lauantai 14. huhtikuuta 2018

Nyt paljastetaan salaisuus..

Viimein koitti se päivä! Ensimmäiset yhteydenotot on Anu Manniselle, Kennel Materiaaliin laitettu viime kesänä. Melkein vuosi sitten. Tuolloin bongasin erittäin mielenkiintoisen suunnitteilla olevan yhdistelmän ja pakkohan siitä oli viestiä laittaa. Tässä matkan varrella uutta koiraa etsiessä on tullut eteen muutamia muitakin hyviä yhdistelmiä, mutta kokoajan tämä Anun yhdistelmä kummitteli mielessä. Aina se oli parempi kuin joku toinen. Lopulta tulin siihen tulokseen että miksi mietin muita, kun selvästi tiedän mikä on se oikea. Vielä kun pennut ottivat ja syntyivät samaan aikaan kun Hertta eli viimeisiä hetkiään ja yhdellä pennuista oli samanlaiset pienenpienet valkoiset merkit kuin Hertalla syntyessään oli niin se oli siinä! Sekä tunne että järki oli sitä mieltä että tämä on se oikea.

Meidän Kerttu neitin suvun pystyy luurata koiranetistä kirjoittamalla hakuun Materiaalin Adaliina. Rotua tuskin tarvitsee mainita ;)

Kun tällä kertaa lähdin etsimään uutta pentua, niin yksi kriteeri kaikkien niiden sadan muun lisäksi oli matka. Kahden Lappeenrannasta pohjanmaalle haetun pennun jälkeen halusin kennelin olevan maksimissaan kolmen tunnin matkan päässä jotta olisi mahdollisuuksia osallistua useammin kennelin yhteisiin kokoontumisiin tms.. Noh kuus tuntia ajettiin Siuntioon per sivu että se siitä kriteeristä... Mutta eipä tuolla alkuperäisellä akselilla löytynyt tällaista pentuetta.

Matka oli pitkä. Tosi pitkä. Menomatka siis. Paluumatkalla viihdyin jo paremmin autossa. Kasvattajan luona Kertun syliin saatuani en voinut pidätellä kyyneleitä. Ilon kyyneleitä. Oli se niin ihana. Ja niin kauan ja hartaasti odotettu. Kasvattajan kanssa toimitellessa olisi mennyt vaikka koko päivä, mutta kotiinkin olisi ehdittävä edes vähän ihmisten aikaan.

Matkan ensimmäinen tunti meni rauhoittumiseen. T-paita päällä tuollainen pikkuinen rimpuilija saa käsivarret mukavan näköiseksi. Välillä kuitenkin nuoltiin mun naamaa ja silmiä, kuten Kerttu teki jo kasvattajan luona kun otin sen ensimmäistä kertaa syliini. Tunnin päästä Kerttu kuitenkin rauhoittui ja loppumatkan nukkui sylissäni. Matkan aikana ihmisten täytyi syödä ja ruokatauon piti myös Kerttu. Auton jalkotilassa ruoka meni makoosiin paloohin ja sen jälkeen leikittiin raivoisasti tyhjällä ruokakipolla. Loppumatkasta isäni halusi ehdottomasti nähdä Kertun,  joten pyörrettiin sen kautta. Siellä heti olohuoneessa tutkimaan tavaroita ja leikkimään :D 

Kun viimein saavuttiin kotiin, oli Kerttu heti kuin kotonaan. Alootti heti leikit ja isosiskon takaa-ajamisen. Antoi se onneksi Martan myös tutkia itseään ja voi miten ylpeä oonkaan Martasta. Se on ollu loistava. Välillä se menee Kertun hampaita pakoon ja välillä se vaan kattelee sen touhuja. Kerran Kerttu meni ettimään Martalta tissejä ja Martta vaan seisoi. Pelastin kuitenkin Martan piraijan hyökkäykseltä. Yö meillä meni varmaan ihan ok.. Kahdelta nukkumaan. Neljältä pissalle ja leikittiin. Nukkumaan. Kuudelta pissalle ja leikittiin. Nukkumaan ja kasilta soi kello laittamaan lapsia kouluun.. Sitte se jaksoikin pari tuntia paahtaa menemään kunnes päästi mut päiväunille ja tuli itse kainaloon nukkumaan. Ja ei, meillä ei jatkossa leikitä öisin. Ensimmäinen yö on poikkeus ja joutui niin paljon makoolla pitkällä matkalla että virtaa oli sitten yöllä.

