Elämä on...

Hertan liike on viime aikoina mietityttänyt mua enemmän kuin yleensä. Koko elämänsähän se on liikkunut ihan erilailla kuin mitä normaalirankainen koira. Sen ranka lieruu sillai hassusti puolelta toiselle, miten normaalirankainen koira ei liiku. Jokin aika sitten se oli tosi elottoman näköinen se ranka, tosi jäykän näköinen. Ei se enää oo sellainen, mutta on mun mielestä jonkin aikaa hypännyt autostakin hitaammin alas kuin aiemmin.

No, olemassa oleva vika lannerangan lopussa/ristiluun alueella ja liike sai mut nyt tekemään sen minkä oon muutenkin ajatellut jossain kohdassa tekeväni: vein koiran jokin aika sitten rangan RTG kuviin ja nyt ajattelin kertoa siitä myös täällä kun olen asiaa sulatellut. Ei se niin pahalta näyttäny kuin olis voinu luulla. Mutta kyllä sielä jotain oli. L1-L2 nikamissa oli pientä spondyloosin alkua. Mielestäni hyvin looginen kohta, kun miettii koiran tapaa liikkua. Juuri tuolta alueelta sen takapää heilahtaa sivulta sivulle, kun se liikkuu. Ei ihme että se jättää jälkensä koiran rankaan.

Nyt sitten unohdetaan koko asia ja eletään niiku tähänkin asti. Täysillä. Spondyloosi etenee niin kuin etenee, sille me ei mahdeta mitään. Kaikki ehkäisevät ja hoitavat asiat on meillä jo kunnossa. Lämpimänä pito, lihashuolto, lihaskunto, sopiva paino, laserhoito... kaikki nuo on jo kunnossa. Eli samallalailla jatketaan kuin tähänkin saakka. Tietenkin koiran olotilaa ja liikettä seuraten. Sitä seuraamista ja analysointiahan mä en osaa lopettaa vaikka maksettais :D

Eläinlääkärillä koira oli hyvin lunki. Vähä meinas laittaa unelle vastaan mutta piikkejä se ei eres huomannu. Herätessään piti mahdotonta konserttia. Saattoi puolikin minuuttia ulvoa yhtäjaksoisesti niinku susi. Kauhia krapula toisella. Nukkui koko illan käynnin jälkeen kovin sikeästi kotona. Välillä päästi pienen ulvaisun. Vielä muutama tunti kotiin paluun jälkeenkin kun vaihtoi paikkaa niin hoippui. Vahdittiin tarkasti ja Martta pidettiin porttien toisella puolella, ettei homma mee leikiksi liian aikaisin.

Onneksi selvittiin pienemmillä vaurioilla ku mitä olin ajatellu. Elämä jatkuu tästäkin normaalisti eteenpäin. Mitään en koiralta kiellä, saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Pyörälenkille olen sitä tälle keväälle vieny pariin kertaan ja se on näyttäny jotenki haluttomalta lähtemään, että se poistuu meidän liikkumis-muodoista, mutta muuten mennään kuin ennenkin. Uintikelejä odotellessa..

Herttaki kerran elämässään irvistää..

Ja kotona unet jatkuu..