Tulokkaan "sisäänajoa"

Kyllä on ollut toiminnantäyteinen viikko Martalla uudessa kodissa. On testailtu eri lajeja ja kuljettu maailmalla. Koira tuntuu nauttivan kaikenlaisesta tekemisestä ja virtaa sillä riittää. Tästä voi tulla pitkä kirijootus, ku niin paljon on jo ehditty.

Edellinen kirjoitus näyttää olevan torstailta. Koitan muistaa mitä kaikkea ollaan sen jälkeen touhattu. Laitetaan  kuitenkin tähän alkuun ensin kuva uudesta kaunottaresta.

Martta metsälenkillä

 

 

Perjantaina käytiin Juha koutsin silmien alla. Koira oli hienosti taas mukana tekemisessä. Hienointa oli huomata että jo elämänsä kolmansissa tottis-treeneissä koira ei lähteny haistelemaan kenttää vaan tiesi jo mistä on kyse ja jäi mun lähelle pörräämään ja odottamaan tekemistä. Hieno piirre harrastuskoirassa. Aluksi leikittiin. Leikin paranemiseen meillä menee vielä aikaa. Mutta koiran kanssa ei ole tällälailla leikitty, joten ottaa aikansa. Mutta intoa on leikkiin. Käsi on ekojen treenien jäljiltä edelleen mustelmilla.. Sain Juhalta hyviä vinkkejä leikkiin. Ja tämän koiran aion onnistua tekemään sellaiseksi leikkijäksi, että se rakastaa palauttaa lelun mulle! Hyppimisestä mun päälle kentällä en oo kieltänyt yhtään, päinvastoin, pyytänytkin. Leikkimisen jälkeen vaihdettiin ruokaan ja koitettiin saada pysymään koira mukana ja kontaktissa peruutellessani sinne tänne. KOntaktista naksu ja palkka. Siitä sitten vauhdissa käännös koiran viereen seuruuttamaan ja Martta on ainakin nyt alussa aina luontaisesti suora seuraamisessa. Jos poikittaa niin poikittaa mun taakse, mikä on positiivinen ongelma sakemannille. Tällaista treeniä koitamme nyt tehdä kentällä. Kotona niitä tylsiä rauhallisia teknisiä juttuja, jotta saataisiin kentälle se oikea tunnetila. toivoa sopii, että onnistun siinä... ;) Lopuksi yksi vauhti luoksetulo ja koira veti ihan tosissaan mun perään. Kolmet tottistreenit koiralla takana ja täytyy sanoa että se kerää kivasti virtaa itteensä autossa ennen kentälle pääsemistä (ja huutaa sielä.. Mulla on taas äänekäs auto treeneissä, ei oo hetkeen ollutkaan..). Kentällä ei ota häiriötä kouluttajasta eikä kentän laidalla istujista tai muustakaan ympäristöstä. Se on ominaisuu josta ymmärrän myös nauttia, kunhan pysyy sellaisena! Nyt on oltu kolme päivää tekemättä tottista ollenkaan etten heti tylsistytä neitiä mun touhuillani. Mutta onko kotiutumista vai tekemisen täyteinen elämä vai molemmat yhdessä, mutta koira nukkuu kotona jo paljon rauhallisemmin.

 

Lauantaina kävästiin Mätsärissä kun sattui sellainen olemaan tääläpäin. Mätsäriin lähdettiin lähinnä katsomaan miten neiti sellaisessa paikassa käyttäytyy, mutta ilmoitin sen sitten kuitenkin kehäänkin ku kerran paikalla oltiin. Ikäraja oli pennuissa laitettu 9 kuukauteen, joten jouduttiin heti isoihin koiriin. Martta haukahteli mätsäri paikalla aluksi. Se ei mitenkään rähissyt toisille eikä koittanut päästä niitten työ. Käveli mun kans, katteli maisemia ja välillä haukahti. Teki sitä myös kun istuskeltiin nurmikolla. Istui mun vieres ja katteli maisemia ja välillä haukahti. Lopetti sen ehkä vartissa. En koe että tuo olis mikään ongelma, ihan varmasti lopettaa tuon ku enempi kuljetaan.

Kehätreeniä koiralle ei oo tehty varmaan ikinä eikä liiemmin oo varmaan seisotettukaan. Luonnonlahjakkuus. Ei se ny täydellisesti juossu siinä postimerkin kokoisessa kehässä mutta sujuvasti mun vierellä. Välillä piti kattella että kukas sielä takana juoksee. Seisotuksessa on tosi rauhallinen mitä oon sitä kotonakin ja tuola ennen kehää kokeillut. Punanen nauha saatiin, mutta punasten kehästä ei sijoitusta. Eikä se ollut meidän tavoitekkaan. Tavoite oli että näen miten koira käyttäytyy ja toimii tuollaisessa paikassa. Ja oon ihan tyytyväinen. Tuon haukahtelun kun saan pois niin sujuu hienosti.

 

 

Likat on jo koittanu vähä olla kahestaan kotona. Perjantaina illalla treenien jälkeen tunnin, eilen pari tuntia ja tänään viis tuntia. Tupa on ehjä ja mitä eniten jännitin: molemmat koirat on ehjiä. Yksin kotona olon jälkeen, kun tulen kotiin niin siinä on se kohta jossa likoille meinaa tulla kähinä kun molemmat haluais omia mut itselleen. Kähinä kyllä loppuu kun niille tekee selväksi että se ei oo sallittua. Muissa kohdissa niillä ei tule kähinöitä. Se on ainoastaan mun läheisyydestä kisaaminen jossa voi tulla riitaa.


Omalla pihalla en edelleenkään ole uskaltanut päästää Marttaa irti. Kotiin tullessa oon jo tohtinut päästää ne irti autosta sisälle mentäessä ja se toimii. Uimarannalla  olivat silloin Hertan kanssa irrallaan ja tänään kokeiltiin käydä metsälenkillä. Ei ongelmaa. Martta tulee hienosti kutsuttaessa luokse irti ollessaan. Kunnon juoksukuvia ei metsälenkiltä saanut, mutta tässä jotain.

 

 

Tällainen kuva löytyy leiriltä Eigen M-pentueen pennuista. Kasvattajan kameran kuvia. Tosin kuvassa vain murto-osa pentueesta, joita syntyi 12..

 

 

Kuvassa vasemmalta päin: Minä ja Martha, Kasvattaja Satu ja Miranda, Marina Ja Merlin.

 

Koirien syömiseen pitääs vissiin keksiä joku systeemi tai sitten vaan opettaa ne että ruoka syödään vain siitä kiposta josta on aloittanut syömisen. Toki siinä ei suuri vahinko satu kun kipoissa alkaa olla samaa ruokaa molemmilla, mutta olis se ihan jees jos jokainen söis oman kuppinsa tyhjäksi eikä pariin kertaan ruokailun aikana vaihdettaisi kuppeja.. Oon ajatellu tänään koittaa ruokkia ne eri aikoina, se auttaa satavarmasti kippojen vaihtamiseen mutta mitä se tekee Hertan ruokahalulle kun tulee uudet ruokajärjestelyt. Sen kun on alannut taas syömään, kun vaihdoin kuivaruokaa..





Tottiksen lisäksi on käyty jäljellä ja koitettu esineruudun alkeita. tosin esineruudun aloitustyylin vaihdan heti tämän ekan kokeilun jälkeen. Martta on ihan törkeen kova kantelemaan kaikkee tavaraa. Yks päivä se toi mulle pitsalaatikon, maitopurkin, muovikipon kannen, oluttölkin ja kaikkea mitä vaan keksi kantaa. Ja se siis vaan kantaa niitä, ei pureksi paloiksi. Tästä on suuuuri apu noutoihin (jonka vuoksi en oo malttanu mieltäni ja koitin jo yks päivä sille kapulaa suuhun... ottihan se mielellään..) ja esineruutuun. Lasten vanhat lenkkarit toimi tavarana ruutuharjoituksessa. Heittelin niitä sille mettään. Aluksi ihan vaan nakkelin, sitten pari kertaa siten, että pidin koiraa kiinni kun heitin ja vasta käskyllä päästin. Löytihän se ne heti ja toi mulle päin.. Jep, mulle päin.. Sain kyllä pari kertaa myös kiitos sanasta ne suoraan käteen. Mutta aion tosiaan muuttaa nyt tätä tyyliä heti alkuunsa. Ajattelin tällä kertaa aloittaa esineruudun siten, että nakkelen tavaroita ympäri mettää ja meen sinne koiran kanssa. Naksu ja palkka kun huomioi esineen. Ja kovat leikit aina esineellä. Näin oon ajatellu edetä. Katotaan nyt miten paljon menee syteen kun oon sopinu esineruututreenit siitä enemmän tietävän kanssa viikon päähän.. Laittaako se meidät treenaamaan ihan eri tavalla.

Jäljellä käytiin eilen. Hertalle tein jäljen jossa kulmatreeni pääasiana. Neljä kulmaa, lopussa esine, 300 askelta. Kulma aina 50 askeleen välein paitsi loppusuora oli 100 askelta. Kulmiin oon edelleen tehnyt jälkipäivässä oppimani "tolpat" ja koira on niillä alkanu mennä kulmat niinku elokuvissa. Pitäis kohta uskaltaa poistaa niitä toppia ja koittaa vieläkö toimii. Hertta jäljesti ku juna ja hyvä esineilmaisu lopussa. Edelleen ollaan menossa tai ainakin yritetään saada paikka syyskuun Vaasan FH kokeesta... Ja Martan jäljestys. Voi pojat. Kukaan ei usko, ku kukaan ei nähny. Tein 80 askelta pitkän jäljen jossa joka askelella lihapullaa. Koira laitti nenän maahan jo autolta vaikka sillä ei kyllä voinut olla mitään kuusaa mihin ollaan menossa. Heti asialla jäljellä, mitä ny kaatoi jälkipaalun ku oli niin onnellisena menossa jäljestämään :D Hyvä vauhti, ei laama eikä vetäny hullluna vaan juuri sopiva mun mielestä. Piti pidättää väleissä mutta ei vetää. Martta otti jäljellä joka askeleen, ja söi joka lihapullan palan. Pari kertaa haistoi jäljen vierestä mutta palas hetimiten takaisin. Loppu jäljestä olin vahingossa jättäny yhden tyhjän, otti senkin ja jatkoi seuraavalle. Loppuun olin laittanut tosi pienen ja tiiviin kipon jossa lihapulla sisällä. Raotin kippoa ja pidin sitä maassa niin koira meni heti luonnostaan maahan ja sai sitten paljon lihapullaa ja kehuja. Mä saan tästä hyvän jälkikoiran. Jos en onnistu pilaamaan sitä :D

Jokohan olisin kertonut riittävästi ja kaikki meidän viikonlopun tekemisistä. Hertalle kaivoin vanhat kunnon tennispallot esille jostain ja koiran silmiin palasi taas se sama tokon tekemisen ilo kuin aiemmin. Koitetaan siis niillä huomiset tokotreenit.

 Laitetaas loppuun vielä muutama kuva joita napsin lauantaina.

 

Lisätääs vielä että Hertta kyllästyi matkustamaan takapenkillä, joten oon nyt koittanu pitää molempia takana. Sujuu. Sujuu jopa se että otan ne vuorotellen pois kyytistä. Marttakin on jo oppinut hienosti että autosta ei ryysätä ulos ennen luvan saantia.