torstai 28. heinäkuuta 2016

Muutama sananen kasvattajana toimisesta...

Törmäsin tässä taannoin niin outoon tapaan hoitaa kasvatustoimintaa ( no kasvatuksesta tai jalostuksesta ei voi tässä yhteydessä puhua, pennuttamisesta paremminkin), että pakko hieman avautua aiheesta. Omituisia ja vääristä syistä kasvattajana toimivia ihmisiä löytyy varmasti joka rodusta. Mutta jos rekisteröintimäärät vuodessa on sakujen tasolla, niin niitä outoja löytyy vielä normaalia enemmän. Onneksi on myös niitä hyviä!

Mihin mä nyt sitten oon törmänny.. Mikä sai mun karvat noisemaan pystyyn! Tunnen ko. pennuttajan entuudestaan enkä kauhean korkealle arvosta hänen toimimistaan ja tekemiään yhdistelmiä. Narttu on kuitenkin nyt astutettu. Uroksesta laitettiin kuva naamakirjan. Joku siellä ehti ennen mua kysymään uroksen oikeaa nimeä. Uroksen nimeä ei kerrota julkisesti... Mielenkiintoista. Tällä pentueen tekijällä ei ole kuulemma tarvetta huudella yhdistelmän tietoja mihinkään eikä myydä pentuetta netissä. Taidan olla dementikko, kun sanon että edellistäkin pentuetta myytiin kaikilla mahdollisilla koirapalstoilla kaikissa nettiryhmissä. Johtuen siitä että rodun todellisia harrastajia nämä yhdistelmät ei kiinnosta, ei pätkääkään, itkettää paremminkin. Kuulemma jos pentue kiinnostaa niin pitää laittaa  yksityisesti viestiä. Ja paskat. Hävettää oma yhdistelmä niin paljon ettei viitti kertoa mitä koiria siinä käytetään. Ja toiseksi, tiedetään että yhdistelmästä aiheutuu keskustelua, niin parempi pitää tiedot salassa suurelta yleisöltä. Mä oon ymmärtäny että se kiinnostus tai ei-kiinnostus herätetään julkaisemalla pentueen tiedot. En voi käsittää tämän tyypin tapaa!

Miten kasvattajan sitten kuuluisi toimia? Ensinnäkin se on vaikeaa. Kasvattajan homma nimittäin.
Siksi minä en kasvata. Ainakaan vielä ;) Vasta kun olen täysin varma siitä mitä olen tekemässä ja seison teettämäni yhdistelmän takana, teen sen rakkaudesta rotuun ja rotumääritelmän mukaiseen saksanpaimenkoiraan pyrkien,  no se minusta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, mutta muutama perussääntö lienee kasvattamisessakin. Yhdistelmistä puhuminen on jo toinen juttu, siitä oon tainnu joskus kirjoittaakin, nyt keskitytään siihen itse kasvattajaan ja hänen toimintaansa.

1. Avoimuus ja rehellisyys
Kasvattajan tulee olla avoin ja seisoa tekemiensä valintojen takana. Osata perustella valintansa. Avoimesti kerrotaan kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin tieto yhdistelmästä, suvusta, kasvattajan vaatimuksista jne.. Hyvä kasvattaja myöntää pentueidensa virheet  (vaikka priimaa yrittää niin joskus luontokin puuttuu peliin). Hyvä kasvattaja ei pimitä tietoja,ei huonoja eikä hyviä.

2.Aidosti kiinnostunut
Hyvä kasvattaja on aidosti kiinnostunut jokaisesta kasvatistaan. Koiria ei erotella sen mukaan onko se  koitikoira vai huippuunsa treenattu kisakoira. Kasvattaja kuuntelee niin hyvät kuin huonot uutiset kasvatistaan. Tarvittaessa kasvattaja on olemassa, jos itsellä menee sormi suuhun ja tarvitset neuvoja. Kysy kasvattajalta, ja kasvattaja vastaa. Kasvattajaan voi halutessaan ottaa yhteyttä ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Kasvattajalla on myös harrastustaustaa itselläänkin, jotta pystyy auttaa myös koulutuksellisissa asioissa. Muistetaan kuitenkin, että kasvattajakin on vain ihminen, eikä kasvattaminen ole hänen elämänsä ainoa intressi. Aina ei vaan ehdi vastaamaan.

3. Rakkaus rotuun
Kasvattaessasi sinun on tunnettava vastuu rotusi hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Tehtävä yhdistelmiä, joista tulee rotumääritelmän mukaisia koiria. Oltava perillä rodun jalostustieto-ohjelmasta, pevisasta ja muusta rotuun liittyvästä. Saksanpaimenkoiran kohdalla olisi pidettävä mielessä mm. luusto, allergiat, luonne, hermorakenne ja koiran käyttöominaisuudet. Kaikkien sakujen ei mielestäni tarvitse olla ipo koiria, mutta moottoria ja motivaatiota pitää tekemiseen löytyä.. Kasvattajan on rakastettettava rotuaan, jotta hänen hän tekisi oikeanlaisia päätöksiä sen eteen.

4. Sosiaalisuus
Valitettavasti emme tule elämässämme kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Tämä korostuu kasvatustyössä. Tapaat pentuja myydessäsi monenlaisia ihmisiä, joihin et muussa elämässäsi törmäisi. Kaikki eivät voi olla sellaisia ihmisiä joiden kanssa synkkaa hyvin.  Kasvattajana toimiessa kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on kullanarvoinen ominaisuus. Samaa mieltä ei tarvitse aina olla, mutta asiallisesti käyttäydytään.

5. Velvollisuudet
Hyvä kasvattaja huolehtii kasvattajan velvollisuuksistaan säntillisesti. Hoitaa pennut ja emän asianmukaisesti, madottaa, käyttää eläinlääkärin tarkistuksessa, laitattaa tunnistusmerkinnät pennuille ja  hoitaa rekisteröinnin ajallaan jne.  Paljon kuulee juttuja juttuja myös kasvattajista, joilla yhtäkkiä on hirvittävä kiire, eivätkä ehdi vastata yhteydenottoihin, jossa myydyssä koirassa ilmeneekin sellainen vika josta uusi omistaja on oikeutettu saamaan osan ostohinnasta takaisin.. ei näin!

6. Kuudes aisti
Pentujen kyselijöitä on moneen lähtöön. Kasvattajalla on oltava rohkeutta olla myymättä pentua, mikäli yhtään tuntuu siltä että koti ei tunnu oikealta juuri tälle pennulle. Tai yhtään millekkään pennulle. Jos sattuu niin ihanasti että pennuille olisi monta hyvää kotia tarjoll, olisi kasvattajalla oltava sen verran silmää pentujen orastaville luonteille, että laittaa juuri oikeanlaisen pennun oikeaan kotiin. Tietenkään luovutusikäisistä pennuista ei vielä näe koko totuutta, mutta ei sitä arinta ja laiskinta laiteta aktiivitreenaajalle ja pentueen päällepäsmäriä ja aina ekana paikalla olevaa kotikoiraa etsivälle. Näin kärjistettynä...

7. Terveystutkimukset ja tulokset
MInä pidän hyvän kasvattajan merkkinä, että kasvateista on saatavilla paljon tietoa terveydestä ja kasvattaja pyrkii tuottamaan vain terveitä pentuja. Sakemannin kohdalla ensimmäisenä joutuu aina syyniin luusto. Tilastoja voi kuka tahansa selata koiranetistä ja todeta että onko juuri tämän kasvattajan koiran millaisia terveydeltään. Koirilla tehdyt käyttötulokset kertovat koirien koulutettavuudesta. Valitettavasti koulutustunnukset eivät periydy, niiden eteen joutuu hieman tehdä töitä. mutta suvun tulokset kertovat sinulle että tämän suvun koirat ovat koulutettavissa ja tulokset ovat mahdollisia. Kiinnostuksesta koirien luonteisiin kertoo mm. luonnetesti tulokset.

Siinä kai ne tärkeimmät.. ;)

Kasvattajan on oltava touhussa mukana sydämellä.

Hyvän kasvatuksen tulos :)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sadas julkaisu

Tämä ompi sadas kirjoitus tässä blogissa.
Sen "kunniaksi" kysäisen teiltä lukijoilta milta asiasta / aiheesta haluaisitte että kirjoittelen tänne.

Laittakaapa tuonne kommentteihin niin toteutan mahdollisuusksien mukaan.

Kuvassa koirat tyttören synttärien aikana. Kovin nöyttävät stressaantuvan hälinästä ja vieraista...

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rivi Eigeneitä

Saatiin mieluisa vieras pohjanmaalle kun eräs Eigenin omistaja suuntasi Kouvolasta kesälomareissulle Pohojammaalle.

Ohjelmassa oli tottista, jälkeä ja pennuilla tietenkin myös painia. Eikä sovi unohtaa yhteiskuvia.

Paikalla neljä Eigeniä. Mun omat, treenikamun oma ja vieraileva tähti. Edustettuna oli K-pentue, M-pentue ja N- pentue. Kaikki samasta emästä. Komea rivi etten sanoisi. Ja mielestäni aikapaljon samaa tyyliä. Pään sisäinen rauha paistaa kaikista näistä koirista. Martta hieman poikeaa muista, isän puolelta tulee kovuutta pakettiin lisää. Muuten ihanan tyyniä ja hyväpäisiä koiria kaikki. Nenänkäyttö maavainulla on äärimmäisen luontaista ja tottiskentällä tehdään kaikkensa miellyttääkseen ohjaajaa. Ulkonäöstä ja rakenteesta näkee kuitenkin että isä on joka pentueessa eri. Ja kauniitakin vielä piruvie!

Toivottavasti saamme joskus muitakin Eigeneitä visiitille Pohojammaalle!

Eigen Neusilber

Eigen Nora Nordlicht

Vasemmalta oikealle:
Eigen Karolina (E.Eigen Iza Izir, Seeback´s Mexx)
Eigen Martha (E.Eigen Iza Izir, I.Svarzekoks Rene)
Eigen Nora Nordlicht ja Eigen Neusilber
(E. Eigen Iza Izir, I. Hunttu Hännän Peetu)


Nova ja Nato

Ja töitten päälle painitaan!


Eläinsuojelurikos....

Otetaas vähä kovempi aihe. Oon miettiny tätä aihetta ja kerron teille syynkin.


Kaikki meistä on lukenu Iltalehdestä, netistä ja milloin mistäkin, juttuja törkeistäkin eläinsuojelurikoksista. Rikoksista, joista Suomen laki käskee määrätä rangaistuksen. Milloin joku roikuttaa koiraa parvekkeelta kaulapannasta ja milloin jätetään hevoset talliin kuukausiksi omaan paskaansa ilman ruokaa, vettä ja huolenpitoa. Ja miten naurettavia rangaistuksia ihmiset näistä teoistaan saavat! Saatikka, että kukaan ei valvo noudattaako eläimenpitokiellon saanut henkilö tuomiotaan…


On rikos kohdella eläintä huonosti. Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä kivulta ja tuskalta ja edistää eläimen hyvinvointia ja oikeaa kohtelua. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kiellettyä. Eläimen kohtuuttoman ankara kouluttaminen on kielletty. Näin sanoo eläinsuojelulaki.


Kerrompa teille tarinan elävästä elämästä. Tarinan, jossa itse olin osallisena. En olisi halunnut olla, mutta olin, enkä unohda sitä näkyä. En kerro teille edes koiran rotua niin täältäpäin olevien ei tarvitse alkaa arvuutella että kenestä on kyse. Sen tiedon pidän itselläni.


Kaksi vuotta sitten järjestin kaksipäiväisen BH koulutuksen. Kutsuin paikalle kouluttajan ja kysyin omilta treenikamuiltani ja tuntemiltani harrastajilta haluavatko tulla tällaiseen jos järjestän. Halusivat ja koulutus järjestettiin. Meillä oli kivaa ja koirat toimi hienosti, sääkin suosi. Koulutuksen toisena päivänä tapahtui kuitenkin jotain mitä meistä kukaan ei olisi halunnut nähdä.


Ensimmäisenä päivänä jo katsoimme koulutuksessa mukana olevaa tyyppiä alle kaksi vuotiaan koiransa kanssa, että jossain mättää. Tyyppi joka koiran kanssa koulutuksessa oli, ei ole vakituisia treenikamujani, mutta koirapiireissä tutustuttu ja tiesin hänen haluavan mukaan tällaiseen koulutukseen nuoren narttunsa kanssa, joten pyysin hänet mukaan erään treenikamun peruessa tulonsa.


Ei olisi pitänyt. Tyyppi on kyllä tunnettu kipakasta luonteestaan, mutta tällaista en olisi uskonut tapahtuvan. Jo ensimmäisenä koulutuspäivänä koira selkeästi väisti ohjaajaansa. Se ei tohtinut mennä kunnolla perusasentoon eikä seurata oikeassa paikassa. Jätätti aina jonkin verran, ei lähtenyt ohjaajan mukaan ollenkaan tai hidasteli. Ihmettelimme tätä kentän laidalla. Koiraa kuitenkin treenattiin muuten ihan hyvin. Joskin ohjaajasta paistoi läpi se harmitus kun koira ei toiminut kuten hän olisi halunnut.


Toisena koulutuspäivänä koiran ohjaaja kertoi että oli illalla kotona ottanut koiran kanssa treeniä ja sielä koira oli toiminut oikein hienosti kun oli hinkannut tottista. Kun näiden vuoro tuli, koira oli vielä apaattisempi ja haluttomampi tekemään ohjaajansa kanssa kuin edellisenä päivänä. Koska tapahtumasta on kulunut jo kaksi vuotta, en pysty ihan täsmällisesti enää kertomaan mitä tapahtui, mutta jossain kohtaa ohjaaja ei enää jaksanut koiran huonoa tekemistä vaikka paikalla oli yleisöä. Hän ilmeisesti luuli, että meidän porukka hyväksyy sen miten hän kohta koiraansa kouluttaisi.


Ohjaaja kuristi koiraa ketjupannasta. Hakkasi sitä nyrkeillä päähän ja retuutti poskista. Siitäkin huolimatta, että koira oli jo valmiiksi alistuneessa tilassa, eikä varmasti edes tiennyt mistä häntä rangaistaan, eikä sellaista asiaa edes ollut josta olisi voinut rangaista. Koiran päästyä irti otteesta, se poistui ohjaajan luota eikä pyynnöistä huolimatta mennyt takaisin. Kouluttajamme luo koira meni, joka ottikin koiran kiinni. Ohjaaja haki koiran kouluttajalta ja jatkoi koiran kaltoinkohtelua samaan tapaan. Koiran joka jo ennen kohtuutonta kurittamista oli alistuneessa tilassa. Kouluttajan pyynnöistä huolimattakin koiran pahoinpitely jatkui. Kouluttaja sanoi muun muassa että "tuo ei johda mihinkään". Kunnes jossain kohtaa ohjaaja tuumasi että meidän tekeminen taisi olla tässä. Näin sanottuaan retuutti koiran kuristuspannasta autoaan kohti koiran kakoessa henkeään.


Luulimme että tilanne oli ohi. Ja vaikka tilanne oli sen verran rankka että sen aikana jopa minä käänsin välillä pääni pois, kun ahdisti katsoa, niin ohjaajalla ei herännyt minkäänlaisia omantunnon tuskia käyttäytymisestään koiraansa kohtaan. Luulimme, että autolle lähdettyään ohjaaja laittaisi koiran autoon. Vielä mitä, hän ottikin autosta raipan.. Ymmärrän raipan koiran koulutuksen apuvälineenä, mutta vain ohjaavana apua. Täti alkoi treenaamaan koiraansa parkkipaikalla raipan kanssa. Aluksi siten kuten raipan kanssa koulutetaankin. Raippa toimi vain ohjaavana apuna koiran vierellä. Koira ei kuitenkaan edelleenkään toiminut, joten otettiin käyttöön kovemmat otteet. Raippa alkoi viuhua ja koira ulista. Siinä kohtaa kouluttaja käveli parkkipaikalle ja kehoitti häntä taas lopettamaan. Koira kuulemma tarvitsi hieman kovempaa kättä kun "ihan vaan vittuilee". Koira ei osaa vittuilla.
Teimme asiasta eläinsuojeluilmoituksen. Koirat käytiin tarkistamassa tämän ihmisen kotona. Ei näkyviä vammoja, joten ei sanktioita. Vuoteen emme kuulleet asiasta mitään, kunnes kuulustelukutsu tuli. Meitä oli paikalla 8 ihmistä tämän tyypin lisäksi ja vain kolme meistä kutsuttiin kuulusteluun. Kuulusteluissa käynnin jälkeen kului vuosi kunnes tuli kutsu käräjille todistamaan. Oltiin jo unohdettu koko juttu, että ei tätä mitenkään käsitellä, mutta kas käsitelläämpäs ja toivo heräsi että tyyppi saisi teostaan rangaistuksen.
Sen suuremmin käräjien kulkua avaamatta totean teille, että tällainen käytös on Suomessa sallittua. Ensinnäkin menee kaksi vuotta tapahtumasta ennen kuin on käräjät. Tyyppi ehtii hakata aika kauan koiraansa enneku joutuu siitä vastuuseen. Ja toiseksi. Siitä ei saa mitään rangaistusta. Ei mitää!!! Päinvastoin. Näin toimittuaan saa suuren summan rahallisia korvauksia...
Suomessa, jos sulla on hyvät puhetaidot, eli oot hyvä puhumaan paskaa uskottavasti, omistat koiran joka edustaa vähän kovempaa rotua ja se on vielä murrosiässäkin niin sitä saa kohdella näin. Ja ne jotka ei kestä tällaisia konsteja on kukkahattutätejä..  
Enkä ollenkaan ihmettele, että ihmiset ei uskalla tehdä näitä eläinsuojeluilmoituksia. Siinä on oikeesti suuri vaiva, ne on pitkällisiä juttuja ja lopputulos on sitten tämä, ei tuomiota.
Olen kuullut koirasta muutamia juttuja ja nähnyt kuvia tämän jälkeenkin. Näyttelyissä on koitettu purra tuomaria. Olen nähnyt kuvan koirasta seuruu tilanteessa jossa se menee pää kumarassa huuliaan lipoen ja seuruu paikka on kovin takana. Olen kuullut tarinan koulutuksesta jossa koira ei ollut kentällä suostumaan tekemään mitään. Seisoi vain paikoillaan ja katseli maisemia kun ohjaaja yritti huudella sitä luokseen... Näin kantaa tällainen kouluttaminen..










keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Se on siinä!





Kuukauden aikana tahkottiin Martan kanssa neljä koetta. Kaikki 
asetetut tavoitteet on saavutettu ja nyt alkaa taas kova treeni kohti uusia tavoitteita. Hetkeen ei olla kunnolla treenattu tottista. Ihan siitä syystä, että uusia liikkeitä ei viittiny treenata sotkemaan valmiita koeliikkeitä ja vanhat ja valmiit olis
menny vaan pilalle turhalla hinkkaamisella. Mutta nyt on taas mitä treenata, ja paljon! Kuukaudessa on tehty neljä tulosta ja kaks koulutustunnusta. Martan nimi kirjoitetaan nyt BH TK1 Eigen Martha.



Köytiin hakemassa viimeinen ykkönen Kokkolan kokeesta 28.6. Salainen haave oli, että alokas luokan kokeita ei tartteta ku se kolme ja näin kävi. Pistemäärät nousi tasaisesti koe toisensa jälkeen, jokaisesta kokeesta kakkos sija ja tässä viimeisessä vielä päälle kunniapalkinto. Ohjaaj on onnellinen. Tämän koiran kanssa on ihan mieletöntä harrastaa!

Tässä kohtaa voisi olla aika kiitoksille. Ekana kiitetään edelleenkin 
kasvattajaa siitä luottamuksesta, että tarjosi tätä koiraa minulle sen 
palautuessa hänelle. Kiitämme Satua myös siitä, että se näki tässä olevan sopiva koira Teijalle: kuinka oikeassa olitkaan! Toisena kiitetään kaikkia koutseja ja treenikamuja, joita meillä on tähön astisella matkalla ollut. Erityisesti Juha Latvala ja Tuija Tienhaara sekä Heidi Sänkimaa-Natunen. Teidän ajatuksilla on päästy huimasti eteenpäin. Ja ilman treenikamuja tämö olis tylsää. Treenikamuista haluan erityisesti kiittää Piaa ja Mariaa! Ja tietenkin
aina kiitetään henkistä tukea, Marjoa. Jatketaan eteenpäin.

Mutta sitten itse kokeeseen! Tuomarina meille uusi tuttavuus Tiina Laakko. Tuomaroi paljon täällä meilläpäin, mutta ei ole koskaan sattunut olemaan mulla tuomarina. Jälleen kerran koepaikalla ihan liian aikaisin. Otin nääs taas hieman eksymisen varaa, mutta osasinkin heti perille. Onneksi olintreenikamu samassa kokeessa niin oli juttuseuraa. Vaikka eihän tälläänen suupaltti ilman seuraa olisi jäänyt kuitenkaan.. Käytiin koiran kanssa haistelemassa ympäristö tai tutustumassa halliin, jossa koe oli. Halli oli sama, jossa muinoin aloitin koeurani edesmenneen Turo koiran kanssa. Välillä pukkasi mieleen hiemaan haikeutta.

Koira oli kokoajan koepaikalla kovin cool ja hyvin hereillä mun suuntaan. Alokasluokassa oli 12 koiraa ja hieman mua harmitti kun meidän suorituspaikka oli vasta toiseksi viimeisenä, mutta ei
auttanu. Olisin mieluusti aina siellä alkupäässä, mutten kuitenkaan ekana, että pystyy lunttaamaan seuruukaavion.. Mutta menihän tuo odotellessa ensin treenikamun suoritusta ja sitä purkaessa.


Koira oli kokeessa kokonaisuudessaan todella kiva. Onnistuin myös virittelyssä ja paikkiksen valmisteluissa paremmin kuin esim viime kokeessa. Pelkkä haukutus oli hyvä lähestyminen ekaan kokeeseen, mutta se ei sitten enää tuottanutkaan samaa tulosta toisessa kokeessa. Siispä nyt otettiin esiin patukka kun edellinen koira oli puoli välissä omaa suoritustaan. Patukka ennen kehää kaverille salaa ja menoksi. Toimii tuloksesta ja koiran tekemisestä päätellen.

Kaiken kaikkiaan koko suorituksessa oli yks mun typerä moka, pieni onneksi, eikä maksanut meille kuin yhden pisteen, tai neljä jos kertoimet otetaan huomioon. Yksi koiran virhe joka tais viedä kaks pistettä ja kolmannesta pienestä jutusta en tiedä mitä siinä tapahtui, eikä sitä huomannut tuomarikaan arvostelusta päätelleen siinä liikkeessä.

Paikkamakuu... Hieno! Usein Martalla pakkaa käydä nenä kerran kaks maassa makuun aikana ja on tainnu joka kerta vaihtaa lonkalle. Tänään ei. Ei kumpaakaan. Makasi hienosti samassa asennossa kokoajan ja tuijotti mua. Vähän vinoon se meni maahan ja siitä tuomari vähä rokotti.

Seuraaminen... Koira oli hyvin hereillä. Haukautin sen vielä kulkiessani kohti lähtöpaikkaa. Kai se siinä on sallittua kun ei oo suoritus vielä alkanut. Ainakaan tämö tuomari ei siitä moittinut. Koira hienosti hereillä seuruussa. Ohjaaja teki hätäpäisyyksissään yhden mokan. Lähdin liikkeelle niinku olis kiire töihin tai jotain. Kymmenen metirn päästä tuli pysähdys ja minä tyhmä en ottanut sitä yhtä hidasta askelta ennen pysähdystä johon koira on koulutettu. Pysähdyin kuin seinään ja kas. Koira luulinettä tulee täyskäännös ja kiersi mut ja tuli perusasentoon. Täysin mun moka! Hoksasin kuitenkin kiireeni ja paransin tapani ja loppu oli nautittavaa.

Liikkeestä maahanmeno... Valmistelevassa osuudessa koira vähä jätätti. En tiedä miksi. Treenikamu sanoi että sen silmään ei nöyttäny ennakoinnilta vaan kattoi joko mun köttä tai jotain hallin seinällä. Mutta ei se jötötys suuri ollut ku ei tuomari siitä rokottanu, sen sijaan rokotti vähön maahnmenon vauhdista.

Luoksetulo... Tämä nyt on aina niin selkeetä ja taitavaa tälle 
koiralle. Hieno. Yksinkertaisesti

Noutoesineen pito... Minä tyhmä! Oon itte ottanu parissa ekassa kokeessa tästä turhia vähennyksiä. Oon opettanu kapulahommia Martalle pk kapulalla ja koskaan se ei oo sitä mäklänny. Toko kokeisiin oon kuitenkin jostain ihmeen syystä ottanu Turon kevyemmän kapulan ja on ilmestyny kuvioihin kapulan elöminen suussa. Ottanut siitä kahessa ekassa kokeessa pidosta turhat -2 pistettä. No tajusin kokeilla pk kapulaa ennen tätä koetta ja ei se sitä pureskele. Se on varmaan se kapulan paino. Mukaan siis eri kapula kun aiemmin ja heti nousi pisteet reippaasti. Note to my self.. Älä muuta hyväksi havaittuja asioita! 

Kaukokäskyt... Nää on kokoajan ollu meillä vähä veitsen terällä ja otetaan nyt kohti ylempiä luokkia tarkkaan treeniin. Martta on epävarma istumaan nousussa. Kuitenkin tähän asti kokeissa on ollut se päivä kun kaukot toimii, vaan tänäänpä ei toiminu. Tarvittiin kaks käskyä, jotta nousi. 

Estehyppy.. Varmaa tekemistä. Pieni vöhennys. En tiedä mistä. Aika tarkasti tuomari katseli eteentulon suoruutta, että lienikö siinä hieman vino. Muuta en keksi.

Kun miettii meidän tokon alokasluokkaa kokonaisuutena, niin pistemäärät on kasvanut kokoajan. Koira tekee koko suorituksen varmasti ja on hereillä hienosti loppuun asti. Paketti pysyy kasassa. Hallinnassa ei ole ongelmaa. Kunhan äiti on Martan mukana niin kaikki on hyvin ja siinä pysytään. Pisterivit ovat tasaisisa ja koira suorittaa liikkeitä varmasti. Hiottavaa tietenkin on aina. Erityisen tyytyväinen ja onnellinen meidän antamaan kokonaisvaikutelmaan. Tuomarit ovat kehuneet meidän yhteistyötä ja selkeää tekemistä sekä koiran tarkkaavaisuutta ja tekemisen halua. Kokonaisvaikitelma kaikissa kokeissa täys kymppi. Tuntuu se tekeminne kyllä aina hyvältä itsestäkin!


Pisteet
Paikkamakuu.                   9.5
Seuraaminen.                    8
Liikkeestä maahanmeno   9 
Luoksetulo                         10
Noutoesineen pito.             9.5
Kauko-ohjaus.                    7.5
Hyppy.                                9.5
Kokonaisvaikutus.              10

Pisteet yhteensä 183.  Sija 2/12.     ALO1.  KP.  Ja TK1

Treenit kohti avointa luokkaa on aloitettu. Ruutua on koitettu ja sen treenissä muutan yhden jutun ennen ensi kertaa. Liikkeestä seisominen on otettu ohjelmistoon ja peruutus sekä merkinkierto on nyt otettu koutsin ohjeiden avulla tarkempaan syyniin.

Mahdatte kuulla tästä myöhemmin lisää.. :D