Laitetaan pakettiin vuosi 2017

 Melkoinen vuosi takana ja nyt on aika laittaa se pakettiin. Toteutuiko tavoitteet? Mitä tuli tehtyä ja miten meni noin niinku omasta mielestä..

Hertan vuosi ei mennyt aivan kuten piti. Talven oireilut ja keväällä käyty rtg kuvaus saivat minut jättämään Hertan eläkkeelle. Hertta ei ole tänä vuonna osallistunut kuin Nose work hajutestiin, jonka läpäisi hienosti sekä Nose Work möllikokeisiin ja niissä se suoriutuikin loistavasti. Kaikista osioista löydöt ja kisan kolmas sija. Ajalla kun tuo koira ei kilpaile missään lajissa. Muuten Hertta onkinsitten vain lenkkeillyt, juossut mettässä, uinut..... ja on se ollut treeneissäkin mukana. Se on kovin innoissaan treeneissä kun ei paljon vaadita vaan saa tehdä vähä sinnepäin ja leikki on pääosassa. Ja jos sen jättää kotiin, kun lähtee Martan kanssa jonnekkin, se on surullinen. Jos muita ihmisiä jää kotiin, se kuulemma vinkuu meidän perään ja on levoton sekä nukkuu vain eteisessä. Jos se jää kotiin ihan yksin, vain kissat seuranaan, se keksii itselleen tekemistä. Se on mm. käynyt itsenäisesti ruokasäkillä ja syönyt itsensä hirveäksi tankiksi (koira joka ei koko ikänä ole edes sitä normi ruoka-annosta saanut aina alas..) ja sisällä olevan portin se on opetellut aukaisemaan jotta pääsee pemistämään roskiksen sisällöt lattialle.. Oireilut selästä on kovin vaihtelevia. Välillä se on ihan fine. Välillä taas kirputetaan ja raavitaan, Liike on outoa jatkuvasti mutta ajoittain oikein Super outoa.  Muutamat kipulääkitykset on otettu sekä halvausoireitakin on muutamaan kertaan nähty.  Sohvalta lähtö on vaivalloista, suuret venyttelyt tarvitaan jotta se pääsee sohvalta hyvin matkaan ja ensimmäiset askeleet on hitaita. Takapään lihasjänteys on heikko ja hieronnoissa etupään lihaksisto on hoitoa vaille, ajoittain selkä on hieronnan aikana ihan kosketusarka. Päivä kerrallaan on menty ja mennään tästä eteenpäinkin. Se on kuitenkin edelleen kovin onnellisen oloinen. Mutta silti mietin sen tilaa joka päivä.. Ja pohdin sen toinrn toistaan kummallisempia tapoja oirehtia kipua. Minä olen periaatteesta koiran jatkuvaa kipulääkitystä vastaan. Jos se pärjää elämässään vain sen avulla, niin on olemassa vain yksi oikea ratkaisu.. Mutta Hertta on koira, jonka kohdalla teen poikkeuksen. Se oli marraskuun puolivälissä kipulääkekuurilla ja se muutos mikä lääkityksestä tuli, sai minut tilaamaan sille eläinlääkäriltä lääkkeen joka kävisi jatkuvaan käyttöön. Lääke on helpottanut tilannetta mutta ei se täysin autuaaksi ole Hertan elämää tehnyt. Seuraava vaihtoehto on jo niin kova lääke että... Katsellaan nyt eloa tämän lääkkeen kanssa ja otetaan ilo irti jokaisrsta päivästä jota meil on ja täysillä mennään loppuus asti.

Martta on tehnyt tänä vuonna mun mittapuun mukaan paljon. Ei niitä asioita mitä piti, mutta muuta. Meidän oli tarkoitus kisata pk mettäjäljellä ja edetä agilityssa. Tavoitteena oli myös tk2 tokosta ja jos aikaa jäisi niin fh koe. Ihan ei menny niinku suunniteltiin. Mettäjälki kokeet ja agilityn sai unohtaa kun alkoi selän isommat oireilut. Mutta muuta on tehty. Onneksi agilitysta ja pk tottiksesta luopuminen toi kuitenkin tullessaan sen mitä sillä haettiinkin: nyt koira voi hyvin.

Aloitettiin tänä vuonna rallytoko. Tälle vuotta tuli taottua kolme luokkaa valmiiksi ja ansaittu kolme koularia. Melkoinen tahti. Martta on tehnyt melkoista tulosriviä. Alo-avo luokista vain yksi tulos on alle 90, loput onkin sitten 95-100 välillä. Voittaja luokassa se tulos jossa ohjaaja ei mokaillut oli 92 pistettä. Ja sitten on ne kaksi koetta jossa ohjaajalla tuli aivan typeriä huolimattomuusvirheitä ja niiden vuoksi koiran hyvät radat on pisteillä 72 ja 76. Avoimen luokan kaikista kokeista luokkavoitto.  Kun taas Voittaja luokan kokeista jokaisessa 2.sija. Rallytokon SM kisat järjestettiin tänä vuonna lähellä ja kokeiltiin saada sinne yhdistykseltämme joukkuetta kisaamaan. Taso kisassa on kuitenkin niin kova että meidän joukkueen MES luokan koiran tuloksilla ei ollut sinne mitään asiaa. Järjestäjä kuitenkin pyysi meitä Martan kanssa voittaja luokkaan nollakoiraksi ja päästiin kuin päästiinkin nauttimaan SM kilpailuiden tunnelmasta. Ja oltaisiin saatu tulos voittaja luokan SM radalta. Myös nollakoiran piti käydä eläinlääkärin tarkastuksessa. Eläinlääkärin mukaan Martta oli ihanaa vaihtelua saksanpaimenkoirien joukossa. Terve ja hyväpäinen. Hienoa, että minun koirani on sellainen, mutta harmi että rakkaasta rodusta joudutaan sanoa tuollainen kommentti. Piirinmestaruuksissa edustettiin tänä vuonna avoimessa luokassa ja vietiin Martan kanssa voitto. Joukkueemme oli joukkuekisan kolmas.

 Heitin rallytokoseuralleni kesällä ajatuksen, josko järjestäisimme epävirallisen rallytoko CUPin alueellemme. Ajatus laitettiin toteen ja lähiseurojen kanssa yhteistyössä toteutimme kolme osakilpailua sisältäneen sarjakilpailun. Kaksi parasta tulosta laskettiin lopputuloksiin. Me Martan kanssa saimme ensimmäisestä osakilpailusta 99 pistettä (menin astumaan koiran varpaille, siitä -1), toisesta osakilpailusta saimme niinikään 99 pistettä (järjestäjät olivat keksineet sellaisen houkutuksen joka kiinnosti piirun verran jopa Marttaa.. Kissanruokaa muovikipossa, jonka kannessa oli reikiä. siitä -1). Noilla suorituksilla oli pärjättävä, koska itse keksimieni sääntöjen puitteissa emme saaneet osallistua viiimeiseen osakilpailuun, koska olimme jo korkanneet ylemmän luokan virallisesti. Ja mihinkö riitti 198 pistettä. Se riitti CUPin avoimen luokan voittoon! Toiseksi tulleeseen oli eroa kokonaiset 28 pistettä.

Tokosta on käyty kaksissa kokeissa. Ensimmäisestä kolmostulos ja toisesta kakkostulos. Loppu vuodeksi jätin tokon tauolle ja keskityin rallyyn. Ensi vuonna on tokollekkin taas enemmän aikaa ja jostain on tauon aikana löytynyt ohjaajaltakin taas motivaatio tokoon. Uusien sääntöjen tultua ei laji ole kiehtonut enää niin kuin ennen. Tulevilla koirilla tämä laji saattaapi alo luokkaa lukuunottamatta jäädä tekemättä. Ei siellä suuria virheitä ole tullut. Ykkönen jäi tokassa kokeessa kirjaimellisesti sentin päähän kun kynsi oli ruutunauhan ulkopuolella. SPL kasasi joukkueen tokon SM kilpailuun ja meillä olisi ollut Martan kanssa paikka joukkueessa, mutta koira ei tuohon aikaan ollut oikein hyvä niin annoin paikan pois. Palaamme tokon pariin vuoden vaihteen jälkeen. saas nähärä kuinka käy..

Nose Work oli kovin tiukasti mukana ohjelmistossa alkuvuoden. Hajutesti tehtiin ja möllikokeissa käytiin. Virallisiinkin piti mennä, mutta jotenkin siihenkin meni motivaatio. Eikä vähiten siksi että Martta ei ollut kaksissa möllikokeissa ollenkaan sellainen kuin se on treeneissä. Treeneissä ilmaisee hyvin tarkasti mutta kokeissa ilmaisee hajupilven eikä tarkasti hajun kohdetta. Pitäisi ottaa se työn alle jos tätä aikoo jatkaa.

Peltojälki.. Suoriuduttiin yli odotusten! Nimen edessä komeilee kirjaimet FH1. Jo koiran kolmannella jälkikaudella! Kesäkuussa käytiin ensimmäisessä kokeessa. Tuolloin tulos kaatui johonkin yliluonnolliseen ilmiöön ;) Ensimmäinen piiiitkä suora oli hieno. Ensimmäinen kulma meni kuin raiteilla, mutta sen kulman jälkeen maassa oli jotain josta Martta ei suostunut jäljestämään vaan poistui niin sanotusti paikalta. Jatkettiin kuitenkin jälki loppuun tuomarin kiitoksen jälkeen (tosin tuosta pelottavasta kohdasta koira ei suostunut menemään sittenkään). Jälki ajettiin muuten hyvin ja kaikki esineet taskussa oltais oltu maalissa. Toinen yritys oli syyskuulla ja vieläkin menee kylmät väreet kun muistelen sitä fiilistä kun tajuan koiran ilmaisevan viimeisen esineen! Treenitkin kyllä tätä lupaili. Ja tänä vuonna olenkin keskittynyt entistä enemmän ja tarkemmin siihen mitä siellä pellolla tehdään ja miksi, enkä vain jäljestänyt jäljestämisen ilosta. Tänä vuonna treenikalenterin mukaan on ajettu 50 jälkeä.

Luonnetesti käytiin huitasemassa läpi tänä vuonna. Olin kahden vaiheilla että ilmotanko vielä tänä vuonna, mutta ilmotin kuitenkin. Testi oli koiran näköinen ja pisteet hienosti 207. Tasapainoinen koira jolla hyvä toimintakyky. Niinhän se on.

Sellainen oli Martan ja Hertan vuosi. Toinen teki paljon harrastusrintamalla, kun toinen nautti eläkepäivistään. Martta on voinut nyt hyvin, ku lajit vaihdettiin kevyempiin.
Lääkäriä ei ole tänäkään vuonna tarvittu muutakuin rokotuksiin.

Mitäs ensi vuonna sitten...
Hertta toivon mukaan saa viettää vielä kivuttomia ja iloisia eläkepäiviä ja takapää pysyy kasassa.
Martta.. Haaveitahan on monenlaisia. Muun muassa kaikenlaiset mestaruudet ja arvokilpailut kiehtoisivat ensi vuonna..
FH... Koitetaan nyt ainakin korkata se kakkosluokka, tuloksesta en tiedä. Jos koko laji on jo itsessään  haastava niin kakkonen on vielä haastavampi.. Talven aikana tehdään jotain sille ajoittain vinolle ilmaisulle.
Toko.. Avo1 on nyt otettava haltuun jotta voi siirtyä seuraavaan luokkaan. Olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä (ja mähän aina pysyn näissä päätöksissäni..) että tokosta ei kerätä koulareita vaan edetään seuraavaan luokkaan ekasta ykkös- tuloksesta. Katotaan riittääkö rahkeet ja mielenkiinto avoa pitemmälle.

SPL toko ja rallytoko mestaruudet ja miksei sm kisatkin molemmista olisi mukavat. Mitalisijoista ei tarvitse haaveilla, mutta olisi mukava osallistua. Rotumestaruudet ainakin rallytokosta on varma juttu, toko vielä harkinnassa. Meidän alaosastomme kun toimii ensi vuonna niiden järjestäjänä niin osallistuttava on.

Rallytoko.. Rallytokosta tehdään RTK4 ja Mestariluokkaa hinkataankin sitten sen jälkeen niin kauan että rallytokovalion arvo irtoaa :D Siihen voi muutama koemaksu upota kun sitä yritetään.. Lisäksi osallistutaan EP Rallytoko CUPpiin, jossa ensi vuonna on viisi osakilpailua. Ja tietenkin piirinmestaruuksiin niin joukkueena kuin yksilönä. Saammehan tuolloin kisata alueen piirinmestaruudesta, kun mestariluokassa jo ollaan.Päätavoite rallytokossa on kuitenkin lokakuussa järjestettävät rotumestaruudet. Olishan se ny hienoa päästä palkinnoille tuollaisessa kisassa. Saa nähdä miten saamme pakan kasaan..

Virkun koekalenteri näyttää tääläpäin alkuvuodesta vielä kovin tyhjältä. Lieneekö syynä spkl lisenssi vai miksi seurat eivät ano kokrita alkuvuoteen. Tällä hetkellö on vasta kaksi rallykoetta keväälle meilläpäin, eikä yhtäkään tokokoetta. Treeniä siis odotellaan että seurat heräävät kokeiden järjestämiseen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kohua jonka lisenssi aiheutti. Jokatapauksessa tilaan palveluskoira lehden joka tulee lisenssin mukana ja näin ollen rahanmeno kisaamisen ympärillä ei kasva yhtään. Onhan kaikissa muissakin lajeissa jonkinlainrn kilpailulisenssi, miksi ei koiraurheilussakin.

Jos talvella on oikeen pakkaasia niin koitetaan laittaa se Nose Work koekuntoon, mutta tämä on viimeinen laji kalenterissa, jos aikaa jää.

Vuoden 2016 vakaa päätös olla sekaantumatta enää yhdistystoimintaan ei ole ihan pitänyt. SPL seinäjoen sihteerinä olen toiminut tämän vuoden, mutta syyskokouksessa annoin pois kaikki isommasti työtä vaativat pestit. Istun edelleen hallituksessa mutta vastuullani on vain nettisivujen päivitys ja  rotumestaruuskilpailuiden organisoijana toimiminen. Lisäksi olen paikallisen kennelkerhon hallituksessa varajäsenenä (tämän pestin aion jättää pois).  Yhdessä yhdistyksessä olen toiminut viikottaisena kouluttajana rallytokossa, mutta sen pestin jätin pois. Samassa yhdistyksessä tulen toimimaan ensi vuonna varajäsenenä hallituksessa ja rallytokovastaavana. Yhdistyksen vuoden 2018 toimintasuunnitelma rallytokon saralla on ollut valmis jo aikoja sitten. Koitetaan kuukausittaisten lähempää tulevien nimien lisäksi pyytää edes pari kertaa vuodessa joku isompi nimi kouluttamaan. Tammikuulle onkin jo sovittuna Krista Karhu ja heinäkuulle on suunnitteilla Iiris Harjun koulutus. Olen kuitenkin ollut paaaaljon epäaktiivisempi näissä hommissa kuin aiemmin. Ja koulutuksia en enää muille itse ehdota pitäväni, menen jos pyydetään ja kivasti on ny eri seuroille pyydettykin. Olen koittanut nyt panostaa vain omiin koiriin ja jättänyt toisten koiriin panostamisen vähemmälle. Samalla olen jättänyt taakseni myös kaikenlaiset kissanristiäiset, paskanjauhamisen, kannaotot ja keskittynyt olennaiseen. Omien koirieni treenaamiseen. Toimii. Näillä eväillä kohti ensi vuoden tavoitteita. Mahtaako ensi vuosi tuoda mukanaan muita uusia tuulia? Sen näemme ensi vuonna..

Joka vuosi täytyy myös osoittaa kiitokset tahoille jotka sen ansaitsevat. Ja joka vuosi ensimmäisenä tulee
Eigen kasvattaja Satu Knutars. Ilman Sadun kasvatustyötä mulla ei olosi näitä kahta kullanpalaa.
Jaana-Kaisa Timonen.. Ilman Jaana-Kaisan taitoa hoitaa Martan rankaa, ei koira olisi tuollaisessa kunnossa.
Pirjo Lastikka.. Pirjo sanoo kesällä ne taikasanat joiden avulla Martta alkoi jäljestämään entistä paremmin. "Kyllä se jäljestää osaa, nyt sitä pitäis alkaa kouluttamaan". Ja ohjaaja heräsi vaatimaan koiralta enemmän.
Tänä vuonna olen pitkälti treenannut itsekseni. Treenikavereiden merkitys on tässä hommassa suuri, mutta siitä huolimatta olen todennut että tulosta tulee hyvin itsekseen kun keskittyy oikeasti olennaiseen, siihrn koiran treenaamiseen harkitusti ja etukäteen suunnitellun treenisuunnitelman mukaan. Vähemmän on enrmmän koirankoulutuksessa. Juoruamiselle on sitten oma aikansa ja paikkansa.
Ollaan me toki koulutuksissakin käyty ja porukoissa treenattu. Kiitos kaikille mukana kulkeneille, eritoten niille kouluttajille jotka ovat jollain tapaa edeistäneet meidän etenemistä.
Ja kiitos Marjolle, että Liisillä oli sitä hiekkaa mahassa ja jaloos lämpöjä ja mitä näitä ny oli. Saatiin Martan kans toimia ku te hoiditte tiimin eläinlääkäri puolen. Nyt voi Liisi ja Muisto juosta vaikka kuninkaallisis. Tiimi ku toimii niin että aina jossakin on jotain sanottavaa ja onhan meillä Hertta. Ota ilo irti nyt ja treenaa ;)

Kisakausi 2017 on purkissa!

Jännittäminen. Parhaimmillaan se tuo kilpailijalle sen oikean yrittämisen palon. Pahimmillaan se pilaa koko suorituksen hajottaessaan pakan täysin. Mitäs sitten kun ei jännitä? Se ei ole hyvä asia vaikka niin voisi luulla. Jos ei yhtään jännitä niin sitä on hieman huolimaton. Ei saa sitä adrenaliinipiikkiä joka tarvitaan, jotta tekee parhaansa. 

Ei jännittäny, ei sitte yhtään. Ja kaikki pistemenetykset radalta menee täysin ohjaajan piikkiin. Aivan idioottimaisia huolimattomuusvirheitä.  Koira oli tämän vuoden kokeiden tapaan mahtavassa vireessä ja tekemisen meiningissä. 

Ohjelmassa oli meidän seuran järjestämät Rallytokokilpailut. Kotihallissa siis. Luokkanahan meillä voittaja ja koulutustunnusta yrittämässä. Tuomarina meille uusi tuttavuus Taru Leskinen. Osoittautui mukavaksi ihmiseksi, mutta kyllä se kaikki virheet silti näki :D Kyllä koira hallille saapuessa tajusi että nyt ei oo kyseessä ihan perustreenit ku paikalla oli niin paljo ihmisiä ja koiria ja häkkejä ja ruokaa jajaja.. Asensin häkin odottelualueelle ja käytin koiran asioillaan. Koira häkkiin ja suorituksia seuraamaan. Olen todennut hyväksi suorituksen lähestymistavaksi ottaa koira esille kun vielä kaksi suoritusta on ennen meitä. Niistä ensimmäisen aikana sytytellään koira, joka tosin ei nykyisin paljoa vaadi. Heti valmis. Ja meitä edeltävän koiran ajan Martta makaa käskyn alla, odottaen pääsyä töihin. Toimii! En oo vielä ikinä keksiny millekkään koiralle sitä juuri oikeaa suorituksen lähestymistapaa, nyt näköjään oon.

Mennäänpä radat läpi. Kilpailusuorituksen lisäksi kun ohjelmassa oli mestariluokan nollakoirana toimiminen.

Lähtö : Koira hienosti hereillä ja valmiina töihin. Sanottakoon myös että olen nähnyt suorituksestani videon ja olen onnellinen. Koira pysyi kontaktissa koko radan seuraamisessa! Kestävyyttä suoritukseen on tänä vuonna tullut kivasti. toivottavasti se näkyy ensi vuonna myös tokossa joka kaivetaan uudelleen esille..

1. Liikkeestä maahan : hyvä nopea maahanmeno ja maasta seuraamaan lähtö
2. Koira eteen, peruuttaen 1-2-3 askelta: Voi äitee sanon minä! Koira tuli eteen hyvin. Sitten minä tyhymä annoon sille väärän käskyn kun lähdin peruuttamaan ensimmäistä askelta. Sanoin seuraa, kun pitäis sanoa tänne. Tästä johtuen koira alkoi katsella reittiä mennä sivulle mutta menikin eteen istumaan mutta ihan tuhottoman vinoon. Ykkösen jälkeen tapaa tulla kaksi, Teijan mielestä ykkösen jälkeen tulee kolme ja peruutin kolme askelta. No tajusin sen onneksi siinä ja uusin tehtävän ja uudella yrityksellä osasin jo antaa oikeat käskyt sekä laskea kolmeen.. Aivan turha -3 pistettä uusimisesta!
3. Istu, seiso, istu : Ei sanottavaa. Koira toimi hienosti.
4. Istu, seiso, kierrä koira: Edelleenkään ei sanottavaa, Seisomiset on koiralla aika varmoja.
5. Spiraali oikealle: Hienoa tekemistä.
6. Puolenvaihto takana: Toimii!
7. Puolenvaihto jalkojen välissä : Toimii tämäkin!
8. Pyörähdys : No problem!
9. Istu, käännös vasempaan, istu: Toistanko itseäni jos sanon että hieno ;)
10. 270 oikeaan: Toimii!
11. 360 vasempaan: Toimii!
12. 360 oikeaan: Toimii!
13. Peruutus kolme askelta : Mitähän tässä tapahtui. Joutuu oikeen miettiä. Meillähän on ollut tässä se ongelma että Martta istuu loppuun ja se on -10 pistettä. Koulutuksessa saimme tuohon kuitenkin hyvän konstin, joka on toiminut ja istuminen on jäänyt pois. Mutta samalla ennen suora peruutus on muuttunut vinoksi, että nyt on treenattava suoruus takaisin. Paperissa lukee -1 vino tuosta hyvästä. Tämä ainut koiralle menevä virhepiste. Mutta siinä lukee myös -1 tvä (tehtävävirhe) ja -3 ov (ohjaajavirhe). Kyllä mä keksin mistä nuo virheet tuli. Mun piikkiin menee nämäkin. -1 tvä tulee siitä kun pysähdyin peruutuksen lopussa katsomaan että koira seisoo. -3ov tulee siitä että käännyin liikaa kun katsoin taaksepäin ja se luettiin liian isoksi vartaloavuksi. Pitänee siis oppia luottamaan siihen että se seisoo lopussa.. 
14. Istu,käännös oikeaan, istu : Ei mainittavaa.
15. 270 vasempaan : Hyvä
16. Puolenvaihto jalkojen välistä: Ei tästä virhepisteitä ole tullut, mutta Jalkojen välistä kun vaihdetaan puolta niin koiran puoleinen ihmisen jalka pitäisi olla takana, tässäpä meillä ei sopinutkaan askeleet ja kun pyysin koiraa menemään välistä niin mulla oli koiran puoleinen jalka edessä. Koira näytti sekunnin murto-osan siltä että niin mitä pyysit, mutta meni se ja pelasti tilanteen :D
17. Istu, koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla): Voi jeesus. Opettele lukemaan niitä kylttejä ja muistamaan mitä rataantutustumisessa opettelit. Jätin alun istumisen pois ja tein eteentulon suoraa liikkeestä. Huomasin virheeni kun koira oli edessä ja sanoin "uusin". Mutta empäs tyhmä tässä huomannutkaan että -10 ov, joka tuosta virheestä oli jo lappuun kirjoitettu, jää voimaan uusimisesta huolimatta. Eli tein meille turhaan -3 lisää uusimisesta ja olipa sinne sitten ilmestynyt myös -3 ov jota en kertakaikkiaan käsitä että mistä.
18. Molemmat oikeaan täyskäännös (oikealla) : Ei sanottavaa.
Maali
Käytösruutu tehtiin edessä istuen. Juuri sitä edellisissä treeneissä kerrattiin. Vaikka eihän tällä ole ruudussa ollut ongelmaa ennenkään.

Osaava koira, lukee tuomarin kommenteissa. Niinhän se on. Olis ny kirjoittanu että osaava koira jonka tekemistä ohjaaja häiritsee :D

Tulos siis VOI76 (koiralle VOI99) 2. sija. Vain kaksi koirakkoa yhdeksästä sai luokassamme tuloksen. Mutta tulos on tulos ja tällä kertaa se tuotti meille koulutustunnuksen RTK3 ja matkalipun mestariluokkaan. Maaliskuulle asti treenataan ja sitte testataan miten käy, kun Seinäjoella on koe.

Koira pihalle, juomaan, nakkia syömään, loimi päälle ja häkkiin odottelemaan nollakoirakon rataa. Ensimmäisen koirakon radan aikana käytösruutuun ja sama edessä istuminen aiheutti Martassa minua kohtaan hieman paheksuvia katseita."Taasko tätä, tylsää!". Sen jälkeen taas koira häkkiin ja katsomaan miten osallistujat radasta suoriutuu. Kun oli lähellä se kohta että hakisin koiran, katsoin sen häkille päin ja naureskeltiin kaverien kanssa että jos tuo herää suorittamaan niin on kumma. Se oli täydessä unessa häkissään kaiken hälinän keskellä. Mutta kappas vaan, kun menin hakemaan sitä niin se oli niinku ei olisi sinä päivänä vielä mitään tehnykään. Heti valmiina ja hyvässä moodissa.

Mestariluokasta täytettiin meille arvostelulappu ja tulos olis tullu vaikka siellä oli liikkeitä joita ei oikeesti olla treenattu ikänä tai hyvin vähän. Ja se tietenkin näkyi ja vaikutti pisteisiin. Mutta jo tällä treenillä Tulos olis ollu 71p. RTK4 on siis ainakin ihan realistinen tavoite, valioon voi joutua jokusen kisan käydä :D

Käydään nyt sekin rata läpi..

Lähtö: Koira hyvin hereillä
1. Liikkeestä maahan: Ei mainittavaa
2. Koira eteen, peruutus 1-2-3 askelta: Tässä kohdassa lukee, että -1 kontr (kontrollivirhe). ei käsitystä mistä se tuli. Mutta ohjaaja on jo oppinut laskemaan ;)
3. Istu, seiso, istu: Ei mainittavaa
4. Istu,seiso, kierrä koira: ja taas varmaa suorittamista
5. Spiraali oikealle: Vielä tässäkin kohtaa päivää koira jaksaa seurata upeasti.
6. Liikkeestä istu, jätä koira: Tässä kohtaa lukee odotetusti -3 ov (ohjaajavirhe). Hidastin vauhtia käskyä antaessani. ei olla tehty aikoihin liikkeestä istumista niin piti vähä varmistella.
7. Liikkeestä kutsu koira: tätä ei oo taidettu treenata ikinä mutta sieltä se tuli ja löysi oikean seuruupaikan.
8. Pyörähdys: Tästäkin on tullut nyt ihanan varma liike kun se avoimessa luokassa oli aina hieman epävarmaa että mahtaako pyörähtää ollenkaan.
9. Istu, käännös vasempaan, istu: Hienosti sujuu
10. 270 oikeaan: Kuten tämäkin
11. Koira eteen seisomaan, koira peruuttaa poispäin: Tätä on jo jonkin verran treenattu ja aluksi koira ei tajunnut tätä yhtään! Nyt se on kuitenkin se ymmärtänyt, mutta ei mene vielä tarpeeksi pitkää matkaa. Kaks koiran mittaa menee jo hienosti, mutta yksi vielä pitääs mennä lisää. Hyvin meni kuitenkin suoraan! Alussa kun koira pyydetään eteen niin sen ei saakaan istua vaan on jäätävä seisomaan. Tätä ei ole treenattu vielä koskaan joten, meinashan se istua mutta seiso käskyllä nousi ylös. Tästä -1 ja siitä että matka ei peruutuksessa vielä riitä niin siitä tulee -10.
12. Puolenvaihto jalkojen välistä: Nyt oli jalaatkin oikeinpäin
13. Peruutus kolme askelta (oikealla) : Tätä ei ole treenattu vielä koskaan oikealla joten ei menny ihan nappiin :D -10
14. Istu, käännös oikeaan, istu (oikealla): Helppoa
15. 270 vasempaan(oikealla): vielä helpompaa
16. Istu, koira eteen, oikealta oikealle, istu (oikealla):Nyt ohjaaja osasi suorittaa tämänkin oikein kun ei kisaradalla osannut...
17. Puolenvaihto edestä (oikealla):  Tätä on tehty ihan pari kertaa mutta vissiin se oli riittävän hyvä jo nyt kun ei virheitä ropissut
18. Tulppaani: Onnistuu
19. 2 x oikea täyskäännös (kiertäen täyskäännös) (oikealla): Tämä on myös liikkeitä joita ei ole koskaan vielä treenattu. Vasemmalla puolella onnistuu toki, mutta oikealla ei. Mutta ei siitä muuta virhettä tullut kuin -3 uusimisesta. Kyllä se isomilla käsiavuilla tuon sitten meni.
Maali

Hienoa huomata että ei meillä nyt niin hirveästi ole enää tekemistä ennen mestariluokan starttaamista. Uskon että ne on ennen maaliskuuta treenattuna ja voi hyvillä mielin ja realistisin tulostavoittein mennä kokeeseen tuolloin.

Nyt laitetaan pillit pussiin tältä vuodelta. Pidetään joulutauko ja välipäivinä alkaa mestariluokan uusien liikkeiden treenaaminen. 

FH1 BH TK1 RTK1 RTK2 RTK3 Eigen Martha ja hänen apurinsa kiittää kuluneesta kisakaudesta mukana olleita!

We are back in business!

Tauko meni ja treenit alkoi. Kaksi viikkoa on nyt taas treenattu ja voin sanoa että koiran hyvä vire on tauon jälkeenkin tallella ja muutama asia on tauon aikana parantunut, kuten varsinkin tällä koiralla tapaa käydä: tauko ajaa hyvin asiansa. Kumpa yli puolen vuoden tauko olisi tehnyt ihmeitä tokossa :D

Otettiin pehmeä lasku ja ensimmäisellä viikolla pääasiassa leikittiin. Ja kovaa leikittiinkin. Joulukuun puolivälissä olisi vuoden viimeinen koe ja samalla toivon mukaan rallytokon viimeinen voittajaluokan koe. Tässä on nyt vaan sellaanen pelko päällä, että Martalla on juoksut kokeen aikaan. Se on aiemmin ollut kuin kello lyhyen juoksuvälinsä kanssa (Marttahan juoksee 4 kuukauden välein) mutta nytpä onkin mennyt jo kohta  5 kuukautta.. Toivon todella että juoksut ei pilaa meidän osallistumista tuohon kokeeseen. Menee hieman suunnitelmat sitten uusiksi. Joudutaan sitten aloittaa tosissaan mestariluokan treenit ennen kuin RTK3 on taskussa, mutta menee kai se niinkin. Mä vaan tykkään tehdä ensin yhden luokan valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavan luokan liikkeiden opettamisen. Jäänne Turon ajoilta. Se oli koira jolle ei voinut tokossa opettaa ylempien luokkien liikkeitä ennen kuin niitä tartti. Muuten se esitti vääriä liikkeitä alemman luokan kokeissa. Toki rallytokossa kaikki vanhat liikkeetkin pitää olla kunnossa ylempiin siirryttäessä kun radalla voi olla minkä tahansa luokan liikkeitä, että siinä mielessä eri asia.

Viime lauantaina käväistiin Tiina Laakon rallytokokoulutuksessa. Sama ihminen, joka juuri muutamaa päivää ennen koulutusta sai toisen sakuistaa rallytokovalioksi. Ensimmäinen laatuaan Suomessa. Koitan tässä itseäni psyykata tulevaisuuden varalle, että ei se haittaa, eikä kannata luovuttaa, jos se valioituminen ei ihan nappia painamalla tule. Tiinallakin se vaati 40 mestariluokan starttia ja puolitoista vuotta... Muutamassa jutussa meillä on Martan kanssa ollut sanomista. Suurin murheenkryyni on ollut se peruutus. Peruuttaa joo hyvin ja suoraan mutta piruvie ku istuu sinne loppuun. Saatiin siihen hyvin looginen ohje millä alkaa sitä poistamaan. Taas sarjassamme ohje : "miksi en ite oo tuota älynny kokeella"! Sitä on nyt puurrettu muutama päivä ja kyllä se ajatus sieltä löytyy. Edessä peruutus oli meidän toinen aihe. Ennen taukoa sitä vähän yritettiin mutta.. ei Martta meinannut ollenkaan käsittää että mitä mä ajan takaa. Ei me siihen mitään uusia vinkkejä saatu mutta vanhoilla jo tehdyillä konsteilla on homma alkanut toimimaan ja kun sitä on kahden nakin verran iltaisin kotona tehty niin kappas, tänään neiti peruutti jo kaks koiran mittaa! Sitten oli pari ei niin vaikeaa kuviota ja pari sellaista jota ei olla vielä paljon treenattu. Niihin saatiin varmistusta että opetustyyli on jees, treenikertoja vaan lisää niin kyllä ne sieltä muuttuu varmemmiksi. 

Jälkikausi meni. Pari jälkeä olen tauon lopulla tehnyt kun lumet välillä suli. Nyt pellot on kokoajan niin kauhean märkiä niinäkin päivinä kun ei ole lunta, että en näe järkeä mennä sinne jälkeä tallomaan. Pari hyvää piikki treeniä saatiin vielä jälkikauden loppuun tehtyä. Eräältä kasvattajalta ja pitkän linjan ipo harrastajalta sain parikin hyvää ohjetta piikin aloitukseen. Ainakin toinen niistä näytti toimivan. Jälkikauden saldoksi tuli 50 jälkeä.

Hertta mussukkani on ajoittain huonona. Rauhattomuus, läähätyskohtaukset, kirputuskohtaukset, Martalle liian pienestä ärähtäminen, ääniherkkyys jne... Olivat jo sitä luokkaa että laitettiin koira jälleen kipulääkekuurille. Kuurin aikana esiin tuli taas se vanha tuttu viilipytty-Hertta.. Eli kipuja on. Kuurin loputtua oireet palasivat, ei yhtä voimakkaina kuin ennen kuuria, mutta jokatapauksessa. Mä olen periaatteessa koiran jatkuvaa lääkitystä vastaan, mutta tämän koiran kohdalla myyn periaatteeni ja Hertalle on tilattu jatkuvaan käyttöön soveltuvat kipulääkkeet. Tässä kohtaa en niitä vielä aloita, kun koira on nyt kuurin jälkeen hieman seesteisempi, mutta kun tilanne taas pahenee niin sitten aloitetaan jokapäiväinen lääkitys. Tekee niin pahaa! Ja suomeksi sanottuna vituttaa olla taas tässä tilanteessa! Mahtaisinko mäkin joskus saada nauttia seniori ikäisen koiran kanssa elämisestä ja nauttia tuollaisen hyvän ystävän seurasta kauemmankan kuin muutaman vuoden?

Kuvia ei oo tullu otettua. Missäs kuvaat ku pihalla on aina pimiä. Mutta tässäpä muutama kännyräpsy meidän arjesta..

Tämä meidän uusi kissi on osoittautunut nappihankinnaksi juuri meidän talouteen..

Koulutuksessa väsyy 

Ajoittain musta tuntuu sohvalla istuessa, että mua painostetaan nousemaan ylös..

Tällaisia lenkkikelejä ei montaa tähän "talveen" mahdu

Martta

Hertta

Herttaa hieman väsyttää

EP Rallytoko CUP

Etelä-Pohjanmaalla järjestettiin tänä vuonna Rallytoko CUP. CUP sisälsi kolme osakilpailua. Sääntöjen mukaan kaksi parasta tulosta lasketaan mukaan lopputuloksiin. Tänään oli ohjelmassa CUPin kolmas osakilpailu. Jossa itse tosin toimin työläis puolella ja koirat oli mukana vaan maskotteina. Meillä ei Martan kanssa ollut tarvetta kolmannelle osakilpailulle, eikä meillä olisi enää ollut osallistumisoikeuttakaan tähän viimeiseen, kun viralliset on jo korkattu voittajasta. 

Meillä oli Martan kanssa ennen tätä viimeistä osakilpailua plakkarissa kaksi 99 pisteen tulosta avoimesta luokasta eli yhteensä 198 pistettä. Kolmanteen osakilpailuun lähdettäessä kukaan ei enää voinut mennä meidän ohi. Voitto oli taskussa jo ennen viimeisen  osakilpailun alkua. Kakkoseksi tulleella yhteispisteet oli 170, 28 pistettä vähemmän kuin meillä Martan kanssa. Sanotaanko että tärkeintä ei ole voitto vaan selkeä voitto ;) Ei vaiskaan. Kiva että voitettiin, mutta vielä kivempi kuin tällainen järjestetään.

Ensi vuonna CUP sisältää viisi osakilpailua ja kolme parasta tulosta lasketaan. Me kisataan Martan kanssa ensi vuonna voittaja ja mestari luokissa. Nyt me jatketaan tätä meidän taukoa.. Joka alkaa kieltämättä jo hieman näkyä koirassa..

Yhdistystoimintaa part 2.

Joskus aiemminkin olen avautunut samasta aiheesta ja teen sen taas.

Vuoden 2016 olin kokonaan poissa kaikesta yhdistystoiminnasta. En kuulunut yhdenkään koirayhdistyksen hallitukseen enkä laittanut tikkuakaan ristiin minkään yhdistyksen eteen. Kokeilin olla sellainen tavallinen rivijäsen. Joku sairaus mua ilmeisesti vaivaa ja vieroitusoireissani taas tänä vuonna menin SPL alaosaston hallitukseen ja vielä sihteeriksi. Kukaan muu ei halunnut, ylläri. (On jo sinänsä ihme että ne hallitukset saadaan yhdstyksissä kasaan, mutta suoranaista taikuutta ja kiristystä vaatii se että hallituksen jäsenistä saadaan nimettyä ne pejiit, sihteerit ja kirstunvartijat). Ensi vuodelle olen niinikään lupautunut istumaan samaisessa hallituksessa, mutta VAIN ja ainoastaan ihan hallituksen rivijäsenenä. No, nettisivuja toki päivitän ja yhdet rodun mestaruuskisat tuli anottua pääliitolta..   Eikä siinä vielä kaikki! Rallytoko yhdistykseni hallitukseen(kaan) ei ollut tunkua. En tiedä mistä se tuli (itsesuojeluvaisto ei pelannu taas ollenkaan)  mutta menin sanomaan että jos muita tulijoita ei ole, niin voin tulla mutta en aio olla kauhean ahkera. Virhe! Olen nyt yhdistyksen hallituksen varajäsen ja Rallytokovastaava ensi vuonna...


Toisaalta nautin tästä. Nautin siitä, että voin omalta osaltani toimia rakkaan rotuni ja lajieni asialla. Jostain ihmeellisestä geenivirheestä johtuen (tulee isän puolelta, rallimies vm.1955 ja edelleen mukana) tykkään järjestää tapahtumia tämän harrastuksen ympärille. Samaa se oli jo hevosvuosina, hallituksessa piti sielläkin istua vuositolokulla ja olla joka helevetin viikonloppu jossain kissanristiäisissä, omasta tahdosta toki (lähes aina). Toki jokaisessa järjestämässäni koulutuksessa on oma lehmä ojassa. En mä mitään näyttelykoulutuksia tai koiratanssin alkeita järjestä ku ne ei kiinnosta mua, järjestän vain sellaisia koulutuksia ja tapahtumia jotka kiinnostaa itteäkin ja joihin haluan itsekin osallistua. Että ihan epäitsekkäistä syistä en koiraharrastusta alueellamme edistä.

Mikä sitten sai minut istumaan koneelle  (tai siis istuin tässä koneella jo valmiiksi, muutama yhdistysasia piti hoitaa...) ja avautumaan tästä aiheesta jälleen? Vaikka olen huomattavasti vähentänyt näitä hommia niin taas huomaan istuneeni pitkän tovin koneella ihan vaan yhdistysasioita hoitaakseni. Kattokaapa kuulkaa ku se ei vaan toimi niin että se yhdistys jotenkin pyöriis ilman että jotkut pikkuusen kummalliset tyypit tekis niitten asioiden eteen jotakin. Joo ne samat tyypit jotka ei ostanu sulle hallille tuolia yhdistyksen rahoista kun et voi seistä treeneissä. Ne samat tyypit jotka ei hommanneetkaan talviharrastushallia sun naapurista ettei tarttisi ajaa sen takia, että pääsee treeneihin. Ne samat tyypit, jotka näkee vaivaa sen eteen että alueella olis koulutusta, joka sitten kuitenkin on vääränä päivänä, väärässä hallissa, väärään kellonaikaan, väärästä lajista ja ei se kouluttajakaan nyt oikeen inspiroi. Jaa mikä jäsenille osoitettu, toimintaa koskevien toiveiden esittämis-kysely.. - En oo vastannu siihen. 

Jälleen yhden huippukouluttajan kohtuuhintaisen koulutuksen osanottajapulan vuoksi juuri peruttuani kysyn itseltäni että miksi? Miksi kulutin tuonkin koulutuksen eteen useamman hetken: kyselin kouluttajan, etsimme molempien kalenterista sopivan päivän, tein ilmoituksen, otin ilmoittautumisia ja ennenkaikkea taas niitä perumisia, muistuttelin koulutuksesta joka helevetin some koiraryhmässä tasaisin väliajoin, jotta saisi paikat täyteen ja muutaman euron yhdistyksen tilille rahaa ja vastailin ihmisten kysymyksiin kun ne ei osaa lukea siitä ilmoituksesta.. Miksi? Kysyn vaan.

Kaikissa  yhdistyksien vuosikokouksissa joissa olen tänä(kin) syksynä istunut tai ollut edes hengessä mukana (kun se oli vääränä päivänä ja väärään aikaan enkä tohtinu ajella ku olin just ollu sen kauriin kans tiellä vastaikkain), on ollut paikalla ainoastaan hallitus. Ketään ei kiinnosta yhdistyksen asiat. Millä sä teet minkäänlaista tuuletusta yhdistykseen kun hallitukseen on pakko valita vuosi vuodelta samat tyypit, kun kokouksissa ei oo paikalla muita. (Tai on siellä ne vuoden koira kisaan osallistuneet hakemassa pyttyjään, mutta "en mä ehdi", ne vastaa kaikkeen mitä niiltä kysyy). Ja jos hallitusta ei saada kokoon niin se yhdistys on sitte siinä. Ei mikään yhdistys ole olemassa ilman hallitusta (ja aina sinne valitaan ne väärät tyypitkin ) Eikä ilman tekeviä jäseniä!! Millä te ootte ajatellu että nämä yhdistykset pyörii ja järjestää toimintaa jos niitä tapahtumia ei joku tee? Ja ootko koskaan kuullut että hallituksella ei ole yksinoikeutta yhdistyksen toiminnan järjestämiseen. Ihan varmasti myös rivijäsen saa järjestää toimintaa, kunhan esittelee ajatuksensa hallitukselle ja se hyväksyy sen. Ja voin kertoa että ykskään järkevä ehdotus ei oo saanu hallitukselta kieltävää vastausta kun rivijäsen on jotain ehdottanu ja luvannu sen hoitaa. Been there, Done that! Päinvastoin ne hyppii onnesta kun joku jakaa heidän työtaakkaansa. Nimenomaan taakkaansa ja ihan vaan jotta sulla olis hyvät puitteet harrastaa.

Jos meno yhdistystoiminnassa jatkuu tällaisena, huomaamme jossain kohtaa että yhdistykset kuolevat ja tilalle tulevat koirakoulutuksia ja tapahtumia järjestävät yritykset. Hupsista, hinta vähä pompsahti.. Mieluumminko maksat pentukurssista 100 e jollekkin toiminimelle kuin 20 e yhdistykselle? Tätä kannattaa tosissaan pohtia aina kun kieltäydyt niistä jokaisesta kökästä joita yhdistykselläsi on. Ihmiset eivät ole valmiita antamaan omaa aikaansa ilmaiseksi. Mutta kuitenkin he vaativat sitä niitä hallituksen tyypeiltä (ja ku sieläki istuu edelleen ne väärät tyypit, jotka ei osaa eikä tiedä mitään..)

Kakspiippuinen juttu. Tekis mieli ittekki lopettaa kaikki yhdistyksien ja samalla kaikkien alueemme koiraharrastajien eteen tehtävä työ. Miksi munkaan tarttee ku ei muutkaan.  Mutta kaikki meistä ei voi ajatella noin. On oltava myös niitä jollainlailla päästään vialla olevia ihmisiä jotka käyttää oman aikansa, jotta sulla olis treenikentät (onkohan siinä millanen pohja, ku nurmi ei sovi meidän fifille ja hiekka jää meidän nassun karvoihin), talvihalli (onko hallissa tapeeksi lämmin ja onhan mun treenit just siinä kohtaa mihin oon ne toivonu?), lajin vaatimat varusteet(ja vielä ehjät sellaset ja sääntöjen mukaiset), viikkoryhmät, ulkopuoliset kouluttajat säännöllisesti puoli ilmaiseksi (Helsingistä ajelee pohjanmaalle ammatikseen koirankoulutusta harjoittava kouluttaja ja se sais maksaa vaan 10 euroa, muuten en osallistu..), kokeita silloin kun koira on hyvässä vireessä... etseteraa... 

Meikäläisen motivaatio järjestää hetkeen mitään on taas mennyttä. Katsotaan saapuuko motivaatio vielä joskus jostain vai alanko samanlaiseksi vetelykseksi kuin suurin osa kaikkien yhdistyksien jäsenistä... Sovitut jutut täytynee kuitenkin hoitaa.

P.S. Meidän treenitauko sujuu ihan jees. Itseasiassa oon selvinny ekat 1½ viikkoa yllättävän helposti ja koirakin on pysyny nahoissaan, ainakin melkein.... Enää 2½ viikkoa jäljellä :D Treenit aloitetaa 20.11 ja neljä viikkoa ehditään treenata kunnes on RTK3 koularin jahtausta ohjelmassa..

Talvi tuli, mutta se myös meni jo..

Kokeessa jälleen

Tänään lähdettiin ottamaan revanssia siitä kahden viikon takaisesta rallykokeesta jossa ohjaaja mokasi. Luojan kiitos mä osasin tänään käyttäytyä. Koepaikka tällä kertaa Seinäjoki, tuomarina Fiia-Maria Kivioja ja luokkanahan meillä on voittaja toista kertaa virallisesti. 

Ensin täytyy sanoa että koutsina sain tänään olla ylpeä. Eräs koutsattava teki tänään avo luokassa koiransa kanssa hienoa työtä. Kaikki ne liikkeet joita on laitettu kuntoon, toimi hienosti ja tulos tuli. Koiralle parempi, ohjaajalle yks kymppi ;) Saman koutsattavan ALO koira aloitti tänään kilpailu-uransa ja teki niinikään hienon tuloksen! Nämä jännitti tänään taas enemmän kuin oma suoritus, mutta treenit ovat tuottaneet tulosta. Hyvä te! 

Joskin joudun myöntää, että jostain syystä tässä voittaja luokassa on taas alkanut omatkin suoritukset jännittää, niin tänäänkin. Pariin kertaan huomasin radalla alkavani vaipua jännitykseen ja meinasi mennä hätäilyksi, mutta syvä huokaisu ja sain itseni koottua uudelleen. 

Koira oli hyvä. Tykkäsin. Ja mikä parasta: nyt me ollaan tauolla! Ainakin minä oon tätä odottanut, mutta luulen että koirakin on onnellinen ja taas täynnä tarmoa kun neljän viikon päästä aloitamme uudelleen treenit. 16.12 käväisemme toivon mukaan viimeisen voittajaradan omalla hallillamme ja sen jälkeen on taas parin viikon joulutauko kunnes aloitamme mestariluokan treenit. Saa nähdä kauanko joudutaan mestariluokan liikkeitä treenata jotta on mahdollista mennä kokeeseen, mutta haaveissa olisi että maaliskuussa ja huhtikuussa kokeillaan, kun taas on lähiseudulla kokeita. Ensin täytyy ostaa se kuuluisa lisenssi :D  

Tänään tehtiin lähestulkoon sillä tasolle mihin pystyttiin. Tulos oli 92 pistettä ja 2.sija. Rata ei ollut mitenkään helppo mutta Martta suoritti sen hyvin. Niissä kohdissa joissa olisin voinut väittääkin niin tuli hieman ongelmia.

Lähtö: koira ihanasti hereillä. Ollaan päästy yli siitä lähdössä ilmestyvästä epävarmuudesta, onneksi.
1. 360 vasempaan : hyvinhän se meni, mutta kyllä me tauon jälkeen vielä hiotaan tätä paremmaksi. Saisi se vielä "näyttävämäpää" ja sujuvampaa olla.
2. liikkeestä seiso-kierrä koira : Liikkeestä seisominen on jotenkin nyt todella helppo. Voi kumpa se jatkuisi samalla linjalla kun ensi vuonna kaivetaan taas toko kamat esille...
3. Istu-täyskäännös vasempaan : ei moittimista
4. Puolenvaihto jalkojen välistä : Hieno! Ja ohjaaja oli ottanut edellisestä kokeesta opikseen ja osasi jättää koiralle tilaa sinne oikealle puolelle..
5. Istu-maahan-kierrä koira (koira oikealla) : Vaikka koira vaihtaa puolta hienosti ja seuraisi siellä kyllä niin se alkaa seuraavan tehtävän kohdalla oikealla ollessaan yrittämään takaisin vasemmalle. Tässä on tärkeä kohta treenillistalle tauon jälkeen. Jos on käsketty oikealle niin siellä pysytään kunnes toisin määrätään. Otin ja uusin tuon kyltin ja otin -3. En tiedä mitä siitä olis tullu miinusta jos olisin vaan pyytänyt sen vasemmalta takaisin oikealle mutta jo treenin takia halusin ottaa asian uusiksi. Uusinnassa saatiin -1 tempo eli ilmeisesti maahanmeno oli tuomarin mielestä liian hidas ja mahtoi koira olla hieman paineistunut kun huomasi että eka kerta ei menny ihan nappiin.
6. Käännös oikeaan (koira oikealla) : Ei sanottavaa. Nyt oli koira jo tajunnut että oikealla on oltava. Ja pysyyhän se siellä hienosti pitkiäkin aikoja kun treenataan. Se on vaan se puolenvaihdon jälkeen se huono kohta. Siinä kohtaa se on epävarma että missäs pitääs ollakaan. 
7. Istu-maahan (koira oikealla) : ei hätää
8. Koira eteen, vasemmalta kiertäen oikealle (koira oikealla) : No jos se on ennen ollu oikealta eteentulossa vino, niin nyt se meni yli :D Eri suuntaan vinoon eteen. Meinasin antaa sen vinouden anteeksi mutta uusimiseksi meni kun sivulle pyydettäessä jäi vasemmalle eikä menny oikealle. Uusimisessa oli hieno! Suoraan eteen ja sujuvasti kiertäen takaisin oikealle. Uusimisesta kuitenkin se -3 tähän tehtävään. 
9. Molemmat oikeaan täyskäännös (koira oikealla) : Tämä oli sujuva. Monet sössi jostain syystä tuossa kyltillä
10. Pyörähdys : Tästä on tullut nyt varma liike kesän epävarmuuden jälkeen! Aina sujuu!
11. Pujottelu : Ei ollu seuruu niin hyvää vasemmalle kääntyessä kun haluaisin, mutta teenataan sitä vasenta sitten tauon jälkeen.
12. 2 x kiertäen täyskäännös : no problem. Paitsi että ohjaaja otti -1 ku taisi pysähtyä tuola käännösten välillä..
13. Houkutus : Houkutuksena tällä kertaa kirja ja koiran peitto. Ei ne Marttaa kiinnostaneet
14. Istu-käännös vasempaan-istu : Sujuva
15. Istu-seiso-maahan : Tätä on koitettu treenata. Seisominen on hyvä mutta siitä kun mennään maahan niin pakkaa olla kamalan vino. Vaan eipä ollut enää! Ainakaan tänään.
16. Koira eteen- peruutus 1,2 ja 3 askelta-koira sivulle : Ei ongelmia. 
Maali.
Käytösruudussa oli 2 minuuttia koira istuen edessä. No siinähän se istua möllötti rauhassa. 

Tulos siis 92 pistettä ja sillä pääsi toiselle sijalle. Olen kyllä pisteisiin todella tyytyväinen. Kaikki mikä alkaa ysillä tässä lajissa on varsin hienoa, varsinkin ylemmissä luokissa. Tuomarin kommenteissa lukee : sujuvaa menoa ja selkeää ohjausta! Oikea puoli vaatii vielä hieman vahvistusta.

Ja treenilistalle tulee puolenvaihdon jälkeen hommien jatkaminen oikealla puolella, sitä pitää saada varmemmaksi. Ja edestä sivulle tulot oikealle. Ja vaikka vasemmista käännöksistä ei miinusta tulekaan että tarpeeksi hyvät ne on niin itte en ole niihin tyytyväinen. Ne on sitä paitsi olleet jo jossain kohtaa parempia. Ja silloin niitä treenattiin.. Otamme sitä uudelleen. 

Nyt me huilataan. Me lenkkeillään ja juostaan metsässä ja kerätään voimia. Joulukuussa me haetaan se rallytokon kolmas koulari tälle vuotta (näin on päätetty!) ja sitten alkaa mestariluokan liikkeiden opettelu. Siinä voipi olla tekemistä... Joskin tänäänkään en löytänyt mestariradasta mitään ylitsepääsemätöntä. Koulutustunnus me voidaan saada pikaisestikin mestarista mutta se valion arvon metsästys voipi olla pitempi urakka... Mutta onhan meillä koiran loppuelämä aikaa :D

Syysterveiset...

Perinteinen syksyn kuvaustuokio.. Paljon tuli hyviä kuvia mutta tässä teille muutama...

Voittajaluokka virallisesti korkattu..

Neljän tai viiden voittajaluokan nollakoirana toimimisen jälkeen oli aika korkata rallytokon voittaja-luokka virallisesti. Viime aikojen treenit ja nollakoira radat ovat luvanneet hyvää koetta ajatellen. Vielä keväällä ja alkukesästä oikean puolen seuraaminen oli tosi epävarmaa ja huonoa. Nyt oikea seuruu alkaa olla samalla tasolla kuin vasen, joskus tuntuu että se on jopa parempaa.

Oma tekeminen ja suoritus ei jännittänyt, mutta jännittää piti silti. Kouluttamastani rallyryhmästä oli yksi koirakko avo luokassa tänään. Heidän suoritusta katsoessa sydän pamppaili lujaa ja jännitti älyttömästi. Omien koutsattavien toivoisi aina onnistuvan. Vielä meillä on tekemistä, mutta jatkuvasti tekeminen on enemmän oikeaan suuntaan tällä parilla.

Oma suoritus.. Pettynyt. Itseeni. En ymmärrä mitä tapahtui. Jostain helvetin syystä hätäilin radalla. Miksi? Olen jo kauan osannut kasata itseni suoritukseen ja pystynyt keskittymään. Tänään minulla oli radalla jostain syystä kiire ja se heijastui kyllä tekemiseen. Minun tekemiseen. Koira kannatteli meitä kokoajan. Pohdin, tuttuun tyyliini, tämän asian heti kokeen jälkeen ja tulin siihen tulokseen, että onnistumisen paine uudessa ja vaativassakin luokassa oli liian kova, enkä pystynyt kasata itseäni oikein suorittaessani. Oli niin kova halu onnistua, että ohjaajan mielentila meni vähän yli. Martta... Martta oli hieno. Se teki tosi hienoa työtä koko radan ajan. Se on nyt sellaisissa liekeissä ollut jo kauan etten väsy ihmettelemään sitä. Sen suoritusvarmuus pitkälläkin radalla kantaa jopa silloin kun ohjaaja ei ole parhaimmillaan. Martta on se joka tänään piti meidät omalla varmuudellaan "pelissä mukana". Se osasi hoitaa hommat vaikka ohjaaja oli kummallinen. Tämän kauden aikana koira on muuttunut edukseeen. Suoritusvarmuuden ja kestävyyden lisäksi se on aina heti valmis töihin, jopa oudossa paikassa. Tänäänkin se oli virittelyissä ihan liekeissä ja teki töitä mulle, vaikka pienessä tilassa oli 5 muutakin koiraa samoissa puuhissa. 

Kuten jo arvasittekin, voittoputki katkesi. Jossain kohtaahan tämä oli tulossa eteen , se tuli nyt :D Ja tulos ei paperilla ole miellyttävä, joskin koiran tekeminen radalla miellytti. Tuomarina toimi tänään Tiia Hämäläinen, ihan uusi tuttavuus meille. Tuomarin tyyli tuli äkkiä selväksi, kun saavuin koepaikalle ja katselin alokasluokan tuloksia seinältä. Tulokset oli lähes järjestään kovin matalia alokasluokan tuloksiksi. Tarkka tuomari, jolta ei yhtäkään pistettä saanut ilmaiseksi ja mikään virhe ei jäänyt huomaamatta. Meidänkin luokassa vain kolme kymmenestä sai tuloksen.

Onneksi me oltiin edes se kolmas tuloksen tehnyt! Tulos tuli, vaikka pistemäärä ei ole sellainen mihin pystytään. Lupaan revanssin kahden viikon päästä. Ja pyydän koiraltani nöyrästi anteeksi sekoilujani radalla. Puhuttelun olen jo itselleni pitänyt ;)

Jos koiran mielentila on tärkeä, niin on sitä kyllä ohjaajankin mielentila. Rata oli melkoinen syherö. Taitava radantekijä tämä tuomari. Tuomarin vanhat radathan oli netistä jo tutkittu ja tiedossa oli että jokaisella radalla on peruutus, paikalla käännöksiä ja kiitettävän pituisia oikeita seuruupätkiä jne.. Koira otti -10 siitä peruutuksesta. Mutta! Paperissa luki, että istahti lopussa. Ei siis ollut kokoajan liian matalalla takapäällä, treeni on tuottanut tulosta. Täytynee lähteä nopeammin kulkemaan takaisin eteenpäin, josko ei ehtisi istahtamaan. Olemme siis edistyneet tässä asiassa! Tuo oli tiedossa oleva ongelma ja tietenkin tämä tuomari tykkäsi peruutuksesta :D Loput miinukset menee ihan täysin ohjaajalle. Hyi mua! 

Puolenvaihto jalkojen välistä. Koira teki hienosti, mutta tyhmä ohjaaja ei ottanut huomioon että siellä oikealla puolella olis hyvä olla tilaa kun koira sinne menee.. Olin ottanut kulkulinjan ihan liian lähelle kylttitelinettä ja kyltti kaatui komiasti koiran suorittaessa tehtävän kuten pyydettiin (-3kyltti). Tokihan koira hieman ihmetteli että mikä siellä rämisee ja kääntyi katsomaan taakseen ja oli hetkellisesti poissa oikeasta seuraamispaikasta, jolloin jouduin toistamaan mennään käskyn (-1 kontrolli). 

Eniten soimaan itteäni siitä pujottelusta. Voi apua mikä amatöörivirhe. Pujottelut väärin :D :D En edes muista miten, muistan vaan pujottelua aloittaessani ajatelleeni tyyliin "ei mun tästä pidä mennä vaan tuolta" ja muutin reittiäni. Hölmölle ohjaajalle -10 tehtävävirheestä.. Viimeisellä kyltillä otin vielä yhden -1 kyltti ja -3 tehtävävirheen.. Koira seurasi tässä kohtaa oikealla: liikkeestä koira eteen istumaan, vasemmalta oikealle takaisin ja suoraa liikkeelle. Tein sitte sen ylävartaloavun kun pyysin koiraa eteen vaikka oon saanu sen pois, niin koiralta kuin iteltäni. Ja tässäkään en muistanu jättää oikealla puolella kulkevalle koiralle riittävästi tilaa suorittaa. Osui hieman kylttiin sen ohi mennessään.

Arvostelupaperissa kuitenkin lukee : "kaunista yhteistyötä!" Ja niinhän se taas kaikesta huolimatta oli. Hyvin me vedettiin sekä rata että käytösruutu. Molemmat otti ihan turhia pistemenetyksiä. Koira vähemmän ja ohjaaja enemmän. Onneksi saadaan jo kahden viikon päästä uusi mahdollisuus. Olen katsonut peiliin ja soimannut itseäni tyhmistä virheistäni ja Martta on perinteisten nakkien lisäksi saanut kissanruokaa ja pullan, jotka se mummolassa olleessaan salaa söi :D

Tuloksemme siis tänään VOI72 ja sijoitus 3/10.

Siitä voi jokainen ihan itse luntata mitä meillä oli ohjelmassa. Melekoosta syheröä, taitava ratojen tekijä tämä tuomari! 

Rallytokoa epävirallisesti...

Etelä-Pohjanmaan Rallytoko CUPin toinen osakilpailu järjestettiin tänään Seinäjoella ja sinnehän matkamme kävi. Hertta murunenkin tuli meidän kanssa. Se oli niin tulossa mukaan kun olin lähdössä, että en millään raaskinu jättää sitä kotiin. Sille riitti vallan hyvin että sai käydä pari kertaa hallissa hengailemassa ja pihalla vähä lenkillä. Oli kovin onnellinen kun sai osallistua <3

Martta oli tänään loistavassa vireessä taas. Edelleen pelkään milloin se huono tulos ja huono suoritus tulee vastaan. Ei se näin hyvä voi kokoajan olla. Alamäki tulee väistämättä jossain kohtaa... Mutta tänään se ei vielä tullut. Martta tiesi missä ollaan ja oli kovin valmis työntekoon. Vire oli kohillaan ja jo lähdöstä tehtiin taas täysillä yhdessä. Harmittava yks piste lähti. Järjestäjät olivat keksineet sellaisen jutun houkutukseen, että jopa Martta reagoi siihen. Martta kun ei yleensä huomioi houkutuksen esineitä. Ei se mihinkään lähteny. Seurasi kokoajan mutta tuon kissanruokaa sisältäneen kipon lähellä käänsi päätä ulospäin ja nuuhki.. Taisi hieman hidastaa vauhtiakin. Mutta koko muu rata tehtiin tosi hyvää työtä. Eteentulotkin oli suoria! 

Osakilpailu voitto tuli. Tällä hetkellä ollaan CUP kokonaiskilpailun kärjessä. Yksi osakilpailu olisi vielä, mutta siihen me ei saada enää osallistua, kun korkataan sitä ennen voittaja luokka virallisissa. Näillä kahdella 99 tuloksella siis mennään. Ja ensi vuonna uusi CUP. 

Ensi lauantaina ja 22.10 viralliset Rallytokon VOI startit ja sitte se on siinä. Sitte alkaa neljän viikon tottisloma!!

Seuranmestarit 2017

Lakeuden Kennelkerho, yhdistys jossa treenaamme rallytokoa, järjesti eilen seuranmestaruuskilpailut. Martan kanssa osallistuttiin voittaja luokkaan. Ei viittitty katkaasta meidän voittojen putkea. Martta on siis Lakeuden Kennelkerhon rallytokon voittajaluokan seuranmestari vuosimallia 2017.

Koira oli radalla hieno. Peruutus... Sille on nyt tehtävä jotain. Peruuttaa hyvin mutta menee ihan liian matalalla pepulla ja melkein istuu tai jopa istuu, niin se on auttamattomastu sitten miinus kymppi. Yks miinus tuli vinosta eteentulosta. Molemmat virheet on tiedossa. Aivan turhia virheitä nuokin. Ilman noita ois tehty voittajaradalla sata pojoa... Mutta muuten voittajaluokan tekeminen alkaa olemaan todella sujuvaa. Oikeallakin puolella mennään ihan pois tiehensä. Käytösruudussa saatiin hyvä treeni jatkoa varten. Pikku koira meni radalla ihan meidän läheltä ja hyökkii haukkuen meihin päin. Martta oli makuulla mun vieressä. Nosti se vähä itteään ja nuuski että mikäs tuo huutaja on, mutta ei muuta. Tehtiin nollakoirana mestariluokan ratakin. Siellä oli peruuttaminen oikealla. Ei tehty sitä ku ei oo sitä treenattu. Oikealla puolella liikkeestä seiso-kierrä koira oli Martalle haastava ymmärtää mutta uusimisen jälkeen se ymmärsi että se on ihan vaan jäävä seisominen vaikka väärällä puolella onkin. Muuten me päästeltiin mestariratakin virheettömästi menemään!

Seuranmestari kiittää ja kuittaa. Seuraavaksi katotaan katkeaako voittoputki rallytoko CUPin osakilpailussa ja kokonaiskisassa.

Ja tänään on juostu mettässä auringonpaisteessa kaks ja puoli tuntia. Siistiä! Varsinkin se mutalammikoissa uinti. Se on Martan mielestä ihan parasta. Nyt se meni siinä hommassa vaan pitemmälle kuin aiemmin. Ennen on piisannu mahan kastelu...

Palataan vielä FH kokeeseen kuvin..

Ilmoittautuminen. Ja koira katselee jo kaihoisasti jälkipaalun suuntaan..

"jälki"

Aloitus oli hyvä ja reipas

Ekalla suoralla

Ensimmäinen ilmaisu

Ja esinehän siellä oli

Ekasta kulmasta selvitty

Eka lyhyt suora

Ekalla lyhyellä suoralla

Toinen pitkä suora

Toiselta esineeltä lähdössä uudelleen matkaan

Toka lyhyt suora keskellä uima-allasta

Kolmas esine

Viimeisellä suoralla

Tuomiolla (Mitäs tuo kuva pomppas tuonne sivuun...)

Palkintojenjako

Toinen on onnellinen ja toinen tietää olevansa hyvä 

FH1 BH TK1 RTK1 RTK2 Eigen Martha

Tuollanen se oli.. Vasemmasta reunasta lähtö. Pitkät ehkä 150m ja lyhyet sivut 50 m