Miksi mä aina sorrun tekemään liian pitkiä treenejä, liian tylsiä ja liian kaavamaisesti. Vaikka kuinka tiedän että treenit pitää olla vaihtelevia, koiralle mukavia ja lyhyitä.
Tänään lähdin tottiskentälle keskenäni koirieni kanssa. Nykyään on enempi sääntö ku poikkeus että kun lähen treeneihin tai viimeistään kun pääsen perille niin alkaa sataa. Vaikka koko päivänä ei olisi satanu sitä ennemmin. Tänään taas. Kun pakkasin kotona koiria autoon niin alkoi sataa. Kentälle päästyäni sade vaan yltyi. Niimpä istuskelin autossa sen odotellen sen laantumista ja siinä odotellessani tein kunnon treenisuunnitelman, joka myöskin pitäisi olla aina.
Nyt kun mä tänään taas huomasin kuinka paljon treenin muuttaminen nopeampi tempoiseksi ja vauhdikkaammaksi ja lyhyemmäksi vaikuttaa koiran tekemiseen, niin ehkäpä mä nyt taas ainakin hetken muistan ertä näin kuuluu treenata. Kaikkeni kyllä yritän, että tästä tulisi nyt viimein tapa eikä poikkeus.
Otin molemmille koirille kaksi pikaista kierrosta. Martalle ekalla ringillä seuraamista, perusasentoa ja edessäoloa. Tottisillasta saadulla konstilla saan koiran tulemaan lähemmäs itteni edessä. Seuraaminen on mukavan suoraa ja koira kestää jo hyvin pienen käden käymisen ylhäällä. Tottisillan jälkeen olen nostanut kättäni ylemmäs muutenkin ja koira näyttää taas paremmalta. Sivulle istumista otettiin liikkuen yks askel eteenpäin ja myös niin että koira joutuu löytää tiensä sivulle mun etupuolelta. viiden minuutin treeni ja koira autoon. Hertan vuoro. Hertta teki pitkästä aikaa noutoa, eikä mitään tylsää noutoa vaan vauhdilla vaan. Koiraa pannasta pidätellen heitto ja palautuksessa ohjaajan pakoonjuoksu. Siinä oli Hertan eka rinki.
Toiselle ringille Martan aiheena oli eteenmeno ja paikkamakuu. Vein koiraa hetsaten lelun kentän toiseen päähän, koira pois ja puolesta kentästä lähetys. Hyvin hoksas heti mitä haetaan takaa ja juoksi lelulle hyvällä vauhdilla. Tehtiin ehkä kolme näitä ja sen jälkeen paikkamakuuta. Koira maahan ja koirahan nousi sieltä hetimiten ylös kun oli saanut palkan sinne menosta. Pari kertaa Martta ajatteli että heti ylös kunnes tajus että jaa mamma käski odottaa, eli tänne pitää varmaan jäädä. Puolen minuutin pätkiä otin pari ja palkka. Otettiin vielä vähä seisomista, jonka koira on oppinut loistavasti! Lelun heittelyä ja pois. Hertan toisella rinkillä tehtiin vauhdikkaita luoksetuloa maasta ja vauhtia todella oli. Väliin vähän tylsempää, elii uuden asian opetusta: liikkeestä istuminen. Nyt alkaa Hertta hoksata tämän! Kaukoja palloavulla ja vau! Kun tein niitä aivan Hertan edestä palloavulla niin koira ihan hypähti istumaan!! En oo tuollasta Hertalta nähny koskaan. Loppuun pallon heittelyä. Ja mettälenkin kautta kotiin.
Niin hyvä mieli jäi treenistä niin koirille kuin ohjaajallekkin, että josko mä nyt muistaisin pitää treenit tällaisiana. Enkä pitkänä kuivana hinkkaamisena. Toivon näin.
Huomenna mennään varmaan juoksentelmaan jonnekkin ja ti on Martalla uutta ohjelmaa jälleen. Ke ehkä tottiksiin vähä kauemmas. Muuta en ens viikon ohjelmasta vielä tiedä. Jäljelle pitäis päästä ja esineruutuilemaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti