tiistai 30. kesäkuuta 2015

Eigen leiri ja uuden perheenjäsenen tarina

Laitetaan tähän alkuun vielä tältä päivältä pari kännykkä kuvaa meidän yhteiselosta.

Pihaleikkien jälkeen

Lenkillä
 
Tästä tuloo pitkä tarina jos aion kertoa kaiken. En muista tarkkaan mutta ehkä pari kuukautta sitten Martta palautui kasvattajalle. Kuulin koirasta ja innostuin oikeastaan heti. Olen jo aikoja sitten päättänyt että minun seuraava koirani on samasta emästä kuin Herttakin. Kaikki mitä kasvattaja kertoi minulle koirasta, oli mieluista kuultavaa. Paitsi se että koira ei tule sohvalle. ;) Meillä koirien paikka on sohvalla. Sain kauan pidettyä itseni innostumasta liikoja tästä koirasta ja jossain kohtaa ja ajattelin, että en ota jo yhden kodin nähnyttä koiraa, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja kerroin kasvattajalle että olen kiinnostunut koirasta jota hän minulle tarjosi. Koira vaikuttaisi kuulemma hyvältä harrastuskoiralta, on ahne, leikki, kantaa tavaroita, pää on kunnossa, luonnettakin löytyy. Ja mikä parasta, emästä josta minun koirani pitäisi ollakin. Martta terveystutkittiin enne uuteen kotiin laittoa. Sydän ultrattiin ja luusto kuvattiin. Kun niissä oli kaikki kunnossa niin sitten en enää mahtanut itselleni mitään vaan olin todella innoissani.
 
Ajelimme sunnuntaina 7 tunnin matkan isännän, lasten ja Hertan kanssa kohti Lappeenrantaa ja Eigen leiriä, joka pidettiin sopivasti tässä ajankohdassa, kun koiran uuteen kotiin laittaminen olisi ajankohtaista. Joka vuosi kun minulla on ollut Eigen koira, olen halunnut kennelin kesäleirille osallistua, mutta se ei ole ollut mahdollista. Nyt se onnistui kun olen lomalla ja oli toinenkin hyvä syy lähteä ajelemaan kauas pois kotoa. Päästyämme viimein perille kohteeseen sain ensin tutustua Marttaan sen juostessa siskonsa kanssa ulkona. Lähdimme sitten Hertan ja Martan kanssa metsälenkille kasvattajan kanssa. Ei oltu kauaa kävelty kun näytti siltä että koirat voisi ihan hyvin päästää irti. Hertta ja Martta olivat kuin vanhat tutut. Ei mitään ongelmaa lenkkeillä vapaana yhdessä. Laumassa mökkikylän pihamaalla leikkiessä Hertta pakkasi välillä komentaa toista pikkusiskoaan, mutta Martan kanssa ei ollut ongelmaa.
 
 
Itse leirillä oli mukavaa. Oli mukava nähdä kasvattajaa ja muita Eigenien omistajia. Paljon annettiin koirien leikkiä pihassa vapaana, mutta kyllä me treenattiinkin. Se oli jälleen hieno huomata että Satu-kasvattajalle jokainen kasvatti on arvokas ja tärkeä. Sen huomaa hänestä helposti. Otin leirillä Martan kanssa ihan pienet nakkitottikset. Koira tosin oli kaikesta juoksemisesta hieman väsynyt. Kävimme jäljelläkin läheisellä pellolla. Kyllä siitä Martasta tulee jälkikoirakin. Kirjoitin aiemmassa postauksessa neljstä eri vaiheesta kohti unelmaa vaiheet olivat sydänultra, luustokuvaus, mun käteen sopivuuden testaus harrastusmielessä ja neljäs vaihe meidän perheeseen sopivuus. Ja koska kaikki oli vaiheet oli kunnossa niin meillä asuu nyt toinenkin Eigen.
 
 
Martta on siis oikealta nimeltään Eigen Martha, Hertan pikkusisko äitin kautta. Isä on Svarzekoks Rene ja Emä Eigen Iza Izir. Martta on syntynyt 15.8.2014 ja asustanut ennen kasvattajalle paluutaan etelä-suomessa kaupungissa. Martta on nyt päivän tuntemisen jälkeen osoittautunut juuri minulle ja meidän perheeseen sopivalta koiralta. ei ole ongelmaa lasten kanssa, ei kissojen kanssa eikä Hertan kanssa. Koira on jo nyt osoittanut nopeaoppiseksi ja pää on kunnossa. Vielä niin kauniskin, mun silmään.
 
 
Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti maanantaina illan suussa, yötä vasten. Ihan jo säätilan takia ettei ole niin kuuma ajella. Martta hyppäsi hienosti auton kyytiin ja katteli pihalle. Poistuttuamme Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen leiripaikan pihasta, alkoi vinkuna kuulua auton takaa. (Hertta matkusti kotiin lasten kanssa takapenkillä). Ehdin jo miettiä että jos se aikoo 7 tuntia ulista niin tuli piiiiitkä matka. Parin minuutin päästä koira kuitenkin hiljeni ja laittoi maate. Oli rauhassa koko loppu matkan. Matkalla tehdyt taukolenkit sujui hienosti. Vaikkakin laitoin pannan melko tiukalle ettei koira vaan saa itseään irti jos tulee sille päälle että ei oo menos mun kans enää yhtään pitemmälle.
 
 
Kotiin päästyämme vein koirat heti yhdessä lenkille. Ei ollu kotikontujen nurkilla paljo ruuhkaa kahdelta yöllä.. Koirat olivat hyvin rauhassa yhteislenkillä. Lenkin jälkeen mentiin tupaan ja Martta katsasti talon kaikessa rauhassa. Ei minkäänlaista ongelmaa koirilla yhdessä sisälläkään. Ruokinnan tein heti niin kuin se tulee jatkossa kin olemaan. Ruuat metrin päähän toisistaa, kuten muinoin Turolla ja Hertalla. Toinen söi "vähä" nopiampaa ja paremmin kuin toinen... Ei ongelmaa ruokailussa, paitsi että Hertta on liian hidas eikä syö edelleenkään hyvin. Että en voi jättää niitä kaksin syömään, muuten Martta syö Hertankin omat ku Hertta lähtee kipolta pois etuajassa. (Välihuomio:pakko laittaa Hertta pelkälle Raa'alle ku sitä se syö).
 
 
Istuskelin sitten vielä sohvalla muiden mentyä nukkumaan. Ja vaikka kasvasttaja oli kertonut että koira ei tule sohvalle niin siihen se ensimmäisenä itsensä asetteli sohvalle mun viereen. Laitetaas tähän pari puhelinkuvaa todisteeksi...
 
 

 
 
Kun sitten viimein menin nnukkumaan (sohvalle, kaiken varalta, jos likat tuumaa yöllä etteivät mahdu samaan tupaan). Niin Hertta aloitti vaeltamisen ja vinkumisen. Kävi pariin kertaan ulko-ovellakin. Vein sen sitten vielä kerran ulos ja pissasikin. Takaisin sisälle ja varmaan viis minuuttia se jaksoi vielä vaeltaa ja vinkua. välillä kävi nuolemassa mun naaman, välilä kattomassa muita talon ihmisiä sängyissään. Hertta makasi mun vieressä ja näytti miettivät, että ei tuo ny jo tajua mennä nukkumaan. Kyllä se sitten meni eteiseen nukkumaan ja nukkui yön hiljaa.
 
 
Aamulla lenkille ja lenkki sujui moitteettomasti. Joskin huomasin miten loistava hihnakäytös Hertalla onkaan. Martan kanssa joudutaan tehdä hieman töitä jotta se menee kuten haluan, mutta ei se paha oo. Yks pikku fifikin meille lenkillä räkytti mutta ei mun likat ollu siitä moksiskaan. En oo tohtinu vielä irti koiraa päästää mutta pitkässä liinassa ollaan ulkona juoksenneltu. Koitettiin vähä leikkiä ja olin kovin tyytyväinen Martan leikkimiseen. Ja koitin leikkiä niin että saan siitä hyvän leikkijän, toivottavasti en nyt pilaa tätä kohtaa! Sisällä on otettu nakilla tottista ja tuntuu että koiraa kiihtyy kivasti tehdessään. Ei liikaa mutta kivasti. Kammattukin on ja kynnet leikattu eikä neiti tuumannu mitään. toinen käytös asia jota tänään on treenattu on autosta ulostulo.. Että tultiinkos sieltä ryysäten ku luukku alkaa avautua vai vasta luvan saatua.. Tässäkin päästiin jo hienosti eteenpäin. toinen on ulko-ovesta meno jossa maltti olis valttia.
 
 
Sormet syyhyää päästä kunnon treeneihin koiran kanssa!! Ja aloitella Hertankin kanssa taas tauon jälkeen.
 
 
Musta tuntuu että oon löytänyt aarteen jollaista oon halunnutkin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti