Kaikenlaista on taas edellisen kirjoituksen jälkeen treenattu. Koe, ontuminen, hakuilua, tokoilua, lasten synttärijuhlia, jäljestystä jne... Maharakko jaksaa lukia loppuun asti :D
Mietitääs ensin sitä rallytoko koetta jossa käväästiin viime viikonloppuna Hertan kanssa. Ja huomenna ilmoittaudutaan seuraavaan kokeeseen.
Rallytoko koe on ihan uus koelaji meille. Yhdessä epävirallisessa rallytokossa on käyty ja se meni silloin oikeen mainiosti. Hertta oli koepaikalla ihanasti hereillä. Se hereillä olo toki hieman laimeni kun mentiin radalle, mutta hienosti se suoritti tehtäviä. Rallytokon helppoudelle naureskellaan usein ja toki siitä saa helpolla alokas luokasta tuloksen kun koiran ei ole pakko olla kontaktissa ja saa kehua koiraa eikä käskyjen määrää lasketa. (Tosin itse pyrin siihen että koira on kontaktissa kun niin se on opetettu seuraamaan ja haluan selvitä radasta mahdollisimman vähin kehuin jne...) Mutta se miten nopeasti tehtävät seuraavat toisiaan, tekee lajista haastavan. Meidän suurin treenin aihe on se että kyltit pitäisi saada ohjaajalle niin automaatiotasolle että ei tarvitsisi niettiä mitä kylteissä käsketään tehdä, koska kun joudun vahdata tarkasti niitä kylttejä, vauhti hiljenee automaattisesti ja silloin Hertan vauhti ja kunnon tekeminen laskee. Mutta hienosti koira suoritti tehtäviä. Mutta tämä on juuri oikea laji mulle ja Hertalle tässä vaiheessa kun tokon tekeminen alkoi maistumaan puulta. Ja mikä parasta, tässä Hertta ei pysty oppimaan ennakointia seuraavasta tehtävästä jos se ei opi lukemaan kylttejä kun rata on joka kerta erilainen. Hertta teki tehtäviä todella hienosti. Vauhti on ainut josta vähän sanon mutta sitä me ny aletaan trenaata että pystyisin radalla kävellä niin lujaa kuin esim tokossa, jotta koiran ei tavitsisi hidastaa. Radalla oli juosten menoakin ja juosten piti tehdä spiraali.. Ei ihan meidän juttu.. Koira tuli jokseenkin eri tahdissa sen spiraalin kuin ohjaaja.. Se menöö kyllä koiran piikkiin. Loput pistemenetykset meneeki sitte ohjaajan piikkiin. Juoksuun lähdettäessä tuli talutinvirhe -1, Spiraalissa niinikään talutinvirhe sekä epätarkasti suoritettu tehtävä -3, sitte oli se tyhmääkin tyhmempi talutinvirhe (-1) maalissa... En vissiin ollu malttanu mennä kunnolla maaliviivan ohitte ennenku aloin kehua koiraa niin tuli talutinvirhe, hyvä ohjaaja.. Näillä virheillä olis vielä tullu 94 pistettä, mutta sitte oli vielä se ohjaajan typerä virhe josta meni -10. "Istu,kierrä koira".. Olen sisäistänyt rallytokokyltit siten että mikäli erikseen ei käsketä niin perusasentoja ei oteta. No kiersin koiran ja pyysin siitä suoraa seuruuseen, mutta siinä olis pitäny kiertämisen jälkeen pysähtyä ensi koiran viereen ennen matkan jatkumista.. No ainakin mä tästä eteenpääin tiedän että siihen pysähdytään lopussa vaikka kyltissä ei lue istu. Muuten tosi tyytyväinen rataan. Tuloskin tuli 84 p ja seuraavaa koetta odotellessa. Tässä kuva koeradasta.
Viimeisimmässä koiramme lehdessä oli juttua Nose Work touhuista. Innostuin niistä hommista heti. Facebookin kautta kyselin ihmisiltä pieniä pahvilaatikkoja ja sainkin hyviä hevosenkenkälaatikoita. Tätä on nyt sitten koitettu treenailla, kunhan löysin sopivaa eucalyptuksen tuoksua. Ensin yhdellä laatikolla ilman hajua, naksu ja palkka kun koira lyö nenänsä laatikkoon. Sitten se haju laatikkoon. Naksu ja palkka kun pää menee laatikkoon. sitten kaksi laatikkoa joista vain toisessa etsittävä haju. Naksu ja palkka oikeasta laatikosta. Nyt on edetty jo viiteen laatikoon. Martta tajuaa paremmin mitä etsitään, mutta Hertta tajuaa paremmin että löytö pitää jotenkin ilmaista. Muita laatikoita haistelee kuin ohimenne. Oikealle laatikolle tullessaan se jähmettyy paikoilleen kuin patsas. Hauskaa sadepäivän touhua sisätiloissa. Ja tästä edetään sitten. Kokeessa, joka toivon mukaan joskus rantautuu myös suomeen, on osiot: pahvilaatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja autoetsintä. Me ollaan valmiita kunhan säännöt käännetään suomeksi ja aletaan kisata :D
Hakuilua on käyty kokeilemassa Martan kanssa ja toki Herttakin oli mukana. Ikävä kyllä ollaan ehditty vasta kertaalleen vaikka kolmet treffit on ollu kyllä jo sovittuna. Vauhtia koiralta lajiin näyttäisi löytyvän eikä rohkeudestakaan jää kiinni, mutta nenä ei jälkikoiralla auennu ilmassa vielä. Tarttee treeniä. Martta ei menny ukon lähelle jäljestäen vaan juosten, kunnes kadotti focuksen että mistä se ukkeli mulle oikeen näyttäytyi. Kun oli sopivan matkan mielestään juossut ukkoa kohti niin pysähtyi ja alkoi miettiä että mitäs nyt. Maalimiehen oli annettava sitten ääniapu niin koira ymmärsi mennä ukon luo. Kolme ukkoa otettiin ja aina sama juttu. Nyt on tehtävä harjoituksia joissa oppii avaamaan nenänsä ilmavainulla. Ei oikeen näyttäny ymmärtävän että ilmastakin voi ottaa hajun. Toki oli vaikea keli ensikertalaiselle. Ei tuullu niin yhtään, ei saanu tuulesta minkäänlaista apua. Mutta kyllä me ny käydään tätä hommaa vähä aikaa kattelemas jotta nähdään mahtaisko koirasta olla tähän lajiin.
Hertta etti kolme maalimiestä. Ja hienosti etsikin. Hyvällä vireellä meni ja työskenteli kokoajan. Ihanaa vaihtelua neitien muihin treeneihin tämä.
Tietenkin on tehty myös tottista, tuota pakollista pahaa :D Itekseen, tokotreenejä pitäessäni ja eilen oltiin oikein totti- koulutusillassa Martan kanssa. Hertan vire on alkanu hyvin menemään ylöspäin. Mutta tokoliikkeitä ei oo juurikaan tehty. Hömpötetty ja rallytoko juttua koiteltu. Paikalla istuminen ryhmässä on kokeiltu ja siinä kävi juuri siten kun ajattelinkin. Koira alkoi itse menemään maahan odota käskystä. Estin sen ja jätin koiran siihen istumaan. Ei ongelmaa. Mutta kyllä koiran päällä oli kokoajan kysymysmerkki että "onko tuo ämmä seonnu. Täs kuuluu maata". Kiertämistä on vähä otettu ja se menee ihan kivasti palloavulla. Se ikuinen virsi tietenkin... Vauhtia sais olla enemmän...
Hertan mukaan nyt mennään. Edelleenn se eilenkin kaivoi pesää että melko pitkäs on taas näiden juoksujen jälkeinen aika.. Ei eheri edellisen oireet loppua ennenku seuraavien juoksujen tuloillaanolo oireet alkaa.. Niin raivostuttava asia tuo Hertan hormonitouhu on ja niin paljon se sekaa meidän harrastamista että leikattava se joku päivä on. Talvisaikaan mieluusti ettei haava tulehdu niin helposti ja on harrastusrintamalla hiljasempaa. Pitää vaan selvitell ensin se leikkauksen hinta että kauanko pitää säästä :D
Mutta nyt mentiin vähän ohi aiheen. Martta on tehnyt kentällä perusasentoa ja seuruuta ja jääviä. Tai paremmin sanottuna, kaikkien näitten alkuja.. Kivasti tekee edelleen ja kotona on hinkattu se maahanmeno nyt siihen pisteeseen että menee maahan ilman käsiapuja, pelkällä käskyllä. Eilen käväästiin Lastikan Pirjon silmien alla ottamassa tottista. Halusin tässä kohtaa jonkun osaavan silmien alle jotta tiedän jatkanko näin kun olen tehnytkin vai pitääkö jotain muuttaa, ettei koira oo taas heti pilalla. Seuraamisessa käsi hieman taaksepäin ja ylöspäin ja nyt on kuulemma pakko jo alkaa uskaltaa nostaa sitä kättä pikkuhiljaa ylös. Ja niin tehtiin ja koira pysyi silti mukana. Perusasento on kuulemma koiralla hyvä. Jäävien alut on hyvällä mallilla. Yks kohta me kuitenkin löydettiin johon sain hyvän vinkin. Tämäkään koira ei meinaa tulla tarpeeksi lähelle eteenistumisessa. Siihen sain nyt vinkin miten sitä rakentaa läheisemmäksi ja toivon parasta että konsti toimii.
Olin taas hyvin onnellinen koiristani, kun olemme vietelleet tyttäreni kuusi vuotis- syntymäpäiviä. Ei tartte yhtään noita mun karvakorvia miettiä kun talo on täynnä vieraita. Ei ne niistä piittaa. Hertta käy ovella huutamassa ja haistamassa ja sen jälkeen ei kiinnosta ketä meillä on. Martta voi tunkea enempi ihmisten lähellekkin mutta rauhassa sekin on kaikkien vieraiden aikana ollut ja laittanu äkisti maate kun on ihmiset kattonu läpi.
Se mainittu ontuminen kiinnostanee monia.. Maanantaiaamuna lähdin ennen ekaa loman jälkeistä työpäivää koirien kanssa lenkille klo 6.15. Olisinko 500 metriä päässyt eteenpäin kun Martta yhtäkkiä mun takaa tullessaan oli täysin kolmijalkainen. Piti jalkaa täysin ilmassa liikkuessaan. Mun taustalla voitte uskoa että itku ei ollu kaukana. Kävi jopa mielessä että jätän molemmat siihen puuhun kiinni ja unohdan että maailmas mitään koiria onkaan. Ja seuraavaksi jo ajattelin että pitääskö mun nyt kantaa se kotia, ku ei se saa astuttua. No toiset 500 metriä noin se oli ilman yhtä jalkaa ja sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa laittaa sille painoa. Kotiin ku päästiin, en löytäny jalasta mitään kummallista. Töistä päästyäni se ei enää ontunu mutta ep oli ja lyhensi otj askelta. Illan aikana kylmäsin jalkaa, tutkin ja hutkin ja hieroin. Mun mielestä iltapissalla kun otin sen yksin pihaan juoksemaan niin se oli taas jo oma ittensä. Niiiiiiiin kovasti haluaisin tietää että mikä pirskutti tuo ny oli??
Tänään käväästiin taas jäljestämässä. Siitä taidan uskaltautua laittamaan tähän videon. Kuudes Martan jäljestys. Täytyy sanoa että jäljestämiseen ei pysty niin hyvin kamera kädessä puuttua. Mutta todella hyvin se jäljestää. Jälkiesineiden ilmaisutreeniä on tehty Martalle omassa pihassa kerran nakkelemalla pihaan esineitä. Nopiaa se on jujun tajunnu! Sen voitte todentaa videon lopussa!! Päivän jäljestys tapahtui yhdistettynä mustikanpoimintaan metsässä, tässä koirien käsitys mustikan poimimisesta ja se linkki siihen jäljestykseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti