Oma tekeminen ja suoritus ei jännittänyt, mutta jännittää piti silti. Kouluttamastani rallyryhmästä oli yksi koirakko avo luokassa tänään. Heidän suoritusta katsoessa sydän pamppaili lujaa ja jännitti älyttömästi. Omien koutsattavien toivoisi aina onnistuvan. Vielä meillä on tekemistä, mutta jatkuvasti tekeminen on enemmän oikeaan suuntaan tällä parilla.
Oma suoritus.. Pettynyt. Itseeni. En ymmärrä mitä tapahtui. Jostain helvetin syystä hätäilin radalla. Miksi? Olen jo kauan osannut kasata itseni suoritukseen ja pystynyt keskittymään. Tänään minulla oli radalla jostain syystä kiire ja se heijastui kyllä tekemiseen. Minun tekemiseen. Koira kannatteli meitä kokoajan. Pohdin, tuttuun tyyliini, tämän asian heti kokeen jälkeen ja tulin siihen tulokseen, että onnistumisen paine uudessa ja vaativassakin luokassa oli liian kova, enkä pystynyt kasata itseäni oikein suorittaessani. Oli niin kova halu onnistua, että ohjaajan mielentila meni vähän yli. Martta... Martta oli hieno. Se teki tosi hienoa työtä koko radan ajan. Se on nyt sellaisissa liekeissä ollut jo kauan etten väsy ihmettelemään sitä. Sen suoritusvarmuus pitkälläkin radalla kantaa jopa silloin kun ohjaaja ei ole parhaimmillaan. Martta on se joka tänään piti meidät omalla varmuudellaan "pelissä mukana". Se osasi hoitaa hommat vaikka ohjaaja oli kummallinen. Tämän kauden aikana koira on muuttunut edukseeen. Suoritusvarmuuden ja kestävyyden lisäksi se on aina heti valmis töihin, jopa oudossa paikassa. Tänäänkin se oli virittelyissä ihan liekeissä ja teki töitä mulle, vaikka pienessä tilassa oli 5 muutakin koiraa samoissa puuhissa.
Kuten jo arvasittekin, voittoputki katkesi. Jossain kohtaahan tämä oli tulossa eteen , se tuli nyt :D Ja tulos ei paperilla ole miellyttävä, joskin koiran tekeminen radalla miellytti. Tuomarina toimi tänään Tiia Hämäläinen, ihan uusi tuttavuus meille. Tuomarin tyyli tuli äkkiä selväksi, kun saavuin koepaikalle ja katselin alokasluokan tuloksia seinältä. Tulokset oli lähes järjestään kovin matalia alokasluokan tuloksiksi. Tarkka tuomari, jolta ei yhtäkään pistettä saanut ilmaiseksi ja mikään virhe ei jäänyt huomaamatta. Meidänkin luokassa vain kolme kymmenestä sai tuloksen.
Onneksi me oltiin edes se kolmas tuloksen tehnyt! Tulos tuli, vaikka pistemäärä ei ole sellainen mihin pystytään. Lupaan revanssin kahden viikon päästä. Ja pyydän koiraltani nöyrästi anteeksi sekoilujani radalla. Puhuttelun olen jo itselleni pitänyt ;)
Jos koiran mielentila on tärkeä, niin on sitä kyllä ohjaajankin mielentila. Rata oli melkoinen syherö. Taitava radantekijä tämä tuomari. Tuomarin vanhat radathan oli netistä jo tutkittu ja tiedossa oli että jokaisella radalla on peruutus, paikalla käännöksiä ja kiitettävän pituisia oikeita seuruupätkiä jne.. Koira otti -10 siitä peruutuksesta. Mutta! Paperissa luki, että istahti lopussa. Ei siis ollut kokoajan liian matalalla takapäällä, treeni on tuottanut tulosta. Täytynee lähteä nopeammin kulkemaan takaisin eteenpäin, josko ei ehtisi istahtamaan. Olemme siis edistyneet tässä asiassa! Tuo oli tiedossa oleva ongelma ja tietenkin tämä tuomari tykkäsi peruutuksesta :D Loput miinukset menee ihan täysin ohjaajalle. Hyi mua!
Puolenvaihto jalkojen välistä. Koira teki hienosti, mutta tyhmä ohjaaja ei ottanut huomioon että siellä oikealla puolella olis hyvä olla tilaa kun koira sinne menee.. Olin ottanut kulkulinjan ihan liian lähelle kylttitelinettä ja kyltti kaatui komiasti koiran suorittaessa tehtävän kuten pyydettiin (-3kyltti). Tokihan koira hieman ihmetteli että mikä siellä rämisee ja kääntyi katsomaan taakseen ja oli hetkellisesti poissa oikeasta seuraamispaikasta, jolloin jouduin toistamaan mennään käskyn (-1 kontrolli).
Eniten soimaan itteäni siitä pujottelusta. Voi apua mikä amatöörivirhe. Pujottelut väärin :D :D En edes muista miten, muistan vaan pujottelua aloittaessani ajatelleeni tyyliin "ei mun tästä pidä mennä vaan tuolta" ja muutin reittiäni. Hölmölle ohjaajalle -10 tehtävävirheestä.. Viimeisellä kyltillä otin vielä yhden -1 kyltti ja -3 tehtävävirheen.. Koira seurasi tässä kohtaa oikealla: liikkeestä koira eteen istumaan, vasemmalta oikealle takaisin ja suoraa liikkeelle. Tein sitte sen ylävartaloavun kun pyysin koiraa eteen vaikka oon saanu sen pois, niin koiralta kuin iteltäni. Ja tässäkään en muistanu jättää oikealla puolella kulkevalle koiralle riittävästi tilaa suorittaa. Osui hieman kylttiin sen ohi mennessään.
Arvostelupaperissa kuitenkin lukee : "kaunista yhteistyötä!" Ja niinhän se taas kaikesta huolimatta oli. Hyvin me vedettiin sekä rata että käytösruutu. Molemmat otti ihan turhia pistemenetyksiä. Koira vähemmän ja ohjaaja enemmän. Onneksi saadaan jo kahden viikon päästä uusi mahdollisuus. Olen katsonut peiliin ja soimannut itseäni tyhmistä virheistäni ja Martta on perinteisten nakkien lisäksi saanut kissanruokaa ja pullan, jotka se mummolassa olleessaan salaa söi :D
Tuloksemme siis tänään VOI72 ja sijoitus 3/10.
Siitä voi jokainen ihan itse luntata mitä meillä oli ohjelmassa. Melekoosta syheröä, taitava ratojen tekijä tämä tuomari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti