perjantai 17. huhtikuuta 2015

Treenikaverien esittelyä ja tavoitteita

Esittelempäs teille nyt ne tyypit (tai ainakin niiden koirat) joiden kanssa mä enimmäkseen sielä treenikentillä naureskelen tai pellon laidalla jauhan paskaa jäljen vanhenemista odotellessa. Ja laitetaas vaan ne joiden kans tulee käytyä useesti. Jos kaikki satunnaisetkin esittelee niin täs menee koko yö.

Saksanpaimenkoira narttu Give me Ballantines on kohta kolme vuotias. BH tehtynä ja harrastavat IPOa. Sen lisäksi tavoitteena palveluskoirien jälkikokeet. Tuuli koira on mun Hertan hengenheimolainen luonteeltaan ja vireystasoltaan. Dieselillä käyvä. Sillä erotuksella että Tuuli rakastaa suojelua ja ennenkaikkea maalimiehiä.

Saksanpaimenkoira uros Suvirinteen Univelka on myöskin pikkasen vajaa kolmivuotias.  Urho, toiselta nimeltään Kepponen, on tällä hetkellä valmis BH kokeeseen. Sen jälkeinen lajivalinta on vielä hiukan auki, mutta kaikkea on kokeiltu. Urho kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriösrä. Koskaan ei voi tietää kumpi koira kentälle minäkin päivänä ilmestyy, Urho vai Kepponen. Nykyisin onneksi useimmiten se Urho.

Malinois narttu Ruutipussi Quinta, puolitoistavuotias. Alkaa olla valmis BH kokeeseen. Ronjan kanssa on harrastettu kaikenlaista, kun ei ohjaaja osaa päättää mikä se niitten laji olis ku koira toimii kaikissa. IPO kuitenkin ilmeisesti alkaa viedä pisimmän korren. Ohjaajan käsivarsista huomaa että hänellä on malinois ja liian hitaat refleksit.

Saksanpaimenkoira narttu Powerpfote Double Dice on nyt 10 kk ikäinen. Tämä koira oli mun treenattavana ihan pienestä asti omistajan terveydentilan vuoksi. Pari kuukautta sitten alkoi omistaja itse treenata koiraa. Tästä koirasta ei ihan heti lopu vauhti eikä ruokahalu! Tulevaisuuden lajivalinnat taitaa olla jälki ja toko, saa nähdä. Riialla on pienestä asti ollut vauhtia enemmän kuin omiksi tarpeiksi mutta siitä huolimatta keskittymiskykyinen ja oppivainen otus.

Dobermanni uros Rockslopes Kiro Kherub on nyt kohta kaksi ja puoli vuotias. Kiro on käynyt parissa tokokokeessa raivostuttamassa ohjaajansa ja sen jälkeen on alkanut hallintatreenit. Koira joko toimii hienosti tai sitten poikamaiset jekut vievät voiton. Kiro on äärimmäisen rakastettava Dobberi. Huomaa kyllä, että tämä on porukastamme ainut joka ei ole paimen.
Tässäpä ne lähimmät. Jos näitä ei enää yhtä aikaa mun kanss atreeneissä näy niin johtunee tästä kirjoituksesta 😀

15.4.2015

Taas on päästy meidän tutun ja hyväksi havaitun koutsin oppiin ja heti tuli uusia ja toimivia ohjeita. En mä unta ole nähnyt, Kyllä muutkin huomaa, että Herttaan on tullut ihan uusi vaihde tekemiseen kun on löytänyt se Hertalle oikea lelu: nännikumi 😀 onneksi niitä vaihdetaan navetoissa säännöllisesti uusiin niin ei lopu lelut kesken. Se on ilmeisesti se pehmeys mikä saa Hertan tykkäämään juuri tästä lelusta. Taistelutahto on mennyt ihan uusille asteille ja Hertta kestää leikkiessään hyvin painetta ja ompa meille kehittynyt pieniasteinen irrotusongelmakin tämä lelun kanssa. Se on Hertan kanssa pelkästään positiivinen ongelma, mutta toki sitä on alettu treenaamaan silti paremmaksi. Koutsi oli Sitä mieltä että irrotuksen voisi hoitaa pehmeämmällä äänellä ja taisipa se heti toimia. Tänään kävi moneen kertaan niin että vaikka olin aikeissa tehdä vaan koiralle viettiä ja siitä istu niin olin aivan liian hidas ja koira pääsikin kiinni leluun vaikka ei ollu tarkoitus. tämä on niin tuonut meidän treeneihin uutta puhtia että huomaan treenaavani taas paljon mieluummin. Oon myös oppinut viimein ja vihdoin pitämään treenit tarpeeksi lyhyinä ja lopettanu sen hinkkaamisen. Kauan siihen menikin..
on se kyllä kummallista miten kaikki ihmisen huolet ja murheet unohtuu kun pääsee treenikentälle samanhenkisten ihmisten pariin treenaamaan ja puhumaan paskaa kentän laidalle. Nauru raikaa ja epäonnistumisistakin tehdään vaan pilaa. Ei tätä voisi harrastaakaan jos ei osaisi vääntää vitsiksi niin omat kuin toistenkin mokat ja ongelmat. Siihen kun lisää vielä koiran jonka kanssa tekemisestä nauttii suunnattomasti niin hermojen lepuutus ei muuta vaadi.


13.4.2015 Vieroitusoireita kenties..

Olihan meillä aiemminkin kotisivut, mutta lakkautin ne koska tuntui etten enää halua jakaa meidän elämää netissä enkä keksinyt mitään kirjoitettavaa.. Kummasti niitä mun ainaisia treenijuttujakin jaksoi jotkut jatkuvasti kuitenkin lukea :D

Tällä hetkellä jälleen kerran mietinnän alla Hertan tämän vuoden tavoitteet. Tulette huomaamaan näitä sivuja lukiessanne, että mulla on jonkin verran taipumusta pohtia asioita ja palata samoihin aiheisiin useampaan kertaan. Hertan tulokasvuosi oli sen verran menestyksekäs että sellaiseen tahtiin ei pystytä enää millään tulevaisuudessa. Tulokas vuonna tuli suoritettua palveluskoirien käyttäytymiskoe BH hyväksytysti koiran ollessa vain 1½ vuotias. Lisäksi viime vuonna saatiin kasaan TOKOn ensimmäinen koulutustunnus TK1 sekä korkattiin TOKOn avoin luokka. Yksi luokkavoitto ja sijoituksiakin tuli. Tuollaiseen tahtiin ei kyllä tänä vuonna pystytä millään. AVO luokan TOKO kokeet on nyt menneet toinen toistaan enempi ja vähempi penkin alle. Paketti ei pysy tarpeeksi hyvin kasassa. Aina tulee ne pari mokaa jotka maksaa ykköstuloksen verran.
Alunperin ajauksena oli että tänä vuonna haalitaan kokoon tarvittavat tulokset TK2 koulutustunnukseen, mutta nyt kolmen AVO luokan kokeen jälkeen se tuntuu mahdottomalta. Myönnän että viime vuoden mentyä niin putkeen, tämä harmittaa. Tosin tällä hetkellä koira tuntuu treeneissä tosi hyvältä, mutta kun se tietää ne koetilanteet jo niin hyvin ja kyllä ohjaaja käyttäytyy sielä sitten kuitenkin erilailla kuin treeneissä vaikka en koekaan oikeastaan jännittäväni enää koetilanteita. Sen verran on kuitenkin jo kokeita takana ja koiraan ja sen hallussa pysymiseen täysi luotto. (Samaa ei voi sanoa kokeneensa Turon kanssa kisatessa :D ). Tällä hetkellä alkaa tuntua siltä että yksi AVO1 tulos riittää ja sitten siirrymme VOIttaja luokkaan. Mutta toivon hartaasti että saadaan ne kolme ykköstä AVOimesta tehtyä ja koulutustunnus hankittua. Kiire vain vähän tulee, kun TOKOn säännöt muuttuvat 1.8.2015 alkaen, enkä millään viitsisi enää opettaa koiraa uusien AVO luokan sääntöjen mukaan uudestaan vaan mennä sitten uusilla säännöillä uuteen luokkaan.
Muita tavoitteita tälle vuodelle on Rallytokosta ALO luokan koulutustunnus. siihen vaadittaisiin kolme hyväksyttyä suoritusta kokeista. Yhdet Rallytokon epäviralliset kokeet ollaan käyty kokeilemassa ja ne meni todella hyvin. Hertta teki täyden 100 pisteen radan. Yhdestä ohjaajan mokasta meni 10 pistettä. 70 pistettä on muistaakseni se raja jotta suoritus on hyväksytty.
Kolmas tavoite tälle kaudelle olisi FH kokeeseen osallistuminen. Hertta on luontainen jäljestäjä mielestäni. Sen rauhallisuus on valttia tässä lajissa. Mutta vielä pitäisi saada se oppimaan jäljestys 10 metrin liinalla. Jäljestys sinällään on kunnossa ja kulmatkin useimmiten menee hukkaamatta ja jos hukkaakin niin löytää nopeasti takaisin itse. Ilmaisu on kunnossa. Jäljen pituus toki on myös vielä harjoittelematta. On siinä vielä työsarkaa. FH kokeita vaan on todella vähän täällä meillä päin ja kauas en kokeiden perässä halua lähteä. Toukokuun lopulla olisi koe johon aion ilmoittautua mikäli koira selvityy kun teen sille koepituisen jäljen koepituisella liinalla..
Siinä siis tämän vuoden tavoitteet. Melkoisesti saa tehdä hommia että nuo on saavutettu. Vuoden lopulla voidaan sitten miettiä että mitä tuli tehtyä..
Treenit sujuu tällä hetkellä oikeastaan kaikissa lajeissa todella kivasti. Ja koira on muutenkin fyysisesti nyt hyvässä kunnossa talven alamäkien jälkeen. Viimeinkin paremmin herännyt saalisvietti ja Hertan lempilelun löytyminen ovat tehneet treeneistä entistä mukavampi ja sujuvampia. Muutenkin koiraan on alkanut tulla sitä vauhtia jota siihen on kaivattu. Esineruutu on nykyisin hyvin miellyttävää katsottavaa ja hakupistot menee vauhdilla mutta kuiten harkitusti. Jäljellä edellisen kerran ollessani voin todeta että kyllä Hertta jäljestää osaa. Oli ihan myrskytuuli kun peltoaakeella jäljestettiin ja koira meni kuin juna. Kulmista metrillä ohi, mutta heti löysi takaisin itse ja ilmaisuissa esine jäi jalkojen väliin. siinä on ollut hieman ongelmaa, pakannut esine jäämään mahan alle, mutta ilmaisun kuivaharjoittelu on auttanut asiaa.
Fyysinen puoli on koiralla tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Talvella pakkasi jatkuvasti rapsuttaa itseään lavoista jumien takia. Tietämättämille tiedoksi, että Hertan LTV3 aiheuttaa sen, että keventää takapään taakkaa etuosalle ja näin ollen etupää on kovilla. Lavat on usein kovasti jumissa ja etupäässä on lämpöilyjä. Lisäksi Hertan rankaan tulee lukkoja väärästä tavasta liikkua. Koiran hieronnat hoidan itse ja rankahuollon tekee Timosen Jaana-Kaisa. Mutta kun alkoi näyttä siltä että nämäkään hoidot eivät aina vie raapimista ja ajoittain kummallista liikettä pois niin kokeilin laserhoitoa. Taina Mansikkamäki Seinäjoen eläinten kuntokeskuksesta on nyt kahteen kertaan hoitanut Herttaa Laserilla ja tulokset on olleet tosi hyviä! Raapiminen on loppunut ja liikse pysyy hyvänä, kunhan hieroja muistaa tehdä ylläpitävää lihashuoltoa ja venyttelyjä.
Ylihuomenna meillä alkaa taas talvitauon jälkeen Juha Latvalan Tottiskurssi ja toivon että sieltä saadaan vielä jotain uutta Hertan tekemiseen ja uutta puhtia koesuorituksen koossa pitämiseen. Itselläni on tällä hetkellä pidettävänäni TOKOkurssi jossa on monentasoista koirakkoa, mutta kaikki kuitenkin aloittelijoita. Toisilla alkaa olemaan jo homma hyvällä alulla mutta toiset alkavat ihan alusta. Pidän kouluttamisesta. On hienoa nähdä työnsä tulos, kun joku koirakko sinun ohjeilla pääsee asioissa eteenpäin. Antoisaa myös kouluttajalle!

Treeniä ja muuta asiaa

Täältä kaikki kiinnostuneet voivat lukea meidän treeneistä ja muista elämän ylä ja alamäistä. Saatampa joskun tänne vuodattaa myös sydäntäni koiramaailman koukeroista noin yleisestikin..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti