Kohteletko parasta ystävääsi sen ansaitsemalla tavalla silloin kun aika on tullut?
Osaatko päästää irti, olla epäitsekäs?
Osaatko tehdä sen suurimman rakkauden teon?
Vai pidätkö parhaan ystäväsi hinnalla millä hyvänsä, niin euroissa kuin koiran olotilassa mitattuna..
Koira rakastaa omistajaansa ehdoitta. On uskollinen loppuun saakka. Suurin palkinto jonka voit koirallesi sen uskollisuudesta antaa, on päästää se menemään kun aika on. Mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Älä tee parhaalle ystävällesi sitä karhun palvelusta että annat sen kärsiä viimeiset hetkensä. Saattele se matkalle kun se vielä pystyy olla onnellinen. Silloin kun se vielä tuntee olevansa koira.
Eläinlääketiede on edennyt siihen pisteeseen, että mennään jo rajan yli. Koiria ja muitakin eläimiä korjaillaan ja lääkitään aivan liian vaikeissakin tilanteissa. Nivelrikkoisille vaihdetaan tekoniveliä ja jalkansa menettäneille tehdään rullatuoleja. Kipulääkkeitä syötetään koirille vuositolkulla ja kun yksi lääke ei riitä lisätään rinnalle toinen ja näin saadaan uusia ongelmia muualle kehoon. Missä menee raja?
Koira ei näytä kipuaan kuten ihminen. Koira on laumaeläin. Laumassa heikot yksilöt hylätään, koska ne ovat riski muulle laumalle. Kipua ei voi näyttää. Koiralla voi olla suuriakin kipuja ja silti reaktiot kipuun ovat hyvin olemattomia, usein omistajan tunnistamattomissa. Koirat ilmentävät kipua hyvin monella tavalla ja yksilöllisesti. "Ei se ny kovin kipeä voi olla ku noin juoksee"- lause on tuttua kuultavaa. Oletko tullut ajatelleeksi että mieluinen tekeminen tuottaa endorfiinia joka poistaa kivun tunnetta? Ja yksi kivun seuraus on rauhattomuus..
Koira on luotu liikkumaan ja elämään aktiivista elämää. Sitä ei ole luotu sohvan nurkkaan. "Kyllä se pärjää, ku ei kauheasti mitään tehdä". Niin.. Mutta haluaisiko se tehdä? Haluaisiko se juosta vapaana metsässä? Haluaisiko se telmiä koirakavereidensa kanssa? Haluaisiko se toteuttaa itseään lajissa johon se on luotu?
Herättikö ajatuksia?
Kiehahtiko tunteet?
Niin pitikin.
Missä sinun rajasi menee? Lähteekö sinun koirasi "suorilta jaloilta" vai kantaen?
Hyvän aiheen nostit esille. Omalla kohdalla ajankohtainenkin aihe, kun tossa tuo 13-vuotias sakemanni alkaa olla jo aika korppu. Se on vaan yllättävän vaikeeta päättää jonkun toisen olennon elämän päätepisteestä. Tämäkin mummeli on elämäniloinen, mutta keho on kyllä parhaat päivänsä jo nähnyt. Sen olen päättänyt, että tämän vuoden puolella tämä mummo joutaa pilven reunalle, mutta irtipäästäminen tuntuu vaan vaikeammalta kun koiran lopettamisella ei varsinaisesti ole pakottavaa tarvetta. Sen haluan rakkaalle koiralleni suoda, että sillä on kivuton ja onnellinen elämä viimeiseen asti.
VastaaPoistaTuo pyörätuolitouhu yms. on munkin mielestä aivan kamalaa. Eläin ei voi ymmärtää miksi joutuu sellasen hökötyksen kanssa elämään tai saavansa kivuliaiden hoitotoimenpiteiden jälkeenn ns. paremman elämän.
Joo, itse kuulun näihin mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Vaikeaahan se on mutta kun päätöksen on tehnyt niin sitten helpottaa, niin eläimellä kuin omistajallakin.
VastaaPoista