keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Haaveiden romukoppa alkaa olla täynnä...

Tiedättekö sen sadun "Hiiri kissalle räätälinä" ? Ny on vähä samanlaanen olo ku sillä kissalla siinä sadussa.

Tehdään siitä pk-koira. Ei siitä pk-koiraa tullutkaan. Tehdään siitä jalostuskoira? Ei siitä jalostuskoiraa tullutkaan. Tehdäänkö siitä agility-koira? No ei siitä agility koiraa tullutkaan. Mikäs siitä sitte tehtäis.. Jospa siitäkin nyt sitten tehtäis rally ja fh koira. Mutta ku mä en halunnu olla rally harrastaja. Mä halusin olla pk ja agility harrastaja ja tehdä rallya ja muuta vaan vähä sivus.

Ei auta. Sitä tehdään mihin koira rankansa kanssa pystyy. Eilen oli Hertan ja Martan rankahuoltopäivä osteopaatilla. Hertassa ei ollut juuri sanomista, sen jutut on enempi hermoston puolella. Martta.. Kaularangan 5 nikama vasemmalla pois linjasta, rintarangan 2. nikama oli tipahtanu johonki ja tilalla oli kuoppa, rintarangan 3, ja 4. nikama oli lyöttäyttneet kimppaan. Rintarangan 10-13 oli tukossa ja lanneranka kauttaaltaan paska. Oikeassa lonkassa ja SI-nivelissä oli sanottavaa.. Ilmankos se liikkui vähä kummasti viime viikolla. Ja taitaapi olla niin että Martan rakastamat taisteluleikitkin tuottavat jotain epämiellyttävää. Koira on nimittäin nakeilla koulutettaessa ihan erinäköinen kuin lelulla tehtäessä. Lelulla se on jotenkin huonossa tilassa eikä tee kuten osaa ja ruualla se on ihan super..

Agility on nyt siis kuopattu. Ja se kun niiiiin tykkäsi siitä. Oli ihan liekeissä aksatreeneissä ja eteni hirmuvauhtia. No ulkokauden paikka agility ryhmässä on peruttu ja vaihdettu rally ryhmään. Ihan näin tarina ei tämänKÄÄN koiran kanssa pitänyt mennä. Kahden kuukauden päästä Martta menee jo uudestaan oiottavaksi. Jos silloin on vähemmän löytöjä niin saan vastauksen. Vastauksen siihen, että agility saa jäädä lopullisesti. Lisäksi aion nyt vähemmän retuuttaa sen kanssa lelulla vaikka se niin kovasti siitä nauttisikin. Toki tänäänkin treenin lopussa ilmestyi parukka treeniliivin taskusta mutta taisteluvaiheet oli yhden vedon pituisia.

Treenisuunnitelmat meni uusiksi. Mitäs siitä sitten tehtäisiin? Tehdäänkö rallytokovalio? Koitetaan sitä seuraavaksi. Tokoa toki myös mutta siinä olen päättänyt edetä seuraavaan luokkaan yhdestä ykkösestä. Ja FH jälkeen jää nyt sitten reilusti aikaa ja sitä lähdetään nyt treenaamaan vielä totisemmin.

Huumori alkaa oikeasti olla loppu. Tämä on nyt neljäs harrastuskaveri, joka ei pysty siihen mihin haluaisin kun kroppa ei kestä. Ja perkele kun tämä on niin hyvä ja käteen sopiva koira. Niillä mennään mitä on annettu ja jatketaan haaveilua pk kisaamisesta.

Mutta kyllä mulla hieno rallykoira on. Hertta on edelleen vähä unessa juoksujen jäljiltä, mutta kylläkin sekin tämän päivän treeniradan päästeli menemään, joskin "hieman"hitaassa tempossa. Martta päästeli hienosti. Olin laittanut rataan kaikki meille vaikeimmat jutut ja selvittiin siitä. Lauantaina odottaa tuplakisat Seinäjoella, kaksi starttia. Ja ens viikolla koko viikko vietetään pellolla.

Mutta itkeä mun vähä on tuon koiran kohtaloa pitänyt. Huumorilla oon koittanu selvitä tähän saakka, mutta nyt ei enää pystyny mennä huumorilla. Me eletään Martankin kanssa päivä kerrallaan ja tehdään mitä pystytään niin kauan kuin pystytään. On se niin rakas, tuokin <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti