sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Talvikuulumisia

Vuosi 2019 alkoi meillä kivuliaan panosteiitin ja sairasloman merkeissä. Siitä selvittiin viikon levolla ja kuurilla. Sen jälkeen aloitettiinkin sitten eliminaatiodieetti, jotta saataisiin selville mikä kutittaa. Pelkkää hevosta on nyt syöty reilut kaksi viikkoa. Jouduin syömään periaatteeni siitä, että tässä talossa ei hevosta syödä, ei edes koirat. Heppatyttönä en ole koskaan edes koirilleni hevosta syöttänyt, mutta ei auta, sinne uppoaa makoisiin paloihin jonkun ratsut ja ravurit ja parhaat kaverit. Kuoputus on vähentynyt, mutta ei ainakaan vielä poistunut. Tassut ja korvat ovat kyllä jo tämän kahden viikon aikana parantuneet täysin. Tuloksia ei vielä tässä ajassa voikaan odottaa, mutta toivottavasti tulee se päivä että koira ei kutise yhtään ja saamme alkaa kokeilemaan mistä ruuista kutinaa tulee. Eliminaatiodieetti on kaikkea muuta, kuin mun hermoille sopivaa, mutta tällä on nyt mentävä jos aikoo saada selville mikä vaivaa ja mistä oireet tulee. Onneksi kuitenkin ollaan niiden tassujen ja korvien verran jo edistytty. 

Tässä pelkkää lihaa syöttäessä on tullut huomattua että Kertun maha ei juurikaan kestä luuta lihan joukossa. Kun oltiin kuivaruualla ja laitoin vaan sekaan lihaa, niin vatta pelitti vaikka mukana ollut liha sisälsi 35% luuta. Nyt se ei kestä sitä kovinkaan paljoa. Onkin ollut melkoinen metsästäminen jotta on löytänyt hevosta jossa ei ole mukana ollenkaan lihaa. Pakastimessa kuitenkin on myös 6% luuta sisältävää lihaa jota koira näyttää kestävään sen 100g / päivä, jotta ei mene ihan kovalle. Kukkaron päälle tämä pelkän hevosen syöminen hieman ottaa... Kumpa pian tulisi se päivä että voidaan laittaa kippoon muutakin.

Maastotreenien ollessa talvitauolla, ollaan keskitytty tottelevaisuus hommiin. Jouluna pidettiin treenitaukoa. Joka sitten jatkuikin odotettua kauemman panosteiitin takia. Välillä treenit ei ole ollenkaan mukavia ja välillä treenien tuottama leveä hymy kestää seuraavaan päivään. Treeneissä on nyt pääasiassa leikitty ja tehty irrotusta varmemmaksi. Meillä on nyt ollt ohjelmassa Rallytoko ja helmikuussa alkaa BH kurssi joten vaihdetaan sitten hetkeksi lajia. Rallytokon kaikki alo luokan liikkeet luonnistuu jo hienosti palkan kanssa. Ja ensi viikolla olisi ohjelmassa ensimmäiset rallytoko epikset.. Saas nähdä tarjoillaanko yleisölle sirkushuveja vai tehdäänkö tasolla jossa ollaan. Epikset on kuitenkin vieraassa hallissa niin mitä vaan voi tapahtua. Pääsiäisenä olisi ajatuksena korkata virallisesti rallytoko kilpailut mutta katsotaan nyt miten palkan poisjättäminen onnistuu, että täytyykö kisauran korkkausta siirtää myöhemmäksi. 

Heinosen Eijan rallytoko koulutuksessa ollaan käyty, mutta ei sieltä tullut mitään uutta ja ihmeellistä konstia tai vinkkiä tai suuren suuria ahaa-elämyksiä. Helmikuussa olisi ohjelmassa SPL koulutusohjaaja Riikka Veikkasen tottiskoulutus ja maaliskuussa ryhmänäyttely Seinäjoella. Näyttelyyn tartteekin hieman treenata, se huomattiin tämän viikon näyttelytreeneissä... Kyllä ympyrän juokseminen ja seisominen ja hampaiden katsominen sekä mittaaminen sujuu hienosti. Se että "tuomari" kopeloi muualta, ei ollutkaan enää Kepan mieleen. Tämä tuli vähä yllätyksenä, mutta laskin yks plus yks ja tulin siihen tulokseen että lekurikäynnit joissa on väkisin tutkittu ja tullut kipeääkin, on jättänyt jälkensä.. No eikö tästä treenaamalla selviä ja saa Kepalle taas uskon siihen että mitään ikävää ei tapahdu vaikka vieras ihminen koskee. Onneksi on nyt ihan hyvin tulossa näyttelytreenejä niin saadaan treenattua asiaa.

Lunta on nyt paljon ja on koitettu ottaa siitä ilo ja hyöty irti. Pelloilla ja umpimettässä on käyty tarpomassa pitkiäkin lenkkejä. Remmilenkitkin ovat nykyään melkoisen pitkiä, kunhan säät sallii. Vaikkakin Kepa tuntuu olevan hyvä tarkenemaan. Mä en meinaa tarjeta jos mittari menee alle -15. Martan lähdettyä Kepalle on tullut metsälenkillä ihan uusi tyyli. Kun se Martan kanssa oppi että mettälenkillä saa aina nännärin suuhun mukaan niin se haluaa sen nytkin, vaikka on yksin. No sille on nyt siis tullut sellainen tyyli että tuo sitä lelua vähän väliä mulle. Jatkuvasti juoksee vauhdilla mun luokse, hyppää mua vasten ja sitten pitää hieman riehua siinä ja välillä taistellaan ja otetaan irti-käskyn harjoitteluakin.  Tämä Kepan itse keksimä leikki on kyllä kantanut kentällekkin. Kivasti tuo jo sielläkin lelua mulle. 

Talvi jatkuu ja tottelevaisuus treeni ja näyttelytreenit jatkuu. Talven aikana on tulossa toisetkin rallyt epikset ja ainakin yksi mätsäri noiden jo mainittujen episten ja näyttelyn lisäksi. Ja keväällä sitten se virallinen ensi esiintyminen kokeessa jos ollaan siihen mennessä valmiita. Jos ei olla, niin maailma ei siihen kaadu, sitten treenataan lisää. Kevääksi ja kesäksi on jo kalenteriin ilmestynyt monta muutakin mukavaa tapahtumaa. Niitä odotellessa. Kunhan saadaan tämä talvi elettyä alta pois.

Kepa n. 10.5kk

Joskus käy niin, että leikin jälkeen ei vielä sisälläkään pysty irrottamaan ku hyvän otteen on saanu..

Hallitreeniä tehdään pari kertaa viikkoon. Sään salliessa treenaillaan kyllä pihallakin talvella.

Pelto ja paljon lunta. Se on hienoa puuhaa.


Yhteis-selfie hyvien treenien jälkeen. Aivan niinku molemmat hymyylis.

Kepa melekeen 11kk

Hyvin kulukoo

Kepa 11 kk umpimettässä tarpomassa.

1 kommentti:

  1. Minulla on vähän sama ajatus ollut hevosen syöttämisestä/syömisestä, mutta suomalainen hevosenliha on oikeastaan yksi eettisimmistä (noin yleensä ottaen hevosilla on paremmat olosuhteet elämiseen kuin monilla tuotantoeläimillä) ja ekologisimmista (ei ole kasvatettu pelkästään ruuaksi vaan ollut muussa käytössä ennen) lihoista, mitä voi olla. Briteissähän tämä on taas ihan naurettavalla tavalla hoidettu, ainakin mitä olen joskus vuosia sitten lukenut, "yhyy, me ei haluta syödä söpöjä hevosia yhyy, no mutta, ahdetaan ne sit rekkoihin ja ajelutetaan keskiseen tai eteläiseen Eurooppaan teuraaksi, niin meidän ei tarvi syödä niitä, mut saadan rahat pois".

    VastaaPoista