perjantai 27. marraskuuta 2020

Allergia/atopia/suolistovaivaisen koiran ohjeviidakko

Sosiaalisessa mediassa erästä keskustelua seuratessani tuli mieleen, että tästä aiheesta en ole vielä blogiin avautunut. Nyt aion sen tehdä.

Kun koirallesi ilmestyy allergia- , atopia- ja / tai suolistosairauden oireita, on ohjeita olemassa mieletön määrä. Koirat on tietenkin yksilöllisiä tässä(kin) asiassa, että hyvähän se on, kun on erilaisia vaihtoehtoja joita kokeilla, mutta väitän että muutama yleispätevä ohje on kuitenkin olemassa. Tässä tulee minun mielipiteeni aiheesta. 

Allergiatestit. Jos ihmiselle ilmestyy allergisia oireita, se viedään allergiatestiin ja asia selviää sillä. Koiralla asia ei ole noin yksinkertainen. Eläinlääkärit ovat toki tässä asiassa kahta kastia, mutta minä uskon siihen kastiin, joka sanoo, että allergiatestiä ei kannata tehdä koiralle muutakuin siinä tapauksessa, että on päädytty tekemään siedätyshoitoa. Eli ei kannata. En ole kuullut ainuttakaan tarinaa siitä, että siedätyshoito olisi ollut hintansa väärti tai tehnyt koiraa oireettomaksi. Tai että allergiatestien tulokset olisi kertonut mitä koiran elämästä pitää hävittää ja tsädäm, sulla on oireeton koira. Ei, se ei mee niin. 

Eliminaatio. No tämä on aivan ehdoton asia allergioiden selvittämisessä. Eihän sitä yksinkertaisesti vaan muuten saa selville mille se sun koiras on allerginen. Ja vaikka somessa Pirkko käskee syöttää Purenaturalia ja Marjatta Royal Caninia, niillä kun heidän sessejen elämä muuttui. Niin ei mikään somessa ehdotetuista nappuloista ole välttämättä se sun koiran ratkaisu. Nappulaa sata kertaa vaihtamalla teet pahimmassa tapauksessa vain lisää hallaa koirasi suolistolle , iholle jne. Allergianappula on sanana mun mielestä tosi ironinen, samoin kuin nappulalla tehtävä eliminaatio. Kun Eliminaatiossa koiralle annetaan vain yhtä proteiinia (ja yhtä hiilaria, moni ei anna sitä hiilariakaan ollenkaan, vaan kertakaikkiaan vaan yhtä ainetta, koska koira pärjää ilman hiilaria) niin miten ihmeessä eliminaation voisi tehdä nappulalla jossa on väistämättä aina useampaa raaka-ainetta? Ja vaikka nameilla kouluttaminen vaikeaksi eliminaation aikana meneekin, niin et voi sanoa tehneesi eliminaatiota, jos koko sen ajan koira kuitenkin vetää Atrian nakkia treeneissä. Netistä löytyy useita erilaisia vaihtoehtoja. Jos olet vaikka päätynyt hevosella tehtävään eliminaatioon, niin kvg ja etti 100% hevosmakkaraa treeninamiksi. Tai koska se on aina saanu perjantaisin luun, niin kyllä sen täytyy saada se eliminaation aikanakin ettei sille tule paha mieli. Ei täydy, eikä voi, muuten ei voi puhua eliminaatiosta. Koiran elimistöllä menee aikansa puhdistua sopimattoman ruokavalion aiheuttamista vahingoista, joten ihan 2 viikkoa (kuten somessa tänään kirjoitettiin jollekkin neuvoksi, ja sanottiin asiantuntijan näin kertoneen) ei eliminaatiota riitä. Suositus on 6-8 viikkoa. Voi mennä kauemmankin. Tässä ajassa, eikä pidemmässäkään, koira ei kuole vaikka se ei saisi raakaravinnolla ollessaan tarvitsemiaan ravintolisiä. Jos kuitenkin annat lisiä eliminaation aikana, ei taaskaan voida puhua eliminaatiosta. Jos hyvin käy, niin eliminaation aikana koirasi oireet häviävät ja voit alkaa kokeilemaan sen hevosen (tai millä lihalla eliminaation teitkään) rinnalle toista lihaa ja katsoa miten käy. Jos oireita ei tule, ole onnellinen, voit syöttää koirallesi kahta eri raaka-ainetta. ja voit ottaa kokeiluun jo kolmannen asian. Jos oireita tulee, syötä taas pelkkää hevosta kunnes oireet ovat poissa ja kokeile sen jälkeen jotain toista uutta lihaa. Yksinkertaista, mutta hermoja raastavaa ja pitkä tie. Joskin ainoa oikea tie. JA vielä pieni ohje tähän kohtaan. Liha jolla eliminaatio tehdään, on oltava sellaista jota koirasi ei ole saanut koskaan aiemmin. Pointtina se, että mitä koira ei ole syönyt, sille se ei ole voinut allergisoitua. 

"Parhaassa" tapauksessa koiralla ei ole pelkk(i)ä ruoka-aine allergioita vaan mukaan lisätään atopia. Eli se on allerginen myös ulkoisille tekijöille. Jos eliminaatio ei tuo täyttä autuutta niin silloin päätyisin tähän vaihtoehtoon. Sitten se koiran kyttääminen vasta alkaakin. Aiheuttaako kutinaa huonepöly, varastopunkki, pakkanen, uiminen, siitepöly.... Kuulostaa ihanalta eikös vaan. Ja näitäkään et selvitä muutakuin sillä, että tunnet koirasi täysin ja tiedät mitä sen suuhun on mennyt ja mitä se on tehnyt, jotta löydät yhteydet kutinan ja aiheuttajan välillä. Tsemppiä vaan... Kerttu on aloittanut kutinan reilu 2 vuotta sitten ja alamme olla tilanteessa, että tiedän mitkä ruuat käy/ei käy ja mitkä ulkoiset tekijät aiheuttaa kutinaa. Ja silti joskus tulee yllätyksiäkin. Mutta nyt kahden vuoden tutkailun jälkeen voin sanoa suunnilleen tietäväni koirani oireiden aiheuttajat. 

Viljaton, vain hyvin siedettyä riisiä ja kanaa... Anteeksi vaan, mutta paskat. Ei se vilja ole se suurin ongelma, kuten ihmiset yleisesti luulevat. Eikä kana ja riisi ole se autuaaksi tekevä ratkaisu. Päinvastoin, esim mun allergikko/atoopikko/IBD koirani syö joka päivä kaurapuuroa. Ja kana ja riisi kuuluu meillä ihan pahimpiin ripulin aiheuttajiin. Unohda siis jo nuo vanhat fraasit että viljatonta ja kana/riisipohjaista ruokaa allergikolle. Joillakin se toki voi olla se oikea resepti, mutta vastoin yleisiä olettamuksia, suurimmalle osalle ei. Nämä on välillä ihan henkimaailman juttuja, että mikä millekkin koiralle sopii. Esimerkkitarina elävästä elämästä. Kepan pääraaka-aine ruuassa on possu. Kun Kepan sisko alkoi kuopimaan, lähdettiin sille kokeilemaan samaa reittiä. Ei ollut siskon reitti ollenkaan, oireet paheni vaan. Siskolle päinvastoin oli paras ratkaisu siipikarja, joka Kepalla on ihan täysin kiellettyä.

Lääkitys. Olin aika kauhuissani kun kuulin seuraavanlaisen tarinan ja ehdotuksen. Erään koiran omistaja oli tullut siihen tulokseen, että ei jaksa miettiä mikä sopii ja mikä ei. Helpommalla pääsee kun laittaa koiran jatkuvalle pillerilääkitykselle, laittaa koiran EJ-rekisteriin ja hakee poikkeuslupaa kilpailemiseen ja saa syöttää koiralleen mitä haluaa, ilman oireita. Tä? Olipas kummallinen ajatusmaailma. Mä ajattelisin asian nyt kuitenkin niin, että se lääkitys ehkä estää niiden oireiden ilmenemistä, mutta ei poista syytä, joka mielestäni on se ensisijainen hoidettava kohta. Ja kai se väärä ruoka silti tekee tuhojaan siellä suolistossa vaikka oireet on peitetty lääkityksellä? Ja oikeesti, eikö nyt kuitenkin ensisijaisesti kannattaisi hoitaa asiaa siten, että ei tarvitsisi lääkitä? Tottakai pahassa tilanteessa hetkellisesti lääkitään jos muu ei auta, mutta tämän erään henkilön ajatusmaailma ei kyllä oikeen aukea mulle. Tai aukeaa. Onhan se vaikeaa, aikaa vievää ja hermoja raastavaa selvittää mille juuri se sun koira reagoi. Jos ei jaksa tätä vaivaa nähdä niin aina voi tosiaan pitää elämän ennallaan ja lääkitä koiran niin ettei oireita näy.

Tukihoito. Näitä on aivan miljoonasti. Ja näistä sä et kyllä pääse selville muuta kuin kokeilemalla, mikä sun omalle sopii. Onko teidän ratkaisu shampoopesut , ihoa kosteuttavat suihkeet, liuokset, salvat vai ihan yksinkertaisesti vaan tassujen kuivaaminen märällä kelillä ja sadetakki koiralle, jotta iho pysyy kuivana. Hyötyykö sun koira kalaöljystä, hamppuöljystä tai helokkiöljystä vai onko ne kaikki ihan nounou, koska niistä tulee närästys.  Entä ilmankostutin atoopikolla talvipakkasilla, auttaako. Mites olis A, B, C, D, E vitamiinit, pahentaako vai helpottaako. Entä lisänä sinkki, kalkki, foolihappo, biotin vai kenties Nutrolinin helvetin kalliit litkut. Tämä on aivan loputon suo ja vaihtoehtoja on miljoonia. Eipä auta taaskaan kun testata mikä olisi sen oman koiran kannalta oikea ratkaisu. Mutta älä lisää näitäkään asioita koiran elämään kuin yks kerrallaan. Jos teet monta muutosta yhtäaikaa, et tiedä mikä auttoi tai mikä toi oireita. Tosin Atoopikon kanssa sekin on täyttä hepreaa. Jos satut kokeilemaan uuttaa ravintolisää yhtäaikaa kun tulee ekat pakkaset, niin et tiedä alkoiko se kuopia sen uuden lisän vai pakkasen takia.. Ja jos somessa Kaarinan koira voi todella hyvin kun sen pesee sillä 70 euron shampoolla kerran viikossa niin sun koiralle se samainen shampoo voi tehdä päinvastaisen vaikutuksen. Itse olen ehdottomasti tukihoitojen kannalla, kunhan löydät ne teille sopivat. Meillä on ilmankostutin pakkaskeleillä ja ilmankosteusmittari löytyy. Joka toinen viikko nahkaan menee kosteuttava ja suojaava liuos ja tarvittaessa siinä välissä kosteuttavaa suihketta. Allermylliä molemmat. Eikä kannata unohtaa Ilun etikkaa! Meillä se on toiminut niin sisäisesti. kuin ulkoisestikin. Sisäisesti menee loraus aamuisin ja ulkoisesti sillä pyyhitään korvat, jos niitä alkaa kutittaa ja kutina loppuu samantien. 

Hiiva. Monet lääkkeet ruokkivat hiivaa. On kai sulla ittelläskin ollut joskus kuuri ja siitä on pukannu hiiva. Monet lekurit kuitenkin määräävät hiivakorvaiselle koiralle kuuria ja tippoja toisensa perään ja itse syy jää selvittämättä. Tai no, kyllä sille omistajalle ehdotetaan sitä ellin omasta hyllystä löytyvää kivan hintaista allergianappulaa. Ja kuten sanottu, allergianappula on sanana jo jokseenkin ironinen. Selvitä syy sielä hiivan takana, muuta ruokintaa, älä ainoastaan yritä lääkitä hiivaa pois. Sillä konstilla taidat upota vaan syvemmälle suohon.

Usein näillä koirilla tulee kaupan päälle hotspotit, furunkuloosit ja sadat erilaiset näpyt ja muut iho-oireet. Tässä nostan kädet pystyyn. Olen siitä onnellisessa asemassa, että vaikka omistan allergikko/atoopikko/IBD koiran, niin iho ja turkki sillä on aina ollut hyvä, ja näiden kanssa en ole joutunut painia. Mutta muista tässä sama perussääntö, se mikä sun koiralla toimii, on oikea ratkaisu. Ei se mikä toimi naapurin Maisa-puudelilla.

Ja jos mikään ei auta niin vie se piski Evidensiaan, varaa rahaa useampi satanen tai toista tonnia ja tutkituta sen ulosteesta ja verestä kaikki mahdollinen. Ei sekään siltä koiralta allergiaa/atopiaa/suolisto-ongelmia poista, mutta saat vähä mielenrauhaa ku saat selville, mikä siellä on oikeen se vaivan nimi. Voitte saada jopa jonkun diagnoosin, jota muut koiraihmiset voi sitten epäillä, että mahtoiko olla oikea.  Ja toivon mukaan siellä on joku vaiva jonka pystyy nimetä. Paskintahan on se, että koira ei voi hyvin, kaikki tutkitaan ja silti ei löydy mitään. Silloin oot taas lähtöpisteessä ja etenet oireenmukaisella hoidolla koko koiran elämän. Ihan täysin ell ammattitaitoa arvostelematta totean kuitenkin, että ellit harvemmin ovat koirien ravinnosta (ja lihaksistosta, mutta se on toinen tarina) kovin hyvin perillä. Että älä nyt ihan sokeasti usko sitä elliäkään. Jos sun koira voi hyvin jollain ruualla, jonka elli täysin lyttää ja ehdottaa omasta hyllystään kahden sadan euron anallergenic nappula säkkiä, niin älä lähde tähän kelkkaan. 

On varmasti olemassa koiria, joille tässä munkin kirjoituksessa on asioita, jotka ei toimi. Kaikkien maha ei esim kestä raakaa lihaa. Silloin on koitettava muita konsteja. Esim kypsennettävä se liha. Vai lähdetkö kenties Ilu Virtasen NeuFrau kelkkaan. Lähde ihmeessä juuri siihen kelkkaan,  jossa se sun koiran elämänlaatu on parhaimmillaan. Älä kuuntele jos joku sanoo, että "Ei kannata syöttää sitä ruokaa, se ei tee hyvää" ja kuitenkin koirasi on juuri sillä ruualla elämänsä kunnossa. Kumpaa uskot tässä kohtaa, sitä tyyppiä joka noin sanoo vai sitä miltä sun koiras näyttää.

Koiran tunteminen ja tarkka seuraaminen sekä asioiden kirjaaminen on tässä kaiken a ja o. Ja kärsivällisyys. Tottakai voit kysyä vertaistukea ja muiden tarinoita some palstoilla, mutta älä usko sokeasti mitä niissä sanotaan. Katso sitä sun koiraas, kun se voi hyvin niin reitti on oikea. Mutta tee se eliminaatio... 




lauantai 21. marraskuuta 2020

Rallytoko kokeessa ..

 Aika sanaton tämän päivän suorituksesta. Ei meinaa keksiä mitä tähän kirjoittaisi. 

Meillä on ollut isoja ongelmia radalla Kepan äänenkäytön takia. Olen pitänyt sitä mielentila ongelmana, mutta uusi etäkoutsi sai mut tajuamaan, että ei se ole sitä. Muutettiin aika paljon ohjaajan toimintaa ja ollaan saatu tehtyä mielettömän hienoja treenejä hiljaisella, rennolla ja keskittyneellä koiralla. Tehtävät kun teknisesti on halllussa kaikki.

Tänään me oltiin yhdessä radalla. Tehtiin samaa rataa. Ihan erilailla kuin kaksi kuukautta sitten. Pakka hajosi hieman vasta siinä kohtaa kun jouduin uusimaan kyltin nro 15, neljänneksi viimeisen. Siihen asti meno olli kivanoloista. Kerttu tietää, kun sanon radalla "uusin", että joku on mennyt pilalle ja Kerttuhan ei tee mitään väärin. Ilmoittaa sen mulle haukkumalla.. Kasasin itseni ja istutin koiraa hyvän aikaa sivulla ja rauhoittelin tilannetta, ennekuin lähdin uusimiseen. Uusittava tehtävä sujuikin kivasti toisella kerralla, mutta kyllä koira pienesti jä väärään tilaan. Sen jälkeiset kolme tehtävää oli melkoista tasapainoilua, jos mä en olisi pitänyt päätä kylmänä, niin loppu olis varmaan menny ihan syteen. Kyltti 16 onnistui, mutta kyltillä 17 Kepalle oli siinä tilassa liikaa lähellä maski päässä istuva sihteeri ja sitä piti jäädä hetkeksi tuijottamaan. Sain kuitenkin jälleen pakan kasaan ja viimeisen kyltin peruutuksen koira hoiti taas kotiin. Luulen että ilman uusimista me oltain selvitetty koko rata ihan ilman ääntä. Täytyy siis treenata uusimista. Eli huudella radalla uusimista ja palkata koira kun ei ole huutelusta moksiskaan. 

Kisapaikalla tehtiin pitkä lämmittelylenkki. Tai Kepan kohdalla se on kyllä kierrosten laskemislenkki. Otin koiran myös autosta pois uudestaan heti rataan tutustumisen jälkeen ja käveleskeltiin taas neljän koiran ajan pihalla. Vasta kaksi koiraa ennen omaa suoritusta pääsi sisälle halliin. Pyysin Kepan maahan ja se olikin siellä odotellessa tosi rauhallisessa mielentilassa. Edellisen suorittaessan otin perusasentoja ja seuruuseen lähtöjä ja palkkasin paljon. Radalle aitojen taakse mennessä koira katseli hieman ympäristöään mutta todella nopeasti oli taas aktiivinen mun suuntaan. Otin narun pois ja nopeasti pystyttiin mennä lähtökyltille, ei tarvinnut odotella koiran oikeaan tilaan siirtymistä. 

tosi tyytyväinen olen myös siihen että radalla huomasin meidän oikealla puolella seuraamisen tulleen tosi varmaksi. Yhtään ei tarttenu miettiä seuruupaikkaa ja sielä pysymistä vaikka tässäkin radassa oltiin puolet ajasta oikealla ja se sisälsi vielä sekä pujottelun että kahdeksikon. 

Ja käännöksissä molemmin puolin koiran ei tarvi enää huudella että "kerro saatana mihin mennään" kun kerron sen sille ennen käännöstä ja käännöksen aikana.

Lähtö : vilkaisi hieman tuomaria, mutta oli taas heti uudelleen aktiivinen. Tätä on paljon treenattu. Ja onneksi treeni tuottaa tulosta. Esim kaksi kuukautta sitten kokeessa jouduin vaan lähteä liikkeelle vaikka koira katseli muualle ja kitisi...

1. Liikkeestä seiso kierrä koira : Koira hyvin hereillä ja suorittaa tehtävän moitteetta. Lähtee hyvin uudelleen seuruuseen.

2. Pyörähdys : Tämä on ennen ollut taatusti jonkinlaista ääntä aiheuttava liike, vaan eipä ole enää. Koira suorittaa sen hyvin ja palaa rennon näköisenä uudelleen seuraamaan.

3. Eteen - vasemmalta sivulle : Tässä viimeistään odotin äänen tulemista, kun koira ei ollut saanut pyörähdyksestä palkkaa. Vaan eipä mitään, tehtävä suoritettiin hyvin ja matka jatkuu hiljaa. Tai koira suoritti, ohjaaja otti itselleen -1 ov... Mä kun olen tehnyt sellaisenkin muutoksen että ennen pysähdystä hijennän pari askelta vauhtia että koira huomaa jotain olevan tulossa. Kepa kun ei voi sietää sitä että ei pysy mun mukana kun en ennakoi sille sille tapahtumia. No nyt oon varmaan tehny jotain ihme askelia..

4. Istu - täyskäännös oikeaan : Eipä tässä sen kummempaa.

5. Puolenvaihto takana : Tämä on Kepalle yleensä varma liike mutta mä jotenkin hätäilin tässä käskyn ja merkin antamisen kanssa ja se tuli sille vissiin vähä puskista. Jouduin toistaa käskyn ja sitte oltiin jo kuljettu pois suoritusalueelta. Siispä -10 tvä (vaihto kyltin jälkeen). Ihan turha kymppi ja uusiminen kävi mielessä kun asian huomasin mutta jatkoin matkaa kuitenkin ajatuksena että koira oli niin kivan näköisenä oikealla, niin en viittiny uusia ja pilata sen fiilistä.

6. Ohjaajan ympäri (oikealla) : taas niitä entisaikoijen varmoja äänen aikaansaavia liikkeitä. Vaan eipä tänään. suoritettiin ja matka jatkuu.

7. Käännös oikeaan (oikealla) : Ei tässä mitään sanomista ollut

8. 270 vasempaan : Hienoa tekemistä tässäkin. Vilkaisin nimittäin koiran naama tässä ja se oli korvat pystyssä ja suu auki

9. Pujottelu (oikealla) : Tässä kohtaa muistan ajatelleeni että " ai niin koira on oikealla ja silti tämä on näin tasaasta tämä seuruu

10. 1 askel-istu-2 askelta - istu - 3 askelta - istu (oikealla) : Tässäkin koira on hyvin hereillä. Mä olisin voinut olla vähän rauhallisempi kun ilme alkoi koiralla muuttua, mä näin. Mutta suoritettua tuli. Joskin tässä kun uudella tyylillä ohjaa niin en tajunnu yhtään mun askelien määriä ja olin ihan varma että astuin vääriä määriä. Mutta en. Taitaa olla jo aika selkäytimessä ne askelmäärät

11. Käännös vasempaan (oikealla) : Tätä en kyllä käsitä mitä oon oikeen touhannu. Miten voi saada tavallisesta 90 asteen käännöksestä -1 tvä ? Ei muistikuvaa mitä olis voinu olla

12. Eteen istu - vasemmalta oikealle (oikealla): Tosi hyvin suoraan eteen myös oikealta! Tätä on kyllä hiottukin olohuoneessa. Ei se huono ole ollut aikoihin, mutta ei täydellinenkään. Nyt koira tulee ihan suoraan. Ja tulee takaa kiertämällä oikealle puolelle ongelmitta. Ja jatkaa mukavaa seuruuta oikealla vielä tässäkin vaiheessa

13. Kahdeksikko (oikealla) : Muistan hyvin koko kahdeksikon ajan miten saan koiran pysymään hyvässä seuruussa täläisessä kääntyilyssä. Pitkä matka on tultu oikealla ja aina vaan se on siellä hyvä tässä kohtaa

14. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : varmaa suorittamista, eikä ääntä, kuten vanha Kepa olisi tässä(kin tehnyt)

15. Istu - seiso - kierrä koira : Tässä ohjaaja oli hieman hätäinen mutta myös koira arpoi että tässä ihan varmasti tulee se istu-seiso-istu ku sitä on toissapäivänä hiottu. Eli koira meni hienon seisomaan nousun jälkeen heti uudelleen istumaan. Otin uusimisen ja kuten ylempänä kirjoitin, siitä ei Kerttu pitänyt, se kun ei omasta mielestään tee virheitä. Edelliselle kyltille ja rauhoitin rauhassa tilanteen perusasentoon. Uudelleen suoritettuna liike oli hieno.

16. 2x vasen täyskäännös : Itse tehtävän koira suorittaa hyvin mutta huomaan että ei ole enää ihan samassa optimi tilassa jossa oli uusimiseen asti. Ja minä tässä sen pisteitä vieneen virheen teen. Kaksi askelta saa käännösten välissä ottaa halutessaan, no minäpä olin ottanu kolme, sehän on -10 tvä... Olen lisännyt käännösten väliin 2 askelta vähentämään ääntelyä. Taidampa muuttaa sen takaisin niin että väliaskelia ei oteta lainkaan. Säästytään jatkossa noin typetältä kympiltä.

17. Istu-käännös vasempaan- istu : Tässä kohtaa huonommaksi mennyt mielenstila plus suoraa edessä lähellä maski päässä istunut sihteeri oli Kepalle liikaa. Jäi tuijottamaan tyyppiä ja jouduin sanoa istumiskäskyn useampaan kertaan ja kovemmalla äänellä. Ja tietenkin silloin tulee ääntä myös Kepalta, koska hänen korkeudelleen ei saa huutaa töissä, koska hän ei virheitä tee. Taas tajusin onneksi olla menemättä mukaan koiran touhuun vaan pidin oman pään kasassa ja kehuin koiran rauhassa kun viimein istui ja sitten vasta käännyin. Kääntymisen jälkeenkin pidin hyväisen tauon. Jotta vipa kyltti ei mene plörinäksi

18. 3 askelta peruutusta seuruussa : Tästä on kyllä tullut ihanan varma liike nyt Kertulle!

Maali : Maalissakin koira jäi tuijottamaan sihteeriä ja jouduin pyytää sitä pariin kertaan jättämään sihteerin omaan arvoonsa, kytkin koiran, menin pihalle hallista ja olin onnellinen. 

Suoritus ei ollut täydellinen mutta meille se oli valtava työvoitto. Kukkahatun vetäminen syvälle päähän ja muutama muu pikkujutulta toimiva muutos on tehnyt meistä taas parin joka menee pääsääntöisesti samaa rataa! Koiralle annan radasta tänään 96 pistettä, ohjaajalle 78.. 

Ja tuomari antoi meille VOI71. Tuomarin mielestä koiralla on hienot eteen- ja sivulletulot sekä askeltethtävä. 

Iso ja nöyrö kiitos meidän uudelle etäkoutsille. Löysi meiltä juuri oikeat virheet ja juuri oikeat konstit niihin. Jos 5.12 kokeessa on tilaa niin saatetaan mennä vielä sinne kokeilemaan josko sittenkin saataisin tämän vuoden tavoite RTK3 täytettyä.. Mikäli siellä ei ole tilaa niin vaihdetaan tässä kohtaa tottikseen ja hiotaan jo valmiiksi kuntoon myös mestariluokka ensi vuotta varten.

Kuvat jäi ny kyllä reissulta ottamatta, mutta laitetaan sohvakuva



perjantai 20. marraskuuta 2020

Muutama sananen kasvattamisesta

 Kasvattaminen. Tunteita herättävä sana. 

Mitä sen pitäisi olla...  

 Kasvattaminen on valitun koirarodun eteen tehtävää työtä. Kasvattaminen edellyttää, että kasvattaja tuntee oman rotunsa rotumääritelmän, millainen on hyvä rotunsa edustaja, niin ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Tuntee rodun riskit ja on aktiivisesti mukana tai ainakin tietoinen kaikesta mitä rodun ympärillä tapahtuu. 

Kasvattajan kuuluu ajatella rotunsa parasta. Teettää vain yhdistelmiä, joilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa hienoja rotunsa edustajia. Täydellistä koiraa ei ole, mutta kasvattaja on rehellinen itselleen ja muille omien jalostuskoiriensa hyvistä ja huonoista puolista, eikä ehdoin tahdoin kasvata sellaisia koiria, joissa on isoja terveydellisiä riskejä tai ne eivät muullatavoin edusta hyvää rotunsa edustajaa. Kasvattajan on pystyttävä perustelemaan ajatuksensa yhdistelmien takana.  

Hyvä kasvattaja pitää kasvattejaan tasa-arvoisina, on kiinnostunut niiden elämästä ja pystyy ottamaan vastaan kasvateista niin huonot, kuin hyvätkin uutiset ja ottaa kuulemansa tiedot huomioon jatkojalostuksessa. Tästä huolimatta luonto saattaa puuttua peliin ja pennuista tulee kaikkea muuta, kuin mitä niistä olisi voinut odottaa tulevan. Siinä kohtaa kasvattaja kantaa vastuunsa ja toimii kuten viallisen tavaran myyjä toimii. 

Hyvä kasvattaja ei myöskään myy pentuja kenelle tahansa vaan paneutuu ostajaehdokkaisiin, jotta pennulla olisi mahdollisimman hyvä elämä uudessa kodissa. 

Mikäli nämä asiat eivät täyty, ei kasvattaja voi sanoa tekevänsä työtä rodun hyväksi, vaan motiivit ovat jotain aivan muuta. 

Kasvattajat saattaisivat tähän vastata, että kasvattien omistajat ne vaikeita ovat, ei niille mikään kelpaa. Kyllä kelpaa, yllä kuvatun mukainen kasvattaja ja kasvatustoiminta. 

Huono kasvattaja on yksinkertaisesti edellä kuvatun vastakohta.