen osallistuminen. Hertta on luontainen jäljestäjä mielestäni. Sen rauhallisuus on valttia tässä lajissa. Mutta vielä pitäisi saada se oppimaan jäljestys 10 metrin liinalla. Jäljestys sinällään on kunnossa ja kulmatkin useimmiten menee hukkaamatta ja jos hukkaakin niin löytää nopeasti takaisin itse. Ilmaisu on kunnossa. Jäljen pituus toki on myös vielä harjoittelematta. On siinä vielä työsarkaa. FH kokeita vaan on todella vähän täällä meillä päin ja kauas en kokeiden perässä halua lähteä. Toukokuun lopulla olisi koe johon aion ilmoittautua mikäli koira selvityy kun teen sille koepituisen jäljen koepituisella liinalla..
Siinä siis tämän vuoden tavoitteet. Melkoisesti saa tehdä hommia että nuo on saavutettu. Vuoden lopulla voidaan sitten miettiä että mitä tuli tehtyä..
Treenit sujuu tällä hetkellä oikeastaan kaikissa lajeissa todella kivasti. Ja koira on muutenkin fyysisesti nyt hyvässä kunnossa talven alamäkien jälkeen. Viimeinkin paremmin herännyt saalisvietti ja Hertan lempilelun löytyminen ovat tehneet treeneistä entistä mukavampi ja sujuvampia. Muutenkin koiraan on alkanut tulla sitä vauhtia jota siihen on kaivattu. Esineruutu on nykyisin hyvin miellyttävää katsottavaa ja hakupistot menee vauhdilla mutta kuiten harkitusti. Jäljellä edellisen kerran ollessani voin todeta että kyllä Hertta jäljestää osaa. Oli ihan myrskytuuli kun peltoaakeella jäljestettiin ja koira meni kuin juna. Kulmista metrillä ohi, mutta heti löysi takaisin itse ja ilmaisuissa esine jäi jalkojen väliin. siinä on ollut hieman ongelmaa, pakannut esine jäämään mahan alle, mutta ilmaisun kuivaharjoittelu on auttanut asiaa.
Fyysinen puoli on koiralla tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Talvella pakkasi jatkuvasti rapsuttaa itseään lavoista jumien takia. Tietämättämille tiedoksi, että Hertan LTV3 aiheuttaa sen, että keventää takapään taakkaa etuosalle ja näin ollen etupää on kovilla. Lavat on usein kovasti jumissa ja etupäässä on lämpöilyjä. Lisäksi Hertan rankaan tulee lukkoja väärästä tavasta liikkua. Koiran hieronnat hoidan itse ja rankahuollon tekee Timosen Jaana-Kaisa. Mutta kun alkoi näyttä siltä että nämäkään hoidot eivät aina vie raapimista ja ajoittain kummallista liikettä pois niin kokeilin laserhoitoa. Taina Mansikkamäki Seinäjoen eläinten kuntokeskuksesta on nyt kahteen kertaan hoitanut Herttaa Laserilla ja tulokset on olleet tosi hyviä! Raapiminen on loppunut ja liikse pysyy hyvänä, kunhan hieroja muistaa tehdä ylläpitävää lihashuoltoa ja venyttelyjä.
Ylihuomenna meillä alkaa taas talvitauon jälkeen Juha Latvalan Tottiskurssi ja toivon että sieltä saadaan vielä jotain uutta Hertan tekemiseen ja uutta puhtia koesuorituksen koossa pitämiseen. Itselläni on tällä hetkellä pidettävänäni TOKOkurssi jossa on monentasoista koirakkoa, mutta kaikki kuitenkin aloittelijoita. Toisilla alkaa olemaan jo homma hyvällä alulla mutta toiset alkavat ihan alusta. Pidän kouluttamisesta. On hienoa nähdä työnsä tulos, kun joku koirakko sinun ohjeilla pääsee asioissa eteenpäin. Antoisaa myös kouluttajalle!

Treeniä ja muuta asiaa

Täältä kaikki kiinnostuneet voivat lukea meidän treeneistä ja muista elämän ylä ja alamäistä. Saatampa joskun tänne vuodattaa myös sydäntäni koiramaailman koukeroista noin yleisestikin..