Ensimmäisenä päivänä autoiltiin ja käytiin mettä"lenkillä". Mettässä Martta viimein ehkä huomasi Kertun olevan sittenkin aika kiva. Kerttu innostui ajamaan Marttaa takaa. Ja sekös oli Martasta mukavaa. Martta kävi useaan kertaan pyytämässä Kerttua uudestaan peräänsä. Tosin perässähän se ei pysy, ei sitten millään :D Kerttu on yleensä parisen tuntia hereillä ja sen jälkeen uni ottaa vallan. Ja sen kaks tuntia se menee niin että mä en kyllä ehdi muutakuin kattoa että mitä se saa päähänsä. 
Kissatkin on jo päästetty karanteenista ja tutustuminen niihin on alkanut. Riepu-kissa koittaa olla näkymätön mutta Tarmo-kissaa tuo uusi tulokas kiinnostaa kovasti. Tosin haisteltu on vasta häkin läpi.

Toinen päivä kotona. Meno on jo huomattavasti hallitumpaa. Kissat aiheuttaa Kertussa haukkumista ja murisemista... Tämän lisäksi se osaa kovaan ääneen aina vaatia mitä haluaa. Oli se sitten ruokaa tai lelu tai syliin tai mitä tahansa. Nukkumaan se hakeutuu aina mun lähelle. Se osaa jo yhdistää iloisen Kerttu huuteluni siihen että nyt on kiire ja tulee aina iloisesti hypellen luokse. Se on nylkyttäny mun jalkaa, purru mua korviin, kaulaan, leukaan, poskeen, käsiin ja roikkuu pultussa kun kävelen.. Se on ihana. Se on äärettömän ihana ja niin reipas että mitään se ei oo vielä keksiny jäädä miettimään, että tohtiisko. Se on juuri sellainen kuin halusin. Juuri sellainen kuin arvelinkin.

Toinen yö meni mukavasti. 23 mentiin nukkumaan, neljältä käytiin pissalla ja takaisin nukkumaan ja herättiin kasin jälkeen. Nyt näyttää yöt lupaavalta. Tänään käväistiin tutustumassa aiheeseen treenikenttä. Sielä se istui ja katteli lintuja ja haisteli ihan tosissaan maata. Mutta myös leikki ja söi päiväruokansa kädestä vähä muka jotain tehdenkin. Autossa oleminen oli tänään jo rauhallista.. Lukuunottamatta sitä kohtaa, kun itse joutui takaisin autoon ja Martta lähti treenaamaan.

Ruokahalu sillä on aivan jäätävä. Aina valmis syömään ja huutaa pitää jos kädestä syödessä käsi meneekin kiinni tai poistuu kokonaan. Kiposta syödessä meillä on tullu vastaan melkoinen koulutustilanne. Melko kauan menee että hänen arvokkuutensa viitsii rauhoittua ja hiljentyä jotta pääsee kipolle..

Kertulla on tietenkin jo tulevaisuuden suunnitelmat olemassa. Enhän mä yhtä lajia osaa tehdä, mutta ajatuksena on että kesäkaudet ipo, pk jälki, fh jälki ja talvisin rallytoko ja agility... Eikähän noilla ajatuksilla saa treenikalenterin täyteen. Katsotaan millainen neidistä kasvaa.. 

Yks juttu mua on kovin kummastuttanu tässä pennun hankkimisessa.. Ihmisillä on pakottava tarve saada neuvoa kokoajan että miten koiran kanssa kannattaa tehdä ja miten olla. Mitä ehdottomasti ei ja mitä joo. Olen paljon saanut sellaisia kommetteja joihin tekisi mieli vastata, että tämä ei suinkaan ole mun ensimmäinen koira, ei edes ensimmäinen saksanpaimenkoira. Kyllä mä tän handlaan, luulen..

Mitenkähän sekava teksti tästä tuli :D No kuitenkin.. Tästä meidän pitkään ja hartaasti odotettu yhteinen matka Kertun kanssa nyt alkaa. Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan mitä tästä tulee!
Matkalla kotiin, vielä ei pysty nukkua..

Matkalla kotiin edelleen, koko matkaa ei jaksanu huutaa..

Kotona alkoi heti leikit

Päiväunilla mamman vieressä

Uutta kotipihaa tarkastelemassa

Isosiskon kanssa metsälenkillä

Metsälenkin jälkeen nukuttaa makoosasti

Päiväunilla sylissä

Kaikki koirat päikkäreillä, hajurakoa täytyy vielä pitää

Ensimmäiset jäljet painettu treenikenttään

Treenikentän tutkailua





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti