torstai 26. marraskuuta 2015

Ei niin ruusuista enää ... :D

Menin kirjoittamaan viime kirjotuksessa, että aina ei oo niin ruusuisia viikkoja kuin oli viime viikko. Iteppä kirjotin... Nyt ei sitte meekkään niin putkeen. Ei mitään katastrofin  aineksia mutta ei kulje ihan niin hyvin. Koutsin tottistreenit viime viikon ke.. Martta oli jotenkin ihmeellinen. Hyvin oli hereillä ja oma ittensä aluksi ku tultiin halliin, kävääsi jopa haukahtamas alkuhaukutuksessa hieman liian likellä naamaa ku veti vähä kierroksille. Mutta kun sen herättelyn jälkeen tein pari pätkää seuruuta suoraan nostatuksesta patukalla niin koira ei ollu hyvä. Koutsikin alko perusasennoissa sanomaan että korvatki on jotenki kummasti. En tiedä mikä oli ja toivon että se oli ohimenevää. Kapulatreenikään ei ollu niin hyvää kuin miksi oon sen nyt kotona saanut. Tosin siltä vaadittiin siinä nyt enemmän ja vedeltiin naruista. Mutta ihan oma ittensä koira ei ollut. Mutta mutta... Eteenpäin sano mummo lumessa. Olin jo ennen tämän  tuota treeniä päättänyt että ku tämän viikon maanantain tokokurssilla demokoirana olo on saatu pakettiin niin koko loppu viikko on tottelevaisuus-treeni vapaata aikaa.  Mutta Martan paikkamakuu treenistä annan 10+. Ensimmäinen kunnon paikkamakuu - treeni toisen koiran treenatessa. Ihanan rauhallisesti käyttäytyi kun toinenkin koira ilmestyi halliin. Meni kerrasta maahan sivulla vaikka ei oo vielä kunnolla sitä treenattu ja makas koko toisen koiran treenin ajan ku olin siihen selin. toki matkaa ei ollu ku pari metriä mutta koira makas koko 10 minuuttia ku tatti. Joo... 10 minuuttia.. Hupsista.. En yhtään tajunnu ajankulua ennenku koutsi sanoi että aika jäätävää paikkamakuuta tekee sun koira. Mä olin vaan kattellu toisen treeniä kaikes rauhas enkä huomannu ajankulua ku se niin hienosti sielä oli. Lähdemme siis aika pian pitentämään mun matkaa koirasta. Tämä oli mielyttävä yllätys että tämä toimii. Tähän asti tehty vain yksinään.

Maanantain treeneissä tein havainnon, että Martta tekee ruualla entiseen tapaan mutta jos koitan tehdä tottista patukalla niin se jotenkin paineistuu ja väistää mua. MIKSI? Ei osannut koutsikaan vastata tähän, mutta asia on selvitettävä, en aio ruualla treenata koko elämään. Leikissä ei ole mitään muutosta, leikkii hienosti mutta irrotuksen jälkeen (ja joo, saa kyllä irrotuksien jälkeen lelua myös uudelleen, ei aina menetä sitä irrotukseen...) se jotenkin paineistuu ja vietti putuaa ku lehmän häntä. tuo kohta on ny kokenu jotain jota ei olisi saanu. Mutta mitä ja se selvitetään jotta päästään taas eteenpäin.

Nyt on paneuduttu Martan vetämiseen lenkillä. Oon nyt koittanu sitä että pysähdyn aina kun naru tiukkenee ja matka jatkuu vasta kun naru on löysä.. Joo ei toimi. Ei ainakaan tänä vuonna eikä ens. Suuttunukki vissiin jo vähä oon. No kysyimpä neuvoa kouluja käyneiltä ja loihdin itsestäni esiin kunnon kukkahattutätin ja otin lenkille mukaan naksuttimen ja lihapullaa. Jesus miten ihania lenkkejä me ollaan sen jälkeen Martan kanssa tehty! Mun olkapäät ja yläselkä ei ehkää meekkää rikki tuon koiran lenkittämisestä. Selvitetään ny asiaa sen verran että ei se mikään hirmuvetäjä oo mutta liikaa mulle. Hertan kanssa on päässy tässäkin asiassa ihan liian helpolla. Ei sitä oo koskaan tarttenu opettaa naruun eikä olemaan vetämättä. Turo taas joutui tutustumaan kuonopantaan, jota en oo valmis enää käyttämään.

Lunta satoi, jälkikelit meni. Tosin tällä hetkellä lumi on jo taas sulanut, mutta mä oon silti tainnu jättää jo jäljen tauolle. Paitsi jos ny oikeen kauan alkaa olemaan sulaa niin sitte voin jonku mettäjäljen vielä Martalle tehdä ennen oikiaa talvea. Hertta on tauolla. Vai mitä sanotte videosta, eikö tuollaseen jälkeen voi lopettaa jälkikauden??

https://www.youtube.com/watch?v=zumhalJHPwk&feature=youtu.be

Nyt me vietellään vapaa päiviä. Kolmas vapaa menossa. Ihan koko viikkoa en malta olla treenimättä. Huomenna käyn aamulla ottamas pikatreenit ja sitte taas kaks vapaata.

Sellasia ilouutisia on kantautunut, että nyt on kolme Martan sisarusta kuvattu. Jo lausutut on täysin terveitä ja tämä kolmas lähtenyt eilen niinikään terveenä luustona! Kumpa sama rivi jatkuisi vielä sittenkin kun tulee meidän vuoro. Sen aika on vasta ensi vuonna. Seuraavat juoksutkin tulee Martalle jo helmikuussa. Kun niistä on selvitty niin mennään kuviin, eli keväällä. Jos uskallan...


 
Solmussa päikkäreillä..

 
Treeneistä tulossa..

 
Saimme hetken nauttia näistä keleistä. Martta oli ihan hullu lumesta. Tänne käsky unohtui lumen tultua täysin. Ei millään sisälle ku pihassa juoksenteli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti