Tähän saakka on menty hyppy-putki- kepit linjalla, mutta tänään otettiin mukaan kontaktit. Martta on kokoajan oppinut tässä hommassa jotenkin mielettömän nopeasti. Ja vielä nopeammin oppisi, jos mä osaisin ohjata siten että sillä olisi mahdollisuus tehdä aina oikein.
Hakee hyvin esteille, lukee mun ohjauksia hyvin (liian hyvin, koska kun ohjaan väärin niin se menee väärin), on innoissaan aina näissä treeneissä ja kaikki tähän saakka koitetut esteet on olleet Martan mielestä "pala kakkua". Taitaa olla enää rengas ja pussi koittamatta. Agilityn tultua kuvioihin tottelevaisuus treenit ei maistu enää läheskään niin puulta vaan niitäkin odottaa taas ihan erilailla kuin ennen agilityn aloitusta. Vaihtelu virkistää, kuten suomalainen viisaus toteaa..
Persjättöt ja valssit, jotka alussa tuntui musta ihan mahdottomilta, menee nyt aika luonnostaan ja osaan asetella niitä itse radalla piirroksen ja reitin mukaan. Pakkovalssi oli ohjelmassa heti ensimmäisissä treeneissä ja Martta suoriutui siitäkin hyvin. Kierrot olivat toisien treenien aiheena ja mentiimpä me sekin rata sujuvasti läpi. Eräs toinen kuvio sillä kerralla vaati hieman toistoja sujuakseen. Putki-Hyppyradat on Martalla nykyisin jo kovin sujuvia. Voidaan tuosta vaan mennä yli kymmenen esteen putki-hyppyratoja. Martta on saanut palautetta, että on kuulemma kovin ketterä kokoisekseen koiraksi ja lukee mua todella tarkasti. Lienee hyviä ominaisuuksia agility koiralle. Pitkillä suorilla huomaa vielä että irtoaminen musta ei ole vielä ihan hallussa, haluais jäädä mua odottelemaan.
Tänään viimein vuorossa mun odottamat kontaktiesteet! A-esteen päässä on viime talvena pari kertaa opetettu kontaktia, mutta siinä on kaikki meidän kontaktitreenit. No eihän saksalainen paimen niin nopeasti unohda. Aivan niiku olis koko tämä vuosi tässä välissä treenattu. Hienot kontaktit ja sitten laitettiin se sama koko esteen menoon mukaan. Seis käsky toimii tässä hyvin. Pelkästä vapautus sanasta koira ei aluksi uskaltanu liikkua pois kontaktilta, mutta kyllä se äkkiä oppi että vapautuksen jälkeen kun lähtee liikkeelle niin nami tulee. Ei sillä ollu kiire kontakteilta vaikka juoksentelin sen lähellä. Vasta käskystä lähti (jos sittenkään ;) ).
Sitten ne ohjaajan pelkäämät esteet.. Puomi ja keinu. Jaa miksikö pelkään näitä.. Pelkään puomilta putoamista. Tai että koira ei uskalla edes mennä sitä. Keinussa pelottavaa on, että koulutus menee jotenkin pilalle ja koira alkaa pelkäämään sitä tai pelkää sitä joka tapauksessa. Ei pysty olla esteen päällä sen liikkuessa. No taas se nähtiin sama juttu, mikä niin usein aiemminkin. Luota siihen koiraas. Se kyllä osaa! Puomilla niin kuin vanha tekijä. Mä olisin halunnu viedä sitä makupalalla siitä, mutta paskat tuumas Martta ja lähti päästelemään. Puomillekin saatiin yhdistettyä muutamat hienot kontaktit.
Lopuksi ensikosketus keinuun,... Mä oon sitä mieltä että yleisesti tätä keinua jännittää enemmän ohjaajat kuin koirat ja sitten se pelko tarttuu koiraan ja oravanpyörä on valmis. Koitin olla kovin itsevarma ja viedä koiraa rauhallisesti keinun yli. Rauhallisesti ei useinkaan treeneissä kuulu Martan sanavarastoon. Ei tänäänkään. Siitä mentiin muutamat kerrat makupalan kanssa keinun läpi. toki appari oli hiljentämässä keinun alasmenovauhtia. Pientä epävarmuutta saatoin koirassa havaita kun keinu lähti alaspäin mutta uudestaan ja uudestaan se siitä tuli ja aina rohkeammin.
Kyllä tämä on hauska laji. Meillä on tuola niin hauskaa yhdessä. Saisiko tuon saman mielialan tottiskentälle jotenkin? Miksi sielä pitää olla paljon vakavampi?
Agilitystä ei kuvia löydy mutta laitetaan pari kuvaa viikonlopun näyttelystä ja lumisesta metsälenkistä.. Löydettiin lasten ja koirien kanssa uusi mettä jossa sattui olla lapsille laskumäki ja näin ollen koirille mäkitreenin paikka..
Liikekuvat ei mun kameralla ja mun taidoilla ole edelleenkään hääppöisiä mutta siitä huolimatta laitan niitäkin. Kyllä niistä ajatuksesta kiinni saa.
(Näyttelykuvat Pia Asell)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti