maanantai 8. maaliskuuta 2021

Rallytoko

Muutama sananen Rallytokosta ja siitä mitä minä pidän tärkeänä Rallytokoa kouluttaessa.
Onneksi yhä vähemmän kuulee juttuja siitä, miten Rallytoko on helppo laji. Huomattavasti ovat vähentyneet ne tahot, joita naurattaa, kun kerrot harrastavasi rallytokoa. Radalla täytyy pystyä yhtäaikaa seuraamaan kylttejä, ohjaamaan koiraa, muistaa millaiset avut ja käskyt mihinkin liikkeeseen on koiralleen opettanut, tietää omat askelkuviot, osata kaikki pienetkin nippeli säännöt jne ja se isoin homma : opettaa koiralle kaikki 82 eri tehtävää ja opettaa ne molemmille seuraamispuolille. Että niitä tehtäviä taisikin tulla 164... Tässä on tullut matkan varrella todettua, että homma ei mene niin, että opetat koiralle seuruun ja tehtävät vasemmalla ja sitten vaan siirrät ne oikealle. Ehei! Se on koiran mielestä ihan eri tehtävä kun se tehdään eri puolella ja aluksi on itsekin vaikea hahmottaa miten toimia kun koira onkin "väärällä" puolella.

Perustaidot ovat rallytokossa, kuten muissakin lajeissa, tärkeässä asemassa. Paljon näkee edelleen sitä, että sinne radalle on hirvittävä kiire. Rataa halutaan tehdä vaikka koiran seuruu ja muut perustaidot, sekä tehtävät ovat vielä isosti vaiheessa. Kyllä sinne radalle ehtii myöhemminkin ja monesti. On parempi kouluttaa kerralla kunnolla, niin ei tarvitse myöhemmin korjailla virheitä, jotka johtuu hätäilystä, siitä että kivijalka, perustaidot, ei ole kunnossa. 

Koiran aktiivisuus / mielentila / motivaatio. 
Nämä kaikki kulkevat isosti käsi kädessä. 
On tärkeää opettaa pennulle / aloittelevalle koiralle alusta saakka, että kentällä / hallissa on kannattavaa olla aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Koiran ollessa itse aktiivinen, on työskentely molemmille osapuolille miellyttävämpää. Jos lähdet sille tielle, että pyytelet koiraa töihin, tulee hommasta paljon haastavampaa. 

Vaikka kuinka haluaisimme ajatella, että koira tekee töitä meille, niin kyllä se lähtee töihin palkan takia, niin lähdet sinäkin. Toki voimme (ja kannattaa) käyttää kouluttamisessa myös laumapalkkaa, mutta en ole tainnut nähdä yhtäkään koiraa, joka olisi koulutettu pelkän laumapalkan avulla. Palkan täytyy olla jotain, joka on koiran mielestä tavoittelemisen arvoista. Oli se sitten pallo, vanha tyynynliina, kuivanappula, porsaan sisäfile... Kuulostele koiraasi, mikä on sen mielestä se paras palkka ja käytä sitä. 

Motivaatiota pidämme yllä koiran mielestä hyvällä palkalla ja sillä, että treenit eivät ole liian pitkiä eivätkä tehtävät liian vaikeita. Vähemmän on enemmän. Koiran on saatava onnistumisen elämyksiä (ja ohjaajankin). Palkkaustiheys vaikuttaa myös suuresti koiran motivaatioon tehdä töitä. Ja tietenkin se, kun koira huomaa meidän olevan tyytyväisiä sen tekemiseen. Samalla pysyy kohdillaan myös oma motivaatio ;) Molemmilla pitäisi olla treeneissä kivaa. Jokatapauksessa hyvä suhde ohjaajan ja koiran välillä on pohja tässä kohtaa.

Mielentila. Tästä puhutaan paljon. Miten saada koira optimaaliseen mielentilaan, jotta se pystyy suorittaa tehtävät keskittyneesti, sillä tasolla mihin se on koulutettu. Usein haasteena on liian korkea vire, mutta yhtälailla haasteita tuo liian matala vire tai esimerkiksi palkan odotusarvo..  Mielentilasta voisi kirjoittaa ihan oman pitkän postauksen ja se on sitten kuitenkin kaiken lisäksi niin koirakohtainen asia, että tyydyn jättämään sen aiheen pohtimisen tähän. 

Käskyt ja vartaloavut. Mieti ensin itse millaiset sanalliset käskyt ja vartaloavut aiot ottaa tehtävään ja pidä niistä kiinni. Jos tehtävässä antamasi avut muuttuvat jatkuvasti, ei koira sisäistä tehtävän kulkua. Se ei tiedä mitä siltä pyydetään. Se on epäreilua koiraa kohtaan. Ja sieltä peilistä löytyy jälleen kerran se "syyllinen" tehtävän epäonnistumiseen. Otetaan esimerkiksi eteentulo : kummalla jalalla otat apuaskeleen vai otatko ollenkaan, annatko käsiavun eteen siirtymiseen kahdella vai yhdellä kädellä, jos yhdellä, niin kummalla. Millaisista vihjeistä koira tietää kumman kautta palataan takaisin sivulle, oikealta vai vasemmalta, istutaanko loppuun vai jatketaanko suoraa seuruuseen. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kyllä ne menevät ohjaajallekkin selkäytimeen treenaamalla ja tulevat useimmiten oikein myös kisaradalla, kun jännitys sumentaa aivot. Vaikka Rallytokossa saa antaa sanallisia vihjeitä mielin määrin ja vartaloavutkin on sallittuja, niin kannattaa kouluttaa koiraa siihen malliin, että se osaa liikkeet mahdollisimman vähin avuin. Se on selkeämpää molemmille. Muitakin teitä Roomaan on, tämä on minun mielipiteeni. 

Ennakoivat merkit. Kerro koiralle hyvissä ajoin mitä on tulossa, jotta se ehtii valmistautua suorittamaan tehtävää. Jos tehtävä tulee yllärinä koiralle, on isompi riski epäonnistumiseen. Vaikka miten haluttaisiin, niin koirat ei osaa lukea meidän ajatuksia (vaikka välillä varsinkin arjessa siltä tuntuu).  Usein kuulee sanottavan esimerkiksi seuruun käännöksistä "se ei pysy oikeassa seuraamispaikassa kun käännyn". Tässä kohtaa tapaan kysyä ohjaajalta "kerroitko sille että olet kääntymässä". 

Kriteerit. Mieti miltä haluat jonkin liikkeen näyttävän ja pysy siinä. Pidä tehtävälle asettamastasi kriteeristä kiinni. Jos koira saa esimerkiksi palkkaa niin vinosta, kuin suorastakin perusasennosta, se ei tiedä mikä on se oikea perusasennon paikka.

Asennot. Opeta eri asennot (istu - seiso - maahan) ja niiden vaihdot koiralle varmaksi. Alkuopetuksessa käytän itse systeemiä, jossa koira joutuu itse ajatella mitä siltä pyydetään. Kun joutuu itse miettiä, menee oppi paremmin perille. Näissä pätee jo läpikäyty asia : avut on oltava samanlaiset joka kerta tiettyä asentoa pyydettäessä. Käytä hyväksesi erilaisia äänenpainoja ja jos haluat käyttää asentoihin käsimerkkejä, pidä huoli, että ne on joka kerta samanlaiset samaa asentoa pyydettäessä. Rallytokossa on useita erilaisia asento tehtäviä ja mikäli koiralle ei ole selvää, mitä asentoa kulloinkin pyydetään, se tekee niistä jonkun ja aina ei arpaonni osu kohdalle vaan tuleekin väärä asento.

Pyllynkäyttö. Koira on siitä hassu eläin, että se ei välttämättä hahmota että sillä on myös takapää :D Tässä asiassa on isoja koirakohtaisia eroja. Toisille takapään käyttö on luontaisempaa ja toisen kanssa saa hakata päätä seinään (Vertauskuvallisesti. Ja omaa päätänsä.) kauemman, ennenkuin se hoksaa alkaa käyttämään takapäätään tarkoituksenmukaisesti. Pyllynkäyttöön on olemassa monenlaisia treenejä. Ja jotta se(kään) ei menisi liian helpoksi, on tullut todettua, että jo pyllynsä löytäneenkin koiran kanssa on aika ajoin tehtävä pyllynkäyttö treenejä, jotta asia pysyy mielessä ja hallussa. Rallytokossa on paljon tehtäviä, joissa huono pyllynkäyttö tuo virhepisteitä tai ainakin saa liikkeen näyttämään keskeneräiseltä eikä niin sujuvalta. 

Perusasento ja seuraaminen. Se vaan on niin , että jos koira ei osaa kunnolla perusasento paikkaa tai seuraamista ja sen oikeaa paikkaa, niin se näkyy tehtävien suorittamisissa. Rallytokossa on useita tehtäviä, jotka ovat pääasiassa seuraamista (pujottelut, spiraalit, houkutus, kahdeksikko.... ), eikä sovi unohtaa sitä, että myös tehtävien väliset seuruupätkät arvostellaan. Hyvässä seuruussa koira on paremmin kuulolla ja paremmassa valmiudessa ottamaan vastaan käskyjä ohjaajalta, kuin koira joka kyllä näennäisesti kulkee mukana, mutta on omissa maailmoissaan. Se millaista haluat koirasi seuruun olevan, sen kriteeriin voit hieman itse vaikuttaa : miten lähellä koira seuraa, mihin sillä on katsekontakti seuratessa.. Eikä siinä vielä kaikki, koiran on osattava erotella kummalle puolelle milloinkin pyydät sitä perusasentoon tai seuraamaan. 

Lähtö ja häiriöt. Viimeisenä vaan ei missään nimessä vähäisimpänä. Lähtö kyltin treenaaminen jää usein tekemättä tai ainakin liian vähälle. Minä pidän sitä yhtenä tärkeimmistä kylteistä. Ei ole ollenkaan yhdentekevää miten lähtökyltti sujuu. Olisi tärkeää keksiä juuri ne sinun koirasi kuviot, joilla saat sen lähtökyltille mahdollisimman hyvään mielentilaan. Usein se lähtökyltti määrittää, miten rata sujuu. Tässä on mietittävä montaa eri kohtaa. Kuinka paljon aiemmin otat koirasi autosta ennen omaa suoritustasi, paljonko koirasi tarvitsee aikaa kisahalliin / kentän ympäristöön tutustumiseen, millaisen lenkin se tarvitsee alle: riittääkö pelkkä pissatus vai onko tasattava kierroksia pitemmällä lenkillä, miten paljon on tehtävä lajikohtaista lämmittelyä ja töihin herättelyä ennen radalle menoa, millaiset kuviot teette omalla vuorollanne ennen lähtökyltille siirtymistä, miten ilmoitat tuomarille olevasi valmis... Ja miten koirasi suhtautuu kisapaikan erilaisiin häiriöihin. Huh, melkein tuli hiki lähtökylttiin liittyviä asioita listatessa. 

Treenisuunnitelma. Älä mene kentälle koiran kanssa, ennenkuin tiedät mitä asiaa / asioita teillä on aikeissa treenata. Eli tee joka kerralle treenisuunnitelma. Mutta ole myös valmis yhtäkkiä muuttamaan sitä. Jos treenattavaksi aikomasi asia onnistuukin ensi yrittämältä, niin mitä tuota hinkkaamaan enempää ja on oltava taskussa suunnitelma B, joskus myös C, ja joskus koko treeniaikakaan ei riitä ratkomaan suunnitelmaa A :D Ja jotta kaikkea tarpeellista tulee treenattua systemaattisesti, tee myös pidemmän ajan treenisuunnitelma. Ja ainakin itselläni on myös joka vuodelle asetettu konkreettiset tavoitteet, joita kohti pyritään. 

Ja kun viimein olet siellä radalla asti. Älä hätäile. Keskity suorittamaan tehtävä kerrallaan. 

Muista, että vähemmän on enemmän. Ei liian pitkää treeniä. Ei liian vaikeaa treeniä. Ole valmis palaamaan taaksepäin. Ole valmis pysähtymään miettimään, jos joku asia ei ota onnistuakseen. Jos joku asia sujuu, laita se sivuun äläkä totea "Teen vielä kerran".  Uskalla poistua mukavuusalueelta. Mutta uskalla myös sanoa kouluttajalle jos hänen ehdottamansa keinot eivät tunnu sopivalta sinulle tai koirallesi. Ole avoin uusille koulutus ideoille. Ylikouluta. 

En nyt avannut tässä kirjoituksessa sitä, miten minä näitä taitoja koiralleni tai rallytoko oppilailleni opetan. Silloin jutusta olisi tullut liian pitkä. Mutta ne konstit selviää mun kursseilla. Tervetuloa katsomaan! Maksettu mainos :D





sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Talvikuulumisia

 Niin se alkoi vaan uusi vuosi, mutta vanhoilla kujeilla. Ikävä kyllä Korona lyö edelleen kapuloita rattaisiin kokeisiin halajaville. Itse olen huomannut, että kokeiden puuttuminen on tehnyt treenaamisesta rennompaa ja iloisempaa. Kaikki pakko-onnistuminen ja liika vakavuus on poissa, kun kokeista ei ole tietoakaan. Se ei missään nimessä ole huono asia! Tällaista treenaaminen pitäisi olla silloinkin kun kokeet pyörii. Jaa mutta sellaiseksihan meidän treeni on nyt muutettu muutenkin! 

Kaikki pilkutkin ehtii nyt viilata hyväksi kun ei oo mitään deadlinea odottamassa. Ja on niitä hiottukin. Kotona ja hallilla. Ja edistys syksyisestä huutaja koirasta rennoksi ja hiljaiseksi on edennyt loistavasti. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun ja Kertun treenin kannalta tämä koronan aiheuttama koetauko osui juuri oikeaan aikaan. En tiedä olisinko malttanut keskittyä treenin uudelleen rakentamiseen niin hyvin kuin nyt olen, jos kalenterissa olisi ollut koepäiviä. Ja kunhan ne joskus taas alkaa, niin me ollaan Kertun kanssa tikissä!

Lunta on ollut pirusti. Sitä on koitettu käyttää paljon hyödyksi. Ei tartte erikseen jumppia jumpata (koiran), ku on luonnon oma kuntosali käytössä. On tehty vetotreenejä ja tarvottu umpihangessa pellolla ja mettässä. Pakkaset välillä kiusasi, mutta tossut jalassa Kerttukin pystyy pienelle lenkille silloinkin, kun pakkasta on liikaa herkkähipiän anturoille. 

Ei olla vielä käyty IBD tiimoilta kontrolliverikokeissa. Maha on ollu kauan hyvä, mutta sitten tammikuussa tuli muutaman päivän ripuli ja päätin aloittaa viimein sen Tylosin kuurin, jonka lääkäri viime käynnillä määräsi. Tylosin laittoi mahan taas kuntoon. Tylosinilla vaan oli Kepalle sellainen vaikutus, että se paskoi vain joka toinen tai joka kolmas päivä. Mutta olkoon sitten niin, kun näyttää hyvinvoivalta. Ruokailut on vanhalla kaavalla. Treeninamiksi huomasin yllättäen käyvän kivikylän gluteenittomien lihapullien. Niitä siis. Samoin Oscarin kylmäkuivatut naudanmahapullat näyttää sopivan. 

Kutinat on ollut hyvin hallussa. No pakkaset teki tepposet ja takan lämmitys näytti kuivattavan tupaa lisää ja näin se lisäsi myös kutinaa. Siispä Cytopoint piikille oli mentävä. Mutta 4 kk saatiin pidettyä väliä nyt pistoksilla. Ja mikä parasta, vuoden alusta on saanut Cytopointille poikkeusluvan. Niimpä hommasin tarvittavat documentit aiheesta ja hain Kertulle poikkeusluvan. Samalla se siirrettiin EJ-rekisteriin. Nyt ei tartte miettiä milloin pistää ja milloin kisaa. 

Juoksuja jouduttiin vähä odotella. Eipä tuo koira niillä mitään tee, kun ei jalostuskamaa ole, mutta kisaamismielessä olis kiva tietää tarkempi juoksuväli. Nyt juoksuväli oli 9 kk, aiemmin 8kk ja 6kk.. Leikkuuttaa se pitäis, ei tarttisi tuota asiaa miettiä. Ja leikkuuttaminen saattaa auttaa myös kutinoihin, joillakin se auttaa. 

Treenit. Ne on nautinnollisia. Oon niin onnellinen että muutin täysin Kertun kouluttamisen suuntaa. Nyt meillä on treeneissä aina kivaa ja ollaan päästy uudelleen treenaamaan myös lelulla ja silti meillä pysyy pakka kasassa ja suu kiinni. Jopa silloin kun haukutan koiraa, ei ääntely jää päälle. Tai siis, jos tarkkoja ollaan, niin auki se suu on, mutta rentouttaan. Olen omaa kouluttamista pohtiessani ja suuntaa muutettuani, alkanut katsomaan kovin kriittisesti ja koiralähtöisesti kaikkea näkemääni ja kuulemaani koulutusta. Läheskään aina en ole onnellinen koiran puolesta. Mutta ainakin mun koiralla on nyt hyvä olla treenatessa. Nyt jo toki olen kuullut halveksivia ja kummastelevia lausahduksia monelta suunnalta siitä, miten koiraani koulutan. Mutta aivan sama. Meillä on Kertun kanssa mukavaa yhdessä, tulosta tulee ja homma toimii, myös kotona ja arjessa. Eikös se ole tämän touhun pointti... Laitan tästä eteenpäin tekniikan ja mielentilan edelle, en viettiä ja näyttävyyttä.

Tähän kohtaan sopisi hyvin kommentointi mediassa vellovaan suojelukoira kohuun, vaan empä tiedä. Taidan pitää mielipiteet ominani ja seurata mielenkiinnolla miten asiat ratkaistaan.

Kevät aurinko on saanut aikaan hirvittävän halun päästä pellolle jäljestämään. Vielä joudutaan sitä huvia odottaa. Täytyisikin tässä kelejä odotellessa muistutella Kepalle ilmaisut kuntoon. Ja kun se päivä tulee, että pellot on jäljestyskunnossa niin hetkeen en taas tee vapaa-ajallani mitään muuta! Metsään onneksi pääsee varmaan jo ennen peltoa, jäljelle ja ruutuilemaan. Ai että!

Toivotaan nyt, että tälle vuotta vielä päästään kokeisiin. Muuten sekin kohta jossain vaiheessa tulee, että alkaa ärsyttää kun ei pääse kokeisiin testaamaan koulutuksen tasoa ja onnistuneisuutta. 

Ja tällästä se elo on lenkkien lisäksi sitten treenien ulkopuolella. Treenien lisäksi meillä on kiinnitetty huomiota enemmän myös koti olemiseen ja rauhaan sielläkin. KOvin kovin pienillä jutuilla meidän elämä arjessakin on nykyään aika nautinnollista.

Ja hei! Kerttu täytti kolme vuotta! Tässä viralliset kolme v potretit.