Palveluskoiraa rakentamassa

Olen kulkenut melkoisen pitkän tien voidakseni sanoa rakentavani palveluskoiraa. Koiraa jonka kanssa osallistua palveluskoirakokeisiin. 

Kun ensimmäinen saksanpaimenkoira saapui taloon, alkoi hillitön into koiran kouluttamiseen. Selasin nettiä ja ahmin tietoa kaikesta mitä koiran kanssa voisi harrastaa. Tuosta saakka suurin haaveeni on ollut rakentaa saksanpaimenkoiraa kohti palveluskoirakokeita.


 Asiat ei kuitenkaan ole menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Ensin oli Turo. Turoa ei olisi voinut kyynäriensä takia laittaa A-esteelle ja näin sai palveluskoira haaveet unohtaa. Tai joku muu olisi ehkä pitäny ajatuksistaan kiinni ja tehnyt siitä sitä mitä aikoikin, minun omatunto ei sitä sallinut. Turon kanssa kyllä tutustuttiin jäljen ja haun maailmaan ja treenattiin molempia mutta tavoitteita näihin ei voinut asettaa. Turo toimi koirana jonka kanssa tehtiin niin paljon virheitä. Turon toimittua koekaniinia, on nämä muut saksalaiset päässeet jo hieman helpommalla ja vähemmällä virheiden korjaamisilla treeneissään.

Alettiin etsiä uutta koiraa, sellaista jonka suvun terveys olisi kohdillaan ja kasvattaja persoonana ja jalostustavoitteineen minun mieleeni. Sitä etsittiinkin kauan. Ainakin vuoden selailin nettiä sieltä sun täältä ja kennelliiton jalostustietojärjestelmä sekä sakemanni kenneleiden kotisivut tulivat tutuiksi. Viimein löysin etsimäni. Eikä aikaakaan kun kotiimme saapui ensimmäisen Eigen. Suurilla odotuksilla oli varustettu tämänkin koiran elämä ja tie palveluskoiraksi oli alkamassa. Toisin kävi jälleen. Vaikka kuinka piti kaikki palaset olla kohdillaan, niin luonto puuttui tällä kertaa peliin ja Hertasta tuli ensimmäinen ja ainutlaatuinen Eigen, se jolla on luustovika selässä, valuvika, ltv3. Ei siis tätäkään koiraa sinne A-esteelle eikä metriselle hypylle.. Tästä tiedosta toipuminen otti aikansa ja harmittaa se vieläkin. Mutta Hertan persoona korvaa sen puutteet. Ja tottapuhuen, ei ole niin varmaa että olisiko Hertan  viettikestävyydellä koskaan päästy läpi palveluskoirakokeen raskasta ja moninaista päivää. Hertta on kuitenkin osattu jo opettaa sellaiseksi jäljestäjäksi että on täysin realistista odottaa siltä tulos erikoisjälkikokeesta. Ja tässä se on taitava. Rauhallinen luonne, keskittymiskyky ja luontainen kyky jäljestää tekee siitä hyvän jälkikoiran. 

Kun näitä kahta luustoltaan ei niin priimaa koiraa ennen on laittanut kuoppaan parhaassa iässä olevan Suomenhevosen jalkavaivojen vuoksi, alkaa huumorintaju loppua... Onneksi en ole luovuttajatyyppiä.


Viimein olen tilanteessa, jossa rakennan palveluskoiraa. Viimein minulla on koira joka soveltuu tähän hienosti. Tämän vuoksi olen tullut siihen tulokseen, että Martan treenit painottuu vain pk- puolen asioiden opetteluun. Katsellaan sitä tokoa sitten joskus. Tämä asia tuo taas aivan uudenlaista virtaa treenaamiseen. Saan viimeinkin opettaa koiralle A-esteen, hyppynoudot, maasto-osuudet, esineruudun, eteenmenon ja muut joihin aiemmin ei ole ollut asiaa. Kaikkea on jo kokeiltu ja hyvällä alulla ollaan.
Matkasta tulee pitkä ja mielenkiintoinen.

Täältä voitte katsoa elävää kuvaa siitä mitä olemme saaneet aikaan kolmessa kuukaudessa esineruudussa. Äänet voi laittaa pois.. Ohjaaja kehuu "hieman" kovaäänisesti koiraansa :D
Toisessa linkissä ollaan metsäjäljellä jossa en ole kauhean pitkiä tehnyt. Lähinnä keskitytään keppeihin. Tehdään pellolla pohjat hyvälle jäljestäjälle.

http://finepixu.kuvat.fi/kuvat/Eigen+Karolina+ja+Eigen+Martha/Martta/IMG_7214.m4v

http://finepixu.kuvat.fi/kuvat/Eigen+Karolina+ja+Eigen+Martha/Martta/IMG_7216.m4v