Pentuarkea

Reilu viikko takana.. Olen miettinyt, että kultaako aika näin hyvin muistot vai enkö oikeasti muistanut millaista on arki koiranpennun kanssa. Kunnes tajusin, että tällaista pentua mulla ei ole ollut. Kaikki aiemmat koirat ovat pentunakin olleet rauhallisempia, hiljaisempia ja voisi ehkä sanoa että helpompia.
Sitä saa mitä tilaa, sanoi eräs kaveri, kun sille kertoilin miten helisemässä mä oon tuon penikan kanssa :D No niin sain! Vaikka se onkin vilkas, äänekäs, kova puremaan, tapaturma-altis, haukkuu sekä pistää koko tuvan systeemit ihan uusiksi niin se taitaa olla juuri sellainen kuin halusin, koska näiden lisäksi se on nopea oppimaan, hyvä nenäinen, touhukas, ahne, hyvä rakenteinen sekä nyt jo mukavasti leimautunut minuun.

Miten meidän päivät sitten kuluu... Yöt on alkaneet sujumaan kivasti. Kerran yössä me käydään pihalla, yleensä herään Kertun ääntelyyn neljän aikaan. Muuten yö menee hiljaisuudessa. Leikkiä se jaksaa jatkuvasti ja leluja onkin pitkin tupaa. Parhaat lelut ovat limsapullo ja se ainut vinkulelu joka tästä tuvasta löytyy. Lisäksi parasta on kun pyyhkii lattialta pissa lätäkköjä niin se pyyhe jolla pyyhitään, ai että mitkä vetoleikit me saadaan aina siinä aikaan.. Martan kanssa sujuu hienosti. Martta saisi olla paljon kovempi komentamaan, koska Kerttu meinaa viedä Marttaa välillä ihan kuus nolla. Pihalla kuitenkin onnistuu olla yhtä aikaa irrallaan ja tuvassa nukkuvat lähekkäin jos Kerttu ei pääse mun viereen niin sitten kelpaa Martta. Aluksi Martta pakeni paikalta jos Kerttu aikoi mennä viereen nukkumaan mutta nyt nukutaan jo ihan kylki kyljessä.

Kerttu on joutunut olemaan ilman ihmisiä kotona vasta parina päivänä. Ensimmäisenä päivänä kaksi tuntia ja toisena neljä. Tuolloin se on eri tilassa kuin tuvan muut eläimet. Vaikea sanoa miten on mennyt kun ei ole kameraa katossa, mutta on se ainakin hengissä.

Kova se on puremaan. Nyt alkaa jo näkymään vähän valoa tunnelin päässä ja uskoo jo ehkä helpommin kiellon käsien puremisesta ja jalkoihin hyökkimisestä. Kissat aiheuttaa vielä vähän ongelmaa. Niiden kanssa kun olis myös kiva painia niinku Martan että saa käyttää kunnolla hampaita. Mutta sieltä saattais tulla vähä enempi kynttä ja sitä me koitetaan harjoitella että kissoille ei saa huutaa eikä niitä saa jahdata eikä missään nimessä käyttää hampaita niiden kanssa. Kerran se kävi oikeen tosissaan mun päälle ja sai vähän isommasti palautetta. Poistui paikalta ja meni makaamaan ja mulkoili sieltä hyvin loukattuna. Melkoinen draamaqueen se taitaa olla. Vikinä on usein suhteettoman suuri verrattuna tukkapöllyn kovuuteen.

Ruokaa meillä saa koiranpentu harvoin kiposta. Mutta silloin kun syödään kiposta niin sinnehän rynnittäisiin ihan sata lasissa. Rauhoittuminen ja luopuminen on otettu heti tässä käytäntöön. Nooh.. Kyllä se siitä.. Joka päivä ehkä lyhemmän aikaa joudun pitää koirasta kiinni kun kippo on lattialla :D
Ja kun se ruoka loppuu! Siitäkös neiti Pohjanmaa vasta suuttuukin. Ruuan loputtua alkaa raivoisa kiljuminen ja kipon pureskelu. Kipolle haukutaan ja muristaan ja kiljutaan ja sitä kuskataan ympäri tupaa. Ja silloin kun ruoka tulee muualta kuin kiposta niin se tulee maasta jäljen muodossa tai kädestä vauva-tottista tehden tai sosiaalistamisen merkeissä. Ruoka tulee harvoin meillä ilmaiseksi.

Väittävät että se mitä koiranpentu tässä iässä kokee niin sitä se alkaa pitämään normaalina osana elämää. Niimpä me ollaan jo aloitettu sosiaalistuminen ympäröivään maailmaan. Ollaan käyty tutustumassa ja kuvattavana treenihallissa, pissattu Mustin ja Mirrin lattialle, jäljestetty, tehty tottista, autoiltu, oltu mukana Martan rankahuollossa, katteltu liikennettä remmilenkillä niin Martan kanssa kuin yksinkin, näyttelytreenejä seuraamassa sivusta, viemässä tyttöä partioon muiden lasten joukkoon, juostu mettässä sekä kahdestaan että kolmestaan, leikattu kynnet, punnittu (6.5 kg 8 viikon iässä, ihanan kevyt ainakin vielä, toivottavasti pysyy kevyenä kasvaessaankin) ja opeteltu miten ihana paikka sohva on. Ja kaikki nämä ovat Kertulle uusia ja ihmeellisiä juttuja.

Ja mitäs muuta meidän elämään kuuluu. Jälkikausi on vihdoin ja viimein tänään avattu!! Ai mikä tauko tuumasi Martta ja päästeli menemään suorat ja suorat kulmat ja piikit kuin vanha tekijä. No sellainen se taitaa ollakkin. Mutta hyvillä mielin tähän kauteen. Koira oli heti loistavassa vireessä touhuun! Rallytokoa ei sitte oikeen olla tehtykään viime kokeen jälkeen.. On ollu vähä kiirusta näis kasvatus hommissa :D Nyt pitäis vähä alkaa muistutella. Seuraava koe taitaapi olla 8.5...

Ei siinä montaa päivää mennyt kun sai otettua ensimmäisen yhteiskuvan <3

Elämän ensimmäinen ruutu

Remmi"lenkillä"

Metsää ja sen keppejä ihmettelemässä

Välillä täytyy ottaa rennosti

Mustissa ja Mirrissäkin on jo käväästy

Tutustumassa Lapuan keskustan hälinään

Aina pitää päästä äipän lähelle nukkumaan

Isosiskon rankahuolto oli näin tylsää seurattavaa

Mettälenkillä

Onko pienet korvat..

Tähänkin on jo pystytty. Myös Tarmo on sohvalla..

Kerttu on ymmärtänyt sohvan idean

Ihan paras leikki tämä

Tuli niin kotoosa olo kun taas on kaksi koiraa sohvakaverina

Hän ei aina ole soma..

Näyttelytreenejä seuraamassa

Isosiskon kanssa mettälenkillä

Elämän toinen ruutu

Remmilenkillä kaverin kanssa

Unien aikainen hajurako on viikossa kurottu kiinni

Tää on ilmeisesti geeneissä

Nyt paljastetaan salaisuus..

Viimein koitti se päivä! Ensimmäiset yhteydenotot on Anu Manniselle, Kennel Materiaaliin laitettu viime kesänä. Melkein vuosi sitten. Tuolloin bongasin erittäin mielenkiintoisen suunnitteilla olevan yhdistelmän ja pakkohan siitä oli viestiä laittaa. Tässä matkan varrella uutta koiraa etsiessä on tullut eteen muutamia muitakin hyviä yhdistelmiä, mutta kokoajan tämä Anun yhdistelmä kummitteli mielessä. Aina se oli parempi kuin joku toinen. Lopulta tulin siihen tulokseen että miksi mietin muita, kun selvästi tiedän mikä on se oikea. Vielä kun pennut ottivat ja syntyivät samaan aikaan kun Hertta eli viimeisiä hetkiään ja yhdellä pennuista oli samanlaiset pienenpienet valkoiset merkit kuin Hertalla syntyessään oli niin se oli siinä! Sekä tunne että järki oli sitä mieltä että tämä on se oikea.

