Jostain se ajatus iski, viedä käyttölinjan koira näyttelyyn jo pentuna. Seinäjoen KV näyttelyyn. No oikeasti ajatus lähti tuosta Kertaun kauniista olemuksesta, (ei vaan mun vaan muittenkin Kertun nähneiden mielestä). JOsko kävis kokeilemassa osattaisiinko tuollaista kauneutta arvostaa sakemani kehässä..
Treenattu on pari kuukautta vaihtelevasti ja treenitkin on menny vaihtelevasti. Suurin juttu oli varmasti hampaiden näyttäminen. Mutta kun treenasin sitä itekseni kotona niin sen jälkeen se oli Kertulle ihan fine myös muitten ihmisten tekemänä. Kehässä juokseminen oli alusta saakka aika helppoa, paitsi jos joku pikkukoira juoksi meidän edellä. Silloin saattoi mennä vetämiseksi. Ja sitte oli ne yhdet treenit joissa koira yhtäkkiä ei osannutkaan juosta ympyrää vaan pakkasi mennä nenä maassa. Mutta treenaamatta ei kehään mennä vaikkei tämä meidän päälaji olisikaan. En ymmärrä niitä jotka vie koiransa selvästi treenaamatta kehään. Koira ei osaa juosta, ei näytä hampaita, väistää tuomaria ja seisoessa pitää kauhiasti pyöriä ja pitää kiinni naru tiukalla.. Se ie oo mitenkään kaunista katsottavaa. Lauantina näin myös koiria jotka selvästikään eivät nauttineet hommasta pätkääkään! Kehän "portilla" vedettiin liinat kiinni eikä ollut minkäänlaista motivaatiota tai halua mennä kehään. Kuristuspannat kiristi ja siinä jos alat kakoa niin se aiheuttaa vaan handlerissa vitutusta ja eteenpäin vaan tuntui miltä tuntui..
Pyrin aina itse siihen että koirani ovat myös tähän hommaan treenattuja vaikka harvoin käydäänkin. Mun mielestä koiran täytyy seistä kiinni pitämättä paikoillaan ja juosta löysällä narulla vierellä. Antaa vieraan ihmisen katsoa hampaat ja kopeloida väistämättä. Mutta lopetetaan tästä aiheesta paasaaminen ja mennään itse asiaan.
Meidän kehän oli määrä alkaa klo 10.30. Tuntia ennen tähtäsin paikalle ja niin oltiin paikalla 9.30. Etukäteen jo olin ärsyyntynyt siitä että joutuisin viedä koiran häkin ja koiran yhtä aikaa halliin. Mitähän siitä tulisi... Kieltämättä olis kätevä sellainen kenneltyttö tai -poika.. Turhaa mietin tätäkään etukäteen. Kepa käveli halliin sen verran fiksusti että kyllä siinä samalla yks häkki meni. Kyllä Kerttu katteli että mikä ihme paikka tämä on! Saman paikkaan ängetty sisälle näin paljon erinäköisiä koiria. Mutta ei Kerttu ollut hälinästä moksiskaan. Kun pää on kunnossa niin mitäs sitä tällaisestakaan stressaamaan. Vaikeuksia tuotti vain pissalla käyminen. Eihän maalaaskoira voi pissata nurmelle johon monet monet muutkin koirat oli pissanu. Suostui se lopulta kun toista kertaa sitä pihalla käytin.
Kierreltiin vähän hallissa ja istuskeltiin meidän kehän laidalla. Kerttu kyllä yllätti mut. ei sillä että kesti tuon tyylisen ympäristön vaan rauhallisuudellaan. Se istuskeli ja makoili mun jaloissa ja katteli rauhallisesti mitä ympärillä tapahtui. Koiria meni ohi hyvin läheltäkin tuon tuosta, mutta mitäs noista. Hyvin olis pärjätty ilman häkkiäkin. Se nyt vaan mahdollisti handlerin vessassa käymisen.
Ennen sakujen arvostelua kehässä oli tauko. Olinkin jostain tuomaripalstalta lukenut että meidän tuomari on hyvin nopea hommassaan. Niimpä kehässä oli joka rodun jälkeen tauko. Käytettiin tilaisuus hyväksi ja käytiin pariin kertaan vähä harjoittelemassa juoksentelua ja seisomista. No mitä ihmettä! Myös toisten perässä koira juoksi rauhassa ja rennosti. Aivan ku se olis tajunnu että tää on nyt se paikka mihin tätä juoksemista on treenattu.
Viimein koitti sakujen vuoro! Tuomarina toimi Torsten Lemmer niminen (komea) mies Bulgariasta. Miellyttävä tuomari. Kätteli kaikki kehään menneet handlerit ja toivotti tervetulleeksi. Eikä todellakaan ollut mikään nysvääjä kuten monet tuomarit ovat vaan hoiti asiansa ja hoiti sen hyvin ja se siitä. Seisotus. Juoksua yhdessä. Me muitten perässä. Rakennearvostelut yksitellen ja juoksemista. Ja taas juoksemista yhdessä. Kun treenattiin kehässä niin ajattelin että ei se nyt enää oikeaan aikaan ovi nätisti mennä, ei se voi jaksaa moneen kertaan tehdä tätä kunnolla vaan kyllästyy. Vielä mitä! Juoksi ku vanha tekijä kehää ympäri ja seisoi arvostelussa. Se esiintyi niin hienosti. Kyllä mä olin sen käytöksestä ylpeä! Se jaksaa aina yllättää mua ja laittaa roskia silmiin. (Oon tämän koiran kohdalla viimein oppinut täysillä nauttimaan niistä kaikista pienistäkin onnistumisen hetkistä tosissaan). Kyllä jäi hieno fiilis tästä kokemuksesta. JA vielä KP ruusuke käteen niin se kruunasi kaiken. Äijä osas arvostaa kaunista työkoiran alkua!
Arvostelupaperia joutui jonkin aikaa odottaa. Ja käytiin sillä aikaa Kertun kanssa vähän ostoksilla. Ettei totuus unohdu niin ostettiin purutyyny ja kolme metrinen liina. Katselin myös muut sakuluokat ja olin iloinen tuomarin linjasta. Se laittoi koirat juuri siihen järjestykseen johon olisin itsekin ne laittanut. Mahtoi olla ensimmäinen kerta kun näin tapahtui.
Kun viimein sain arvostelupaperin käteeni niin meinasin pudota polvilleni. Miten ihanasti tuomari oli Kertun nähnyt ja miten hienon arvostelun kirjoittanut. On se hieno paketti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Muutahan me ei tarvitakaan. Melkeen pitää mennä vielä muihinkin näyttelyihin kokeilemaan mitä tapahtuu.
Arvostelu kuului näin:
8 kuukautta. Hyvää tyyppiä. Ruskeat silmät. Oikea purenta. Tyylikäs niska, tyylikkäässä juniorin rakenteessa. Syvä rinta. Erittäin hyvät kulmaukset. Erittäin lupaava.
Se oli sellanen reissu. Meidän ensimmäinen virallinen tapahtuma. Sielä se komeelee koiranetissä.
Haaveista voi tulla myös totta. Näin täytyy todeta. Oonhan mä tälläisistä jutuista haaveillut, mutta että niistä tulisi totta!
Totta se kuitenkin on. Mun sohvalla makaa Suomen kolmanneksi paras Rallytoko Saksanpaimenkoira. Tavoite oli nähdä meidän nimi osallistujalistalla. Tehtiin vähän enemmän.
En oo aikoihin jännittänyt kokeita. Nyt en voi sanoa samoin. Koetta edeltävinä päivinä huomasin jännittäväni tulevaa. Ensinnäkin sitä, ehtiikö myöhässä olevat juoksut alkaa. Mitä jos sairastun, enkä pää se osallistumaan. Mitä jos en saa käännettyä moodia omassa päässäni järjestelijästä kilpailijaksi Mitä jos koira onkin ihan paska vaikka se on ollut pitkään loisto vireessä?
Kilpailupäivänä ei kuitenkaan ollut jännityksestä tietoakaan. Päinvastoin oli hieno fiilis. Oli vain suuri ilo ja into päästä osallistumaan mestaruuskilpailuihin Martan kanssa. Se että olet edustamassa omaa rakasta rotuasi, tuo kokeeseen jonkin ihan erilaisen tunteen. Se on jotain enemmän kuin tavallinen koe. Se on fiilis on erilainen, en osaa sitä paremmin selittää. Ja kun lopulta seisot koirasi kanssa palkintopallilla tällaisessa kisassa. Se kruunaa kaiken!
Rataantutustumisessa huomasin, että en pystynyt keskittymään radan opetteluun kuten yleensä. Tuntui että en sisäistä sitä kuten tavallisesti. No, meidän lähtönumeromme oli ensimmäisenä. Että pakko olis olla valmista. Oon aina kauhistellut että en halua lähteä ensimmäisenä kun siinä ei jää aikaa miettiä mitään eikä kunnolla valmistella koiraa. Nyt olen pari kertaa ollut ensimmäisenä suorittajana ja joudun muuttaa mieleni. Ekana meneminen on ihan loistopaikka! Varsinkin meidän uudella valmistutumistyylillä, jossa koira käy kisapaikalle tultuaan pissatuksella ja tutustumassa paikkaan ja seuraavn kerran kun se poistuu autosta niin se hetsataan, leikitään ja tehdään muutama perusasento ja paikalla käännös ja se on siinä. Näin se on parhaimmillaan. Kun olet ekana tiedät tasan tarkkaan missä kohdassa haet koiran, eikä tule turhia odotteluja esim tuomarin kirjoittelusta tms. Ja haukuttaa ja riehua saa niin paljon ku haluaa eikä kukaan taatusti häiriinny kun ei radalla vielä ole ketään.
Sain kivasti viriteltyä koiran, hyvin pienessä tilassa, ihmisten keskellä. Onneksi voimme vain kauhulla muistella sitä aikaa kun Martta meni remmiä irrotettaessa ja lähtökylttiä lähestyttäessä ihan laamaksi ja apaattiseksi. Nyt kun laitan lelun taskuun ja lähestymme lähtökylttiä niin mopo keulii ja huutaa... Se keulii ennen lähtökyltille asettumista mutta kun kyltille asetutaan, niin se osaa kasata itsensä juuri oikeaan tilaan. Vau!
Koko radan ajan koiralla pysyi hieno vire ja sen seuruu oli läpi radan tiivistä ja hyvässä kontaktissa, molemmin puolin. Tästä oli tuomarikin maininnut kommenteissaan. Nooh… Ohjaaja mokasi koiralta yhden liikkeen antamalla vääriä käskyjä ja koira mokasi itse yhden. Sen varmimman. Merkin, josta aina saadaan tuomareilta erityistä kiitosta miten hieno se on. Jos nyt kuitenkin katsotaan asiaa hieman syvemmälle, niin taitaapa se merkin pilalle meno olla niin ikään ohjaajan moka.. Ei me olla treenattu merkkiä niin että sen takana on houkutuksen tötsät ja lelut... Koira tiesi mitä tehdään siten se lähti liikkeelle mutta ei osannut kohdentaa merkkiin. Tiedän mitä seuraavissa treeneissä treenaan kunhan vapaat on pidetty.
Kokonaisuutena rata oli äärettömän sujuva ja tehtiin se yhdessä, molemmat hyvässä ja oikeanlaisessa mielentilassa. Ja sen vuoksi mun Marttani, mun rakas nöyrä työmyyräni on Suomen kolmanneksi paras Rallytoko saksanpaimenkoira. Tuon lisäksi se on joukkuekultamitalisti 2018. Ensi vuonna tavataan Tampereella samoissa merkeissä 7.7!
Pidetään mestaruudessakin perinteistä kiinni ja mennään rata läpi..
Lähtö : Loistavassa tilassa matkaan
1. Istu-maahan-istu: Jos jotain on sanottava niin maahanmenon vauhdille voisi jotain tehdä. Mutta ei se niin hidas ole että siitä virheitä tulis, että pärjätään me tälläkin. Omaa silmää vaan välillä hämää se vauhti.
2. Liikkeestä istu - jätä koira : Me ollaan saatu tästä -3 ov jota en edes videolta katsoessa ymmärrä että mistä. Tai siis minä oon saanu, ohjaaja virhe = ov. Mutta älkää kysykö mistä.
3. 2x kiertäen täyskäännös: Hienosti kääntyilee!
4. Käännös oikeaan : peace of cake
5. Puolenvaihto jalkojen välistä : hienoa tekemistä
6. Houkutus (oikealla) : Aina että mitä seuruuta koira esittää <3
7. Koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla) : Tässä heilautan kättä jotenkin kummallisesti eteen kutsumisessa ja koira ei tule ihan tasaisesti eteen. Siitä siis -1 tvä. Ja mitä pirua! Otin aivan turhan -1 ov. Nostin jalkaa ylös ja alas kun koira oli edessä. Korjasin asentoani. Kyllähän mä ny tiedän että sellainen on Rallytokossa täysin kiellettyä. Mitä oikeen ajattelin :D
8. 270 vasempaan (oikealla) : Aivan mahtavaa seuraamista tässäkin.
9. Puolenvaihto takaa (oikealla) : Tosi sujuva
10. Koira eteen, oikealta sivulle, istu : Tässä mokasin pahemman kerran. Jouduin uusia kaks kertaa ku tein kaks kertaa saman mokan! siis otin aivan turhat -6 pistettä! Käskin koiraa edestä sivulle "täällä" käskyllä ja se yrittää ihan väkisin jäädä oikealle sivulle. Tietenkin, sinnehän mä sitä käsken! No edes kolmannella kerralla jo tajusin sanoa "sivu" ja sinnehän se meni kun kerran pyydettiin.. Ja uusinnoissa sen verran pihalla että videoltakin näkee miten kattelin kylttejä ku en meinannu muistaa millä puolella koira on :D
11. Istu, kierrä koira : Siinähän se pönötti
12. Istu, täyskäännös oikeaan : Sujuvaa
13. Merkille lähetys: No joo. Se lähtee vähä mihin sattuu ku ei ymmärrä että mille merkille ku niitä näkyy monta. Olishan se uusimisen jälkeen menny suoraa oikeeseen paikkaan mutta ku uusimiset oli jo käytetty.. Ohjailin sen sitte vaan käsimerkeillä oikeaan paikkaan mutta -10 oli sitä ennen jo tienattuna. Kuten yhdestä kuvasta näkyy niin kyllä se oikiaankin kohtaan löysi. Mä kyllä vähä hätäilin lähetyksessäkin. En kunnolla odottanut että olis lukinnu oikean merkin ennen kuin jo lähetin. Mutta en tajunnu että se ei mee sinne kun on tässä niin varma.
14. Liikkeestä kutsu koira : Vauhtia on tähän tullut kyllä lisää. vielä sais olla enempi niin oli näyttävämpi, mutta toisaalta jos se tässä oikeen täysillä tulee niiin kostautuu seuraavaan liikkeeseen..
15. Käännös vasempaan : perusmeininkiä
16. Koira eteen seisten, peruutus ohjaajasta poispäin : Aivan loistava!! Ihan tikku suoraan ja vauhdilla peruuttaa sekä vauhdilla takaisin luokse!!! Vau!
17. Maali
Käytösruutu vasemmalla maaten, no se nyt on helppoa.
Se oli siinä. Niin ylpeä tuosta mun koirasta. On se!!! Nyt me lähdetään tosissaan sinne valiojahtiin. Vielä tälle vuotta seuranmestaruus, CUP viimeinen osakilpailu sekä yksi tavallinen koe. Sitte pidetään joululutauko kaikesta mikä liittyy treenaamiseen!
Niin ihana kun onkin fiilis tässä kohtaa niin kyllä mun on pakko tähän kohtaan todeta että "sääliä saa ilimaaseksi, kateus on ansaittava... Jokainen lukija voi itse päätellä mitä tällä tarkoitan, sitä en lähde sen enempää avaamaan vaan aion olla aidosti ylpeä mun ja Martan saavutuksista ja homma sen kun jatkuu <3
