torstai 2. heinäkuuta 2015

Elämää kahden koiran kanssa

Meirän yhteiselo uudella kokoonpanolla on alkanu niin hienosti että en olisi uskonu. aivan ku koira olis asunu meillä jo kauan. Eigenin tytöillä ei oo keskenään ongelmia, ainut jossa Hertta vähä saattaa Martalle sanoa on mun huomio. Se pitäis kohdistaa vaan toiselle, ei molemmille. Mutta pieni ärähdys siinäkin riittää. Martta saattaa välillä alkaa komentamaan Herttaa tai koittaa sitä saada painimaan kanssaa mutta Hertta ei reakoi siihen. Paitsi että kun Martta alkaa haukkumalla komentaa Herttaa niin Hertta luulee että meille tulee joku ja lähtee ovelle huutaen :D Martta kun ei ovelle edes hauku.

Martan ja mun välit näyttää muodostuvan hyväksi, kunhan en mokaa jotain. Se on nyt jo kauheasti mun perään. Tänään siivotessani se käveli kokoajan mun peräs. Otin ja pysäytin sen ja kerroin sille, että "vaikka kävelen ympäri taloa niin en ole menossa mihinkään. Siivoas ja vien tavaroita paikoilleen. Voit mennä maata" No eihän se uskonu.

Tänään kokeilin päästää sen irti Hertan kanssa uimarannalla. Hyvin meillä sujui ja sain rannalta vielä kaksi koiraa mukaani. Autosta ja ulko-ovesta ulostuloa on vähä treenattu. Auton takaluukun aukaisu ja sieltä luvan odottaminen, jotta voi tulla pois autosta, on mennyt hyvin perille jo näissä parissa päivässä. Talon ovesta ulos meno ja siinä odottaminen meinaa tuottaa tuskaa.

Eileen käväästiin Seinäjoella asti treenaamassa, kun käytiin samalla kattomassa PAJÄ kokeen tottisosuutta. Mulla on kokoajan sellanen tunne että mä pilaan täski heti jotain :D Kauheesti jännittää ja pitää miettiä tarkasti mitä on tekemäs. En millään haluaisi pilata omilla töpeilläni hyvää koiran alkua. Oon koittanu miettiä että miten tätä koiraa nyt treenais ja tullu siihen tulokseen että pääasiassa nyt sitä leikkiä ja tunnetilaa sinne kentälle ja tylsiä teknisiä juttuja paremmin kotona ainakin aluksi ja hyvin pieninä pätkinä kentällä. Tänäänkin treenattiin kun pidin mun tokokurssilaisille treeniä. Molempina päivinä oon ottanu patukalla leikkiä ja seuruuta ja maahan istu vaihdoksia. Kentälle on menty hyvällä vauhdilla ja aluksi oon antanu koiran käveleskellä liinan päässä miten haluaa ja muutaman kerran sitten huutanu sitä luo ja hyvin tulee! Tänään ku huikin sitä muutaman kerran niin se ei enää eres lähteny muualle vaan tarjos itte kontaktia muhun.

Leikki sujuu kivasti. Kun ohjaaja vielä oppis paremmaksi leikittäjäksi... Mutta mä yritän parhaani. Seuruutuksessa tarvin nyt hanskat ihan tosissaan, muuten menee sormet. Ja leikkiessä näin kesäsäällä t-paidalla on kädet naarmuilla ja mustelmilla.. Mutta tätä mä oon halunnu, joten olen vain onnellinen. Mun päälle hyppimisestä en oo yhtään kieltäny kentällä, päinvastoin. Ja koira ainakin väsähtää hyvin treeneissä. Ei noussu edes istumaan kun treenin jälkeen menin avaaman sen luukun juottamista varten. Ja nyt on illan maannut rauhallisena kotona. Mä niin odotan tämän kans treenaamista. Kunhan nyt maltan mennä rauhassa ja harkiten.

Hertta. Mun rakas Herttani. Mä en enää ymmärrä mikä sillä on hätänä. Sitä ei tänään voinu vähempää kiinnostaa leikkiminen kentällä. Toki se on aina ollu kuumilla ilmoilla aika laama, mutta nyt ei innostunu leikistä yhtään. Nakille se vähä teki perusasennon muutoksia ja kaukoja ihan vierestä ja pienen pätkän seuruuta. Ei lähteny edes heitetyn lelun perään. Kohta mä alan huolestua että mikä on hätänä. Mutta pitäköön nyt taukoa kun ei kerran kiinnosta.

Sitä en muistanut leiripäivityksessä mainita, että kokeiltiin leirillä ampua. Martta ei piitannu asiasta mitään.

Mahtais mulla muutakin kerrottavaa olla mutta ei tule mieleen. Loppuun pari kuvaa meidän tämän päivän uintireissusta. Puhelinlaatua..

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti