Elämää ennen ja jälkeen tapaturman..

Me kuulkaa selevitään tästä meidän tapaturmasta!! Kun oli kulunut tasan viikko tapaturmasta niin koira lopetti ontumisen. Tänään meni suuhun viimeinen kipulääke, jännityksellä odotan jatkuuko ontumattomuus kun huomenna ei lääkettä annetakkaan. Kyllä on ollut pitkiä päiviä niin koiralla kuin mullakin. Nyt Kerttu on jo toista päivää vapaana koko talossa ajoittain. Yöt vielä häkissä ja päivällä joutuu ajoittain eteiseen rauhoittumaan. Tukea pidetään jalassa ajoittain joka päivä. Vielä pari päivää tällaista täyslepoa ja sitten aletaan pikkuhiljaa liikkua.

Diagnoosihan oli lopulta koukistajajänne.. Jalan varpaat antaa vielä vähän myöten kun koira liikkuu ja kääntyy hassusti mutta liike sinällään on puhdas. Laseria ja kylmää on laitettu päivittäin. Ja siinä on otettu samalla rauhoittumis ja kontakti harjoituksia. Eilenkin koko 10 minuuttia koira makasi hienosti kylmäpussien päällä kun oli pieni tehtävä kokoajan menossa. Koitetaan edetä nyt varovasti vaikka nyt näyttääkin tosi hyvältä. Mutta pessimisti ei voi mitään sille, että mielessä pyörii ajatus siitä että jäikö tuonne nyt sellainen heikko kohta joka vielä jonain päivänä ilmoittaa itsestään.. Eläinfysioterapeutilla käyntiä olen tässä miettinyt. Täytyy ottaa sellaisiin yhteyttä. JOsko ne antaisi jotain jumppa ym ohjeistuksia meidän vaivaan.

Kertun sairasloman aikana Martta on käynyt muutamat tottistreenit ja lenkkeilty on kahdestaan. Kovin outoa ja tylsää jättää toinen koira aina kotiin.  Martta sai "pentunsa synnytettyä" ja on taas täydessä iskussa treenejä tehdessä. Viikon päästä kisataan piirinmestaruudesta Rallytokossa. Saas nähdä... Meidän alueella kun asustaa aika koviakin nimiä, että hienoa on jos palkinnoille pääsisi. sitä tietenkin lähdetään yrittämään. Mutta pääasia lienee että Martan huonouden syy selvisi ja olemme taas takaisin normaalissa menossa.

Ennen tapaturmaa kävin kertun kanssa tekemässä viileässä hallissa agility treeni. Parin esteen suoralle lähetys, Samalla suoralla koira odottaa ja lähtee pyynnösta, kierto ja siitä jatko, valssi.. Näitä kaikkia me treenattiin ja miten taitava pieni aksa koira olikaan! Koutsit katseli videoita suorituksista ja kehuivat miten hienosti menee.

Esineruudun tila ennen tapaturmaa näkyy hyvin tästä videolta. On se kova!
https://m.youtube.com/watch?v=M1DpryU5W3c

sisarukset meinaa jo olla sisäsiistejä.. Meidän Kerttupa ei ole sitä vieläkään. Ei se ny alvariinsa päästä sisälle. Mutta jos mä en vie sitä heti kun se on syöny, nukkunu tai alkaa pyöriä ympyrää niin kyllä se päästää lattialle, ei se pinnaa. .Yöllä se ei pyydä ulos eikä päästä lattialle, mutta päivällä jos mä en oo hereillä ja vie sitä silloin ku sillä vois olla hätä niin kyllä se surutta päästää lattialle. Mulla on kaikki aiemmat koirat ollu sisäsiistejä 4 kk iässä.. Kerttupa ei ole. No ei kai se aikuusena enää sisälle päästä. toivottavasti. Jouluksi olis kiva saada matot lattiaan..

Muutoin se on kyllä jo vähä viisastunu. Ei se enää oo ollenkaan niin rasittava kuin mitä  se oli aiemmin. Tai niin usein ;)

Mutta kaikenkaikkiaanhan tämä kesä on ilman tapaturmaakin mennyt ihan harakoille treenien suhteen. Ennen ilta kahdeksaa on aivan turha mennä ovesta ulos koirien kanssa tai ilmankaan. Mä en ainakaan pysty. Enkä koiriani laita tuossa kelissä töihin kun ei mikään aivan pakko ole. Niin paljon kun meinasin kesän aikana näiden kanssa tehdä tai muussakin elämässä niin kyllä melkein kaikki on edelleen tekemättä tämä paskan kelin takia. Että jos se tapaturma nyt pakko oli johonkin kohtaan tulla niin ihan fine että se tuli juuri nyt kun ei muutenkaan pysty mitään tehdä. Me odotetaan jos kovasti syksyn viileneviä päiviä. Silloin Kerttukin on jo täysin toipunut ja aloitetaan taas alusta kaikki hommat. Ja oon mä koittanu tätä ajatella positiivisestikin. Kertulle on keritty tehdä moneen asiaan hyviä pohjia ja nyt tässä tulee tällainen pakollinen pitempi asioiden pohtimistauko. Tauolla kun usein koiran suoritus vaan paranee.

Sairasloman ja kuumuuden vuoksi on tehty Martan kanssa pitkästä aikaa Nose Workia. Muistissa oli ja nyt tekee paremmin taas kuin ennen tauolle jättöä. Kertulla on nyt takana ehkä viisi treeniä ja tämän päivän treenissä oli selvästi nähtävissä että tietää kyllä mitä etsii ja mistä palkka tulee.

Hampaat ovat aiheuttaneet hieman huolta. Toissapäivänä sanoin eläinlääkärillemme että kyllä meidän on tultava hampaan poistoon. Toinen uusi yläkulmuri on jo niin pitkällä ja vanha ei edes heilu. Kaikki muut hampaat on nyt hienosti vaihtuneet. Aina kannattaa mainita eläinlääkärille jos pohtii jotain käyntiä hälle tekevänsä. JO pelkkä keskustelu auttoi. Seuraavana päivänä kulmuri heilui jo kovasti. Tänään en ole vielä katsonut että onko mahtanut jo tipahtaa.

Kerttu 5kk

Kaverukset metsällä.. koskahan taas päästään..

Auringonlaskun jäljestäjä..

Auringonlaskun jäljestäjä numero kaks..

Ja taas metsällä. Ne sitte tykkää ku käsken kesken lenkin poseerata :D

Auringonlaskun tottistelija

Ja toinen samanlaanen

Porkkanoita Kepa tykkää syödä

Agility koira

Ainut paikka jossa pystyy treenata myös päivällä

Mun eka marjoja syövä koira !

Kahdestaan iltalenkillä

Kaupalla kattelin pystyy saikkulainenkin

Onko paskaa hampaiden vai varpaitten välis..

Mun eka marjoja syövä koira!

Eteisestä vapautettu..

Tapaturma osa 5.

Nyt taitaa ruveta menemään saman toistamiseksi joten tämä olkoon tällä erää viimeinen osa tästä tarinasta. Jatketaan sitten kun jotain uutta ilmenee.

Päivä on kulunut tuttuun tapaan. Aamulla lääkettä ja kylmäys sekä laser. Illalla taas kylmäys ja laser ja siinä välissä pissalla käyntejä narussa. Loppuaika koiralla meneekin sitten joko häkissä tai eteisessä oleillen ( ja mattoa syöden). Virtaa alkaa kertymään...

Hampaita on parissa päivässä tippunut monta. Enää on jäljellä oikea yläkulmahammas sekä taaimmaiset poskihampaat. Sitten olis purukalusto uusittu. Ja saa suunnata syksymmällä maalimiestä katsomaan kunhan on toivuttu. Jäljellä oleva poskihammas vaan alkaa olla sillä mallilla että kohta se on otatettava pois, uusi on jo hyvääsesti matkalla..

Jatkamme sairaslomaa ja palaamme asiaa kun uutta tästä aiheesta ilmenee tai tulee jotain muuta kirjoitettavaa. Tänään on ollut iltaan asti suht hyvä jalka. Laittaa tämän päivän liikkeestä yks video linkki..
https://m.youtube.com/watch?v=xEg1QQkfR_E

Martan kanssa vietämme nyt laatuaikaa kahdestaan treeneissä ja lenkeillä hetken aikaa

Tapaturma osa 4.

Koira nukkui taas rauhallisesti yön häkissä. Ensimmäisenä aamulla särkylääkkeet suuhun. Aamulla meno näytti ehkä himpun verran paremmalta kuin eilen. Mutta reilu viis minuuttia kun oltiin oltu pihassa niin löi maate ja kun siitä lähdettiin sisälle niin liike oli huonompaa kuin herättäessä. Siinä viidessä minuutissa menee siis meidän raja. Ainakin kun eilinen lääke tuskin enää vaikuttaa ja tämän päiväinen ei vielä ole kerinny vaikuttaa.

Paskaa ei eilen tullut ollenkaan. Näköjään liikkumattomuus heti vaikuttaa mahan toimintaan. Tässä näemme liikunnan merkityksen ruuansulatukselle. Aamulla se onneksi tuli ettei mun tartte alkaa sitä panikoimaan.

Soittelin aamulla uudelleen Ventelälle kuten hän pyysi. Myöskään Ventelä ei näe kuvassa murtumaa. Lepoa ja lääkettä nyt vaan. Jos kaksi pätevää on ny näin todennut, niin kyllä me nyt huokaistaan ja odotetaan kärsivällisesti mitä lepo ja lääke sekä kylmä ja laser saa aikaan. Siihen saakka meidän päivät tuntuu jokseenkin pitkiltä. Eteisessä majoitus ja narussa pihassa asioilla käyntiä. Ja kun kärsivällisyys  ei oo mun vahvimpia puolia..

Häkki on nyt laitettu myyntiin ja tuo koira ei siihen häkkiin enää astu. Minun autostani ei enää löydy ikänä tuollaista metallihäkkiä. Kaverilta ostin lentoboksin tyylisen häkin. Kerttu ei siihenkään mahdu lopun elämäänsä mutta onpa tähän hätään häkki jossa uskallan Kerttua kuljettaa. Koitan tässä nyt etsiä jotain Hannibal Lecter/Houdini/duudson tyyliselle tyypille sopivaa häkkiä...

Aamulla on jo yhdet kylmäys ja Laseri hoidot annettu ja illalla tehtiin uusiksi. Pitänee piirtää raksi takaseinään , mutta Kerttu oli koko laseroinnin ajan paikallaan. Kylmäystä ei mutta laserin ajaksi antoi jo luonto periksi maata äipän syliotteessa..Illalla Meinasinkin mennä tappeluksi hoidot..

Täälä me ny loikoillaan. Mulla on ollut Ventelön ja Talvi on sanojen jälkeen positiivinen fiilis mutta vaikka koira on parempi niin kyllä se positiivisuus on haihtunu. Mä haluaisin tälle nyt jonkun selkeän diagnoosin! Mä vihaan tälläsiä "no katotaan miten alkaa toipua"-diagnooseja. Mutta ei mulla vissiin oo vaihtoehtoja. Koira on kuitenkin jo paljon parempi kuin alussa eli toivoa on että selvitään tästä vähällä. Mutta jäähän se tuon alueen vahtaaminen mulle päälle koko koiran elämän ajaksi.

Tässäpä tämän päivän liikettä ja kuvasia.
https://m.youtube.com/watch?v=u9irNArS8qg

Aamulla viiden minuutin ulkoilun jälkeen

Antoivat sentään tyynyn tänne vankilaan... Kerttu ei oikeen osaa arvostaa tuota eteisessä oleilua

Tapaturma osa 3.

Se kaikki tapahtui toissapäivänä. Kun ajattelen sitä niin en voi olla ärsyyntymättä. Niiìiin turha äksidentti!!

Nukuimme yön hyvin, minä ja koira. Koira häkissä. Aamulla särkylääkkeet naamaan. Jäykkää oli meno aamulla kun koko yön oli ollut liikkumatta. Ja ne perkuleen varpaat. Niin paisuksissa, että kun koira oli pissatettu (kannoin edelleen portaat, ei halunnut niitä tulla) niin paketti sai kyytiä!! Illalla mietin sitä pakettia paljon että kyllä se täytyy olla vain haitaksi. Samaa mieltä oli myös kollega, hierojakouluni opettaja. 

Kun paketti oli purettu kaivettiin esiin kylmäpussi ja laser. Niillä hoidettiin jalka ja turvotus alkoi mukavasti laskeman ja koiran liike parantua. Iltapäivällä sain sitten Talviota viestin. Olin edellisenä päivänä pyytänyt häneltä jatko-ohjeita kun kerran murtumaa ei ole, mutta ei enää eilen vastannut siihen. Käski välittömästi poistaa paketin jalasta ja halusi ensi viikolla kuulla mitä koiralle kuuluu. Hieman jään kummastelemaan nyt tätä paketin laittoa alunperin.. Toivottavasti siitä ei nyt aiheutunut haittaa..

Tässähän se päivä on kulunut. Koira oleilee eteisessä. Onneksi se on sielä rauhallinen. Paitsi jos mä meen sinne. Siksipä olen pysytellyt paljolti poissa. Yks hoito on tosiaan annettu ja illalla menee sitten toinen. On hieman haastavaa saada tuo pysymään paikoillaan hoitojen ajan... Olen myös päivällä koplannut sen läpi ja edelleenkään en löydä mitään vikaa. Lapa on hieman jumissa ja ristikkäinen reisi mutta ei mitään suurta ja kummallista. Antaa käsitellä jalkaa ( niin kauan kun viittii maata aloillaan) hyvin eikä tule mitään kipureaktioita. Kävely on nyt paljon parempaa. Ei hyvää mutta parempaa. Levon jälkeen huonompaa mutta vertyy liikkeessä. Ja pihallakin käveleskelee eikä heitä jatkuvasti maate. Pää ylhäällä kulkiessa vielä oikeenkin huonoa mutta haistellessa nenä maassa parempaa. Puree niinku ennenkin ja hyppii..
Miten sä selität tuolle että ole rauhassa.

Niin ja se Ventelä.. soitin kuitenkin sillekin vielä tänään. Se lupasi katsoa kuvat ja huomenna aamulla saa soittaa uudelleen ja kysyä mitä näkyi.

Uusi häkki on ostettu ja se EI OLE METALLIHÄKKI ja maanantaina itteäni viisaammat kattovat mikä voisi olla vikana. 

Tässä pari linkkiä josta näette että me edistetään kyllä.
https://m.youtube.com/watch?v=ywoUBmWFzR4

https://m.youtube.com/watch?v=Vld9_fY_ZH4

Tässä ei vielä pahimmillaan..

Kylmäys alkaa

 Äippä hoitaa. Eikä edes antanu syödä pussia lopuksi :D

Helpoksi menny tämä koiran koulutus. Mä istun ja koira haistelee maailmaa.

Kerttu ei kyllä yhtään käsitä mistä noihin kylmäyspusseihin ilmestyy reikiä..

Tapaturma osa 2.

Katastrofin jälkeinen päivä. Yöllä toivoin että aamulla kun noustaan ja päästän koiran häkistä niin se on paljon parempi kuin edellisenä päivänä. Turha toivo. Uni ei paljon tuona yönä meidän tuvassa viihtynyt. Aamulla koira kantaen pissalle. Pihalla suostui jo hieman kävellä ja sai tarpeet tehtyä jalka ylhäällä. Kipeä on. Koira oleili aamupäivän rauhassa eteisessä portin takana ja mä laskin minuutteja siihen että koska saa lähteä lääkäriin sekä kävin tyhjäämässä säästötiliä (vaihtorahoja ei paljo kassalla käynnin jälkeen jaeltu). Lääkäriin lähdettiin mukavassa yli 30asteen lämpötilassa ja koira ei olisi halunnut mennä häkkiin autossa. Vaihtoehtoja ei nyt ollut kun ei yön aikana ollu mistään eksyny mun autoon uutta häkkiä... nostamalla autoon ja nostamalla perillä pois..

Lääkäri tutki Kerttua ja täytyy sanoa että Kerttu on paljon rohkaistunut ihmisten kohtaamisesta sitten pikkupentuajan vaikka mörköikää meinaa vähä päällä ollakkin. Sitte meinas lääkäri saada hammasta kun meni koskemaan ranneniveleen ja väänsi. Minäkin muka jotain koirahierojana tiedän mutta oman kanssa on niin sokea ja paniikissa että ei tuu mitään mieleen. Tietenkin, eihänvika välttämättä ole varpaissa vaikka ne siellä välissä oli. Kuviin siis. Sydämen kuunetelu oli Kertun mielestä vielä ok mutta se piikki pyllyyn kun ei äipällä ollu nakkia rauhoituksen takia niinkuin oli rokotuksilla niin se oli kauheaa.

Piiitkiä on ne minuutit tässä kohtaa kun istut odotushuoneessa ja odotat tuomiota. Mielessä käy kaikkea, koiran lopettamiseen asti. Viimeinkin lääköri tuli hakemaan ja mentiin katsomaan kuvia. Pidättelin itkua ja koitin saada sydämen pysymään sisälläni kun lääkäri puhui. Varpaat kunnossa. Ranne.... lääkäri ei ollut satavarma siitä että onko kyseessä normaalit kasvurajat vai onko siellä murtuma! No kukas sen tietää?!?! En minä ainakaan. Kuulemma pitäisi ottaa parin päivän päästä uusi kuva kun murtuma näkyy selvemmin vasta parin päivän päästä. Koiralle komia paketti jalkaan, tötsä päähän, särkylääkkeet mukaan ja kotia kohti. Kassan kautta...

Itkin, itkin koko matkan kotiin asti. Välillä hakkasin rattia ja hoin vittua. Sitten ilmestyi jostain se sisukas Teija. Päätin, että kyllä tässä maassa nyt perkele on lääkäreitä jotka osaa heti katsoa mikä on kasvulinja ja mikä Murtuma. Onneksi on niitä jotka tietää. Puhelin kouraan, yhteystietoja kaivamaan ja soittelemaan. Rintasalo..lomalla kuun loppuun. Kallio...tekee vain päivän viikossa ja silloin ei ehdi katsoa kuvia sähköpostista. Ventelä... ei vastaa puhelimeen kuin aamulla, soita huomenna uudelleen. Niin teen. Talvio... menee vastaajaan. No voi perkele. Niin se taas pukkas itkun. Kunnes soittivat Talvion klinikalta takaisin ja olivat kovin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä. Kuvat säpolla Timolle ja hön katsoo ne huomenna. Tänään ei ehkä enää ehdi.

Se tunne kun Talvio kuitenkin ehti ja sähköpostissa luki selvällä suomenkielellä että Murtumaa ei näy. Itku tuli taas. Nyt onnesta. No mitäs nyt sitten? Vaikka murtumaa ei ollut niin en uskaltanut olla vielä kauhean iloinen. Koira oli tutkittu terveeksi ja silti se on kovin kipeä. Jokuhan sillä on. Ja varpaat paisuu paketin alla... Mihin sitä tarvitaan kun ei ole murtumaa ja se näyttää vaan vaikeuttavan asiaa. No päivä meni koiran kaverina hänen eteismajoituksessaan istumassa. Siellä meillä kyläili tyttäreni monen pelin kanssa. Kesälomareissuja ei nyt sitten tehtäisi ainakaan, joskaan ne ei näillä keleillä huvittanutkaan. Loppupäivä meni vähän sumussa. Pissatuksilla käytiin. Rappuset kannoin. Ei paljon kävele ulkona. Heittää maate. Yön koira häkissä. Nyt nukuin jo paremmin. Illalla vielä yhteys koirahieroja kouluni opettajaan. Hänellä hyviä ajatuksia jatkohoidoista ja siitä mikä se olisi.

Koira on kipeä. Kävelee huonosti. Tötsä päässä vituttaa, enkä tiedä ontuuko enemmän paketin vai kivun takia. Mutta koitetaan pärjätä päivä ja hetki kerrallaan. Vitutus ja pelko on kokoajan läsnä enkä tiedä kumpi on suurempi.

Tästä linkki videoon kun kävely aiheuttaa kipua niin että vingahtelee ja laittaa maate.
 https://m.youtube.com/watch?v=GcGoVnclytU

Kertun ekat pöhönät. 

P.s. otettiin samaan känniin kuva lannerangasta ja lonkista. Oli muuten hienoa katsottavaa!

Kotimatka alkaa..

Nyt ei oikeen huvita mikään..

Tötsä otettiin hetimiten pois. Ei Kerttu yrittäny pakettia syödä

Vitutuksen määrän aistii..

Parkkeerattiin Kertun seuraksi eteiseen

Ja tassu turpoaa....

Tapaturma osa.1

En tiedä miten rumia tänne viittii kirjoittaa, mutta facta on se että tuhannet kyyneleet ja voi vittujen vittu kuvastaa olotilaa parhaiten!!

Tämä koko juttu ois saanu kyllä ihan täysin jäädä tapahtumatta!!

Tästä voi tulla pitkä tarina.
Tässä osa yksi: mitä tapahtui.

Olin viemässä koiria uimaan jälleen yhden todella kuuman päivän päätteeksi. Kertulle on kyllä opetettu että auton häkistä ei pääse pois jos ei ole rauhassa. Luukku ei yksinkertaisesti aukea jos ei istu ja odota. Uimarannalla tätä sääntöä on vaikea noudattaa, into rannalle on niin kova. Avasin luukun ja rauhoitin koiran sen jälkeen ja annoin luvan tulla. Täysillä matkaan. Se on Kepan elämänohje...

Oikean etujalan varpaat menivät kuitenkin tässä kohtaa epäonnisesti metallihäkissä luukun kohdalla olevan ns.kynnyksen pinnojen väliin ja kun yrittää silti hypätä ulos niin jalka vääntyy ja ottaa kipiää. Ottaa tosi kipiää. Koira nimittäin huusi aivan suoraa huutoa ainakin viis minuuttia ja minä koitin sitä rauhoitella.
Pisteet tässä kohtaa Martalle joka olisi aivan väkisin halunnut kans hoitaa Kerttua mutta yksi maahan käsky ja siihen jäi ku patsas eikä liikkuu mihinkään. On se niin käsittämättömän paljon ymmärtävä Koira!!

Kun koira vähän rauhoittui, Niin luukut kiinni ja sataa kaasu pohjassa kotiin vähän matkan päähän kylmäpussien ääreen. Joo niitä kylmäpusseja on myös autossa tällaisten varalle, mutta perkele molemmat rikki ku koitin!

Kotona koira ei suostu tulla häkistä ulos. Kannoin sen sisälle. Ja se huusi. Nakin avulla rauhoitettiin se lattialle makaamaan jotta sain tutkittua sitä. Meikäläisen näppiin sieltä ei erottunut mitään suurta. Eikä jalka ollut mitenkään erilaine  verrattuna toiseen. Mutta ontui se pahasti. Ei halunnut kävellä. Pissalle vietiin kantaen. Laittoi vaan pihalla maahan. Käveli kuitenkin viimein sen verran että meni pissalle. Kävellessä se  välillä ulvaisi kivusta. Kyllä otti sydämestä!

Koira häkkilepoon yöksi ja netistä ajanvaraus heti seuraavalle päivälle... Päivystävällekkin toki soitin, sillä ei röntgeniä, joten ei mitään järkeä mennä paikalle. Kipulääkettä löytyi kaapista ja sitä päivystävän ohjeella. Yöllä ei meikäläistä paljon nukuttanut. Ensin ei uni tullut millään ja heräsin jokaiseen ääneen joka koirasta kuului tai häkin kolinaan kun se vaihtoi asentoa.

Vitutuksen ja pelon määrä oli valtava. Ja on edelleen...

Lääkärireissusta kertoo osa 2..

Me läkährytään..

Sanotte mitä sanotte niin tällääset hellekelit ei oo suomalaasen ihmisen hommaa. Eikä koiran. Ei jaksa eikä pysty mitään teherä ennen iltakasia. Ottaa päähän ku olis lomaa niin päivät menee sisällä istuen. Jopa Kerttu on liian laiska joten nyt on liian kuuma. Päivät on siis otettu hyvin rennosti vaan ja iltaisin on sitte käyty tekemäs jotakin lajia ja lenkki päälle. Aiemmin ei kerta kaikkiaan pysty. En ainakaan minä. Ja ei tämä keli sovi koirillekaan .

Kerttu kasvaa ja ajoittain on nähtävillä jo pientä viisastumisen ja ei-sanan ymmärryksen häivähdyksiä.. ja sitten taas toisessa hetkessä pentu oon äärettömän rasittava :D Martan kummallisen ajan diagnoosi on tehty. Ilman verikokeita ja tulipa ne rtg kuvatkin otettua.. onpa otettuna. Valeraskaus. Sehän sitä vaivaa. Jostain syystä se ei käyny mielessäkään ku  ei sillä ole aiemmin ollut. Mutta sitte ku se oli kaivanu itseään puskiin ja leikkimökin sisälle koitti tehdä kuoppaa joka pihalla käynnillä, niin viimein mäkin pienellä avustuksella tajusin että sehän luulee olevansa paksuna. Niimpä tietenkin. Pomo on häipynyt niin nyt Martan täytyy synnyttää. Huoh.. toivottavasti tästä ei tuu jatkuva riesa, leikkuri kutsuu muuten.. tai taitaa se jossain kohtaa kutsua kuitenkin. Mutta nyt Martta treenaa ja jäljestää taas kuten ennenkin. Ja piirinmestaruus rallytokossa voi olla jotain toivoa..  ikävä kyllä ennen rotumestaruus koetta ehtii vielä tulla juoksut... Mutta on tämä nyt kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi se kilpirauhasen vajaatoiminta jonka jo diagnosoin..

On ollut havaittavissa tottis-treenien pakoilua. Se ei ny jotenki huvita. Tehty on mutta kovin vähän. Tekis vaan mieli olla kokoajan maastoja treenaamassa. Ehtii kai tuota tottista tehdä sitte talvella ku ei maastotreeneihin kykene. Martan kanssa toki käytiin Iiris Harjun Rallytoko koulutuksessa ja sieltä tuli todella hyviä ja selkeitä vinkkejä meidän jatkoon. Suosittelen, menkää ihmeessä jos teillä on mahdollisuus osallistua hänen koulutuksensa. Konsteja on nyt käytetty ja toimii! Muissa yhteistreeneissä ei oo taidettu käydä useampaan viikkoon. Aina on jotaki muuta kesämenoa kun olis treenit. Luotan ja uskon siihen että talvella sitte tottis taas mahtuu paremmin kalenteriin ja kiinnostaa enempi.

Alkuperäinen ajatushan oli tehdä pihakaudet pk puolta ja hallikaudet Rallya ja aksaa. Nooh.. kyllä meidän on vähä pitäny agilitya jo kokeella. Mahtaako tästä tulla vielä aksatykki... Katoppa video.. kolmas Kierto treeni...
m.youtube.com/watch?v=ryZ9kIrn8F4
Ohjaaja toki vähä töpeksii ja menee välillä väärällä jalalla mutta onneksi mulla on tähän hommaan hyvät etäkoutsit. Heti tuloo palaute ku niille laittaa näitä videoita.

Viime kirjoituksessa taidettiinkin jo puhua esineruudusta ja kattoa miten se kertulta sujuu. Meidän esineruutu treenit on ny kokenut ihan uudet ulottuvuudet. Kerttu tunnistaa jo esineruutu mettän ja huutaa ku hullu autossa sen ajan kun auto pysähtyy, mä ettin tavarat, tallaan ruudun jne.. kokoajan se huutaa. Siihen asti kun sen ottaa autosta töihin niin se huutaa. Olisko tullu ihan kiva työmotivaatio jo tähän ruutuun :D Ja kun se viimein pääsee sinne niin voi pojat miten se työskentelee!

On mulle taas kasvanu lisää harmaita hiuksiakin näiden kans. Kerttu oli vähä löysällä kolme päivää ja mähän diagnosoin sille jo haiman vajaatoiminnan ennenku tajusin että sehän pölli peräkkäisinä päivinä paahtoleivän ja ruisleivän.  Ei se mikään teräsmaha kyllä ole. Martta taas meinas järjestää mulle sydänkohtauksen jättämällä jalkansa kyynärvarresta jumiin meidän sisäporttiin. Olin autolla laittamas Kerttua kyytiin. Martta jäi sisälle ja tapansa mukaan huuti meidän perään. Huuto muuttui yhtäkkiä hysteeriksi kipuhuudoksi, juoksin sisälle ja paniikki meinas iskeä. Koiralla kirjaimellisesti pullistui silmät melkeen päästä ku siihen otti niin kipeää. Onneksi tajus olla riuhtomatta jalkaa. Irrotin sen väkisin ja rauhoittelin koiraa. Jalka oli ihan tuli kuuma. Kylmää ja laseria pari kertaa ja ei siitä sen jälkeen huomannu että mitään ois tapahtunutkaan. Luojan kiitos en ehtiny lähteä pihasta autolla ennenku jalka jumittui... arvakkaa onko hyppiny sen jälkeen porttia vasten..

Ja täältäpä sitten muutamia kuvaaja meidän viime viikoista..

Agility koira

Välillä tuosta tiskiharjasra on oikee hyötyäkin. Neiti nimittäin pureskelee sitä usein, tuloo puhtaat hampaat.

No nämä kaksi kuvaa halus ny mennä yhteen kiinni. Ylemmässä hoidellaan portti onnettomuuden jäljiltä ja alemmassakin vaan Kerttu pihassa touhaamassa.

Ylin kuva.. lastentapahtumassa tuli käytyä. Elukoita koneita ja paljo ihmisiä. 

Keskimmäinen kuva.. kaikki ei aina osaa hymyillä kuvissa ...

Alin kuva... tätähän nämä tekis vaikka 24/7

Martta osaa taas raskauden helpotettua jäljestää..

Martta kohta 4v

Kerttu kohta 5kk

Nakki.. tuo koiran kouluttamisen kulmakivi. Tässä kynsienleikkuuta  ja hierontaan opettelua

Huono päivä..

Aharistaa. Ei ne huonot tulokset itsessään niinkään, mutta tuo koira. Tässä välissä se jo esitti muutaman hyvän treenin mutta on se ihmeellinen. Eikä pelkästään se että se oli kokeessa tänään tosi huono, molemmissa kun tuplakisoissa oltiin, vaan tuo sen yleinen haluttomuus ja väsymys ja liiallinen juominen ja lihominen. Joku sitä vaivaa. Luusto on kuvattu ja siellä ei ehkä ongelmaa niin siirrytään seuraavaksi sisäelimiin ja mennään verikokeisiin. Toivon että löytyy joku selitys tälle että koira ei ole ollenkaan oma itsensä. Ja toisaalta toivon että ei löydy. Ja jos ei löydy niin sitten annamme sille vain kesäloman ja katsomme myöhemmin uudelleen.

Yleisesti ottaen viime aikojen treenit ei luvannu hyvää tähän kokeeseen, mutta pari viime treeniä koira on ollut hyvä niin olin kyllä ajatellut sen viimeisen koulutustunnuksen rallytokosta tänään hakea. Vaan eipä haettu. Ei haettu tuloksia ollenkaan. 

Tuomareina oli a radalla Iiris Harju ja B radalla Minna Hillebrand. Sen lisäksi että koira ei ole siinä mielentilassa missä sen kuuluisi olla niin se tekee ihan ihme mokia radalla.

A- kisa..

Lähdössä kyllä mukavasti hereillä. Olin ajatellut että se naulittee lähtökyltillä ensimmäisen esteen ja lähetee sinne etuajassa mutta ei. Seuruu oli hienoa ekalle esteelle asti. 
1. Sarjahyppy :Eka ja toinen hyppy meni mukavasti. Kolmannesta mentiin komeasti ohitte. Eli -10 tvä
2. Istu, käännös oikeaan istu : Tämä jopa onnistui.
3. 2x kiertäen täyskäännös: Koiralle ihan varma liike. Ei tajunnu yhtään mitä mä pyydän. Lähti joka kerta vasemmalle eikä mua kiertämään. Uusin kahdesti ja silti se vipakin kerta meni pieleen. Eli -3 uusi, -3 uusi ja -10 tvä
4. Istu, maahan, istu : tässä ei moitittavaa. Hidas se kyllä oli liikkeissään. 
5. Molemmat oikeaan : Tämä toimii.
6. Liikkeestä maahan, kierrä koira (oikealla): Toimii muuten mutta kyllä maahanmeno on hidas.
7. Pujottelu (oikealla) : Yllättävänkin hieno pujottelu varsinkin oikealla tehtäväksi
8. Puolenvaihto takaa (oikealla) : Hienosti sujui
9. Merkille lähetys : tämä on Martan parhaimpia liikkeitä ja oon ylypiä miten hinoksi tämän oon sille saanu koulutettua. Vaan tänäänpä hän päättikin kiertää merkin takana olevan kyltin ensin ja sitten vasta mennä merkille seisomaan. Muuten kyllä hieno.. -10 tvä
10. Liikkeestä kutsu koira: hitaasti tulee mutta tulee heti ja hyvään kohtaan.
11. Tulppaani :  ei moittimista, mutta on tuomari ottanu -1 tvä. Mä en pääse käsitykseen mikä tässä mättää. Viime kokeessa oli sama juttu.
12. Istu käännös vasempaan istu (oikealla) : Ei moittimista
13.Liikkeestä istu, jätä koira (oikealla): Hyvin tekee. Tähän kohtaan tuomari on kirjoittanut sivuun että hieno :)
14. Kutsu koira (oikealla) : Tässä tulee kivalla vauhdilla ja hyvin oikeaan kohtaan vaikka on oikealla.Tässäkin lukee paperin sivussa hieno :)
15. Spiraali oikealle (oikealla) : Tästä olen ylpeä. Sentään jostain tässä radassa :D Hienossa kontaktissa koko spiraalin vaikka on oikealla!! Mutta lukee tässä että -1 kyl. Eikä nyt kyllä mitään hajua että miksi?!
16. Koira eteen, koira peruuttaa (oikealla) : Olipas täällä toinenkin kohta josta olen ylpeä! Se on tämä edessä koiran poispäin peruuttaminen. Tästä on tullut tosi hyvä. Ja nytkin se menee hienosti ja paperin reunassa lukee hieno, oikeen huutomerkillä :)
17. 270 oikeaan (oikealla) : Parempaa on ollut pepun käyttö oikealla mutta ei enää niin huono kuin se oli huonoimmillaan kun lähti huononemaan. 
18. Istu askel vasemmalle istu (oikealla) : NO perkele! Mä luulin että me ollaan jo tässä kohtaa saatu hylky ja kun koira istui vähän liian taakse mun viereen niin pyysin sen eteenpäin. -10 tvä, ylimääräinen istuminen :D Hyvä minä. Mutta ei tämä olisi mitään pelastanu enää. Silti näköjään ei kannata luovuttaa ja tehdä omia arvailuja ennenku on menny maalilinjan ohitte.Mutta ei siis tehtävä virhettä tästä meille niin vaikeasta tehtävästä!
Käytösruutu edessä istuen. Ihan toisen asialla. Ei keskity. Istuuhan se mutta on poissaoleva kun yleensä keskittyy tässä hyvin minuun..

No nyt ku mä katton tätä videota tuosta radasta, niin ei se oikeesti näytä ollenkaan niin huonolta kuin miltä se tuntui. Olihan siellä paljon hyvääkin. Mutta liikaa tuollaisia ihan tyhmiä kympin virheitä. Ja kyllä tuosta videosta jää sellainen tunne että vauhtia koira siihen touhuun. On se kauttaaltaan jotenkin hidas ja tuumailee liikaa. Laama. Miksi. Kun tietäisi. Ei se saa sitä hyvää draiviaan päälle ollenkaan. eikä sitä varmuutta tehtävien tekemiseen.

Olis sitte melkoinen tehtävä saada ittensä kasattua tuon ekan radan jälkeen sille mielelle että menis vielä toisenkin. Kyllä se ketutus siitä sitten vähän laantui ja sain itteni kasattua. Mutta sama meno jatkui koiralla. Jos se olis hevonen niin koko rata olis ollu pohkeilla eteenpäin tuuppaamista

B-kisa...
Tämän radan jälkeen oli sellainen tunne että saattoi jopa tulla joku huono tulos.. Vaan eipä tullut. Että sen verran paremmalta tuntui tällä radalla.

Lähtö. Ihan ok hereillä lähdössä.
1. Liikkeestä seiso kierrä koira : tämä on niitä Martan varmoja liikkeitä ja kyllä se oli hyvä nytkin.
2. Puolenvaihto edessä : Kivasti menee 
3. 270 oikeaan (oikealla) : Tämän tuomarin mielestä pylly ei käänny kunnolla. Olen samaa mieltä. Ei keriinny oikeen mun mukana.. -1vino
4. Tunneli (oikealla) : Tämä sujuu hyvin ja hienosti hallinnassa heti putken jälkeen.
5. Istu, Koira eteen, vasemmalta oikealle, istu (oikealla) : Hyvin sujui
6. Istu, Istumisesta juosten (oikealla) : No tästä otetaan uusimisesta tulleet -3 ihan ohjaajan piikkiin! Minä tyhmä näytin käsimerkin koiralle istumiseen niin se alkoi kääntyillä johonkin ihme suuntiin. Mistäs asti perusasentoon on annettu käsimerkki?? 
7. Spiraali oikealle (juosten oikealla) : Tästä olin positiivisesti yllättynyt. Todella hienoa juosten tekemistä pitkä pätkä oikealla!
8. Normaali vauhti (oikealla) : Hyvin vaihtaa ja pysyy oikealla.
9. Istu, käännös oikeaan, istu (oikealla) : Näköjään tässä pylly kääntyi hyvin kun ei virheitä
10. Istu, askel vasemmalle, istu (oikealla) : No tätä me ei edelleenkään oikeen osata. Mutta A radalla se oli virheetön, tässä liian lyhyt askelmitta eli -10 tvä
11. Puolenvaihto takana (oikealla) : Ei ongelmia
12. 270 käännös oikeaan : tämä nyt on helppo
13. 2x kiertäen täyskäännös : no koska tämä meni ekalla radalla pieleen niin tätä treenattiin ennen tälle radalle tuloa ja se onnistui hyvin. Vaan eipä onnistunut enää radalla. Uusimisesta -3 ja tokallakaan kerralla ei menny oikein joten -10 tvä ku uusiakaan ei enää voinut.
14. Täyskäännös vasempaan : No problem
15. Liikkeestä istu, jätä koira : Ihan samallalailla mä tämän tein tällä radalla ku tuola toisella mutta tämän mielestä -3 ov ja -3 tvä.. (voimakas ohjaus, hidas reagointi) tuon hitaan reagoinnin allekirjoitan, ehkä, mutta voimakas ohjaus.. Ei siitä oo koskaan ennen kukaan mitään sanonun.
16. Liikkeestä kutsu koira : Hyvä
17. Istu,askel vasemmalle, istu : Vasemmalla puolella tämä on MArtan hienoimpia liikkeitä. Niin tänääkin.
18. Istu, ohjaaja askel oikeaan, kutsu koira sivulle : Tämä sujui hienosti
19. Pujottelu : No hyvin me pujoteltiin
20. Liikkeestä maahan, kierrä koira : -3 tvä :ohjaaja ehtii pitkälle ennen kuin koira on maassa. Jaa, no oli se sitte hidas tässä.
Käytösruutu edessä istuen. Jotenkin ihan poissaoleva jälleen.

Että A-kisassa pisteitä jäi jäljelle kokonaaset 48 pistettä ja b-kisassa vähä lähempänä tulosta jo, niin kuin se tuntuikin : 64. Ne ei ihan riitä eikä miellytä kun koira pystyy kunnossa ollessaan niihin reippaasti yli 90 pisteen suorituksiin myös mestari radoilla. 

Tuomareiden kommentit
A- rata: Hiukan teknisiä epävarmuuksia, mutta koira selkeästi tykkää ohjaajan kanssa tekemisestä.
B-rata : Varmaa osaamista, mutta muutamissa tehtävissä koira hieman hitaalla reagoinnilla.

No näillä mennään. Ei tullu koulariavaan huoli koirasta jatkuu.
Tutkitaan lisää ja katsotaan sitte taas mitä tehdään..

P.s. Kyllä Kepakin tietty oli mukana kattelemas..

Kesä kuulumisia..

On se! Yhtäaikaa raivostuttava ja rakastettava. Ei mulla tällästä koiraa oo ollu ikänä. Kotona tuo aktiivisuus ottaa toisinaan hermoon, mutta kun aletaan jotakin treenaamaan niin voi pojat! On se just sellanen ku pitikin.

Ikää on nyt reilut 4 kuukautta. Painoa 15.5 kg viime mittauksessa ja mätsärissä mittatikulla mitattuna 50 cm korkeutta. Kaunis se on edelleen ja rakenne kovin mieluinen. Väri on vaihtunut tosi tummaan ( ihanaa jos jää noin tummaksi!) ja hampaat putoaa. Nyt on pudonnu molemmista leuoista kaikki etuhampaat. Kulmurien putoamista odotellessa. Ruokahalu on edelleen pohjaton. Ihanan ahne. Hyvin kasvaa ja karva on kiiltävä. Kaiken suuhun laittaminen niin pihalla kuin sisälläkin on helpottanut, mutta viimeksi eilen syötiin suolapallo ku uimarannalla oli joku ihana pitkä paperijuttu.. yks päivä nieltiin suolapalloa ku lenkin varrelta löytyi joku ihana raato. Nieltyhän se oli ennenku ehdin kissaa sanoa...

Onhan sen kotikäyttäytyminen jo muuttunut paremmaksi ja ymmärtää ajoittain ei-sanan merkityksen, mutta on se silti toisinaan niin rasittava terävine hampaineen :D Sisäsiisteys menee kokoajan paremmaksi. Pariin päivään en ole siivonnut mitään lattioilta. Osaa jo hyppiä ovella ku haluaa ulos. Ja tarpeiden teon jälkeen odottaa saavansa palkan..

Ollaan koitettu käydä erilaisissa paikoissa. Ei se vielä mistään oo hätkähtäny. Tänään oltiin kaks tuntia lastentapahtumassa, jossa oli paljon monen kokoista ihmistä, erilaisia ihmisiä ja koneita sekä paljon ääntä ja silittelijöitä. Loistava paikka pennulle. Vähä meinaa rokkitukka aluksi joissain paikoissa nousta jos ollaan ilman Marttaa liikkeellä, mutta ei muuta. Martta nyt on niin loistava malli Kertulle että sen kanssa kulkiessa Kerttu ei laita rokkitukkaa. Vaikka karvat vähä nousee niin siitä huolimatta se menee rohkeasti eteenpäin paikassa kuin paikassa. Uimarannasta se tykkää aivan yhtä paljon ku kaikki muutkin mun sakut on tykänneet.

Viime viikolla oli Kertun ensimmäinen "virallinen" esiintyminen. Ei se ollu moksiskaan mätsärissä. Käytös oli ihan priimaa niin kehässä kuin sen ulkopuolella. Edes isossa kehässä ei ottanut häiriötä muista koirista vaan keskittyi omaan hommaan. Ollaan koitettu vähä treenata kehäkäyttäytymistä. Jospa menis Seinäjoki kv näyttelyyn kun ollaan pentuluokka iässä sopivasti silloin. Eihän se ny oo sinnepäinkään tuo mun koira mitä sielä yleensä arvostetaan mutta mennään ny kattomaan mitä tuomari tuumaa.

Treenattu on monenlaista. Enkä väsy ihmettelemään tuon nopeaa oppimiskykyä. Jos se esim kiertoa opetellessa näytti ekalla kerralla siltä että en ehkä tajua niin kuitenkin se sitten seuraavana päivänä jo osasikin sen. Nyt sitä tehdään vuorotellen vasemmalta ja oikialta. Sattuu olla pihassa sopivasti samoilla huudeilla pari tolppaa eri puolilla. Agilityn esteen tarjoamista on tehty (joo ilman rimaa) ja 2on2off asentoa. Tällä viikolla pitääs ehtiä kaverin kanssa aksakentälle niin saan vinkkejä mitä voi tehdä pennun kanssa agilityn parissa.

Jälkikoirahan se on isolla jiillä. Piti käväästä yhdessä koulutuksessa osaavampien silmien alla jotta saan kuulla luulenko siitä ihan liikoja. Mutta eihän sen jälkityöskentelystä löytyny mitään parannettavaa. Ilmaisunkin se oppi muutamasta kotitreenistä. En oikeen usko tätä vieläkään mutta ny sillä on jo neljän kuun iässä esineet jäljellä. Se menee itte niillä maate ja jää tosissaan tuijottamaan esinettä.

Ruutu on toinen jossa oon ihan ällikällä tuon koiran kanssa. Kahdestaan me ollaan sitäkin tehty ja hajunhaulla alootettu ja eilen ja tänään se on tehny ihan uskomattomat haut takarajalta!! Kattokaa vaikka itte.
https://m.youtube.com/watch?v=ARSOVpF3ExA
Näitten treenien jälkeen neitillä meni kierrokset vähä överiksi ja tuli autossa kevythäkistään läpi.. no laitoimme tilalle metallihäkin ja  olisitte nähny sen ilmeen ku laitin sen sinne ekaa kertaa. Jos se osaas laulaa niin olis laulanu erästä nimeltä mainitsematonta Sannin biisiä... ähäkutti : Teija vs. Kerttu 1-0.

Tottis.. onhan tuotakin tehty mutta jotenkin nuo maastojutut vetää nyt puoleensa kun on kausi päällä. Keskitytään sitte talvella paremmin tottikseen. Mutta kyllä se jo tietää että kentällä kuuluu saapumisesta asti olla aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Seuruuta, kiertäen sivulletuloa, luoksetuloa, istu-maahan-seiso vaihdoksia ja jäävien alkeita. Onpa me heitelty jo kapulaakin ja sen perään neiti huutaa ku hullu ennenku päästetään irti. Leikki on hienoa. Saalista löytyy ja ote on hieno. Kunhan hampaat on vaihtunu niin keväästään kattomas miltä maalimies näyttää. Nyt meillä on vähä leikkitaukoa noiden hampaiden takia. Viimeksi en muistanu koko hampaita ku leikittiin kunnes suusta tuli veri. Neiti itse ei ollut moksiskaan vaan jatkoi leikkiä ihan normaalisti :D

Sellaista Kertulla.

Martta oli tuossa pitemmän aikaa kummallisen rauhallinen. Jotenkin vetämätön ja laama ja tosi huono niin jäljellä kuin kentälläkin. Kentällä se jopa kerran poistui autolle ja jäljellä ei meinannu pysyä ja sitten paineistui ja löi läähättäen maate. Vaikka aloitti kauden kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja tottiksessa on ollut jo todella pitkään hyvä. Etupään liike se oli mikä näytti vähä kummalta. Käytiin vähä ensi oikomassa rankaa ja sitte röntgen kuvissa. Ei spondaria, nivelrikkoa tms. Mutta oikean värttinäluun pinnalla on sekä viiva että patti. Niistä on monenlaista arvailua. Hiusmurtuma, luuliika, murtumasta aiheutunut joku, kalvovaurio jne.. Mutta sitä kohtaa kun viikon hoideltiin niin koira alkoi esittää sekä pellolla että kentällä taas hyvää työskentelyä. Tällä viikolla olisi pitkästä aikaa Rallytoko koe ja tuplana. RTK4 metsästetään. Valiokellon tilityksen alkua en vielä laita tavoitteeksi mutta koulari ja hyvännäköinen meno radalla on tässä kohtaa tavoitteena.

Jatkamme treenejä ja toivomme viileämpiä kelejä. Mä en nauti näistä keleistä. Eikä kyllä koiratkaan!

Tässäpä muutama kuvanen menneen kuukauden ajalta.