keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Jäljestys, anna pikku sormi, se vie koko käden..

Suomen luonto, pellot ja metsät ja niissä vallitseva hiljaisuus ja rauha. Paras ystävä, yhteinen harrastus, yhteinen päämäärä. Oppimisen ja onnistumisen ilo. Työtä tekevä Saksanpaimenkoira, työkoira, käyttämässä nenäänsä.

Ihan parasta! Niin koukussa lajiin.

Sunnuntaina olimme Martan kanssa Metsäjälkikoulutuksessa. Saimme sieltä loistovinkin janan opetteluun. Janapuun. Pitkä tarina. Enkä kumminkaan saisi kirjoitettua sitä sanoiksi niin että sen ymmärtäisi. Mutta tällä konstilla aion Martalle janaa opettaa. Koulutus tuli juuri oikeaan aikaan. Tai no, olishan sen janan saanu ottaa mukaan mettäjäljelle heti alusta asti, mutta ku ei oikeen ollu tietoa mikä olis sellanen tosi hyvä keino, keinoja kyllä oli muttei itelle sopivia. Nyt on ja janalla lähetään aina. Toivon mukaan se on joskus myös valmis ja hyvällä mallilla.

Koulutuksen jälkeen Martta piti päivän huilia jäljestyksestä. Tiistaina kävin tekemäs 300m jäljen aiheena kulmat. Kolme kulmaa joiden jälkeen palan matkan päässä ruokavahvistus. Todella kelpo suoritus ensikertalaiselle kulmien ajajalle. Tänään taas jäljellä ja tänään aiheena kisajälki. Jäljen pituus, ikä ja keppien määrä kuin kokeessa. Kuus keppiä me sieltä jäljeltä haettiin ja matka ei näyttäny olevan koiralle mikään ongelma. Ja samantien se oli jatkamassa jäljestystä kun kepin kanssa oli taisteltu ja nakkipalkka syöty. Motivaatiota löytyy!

Hertta teki tälle vuotta ensimmäisen mejän. Viime syksynä tajusin lajia kokeilla ja sehän oli luonnon lahjakkuus. Eka oli kovin tuore, toinen oli aamulla tehty ja illalla ajattu, suunnilleen 8 h ikäinen. Tuttavapiiriin kuuluu intohimoinen mejä harrastaja ja  jälkivalioita tehtaillut tyyppi, joka noiden jälkien jälkeen tuumas että kokeele vaan heti kisavanhaa jälkeä. Koira kuitenkin jäljestäny koko elämänsä muita jälkiä. No talvi yllätti jäljestäjän ja se jäi. Mutta nyt viimein sain tälle keväälle aikaiseksi tehdä ensimmäisen mejän Hertalle. Eilen illalla tein ja tänään 24 h ikäisenä ajoin. Pikkuusen epäilevin mielin lähdin jäljelle ja olin varautunut siihenkin ettei koira ymmärrä asiasta mitään kun on noin vanha. Mä kun en voi vieläkään käsittää tuota koiran nenän toimintaa, se on ihan uskomatonta. siis yleisesti koirien. Miten ne voi haistaa noin vanhoja asioita maasta! No ei Hertta tuottanu pettymystä tänäänkään. Alkumakuun haisteli tarkasti ja lähti matkaan. Matkahan on kokeessa alimmassa luokassa 950 m, teimme tällä kertaa vajaa 500 metriä. Omaa tasaisen tappavaa jäljestys vauhtiaan eteni kohti toista makuuta. Haisteli makuun hyvin ja lähti heti oikeaan suuntaan jatkamaan matkaa uuteen suuntaan. Toisen ja kolmannen makuun välillä kerran jäi pyörimään jotain hetkeksi mutta jatkoi siitä sitten matkaansa oikeaan suuntaan. Ja sitten kohti sorkkaa. Kokeeseen olisi tälle kautta päästävä kokeilemaan. Mutta ensin hoidan alta pois Martan kokeet.. ;)

Mitäs muuta me ollaan tehty ja touhailtu. No tottista pitääs tehdä kovaa kyyttiä Martan kokeiden takia mutta ei ny oo joutanu ku on jäljestys vieny taas mennessään. Niin mennessään että haku on tyystin unohtunu :D Tosin viime treeneissä ajattelinkin että pidän tauon ku meinas alkaa polkemaan paikallaan se homma. Josko tauko, uusi lempi koulutusmetodini, tuottaisi tulosta siinäkin.

Hertta kävääsi osteopaatilla aukomassa "muutaman" lukon rangasta. Reaktiot käsittelyssä oli isompia kuin on ollut ennen. Mutta selkeästi on neiti reippaampi kuin oli. Uimarannallakin edellisenä kuumana päivänä tapahtui jotain mitä en oo koskaan nähnyt. Koirani menee autolle ilman että sitä on pyydetty pois vedestä, lähteäkseen pois rannalta. Asiaa selviteltyäni tulin siihen tulokseen että oikein arvelin... Kylmä vesi voi tuntua todella ikävältä jos se aiheuttaa selkään hermokipua. Luulen käyneen näin... Treeneissä Hertta neiti oli nyt osteopaatin jälkeen taas reippaampi. Ei me mitään suurta olla treenattu, mutta aina jotakin hömpötetään. Jäljellä käydään kyllä tosissaa ja seurataan koekalenteria FH koe mielessä.. Mutta huomenna! Huomenna Hertalla on suuri päivä. Päivä josta voi tulla ihan mitä vaan! Luonnetesti... Siitä kuulette myöhemmin..

Martta kävääsi leikityspäivässä jossa se toimi oikeastaan juuri niin kuin ajattelinkin. Saalisti kivasti tyynyä ja haukkui ku piti. Ei siinä sen suurempaa kerrottavaa ole. Perus Marttaa. Tottistreeneissä koira on nyt ihan liian hyvä. Toivon mukaan se hyvä kausi jatkuu vielä kokeiden ajan ettei huono kausi ala just ku kokeet alkaa :D Tällä hetkellä se on ihan Super, niin tokossa kuin bh jutuissakin. Jopa tokon paikkamakuun vuorotellen käskytys on menny perille ja kaukotkin alkaa sujua! Ensimmäinen asia jota tälle koiralle on tarttenu oikeen hinkata: kaukot! Toivottavasti myös viimenen laatuaan.

Esineruutuakin on tehty... Edellisestä treenistä lähetin videon Pk-tuomari kaverilleni. Kuulemma 30 pisteen ruutu videolla!

Jonain päivän mun pitkäaikainen haave vielä toteutuu Martan kanssa. Tulos PK lajista!! Saattepa nähärä.

Nyt me keskitytään tottikseen. Olis muutamaan kokeeseen tullu ilmottauduttua.. Niistä kuulette ensi kerralla..

Tämän päivän jälkisaalis









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti