Kesäleirillä....

Se oli kylymä talvipäivä kun aloin kysellä kouluttajia ja leirintäpaikkaa SPL Seinäjoen kesäleirille. Silloin asia tuntui niin kauhean kaukaiselta, mutta nyt leiri on nyt ohi. 17-18.6.2017 elettiin meidän rotuyhdistyksen paikallisen alaosaston kesäleiri.

Miten mukavaa meillä olikaan! Kouluttajat oli osaavia, porukka samanhenkistä, leiripaikka mukava sekä toimiva ja saunassa oli hyvät löylyt. Pitopalvelusta tilattu ruoka oli taivaallista, sellaista kinkkukiusausta en ole syönyt ikänä. Ja sää! Aurinko paistoi lähes koko leirin ajan. Lauantaina oli kuuma päivä. Ihmettelen miten hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat toimia tuossa kelissä koko päivän. Sade tiesi täsmälleen milloin se saisi tulla jos pakko on. Yöllä satoi sekä aamupalalla luennon aikana. Kun kentälle lähdön aika sunnuntaina luennon jälkeen tuli, tuli myös aurinko pois piilostaan.

Leiri sisälsi jäljestystä, tottelevaisuutta, viettiluennon ja maalimiesharjoituksia. Lauantaina kokoonnuimme leiripaikalle klo 9. Minä kylläkin heräsin jo klo 6.20 metsäjälkikouluttajan puheluun. Hänen navigaattorinsa ei löytänyt leiripaikan osoitetta ja jouduin keksimään hänelle Seinäjoelta paikan jossa treffaisi jonkun leiriläisistämme ja ajelisi hänen kanssaan perille. Autoni oli tungettu ihan täyteen. Takaluukun valtasi koira (vain Martta lähti leirille mukaan), takapenkistä puolet valtasi teenikamoija täynnä olevat laatikot (ne tosin on autossa aina), koiran häkki, minun patjani, peittoni ja tyynyni, koiran tavarat ja etupenkille iso laukku minun tavaroitani. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä niin mukana on oltava vaatetta kelille kuin kelille, joten pienellä laukulla ei pärjää.

Leirin ohjelma oli rakennettu siten, että lauantai aamupäivällä oli jäljestystä, osallistujat saivat valita menisivätkö pellolle vai metsään. Molempiin oli oma kouluttajansa, välissä lounas ja loppupäivä tottista taas eri kouluttajan opeilla. Illalla tietenkin mukavaa yhdessäoloa, saunontaa ja muuta mukavaa.. Sunnuntaina maalimiesoppilas piti meille aamulla luennon vieteistä ja tulipa siinä toimiteltua muitakin asioita ennen kentälle lähtöä. Kentällä jokainen koirakko teki tasonsa mukaisia harjoituksia maalimiehen kanssa. 

Minä olin tietenkin valinnut ohjelmistooni peltojäljen. Saldo pellolta oli, että koira osaa kyllä jäljestää, mutta nyt sitä pitäis alkaa kouluttamaan. Pitäisi alkaa nyt hienosäätämään jäljellä muutamia pikku juttuja. Ja mähän tykkään kaikesta pikku näperryksestä.. Mutta jos haluan koirastani vieläkin paremman jäljestäjän, on otettava tästä opiksi ja alettava kouluttaa. Jos olet lukenut blogitekstini fh kokeesta tiedät mitä tapahtui Martan ilmaisuille siellä. No kouluttaja oli tuossa kyseisessä kokeessa jäljentekijänä ja hänellä oli mukana kokeessa olleita hieman erilaisia, itsetehtyjä esineitä. Sellainen tietenkin Martalle jäljelle niin nähdään alkaako taas tuomaan esinettä mulle. Eipä tuonut. Nyt ymmärrän vielä vähemmän mistä koira keksi kokeessa tuoda esineet.. 

Tottiksessa otin aiheeksi tokon merkin kierron paluuvauhdin. Se kun pakkaa lopahtaa raville. Vauhti on hyvä jos koiralla on joku ärsyke miksi pitää vauhdin lujana: näkyvä lelu, ohjaaja juoksee pakoon tms... Mutta jos seison kokeenomaisesti niin vauhti hiipuu takaisintulossa. Ei huolta! Aiemminkin hyväksi todettu kouluttaja keksi heti konstit. Konstia on nyt jo tänään kokeiltu kotonakin pari kertaa ja sen jälkeen tehty kokonainen liike ja mikä ero nyt jo vauhdissa!! Konstit toimii, jatkamme siis.

Maalimiehen viettiluento ei sinällään kertonut kauheasti uutta, mutta oli se silti mukavaa kuunneltavaa ja saatiin hyvää keskusteluakin aikaiseksi. Kentällä Martta oli maalimiehen kanssa oikeastaan aika samanlainen kuin aiemminkin. Väittäisin kuitenkin että rohkeampi. Ajatuksena oli saada sen haukkuun lisää voimaa ja tehoa ja itseluottamusta. Toisella kierroksella koira olikin jo paljon parempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Rohkeampi. Ei se mikään IPO koira ole, eikä tarvikaan, mutta mukava oli nähdä miten se toimi. Haluan kuitenkin käyttää haukuttamista hyödyksi tottiksen treenaamisessa. 

Oli taas niin mielettömän ihana reissu että ensi vuonna taas mennään. Pitkä talvi aikaa miettiä kouluttajia ja leirin sisältöä. Joskin meillä taisi jo ajatus lähtökahveilla ensi vuodeksi syntyä...

Kolme ekaa kuvaa Pia Asell, yksi kuva on otettu nuuskamuikkusen teltasta ja viimeinen Pian puhelimen kätköistä.

FH kokeessa..

Palveluskoirien erikoisjälki näyttää kovin yksinkertaiselta kun se sujuu mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa mutta silti niin koukuttavaa.

Martta on tullut peltojälkikoulutuksessa siihen pisteeseen että oli aika kokeilla kokeessa käyntiä. Saatiin paikka 11.6 kuortaneen kokeesta. Soitin paikkaa vaan puoli tuntia, kolme kertaa minuutissa ;) Viimeistely treenit oli vaihtelevia. Välillä meinasin perua ja kuitenkin esim perjantain jälki oli hieno vaikka tiistaina aika huono. Mutta harrastuskaverini on elävä olento ei kone.

Kello herätti 7.30 ja saman 19.30 se näytti kun olin takaisin kotipihassa.. Eihän siihen omaan vuoroon oo varattu ku se puoli tuntia mutta kymmenen koiran koe ja tuomarin ruokatauko niin koko päivä siihen menee. Kyllä väsytti, niin minua kuin koiraakin.

Tämän päivän kokeessa oli hienot puitteet pellolla, pieni sade ja hyvän pituinen ruoho ja osaavat tekijät. Mikäs tuollaiseen on osallistuessa. Puitteista huolimatta vain 3/10 koirakkoa sai tänään tuloksen ja niistäkin yksi oli vaivalloista katsottavaa monine virheineen mutta koira oli sinnikäs eikä luovuttanut. Tosi moni lähti harhalle ja muutamalla tuli muita ongelmia matkan varrelle. Tätä on turha kutsua helpoksi lajiksi, koska sitä se ei ole. Ja siksi se varmasti tuntuukin sitäkin upeammalta kun tulos tulee ja koulutustunnus lisätään koiran nimen eteen. Joudun vielä odotella tuota tunnetta.

Arvonnassa nostin nuneron neljä. Ihan kiva ettei tarttenu lähtiä ekana mutta kuitenkin pian. Kun meidän vuoro tuli jouduimme hieman odotella pellonreunalla. Koira oli valmis töihin. Se vinkui ja haisteli pelloille päin. Ilmoittautumisessa ei olisi malttanut istua. Kuitenkin ennen paalua, liinaa asetellessani, seisoi rauhassa ja katseli jäljen suuntaan. Silitin hieman koiraa tapani mukaan ja rauhoittelin ennen jälkikäskyn antoa.

Martta lähti paalulta hyvin päättäväisenä ja komeasti liikkeelle. Ei mitään ongelmia edetä. Ensimmäinen suora oli ainakin 150 metriä pitkä. Keskivaiheilla esine, jonka laitoin taskuun. Palataan esineen ilmaisuun myöhemmin... Suoran päässä kulma oikealle, jonka ajamisesta ajattelin että WAU! Juuri niin hieno kuin Martta osaa. Tuomari oli ajatellut tässä kohdassa samoin. Viisi metriä uuteen suuntaan edettyään koira poistui jäljeltä tyylillä jota ei ole tehnyt koskaan. Se oli jäljellä, työskenteli hyvin ja silti se yhtäkkiä kääntyi pois ja lähti haahuilemaan ihan jonnekkin muualle. Poistui sitten lopulta jäljeltä yli liinan mitan joten tuomari sanoi "kiitos". Se oli siinä, mutta mikä ihme koiralle tuli?!

Sain luvan ajaa jäljen kuitenkin loppuun ja lähdettiin jäljentekijän kanssa matkaan. Mutta koirapa ei mennytkään siihen kohtaan mistä oli kääntynyt jäljeltä pois. Se ei yksinkertaisesti halunnut ajaa jälkeä siitä kohdasta ollenkaan. Kieltäytyi kokonaan. Aivan kummallista käytöstä Martalle. Veimme koiran viisi metriä siitä kohdasta yli ja annoin siitä jälkikäskyn ja niin se lähti taas ajamaan ilman mitään ongelmia. Kovin kummallista. Asiasta koepaikalla kun monen kanssa keskusteltiin niin kaikkien veikkaus oli jokin eläin. Ja näin veikkaan minäkin. Ihan erikoista käytöstä. Mutta minkäs teet. Jatkoimme siis jälkeä ja hienosti ajoi taas kun pääsimme pois tuosta kohdasta. Yksi kulmista meni hukkaan, muut onnistui ja kaikki esineet taskussa jäljen loppuessa.

Olen tyytyväinen koiran työskentelyyn, kaikesta huolimatta. Oli siellä parannettavaakin, mutta tyytyväinen voin olla ensimmäiseen koejälkeen. Koskaanhan ei tiedä mutta veikkaan että ilman tuota pelottavaa kohtaa oltaisiin oltu tuloksessa kiinni.... Tai sitten ei.. Ilmaisuille nimittäin tapahtui jotain vielä kummallisempaa :D

Ennen jälkipellolle ajelua ihmisten kanssa toimiteltiin näitä tarinoita kun koirat keksii kokeissa asioita joita ne ei koskaan tee treeneissä .. Martta on opetettu ilmaisemaan esineet maahanmenolla. Ne saa ilmaista myös seisomalla. Toinen vaihtoehto on esineiden tuonti ohjaajalle noudon tavoin. Koira ottaa esineen suuhun, luovuttaa sen ohjaajalle eteen istuen ja menee siitä sivulle perusasentoon.  Tyylin voi valita itse, mutta se on ilmoitettava ennen jäljen alkua tuomarille ja kaikki on ilmaistava samalla tavalla. Jos esine ilmaistaan erilailla kuin on tuomarille kerrottu, on esine hylätty ja siitä ei tule pisteitä (Esineet 3x5p, viimeinen 6p) Martan esineilmaisu on ollut varmaa sen jälkeen kun se sen viime kaudella oppi. Esineitä ei jää jäljelle. Aina se on lyönyt niille maate. Nyt se on joko lukenut itse sääntöjä tai kuullut kavereilta että on myös sellanen tapa että ne voi tuoda ohjaajalle.

Jo sillä ensimmäisellä esineellä, jolloin oltiin vielä tuomarin arvioitava, se teki tuonnin. Komian tuonnin tekikin. Löysi esineen, otti reippaasti suuhun. Tuli mun eteen istumaan, otin esineen ja pyysin koiran sivulle. Hieman hymyilytti kun se teki sen AIVAN niinku sitä olis koulutettu sille paljonkin. Yleisökin oli ajatellu katsoessaan että olipa hieno luovutus :D Tuomari kertoi ajatelleensa tuossa kohtaa että "Eikös ohjaaja sanonut että koira ilmaisee " :D Joo sanoin..

Se sitten teki saman kaikilla muillakin esineillä. Ei käsitä :D :D Mistä lie moisen keksinyt. Nyt se vaan aiheutti mulle kauhean pohdinnan että pitääskö muuttaa se tuovaksi, nauttiisko se siitä enemmän. Mä meinasin siitä tehdä tuovan silloin ku se mulle tuli ja kanteli omaksi ilokseen kaikkea suussa. (Nykyisin ei sitä enää kotona sisällä tee, mahtoi olla opittu tapa keksiä itse itselleen tekemistä edellisestä kodista) Kyselin asiasta FH taitajilta ja kaikki kehotti luopumaan ajatuksesta ja niin tein siitä ilmaisevan. Jaa-a.. Vaihtamisessa on se huono puoli, että sitten se saattaa se vanha tapa pulpahtaa jostain syystä aina välillä esille ja kun se tulee kokeessa niin se esine on sitten hylätty..

No, mietimme asiaa ja katson mitä se tekee seuraavissa treeneissä. Tällä olisi kyllä selvitettynä se ongelma että jää ilmaisussa hieman vinoon, josta menee pisteitä..

Voi kun Martta osaisi puhua. Saisin vastaukset kysymyksiin. Mikä pellossa oli ettet voinut mennä siitä yhdestä kohdasta? Mistä sait päähäsi olla yhtäkkiä esineitä tuova koira?

Treenilistaa ja hyviä puolia pitäisi pohtia jotta tietää mitä treenaa ennen seuraavaa koetta. 12.7 olisi seuraava jos paikka irtoaa..

Hyvät puolet

- Into jäljelle on kova. Koventunut nyt kauden edetessä. Viime viikolla jouduin yksissä treeneissä tasoitella koiraa ennen jäljelle päästämistä ja tänään aivan vinkui kun joutui odottaa.

- Lähtee hienolla motivaatiolla ja tarmolla ilman minkäänlaista epävarmuutta liikkeelle paalulta vieraallakin jäljellä ja tyhjälläkin paalulla. Kuitenkin tarkastaen lähdön.

-Vauhtia tulee lisää ilman ruokaa mutta ei liikaa.

- Jäljestys on melkeinpä parempaa ilman ruokaa. Olen huomannut ruuan hieman sekaavan koiran työskentelyä.

- Kulmat ovat pääsääntöisesti kunnossa

- Esineet löytyy

- Jaksaa loppuun asti pitkänkin jäljen

- Harhat ei hetkauta yhtään

- Ajaa pääsääntöisesti syvällä nenällä

- Vieras jälki ei ole ongelma

Treenattavaa

- Kulmiin VIELÄ lisää varmuutta, ajoittain menee hukkaan.

- Ilmaisu: vaihdetaanko? Toisiko se lisää intoa koiraan kun ei tarvisi mennä maahan. Ainakin metsässä toimi kun saikin tuoda eikä mennä maahan...

- Palkattomuuden sietoa lisää

- Pitempää liinaa. Huolestuu hieman alussa kun ohjaaja jää kymmenen metrin päähän

- Erilaisia esineitä. Vaihtelevia, ei aina samoja omissakaan jäljissä.

- Vaihtele jäljen pituutta ja helppoutta

Aina valmis kumppanini <3

Ensi viikolla on ohjelmassa palauttava jälki joka sisältää paljon ruokaa ja helppoutta, mutta myös esineitä jotta näen mitä se niille nyt tuon kokeen jälkeen tekee kun huolin siltä sen tuonnin...

Kesälomalla..

Meikäläinen on lomalla ja omaksikin yllätyksekseni, en oo jaksanu yhtään treenata. Eli koiratki on ollu ku ellun kanat. Nooh.. Peltojäljellä on vähä kokeen takia käyty. Alkuviikosta olin jo perumassa kokeen, mutta tämän päivän jäljen jälkeen oon taas menossa. Tästä kuulette ensi kerralla! Meillä on yks sellaanen salaanen lenkkipaikka, jossa voi yhdellä reissulla juosta pellolla ja mettäs ja käydä uimaskin.. Ihan paras paikka!

Nose Work kokeessa

Epävirallisessa vielä tällä kertaa.. Taas itse kun järjestää niin saa mitä haluaa :D Tänään möllit ja elokuulle ja lokakuulle laittelen viralliset näille leveysasteille. Tämä laji vaatiikin "muutaman" kokeen järjestämisen kun virallisiin saa osallistua vain yhdellä koiralla. Että vähintään kuusi koetta on käytävä jotta molemmilla koirilla olisi koulutustunnus NWF1.. (Jos olen oikein ymmärtänyt lajin koulutustunnuksen merkitsemisen..)

Asiasta tietämättömille tähän alkuun pieni tietoisku. Nose Workissa koira etsii sille merkitykselliseksi opetettua hajua. Ykkösluokassa hajuna on eukalyptus. Tähän ei käy saunatuoksut tai karkit vaan Nose Workissa käytetään ainoastaan tähän tarkoitukseen tehtyä hydrolaattia.
Nestemäistä ainetta tiputetaan pipetillä yksi tippa huonekalutassuun ja piilotetaan halutulle alueelle/paikkaan. Kokeessa osioita on neljä: laatikkoetsintä (Ykkösluokassa 12-25 laatikkoa, joista yhdessä on haju), sisätilaetsintä (nimensä mukaisesti sisätilassa suoritettava etsintä, tässä kokeessa kentällä oleva pieni mökki), ulkotilaetsintä (ulkona tapahtuva etsintä, tässä tapauksessa mökin terassi) sekä ajoneuvoetsintä (tänään haju oli piilotettuna päältäajettavaan ruohonleikkuriin). Haju pitää löytää parin minuutin sisällä ja koiran on ilmaistava löytö ohjaajalle. Ilmaisutapa on vapaa. Ohjaaja nostaa käden ylös löydön merkiksi ja tuomari kertoo onko löytö oikein vai väärin. Väärä löytö on 0 pistettä, oikea löytö 25 pistettä. Lisäksi erilaisista asioista voi saada 1-3 virhepistettä. Ja tietenkin on myös hylkääviä virheitä. Kolme 100 pisteen tulosta korkeintaan kolmella virhepisteellä tarkoittaa tulosta ykkösluokasta. Tämän jälkeen koira saa koulutustunnuksen ja siirtyy seuraavaan luokkaan. Tässä se on näin lyhykäisyydessään. Jokainen kiinnostunut voi lukea lisää osoitteesta www.noseworkfinland.com

Mutta asiaan! Tänään siis Nose Work mölli kokeissa Seinäjoella. Ennakko-odotukset oli seuraavanlaiset: 1. Herttaa on melko turha kokeeseen edes viedä, mutta otetaan nyt joukkoon. Viime aikojen treenit on olleet vähän huonoja ja juoksut ja viime viikon "synnytys" tekevät tepposensa koiran olemukseen. Ei suuria odotuksia, mutta mennään nyt, kun ilmotettu ja maksettu on. 2. Martta selviytyy hienosti. Vain laatikot hieman arvelutti, kun niitä ei olla nyt lähiaikoina kauheasti treenattu. Mutta muut osiot selvittää heittämällä!

Kuinka väärässä olinkaan. Palkintokuvassa poseeraa ihan eri koira kuin luulin. Hertta oli aivan loistava ja Martta, voisiko jopa sanoa, ihan paska.
Hertta suoritti kaikki osiot todella upeasti. Hienoa työskentelyä ja hienoja löytöjä ja mallikkaat tuijotusilmaisut. Hertta ilmaisee jäämällä tuijottamaan oikeaa kohtaa kuin patsas. Ei mitään ongelmaa. Täysillä pisteillä läpi. 4 löytöä, 4 kertaa 25 pistettä eikä yhtäkään virhepistettä. Aikaahan Hertalla aina vähän kuluu. Kuten ennenkin on todettu, niin Hertalla ei ole tässä maailmassa mihinkään kiire, ei ikinä. Ja tämänkin se suorittaa omalla tyylillään. Kolme täyden sadan pisteen suoritusta nähtiin tänään, joten Hertta päästeli kolmanneksi kun tasapisteissä ratkaisee aika. Voittajalla 2min2sek kokonaisaika kaikista osioista, toisella 2min 23sek ja Hertalla 4min 46 sekuntia. Olin kyllä onnellinen Hertan suorituksesta. Se veti hienosti ja näytti mistä sen nenä on tehty! Sitä ei haitannut outo ympäristö, ei yleisö, ei tuuli, ei lämmin keli, ei pitkä päivä, ei mikään. Se vaan teki sen mitä sille on opetettu ja teki sen tyylillä.

Martta kyllä yllätti kans, mutta negatiivisessa mielessä. Martta on treeneissä ollu varma. Löytää aina nopeasti ja ilmaisee hyvin, oli osa-alue sitten mikä hyvänsä. Tänään se ei sisätilassa osannut ilmaista, eikä ulkotilassakaan. Laatikoilla se oli selkeästi jäljestämässä, ei nosettamassa. Vain ajoneuvoilla Martta esitti sitä tasoa mitä se esittää treeneissä. Hieno etsintä ja työskentely, nopea löytö ja hyvä ilmaisu. Vasta viimeisellä osa-alueella se oikeastaan huomasi että mitä lajia ollaan tekemässä.

Hertan treenilista on mun yllätykseksi melkoisen lyhyt, mutta Martan sitäkin pitempi. Ensinnäkin sille täytyy tehdä nyt joku merkki milloin ollaan nosettamassa. Nose Workissa monet pitää näitä "nenä töissä"-liivejä. Samanlaiset liivit kuin palveluskoirakokeissa on koiralla joka työskentelee irti, mutta nämä ovat vihreät liivit. Aion kokeilla miten Martta ehdollistuisi noihin liiveihin. Aiemmin en ole uskaltanut tätä kokeilla, ettei sekaannu esineruudun kanssa, mutta enää ei sitä vaaraa ole joten liivit päälle tästälähtien aina Nose Work treeneissä. Toinen treeniä vaativa asia on nurmialusta, se saa jälkimoodin päälle. Huomasin tehneeni aina vain hiekalla tai asfaltilla laatikkoja. Ja muuten nyt mennään hieman takapakkia ja palkitaan nopeampaa löydöistä että saadaan koiraan taas itseluottamusta että on löytänyt oikein ja katsotaan sitten taas sitä ilmaisua uudelleen. Ja kolmanneksi: muiden kun mun laittamia piiloja. Se vaikuttaa tähän koiraan paljon että mä en olekaan laittanut sitä hajua vaan joku muu. Ja viimeiseksi.. Meillä treenataan tätä tästä eteenpäin aina narussa. Treenaan aina irrallaan kun se on mukavampaa ja kokeessa pitää olla koira kytkettynä. Oon mä sen tienny mutta en vaan oo viittyny. Nyt on treenattava koira kiinni, että se tottuu olemaan kiinni haistellessaan. Uskon, että tämäkin häiritti Marttaa tänään. Molemmilla yllätyin positiivisesti siitä miten hyvin ne jaksoi koko kokeen. Ei väsymisen merkkejä kummallakaan.

Sitätila etsinnässä Martta lähti hienosti liikkeelle mutta etsiminen kesti ja kesti. Se haisteli intensiivisesti oikeaa paikkaa mutta ei ilmaissut niin en tohtinut huutaa löytöä. Haisteli myös toista paikkaa enemmän kuin muuta mökissä ja ajan ollessa loppumassa jompi kumpi noista paikoista oli vain valittava kun koira ei ilmaissut ja tietenkin valitsin sen väärän. Sama juttu ulkona. Paria kohtaa koira haisteli enemmän ja taas oli tehtävä valinta kun koira ei ilmaissut. Ja taas valitsin väärin. Molemmissa annoin sen jatkaa kuitenkin asian loppuun vaikka tulos olikin jo nollilla ja sen jälkeen se molemmissa meni oikeaan paikaan ja ilmaisi oikean kohdan... Laatikoilla koira oli ihan paska. Ei kunnolla edes haistellut laatikoita vaan maata. Kyllä pisti vihaksi. Yhtä punaista matkalaukkua kuitenkin haisteli enemmän kuin muita niin heitin siihen löytö huudon ihan vaan arvauksena ja eihän se se ollut. Taas jatkoin kuitenkin homman loppuun asti ja sitten se oikea sieltä löyty ja ilmaistiin.. Viimeisenä oli ajoneuvoetsintä ja siinä nähtiin se oikea Martan taito. Lähetyksessä jo koira hereillä erilailla kuin muissa. Heti kun pääsi haistelemaan ajoneuvoa niin oli terävästi töissä, teki nopean löydön ja hienon ilmaisun maahanmenemällä.

No nää ei oo koneita nää mun harrastuskaverit niin aina voi sattua ihmeellisyyksiä. Leuka rintaan ja kohti uusia treenejä. Möllit ajoi juuri sen asian mitä halusinkin. Sain testata miten mun koirat toimii Nose Work kokeessa. Vastaus saatu, treenilista tehty ja nyt alkaa treenit kohti elokuun virallista koetta. Pitäisi vaan päättää kummalla menen.. Se oli aiemmin itsestäänselvyys, nyt se ei enää olekkaan.. Lokauussa sitten toisella..

Hertta 3/10 ja Martta naurettavasti viimeinen :D

Martta lähdössä ulkoetsintään

Martta ja ulkoetsinnän väärät tuulet

Ja palkkaakin lopulta tuli..

Martta laatikoilla

Martan päivän ainut kunnon löytö..

Palkitut, Hertta mukana kuvioissa