Meidän Kerttu neitin suvun pystyy luurata koiranetistä kirjoittamalla hakuun Materiaalin Adaliina. Rotua tuskin tarvitsee mainita ;)

Kun tällä kertaa lähdin etsimään uutta pentua, niin yksi kriteeri kaikkien niiden sadan muun lisäksi oli matka. Kahden Lappeenrannasta pohjanmaalle haetun pennun jälkeen halusin kennelin olevan maksimissaan kolmen tunnin matkan päässä jotta olisi mahdollisuuksia osallistua useammin kennelin yhteisiin kokoontumisiin tms.. Noh kuus tuntia ajettiin Siuntioon per sivu että se siitä kriteeristä... Mutta eipä tuolla alkuperäisellä akselilla löytynyt tällaista pentuetta.

Matka oli pitkä. Tosi pitkä. Menomatka siis. Paluumatkalla viihdyin jo paremmin autossa. Kasvattajan luona Kertun syliin saatuani en voinut pidätellä kyyneleitä. Ilon kyyneleitä. Oli se niin ihana. Ja niin kauan ja hartaasti odotettu. Kasvattajan kanssa toimitellessa olisi mennyt vaikka koko päivä, mutta kotiinkin olisi ehdittävä edes vähän ihmisten aikaan.

Matkan ensimmäinen tunti meni rauhoittumiseen. T-paita päällä tuollainen pikkuinen rimpuilija saa käsivarret mukavan näköiseksi. Välillä kuitenkin nuoltiin mun naamaa ja silmiä, kuten Kerttu teki jo kasvattajan luona kun otin sen ensimmäistä kertaa syliini. Tunnin päästä Kerttu kuitenkin rauhoittui ja loppumatkan nukkui sylissäni. Matkan aikana ihmisten täytyi syödä ja ruokatauon piti myös Kerttu. Auton jalkotilassa ruoka meni makoosiin paloohin ja sen jälkeen leikittiin raivoisasti tyhjällä ruokakipolla. Loppumatkasta isäni halusi ehdottomasti nähdä Kertun,  joten pyörrettiin sen kautta. Siellä heti olohuoneessa tutkimaan tavaroita ja leikkimään :D 

Kun viimein saavuttiin kotiin, oli Kerttu heti kuin kotonaan. Alootti heti leikit ja isosiskon takaa-ajamisen. Antoi se onneksi Martan myös tutkia itseään ja voi miten ylpeä oonkaan Martasta. Se on ollu loistava. Välillä se menee Kertun hampaita pakoon ja välillä se vaan kattelee sen touhuja. Kerran Kerttu meni ettimään Martalta tissejä ja Martta vaan seisoi. Pelastin kuitenkin Martan piraijan hyökkäykseltä. Yö meillä meni varmaan ihan ok.. Kahdelta nukkumaan. Neljältä pissalle ja leikittiin. Nukkumaan. Kuudelta pissalle ja leikittiin. Nukkumaan ja kasilta soi kello laittamaan lapsia kouluun.. Sitte se jaksoikin pari tuntia paahtaa menemään kunnes päästi mut päiväunille ja tuli itse kainaloon nukkumaan. Ja ei, meillä ei jatkossa leikitä öisin. Ensimmäinen yö on poikkeus ja joutui niin paljon makoolla pitkällä matkalla että virtaa oli sitten yöllä.

Ensimmäisenä päivänä autoiltiin ja käytiin mettä"lenkillä". Mettässä Martta viimein ehkä huomasi Kertun olevan sittenkin aika kiva. Kerttu innostui ajamaan Marttaa takaa. Ja sekös oli Martasta mukavaa. Martta kävi useaan kertaan pyytämässä Kerttua uudestaan peräänsä. Tosin perässähän se ei pysy, ei sitten millään :D Kerttu on yleensä parisen tuntia hereillä ja sen jälkeen uni ottaa vallan. Ja sen kaks tuntia se menee niin että mä en kyllä ehdi muutakuin kattoa että mitä se saa päähänsä. 
Kissatkin on jo päästetty karanteenista ja tutustuminen niihin on alkanut. Riepu-kissa koittaa olla näkymätön mutta Tarmo-kissaa tuo uusi tulokas kiinnostaa kovasti. Tosin haisteltu on vasta häkin läpi.

Toinen päivä kotona. Meno on jo huomattavasti hallitumpaa. Kissat aiheuttaa Kertussa haukkumista ja murisemista... Tämän lisäksi se osaa kovaan ääneen aina vaatia mitä haluaa. Oli se sitten ruokaa tai lelu tai syliin tai mitä tahansa. Nukkumaan se hakeutuu aina mun lähelle. Se osaa jo yhdistää iloisen Kerttu huuteluni siihen että nyt on kiire ja tulee aina iloisesti hypellen luokse. Se on nylkyttäny mun jalkaa, purru mua korviin, kaulaan, leukaan, poskeen, käsiin ja roikkuu pultussa kun kävelen.. Se on ihana. Se on äärettömän ihana ja niin reipas että mitään se ei oo vielä keksiny jäädä miettimään, että tohtiisko. Se on juuri sellainen kuin halusin. Juuri sellainen kuin arvelinkin.

Toinen yö meni mukavasti. 23 mentiin nukkumaan, neljältä käytiin pissalla ja takaisin nukkumaan ja herättiin kasin jälkeen. Nyt näyttää yöt lupaavalta. Tänään käväistiin tutustumassa aiheeseen treenikenttä. Sielä se istui ja katteli lintuja ja haisteli ihan tosissaan maata. Mutta myös leikki ja söi päiväruokansa kädestä vähä muka jotain tehdenkin. Autossa oleminen oli tänään jo rauhallista.. Lukuunottamatta sitä kohtaa, kun itse joutui takaisin autoon ja Martta lähti treenaamaan.

Ruokahalu sillä on aivan jäätävä. Aina valmis syömään ja huutaa pitää jos kädestä syödessä käsi meneekin kiinni tai poistuu kokonaan. Kiposta syödessä meillä on tullu vastaan melkoinen koulutustilanne. Melko kauan menee että hänen arvokkuutensa viitsii rauhoittua ja hiljentyä jotta pääsee kipolle..

Kertulla on tietenkin jo tulevaisuuden suunnitelmat olemassa. Enhän mä yhtä lajia osaa tehdä, mutta ajatuksena on että kesäkaudet ipo, pk jälki, fh jälki ja talvisin rallytoko ja agility... Eikähän noilla ajatuksilla saa treenikalenterin täyteen. Katsotaan millainen neidistä kasvaa.. 

Yks juttu mua on kovin kummastuttanu tässä pennun hankkimisessa.. Ihmisillä on pakottava tarve saada neuvoa kokoajan että miten koiran kanssa kannattaa tehdä ja miten olla. Mitä ehdottomasti ei ja mitä joo. Olen paljon saanut sellaisia kommetteja joihin tekisi mieli vastata, että tämä ei suinkaan ole mun ensimmäinen koira, ei edes ensimmäinen saksanpaimenkoira. Kyllä mä tän handlaan, luulen..

Mitenkähän sekava teksti tästä tuli :D No kuitenkin.. Tästä meidän pitkään ja hartaasti odotettu yhteinen matka Kertun kanssa nyt alkaa. Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan mitä tästä tulee!

Matkalla kotiin, vielä ei pysty nukkua..

Matkalla kotiin edelleen, koko matkaa ei jaksanu huutaa..

Kotona alkoi heti leikit

Päiväunilla mamman vieressä

Uutta kotipihaa tarkastelemassa

Isosiskon kanssa metsälenkillä

Metsälenkin jälkeen nukuttaa makoosasti

Päiväunilla sylissä

Kaikki koirat päikkäreillä, hajurakoa täytyy vielä pitää

Ensimmäiset jäljet painettu treenikenttään

Treenikentän tutkailua

Mestari luokan korkkaus..

Tästä taitaa tulla lyhyt teksti. Jotenkin vetää ihan sanattomaksi taas tuon koiran kanssa. Mestariluokka on nyt Rallytokosta korkattu. Treenit ovat luvanneet hyvää. Ei oikeastaan ole mitään liikettä joka ei koiralta onnistuisi. Kuitenkin jostain syystä ajatukseni olivat sitä luokkaa, että kunhan tulos saadaan niin olen tyytyväinen. Tämä luokka kun ei ole mikään helppo ja nolla tulos ei ole mikään suuri ihme, kun mestariluokassa kilpaillaan. Ja jännittikin jostain syystä ihmeellisen paljon. Luulen että se johtuu uudesta luokasta. Tavoite tuloksesta tuli saavutettua, reilusti.

Tuomarina meille uusi tuttavuus Piia Heikkinen. Miellyttävä tuomari. Ja hänen mielestään me ollaan Martan kanssa "Rauhallinen ja taitava pari". Kiitos <3

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin. Käväästiin vähä asioilla pihalla, roudattiin häkki sisälle ja ilmoittauduttiin. Koira katseli hieman paikkoja ja meni häkkiin makoilemaan. Kieltämättä kun toisten suorituksia katsellessa vilkaisee häkissä kaiken hälinän keskellä puoli unessa olevaa koiraa niin tulee mieleen, että noinkohan se herää ollenkaan työntekoon kun sen aika on. Turhaan mietin. Heräshän se heti ja teki hienoa lämmittelyä pienessä tilassa muiden koirien keskellä. Ennen radalle menoa koira oli ihanasti hereillä. Niin tomerana makasi maassa hieman kauempana minusta kun odotettiin että saadaan mennä radalle. Hyvä fiilis jäi! Ja usko valioitumiseen jossain vaiheessa kasvoi roimasti!

Kokeillaampas mennä rata läpi, joskin on taas mustia aukkoja sielä sun täälä :D

Lähtö : Ei sanottavaa. Koira hyvin asialla.

1. Koira eteen, oikealta sivulle, istu : Kun näin ratapiirroksen, olin täysin varma että tämä ensimmäinen tehtävä menee pilalle kun seuraavana on hyppy ja koira näkee esteen lähdöstä.. Luulin väärin. Hyvin meni. eikä langettu edes siihen mihin moni muu. Tehtävän kohdassa oli juuri hallin ikkuna ja hallin ikkunat ovat todella alhaalla. Moni koira meni tehtävän aikana katsomaan ikkunasta. Martalla ei aikomustakaan.

2. Hyppy : Vaikka mielestäni otin koiran haltuun edellisen tehtävän jäljiltä ja toistin hieman painokkaammin seuraa-käskyn niin silti Martta lähti hypylle hieman liian aikaisin. Hyppy sinänsä kuitenkin virheetön, mutta liian pitkä hyppy ja luja vauhti kostautui seuraavalla tehtävällä..

3. Puolenvaihto edestä : Hypyn jäljiltä koira ei vielä kunnolla sivulla joten ei ollut tässä kohtaa vielä tarpeeksi hereillä suorittamaan seuraavaa tehtävää. Uusimme siis tämän. Palasimme takaisin hypyn viereen ja uudella lähestymisellä hieno edestä puolenvaihto.

4. Pyörähdys (oikealla) : Hallussa

5. Istu, käännös vasempaan istu (oikealla) : Toimii

6. Liikkeestä istu, jätä koira (oikealla) : Tästä on tullut nyt varma. JES!

7. Liikkeestä kutsu koira (oikealla) : Tämä oli vielä hetki sitten epävarma oikealla, mutta nyt se toimii.

8. Istu, ohjaaja käännös vasempaan, kutsu koira sivulle (oikealla) : Tämä niinikään on ollut oikealla vielä hetki sitten haastava. Pakkasi jäädä liian taakse palatessaa sivulle. Epävarmuus tuli oikeasta puolesta. Nyt se toimii!

9. Puolenvaihto jalkojen välistä (oikealla) : Ei sanottavaa

10. Spiraali oikealle : Rataantutustumisen aikana olin täysin varma että mokaan tässä. Yleensähän ensimmäinen tötsä jää koirakon vasemmalle puolelle. Tässä spiraali oli aseteltu niin, että koska se tehtiin oikealle niin tötsät jäi oikealle lähdössä. Muistin mennä oikealta puolelta ja koira oli hyvässä seuruussa spiraalin ajan.

11. Liikkeestä seiso, kierrä koira : Aivan turha uusiminen! Sanoin koiralle seiso käskyn väärällä äänensävyllä ja se ymmärsi että nyt käännytään koko ympyrää vasempaan ja kääntyi hienosti mun mukana kun lähdin kiertämään.. uusimme siis ja tämäkin uudella yrityksellä ilman virheitä hienosti suoritettu.

12. 270 vasempaan : Hyvin kääntyy

13. Liikkeestä maahan : varmaa suorittamista

14. 2x kiertäen täyskäännös : Eipä tässäkään mitään sanottavaa

15. Tulppaani : Käännös meni hyvin mutta tästä me ollaan otettu -1 kontrollista.. En tiedä mitä radalla on tapahtunut mutta treeneissä se saattaa törmätä tässä minuun ja niin on varmaan käynyt nytkin.

16. Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu (oikealla) : Tämähän sujuu

17. Käännös vasempaan (oikealla) : Voi jossain vaiheessa treenejä, kun koiran ollessa oikealla, käännyimme vasempaan niin aivan meinas koira ittekseen vaihtaa puolta. Eipä meinaa enää.

18. Istu, maahan, istu (oikealla) : Ei sanottavaa. Pikkuusen meinas ahdistaa kun tässä kohtaa tuomari seisoi meistä metrin päässä. Kaikki virheet olis tullu kyllä näkyviin jos niitä olis tullu. Iski hetkellinen ahdistus :D

Maali. 

Käytösruutu oli vasemmalla maaten. Ja siihen kun koiran laitoin niin siinähän se oli. Rauhassa makoili. Välillä vilkaisi mua rauhallisesti ja vahvistin sille että makaa vaan. Käytösruudun valvojaa oli kuulemma meinannut naurattaa Martan viilipytty suoritus.

Tulos siis MES93 ja 3.sija. Meidän Rallytoko-uran varrella on tasan yksi koe, että ei olla sijoituttu. Melkosta touhua. On se hieno koira!

Epävarmuus oikealla puolella tehtävien tekemisessä, jota vielä voittaja luokassa oli havaittavissa, on mielestäni jäänyt pois. Kyllä se aikansa ottaa jotta koira saa varmuuden että on tekemässä oikein vaikka on "väärällä" puolella.Toistoja toistoja...

Olen äärettömän tyytyväinen koiran tämän päivän suoritukseen. Samalla mieleen tulee aivan väkisin ajatus siitä että meillä on kuin onkin oikeasti mahdollisuus jonain päivänä siihen valion arvoon. Totean treenanneeni järkevästi ja jatkan samaan malliin. Nyt me kuitenkin pidetään ainakin viikon treenitauko. Voi kun pääsis sillä aikaa jäljestämään, mutta ei. Lunta on vielä ihan pirusti! Jospa me hiotaan nyt sitä jäljestämisen esineilmaisua suoremmaksi..

On se pätevä <3