maanantai 27. marraskuuta 2017

We are back in business!

Tauko meni ja treenit alkoi. Kaksi viikkoa on nyt taas treenattu ja voin sanoa että koiran hyvä vire on tauon jälkeenkin tallella ja muutama asia on tauon aikana parantunut, kuten varsinkin tällä koiralla tapaa käydä: tauko ajaa hyvin asiansa. Kumpa yli puolen vuoden tauko olisi tehnyt ihmeitä tokossa :D

Otettiin pehmeä lasku ja ensimmäisellä viikolla pääasiassa leikittiin. Ja kovaa leikittiinkin. Joulukuun puolivälissä olisi vuoden viimeinen koe ja samalla toivon mukaan rallytokon viimeinen voittajaluokan koe. Tässä on nyt vaan sellaanen pelko päällä, että Martalla on juoksut kokeen aikaan. Se on aiemmin ollut kuin kello lyhyen juoksuvälinsä kanssa (Marttahan juoksee 4 kuukauden välein) mutta nytpä onkin mennyt jo kohta  5 kuukautta.. Toivon todella että juoksut ei pilaa meidän osallistumista tuohon kokeeseen. Menee hieman suunnitelmat sitten uusiksi. Joudutaan sitten aloittaa tosissaan mestariluokan treenit ennen kuin RTK3 on taskussa, mutta menee kai se niinkin. Mä vaan tykkään tehdä ensin yhden luokan valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavan luokan liikkeiden opettamisen. Jäänne Turon ajoilta. Se oli koira jolle ei voinut tokossa opettaa ylempien luokkien liikkeitä ennen kuin niitä tartti. Muuten se esitti vääriä liikkeitä alemman luokan kokeissa. Toki rallytokossa kaikki vanhat liikkeetkin pitää olla kunnossa ylempiin siirryttäessä kun radalla voi olla minkä tahansa luokan liikkeitä, että siinä mielessä eri asia.

Viime lauantaina käväistiin Tiina Laakon rallytokokoulutuksessa. Sama ihminen, joka juuri muutamaa päivää ennen koulutusta sai toisen sakuistaa rallytokovalioksi. Ensimmäinen laatuaan Suomessa. Koitan tässä itseäni psyykata tulevaisuuden varalle, että ei se haittaa, eikä kannata luovuttaa, jos se valioituminen ei ihan nappia painamalla tule. Tiinallakin se vaati 40 mestariluokan starttia ja puolitoista vuotta... Muutamassa jutussa meillä on Martan kanssa ollut sanomista. Suurin murheenkryyni on ollut se peruutus. Peruuttaa joo hyvin ja suoraan mutta piruvie ku istuu sinne loppuun. Saatiin siihen hyvin looginen ohje millä alkaa sitä poistamaan. Taas sarjassamme ohje : "miksi en ite oo tuota älynny kokeella"! Sitä on nyt puurrettu muutama päivä ja kyllä se ajatus sieltä löytyy. Edessä peruutus oli meidän toinen aihe. Ennen taukoa sitä vähän yritettiin mutta.. ei Martta meinannut ollenkaan käsittää että mitä mä ajan takaa. Ei me siihen mitään uusia vinkkejä saatu mutta vanhoilla jo tehdyillä konsteilla on homma alkanut toimimaan ja kun sitä on kahden nakin verran iltaisin kotona tehty niin kappas, tänään neiti peruutti jo kaks koiran mittaa! Sitten oli pari ei niin vaikeaa kuviota ja pari sellaista jota ei olla vielä paljon treenattu. Niihin saatiin varmistusta että opetustyyli on jees, treenikertoja vaan lisää niin kyllä ne sieltä muuttuu varmemmiksi. 

Jälkikausi meni. Pari jälkeä olen tauon lopulla tehnyt kun lumet välillä suli. Nyt pellot on kokoajan niin kauhean märkiä niinäkin päivinä kun ei ole lunta, että en näe järkeä mennä sinne jälkeä tallomaan. Pari hyvää piikki treeniä saatiin vielä jälkikauden loppuun tehtyä. Eräältä kasvattajalta ja pitkän linjan ipo harrastajalta sain parikin hyvää ohjetta piikin aloitukseen. Ainakin toinen niistä näytti toimivan. Jälkikauden saldoksi tuli 50 jälkeä.

Hertta mussukkani on ajoittain huonona. Rauhattomuus, läähätyskohtaukset, kirputuskohtaukset, Martalle liian pienestä ärähtäminen, ääniherkkyys jne... Olivat jo sitä luokkaa että laitettiin koira jälleen kipulääkekuurille. Kuurin aikana esiin tuli taas se vanha tuttu viilipytty-Hertta.. Eli kipuja on. Kuurin loputtua oireet palasivat, ei yhtä voimakkaina kuin ennen kuuria, mutta jokatapauksessa. Mä olen periaatteessa koiran jatkuvaa lääkitystä vastaan, mutta tämän koiran kohdalla myyn periaatteeni ja Hertalle on tilattu jatkuvaan käyttöön soveltuvat kipulääkkeet. Tässä kohtaa en niitä vielä aloita, kun koira on nyt kuurin jälkeen hieman seesteisempi, mutta kun tilanne taas pahenee niin sitten aloitetaan jokapäiväinen lääkitys. Tekee niin pahaa! Ja suomeksi sanottuna vituttaa olla taas tässä tilanteessa! Mahtaisinko mäkin joskus saada nauttia seniori ikäisen koiran kanssa elämisestä ja nauttia tuollaisen hyvän ystävän seurasta kauemmankan kuin muutaman vuoden?

Kuvia ei oo tullu otettua. Missäs kuvaat ku pihalla on aina pimiä. Mutta tässäpä muutama kännyräpsy meidän arjesta..

Tämä meidän uusi kissi on osoittautunut nappihankinnaksi juuri meidän talouteen..

Koulutuksessa väsyy 

Ajoittain musta tuntuu sohvalla istuessa, että mua painostetaan nousemaan ylös..

Tällaisia lenkkikelejä ei montaa tähän "talveen" mahdu

Martta

Hertta

Herttaa hieman väsyttää






lauantai 4. marraskuuta 2017

EP Rallytoko CUP

Etelä-Pohjanmaalla järjestettiin tänä vuonna Rallytoko CUP. CUP sisälsi kolme osakilpailua. Sääntöjen mukaan kaksi parasta tulosta lasketaan mukaan lopputuloksiin. Tänään oli ohjelmassa CUPin kolmas osakilpailu. Jossa itse tosin toimin työläis puolella ja koirat oli mukana vaan maskotteina. Meillä ei Martan kanssa ollut tarvetta kolmannelle osakilpailulle, eikä meillä olisi enää ollut osallistumisoikeuttakaan tähän viimeiseen, kun viralliset on jo korkattu voittajasta. 

Meillä oli Martan kanssa ennen tätä viimeistä osakilpailua plakkarissa kaksi 99 pisteen tulosta avoimesta luokasta eli yhteensä 198 pistettä. Kolmanteen osakilpailuun lähdettäessä kukaan ei enää voinut mennä meidän ohi. Voitto oli taskussa jo ennen viimeisen  osakilpailun alkua. Kakkoseksi tulleella yhteispisteet oli 170, 28 pistettä vähemmän kuin meillä Martan kanssa. Sanotaanko että tärkeintä ei ole voitto vaan selkeä voitto ;) Ei vaiskaan. Kiva että voitettiin, mutta vielä kivempi kuin tällainen järjestetään.

Ensi vuonna CUP sisältää viisi osakilpailua ja kolme parasta tulosta lasketaan. Me kisataan Martan kanssa ensi vuonna voittaja ja mestari luokissa. Nyt me jatketaan tätä meidän taukoa.. Joka alkaa kieltämättä jo hieman näkyä koirassa..