perjantai 1. toukokuuta 2020

Koronan varjossa

Sieltä se tuli, Korona, ja laittoi kerralla sekaisin koiraharrastajankin kalenterin. Tai ehkä paremminkin niin, että koiraharrastajan kalenteri on yleensä aina sekaisin, mutta nyt se on tyhjä. Meillä on Kepan kanssa ollut muutenkin tarkoitus vaan treenailla asioita koevalmiiksi niin Rallytokossa, kuin pk puolellakin, kevään ja kesän aikana, joten meidän kalenteriin tämä ei paljoa vaikuttanut. Toki sitä paikkamakuuta olisi kiva päästää treenaamaan häiriössä ja isommassa porukassa, jotta saisi sen bh kokeen tänä vuonna tehdyksi... Harmittaahan se varmasti jos kalenterista poistui monta aiottua koetta, koulutusta ja tapahtumaa, mutta koitetaan muistaa, että tärkeintä tässä kohtaa lienee nyt suomalaisten turvallisuus ja tämän ajan yli selviäminen suht vähin vaurioin, jotta voimme taas tämän kaiken jälkeen palata takaisin normaaliin. Toivotaan että syksyllä taas voimme kilpailla ja kouluttautua normaaliin tapaan. Mahtaa olla ruuhkaa ilmoittautumisissa kokeisiin, sitten kun sellaiset taas sallitaan..


Lepoa ja metsälenkkejä...

Yksinään on ny treenattu puolitoista kuukautta, mutta kyllä me viime viikonloppuna käytiin kaverin kanssa treenaamassa pitkän kaavan kautta tottikset ja peltojäljet. Kyllä oli mukavaa treenata seurassa pitkän tauon jälkeen. Huomenna aloitan tauon jälkeen rallytokoryhmäni kouluttamisen livenä, joskin pienin poikkeus säännöin juoruringeistä ;)  Etänä kouluttaminenkin on ollut ihan antoisaa, mutta onneksi se ei ole pysyvää. Rallyryhmää ja tottisryhmääkin olis viikoittain tarjolla, täytyys alkaa ajella niihin. Paikkis häiriössä on täysin tekemättä :D (Onneksi sentään kotona nykyään jo pelittää...)




Ai että me ollaan Kepan kanssa nautittu kun maastokausi on alkanut! Lumien sulettua tehtiin ensin metsäjälkeä kolmisen viikkoa, peltojen kuivumista odotellessa. Viime kauden älytön vauhti metsässä oli jäänyt talven jalkoihin ja jäljestys metsässä on nyt todella miellyttävää. Kepit oli varmat jo aiemminkin. Janakin saatiin noiden viikkojen aikana 30 metriin! Ja sitten se suurin inothimoni : peltojälki! Mikä nautinto. Kuukausi sitten avattiin kausi ja 15 jälkeä takana. Eipä ole talvitaukoa Kepan tekemisessä huomannut. Jäljestys sujuu, esineilmaisu on nopea ja hieno, kulmat hoituu... Ympyröitä on tehty muutaman kerran ja niitä jatketaan, se tuo koiraan kivasti lisää tarkkuutta. Kaks tuntia vanha jälki on ajettu kerra. Mullalla on ajettu muutama ja siellä lokit teki meille kepposet ja söi Kepan jäljeltä lähes kaikki namit. Eipä se Kepaa haitannut, päinvastoin se toi koiran tekemiseen lisää viettiä kun ei jäljellä ollut lähdön jälkeen oikeastaan namin namia. 
Ruutu oli niinikään ihan samalla hienolla tasolla kuin mihin se syksyllä jäi. Olen nyt kokeillut myös laittaa ensimmäisen esineen taskuun, pyytänyt koiran sivulle ja lähettäny uudelleen palkkaamatta, melekeen mä yllätyin ku se toimi! Koira tuli hallintaan ja haki vielä toisen vaikka palkkaa ei ollu ekasta esineestä tullut.





Purut me ollaan Kertun kanssa lopetettu. Koirastahan olis vaikka mihin asti, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei ole mun juttu. Lajissa on asioita, jotka ei sovi mulle. Toinen syy lopettamiseen on se, että treenit on talvikaudella aina niin kaukana, että meillä olisi Kertun kanssa aina puolen vuoden tauko treeneistä. Ei se taida sillä konstilla oikein edetä. Ja tästä syystä otimme ohjelmistoon etsintä kokeen systeemit. Tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä on tehty molempia ehkä viis kertaa ja ne pelittää jo todella hienosti. Ja kuten aina, Kepalla on hieno työmotivaatio myös näihin. Hakutreenejä ei olla vielä korkattu, siihen pitäisi nyt löytää aikaa ja hyviä porukoita. 




Ja sitten se tottis... Se on ollu kyllä vuoristorataa. Onneksi nykyään taas enempi sitä ylämäkeä. Välillä meinas jo usko loppua. Kyllä se sieltä rakentuu. Rallytokon voittaja ja mestari luokan tehtävien tekniikkaa on tehty koko alkuvuosi ja kaikkea on nyt jonkin verran kokeiltu. Tarttis alkaa tosissaan tekeen niitä nyt valmiiksi asti. Rallytokon valmennusringin osalta ehti olla yhdet yhteistreenit ja yksi valmennus ennen koronan ilmestymistä. 

Remmilenkeillä meillä on uudet kuviot. Meinasi meidän hyvät ohittelut ja muut mennä vähä pilalle, niin otin ja opetin koiralle jätä käskyn luopumiseen ja voi miten nopeasti se alkoi pelittää. Lisäksi Kepan viime kertainen rankahuolto ja hieronnat sekä mun oma selkä sai mut kokeilemaan vaihtaa remmilenkkeilyyn joustoilla varustetun mahavyön mulle ja valjaat koiralle. Johan tuli remmilenkkeilystäkin mukavaa! Pyöräilykausi on tietenkin niinikään avattu, mutta hyvin maltillisesti. 3km me ollaan vasta menty kerralla, plus alku- ja loppukävelyt. Seuraavalla kerralla olis tarkoitus vähän jo pidentää. Koira palautuu lenkeistä uskomattoman nopeasti. Hetken kun odotetaan niin päästään avaamaan uimakausikin ja ottamaan selvää lisääkö se kutinaa, jotka nykyään muuten on kivasti hallinnassa. 




Jatkamme harjoituksia ohi koronan ja nautimme ihanista kevätsäistä kun aurinko paistaa mutta ei ole vielä liian kuuma!