Tästä se matka vasta todella alkaa!

Paljastanko heti mikä oli tämän päiväisen BH kokeen tulos vai kerrotaanko ensin mitä siellä tapahtui?

Nooh... Hyväksyttyhän se Martan BH on !!!!!!

Mitenkähän tätä lähtis purkamaan.. Todettakoon ensin se huono osuus. Eli se, että koira ei tehnyt parastaan ja siitä oon vähä pahoillani. Tiedän mihin se pystyy ja tänään se ei esittänyt sitä. Syitä mietittyäni keksin parikin. Meille tuli meidän parista se isompi numero eli aloitettiin paikkamakuulla. Tiedostin kyllä, että makuun jälkeen koira ei  voi olla sellaisessa vireessä kuin se olisi jos ottaisin sen suoraa autosta hetsaamisen kautta ja tekisin tottis osuuden ensin. Enkä kehdannut sitä makuusta tottikseen siirryttäessä haukuttaa vaikka mieli teki! Toinen syy on mussa. Mä jännitin. En jostain syystä saanu itteäni oikeanlaiseen fiilikseen ja se näkyi koirasta. Pystyn jo nykyään siirtämään mahdollisen jännityksen sivuun ja laittamaan itseni oikeaan tilaan mennessäni suorittamaan, nyt sitä ei tullut ja se näkyi koirassa. Ja jotenkin mun tekeminen on muuttunut sellaiseksi että huono suoritus jää harmittamaan vaikka tulos tulee.

MUTTA, harmitus on laantunut ja tilalle on tullut iloisuus siitä että BH koe on nyt tehtynä ja tästä se treeni vasta alkaa! Ny vasta pitääki treenata :D
Harmituksen poistamisessa suuri osa on myös kasvattajan Facebook päivityksellä.
"Vuosi sitten palautui 9 kk kasvatti takaisin, nyt uudessa kodissa ollut 11kk, vähän aikaa sitten tokosta ykkönen ja tänään hyväksytty BH. Eli käyttäytymiskoe. On se vaan niin, että se oikea koti on oikea... Kiitos Teija ja menestystä jatkoon, tähtäin on paljon korkeammalla tällä parivaljakolla 😊 BH Eigen Martha 💖 "
Harvoin mikään kirjoitus saa mua pillittämään, mutta myönnän, tämä teksti sai sen aikaan. Tällaisia kasvattajia ei kasva joka oksalla. Ikuisesti kiitollinen kasvattajalle luottamuksesta, kun tarjosi tätä koiraa mulle. Se niin tiesi, että tää on mun koira!

Lopetetaan hempeily ja mennään itse kokeeseen.

Nää ku ei oo koneita joiden kanssa näitä koirakokeita väännetään. Koskaa ei voi tietää mitä tapahtuu vaikka miten olis menny treeneissä. Sen sain tänään kokea! Martta on heti mulle tultuaan ollut äärimmäisen varma paikkamakuussa. Kun sitä alettiin sen kanssa treenata niin parilla ekalla kerralla jouduin käydä palauttamassa koiran takaisin maahan ja sen jälkeen se ei oo KOSKAAN noussu paikkamakuusta. Ei ryhmä paikkiksesta, ei PK paikkiksesta, ei häiriössä, ei minkään pituisessa paikkiksessa. No kyllä te tiedätte miten tämä tarina päättyy.. Tänään se sitten päätti kokeella että mitäs tapahtuu jos täältä nousee ja lähtee haistelemaan maata. Voi pojat! Kun tuomari huusi että hae koira niin en ensi tajunnu että se huutaa mulle. Se ei yksinkertaisesti voinu olla totta. Mietin asiaa hetken ennenku tajusin että sehän huutaa mulle. Käännyin ja sielä Martta seisoi ja haisteli maata metrin verran paikastaan edenneenä. En ollu uskoa tätä todeksi. Ja se nousi jo toisen koiran seuraamisten aikana. Mietin kyllä sitäkin, että en kauheesti hetsannu sitä paikkikseen. Teen sitä kyllä yleensä vaikka rauhallinen liike onkin kyseessä, mutta kyllä siinäkin jonkinlainen viretila tarvitaan että muistaa olevansa töissä. Että liekö siinä ongelma vai onko Seinäjoen kentillä paremmat tuoksut ku meilläpäin.. :D

Järkytys paikkamakuun epäonnistumisesta ei vissiin laantunu koko kokeen aikana ja jännitin hirveesti. Tokokokeessa en viikko takaperin jännittänyt ja koira oli Super, nyt jännitin ja sen taso laski. Näissä taitaapi olla yhteys. Oon myös huomannut, että jos olen kokeessa yksin niin keskityn paremmin ja onnistun silloin aina paremmin. Nyt olin kyllä yksin matkassa mutta paikalla oli sen verran monta tuttua ihmistä että se vaikutti. En jännitä tehdä niiden edessä mutta käytän aikaani koepaikalla tuttujen kanssa juoruamiseen enkä täysillä suorituksen miettimiseen.

Itte tottis siis. Koira suoritti kaikki tehtävät Erittäin hyvin, mutta ei niin hyvin kuin se osaa. Ei sielä silti mitään virheitä tullut. Kaikki tehtiin mitä piti ja sääntöjen mukaisesti. Ja ohjaaja sai arvostelussa palautetta hyvästä ja sääntöjen mukaisesta ohjauksesta. Ja koira hyvästä tiiviistä seuraamisesta.

Kaupunkiosuus oli läpihuutojuttu. Ei se mitään tuumannu. Ei henkilöryhmästä, ei autoilijasta joka kyseli neuvoja, ei koirasta eikä juoksijoista. Eikä edes rullaluistelijasta joita meilläpäin ei kyllä näy. Mutta ei se sitä mitenkään noteerannu. Yksin jäätyään se teki sen minkä tiesinkin sen tekevän, mutta tiesin myös että se ei aiheuta hylkäämistä. Vinkui mun perään. Ei se ohittavaa koiraa ollu taaskaan edes noteerannu mutta mamman poissaolo on kamalaa :D

Täytyy myöntää että tuomarin kommenteista ei jääny oikeen mitään mieleen. Joten en muista meidän arvosanoja liikkeistä. :D

BH on nyt tehty. Kohti uusia haasteita. Tästä aukes nyt ovet sinne haluamalleni PK koe puolelle. Sitä kohti lähdetään nyt matkaamaan ja täysillä. Tosin nyt ensin ainakin tämä loppu viikko on täysin tottisvapaata aikaa!

Ja jos tekstistä jäi se kuva että en oo tyytyväinen enkä onnellinen saavutuksesta niin oon mä. Koiran nimi kirjoitetaa nyt BH Eigen Martha! Tulos on aina tulos! Ja oikeesti... Suoritusvideota katsoessani voin todeta että ei se ollu ollenkaan niin kamalaa ku musta tehdessä tuntui :D Kivalta se näytti.