Martta. Tuo aarre. Tiedän, että niitäkin päiviä vielä tulee kun kaikki ei suju, muutenhan tämä ei olisi koiraharrastusta ollenkaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut juuri sellaisen koiran kuin haluan. Todellisen aarteen. Luustoltaan terveeksi kuvatun, pään sisältö on kunnossa, saalisviettiä löytyy mun harrastuksiin juuri sopivasti (ja miten se tuosta vahvistuukaan kun treenit jatkuu..), koira on ilo (ainakin mun) silmälle, se tulee hienosti juttuun Hertan kanssa ja on sopeutunut meidän perheen elämään hyvin. Suuri ilon aihe on se, että Martta ei kentällä tehdessään ole yhtään häiriöherkkä. Se ei kentällä näe mitään eikä ketään muuta kuin mut (ja nakit) se ei vilkaisekkaan kentän laidalla oleviin ihmisiin tai kentällä lähelläkin pyöriviin koutseihin tai valokuvaajiin. Martta suhtautuu ihmisiin neutraalisti, ja mun mieleni mukaan on välinpitämätön ihmisiä kohtaan. En halua koiraa joka on suuna päänä kaikkien ihmisten luona selällään rapsutettavana ja pussailemassa. Vieläkö multa unohtuu joku ihana asia tästä tulokkaasta.. Ainakin se, että nenä toimii.
Nyt lopetaan tuo ääretön kehuminen ja hehkutus ja mennään asiaan. Oon tehny Martalle nyt vähemmän tottista kotona. Pariin päivään en ollenkaan. Hertan kanssa on treenattu rallytokon liikkeitä, jotka kotona sujuu ihan kivasti. Varsinkin nyt kun koira on hieman herännyt sieltä koomastaan. Oon nyt ajatallu loppu vuoden keskittyä Hertan kanssa enempi rallytokoon, sitä kun ei tällä hetkellä voisi vähempää se toko kiinnostaa. Annetaan sille siis siitä tauko. Tälle vuodelle olis lähellä kolme rallytoko koetta, hyvällä säkällä RTK1 on siis mahdollinen tälle vuodelle, mutta tulkoon mitä tulee, kunhan neitillä on hauskaa kun tehdään. Ensimmäinen virallinen rallytokokoe olisi parin viikon päästä. Heräsin yhtäkkiä huomaamaan että kylä siihen tarttis varmaan treenatakkin. Ja nyt on eilen tehty tosiaan kotona ja tänään olin taas koutsaamassa tokokurssilaisia ja otin sielä Hertalle muutamia liikkeitä. Kivasti tekee kun tuossa ei tartte olla niin vakavissaan kuin tokossa ja saa kehua koiraa. Koitetaan nyt tällä tavalla saada Hertan tekemisenhalu takaisin.
Martta kävääsi eilen esineruututreeneissä. Hyvin se sinne lähtee mutta visio siitä mitä haetaan on hieman hukassa. Kun mä vein esineen ja toinen piti niin se huuti mun perään ja lähti kivasti mettään kun lähetin mutta silti oli hieman hukassa, että mitäs nyt haetaan takaa. Kun toinen vei esineen niin sillä oli fokus vaan siinä tavaraa vievässä ihmisessä. Kun lähetin koiran niin se meni sen ihmisen luo joka tavaran oli vienyt (hakuakin pitäis vissiin kuitenkin kokeilla... ;) ) ja siihen menneshän se oli jo unohtanu että sinne mettään mitään vietiin. Saatiin loppuun muutama ihan lähelle viedyn tavaran haku. Että jäi hyvä mieli. Tässäkin treenissä mulla ei päällimmäisenä ollut ajatus että miksi se ei heti tajua vaan se että koira on ollut mulla kaksi viikkoa eikä sillä ollu minkäänlaista ajatusta lähtiä jonnekkin omille teilleen. Tultiin siis siihen tulokseen että esineruutua aletaan tehdä Martalle niin kuin mulla oli aikeissakin. Vien metsään tavaroita ja lähden sen kanssa sinne käpsyttelemään. Kun huomioi esineen niin palkkaan ja reillusti. Tällälailla lähdetään työstämään meidän esineruutua alkuun.
Tänään kokeilin Martalle tottiksessa uutta lähestymistyyliä. Otin kaksi lyhyttä kierrosta ja ensimmäisellä oli aiheena leikki ja toisella nakilla tottiksen tekeminen. Näyttää ainakin tämän päivän perusteella toimivan. Leikkiä otettiin siten, että appari piti koiraa liinassa ja oli tolppana kun tein koiralle viettiä. Oi oi miten se syttyi! Aivan ihana. Ja paljon paremmin kävi kiinni ja pysyi kiinni kun leikitettiin näin. Ja autoon juostiin patukka suussa. Tottiskierroksella otettiin tietenkin seuruuta ja perusasentoa ja peruuttaen imuuttamista. Vähä istu maahan vaihtoa ja se oli siinä. Kivasti syttyy siitäkin kun ruualla tekee saalista. On oppinut kivasti seuraamaan imuuttamalla. Kun mä nyt vaan maltan mieleni enkä ala liian äkkiä hötkyilemään sitä kättä siitä nenän edestä pois. Perusasennot on välillä huonoja, mutta se on aina silloin mun käden suunnan syy, ei koiran. Tänään sain pari hyvää eteenistumistakin, kun on pakannu jäädä liian kauas. Koira on hyvässä alussa, kun ohjaaja nyt piru vie vaan malttaisi mielensä, eikä etenisi liian nopeasti tai puuduttaisi koiraa liiallisella tekemisellä.
Huomenna varmaan kokeilen vähän sitä esineruutu hommaa ja torstaille on suunniteltuna jäljestystä vähän kauempana uusilla pelloilla. Hertalle on luvassa vieraan jälki vierailla harhoilla.. Sitten pidetään taas pari vapaapäivää. Uidaan ja hössötetään ja maataan tuvassa :D
Valokuvaajakin meillä oli tänään treeneissä taas. Suuri kiitos Pialle joka jaksaa aina lähteä meitä kuvailemaan. Omassa kamerassakin on muutama kuva. Laitan sieltä tähän. Pian paremmat kuvat myöhemmin sitten.
P.s. Hyvin näyttää vanha akkakin vielä taipuvan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti